Lue keskustelun säännöt.
Isovanhemmuus uusperheessä
Äiti
06.09.2019 |
Kertokaa uusperheelliset, miten teillä isovanhemmat toimivat bonuslastenlastensa kanssa.
Meillä tilanne tällainen: meillä ei ole puolisoni kanssa yhteisiä lapsia, vaan molemmilla on muutama oma. Olemme olleet yhdessä useita vuosia ja kumpikaan ei liity toisen eroon mitenkään eli olimme molemmat tahoillamme eronneita, kun tapasimme. Olemme asuneet yhdessä monta vuotta ja kaikki lapset ovat meillä joka toinen viikko.
Välit puolisoni vanhempiin ovat ihan ok, mutta samaiset isovanhemmat eivät ole koko aikana huomioineet minun lapsiani mitenkään. Juttelevat kyllä jos käyvät kylässä, mutta siinä se. En tietenkään oleta, että he ostaisivat minun lapsilleni lahjoja tai pitäisivät yhteyttä kuten omiin lapsenlapsiinsa, ymmärrän että minun lapseni eivät ole heille kuin vain minkä tahansa tuttavaperheen lapsia, mutta silti joskus sattuu katsoa sivusta, kun puolison lapset saavat isovanhemmiltaan lahjoja, mummi vie heitä ostosreissuille ja syömään jne. ja minun lapseni eivät saa edes onnittelutekstaria omina merkkipäivinään. Saati että heitä kutsuttaisiin puolisoni vanhemmille kylään.
Vaikea on myös joskus selittää lapsille, miksi osa heistä pääsee mummin kanssa shoppailemaan ja ties minne, ja toisia ei kysytä koskaan mukaan edes seuraksi.
Kiinnostaisi kuulla, miten tämä toimii muissa uusperheissä ja miten voisi päästä omasta mielipahasta yli asian suhteen.
Kommentit (361)
Meidän suvussa ei ole kuin yksi ns. Bonuslapsi. Eli siis veljeni vaimon esikoinen. Heillä on lisäksi myös 3 yhteistä lasta.
Tätinä muistan kaikkien nimipäivät ja syntymäpäivät. Yksi veljeni lapsista on mun kummilapsi, joten hän saa pientä extraa muihin verrattuna. Ja mun suvun isovanhemmat muistaa myös, ainut ero, ettei bonuslapselle ole säästörahastoa, jotka veljeni biolapsilla ja mun lapsilla on isovanhempien puolesta tehtynä.
Yökylään, ostoksille ja syömään pääsee tasavertaisesti muiden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko täällä yksikään ihminen, joka uskoo, että tosiaan ap olisi tyytyväinen niihin kahteen vuosittaiseen tekstariin? Minä en millään usko.
Ajattele asiaa näin : jos sinun äitisi haluaa ottaa myös lastesi kavereita mukaansa johonkin, edellyttäisitkö silloin, että lastesi kavereidenkin isovanhemmat ottaisivat sinunkin lapsiasi? Vai ajattelisitko, että heillä ei ole mitään vastavuoroisuuden velvoitetta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsen terveeseen kasvuun kuuluu kyky oppia sietämään pettymyksiä.
Ja niitähän uusperheessä riittää. Viimeistään perinnönjaossa.
Olen kasvanut uusperheessä. En ole ikinä edes kuvitellut periväni velipuoleni sukulaisia. Tai että velipuoleni perisi minun äitini tai äitini sukulaisia. Itsestäänselvyyksiä. Ei mitään pettymyksiä.
Jotkut mammat täällä kuvittelevat, että perintökin laitetaan viivottimella tasan, jotta ei synny kahden kerroksen väkeä. Sitä kuitenkin aina on.
Vierailija kirjoitti:
Onko täällä yksikään ihminen, joka uskoo, että tosiaan ap olisi tyytyväinen niihin kahteen vuosittaiseen tekstariin? Minä en millään usko.
Senhän jo itsekin myönsi :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos minä olisin mummo, ja lapsellani olisi uusperhe, niin varmaan toimisin näin: jos minut kutsutaan jouluna ja synttäreinä paikalle juhliin, niin ostan lahjan tasavertaisesti niin omille kuin toisille. Jos ei kutsuta, niin ehkä antaisin lahjarahat omille lastenlapsille, mutta en näille muille. Vähän sama kuin kerryttäisin rahastoa omille, mutten muille.
Ajattelen tällaisen olevan reilua.
En jaksa uskoa, että hoitaisin näitä vieraita lapsia öitä myöten. Siihen ei hermo riittäisi.
Oletko ap varma, että miehesi vanhemmat edes muistavat, milloin sinun lapsillasi on synttärit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukiko osa kommentoijista edes aloitusta? En edellytä, että vieraat lapset olisivat kenellekään kuin omia lapsenlapsia. En odota yhtään lahjaa lapsilleni puolisoni vanhemmilta.
Mutta jos elämme perheenä ja omat lapsenlapset kutsutaan lähes viikottain jonnekin tekemään jotain kivaa mummin ja ukin kanssa, minusta olisi kohteliasta edes kerran vuodessa (!) kysyä, haluaisivatko minunkin lapseni osallistua. Minä kyllä maksaisin siitä mahdollisesti syntyvät kulut! Tai lähettää tekstari syntymäpäivänä, vie minuutin ja maksaa 3 senttiä.
Tämä kuuluu minusta ihan käytöstapoihin riippumatta siitä, kuka on sukua kenellekin.
Ap
No ei kuulu.
Av -junteilla ei kuulu, muilla kyllä. Ja ihan ydinperheessä asun mielipiteeni kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukiko osa kommentoijista edes aloitusta? En edellytä, että vieraat lapset olisivat kenellekään kuin omia lapsenlapsia. En odota yhtään lahjaa lapsilleni puolisoni vanhemmilta.
Mutta jos elämme perheenä ja omat lapsenlapset kutsutaan lähes viikottain jonnekin tekemään jotain kivaa mummin ja ukin kanssa, minusta olisi kohteliasta edes kerran vuodessa (!) kysyä, haluaisivatko minunkin lapseni osallistua. Minä kyllä maksaisin siitä mahdollisesti syntyvät kulut! Tai lähettää tekstari syntymäpäivänä, vie minuutin ja maksaa 3 senttiä.
Tämä kuuluu minusta ihan käytöstapoihin riippumatta siitä, kuka on sukua kenellekin.
Ap
No ei kuulu.
Minun maailmassani kuuluisi. Lapseni ovat olleet puolisoni vanhempien elämässä kohta kymmenen vuotta, he ovat lapsia joiden kanssa heidän oma lapsensa ja lapsenlapsensa elävät ja asuvat. Se, että syntymäpäivänä onniteltaisiin, ei minusta ole älyttömästi vaadittu. Oltiin sukua tai ei.
Ap
Juu, polje jalkaa vain ja kiukuttele tarpeeksi paljon, niin asia tulee muuttumaan, koska miniä niin haluaa, niin miniä saa..🙄
Juu ihan älyttömiähän minä tässä jalkaa polkien vaadinkin. Kaksi lasta = kaksi tekstiviestiä vuodessa. Älytön miniä olen, törkeä suorastaan. Kiittämätön ja ahne. Curling-vanhempi ja muutenkin kohtuuton. Eihän nyt missään nimessä muita kuin omia sukulaisia kuulu onnitella, aikaa menee ihan hukkaan sen yhden sanan naputteluun. Ap
Jos kyse on vain parista tekstiviestistä miten se on lapsiltasi pois, jos he ei niitä saa? Eihän he ole täällä kiukuttelemassa kuin pikkulapset joilta on viety kaikki lelut ja karkit. Meneehän tuo nyt vähän yli, että sinä olet pettynyt lastesi puolesta parin viestin takia. Ja itsehän kysyit miten asiasta pääsee yli? Unohtamalla koko asian!
Synttärit ovat lapsille tärkeä asia ja tiedän että arvostaisivat muistamista. Mielestäni en ole kiukutellut vaan käynyt ihan asiallista keskustelua. Harva on kertonut, miten heillä toimitaan samassa tilanteessa; pääosa on keskittynyt ihan muuhun. Ap
Että lapsi on tyytyväinen yhteen tekstariin, että häntä muistetaan😂 Nyt pääsi kyllä nauru. Jokainen vanhempi tietää, että mitä ne lapset ovat vailla syntymäpäivänään. Älä esitä tyhmää ap, sun lapset haluavat lahjoja.
Vai oliko aloituksessa kuitenkin kyse ap:sta ja ap:n mielenpahoittamisesta, eikä lasten toiveista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä. Minun lapsillani on myös omat isovanhemmat, minun vanhempani. He huomioivat kaikkia lapsiamme tasapuolisesti. Eivät kutsu vain osaa lapsista käymään vaan kaikki. Jos mennään syömään, kaikki ovat tervetulleita. Siksi tilanne onkin niin hankala: puolisoni lapsilla on omat isovanhemmat jotka huomioivat vain heitä ja lisäksi bonusisovanhempina minun vanhempani, joilta myös saavat lahjoja, matkatuliaisia jne.
Tyylit ovat erilaiset ja hyväksyn sen. Halusin vain kuulla, millaista tämä on muilla ja olisiko jollain vinkkejä miten omasta harmituksesta voisi päästä yli, kun minusta puolisoni vanhempien käytös ei aina ole ihan korrektia.
Meillä isovanhemmat lopetti kokonaan biologisille lapsenlapsilleen lahjojen hankkimisen tai yhdessäolon vedoten siihen, että haluavat olla tasapuolisia. Kun kukaan ei saa mitään, on asiat hyvin. Korrektia on se, että jokainen saa yhtä paljon, oli se sitten tasan nolla tai enemmän. Kukaan ei pääse sanomaan, että isovanhemmat kohtelevat saman perheen lapsia eri tavalla, kun kukaan ei saa kutsua shoppailemaan eikä kenellekään tule joululahjoja. Miehen mielestä tuo on vain reilua, koska hän kokee vääryytenä, että lastensa äidin vanhemmat näitä lapsenlapsia vallan mahdottomasti. On silti hankala puuttua lasten äidinpuoleisten isovanhempien tekemisiin, kun se lahjominen näkyy äidin luona, meille asti tulee vain tietoa siitä, mitä kaikkea kivaa on taas saatu tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Meidän suvussa ei ole kuin yksi ns. Bonuslapsi. Eli siis veljeni vaimon esikoinen. Heillä on lisäksi myös 3 yhteistä lasta.
Tätinä muistan kaikkien nimipäivät ja syntymäpäivät. Yksi veljeni lapsista on mun kummilapsi, joten hän saa pientä extraa muihin verrattuna. Ja mun suvun isovanhemmat muistaa myös, ainut ero, ettei bonuslapselle ole säästörahastoa, jotka veljeni biolapsilla ja mun lapsilla on isovanhempien puolesta tehtynä.Yökylään, ostoksille ja syömään pääsee tasavertaisesti muiden kanssa.
Ottaako puolestaan tämän bonuslapsen isän suku näitä sisaruksia mukaan joka paikkaan vai toimiiko systeemi vain siten, että yhden suvun tulee ottaa kokonaisuus huomioon? Saavatko tämän bonuslapsen sisarukset lahjoja bonuslapsen isältä, kutsutaanko mukaan sukujuhliin, ovathan he tämän yhden lapsen perhettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmettelen ap:n saamia tylyjä vastauksia. Meillä on vähän samantyyppinen tilanne kun ap:llä vaikkakin mieheni kanssa yhteistä taivalta on takana vasta 4 vuotta. Olemme kuitenkin sillä tavalla onnekkaita, että molemmat isovanhemmat ovat ottaneet myös nuo "bonuslapsenlapset" omikseen. Toki tietty pieni ero suhtautumisessa on, mutta noin periaatteessa pyrkivät ottamaan kaikki perheemme lapset huomioon. Vaikka toiset eivät ole biologisesti lapsenlapsia, onhan heihin jo ehtinyt syntyä suhde kun nähdään kuitenkin aika tiheästi esim. juhlapyhinä, syntymäpäivillä ja ihan vaan muuten kyläillessä. Toisaalta myös me huomioimme kaikki isovanhemmat tasapuolisesti ja kutsumme heidät aina esim. lasten konsertteja kuuntelemaan musiikkiopistolle ja koulujen juhliin. Isovanhemmat tulevat myös keskenään hyvin juttuun ja vanhempani ja mieheni vanhemmat käyvät välillä yhdessä syömässä tms. Tämäkin varmasti tiivistää yhteishenkeä ja kokemusta yhteisestä perheestä. Ajatukseni onkin, voisitko jotenkin positiivisella huomioinilla ja yhteisten tapaamisten tai muiden muodossa tukea yhteisen perheen/suvun kokemuksen syntymistä? Muuta en valitettavasti keksi. Tsemppiä ap!
Ei nykyään kannata enää kiintyä kuin verisukulaisiin. Kaikenmaailman bonukset vaihtuu jatkuvasti... Se on iso riski kiintyä ja sitoutua. Luulisin, et myös tästä kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen ap:n saamia tylyjä vastauksia. Meillä on vähän samantyyppinen tilanne kun ap:llä vaikkakin mieheni kanssa yhteistä taivalta on takana vasta 4 vuotta. Olemme kuitenkin sillä tavalla onnekkaita, että molemmat isovanhemmat ovat ottaneet myös nuo "bonuslapsenlapset" omikseen. Toki tietty pieni ero suhtautumisessa on, mutta noin periaatteessa pyrkivät ottamaan kaikki perheemme lapset huomioon. Vaikka toiset eivät ole biologisesti lapsenlapsia, onhan heihin jo ehtinyt syntyä suhde kun nähdään kuitenkin aika tiheästi esim. juhlapyhinä, syntymäpäivillä ja ihan vaan muuten kyläillessä. Toisaalta myös me huomioimme kaikki isovanhemmat tasapuolisesti ja kutsumme heidät aina esim. lasten konsertteja kuuntelemaan musiikkiopistolle ja koulujen juhliin. Isovanhemmat tulevat myös keskenään hyvin juttuun ja vanhempani ja mieheni vanhemmat käyvät välillä yhdessä syömässä tms. Tämäkin varmasti tiivistää yhteishenkeä ja kokemusta yhteisestä perheestä. Ajatukseni onkin, voisitko jotenkin positiivisella huomioinilla ja yhteisten tapaamisten tai muiden muodossa tukea yhteisen perheen/suvun kokemuksen syntymistä? Muuta en valitettavasti keksi. Tsemppiä ap!
MISSÄ voi kutsua koulun ja harrastusten juhliin tommosen liudan ylimääräisiä ihmisiä?
Meillä on tarkka raja siinä että maksimissaan vanhemmat ja sisarukset. Joskus raja on ”kaksi henkilöä” per esiintyjä.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen ap:n saamia tylyjä vastauksia. Meillä on vähän samantyyppinen tilanne kun ap:llä vaikkakin mieheni kanssa yhteistä taivalta on takana vasta 4 vuotta. Olemme kuitenkin sillä tavalla onnekkaita, että molemmat isovanhemmat ovat ottaneet myös nuo "bonuslapsenlapset" omikseen. Toki tietty pieni ero suhtautumisessa on, mutta noin periaatteessa pyrkivät ottamaan kaikki perheemme lapset huomioon. Vaikka toiset eivät ole biologisesti lapsenlapsia, onhan heihin jo ehtinyt syntyä suhde kun nähdään kuitenkin aika tiheästi esim. juhlapyhinä, syntymäpäivillä ja ihan vaan muuten kyläillessä. Toisaalta myös me huomioimme kaikki isovanhemmat tasapuolisesti ja kutsumme heidät aina esim. lasten konsertteja kuuntelemaan musiikkiopistolle ja koulujen juhliin. Isovanhemmat tulevat myös keskenään hyvin juttuun ja vanhempani ja mieheni vanhemmat käyvät välillä yhdessä syömässä tms. Tämäkin varmasti tiivistää yhteishenkeä ja kokemusta yhteisestä perheestä. Ajatukseni onkin, voisitko jotenkin positiivisella huomioinilla ja yhteisten tapaamisten tai muiden muodossa tukea yhteisen perheen/suvun kokemuksen syntymistä? Muuta en valitettavasti keksi. Tsemppiä ap!
Jos ei halua, niin ei halua. Piste.
Niinpä, ei tämä aihe koskaan lopu. Näissä uusioperheissä pitäisi olla isovanhemmat näin: lapsen biologisen isän vanhemmat, lapsen biologisen äidin vanhemmat ja nyxän biologiset vanhemmat.
Kaikkien isovanhempien tulisi muistaa kaikki lapset, lähetellä tekstareita ja hakea shoppailemaan.
Epistä. Se perhe joka tarpoo riitansa läpi ja säilyy yhtenä, niin heidän lapsillaan on vain isän biologiset vanhemmat ja äidin biologiset vanhemmat eli kahdet isovanhemmat.
Nämä hyväkkäät, jotka nostavat korotettua lapsilisää ja keräävät uusipperheenä joka paikassa sääliä ja sympatiaa tarvitsisivat kolmet isovanhemmat. Koska exän puolen suku on paska. Koska exä ei maksa. Koska exä kuluttaa aikaa ja rahaa vain nyxäänsä. Nyyh, nyyh. Meidän lapsi tarvitsee enemmän kuin teidän lapsi. Jos ei saa, niin se on huono käytöstä, epäkohteliasta, saituutta, ilkeyttä...
Minulla oli lapsi ennen nykyistä miestäni. Lapseni oli hänen vanhemmilleen ensimmäinen "lapsenlapsi". Kohtelu ei ole erilaista laisinkaan ja ovat yleensä yhtaikaa yökylässä. Nuorin on vielä vauva, joten usein esikoinen menee yksin miehen vanhemmille yökylään ja käyvät leffassa ym. Ja ihan samalla tavalla ostelevat lahjoja ym. Mutta muksukin on kyllä heitä ihan yhtälailla kutsunut mummiksi ja papaksi, kuin muitakin isovanhempiaan. Joku kommentoi että on kumma, jos eivät kahdet isovanhemmat riitä. Omista vanhemmistani toinen on kuollut ja esikoisen isän vanhemmat asuvat ulkomailla.
Monella viikko-viikko -lapsella on nykyisin 7-8 paria isovanhempia eli on omat (eronneet) biologiset isovanhemmat uusine puolisoineen ja sitten on isä/äitipuolien vanhemmat. Parhaimmillaan jäljellä on vielä edellisen isäpuolen vanhemmat, jotka ovat ehtineet kiintyä bonuslapseen.
Ydinperheen lapset joutuvat tyytymään paljon vähempään.
Jos on näin vaikeaa, niin kannattaa suosiolla jättää uusperhetouhut sikseen. Eli miettiä jo etukätee eikä itkeä sitten kun "paskat on jo housussa". Turha enää itkeä, mitäs läksit.
Uusperheet eivät ole tasa-arvoisia
Minulla on kaksi lasta ja lisäksi meillä miehen kanssa kaksi lasta. Mieheni vanhemmat muistavat lapsiani jouluna, synttäreillä ja juhlissa. Heidät myös pyydetään esim.syömään jos muutkin pyydetään. Mutta esim.vaatteita anoppi ostaa vain lapsenlapsilleen, antaa todistuksista rahaa vain lapsenlapsilleen tai on ottanut yökylään vain lapsenlapsensa. Minusta ihan Ok. Lasteni isovanhemmat Ex:n puolelta eivät huomioi näitä nuorempia mitenkään joten minun lapseni saavat esim jouluna enemmän lahjoja koska miehen vanhemmat ovat avomielisiä tässä asiassa. Lapset eivät ole tehneet koskaan tästä ongelmaa, he tietävät kyllä että heillä on vanhempieni lisäksi omat isovanhemmat jotka toimivat miten toimivat.