Lue keskustelun säännöt.
Isovanhemmuus uusperheessä
Äiti
06.09.2019 |
Kertokaa uusperheelliset, miten teillä isovanhemmat toimivat bonuslastenlastensa kanssa.
Meillä tilanne tällainen: meillä ei ole puolisoni kanssa yhteisiä lapsia, vaan molemmilla on muutama oma. Olemme olleet yhdessä useita vuosia ja kumpikaan ei liity toisen eroon mitenkään eli olimme molemmat tahoillamme eronneita, kun tapasimme. Olemme asuneet yhdessä monta vuotta ja kaikki lapset ovat meillä joka toinen viikko.
Välit puolisoni vanhempiin ovat ihan ok, mutta samaiset isovanhemmat eivät ole koko aikana huomioineet minun lapsiani mitenkään. Juttelevat kyllä jos käyvät kylässä, mutta siinä se. En tietenkään oleta, että he ostaisivat minun lapsilleni lahjoja tai pitäisivät yhteyttä kuten omiin lapsenlapsiinsa, ymmärrän että minun lapseni eivät ole heille kuin vain minkä tahansa tuttavaperheen lapsia, mutta silti joskus sattuu katsoa sivusta, kun puolison lapset saavat isovanhemmiltaan lahjoja, mummi vie heitä ostosreissuille ja syömään jne. ja minun lapseni eivät saa edes onnittelutekstaria omina merkkipäivinään. Saati että heitä kutsuttaisiin puolisoni vanhemmille kylään.
Vaikea on myös joskus selittää lapsille, miksi osa heistä pääsee mummin kanssa shoppailemaan ja ties minne, ja toisia ei kysytä koskaan mukaan edes seuraksi.
Kiinnostaisi kuulla, miten tämä toimii muissa uusperheissä ja miten voisi päästä omasta mielipahasta yli asian suhteen.
Kommentit (361)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on taas kylmää kyytiä aikuisilta, on pakko lopettaa ketjun lukeminen pariin viestiin.
Taas hävettää olla aikuinen!
Tällaista mallia moni aikuinen viljelee: että ei kuulu minulle, ei ole minun lapsenlapsi, vien vain omat syömään...
Siis oikeasti haluatte tällain kohdella pieniä LAPSIA?!
Sitä voi jokainen miettiä miltä se tuntuisi, kun töissä/suvussa AINA joku muu saa, joku muu huomioidaan, joku muu kuin itse. Siinä pienessä parin hengen työporukassa tai suvussa AINA joku muu saa tuliaisia, joku muu saa palkankorotuksen, joku muu saa kehuja. Kylässäkin tarjottaisiin AINA vain jollekin muulle kahvia ja pullaa, mutta itse jäät AINA ilman. Miltä se mahtaisi tuntua AIKUISESTA(KIN)?!
Sen kerrotte tuhannella (×1000) niin tiedätte miltä se pienestä kehittymässä olevalta ja vielä tunteidensa käsittelemistä opettelevalta LAPSESTA tuntuu.
Kyllä ihminen on hirveä, tuntuu aika toivottomalta tämä ihmisen kehitys tai paremminkin sen puuhe.
Poistun oksentamaan.
.
.PS. AP, totta kai se pitääkin tuntua pahalle, kun omat jätetään huomiotta. Niin se tuntuu niistä lapsistakin! Se on normaalia! Moni vaan ei ole riittävän normaali ja pitää tätä huomiotta jättämistä OK - ovat vajaita. Vain tarpeeksi ehyt ihminen voi aidosti antaa ja luopua omaan napaan tuijottamisesta. Vain vajaa pitää kynsin ja hampain kiinni omastaan.
Pitää ensiksi saada, että voi antaa. Ja nämä itsekeskeiset eivät ole saaneet... Oikeastaan heitä pitäisi sääliä, mutta en halveksunnaltani kykene.
Lapsesta tuntuu pahalta vain silloin, jos hänellä ei ole yhtään omaa isovanhempaa/kummia/tms, jolta hän itse saisi jotain ilman, että sisarpuolet saavat. Lapsi kyllä ymmärtää, että joskus minä saan ja joskus sinä saat. Ihan terve taito.
Lapsi ei myöskään vertaile lahjan arvoa, eli hän ei mieti, minkä arvoinen minun lahjani on, ja tuon lahja. Rahan ja arvon vertailu tulee aikuisilta.
Eli äläpä projisoi omaa pahaa oloasi lapsiin.
Höpö höpö. Etkö ymmärrä lukemaasi vai mitä sekoilet!
Ei tuossa projisoitu mitään lapsiin vaan halveksuttiin niitä aikuisia, jotka kohtelevat eriarvoisesti pieniä lapsia.
Ei tuossa viestissä myöskään puhuttu lahjan arvosta mitään vaan siitä kuinka on epäreilua kun toinen lapsi saa lahjan ja toinen lapsi ei. Ei sillä ole mitään väliä minkä arvoinen lahja on kyseessä. Vain sillä on väliä että toinen saa ja toinen ei.
Ja yhtä epäreilua se omien lastenlasten suosiminen muiden "vieraiden" lasten silmien edessä ja kustannuksella on aina lapsista, tapahtui se "joskus minä saan lahjan ja joskus sinä saat" -tyylillä tai ei. Siinä vain toinen saa ja toinen ei ja se tuntuu pahalta.
Ymmärrän että tätä ei kaikki ymmärrä. Tai en oikeastaan ymmärrä! Enkä halua!
Ja olenkin samaa mieltä sen kanssa jolle vastasit että täällä jokainen mamma suuttuisi jos 2 sukua olisi kokoontunut yhteen ja vain emännän sukulaiset saisivat tarjottavaa ja "vieraat" miniän/vävyn sukulaiset jäisivät ilman ajatuksella 'minä tarjoan vain omilleni eikä ole minun tehtäväni tarjota vieraalle'.
Veikkasin että 110% jokainen mamma suuttuisi ja eikä menisi näihin juhliin kovin montaa kertaa. Mutta lasten täytyy sietää samaa tapahtumaa omassa kodissaan(!) kerrasta toiseen ja nähdä kuinka toinen lapsi huomioidaan mummonsa taholta lahjoilla ja syömään viemisillä yms. mutta toista lasta ei kun se ei satu olemaan oma vaan "vieras"!
Joutuu vähän näköjään vääntämään rautalangasta.
T: Eri
Mitä sä sekoilet?
Jos kuka tahansa kutsutaan kenen tahansa synttäreille, niin aina synttärisankari saa lahjan. Eihän kukaan nyt mene synttäreille ja osta jollekin muulle lahjaa kuin synttärisankarille?Ja aika harvassa on minun tuttavapiirissäni se, että lahjoja kannetaan ilman syytä. Että omat lapset tai lapsenlapset saavat lahjan joka maanantai, mutta ne toiset lapset eivät.
Ja vielä harvemmassa on ne ihmiset, jotka tarjoavat vain kahvia tietyille ihmisille.
Missä ihmeessä sinä elät, jos tällaiseen olet törmännyt??? Minä olen viisikymppinen, enkä ole sellaista koskaan nähnyt.
Ei hyvää päivää sentään. Entistä tyhmemmäksi menee. Ymmärrän että alkuperäinen kirjoittaja poistui ketjusta oksentamaan...
Se on heippa!
Tämä oli siis...
T: eri
Miten kukaan voi ilmaista näin heikosti itseään? Tuostako pitäisi jotain ymmärtää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on taas kylmää kyytiä aikuisilta, on pakko lopettaa ketjun lukeminen pariin viestiin.
Taas hävettää olla aikuinen!
Tällaista mallia moni aikuinen viljelee: että ei kuulu minulle, ei ole minun lapsenlapsi, vien vain omat syömään...
Siis oikeasti haluatte tällain kohdella pieniä LAPSIA?!
Sitä voi jokainen miettiä miltä se tuntuisi, kun töissä/suvussa AINA joku muu saa, joku muu huomioidaan, joku muu kuin itse. Siinä pienessä parin hengen työporukassa tai suvussa AINA joku muu saa tuliaisia, joku muu saa palkankorotuksen, joku muu saa kehuja. Kylässäkin tarjottaisiin AINA vain jollekin muulle kahvia ja pullaa, mutta itse jäät AINA ilman. Miltä se mahtaisi tuntua AIKUISESTA(KIN)?!
Sen kerrotte tuhannella (×1000) niin tiedätte miltä se pienestä kehittymässä olevalta ja vielä tunteidensa käsittelemistä opettelevalta LAPSESTA tuntuu.
Kyllä ihminen on hirveä, tuntuu aika toivottomalta tämä ihmisen kehitys tai paremminkin sen puuhe.
Poistun oksentamaan.
.
.PS. AP, totta kai se pitääkin tuntua pahalle, kun omat jätetään huomiotta. Niin se tuntuu niistä lapsistakin! Se on normaalia! Moni vaan ei ole riittävän normaali ja pitää tätä huomiotta jättämistä OK - ovat vajaita. Vain tarpeeksi ehyt ihminen voi aidosti antaa ja luopua omaan napaan tuijottamisesta. Vain vajaa pitää kynsin ja hampain kiinni omastaan.
Pitää ensiksi saada, että voi antaa. Ja nämä itsekeskeiset eivät ole saaneet... Oikeastaan heitä pitäisi sääliä, mutta en halveksunnaltani kykene.
Lapsesta tuntuu pahalta vain silloin, jos hänellä ei ole yhtään omaa isovanhempaa/kummia/tms, jolta hän itse saisi jotain ilman, että sisarpuolet saavat. Lapsi kyllä ymmärtää, että joskus minä saan ja joskus sinä saat. Ihan terve taito.
Lapsi ei myöskään vertaile lahjan arvoa, eli hän ei mieti, minkä arvoinen minun lahjani on, ja tuon lahja. Rahan ja arvon vertailu tulee aikuisilta.
Eli äläpä projisoi omaa pahaa oloasi lapsiin.
Höpö höpö. Etkö ymmärrä lukemaasi vai mitä sekoilet!
Ei tuossa projisoitu mitään lapsiin vaan halveksuttiin niitä aikuisia, jotka kohtelevat eriarvoisesti pieniä lapsia.
Ei tuossa viestissä myöskään puhuttu lahjan arvosta mitään vaan siitä kuinka on epäreilua kun toinen lapsi saa lahjan ja toinen lapsi ei. Ei sillä ole mitään väliä minkä arvoinen lahja on kyseessä. Vain sillä on väliä että toinen saa ja toinen ei.
Ja yhtä epäreilua se omien lastenlasten suosiminen muiden "vieraiden" lasten silmien edessä ja kustannuksella on aina lapsista, tapahtui se "joskus minä saan lahjan ja joskus sinä saat" -tyylillä tai ei. Siinä vain toinen saa ja toinen ei ja se tuntuu pahalta.
Ymmärrän että tätä ei kaikki ymmärrä. Tai en oikeastaan ymmärrä! Enkä halua!
Ja olenkin samaa mieltä sen kanssa jolle vastasit että täällä jokainen mamma suuttuisi jos 2 sukua olisi kokoontunut yhteen ja vain emännän sukulaiset saisivat tarjottavaa ja "vieraat" miniän/vävyn sukulaiset jäisivät ilman ajatuksella 'minä tarjoan vain omilleni eikä ole minun tehtäväni tarjota vieraalle'.
Veikkasin että 110% jokainen mamma suuttuisi ja eikä menisi näihin juhliin kovin montaa kertaa. Mutta lasten täytyy sietää samaa tapahtumaa omassa kodissaan(!) kerrasta toiseen ja nähdä kuinka toinen lapsi huomioidaan mummonsa taholta lahjoilla ja syömään viemisillä yms. mutta toista lasta ei kun se ei satu olemaan oma vaan "vieras"!
Joutuu vähän näköjään vääntämään rautalangasta.
T: Eri
Mitä sä sekoilet?
Jos kuka tahansa kutsutaan kenen tahansa synttäreille, niin aina synttärisankari saa lahjan. Eihän kukaan nyt mene synttäreille ja osta jollekin muulle lahjaa kuin synttärisankarille?Ja aika harvassa on minun tuttavapiirissäni se, että lahjoja kannetaan ilman syytä. Että omat lapset tai lapsenlapset saavat lahjan joka maanantai, mutta ne toiset lapset eivät.
Ja vielä harvemmassa on ne ihmiset, jotka tarjoavat vain kahvia tietyille ihmisille.
Missä ihmeessä sinä elät, jos tällaiseen olet törmännyt??? Minä olen viisikymppinen, enkä ole sellaista koskaan nähnyt.
Ohis...minäkin tunnen perheitä, joissa kaikille lapsille pitää viedä lahja, vaikka vain yhdellä on synttärit. Nämä on näitä ehdottoman tasapuolisuuden perheitä, joissa muille lapsille tulee heti paha mieli, jos joku sisaruksista saa jotain ja muut eivät. Ihan ydinperheistäkin löytyy tällaisia.
Tuohan on sairasta.
Niin minustakin.
Vierailija kirjoitti:
Meillä uusperhe ja molemmilla on biologiset isovanhemmat jotka huolehtii biologisista lapsenlapsistaan. Väleissä kyllä ollaan kaikin ja välillä käydään porukalla syömässä puolison vanhempien luona, ja mun lapsi kutsuu niitä jopa mummaksi. Mutta eivät sen kummemmin muista näitä bonuslapsia, eivät varmaan tiedä koska niiden synttäritkään on, koska en ole koskaan tajunnut kutsua niitä juhliin. Varmasti tulisivat kyllä. Eikä ole lapsia haitannut tämä. Ymmärtävät kyllä että on omat vanhemmat/isovanhemmat. Ja toiset on toisen omia.
Näin juuri. Ei ole vaikeaa kun ei tee asioista vaikeita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on taas kylmää kyytiä aikuisilta, on pakko lopettaa ketjun lukeminen pariin viestiin.
Taas hävettää olla aikuinen!
Tällaista mallia moni aikuinen viljelee: että ei kuulu minulle, ei ole minun lapsenlapsi, vien vain omat syömään...
Siis oikeasti haluatte tällain kohdella pieniä LAPSIA?!
Sitä voi jokainen miettiä miltä se tuntuisi, kun töissä/suvussa AINA joku muu saa, joku muu huomioidaan, joku muu kuin itse. Siinä pienessä parin hengen työporukassa tai suvussa AINA joku muu saa tuliaisia, joku muu saa palkankorotuksen, joku muu saa kehuja. Kylässäkin tarjottaisiin AINA vain jollekin muulle kahvia ja pullaa, mutta itse jäät AINA ilman. Miltä se mahtaisi tuntua AIKUISESTA(KIN)?!
Sen kerrotte tuhannella (×1000) niin tiedätte miltä se pienestä kehittymässä olevalta ja vielä tunteidensa käsittelemistä opettelevalta LAPSESTA tuntuu.
Kyllä ihminen on hirveä, tuntuu aika toivottomalta tämä ihmisen kehitys tai paremminkin sen puuhe.
Poistun oksentamaan.
.
.PS. AP, totta kai se pitääkin tuntua pahalle, kun omat jätetään huomiotta. Niin se tuntuu niistä lapsistakin! Se on normaalia! Moni vaan ei ole riittävän normaali ja pitää tätä huomiotta jättämistä OK - ovat vajaita. Vain tarpeeksi ehyt ihminen voi aidosti antaa ja luopua omaan napaan tuijottamisesta. Vain vajaa pitää kynsin ja hampain kiinni omastaan.
Pitää ensiksi saada, että voi antaa. Ja nämä itsekeskeiset eivät ole saaneet... Oikeastaan heitä pitäisi sääliä, mutta en halveksunnaltani kykene.
Lapsesta tuntuu pahalta vain silloin, jos hänellä ei ole yhtään omaa isovanhempaa/kummia/tms, jolta hän itse saisi jotain ilman, että sisarpuolet saavat. Lapsi kyllä ymmärtää, että joskus minä saan ja joskus sinä saat. Ihan terve taito.
Lapsi ei myöskään vertaile lahjan arvoa, eli hän ei mieti, minkä arvoinen minun lahjani on, ja tuon lahja. Rahan ja arvon vertailu tulee aikuisilta.
Eli äläpä projisoi omaa pahaa oloasi lapsiin.
Höpö höpö. Etkö ymmärrä lukemaasi vai mitä sekoilet!
Ei tuossa projisoitu mitään lapsiin vaan halveksuttiin niitä aikuisia, jotka kohtelevat eriarvoisesti pieniä lapsia.
Ei tuossa viestissä myöskään puhuttu lahjan arvosta mitään vaan siitä kuinka on epäreilua kun toinen lapsi saa lahjan ja toinen lapsi ei. Ei sillä ole mitään väliä minkä arvoinen lahja on kyseessä. Vain sillä on väliä että toinen saa ja toinen ei.
Ja yhtä epäreilua se omien lastenlasten suosiminen muiden "vieraiden" lasten silmien edessä ja kustannuksella on aina lapsista, tapahtui se "joskus minä saan lahjan ja joskus sinä saat" -tyylillä tai ei. Siinä vain toinen saa ja toinen ei ja se tuntuu pahalta.
Ymmärrän että tätä ei kaikki ymmärrä. Tai en oikeastaan ymmärrä! Enkä halua!
Ja olenkin samaa mieltä sen kanssa jolle vastasit että täällä jokainen mamma suuttuisi jos 2 sukua olisi kokoontunut yhteen ja vain emännän sukulaiset saisivat tarjottavaa ja "vieraat" miniän/vävyn sukulaiset jäisivät ilman ajatuksella 'minä tarjoan vain omilleni eikä ole minun tehtäväni tarjota vieraalle'.
Veikkasin että 110% jokainen mamma suuttuisi ja eikä menisi näihin juhliin kovin montaa kertaa. Mutta lasten täytyy sietää samaa tapahtumaa omassa kodissaan(!) kerrasta toiseen ja nähdä kuinka toinen lapsi huomioidaan mummonsa taholta lahjoilla ja syömään viemisillä yms. mutta toista lasta ei kun se ei satu olemaan oma vaan "vieras"!
Joutuu vähän näköjään vääntämään rautalangasta.
T: Eri
Mitä sä sekoilet?
Jos kuka tahansa kutsutaan kenen tahansa synttäreille, niin aina synttärisankari saa lahjan. Eihän kukaan nyt mene synttäreille ja osta jollekin muulle lahjaa kuin synttärisankarille?Ja aika harvassa on minun tuttavapiirissäni se, että lahjoja kannetaan ilman syytä. Että omat lapset tai lapsenlapset saavat lahjan joka maanantai, mutta ne toiset lapset eivät.
Ja vielä harvemmassa on ne ihmiset, jotka tarjoavat vain kahvia tietyille ihmisille.
Missä ihmeessä sinä elät, jos tällaiseen olet törmännyt??? Minä olen viisikymppinen, enkä ole sellaista koskaan nähnyt.
Ei hyvää päivää sentään. Entistä tyhmemmäksi menee. Ymmärrän että alkuperäinen kirjoittaja poistui ketjusta oksentamaan...
Se on heippa!
Tämä oli siis...
T: eri
Miten kukaan voi ilmaista näin heikosti itseään? Tuostako pitäisi jotain ymmärtää?
Olen eri ihminen kenelle kirjoitit mutta autan sinua hieman mäessä. Huono-osaista kun ei voi moraalisestikaan jättää auttamatta.
Eli sinulle vastattu viesti oli kirjoitettu aluksi kahdessa erässä (A+B) ja siitä ensimmäisestä vastauksesta (A) oli jäänyt nimimerkki "T: eri" varmasti vahingossa pois ja siitä johtuen heti toinen viesti (B) kirjoitettiin perään.
Eli sinulle vastatut viestit (A + B) olisi yhdessä viestissä/yhdistettynä seuraava:
Ei hyvää päivää sentään. Entistä tyhmemmäksi menee. Ymmärrän että alkuperäinen kirjoittaja poistui ketjusta oksentamaan...
T: eri
YMMÄRSITKÖ??
Se on heippa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on taas kylmää kyytiä aikuisilta, on pakko lopettaa ketjun lukeminen pariin viestiin.
Taas hävettää olla aikuinen!
Tällaista mallia moni aikuinen viljelee: että ei kuulu minulle, ei ole minun lapsenlapsi, vien vain omat syömään...
Siis oikeasti haluatte tällain kohdella pieniä LAPSIA?!
Sitä voi jokainen miettiä miltä se tuntuisi, kun töissä/suvussa AINA joku muu saa, joku muu huomioidaan, joku muu kuin itse. Siinä pienessä parin hengen työporukassa tai suvussa AINA joku muu saa tuliaisia, joku muu saa palkankorotuksen, joku muu saa kehuja. Kylässäkin tarjottaisiin AINA vain jollekin muulle kahvia ja pullaa, mutta itse jäät AINA ilman. Miltä se mahtaisi tuntua AIKUISESTA(KIN)?!
Sen kerrotte tuhannella (×1000) niin tiedätte miltä se pienestä kehittymässä olevalta ja vielä tunteidensa käsittelemistä opettelevalta LAPSESTA tuntuu.
Kyllä ihminen on hirveä, tuntuu aika toivottomalta tämä ihmisen kehitys tai paremminkin sen puuhe.
Poistun oksentamaan.
.
.PS. AP, totta kai se pitääkin tuntua pahalle, kun omat jätetään huomiotta. Niin se tuntuu niistä lapsistakin! Se on normaalia! Moni vaan ei ole riittävän normaali ja pitää tätä huomiotta jättämistä OK - ovat vajaita. Vain tarpeeksi ehyt ihminen voi aidosti antaa ja luopua omaan napaan tuijottamisesta. Vain vajaa pitää kynsin ja hampain kiinni omastaan.
Pitää ensiksi saada, että voi antaa. Ja nämä itsekeskeiset eivät ole saaneet... Oikeastaan heitä pitäisi sääliä, mutta en halveksunnaltani kykene.
Lapsesta tuntuu pahalta vain silloin, jos hänellä ei ole yhtään omaa isovanhempaa/kummia/tms, jolta hän itse saisi jotain ilman, että sisarpuolet saavat. Lapsi kyllä ymmärtää, että joskus minä saan ja joskus sinä saat. Ihan terve taito.
Lapsi ei myöskään vertaile lahjan arvoa, eli hän ei mieti, minkä arvoinen minun lahjani on, ja tuon lahja. Rahan ja arvon vertailu tulee aikuisilta.
Eli äläpä projisoi omaa pahaa oloasi lapsiin.
Höpö höpö. Etkö ymmärrä lukemaasi vai mitä sekoilet!
Ei tuossa projisoitu mitään lapsiin vaan halveksuttiin niitä aikuisia, jotka kohtelevat eriarvoisesti pieniä lapsia.
Ei tuossa viestissä myöskään puhuttu lahjan arvosta mitään vaan siitä kuinka on epäreilua kun toinen lapsi saa lahjan ja toinen lapsi ei. Ei sillä ole mitään väliä minkä arvoinen lahja on kyseessä. Vain sillä on väliä että toinen saa ja toinen ei.
Ja yhtä epäreilua se omien lastenlasten suosiminen muiden "vieraiden" lasten silmien edessä ja kustannuksella on aina lapsista, tapahtui se "joskus minä saan lahjan ja joskus sinä saat" -tyylillä tai ei. Siinä vain toinen saa ja toinen ei ja se tuntuu pahalta.
Ymmärrän että tätä ei kaikki ymmärrä. Tai en oikeastaan ymmärrä! Enkä halua!
Ja olenkin samaa mieltä sen kanssa jolle vastasit että täällä jokainen mamma suuttuisi jos 2 sukua olisi kokoontunut yhteen ja vain emännän sukulaiset saisivat tarjottavaa ja "vieraat" miniän/vävyn sukulaiset jäisivät ilman ajatuksella 'minä tarjoan vain omilleni eikä ole minun tehtäväni tarjota vieraalle'.
Veikkasin että 110% jokainen mamma suuttuisi ja eikä menisi näihin juhliin kovin montaa kertaa. Mutta lasten täytyy sietää samaa tapahtumaa omassa kodissaan(!) kerrasta toiseen ja nähdä kuinka toinen lapsi huomioidaan mummonsa taholta lahjoilla ja syömään viemisillä yms. mutta toista lasta ei kun se ei satu olemaan oma vaan "vieras"!
Joutuu vähän näköjään vääntämään rautalangasta.
T: Eri
Mitä sä sekoilet?
Jos kuka tahansa kutsutaan kenen tahansa synttäreille, niin aina synttärisankari saa lahjan. Eihän kukaan nyt mene synttäreille ja osta jollekin muulle lahjaa kuin synttärisankarille?Ja aika harvassa on minun tuttavapiirissäni se, että lahjoja kannetaan ilman syytä. Että omat lapset tai lapsenlapset saavat lahjan joka maanantai, mutta ne toiset lapset eivät.
Ja vielä harvemmassa on ne ihmiset, jotka tarjoavat vain kahvia tietyille ihmisille.
Missä ihmeessä sinä elät, jos tällaiseen olet törmännyt??? Minä olen viisikymppinen, enkä ole sellaista koskaan nähnyt.
Ei hyvää päivää sentään. Entistä tyhmemmäksi menee. Ymmärrän että alkuperäinen kirjoittaja poistui ketjusta oksentamaan...
Se on heippa!
Tämä oli siis...
T: eri
Miten kukaan voi ilmaista näin heikosti itseään? Tuostako pitäisi jotain ymmärtää?
Olen eri ihminen kenelle kirjoitit mutta autan sinua hieman mäessä. Huono-osaista kun ei voi moraalisestikaan jättää auttamatta.
Eli sinulle vastattu viesti oli kirjoitettu aluksi kahdessa erässä (A+B) ja siitä ensimmäisestä vastauksesta (A) oli jäänyt nimimerkki "T: eri" varmasti vahingossa pois ja siitä johtuen heti toinen viesti (B) kirjoitettiin perään.
Eli sinulle vastatut viestit (A + B) olisi yhdessä viestissä/yhdistettynä seuraava:
Ei hyvää päivää sentään. Entistä tyhmemmäksi menee. Ymmärrän että alkuperäinen kirjoittaja poistui ketjusta oksentamaan...
Se on heippa!
T: eri
YMMÄRSITKÖ??
Pieni korjaus tuohon lainattuun vastaukseen tai sen sanajärjestykseeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uusperhe on vain kahden itsekkään aikuisen eikä siinä välitetä lapsista yhtään mitään. Lasten on vain pakko sopeutua aikuisten suhde pelleilyihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on taas kylmää kyytiä aikuisilta, on pakko lopettaa ketjun lukeminen pariin viestiin.
Taas hävettää olla aikuinen!
Tällaista mallia moni aikuinen viljelee: että ei kuulu minulle, ei ole minun lapsenlapsi, vien vain omat syömään...
Siis oikeasti haluatte tällain kohdella pieniä LAPSIA?!
Sitä voi jokainen miettiä miltä se tuntuisi, kun töissä/suvussa AINA joku muu saa, joku muu huomioidaan, joku muu kuin itse. Siinä pienessä parin hengen työporukassa tai suvussa AINA joku muu saa tuliaisia, joku muu saa palkankorotuksen, joku muu saa kehuja. Kylässäkin tarjottaisiin AINA vain jollekin muulle kahvia ja pullaa, mutta itse jäät AINA ilman. Miltä se mahtaisi tuntua AIKUISESTA(KIN)?!
Sen kerrotte tuhannella (×1000) niin tiedätte miltä se pienestä kehittymässä olevalta ja vielä tunteidensa käsittelemistä opettelevalta LAPSESTA tuntuu.
Kyllä ihminen on hirveä, tuntuu aika toivottomalta tämä ihmisen kehitys tai paremminkin sen puuhe.
Poistun oksentamaan.
.
.PS. AP, totta kai se pitääkin tuntua pahalle, kun omat jätetään huomiotta. Niin se tuntuu niistä lapsistakin! Se on normaalia! Moni vaan ei ole riittävän normaali ja pitää tätä huomiotta jättämistä OK - ovat vajaita. Vain tarpeeksi ehyt ihminen voi aidosti antaa ja luopua omaan napaan tuijottamisesta. Vain vajaa pitää kynsin ja hampain kiinni omastaan.
Pitää ensiksi saada, että voi antaa. Ja nämä itsekeskeiset eivät ole saaneet... Oikeastaan heitä pitäisi sääliä, mutta en halveksunnaltani kykene.
Lapsesta tuntuu pahalta vain silloin, jos hänellä ei ole yhtään omaa isovanhempaa/kummia/tms, jolta hän itse saisi jotain ilman, että sisarpuolet saavat. Lapsi kyllä ymmärtää, että joskus minä saan ja joskus sinä saat. Ihan terve taito.
Lapsi ei myöskään vertaile lahjan arvoa, eli hän ei mieti, minkä arvoinen minun lahjani on, ja tuon lahja. Rahan ja arvon vertailu tulee aikuisilta.
Eli äläpä projisoi omaa pahaa oloasi lapsiin.
Höpö höpö. Etkö ymmärrä lukemaasi vai mitä sekoilet!
Ei tuossa projisoitu mitään lapsiin vaan halveksuttiin niitä aikuisia, jotka kohtelevat eriarvoisesti pieniä lapsia.
Ei tuossa viestissä myöskään puhuttu lahjan arvosta mitään vaan siitä kuinka on epäreilua kun toinen lapsi saa lahjan ja toinen lapsi ei. Ei sillä ole mitään väliä minkä arvoinen lahja on kyseessä. Vain sillä on väliä että toinen saa ja toinen ei.
Ja yhtä epäreilua se omien lastenlasten suosiminen muiden "vieraiden" lasten silmien edessä ja kustannuksella on aina lapsista, tapahtui se "joskus minä saan lahjan ja joskus sinä saat" -tyylillä tai ei. Siinä vain toinen saa ja toinen ei ja se tuntuu pahalta.
Ymmärrän että tätä ei kaikki ymmärrä. Tai en oikeastaan ymmärrä! Enkä halua!
Ja olenkin samaa mieltä sen kanssa jolle vastasit että täällä jokainen mamma suuttuisi jos 2 sukua olisi kokoontunut yhteen ja vain emännän sukulaiset saisivat tarjottavaa ja "vieraat" miniän/vävyn sukulaiset jäisivät ilman ajatuksella 'minä tarjoan vain omilleni eikä ole minun tehtäväni tarjota vieraalle'.
Veikkasin että 110% jokainen mamma suuttuisi ja eikä menisi näihin juhliin kovin montaa kertaa. Mutta lasten täytyy sietää samaa tapahtumaa omassa kodissaan(!) kerrasta toiseen ja nähdä kuinka toinen lapsi huomioidaan mummonsa taholta lahjoilla ja syömään viemisillä yms. mutta toista lasta ei kun se ei satu olemaan oma vaan "vieras"!
Joutuu vähän näköjään vääntämään rautalangasta.
T: Eri
Mitä sä sekoilet?
Jos kuka tahansa kutsutaan kenen tahansa synttäreille, niin aina synttärisankari saa lahjan. Eihän kukaan nyt mene synttäreille ja osta jollekin muulle lahjaa kuin synttärisankarille?Ja aika harvassa on minun tuttavapiirissäni se, että lahjoja kannetaan ilman syytä. Että omat lapset tai lapsenlapset saavat lahjan joka maanantai, mutta ne toiset lapset eivät.
Ja vielä harvemmassa on ne ihmiset, jotka tarjoavat vain kahvia tietyille ihmisille.
Missä ihmeessä sinä elät, jos tällaiseen olet törmännyt??? Minä olen viisikymppinen, enkä ole sellaista koskaan nähnyt.
Ei hyvää päivää sentään. Entistä tyhmemmäksi menee. Ymmärrän että alkuperäinen kirjoittaja poistui ketjusta oksentamaan...
Se on heippa!
Tämä oli siis...
T: eri
Miten kukaan voi ilmaista näin heikosti itseään? Tuostako pitäisi jotain ymmärtää?
Olen eri ihminen kenelle kirjoitit mutta autan sinua hieman mäessä. Huono-osaista kun ei voi moraalisestikaan jättää auttamatta.
Eli sinulle vastattu viesti oli kirjoitettu aluksi kahdessa erässä (A+B) ja siitä ensimmäisestä vastauksesta (A) oli jäänyt nimimerkki "T: eri" varmasti vahingossa pois ja siitä johtuen heti toinen viesti (B) kirjoitettiin perään.
Eli sinulle vastatut viestit (A + B) olisi yhdessä viestissä/yhdistettynä seuraava:
Ei hyvää päivää sentään. Entistä tyhmemmäksi menee. Ymmärrän että alkuperäinen kirjoittaja poistui ketjusta oksentamaan...
T: eri
YMMÄRSITKÖ??
Se on heippa!
Ottamatta kantaa muuhun, en nyt mistään ole saanut sellaista käsitystä, että ketjun aloittajan lapset olisivat jotenkin huono-osaisia. Aloittajan äitihän huomioi heitä juuri kuten normaalit isovanhemmat huomioivat lapsenlapsiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on taas kylmää kyytiä aikuisilta, on pakko lopettaa ketjun lukeminen pariin viestiin.
Taas hävettää olla aikuinen!
Tällaista mallia moni aikuinen viljelee: että ei kuulu minulle, ei ole minun lapsenlapsi, vien vain omat syömään...
Siis oikeasti haluatte tällain kohdella pieniä LAPSIA?!
Sitä voi jokainen miettiä miltä se tuntuisi, kun töissä/suvussa AINA joku muu saa, joku muu huomioidaan, joku muu kuin itse. Siinä pienessä parin hengen työporukassa tai suvussa AINA joku muu saa tuliaisia, joku muu saa palkankorotuksen, joku muu saa kehuja. Kylässäkin tarjottaisiin AINA vain jollekin muulle kahvia ja pullaa, mutta itse jäät AINA ilman. Miltä se mahtaisi tuntua AIKUISESTA(KIN)?!
Sen kerrotte tuhannella (×1000) niin tiedätte miltä se pienestä kehittymässä olevalta ja vielä tunteidensa käsittelemistä opettelevalta LAPSESTA tuntuu.
Kyllä ihminen on hirveä, tuntuu aika toivottomalta tämä ihmisen kehitys tai paremminkin sen puuhe.
Poistun oksentamaan.
.
.PS. AP, totta kai se pitääkin tuntua pahalle, kun omat jätetään huomiotta. Niin se tuntuu niistä lapsistakin! Se on normaalia! Moni vaan ei ole riittävän normaali ja pitää tätä huomiotta jättämistä OK - ovat vajaita. Vain tarpeeksi ehyt ihminen voi aidosti antaa ja luopua omaan napaan tuijottamisesta. Vain vajaa pitää kynsin ja hampain kiinni omastaan.
Pitää ensiksi saada, että voi antaa. Ja nämä itsekeskeiset eivät ole saaneet... Oikeastaan heitä pitäisi sääliä, mutta en halveksunnaltani kykene.
Lapsesta tuntuu pahalta vain silloin, jos hänellä ei ole yhtään omaa isovanhempaa/kummia/tms, jolta hän itse saisi jotain ilman, että sisarpuolet saavat. Lapsi kyllä ymmärtää, että joskus minä saan ja joskus sinä saat. Ihan terve taito.
Lapsi ei myöskään vertaile lahjan arvoa, eli hän ei mieti, minkä arvoinen minun lahjani on, ja tuon lahja. Rahan ja arvon vertailu tulee aikuisilta.
Eli äläpä projisoi omaa pahaa oloasi lapsiin.
Höpö höpö. Etkö ymmärrä lukemaasi vai mitä sekoilet!
Ei tuossa projisoitu mitään lapsiin vaan halveksuttiin niitä aikuisia, jotka kohtelevat eriarvoisesti pieniä lapsia.
Ei tuossa viestissä myöskään puhuttu lahjan arvosta mitään vaan siitä kuinka on epäreilua kun toinen lapsi saa lahjan ja toinen lapsi ei. Ei sillä ole mitään väliä minkä arvoinen lahja on kyseessä. Vain sillä on väliä että toinen saa ja toinen ei.
Ja yhtä epäreilua se omien lastenlasten suosiminen muiden "vieraiden" lasten silmien edessä ja kustannuksella on aina lapsista, tapahtui se "joskus minä saan lahjan ja joskus sinä saat" -tyylillä tai ei. Siinä vain toinen saa ja toinen ei ja se tuntuu pahalta.
Ymmärrän että tätä ei kaikki ymmärrä. Tai en oikeastaan ymmärrä! Enkä halua!
Ja olenkin samaa mieltä sen kanssa jolle vastasit että täällä jokainen mamma suuttuisi jos 2 sukua olisi kokoontunut yhteen ja vain emännän sukulaiset saisivat tarjottavaa ja "vieraat" miniän/vävyn sukulaiset jäisivät ilman ajatuksella 'minä tarjoan vain omilleni eikä ole minun tehtäväni tarjota vieraalle'.
Veikkasin että 110% jokainen mamma suuttuisi ja eikä menisi näihin juhliin kovin montaa kertaa. Mutta lasten täytyy sietää samaa tapahtumaa omassa kodissaan(!) kerrasta toiseen ja nähdä kuinka toinen lapsi huomioidaan mummonsa taholta lahjoilla ja syömään viemisillä yms. mutta toista lasta ei kun se ei satu olemaan oma vaan "vieras"!
Joutuu vähän näköjään vääntämään rautalangasta.
T: Eri
Mitä sä sekoilet?
Jos kuka tahansa kutsutaan kenen tahansa synttäreille, niin aina synttärisankari saa lahjan. Eihän kukaan nyt mene synttäreille ja osta jollekin muulle lahjaa kuin synttärisankarille?Ja aika harvassa on minun tuttavapiirissäni se, että lahjoja kannetaan ilman syytä. Että omat lapset tai lapsenlapset saavat lahjan joka maanantai, mutta ne toiset lapset eivät.
Ja vielä harvemmassa on ne ihmiset, jotka tarjoavat vain kahvia tietyille ihmisille.
Missä ihmeessä sinä elät, jos tällaiseen olet törmännyt??? Minä olen viisikymppinen, enkä ole sellaista koskaan nähnyt.
Ei hyvää päivää sentään. Entistä tyhmemmäksi menee. Ymmärrän että alkuperäinen kirjoittaja poistui ketjusta oksentamaan...
Se on heippa!
Tämä oli siis...
T: eri
Miten kukaan voi ilmaista näin heikosti itseään? Tuostako pitäisi jotain ymmärtää?
Ethän sä varmaan ymmärrä vaikka pitäisi jos olet ketjua lukenut. Täällä muut kyllä ymmärtää.
Ihmeellisiä kommentteja täynnä tämä ketju. Olen samaa mieltä aloittajan kanssa. Jos olisin itse isovanhemman roolissa, niin en kehtaisi huomioida vain omia biologisia lapsenlapsia, vaan sitten ihan myös niitä kaikkia jotka siinä samassa perheessä asuvat. Herranjestas, jos nämä lapset ovat asuneet yli 10 vuotta saman katon alla niin ei ne toiset lapset mitään tuntemattomia kyllä enää ole, vaan kuuluvat sukuyhteisöön vaikka verisidettä ei olisikaan.
Minun lapseni perhettähän ne lapset olisivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdottoman tasapuolisuuden uusperheissä kasvatetaan kateellisia ja katkeria ihmisiä. Pienten lasten kohdalla pääsee varmasti helpommalla, kun kaikki saavat just saman eikä kukaan yhtään enempää. Ei tarvitse kuunnella kiukuttelua eikä itkupotkuraivareita. Tilanne muuttuu, kun lapset kasvavat isommiksi. Jos omalla vanhemmalla ei ole mahdollisuutta tarjota kaikkea sitä, mitä toisen lapsi saa omalta toiselta vanhemmaltaan ja tämän suvulta, jossain vaiheessa lapselle on pakko kertoa, miksi näin on. Mitä isompi lapsi, sitä vaikeampaa lapsen on hyväksyä, että hän ei olekaan samalla viivalla muiden kanssa, vaikka kaikki aiemmat vuodet hänelle on uskoteltu niin. Viimeistään teini-iässä lapsi tajuaa, että vanhempien uskottelema tasa-arvoisuus olikin vain bullshittiä.
Valitettavasti tuo kateus ja katkeruus ei lopu lapsuuteen. Kadehditaan, kun toisella on isovanhempien ostama asunto ja itse joutuu maksamaan vuokraa. Kadehditaan, kun toiselle maksetaan kielikurssit, autokoulut, valmennuskurssit yms. Kadehditaan, kun toinen voi opiskeluaikana ottaa kesäksi vastaan palkattoman harjoittelun ja itse joutuu elämisen maksaakseen hikoilemaan mäkkärissä myyjänä. Kadehditaan, kun toisella on työelämän suhteita ja itsellä ei ole.
Ihmisten on helpompi hyväksyä asioita, jotka olivat heille ihan normaaleita jo lapsuudessakin.
Vierailija kirjoitti:
Ihmeellisiä kommentteja täynnä tämä ketju. Olen samaa mieltä aloittajan kanssa. Jos olisin itse isovanhemman roolissa, niin en kehtaisi huomioida vain omia biologisia lapsenlapsia, vaan sitten ihan myös niitä kaikkia jotka siinä samassa perheessä asuvat. Herranjestas, jos nämä lapset ovat asuneet yli 10 vuotta saman katon alla niin ei ne toiset lapset mitään tuntemattomia kyllä enää ole, vaan kuuluvat sukuyhteisöön vaikka verisidettä ei olisikaan.
Minun lapseni perhettähän ne lapset olisivat.
Ja taas kerran jossittelua. Eli ihan turha kommentti sinulta. Harvassa ovat tässä ketjussa ne isovanhemmat, joilla on oikeasti lapsenlapsia ja bonuslapsenlapsia ja he pitävät ihan täysin samassa arvossa kaikkia. Ainoastaan ne, ketkä ovat pitäneet samanvertaisina ovat ne, kenenkä elämässä on ensimmäisinä tulleet ne bonuslapsenlapset ja sen jälkeen vasta biologiset. Jos se menee toisinpäin, niin ei se toimi niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmeellisiä kommentteja täynnä tämä ketju. Olen samaa mieltä aloittajan kanssa. Jos olisin itse isovanhemman roolissa, niin en kehtaisi huomioida vain omia biologisia lapsenlapsia, vaan sitten ihan myös niitä kaikkia jotka siinä samassa perheessä asuvat. Herranjestas, jos nämä lapset ovat asuneet yli 10 vuotta saman katon alla niin ei ne toiset lapset mitään tuntemattomia kyllä enää ole, vaan kuuluvat sukuyhteisöön vaikka verisidettä ei olisikaan.
Minun lapseni perhettähän ne lapset olisivat.
Jossittelua. Oletko aivan varma, että olisit yli 60-vuotiaana sellaisessa kunnossa ja sellaisessa elämäntilanteessa, että voisit ottaa vähintään neljä (mahdollisesti 6-8 ) lasta samalla kertaa luoksesi, huolehtia heistä, käydä heidän kanssaan shoppailemassa ja mitä kaikkea ap nyt ketjussa kuvailikaan miehensä äidin tekevän lastenlastensa kanssa?
Mä olen nyt kuuskymppinen, molemmissa polvissa jo tekonivelet, lonkat ei vielä ihan pahasti haittaa enkä todellakaan ota luokseni isoa lapsiporukkaa. Kaksi lasta mun luonani käy ja se on ihan ok. Yksikin lisää olisi jo liikaa. Onneksi niitä ei enempää olekaan.
Hei ap! Meillä on toimittu niin, että en ole koskaan puhunut lapsilleni mummista silloin, kun tarkoitan jotain muuta ihmistä kuin heidän mummiaan. Mieheni vanhempia lapseni ovat aina kutsuneet etunimeltä kuten minäkin. En ole halunnut sekoittaa lasteni päätä ja sotkea heidän käsitystään sukulaisuussuhteistaan.
Aloituksessasi kerroit, että et odotakaan lahjoja miehesi vanhemmilta, mutta kuitenkin pahoitat mielesi, koska lapsesi eivät saa heiltä lahjoja. Huomaatko, että olet itsekin asiassa varsin ristiriitainen? Et odota, mutta kuitenkin odotat. Toivottavasti et ole siirtänyt omaa ristiriitaisuuttasi lapsiisikin. Lasten kanssa täytyy olla hyvin selkeä, koska lapset häkeltyvät eivätkä ymmärrä, jos vanhempi sanoo eri asiaa kuin tarkoittaa.
Miten lapsesi ovat asiaan suhtautuneet? Hehän ovat jo varsin isoja? Onko ongelmaa nyt loppujen lopuksi lainkaan lapsillasi vaan vain sinulla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juttelepa äitisi kanssa asiasta. Jotenkin musta nyt tuntuu, että äitisi ei käy shoppailemassa, ravintolassa syömässä yms lastesi kanssa juuri siksi, että hän aina ottaa koko porukan luokseen Äitisi on varmasti hyvää tarkoittava ihminen ja ajattelee, että koska ei voi tarjota lapsenlapsilleen ja bonuslapsenlapsilleen yhtä paljon, tarjoaa heille kaikille yhtä vähän. Ei sen niin kuulu mennä. Sun äitisi voi aivan hyvin ottaa vain omat lapsenlapsensa luokseen ja käydä heidän kanssaan shoppailemassa, ravintolassa syömässä ja tehdä lastesi kanssa muitakin asioita, joita miehesi vanhemmat taas tekevät omien lastenlastensa kanssa. SE on tasapuolista. Nyt sun äitisi jättää tekemättä asioita, joita voisi tehdä, jos ei ottaisi aina näitä bonuslapsenlapsiakin mukaan. Selitä äidillesi, että bonuslapsenlapset saavat ne asiat omilta isovanhemmiltaan ja on ihan reilua, että äitisi omat lapsenlapset saavat ne äidiltäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän suvussa ei ole kuin yksi ns. Bonuslapsi. Eli siis veljeni vaimon esikoinen. Heillä on lisäksi myös 3 yhteistä lasta.
Tätinä muistan kaikkien nimipäivät ja syntymäpäivät. Yksi veljeni lapsista on mun kummilapsi, joten hän saa pientä extraa muihin verrattuna. Ja mun suvun isovanhemmat muistaa myös, ainut ero, ettei bonuslapselle ole säästörahastoa, jotka veljeni biolapsilla ja mun lapsilla on isovanhempien puolesta tehtynä.Yökylään, ostoksille ja syömään pääsee tasavertaisesti muiden kanssa.
Ottaako puolestaan tämän bonuslapsen isän suku näitä sisaruksia mukaan joka paikkaan vai toimiiko systeemi vain siten, että yhden suvun tulee ottaa kokonaisuus huomioon? Saavatko tämän bonuslapsen sisarukset lahjoja bonuslapsen isältä, kutsutaanko mukaan sukujuhliin, ovathan he tämän yhden lapsen perhettä.
Luulisi, että aikuiset olisivat kasvaneet näistä "jos et säkään, niin en mäkään"- hiekkalaatikkotavoista yli.
Ap on jäänyt vaiheeseen koska säkin niin mäkin...
Minun mielestäni ap:n appivanhempien käytös kuulostaa ihan normaalilta ja kohtuulliselta. Miniän lapset ovat tuttavapiirin lapsia, joiden kanssa on mukava rupatella mutta joiden miettimiseen ei kuluteta sen enempää rahkeita. En minäkään lähetä onnitteluja tai pyydä ostoretkille muita kuin omia lähisukulaislapsiani ja kummilapsiani. Parhaiden ystävien muksuista tykkään, mutta onnittelut muistan laittaa yleensä vain silloin kun ne esitetään synttärijuhlien yhteydessä. Eikä ole tullut mieleen pyytää heitä leffaan, syömään tai ostoksille. Käytös on minusta ihan normaalia suhtautumista sellaisiin tuttavapiirin lapsiin, jotka ei ole omia lähisukulaisia.
Siinä tulee äkkiä 6-5 bonuslastenlasta, kun lasten isä sekä äiti menee kimppaan lapsellisen kanssa. Sen lisäksi ne omat lapsenlapset, niin on vajaa 10 lasta, joille pitäisi kustantaa matkat, puhelimet ja autokortit. Sitten kun on vielä useampi oma lapsi joista kaikki aloittaa uusperhesekoilut niin saisi elättää koko kylän. Tosin miehet harvemmin ovat niin innolla käsi ojossa muiden lompakolle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä. Minun lapsillani on myös omat isovanhemmat, minun vanhempani. He huomioivat kaikkia lapsiamme tasapuolisesti. Eivät kutsu vain osaa lapsista käymään vaan kaikki. Jos mennään syömään, kaikki ovat tervetulleita. Siksi tilanne onkin niin hankala: puolisoni lapsilla on omat isovanhemmat jotka huomioivat vain heitä ja lisäksi bonusisovanhempina minun vanhempani, joilta myös saavat lahjoja, matkatuliaisia jne.
Tyylit ovat erilaiset ja hyväksyn sen. Halusin vain kuulla, millaista tämä on muilla ja olisiko jollain vinkkejä miten omasta harmituksesta voisi päästä yli, kun minusta puolisoni vanhempien käytös ei aina ole ihan korrektia.
Missäs ne lastesi oikean isän vanhemmat sitten on.Eivätkö pidä yhteyttä?
Minä myös ihmettelin, mihin unohtui ap.n lasten isän vanhemmat. Ottaako nämä ap.n miehen lapset matkaan shoppailemaan ja ostelee lahjoja ja panee tekstareita.
Toinen mitä ihmettelen, on tämä järjestely, että kaikkien lasten pitää olla samalla viikolla paikalla. Koskaan ei lapset saa olla oman vanhempansa kanssa rauhassa. Toki ap.lle ja hänen miehelleen on kiva viettää joka toinen viikko lapsetonta aikaa.
Mutta siis kuitenkin asiaan. Meillä veljeni perheessä oli vähän sama ongelma. Vanhempani ratkaisivat asian niin, että kun heidän lapsenlapset on äidillään eli ex-miniällä, käyvät silloin katsomassa lapsenlapsiaan ja ostelevat lahjoja ja hakevat elokuviin. Kun ovat veljelläni, niin näin ei voi tehdä, koska aina pitäisi ottaa veljen vaimon kolme lasta matkaan ja ostella niille lahjoja.
Mutta tämä on ainoa keino pitää sopua, koska näin veljeni nykyinen vaimo ei tiedä, kuinka paljon vanhempani pitävät yhteyttä lapsenlapsiinsa. Heillä on hyvät välit onneksi säilyneet ex-miniäänsä.
Tekeehän "oman perheen" sisaruksetkin eri juttuja eri aikaan. Ei mua ainakaan kiinnostanut yhtään lähteä mukaan kun isäni vei veljeni tennikseen. Eikä veljeäni useinkaan kiinnostanut lähteä mun ja äitini kanssa shoppaamaan.
En ymmärrä mitään väkisin perhekimpassa liikkumista. Eri asia tietenkin jos joku tunteen itsensä jätetyksi, ei ole hyvä.
Mutta sitäkään en ymmärrä että jotkut täällä on ihan "minähän en noista toisten kakaroista huolehdi, omistani vaan".
Tämä oli siis...
T: eri