Isovanhemmuus uusperheessä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon myös tämmöinen mummu. Kohtelen asiallisesti miniän lapsia kun nähdään, kudon sukat kaikille jouluksi mutta en ole milloinkaan ottanut yöksi, vienyt matkoille, elokuviin tai ostoksille muita kun biolapsenlapsia joita on 5. Ei ole koskaan tullut edes mieleenkää eikä sitä kukaan ole minulta myöskään vaatinut. Heillä on omat mummut ja papat jotka huomio. Nytkin lähden tyttären lapsineen kanssa espanjaan syyslomalla ja otan myös pojan kaksi lasta mukaan eli reissuun lähtee 5 lasta oikeestikko joku on sitä mieltä että kaksi miniän lastakin pitäisi ottaa mukaan. Meitä olisi aika katras mukana, omissakin on tarpeeksi.

Kukaan ei sanonut että niitä kaikkia lapsenlapsia pitää laahata joka espanjanmatkalle. Kyse oli siitä että jotkut jätetään koko ajan sivuun. Ei ole mitään ongelmaa, niin kauan kuin kellään ei ole mitään ongelmaa. Ei tämä nyt niin monimutkaista ole.

Jotkut näyttävät todella vihaavan niitä lapsen uuden puolison lapsia. Ja heti aletaan laskea kuinka monta ylimääräistä ateriaa ja leffalippua ja uutta tietsikkaa meneekään taas tililtä.

Häh? En minä tuollaista ole tästä ketjusta lukenut, vaikka tietääkseni olen lukenut jokaisen kommentin.

Tämä keskustelu toistaa samaa kaavaa kuin äitipuoli keskustelutkin: kun joku jättää lapsipuolien hoitovastuun isälleen, niin heti luetaan rivien välistä, että äitipuoli vihaa niitä lapsia.

Ei, en ole mummo kenellekään lapselle.

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä. Minun lapsillani on myös omat isovanhemmat, minun vanhempani. He huomioivat kaikkia lapsiamme tasapuolisesti. Eivät kutsu vain osaa lapsista käymään vaan kaikki. Jos mennään syömään, kaikki ovat tervetulleita. Siksi tilanne onkin niin hankala: puolisoni lapsilla on omat isovanhemmat jotka huomioivat vain heitä ja lisäksi bonusisovanhempina minun vanhempani, joilta myös saavat lahjoja, matkatuliaisia jne.

Tyylit ovat erilaiset ja hyväksyn sen. Halusin vain kuulla, millaista tämä on muilla ja olisiko jollain vinkkejä miten omasta harmituksesta voisi päästä yli, kun minusta puolisoni vanhempien käytös ei aina ole ihan korrektia.

Ongelmansa kullakin. Ymmärtäisin harmituksesi, jos sinun lapsillasi ei olisi aktiivisia isovanhempia, mutta ilmeisesti kuitenkin on isovanhemmat, jotka tuovat matkatuliaisia jne. Eiköhän se nyt riitä.

Me olemme ihan ydinperheen vanhemmat, mutta ei ole isovanhempia meidän lapsilla. Toisen äiti on kuollut ja isä uusissa naimisissa, toisen vanhemmat eivät halua olla tekemisissä. On vähän raskasta kun on vaikka päiväkodin isovanhempien päivä ja ei ole ketään, joka olisi kiinnostunut meidän lapsista.

Ole siis tyytyväinen siihen, mitä sinulla on.

Oletko jutellut tästä miehesi kanssa? Onko miehen vanhemmat kovin vanhoillisia ts eivät hyväksy avioeroa? Onko miehesi lasten äiti läheisissä väleissä ex-appivanhempien kanssa?

Itselläni on täysin päinvastainen kokemus. Vaarini (äitini isä) meni avoliittoon uuden naisen kanssa, kun äitini äiti kuoli. Tämä tapahtui ennen syntymääni. Tämä uusi avopuoliso oli minulle ihan täysi mummi ja vasta myöhemmin ymmärsin, että kun äitini kaipasi äitiään, niin se ei ollutkaan tämä mummi, jonka minä tunsin. Hänellä myös omia lapsenlapsia, mutta aina sain huomiota ja rakkautta eikä minua mitenkään eritelty esim sukujuhlissa (olin vaarini ainoa lapsenlapsi). Lämpimät muistot jäivät <3

Toivottavasti saatte asiaan selkeyttä!

Kerroit, että teillä molemmilla on muutamia lapsia. Montako? Onko miehesi vanhemmilla sellainen auto, että koko konkkaronkka edes mahtuisi sinne muuten kuin pinoamalla takapenkille päällekkäin kuten omassa lapsuudessani 60-luvulla? Tai onko heillä niin paljon vierasvuoteita ja vieraita varten tyynyjä ja peittoja, että pystyisivät majoittamaan  kaikki lapset? Oletko tullut ajatelleeksi, että ehkä miehesi vanhemmat eivät koe pärjäävänsä niin ison lapsilauman kanssa? 

Mulla ei ole lapsenlapsia, mutta lähisukulaisellani on kaksi. Otan välillä oikein mielelläni näitä lapsia luokseni. Olen ottanut ihan pienestä lähtien, mutta voin sanoa, että jo kahdessa taaperossa on ollut vahdittavaa. Toisen ihmisen lapsiin suhtautuu paljon varovaisemmin kuin omiinsa. On oltava koko ajan silmät selässäkin, etteivät lapset vaan satuta itseään. Aiemmin en mennyt näiden lasten kanssa edes ulos, koska en uskonut pärjääväni heidän kanssaan, jos toinen lähteekin juoksemaan itään ja toinen länteen. Nyt ovat jo sen verran isoja (päiväkoti-ikäisiä kuitenkin), että on jo jonkin verran älliä päässä. Edelleenkään en ottaisi samalla kertaa kahta lasta enempää. Aikuisen ihmisen on hyvä ymmärtää omatkin resurssinsa ja toimia sen mukaisesti ihan riippumatta siitä, miten paljon enemmän resursseja jollain toisella on. Vaikka olenkin ihan hyvässä kunnossa, en kuitenkaan ole enää kolmekymppinen. 

Koskee kaikkea muutakin kanssakäymistä. Vasta kolmantena kesänä kun olin miehen vanhat ystävät kesälomalla ruokkinut niin alkoivat kyselemään minun lasteni jutuista.

Olen ylipäänsä nostanut hanskat naulaan tältä osin ja luovuttanut.

Mulla myös kaikki huomioivat omat vanhemmat ja luulin että muut ihmiset on samanlaisia, kylmä totuus on ollut kohdata se että kaikki eivät näin ajattele. Oma isäni jopa kysyi että pitäisikö miehen lapsia muistaa testamentissa. Totesin että pidetään huoli omista vaan. elämässä saa sen mitä itse antaa on ihan puppua.

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä. Minun lapsillani on myös omat isovanhemmat, minun vanhempani. He huomioivat kaikkia lapsiamme tasapuolisesti. Eivät kutsu vain osaa lapsista käymään vaan kaikki. Jos mennään syömään, kaikki ovat tervetulleita. Siksi tilanne onkin niin hankala: puolisoni lapsilla on omat isovanhemmat jotka huomioivat vain heitä ja lisäksi bonusisovanhempina minun vanhempani, joilta myös saavat lahjoja, matkatuliaisia jne.

Tyylit ovat erilaiset ja hyväksyn sen. Halusin vain kuulla, millaista tämä on muilla ja olisiko jollain vinkkejä miten omasta harmituksesta voisi päästä yli, kun minusta puolisoni vanhempien käytös ei aina ole ihan korrektia.

Missäs ne lastesi oikean isän vanhemmat sitten on.Eivätkö pidä yhteyttä?

En ymmärrä että pitää esittää, että kaikki on ihan samanlaisia.

Adoptoidut ja muut orvot on eri asia, uusperhelapsilla on kullakin omat isovanhemmat ja vanhemmat, joiden kuuluukin saada lapsi tuntemaan, että hän on jotain ainutkertaista, ja että heillä on jokin erityinen suhde. Mitä erityistä siinä olisi, jos kuka vain kaveri on samalla viivalla.

Mun sisko järjestää synttärit lapsilleen, jonne kutsutaan lapsen lähisuku ja kummit. Jokaisella on tietysti eri kummit. Ei ne kummit muita kuin omaa kummilastaan lahjo, ja eri kummit on eri määrän lapsen kanssa ja antaa eri arvoisia lahjoja.

Lapsi voi olla kade, että toiselle on sattunut kummi joka vie huvipuistoon, ja hänen kummi on vanha täti joka tuo kerran vuodessa villasukkia. Mutta ei siitä toisesta kummista silti tule eikä pidä tulla hänen kummia, ja vaikka kolmelle muullekin, kun tekee sen homman niin hyvin, olisihan se kummillekin ihan kohtuuton vaatimus.

Isovanhemmat päättävät itse, minka verran ovat lastenlastensa kanssa tekemisissä, pätee myös bonuslapsiin.

Kohtuullista on huomioida perheen kaikkien lasten merkkipäivät ja joulut, se kuuluu hyvään käytökseen.

Shoppailua ja muut isommat yhteiset aktiviteetit eivät kuulu luontaisetuina kenelläkään. Isovanhempi vie lapsenlapsensa syömään, ostoksille, leffaan tai mihin nyt viekin, ensisijaisesti koska haluaa viettää tämän kanssa yhteistä aikaa ei koska halusi ensisijaisesti shoppailua tms.

Bonuslapsenlapsi voi olla ihan ok, mutta ei sellainen, jonka kanssa bonusmummo haluaisi olla läheinen.

Ap:lle kysymys: mitä sinä teet miehesi vanhempien kanssa? Käytteko yhdessä, ilman miestäsi, missään? Luulisi, että jos sinä olet appivanhempiesi kanssa läheinen, ovat lapsesikin heille tuttuja.

Mä olen täti. En huomioi veljen uuden vaimo lapsia mitenkään. Totta kai olen kohtelias ja jos Mut kutsuttaisii esim. Synttäreille en menis tyhjin käsin. Veljeni kahta lasta huomioin monella tavalla. Mä en ole mikään automaattinen lapsenvahti, enkä mikään rahakirstu. Veljen lapset otan luokseni ja käytän heitä reissussa yms. Koska haluan. En pakosta vaan halusta. Kun veljen nykyinen vaimo ei tästä tykännyt, niin otin sitten yhteyttä veljen ex-vaimoo, jonka mielestä saan viettää aikaa lasten kanssa jos haluan vaikka kun he ovat hänellä. Loppui hyvin äkkiä se veljeni huutaminen.

Ap en mä tilannetta pidä outona. Kerroit itse, että olet jo ennen nykyistäsi ollut vuosia erossa ja nyt nykyisen kanssa 10 vuotta. Mun matematiikalla lapset alkaa lähestymään täysikäisyyttö. Kohtelias pitää olla kaikille, mutta toi mukaan ottaminen ja lahjojen ostaminen ei mielestäni ole pakollista. Jos omat vanhempasi haluavat näin tehdä, he tekevät, mutta muita sä et voi pakottaa siihen. Lapsesi pitäisi olla myös niin isoja, että ymmärtävät tämän

Minulla on yksi lapsenlapsi ja hänellä siskopuoli. Minulle he ovat molemmat lapsenlapsia, jotka kutsutaan aina yhdessä meille ja ostan kummallekin tasapuolisesti lahjoja.   Riippuu äidistään tulevatko yhdessä, vai tuleeko vain poikani lapsi ja tämä sopii minulle. Mutta jos jotain ostan niin aina kummallekin. Samoin herkkuja on aina kummallekin varattuna. Vahdin kumpaakin jos on tarvetta ja olen vapaalla.  On tietysti eri asia jos lapsenlapsia enemmän,  minulla on vain nämä kaksi ja pyrin olemaan jatkossakin kummankin käytettävissä.

Minulla on aikuisia lapsia ja voi olla että joku heistä löytää puolison jolla on lapsia, olisi itsestäänselvyys että nämä lapset olisivat osa minun perhettäni.

Tämä on vähän inhottava aihe.

Itse en ole tuollaisessa tilanteessa isovanhempana vaan tätinä. Veljelläni on kaksi lasta tämän aikaisemmasta liitostaan joiden kummi olen  ja hänen vaimollaan kolme. Meillä on itsellämme kaksi lasta. 

Meillä menee taloudellisesti paremmin, joten olen jo ennen veljeni uutta avioliittoa maksellut kummilapsilleni muun muassa harrastuksia, puhelimia, tietokoneita, vaatteita ym. ja ottanut heidät useasti myös ulkomaan matkoille ja muille reissuille mukaan. Olemme myös laittaneet kummilapsille pienet rahastot jotta pääsevät alkuun kun täysi-ikäistyvät.

Kun veljeni muutti yhteen nykyisen vaimonsa kanssa yritimme kohdella lapsia suht tasavertaisesti. Jouluna ostimme kaikille lahjat jos olimme yhdessä ja tuliaisia ja synttäri-lahjat veimme aina kaikille. En ole kuitenkaan valmis satsaamaan näihin biologisesti vieraisiin lapsiin ihan samalla tavalla kuin veljeni lapsiin/kummilapsiini.

Kuitenkin nämä kalliimmat jutut hiertävät veljeni vaimoa. Näitä juttuja on ihan hirveästi ja ne ovat hiertäneet välejämme pahasti. Nykyään teemme juttuja kummilasten kanssa lähinnä näiden äiti-viikolla ettei tulisi ongelmia.

Viimeisimpänä ehdotti että voisin antaa harrastuksiin maksamani rahat suoraan koko perheelle ja he sitten katsoisivat että kaikki lapset saavat harrastaa jotain. Olen nimenomaan tukenut esimerkiksi veljen tyttäreni ratsastusta koska hän on harrastanut sitä intohimolla aivan pienestä saakka ja olen maksanut kulut koska olen halunnut että hän kykenee jatkamaan rakasta harrastusta rahatilanteesta huolimatta.

Vaimo myös kielsi etteivät kummilapseni saisi lähteä kanssamme roomaan jos emme ottaisi myös hänen lapsiaan mukaan koska toisille tulee paha mieli. Jo pelkkä lapsien määrä olisi ollut ongelma, saati sitten ylimääräiset kulut. Heille ei kelvannut ehdotus siitä että olisimme menneet kaikki kimpassa ja he olisivat veljeni kanssa maksaneet vain omat ja vaimon lapsien kulut.  

Nykyään jos ostan lapsille jotain uutta puhelinta, vaatetta tai vastaavaa niin lapsille pitää teroittaa että muistakaa sitten sanoa että äiti osti ne, koska muuten veljeni vaimo suuttuu eriarvoisesta kohtelusta.

Mitä ajan takaa on se, että ei teille ja lapsillenne biologisesti vierailla ihmisillä ole mitään velvollisuutta antaa teille ja lapsillenne samaa kuin omille verisukulaisilleen. Tottakai heihin on ihan erilainen suhde kuin  uuden kumppanin lapsiin.  Toki kaikkia tulee kohdella hyvin ja kohteliaasti, mutta nuo ylimääräiset ekstra-jutut mitä esim. isovanhemmat haluavat omille lapsenlapsilleen tarjota eivät liity teihin mitenkään.

Ja AP jos kyse on vain parista tekstarista niin kuin nyt jälkikäteen väität, niin varmasti olisit voinut pyytää miestäsi että pyytää vanhempiaan heittämään tekstarit näille syntymäpäivinä. Aloitusviestissä kuitenkin ruikutit lähinnä shoppailu-reissuista ja yökyläilyistä. Kuulosti kuin olisit vain tavoitellut taloudellista hyötyä ja ilmaista hoitopaikkaa. Ei se ole miehesi vanhempien syytä ettei sinulla ole tukiverkostoa.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on aikuisia lapsia ja voi olla että joku heistä löytää puolison jolla on lapsia, olisi itsestäänselvyys että nämä lapset olisivat osa minun perhettäni.

Nämä kommentit ovat jossittelua. Ihan tasan tarkkaan jos sinun lapsellesi syntyisi lapsi, jonka biologinen isovanhempi olisit ja sitten sun toiselle lapselle tulisi yhtäkkiä lapset, iältään vaikka 5-vuotias ja 7-vuotias, niin mitenköhän OIKEASTI ajattelisit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon myös tämmöinen mummu. Kohtelen asiallisesti miniän lapsia kun nähdään, kudon sukat kaikille jouluksi mutta en ole milloinkaan ottanut yöksi, vienyt matkoille, elokuviin tai ostoksille muita kun biolapsenlapsia joita on 5. Ei ole koskaan tullut edes mieleenkää eikä sitä kukaan ole minulta myöskään vaatinut. Heillä on omat mummut ja papat jotka huomio. Nytkin lähden tyttären lapsineen kanssa espanjaan syyslomalla ja otan myös pojan kaksi lasta mukaan eli reissuun lähtee 5 lasta oikeestikko joku on sitä mieltä että kaksi miniän lastakin pitäisi ottaa mukaan. Meitä olisi aika katras mukana, omissakin on tarpeeksi.

Kukaan ei sanonut että niitä kaikkia lapsenlapsia pitää laahata joka espanjanmatkalle. Kyse oli siitä että jotkut jätetään koko ajan sivuun. Ei ole mitään ongelmaa, niin kauan kuin kellään ei ole mitään ongelmaa. Ei tämä nyt niin monimutkaista ole.

Jotkut näyttävät todella vihaavan niitä lapsen uuden puolison lapsia. Ja heti aletaan laskea kuinka monta ylimääräistä ateriaa ja leffalippua ja uutta tietsikkaa meneekään taas tililtä.

Onko sinulla oikeasti pää noin pensaassa? Ei  välttämättä ole kysymys siitä että vihattaisiin niitä uuden puolison lapsia. Voi olla kyse ihan rahatilanteesta. Ei kaikilla ole varaa kustantaa ylimääräisiä lapsia leffaan,huvipuistoon tai syömään. He ovat saattaneet säästää jotta pystyisivät viemään omat lapsenlapsensa johonkin. Eikä se ole mitään "vihaamista" jos ei halua maksaa vieraan lapsen kuluja tai uutta tietsikkaa tai muuta. Jos olen ihan rehellinen niin vaikutat hyväksikäyttäjältä. Vain kaksi ihmistä on vastuussa lapsen elatuksesta. Isä ja äiti. Miksi uuden kumppanin vanhempien pitäisi joutua maksumieheksi koska näin kärjistetysti sinä annoit tussua jollekin josta ei ollut isäksi?

Vierailija kirjoitti:

Tämä on vähän inhottava aihe.

Itse en ole tuollaisessa tilanteessa isovanhempana vaan tätinä. Veljelläni on kaksi lasta tämän aikaisemmasta liitostaan joiden kummi olen  ja hänen vaimollaan kolme. Meillä on itsellämme kaksi lasta. 

Meillä menee taloudellisesti paremmin, joten olen jo ennen veljeni uutta avioliittoa maksellut kummilapsilleni muun muassa harrastuksia, puhelimia, tietokoneita, vaatteita ym. ja ottanut heidät useasti myös ulkomaan matkoille ja muille reissuille mukaan. Olemme myös laittaneet kummilapsille pienet rahastot jotta pääsevät alkuun kun täysi-ikäistyvät.

Kun veljeni muutti yhteen nykyisen vaimonsa kanssa yritimme kohdella lapsia suht tasavertaisesti. Jouluna ostimme kaikille lahjat jos olimme yhdessä ja tuliaisia ja synttäri-lahjat veimme aina kaikille. En ole kuitenkaan valmis satsaamaan näihin biologisesti vieraisiin lapsiin ihan samalla tavalla kuin veljeni lapsiin/kummilapsiini.

Kuitenkin nämä kalliimmat jutut hiertävät veljeni vaimoa. Näitä juttuja on ihan hirveästi ja ne ovat hiertäneet välejämme pahasti. Nykyään teemme juttuja kummilasten kanssa lähinnä näiden äiti-viikolla ettei tulisi ongelmia.

Viimeisimpänä ehdotti että voisin antaa harrastuksiin maksamani rahat suoraan koko perheelle ja he sitten katsoisivat että kaikki lapset saavat harrastaa jotain. Olen nimenomaan tukenut esimerkiksi veljen tyttäreni ratsastusta koska hän on harrastanut sitä intohimolla aivan pienestä saakka ja olen maksanut kulut koska olen halunnut että hän kykenee jatkamaan rakasta harrastusta rahatilanteesta huolimatta.

Vaimo myös kielsi etteivät kummilapseni saisi lähteä kanssamme roomaan jos emme ottaisi myös hänen lapsiaan mukaan koska toisille tulee paha mieli. Jo pelkkä lapsien määrä olisi ollut ongelma, saati sitten ylimääräiset kulut. Heille ei kelvannut ehdotus siitä että olisimme menneet kaikki kimpassa ja he olisivat veljeni kanssa maksaneet vain omat ja vaimon lapsien kulut.  

Nykyään jos ostan lapsille jotain uutta puhelinta, vaatetta tai vastaavaa niin lapsille pitää teroittaa että muistakaa sitten sanoa että äiti osti ne, koska muuten veljeni vaimo suuttuu eriarvoisesta kohtelusta.

Mitä ajan takaa on se, että ei teille ja lapsillenne biologisesti vierailla ihmisillä ole mitään velvollisuutta antaa teille ja lapsillenne samaa kuin omille verisukulaisilleen. Tottakai heihin on ihan erilainen suhde kuin  uuden kumppanin lapsiin.  Toki kaikkia tulee kohdella hyvin ja kohteliaasti, mutta nuo ylimääräiset ekstra-jutut mitä esim. isovanhemmat haluavat omille lapsenlapsilleen tarjota eivät liity teihin mitenkään.

Ja AP jos kyse on vain parista tekstarista niin kuin nyt jälkikäteen väität, niin varmasti olisit voinut pyytää miestäsi että pyytää vanhempiaan heittämään tekstarit näille syntymäpäivinä. Aloitusviestissä kuitenkin ruikutit lähinnä shoppailu-reissuista ja yökyläilyistä. Kuulosti kuin olisit vain tavoitellut taloudellista hyötyä ja ilmaista hoitopaikkaa. Ei se ole miehesi vanhempien syytä ettei sinulla ole tukiverkostoa.

Voi helvetti että joillain voi noin paljon olla rahaa että menee sukulais suhteet pieleen. Ei voisi enään vähemmän olla olla ongelmia elämässä. Hanki oma elämä ja käytä rahasi omaan eläämääsi niin ettet sekaannu toisten elämään. Minun suvussani otettiin suosikkeja sisaruksista ja se on väärin ja pilaa sisrusten välit 100 prosenttisesti. Niin että hanki oma elämä eikä mene toisten perheisiin sekoittamaan suosimalla yhtä ja suosimatta toisia. 

Kai tämäkin riippuu myös paljon lapsen iästä. Kun mä tapasi mieheni hänen lapsensa oli alta vuoden ja asui isänsä kanssa täyspäiväisesti, eikä tavannut äitiään lainkaan. Vanhempani rakastuivat täysin lapseen, me saatiin sitten kuus vuotta myöhemmin yhteinen lapsi, ja he ovat kyllä vanhempieni silmissä yhtä rakkaita.

Kuitenkin vanhempaan lapseen, jolla on jo/vielä isovanhemmatkin olemassa molemmin puolin niin en näe tilannetta erikoisena.

Uusperhettä tai kommunia ei voi perustaa jos siellä on räikeä eriarvoisuus lapsilla. Kuka vanhempi tekee lapsilleen sitä että niputtaa ihan vieraidn lasten kanssa yhteen asumaan niin se on niiden lasten vamhempien vika kun ne ovat ihan idiootteja. Minä olen uusperheestä ja koti ei ollut koti enään sen jälkeen. Vihaan ihmisiä jotka tekevät lapsia niin heikoilla parisuhteilla niin etteivät kestä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on vähän inhottava aihe.

Itse en ole tuollaisessa tilanteessa isovanhempana vaan tätinä. Veljelläni on kaksi lasta tämän aikaisemmasta liitostaan joiden kummi olen  ja hänen vaimollaan kolme. Meillä on itsellämme kaksi lasta. 

Meillä menee taloudellisesti paremmin, joten olen jo ennen veljeni uutta avioliittoa maksellut kummilapsilleni muun muassa harrastuksia, puhelimia, tietokoneita, vaatteita ym. ja ottanut heidät useasti myös ulkomaan matkoille ja muille reissuille mukaan. Olemme myös laittaneet kummilapsille pienet rahastot jotta pääsevät alkuun kun täysi-ikäistyvät.

Kun veljeni muutti yhteen nykyisen vaimonsa kanssa yritimme kohdella lapsia suht tasavertaisesti. Jouluna ostimme kaikille lahjat jos olimme yhdessä ja tuliaisia ja synttäri-lahjat veimme aina kaikille. En ole kuitenkaan valmis satsaamaan näihin biologisesti vieraisiin lapsiin ihan samalla tavalla kuin veljeni lapsiin/kummilapsiini.

Kuitenkin nämä kalliimmat jutut hiertävät veljeni vaimoa. Näitä juttuja on ihan hirveästi ja ne ovat hiertäneet välejämme pahasti. Nykyään teemme juttuja kummilasten kanssa lähinnä näiden äiti-viikolla ettei tulisi ongelmia.

Viimeisimpänä ehdotti että voisin antaa harrastuksiin maksamani rahat suoraan koko perheelle ja he sitten katsoisivat että kaikki lapset saavat harrastaa jotain. Olen nimenomaan tukenut esimerkiksi veljen tyttäreni ratsastusta koska hän on harrastanut sitä intohimolla aivan pienestä saakka ja olen maksanut kulut koska olen halunnut että hän kykenee jatkamaan rakasta harrastusta rahatilanteesta huolimatta.

Vaimo myös kielsi etteivät kummilapseni saisi lähteä kanssamme roomaan jos emme ottaisi myös hänen lapsiaan mukaan koska toisille tulee paha mieli. Jo pelkkä lapsien määrä olisi ollut ongelma, saati sitten ylimääräiset kulut. Heille ei kelvannut ehdotus siitä että olisimme menneet kaikki kimpassa ja he olisivat veljeni kanssa maksaneet vain omat ja vaimon lapsien kulut.  

Nykyään jos ostan lapsille jotain uutta puhelinta, vaatetta tai vastaavaa niin lapsille pitää teroittaa että muistakaa sitten sanoa että äiti osti ne, koska muuten veljeni vaimo suuttuu eriarvoisesta kohtelusta.

Mitä ajan takaa on se, että ei teille ja lapsillenne biologisesti vierailla ihmisillä ole mitään velvollisuutta antaa teille ja lapsillenne samaa kuin omille verisukulaisilleen. Tottakai heihin on ihan erilainen suhde kuin  uuden kumppanin lapsiin.  Toki kaikkia tulee kohdella hyvin ja kohteliaasti, mutta nuo ylimääräiset ekstra-jutut mitä esim. isovanhemmat haluavat omille lapsenlapsilleen tarjota eivät liity teihin mitenkään.

Ja AP jos kyse on vain parista tekstarista niin kuin nyt jälkikäteen väität, niin varmasti olisit voinut pyytää miestäsi että pyytää vanhempiaan heittämään tekstarit näille syntymäpäivinä. Aloitusviestissä kuitenkin ruikutit lähinnä shoppailu-reissuista ja yökyläilyistä. Kuulosti kuin olisit vain tavoitellut taloudellista hyötyä ja ilmaista hoitopaikkaa. Ei se ole miehesi vanhempien syytä ettei sinulla ole tukiverkostoa.

Voi helvetti että joillain voi noin paljon olla rahaa että menee sukulais suhteet pieleen. Ei voisi enään vähemmän olla olla ongelmia elämässä. Hanki oma elämä ja käytä rahasi omaan eläämääsi niin ettet sekaannu toisten elämään. Minun suvussani otettiin suosikkeja sisaruksista ja se on väärin ja pilaa sisrusten välit 100 prosenttisesti. Niin että hanki oma elämä eikä mene toisten perheisiin sekoittamaan suosimalla yhtä ja suosimatta toisia. 

Vau. No emme me ole mitään super-rikkaita tai rikkaita perijöitä ja teemme myös kovasti töitä jotta saisimme taattua ensisijaisesti omille lapsille hyvän tulevaisuuden ja saman olemme yrittäneet tarjota myös veljeni lapsille mutta vähän vaatimattomassa mittakaavassa.

En oikein ymmärrä miten se, että makselen sukulaisteni menoja korreloi sen kanssa että minulla ei olisi elämää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on vähän inhottava aihe.

Itse en ole tuollaisessa tilanteessa isovanhempana vaan tätinä. Veljelläni on kaksi lasta tämän aikaisemmasta liitostaan joiden kummi olen  ja hänen vaimollaan kolme. Meillä on itsellämme kaksi lasta. 

Meillä menee taloudellisesti paremmin, joten olen jo ennen veljeni uutta avioliittoa maksellut kummilapsilleni muun muassa harrastuksia, puhelimia, tietokoneita, vaatteita ym. ja ottanut heidät useasti myös ulkomaan matkoille ja muille reissuille mukaan. Olemme myös laittaneet kummilapsille pienet rahastot jotta pääsevät alkuun kun täysi-ikäistyvät.

Kun veljeni muutti yhteen nykyisen vaimonsa kanssa yritimme kohdella lapsia suht tasavertaisesti. Jouluna ostimme kaikille lahjat jos olimme yhdessä ja tuliaisia ja synttäri-lahjat veimme aina kaikille. En ole kuitenkaan valmis satsaamaan näihin biologisesti vieraisiin lapsiin ihan samalla tavalla kuin veljeni lapsiin/kummilapsiini.

Kuitenkin nämä kalliimmat jutut hiertävät veljeni vaimoa. Näitä juttuja on ihan hirveästi ja ne ovat hiertäneet välejämme pahasti. Nykyään teemme juttuja kummilasten kanssa lähinnä näiden äiti-viikolla ettei tulisi ongelmia.

Viimeisimpänä ehdotti että voisin antaa harrastuksiin maksamani rahat suoraan koko perheelle ja he sitten katsoisivat että kaikki lapset saavat harrastaa jotain. Olen nimenomaan tukenut esimerkiksi veljen tyttäreni ratsastusta koska hän on harrastanut sitä intohimolla aivan pienestä saakka ja olen maksanut kulut koska olen halunnut että hän kykenee jatkamaan rakasta harrastusta rahatilanteesta huolimatta.

Vaimo myös kielsi etteivät kummilapseni saisi lähteä kanssamme roomaan jos emme ottaisi myös hänen lapsiaan mukaan koska toisille tulee paha mieli. Jo pelkkä lapsien määrä olisi ollut ongelma, saati sitten ylimääräiset kulut. Heille ei kelvannut ehdotus siitä että olisimme menneet kaikki kimpassa ja he olisivat veljeni kanssa maksaneet vain omat ja vaimon lapsien kulut.  

Nykyään jos ostan lapsille jotain uutta puhelinta, vaatetta tai vastaavaa niin lapsille pitää teroittaa että muistakaa sitten sanoa että äiti osti ne, koska muuten veljeni vaimo suuttuu eriarvoisesta kohtelusta.

Mitä ajan takaa on se, että ei teille ja lapsillenne biologisesti vierailla ihmisillä ole mitään velvollisuutta antaa teille ja lapsillenne samaa kuin omille verisukulaisilleen. Tottakai heihin on ihan erilainen suhde kuin  uuden kumppanin lapsiin.  Toki kaikkia tulee kohdella hyvin ja kohteliaasti, mutta nuo ylimääräiset ekstra-jutut mitä esim. isovanhemmat haluavat omille lapsenlapsilleen tarjota eivät liity teihin mitenkään.

Ja AP jos kyse on vain parista tekstarista niin kuin nyt jälkikäteen väität, niin varmasti olisit voinut pyytää miestäsi että pyytää vanhempiaan heittämään tekstarit näille syntymäpäivinä. Aloitusviestissä kuitenkin ruikutit lähinnä shoppailu-reissuista ja yökyläilyistä. Kuulosti kuin olisit vain tavoitellut taloudellista hyötyä ja ilmaista hoitopaikkaa. Ei se ole miehesi vanhempien syytä ettei sinulla ole tukiverkostoa.

Voi helvetti että joillain voi noin paljon olla rahaa että menee sukulais suhteet pieleen. Ei voisi enään vähemmän olla olla ongelmia elämässä. Hanki oma elämä ja käytä rahasi omaan eläämääsi niin ettet sekaannu toisten elämään. Minun suvussani otettiin suosikkeja sisaruksista ja se on väärin ja pilaa sisrusten välit 100 prosenttisesti. Niin että hanki oma elämä eikä mene toisten perheisiin sekoittamaan suosimalla yhtä ja suosimatta toisia. 

Vau. No emme me ole mitään super-rikkaita tai rikkaita perijöitä ja teemme myös kovasti töitä jotta saisimme taattua ensisijaisesti omille lapsille hyvän tulevaisuuden ja saman olemme yrittäneet tarjota myös veljeni lapsille mutta vähän vaatimattomassa mittakaavassa.

En oikein ymmärrä miten se, että makselen sukulaisteni menoja korreloi sen kanssa että minulla ei olisi elämää?

Lopeta ihmisten suosiminen ja laita vaikka hyväntekeväisyyteen ne ylimääriset rahasi. Älä riko perheitä suosimalla jotain toista ja toiselle et anna mitään. Pysy poissa toiste perheistä ja anna heidän elää niukkuudessa. 

Olen "mummopuoli" puolisoni kuudelle lapsenlpselle. Näiden kanssa on vietetty aikaa, viety teatteriin ja kalastamaan yms.

Mutta kun miehen poika erosi ja pariutui uuden kumppanin kanssa, ja mukaan kuvioon tuli pari uuden kumppanin teiniä niin sorry, suhdetta ei vaan muodostunut. Ensinnäkin toinen teini asuu isällään. Näkeminen on täysin satunnaista.

Muutenkin tää Isovanhempani oleminen näille yhteishuoltajuudessa oleville on haasteellista kun ei voi muistaa kuka milläkin viikolla on missä. Teineillä alkaa myös olla omia menoja.