Lue keskustelun säännöt.
Isovanhemmuus uusperheessä
Äiti
06.09.2019 |
Kertokaa uusperheelliset, miten teillä isovanhemmat toimivat bonuslastenlastensa kanssa.
Meillä tilanne tällainen: meillä ei ole puolisoni kanssa yhteisiä lapsia, vaan molemmilla on muutama oma. Olemme olleet yhdessä useita vuosia ja kumpikaan ei liity toisen eroon mitenkään eli olimme molemmat tahoillamme eronneita, kun tapasimme. Olemme asuneet yhdessä monta vuotta ja kaikki lapset ovat meillä joka toinen viikko.
Välit puolisoni vanhempiin ovat ihan ok, mutta samaiset isovanhemmat eivät ole koko aikana huomioineet minun lapsiani mitenkään. Juttelevat kyllä jos käyvät kylässä, mutta siinä se. En tietenkään oleta, että he ostaisivat minun lapsilleni lahjoja tai pitäisivät yhteyttä kuten omiin lapsenlapsiinsa, ymmärrän että minun lapseni eivät ole heille kuin vain minkä tahansa tuttavaperheen lapsia, mutta silti joskus sattuu katsoa sivusta, kun puolison lapset saavat isovanhemmiltaan lahjoja, mummi vie heitä ostosreissuille ja syömään jne. ja minun lapseni eivät saa edes onnittelutekstaria omina merkkipäivinään. Saati että heitä kutsuttaisiin puolisoni vanhemmille kylään.
Vaikea on myös joskus selittää lapsille, miksi osa heistä pääsee mummin kanssa shoppailemaan ja ties minne, ja toisia ei kysytä koskaan mukaan edes seuraksi.
Kiinnostaisi kuulla, miten tämä toimii muissa uusperheissä ja miten voisi päästä omasta mielipahasta yli asian suhteen.
Kommentit (361)
Onko kukaan näistä isovanhemmista, jotka heti rakastuvat myös bonuslapseen ja alkavat ottamana yhdessä oman lapsenlapsen ja bosnulapsenlapsen aina yökylään yhdessä ja matkoille yhdessä yms, että se oikea lapsenlapsi voi kokea, että hän menettää isovanhempansa.
Kun kotonakin asuu se sisaruspuoli koko ajan ja sitten mummikaan ei enää ota yksin hemmoteltavaksi, vaan pitää ottaa se sisaruspuolikin aina matkaan, kun mummi niin on siihen rakastunut.
Voisiko joskus se biolobinen lapsenlapsi päästä sinne mummin luo yksin, että hän voisi edes joskus kokea olevansa ainutlaatuinen ja häneen kiinnitettään huomiota, eikä niin, että aina ja kaikkialle ja joka paikkaan, pitää ottaa se sisaruspuoli mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmeellisiä kommentteja täynnä tämä ketju. Olen samaa mieltä aloittajan kanssa. Jos olisin itse isovanhemman roolissa, niin en kehtaisi huomioida vain omia biologisia lapsenlapsia, vaan sitten ihan myös niitä kaikkia jotka siinä samassa perheessä asuvat. Herranjestas, jos nämä lapset ovat asuneet yli 10 vuotta saman katon alla niin ei ne toiset lapset mitään tuntemattomia kyllä enää ole, vaan kuuluvat sukuyhteisöön vaikka verisidettä ei olisikaan.
Minun lapseni perhettähän ne lapset olisivat.
Ja taas kerran jossittelua. Eli ihan turha kommentti sinulta. Harvassa ovat tässä ketjussa ne isovanhemmat, joilla on oikeasti lapsenlapsia ja bonuslapsenlapsia ja he pitävät ihan täysin samassa arvossa kaikkia. Ainoastaan ne, ketkä ovat pitäneet samanvertaisina ovat ne, kenenkä elämässä on ensimmäisinä tulleet ne bonuslapsenlapset ja sen jälkeen vasta biologiset. Jos se menee toisinpäin, niin ei se toimi niin.
No tällaisen kasvatuksen olen itse saanut, että kuuluu hyviin tapoihin huomioida kaikki. Olen itse eronnut lapsen isästä ja olen tällä hetkellä sinkku. Jos perustaisin uusperheen miehen kanssa jolla on lapsia ja ne lapset asuivat minun lapseni kanssa, aivan varmasti minun vanhempani huomioisivat myös niitä oman lapsenlapsensa kanssa asuvia lapsia. Meillä tällainen kohteliaisuus kuuluu tapoihin. Ei niitä nyt omina lapsenlapsinaan tietenkään tarvitse pitää, mutta tunnen omat vanhempani ja hekin pitäisivät tökerönä sellaista että vain se ainokainen lapsenlapsi haettaisiin mukaan johonkin hauskanpitoon. 🤷♀️
Vierailija kirjoitti:
Onko kukaan näistä isovanhemmista, jotka heti rakastuvat myös bonuslapseen ja alkavat ottamana yhdessä oman lapsenlapsen ja bosnulapsenlapsen aina yökylään yhdessä ja matkoille yhdessä yms, että se oikea lapsenlapsi voi kokea, että hän menettää isovanhempansa.
Kun kotonakin asuu se sisaruspuoli koko ajan ja sitten mummikaan ei enää ota yksin hemmoteltavaksi, vaan pitää ottaa se sisaruspuolikin aina matkaan, kun mummi niin on siihen rakastunut.
Voisiko joskus se biolobinen lapsenlapsi päästä sinne mummin luo yksin, että hän voisi edes joskus kokea olevansa ainutlaatuinen ja häneen kiinnitettään huomiota, eikä niin, että aina ja kaikkialle ja joka paikkaan, pitää ottaa se sisaruspuoli mukaan.
No tuota samaa nyt voisi sanoa ihan vaikka se perheen esikoinen pienemmästä täyssisaruksestaan, joten ontuu tuollainen pohdita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmeellisiä kommentteja täynnä tämä ketju. Olen samaa mieltä aloittajan kanssa. Jos olisin itse isovanhemman roolissa, niin en kehtaisi huomioida vain omia biologisia lapsenlapsia, vaan sitten ihan myös niitä kaikkia jotka siinä samassa perheessä asuvat. Herranjestas, jos nämä lapset ovat asuneet yli 10 vuotta saman katon alla niin ei ne toiset lapset mitään tuntemattomia kyllä enää ole, vaan kuuluvat sukuyhteisöön vaikka verisidettä ei olisikaan.
Minun lapseni perhettähän ne lapset olisivat.
Ja taas kerran jossittelua. Eli ihan turha kommentti sinulta. Harvassa ovat tässä ketjussa ne isovanhemmat, joilla on oikeasti lapsenlapsia ja bonuslapsenlapsia ja he pitävät ihan täysin samassa arvossa kaikkia. Ainoastaan ne, ketkä ovat pitäneet samanvertaisina ovat ne, kenenkä elämässä on ensimmäisinä tulleet ne bonuslapsenlapset ja sen jälkeen vasta biologiset. Jos se menee toisinpäin, niin ei se toimi niin.
No tällaisen kasvatuksen olen itse saanut, että kuuluu hyviin tapoihin huomioida kaikki. Olen itse eronnut lapsen isästä ja olen tällä hetkellä sinkku. Jos perustaisin uusperheen miehen kanssa jolla on lapsia ja ne lapset asuivat minun lapseni kanssa, aivan varmasti minun vanhempani huomioisivat myös niitä oman lapsenlapsensa kanssa asuvia lapsia. Meillä tällainen kohteliaisuus kuuluu tapoihin. Ei niitä nyt omina lapsenlapsinaan tietenkään tarvitse pitää, mutta tunnen omat vanhempani ja hekin pitäisivät tökerönä sellaista että vain se ainokainen lapsenlapsi haettaisiin mukaan johonkin hauskanpitoon. 🤷♀️
Edelleen jos ja jos ja jos ja jos.
Aikuiset lapset harvoin tuntevat omia vanhempiaan muina kuin vanhempina. Heille voi tulla yllätyksiä, että omat vanhemmat ei toimikaan, kuten luulee, vaan ovat ihmisiä siinä missä muutkin.
Eli jos ja jos ja jos ja jos sinä menet yhteen miehen kanssa, kenellä on neljä lasta, niin jos ja jos ja jos ja jos sinulle voi tulla yllätyksenä, että vanhempasi eivät haluakkaan niitä neljää lasta jokaiseen hauskanpitoon.
Omilla vanhemmillani on ollut 14 lastenlasta ja jo näissä oikeissa lapsenlapsissa on ollut tekemistä ja heitäkään ei ole voinut kohdella mittatukulla tasapuolisesti, koska ensimäisten syntyessä olivat nuorempia ja viimeisten melko raihnaisia. Lisäksi heillä on kaksi bonuslastenlasta, joita eivät ottaneet kyllä matkaan kaikkeen hauskanpitoon koko muun lapsenlapsilauman kanssa. Onneksi näillä oli niin viisaat äidit, etteivät sitä odottaneetkaan. Ja tuskinpa murkkuikäinen poika olisi ollut innoissaan joutuessaan uppo-outojen vanhusten kanssa viettämään viikonloppua ihan oudon teinilauman kanssa (kun siis osa lapsenlapsista oli teini-iässä mummolassa). Joten ongelmia ei tullut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmeellisiä kommentteja täynnä tämä ketju. Olen samaa mieltä aloittajan kanssa. Jos olisin itse isovanhemman roolissa, niin en kehtaisi huomioida vain omia biologisia lapsenlapsia, vaan sitten ihan myös niitä kaikkia jotka siinä samassa perheessä asuvat. Herranjestas, jos nämä lapset ovat asuneet yli 10 vuotta saman katon alla niin ei ne toiset lapset mitään tuntemattomia kyllä enää ole, vaan kuuluvat sukuyhteisöön vaikka verisidettä ei olisikaan.
Minun lapseni perhettähän ne lapset olisivat.
Ja taas kerran jossittelua. Eli ihan turha kommentti sinulta. Harvassa ovat tässä ketjussa ne isovanhemmat, joilla on oikeasti lapsenlapsia ja bonuslapsenlapsia ja he pitävät ihan täysin samassa arvossa kaikkia. Ainoastaan ne, ketkä ovat pitäneet samanvertaisina ovat ne, kenenkä elämässä on ensimmäisinä tulleet ne bonuslapsenlapset ja sen jälkeen vasta biologiset. Jos se menee toisinpäin, niin ei se toimi niin.
No tällaisen kasvatuksen olen itse saanut, että kuuluu hyviin tapoihin huomioida kaikki. Olen itse eronnut lapsen isästä ja olen tällä hetkellä sinkku. Jos perustaisin uusperheen miehen kanssa jolla on lapsia ja ne lapset asuivat minun lapseni kanssa, aivan varmasti minun vanhempani huomioisivat myös niitä oman lapsenlapsensa kanssa asuvia lapsia. Meillä tällainen kohteliaisuus kuuluu tapoihin. Ei niitä nyt omina lapsenlapsinaan tietenkään tarvitse pitää, mutta tunnen omat vanhempani ja hekin pitäisivät tökerönä sellaista että vain se ainokainen lapsenlapsi haettaisiin mukaan johonkin hauskanpitoon. 🤷♀️
Edelleen jos ja jos ja jos ja jos.
Aikuiset lapset harvoin tuntevat omia vanhempiaan muina kuin vanhempina. Heille voi tulla yllätyksiä, että omat vanhemmat ei toimikaan, kuten luulee, vaan ovat ihmisiä siinä missä muutkin.
Eli jos ja jos ja jos ja jos sinä menet yhteen miehen kanssa, kenellä on neljä lasta, niin jos ja jos ja jos ja jos sinulle voi tulla yllätyksenä, että vanhempasi eivät haluakkaan niitä neljää lasta jokaiseen hauskanpitoon.
Omilla vanhemmillani on ollut 14 lastenlasta ja jo näissä oikeissa lapsenlapsissa on ollut tekemistä ja heitäkään ei ole voinut kohdella mittatukulla tasapuolisesti, koska ensimäisten syntyessä olivat nuorempia ja viimeisten melko raihnaisia. Lisäksi heillä on kaksi bonuslastenlasta, joita eivät ottaneet kyllä matkaan kaikkeen hauskanpitoon koko muun lapsenlapsilauman kanssa. Onneksi näillä oli niin viisaat äidit, etteivät sitä odottaneetkaan. Ja tuskinpa murkkuikäinen poika olisi ollut innoissaan joutuessaan uppo-outojen vanhusten kanssa viettämään viikonloppua ihan oudon teinilauman kanssa (kun siis osa lapsenlapsista oli teini-iässä mummolassa). Joten ongelmia ei tullut.
Aamen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletetaan, että lapsen A vanhemmat eroavat ja kumpikin löytää uudeksi puolisoksi eronneen. Isän uudella puolisolla on lapsi B ja äidin puolisolla lapsi C. Lapsi A asuu vuoroviikoin vanhemmillaan ja niin asuvat B ja C:kin. Näin A:lla on omassa perheessä 4 aikuista ja 3 lasta.
Jotta A:n isän vanhemmat ovat tasapuolisia kaikille lapsenlapsensa perheen lapsille, pitäisi heidän ottaa sekä B että C huomioon lahjoissa jne., koska vaikka heidän poikansa on tekemisissä vain lasten A ja B kanssa, niin lapselle A on äidin luona "sisaruksena" lapsi C, jolla on ihan yhtäläinen oikeus tulla huomatuksi A:n isovanhempien toimesta kuin A:lla ja B:lläkin. Sekä B että C ovat samalla tavalla olematta sukua A:n isovanhemmille, mutta joku omituinen hyvä tapa vaatii, että heidät kaikki on huomioitava samalla tavalla. Koska isovanhemmuus!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmeellisiä kommentteja täynnä tämä ketju. Olen samaa mieltä aloittajan kanssa. Jos olisin itse isovanhemman roolissa, niin en kehtaisi huomioida vain omia biologisia lapsenlapsia, vaan sitten ihan myös niitä kaikkia jotka siinä samassa perheessä asuvat. Herranjestas, jos nämä lapset ovat asuneet yli 10 vuotta saman katon alla niin ei ne toiset lapset mitään tuntemattomia kyllä enää ole, vaan kuuluvat sukuyhteisöön vaikka verisidettä ei olisikaan.
Minun lapseni perhettähän ne lapset olisivat.
Ja taas kerran jossittelua. Eli ihan turha kommentti sinulta. Harvassa ovat tässä ketjussa ne isovanhemmat, joilla on oikeasti lapsenlapsia ja bonuslapsenlapsia ja he pitävät ihan täysin samassa arvossa kaikkia. Ainoastaan ne, ketkä ovat pitäneet samanvertaisina ovat ne, kenenkä elämässä on ensimmäisinä tulleet ne bonuslapsenlapset ja sen jälkeen vasta biologiset. Jos se menee toisinpäin, niin ei se toimi niin.
No tällaisen kasvatuksen olen itse saanut, että kuuluu hyviin tapoihin huomioida kaikki. Olen itse eronnut lapsen isästä ja olen tällä hetkellä sinkku. Jos perustaisin uusperheen miehen kanssa jolla on lapsia ja ne lapset asuivat minun lapseni kanssa, aivan varmasti minun vanhempani huomioisivat myös niitä oman lapsenlapsensa kanssa asuvia lapsia. Meillä tällainen kohteliaisuus kuuluu tapoihin. Ei niitä nyt omina lapsenlapsinaan tietenkään tarvitse pitää, mutta tunnen omat vanhempani ja hekin pitäisivät tökerönä sellaista että vain se ainokainen lapsenlapsi haettaisiin mukaan johonkin hauskanpitoon. 🤷♀️
Oletko miettinyt, miltä tuo sun lapsestasi tuntuisi? Että hän yhtäkkiä joutuisi jakamaan rakkaat isovanhempansa ihan vieraiden lasten kanssa vai siksi, että sinä hauaisit kiksautella näiden lasten isää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kukaan näistä isovanhemmista, jotka heti rakastuvat myös bonuslapseen ja alkavat ottamana yhdessä oman lapsenlapsen ja bosnulapsenlapsen aina yökylään yhdessä ja matkoille yhdessä yms, että se oikea lapsenlapsi voi kokea, että hän menettää isovanhempansa.
Kun kotonakin asuu se sisaruspuoli koko ajan ja sitten mummikaan ei enää ota yksin hemmoteltavaksi, vaan pitää ottaa se sisaruspuolikin aina matkaan, kun mummi niin on siihen rakastunut.
Voisiko joskus se biolobinen lapsenlapsi päästä sinne mummin luo yksin, että hän voisi edes joskus kokea olevansa ainutlaatuinen ja häneen kiinnitettään huomiota, eikä niin, että aina ja kaikkialle ja joka paikkaan, pitää ottaa se sisaruspuoli mukaan.
No tuota samaa nyt voisi sanoa ihan vaikka se perheen esikoinen pienemmästä täyssisaruksestaan, joten ontuu tuollainen pohdita.
Ei minun mielestä. Koska mietittpä jotain vaikka 4 vuotiasta. Hän joutuu asumaan yhtäkkiä ihan oudon lapsen kanssa (koska outo lapsihan se hänelle on). Ja yhtäkkiä huomaat, että et enää pääse yksin mummin luo yökylään, vaan matkaan lähtee aina tuo outo lapsi, kuka tuli asumaan hänen kotiinsa.
Sitä paisi, kyllä sisaruksetkin kulkevat erikseen mummoloissa. Harva mummi ottaa vastasyntynyttä nyyttiä joka kerta isomman sisaruksen kanssa vain siksi, että olisi tasapuolinen. Kyllä se iso sisarus käy mummolassa yleensä yksin niin kauan, että se pikkusisarus kasvaa. Ja sen kanssahan on kasvettu yhdesässä. Se bonussisarus on hänelle outo lapsi, kenen kanssa pitää alkaa asumaan yhdessä.
Asiaa voisi verrata niin, että sinun perheeseesi tulisi yhtäkkiä asumaan outo nainen, kenestä sanottaisiin, että tämän kanssa nyt ollaan yhtä bonusperhettä ja kuljet hänen kanssaan joka paikassa, koska hänhän nyt on uusi bonusperheenjäsenesi.
Olen uusperheellinen eikä mitään ongelmia. tässä asiassa. Kun menemme käymään mieheni vanhemmilla, mieheni lapset ovat siellä mummolassa ja minun lapseni kylässä. Kun käymme minun vanhemmillani, lapseni ovat sielä mummolassa ja mieheni lapset kylässä. Kaikki saavat kuitenkin kahvi- tai ruokapöydästä ihan samoja juttuja ja kaikkia kohdellaan ystävällisesti. Kuitenkin on selvää, että kun lapsi menee omaan mummolaansa, hän menee sinne tapaamaan omaa mummmiaan ja ukkiaan ja saa siellä jonkin verran enemmän huomiota kuin muut. Mutta sama toistuu myös toisessa mummolassa toisinpäin. Saanhan minäkin omilta vanhemmiltani enemmän huomiota kuin mieheni ja mieheni taas omilta vanhemmiltaan enemmän kuin minä. Anoppini ei kohtele mua kuten omaa tytärtään eikä mun äitini miestäni kuin omaa poikaansa. Mun mielestäni tämä on ihan normaalia.
Meidän molempien isovanhemmat ottavat omia lapsenlapsiaan luokseen ja tekevät heidän kanssaan milloin mitäkin. Ei mun lapsillani ole mitään suurta hinkua päästä anopin ja miehen lasten kanssa anopin mökille, koska he menevät paljon mieluummin mun äitini kanssa vanhempieni mökille. Samoin mun lapseni menevät Särkänniemeen, risteilylle, leffaan, ravintolaan syömään tms paikkaan mieluummin oman mumminsa eli mun äitini kanssa kuin anoppini kanssa. Myös mieheni lapset valitsevat mieluummin oman mumminsa kanssa olemisen kuin mun äitini kanssa olemisen. Eikä tässäkään ole mielestäni mitään outoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmeellisiä kommentteja täynnä tämä ketju. Olen samaa mieltä aloittajan kanssa. Jos olisin itse isovanhemman roolissa, niin en kehtaisi huomioida vain omia biologisia lapsenlapsia, vaan sitten ihan myös niitä kaikkia jotka siinä samassa perheessä asuvat. Herranjestas, jos nämä lapset ovat asuneet yli 10 vuotta saman katon alla niin ei ne toiset lapset mitään tuntemattomia kyllä enää ole, vaan kuuluvat sukuyhteisöön vaikka verisidettä ei olisikaan.
Minun lapseni perhettähän ne lapset olisivat.
Ja taas kerran jossittelua. Eli ihan turha kommentti sinulta. Harvassa ovat tässä ketjussa ne isovanhemmat, joilla on oikeasti lapsenlapsia ja bonuslapsenlapsia ja he pitävät ihan täysin samassa arvossa kaikkia. Ainoastaan ne, ketkä ovat pitäneet samanvertaisina ovat ne, kenenkä elämässä on ensimmäisinä tulleet ne bonuslapsenlapset ja sen jälkeen vasta biologiset. Jos se menee toisinpäin, niin ei se toimi niin.
No tällaisen kasvatuksen olen itse saanut, että kuuluu hyviin tapoihin huomioida kaikki. Olen itse eronnut lapsen isästä ja olen tällä hetkellä sinkku. Jos perustaisin uusperheen miehen kanssa jolla on lapsia ja ne lapset asuivat minun lapseni kanssa, aivan varmasti minun vanhempani huomioisivat myös niitä oman lapsenlapsensa kanssa asuvia lapsia. Meillä tällainen kohteliaisuus kuuluu tapoihin. Ei niitä nyt omina lapsenlapsinaan tietenkään tarvitse pitää, mutta tunnen omat vanhempani ja hekin pitäisivät tökerönä sellaista että vain se ainokainen lapsenlapsi haettaisiin mukaan johonkin hauskanpitoon. 🤷♀️
Oletko miettinyt, miltä tuo sun lapsestasi tuntuisi? Että hän yhtäkkiä joutuisi jakamaan rakkaat isovanhempansa ihan vieraiden lasten kanssa vai siksi, että sinä hauaisit kiksautella näiden lasten isää?
Eikös sen lapsen voi opettaa jakamaan? Ihan samalla tavalla se lapsi jakaisi ne isovanhempansa vaikkapa sisarustensa tai serkkujensa kanssa. Ei isovanhempien osoittama huomio muihin ihmisiin ole keneltäkään pois. Samalla tavalla se esikoinen voisi reagoida kun joutuu jakamaan ne rakkaat isovanhempansa uuden sisaruksen tai uuden serkun kanssa.
Eikä ne lapset mitään vieraita olisi, vaan perhettä. En tietenkään muuttaisi saman katon alle miehen kanssa tosta noin vaan, tai jos omat lapset sitä vastustaisi. Ei voi olettaakaan, että lapset riemuissaan muuttaisivat tuntemattomien kanssa saman katon alle yhtäkkiä. Alla olisi toki tarpeeksi pitkä aika tuntemista, ja lapsen/lasten hyväksyntä tilanteeseen. Ja sitten kun yhteen muutettaisiin, niin kyllä niistä puolison lapsista tulisi perhettä, eihän sellainen kuvio muutoin voisi edes onnistua, jos ei suhtaudu muihin perheenjäseninä.
Mulla nyt ei ole haaveissa mitään uusperhettä perustaa sen vaikeuden takia, mutta ideaalisti näkisin kuvion sellaisena että kahdesta yhdistyneestä perheestä tulee yksi. Ja kyllähän niitä uusperheitä onnistuneitakin löytyy juuri tuolla mentaliteetilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kukaan näistä isovanhemmista, jotka heti rakastuvat myös bonuslapseen ja alkavat ottamana yhdessä oman lapsenlapsen ja bosnulapsenlapsen aina yökylään yhdessä ja matkoille yhdessä yms, että se oikea lapsenlapsi voi kokea, että hän menettää isovanhempansa.
Kun kotonakin asuu se sisaruspuoli koko ajan ja sitten mummikaan ei enää ota yksin hemmoteltavaksi, vaan pitää ottaa se sisaruspuolikin aina matkaan, kun mummi niin on siihen rakastunut.
Voisiko joskus se biolobinen lapsenlapsi päästä sinne mummin luo yksin, että hän voisi edes joskus kokea olevansa ainutlaatuinen ja häneen kiinnitettään huomiota, eikä niin, että aina ja kaikkialle ja joka paikkaan, pitää ottaa se sisaruspuoli mukaan.
No tuota samaa nyt voisi sanoa ihan vaikka se perheen esikoinen pienemmästä täyssisaruksestaan, joten ontuu tuollainen pohdita.
Ei minun mielestä. Koska mietittpä jotain vaikka 4 vuotiasta. Hän joutuu asumaan yhtäkkiä ihan oudon lapsen kanssa (koska outo lapsihan se hänelle on). Ja yhtäkkiä huomaat, että et enää pääse yksin mummin luo yökylään, vaan matkaan lähtee aina tuo outo lapsi, kuka tuli asumaan hänen kotiinsa.
Sitä paisi, kyllä sisaruksetkin kulkevat erikseen mummoloissa. Harva mummi ottaa vastasyntynyttä nyyttiä joka kerta isomman sisaruksen kanssa vain siksi, että olisi tasapuolinen. Kyllä se iso sisarus käy mummolassa yleensä yksin niin kauan, että se pikkusisarus kasvaa. Ja sen kanssahan on kasvettu yhdesässä. Se bonussisarus on hänelle outo lapsi, kenen kanssa pitää alkaa asumaan yhdessä.
Asiaa voisi verrata niin, että sinun perheeseesi tulisi yhtäkkiä asumaan outo nainen, kenestä sanottaisiin, että tämän kanssa nyt ollaan yhtä bonusperhettä ja kuljet hänen kanssaan joka paikassa, koska hänhän nyt on uusi bonusperheenjäsenesi.
Puhut nyt tilanteesta, jossa lapset pakotetaan ilman mutinoita hyväksymään yhteenmuutto, ja jossa lapset pakotetaan kutsumaan tuikituntemattomia bonusisaruksiksi. Ei ne kaikki uusperheet noin synny. Ei uusperhe tarkoita sitä että on tavattu uusi kumppani ja kahden kuukauden seurustelun jälkeen päätetty laittaa hynttyyt yhteen.
Ap:n tilanteessa lapset ovat asuneet toistensa kanssa yli 10 vuotta. Kyse ei ole tuntemattomista ihmisistä, vaan ihmisistä joiden parissa on kasvettu suurin osa lapsuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmeellisiä kommentteja täynnä tämä ketju. Olen samaa mieltä aloittajan kanssa. Jos olisin itse isovanhemman roolissa, niin en kehtaisi huomioida vain omia biologisia lapsenlapsia, vaan sitten ihan myös niitä kaikkia jotka siinä samassa perheessä asuvat. Herranjestas, jos nämä lapset ovat asuneet yli 10 vuotta saman katon alla niin ei ne toiset lapset mitään tuntemattomia kyllä enää ole, vaan kuuluvat sukuyhteisöön vaikka verisidettä ei olisikaan.
Minun lapseni perhettähän ne lapset olisivat.
Ja taas kerran jossittelua. Eli ihan turha kommentti sinulta. Harvassa ovat tässä ketjussa ne isovanhemmat, joilla on oikeasti lapsenlapsia ja bonuslapsenlapsia ja he pitävät ihan täysin samassa arvossa kaikkia. Ainoastaan ne, ketkä ovat pitäneet samanvertaisina ovat ne, kenenkä elämässä on ensimmäisinä tulleet ne bonuslapsenlapset ja sen jälkeen vasta biologiset. Jos se menee toisinpäin, niin ei se toimi niin.
No tällaisen kasvatuksen olen itse saanut, että kuuluu hyviin tapoihin huomioida kaikki. Olen itse eronnut lapsen isästä ja olen tällä hetkellä sinkku. Jos perustaisin uusperheen miehen kanssa jolla on lapsia ja ne lapset asuivat minun lapseni kanssa, aivan varmasti minun vanhempani huomioisivat myös niitä oman lapsenlapsensa kanssa asuvia lapsia. Meillä tällainen kohteliaisuus kuuluu tapoihin. Ei niitä nyt omina lapsenlapsinaan tietenkään tarvitse pitää, mutta tunnen omat vanhempani ja hekin pitäisivät tökerönä sellaista että vain se ainokainen lapsenlapsi haettaisiin mukaan johonkin hauskanpitoon. 🤷♀️
Oletko miettinyt, miltä tuo sun lapsestasi tuntuisi? Että hän yhtäkkiä joutuisi jakamaan rakkaat isovanhempansa ihan vieraiden lasten kanssa vai siksi, että sinä hauaisit kiksautella näiden lasten isää?
Eikös sen lapsen voi opettaa jakamaan? Ihan samalla tavalla se lapsi jakaisi ne isovanhempansa vaikkapa sisarustensa tai serkkujensa kanssa. Ei isovanhempien osoittama huomio muihin ihmisiin ole keneltäkään pois. Samalla tavalla se esikoinen voisi reagoida kun joutuu jakamaan ne rakkaat isovanhempansa uuden sisaruksen tai uuden serkun kanssa.
Eikä ne lapset mitään vieraita olisi, vaan perhettä. En tietenkään muuttaisi saman katon alle miehen kanssa tosta noin vaan, tai jos omat lapset sitä vastustaisi. Ei voi olettaakaan, että lapset riemuissaan muuttaisivat tuntemattomien kanssa saman katon alle yhtäkkiä. Alla olisi toki tarpeeksi pitkä aika tuntemista, ja lapsen/lasten hyväksyntä tilanteeseen. Ja sitten kun yhteen muutettaisiin, niin kyllä niistä puolison lapsista tulisi perhettä, eihän sellainen kuvio muutoin voisi edes onnistua, jos ei suhtaudu muihin perheenjäseninä.
Mulla nyt ei ole haaveissa mitään uusperhettä perustaa sen vaikeuden takia, mutta ideaalisti näkisin kuvion sellaisena että kahdesta yhdistyneestä perheestä tulee yksi. Ja kyllähän niitä uusperheitä onnistuneitakin löytyy juuri tuolla mentaliteetilla.
Jakaisitko itse miehesi jonkun toisen naisen kanssa? Oppisit hyvin sellaiseen sisravaimo-suhteeseen, jos miehesi opettaisi?
Lapset ovat hyvin usein mustasukkaisia myös omista sisaruksistaan. Kuitenkin oman sisaruksen kanssa suhde on erilainen kuin sellaisen lapsen kanssa, joka voi kadota hänen elämästään ihan milloin tahansa. kun lapsen äiti/isä päättää erota puolisostaan.
Vierailija kirjoitti:
Olen uusperheellinen eikä mitään ongelmia. tässä asiassa. Kun menemme käymään mieheni vanhemmilla, mieheni lapset ovat siellä mummolassa ja minun lapseni kylässä. Kun käymme minun vanhemmillani, lapseni ovat sielä mummolassa ja mieheni lapset kylässä. Kaikki saavat kuitenkin kahvi- tai ruokapöydästä ihan samoja juttuja ja kaikkia kohdellaan ystävällisesti. Kuitenkin on selvää, että kun lapsi menee omaan mummolaansa, hän menee sinne tapaamaan omaa mummmiaan ja ukkiaan ja saa siellä jonkin verran enemmän huomiota kuin muut. Mutta sama toistuu myös toisessa mummolassa toisinpäin. Saanhan minäkin omilta vanhemmiltani enemmän huomiota kuin mieheni ja mieheni taas omilta vanhemmiltaan enemmän kuin minä. Anoppini ei kohtele mua kuten omaa tytärtään eikä mun äitini miestäni kuin omaa poikaansa. Mun mielestäni tämä on ihan normaalia.
Meidän molempien isovanhemmat ottavat omia lapsenlapsiaan luokseen ja tekevät heidän kanssaan milloin mitäkin. Ei mun lapsillani ole mitään suurta hinkua päästä anopin ja miehen lasten kanssa anopin mökille, koska he menevät paljon mieluummin mun äitini kanssa vanhempieni mökille. Samoin mun lapseni menevät Särkänniemeen, risteilylle, leffaan, ravintolaan syömään tms paikkaan mieluummin oman mumminsa eli mun äitini kanssa kuin anoppini kanssa. Myös mieheni lapset valitsevat mieluummin oman mumminsa kanssa olemisen kuin mun äitini kanssa olemisen. Eikä tässäkään ole mielestäni mitään outoa.
Ei siinä olekaan mitään outoa, mutta entä jos lapsista tilanne tuntuisi pahalta? Miksi siinä tilanteessa ei tarvitsisi ottaa lapsen tunteita huomioon, vaan sanottaisiin vain että elämä on ja lapsen tulee oppia ettei elämässä kaikki mene tasan. Mutta sitten jos lasta opetettaisiin jakamaan huomio muiden lasten kanssa, niin siinä tapauksessa se olisikin ihan kamalan väärin ja pitäisi ajatella lapsen tunteita ja varmistaa että lapsi saa isovanhempiensa jakamattoman huomion? Jännän epäloogista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmeellisiä kommentteja täynnä tämä ketju. Olen samaa mieltä aloittajan kanssa. Jos olisin itse isovanhemman roolissa, niin en kehtaisi huomioida vain omia biologisia lapsenlapsia, vaan sitten ihan myös niitä kaikkia jotka siinä samassa perheessä asuvat. Herranjestas, jos nämä lapset ovat asuneet yli 10 vuotta saman katon alla niin ei ne toiset lapset mitään tuntemattomia kyllä enää ole, vaan kuuluvat sukuyhteisöön vaikka verisidettä ei olisikaan.
Minun lapseni perhettähän ne lapset olisivat.
Ja taas kerran jossittelua. Eli ihan turha kommentti sinulta. Harvassa ovat tässä ketjussa ne isovanhemmat, joilla on oikeasti lapsenlapsia ja bonuslapsenlapsia ja he pitävät ihan täysin samassa arvossa kaikkia. Ainoastaan ne, ketkä ovat pitäneet samanvertaisina ovat ne, kenenkä elämässä on ensimmäisinä tulleet ne bonuslapsenlapset ja sen jälkeen vasta biologiset. Jos se menee toisinpäin, niin ei se toimi niin.
No tällaisen kasvatuksen olen itse saanut, että kuuluu hyviin tapoihin huomioida kaikki. Olen itse eronnut lapsen isästä ja olen tällä hetkellä sinkku. Jos perustaisin uusperheen miehen kanssa jolla on lapsia ja ne lapset asuivat minun lapseni kanssa, aivan varmasti minun vanhempani huomioisivat myös niitä oman lapsenlapsensa kanssa asuvia lapsia. Meillä tällainen kohteliaisuus kuuluu tapoihin. Ei niitä nyt omina lapsenlapsinaan tietenkään tarvitse pitää, mutta tunnen omat vanhempani ja hekin pitäisivät tökerönä sellaista että vain se ainokainen lapsenlapsi haettaisiin mukaan johonkin hauskanpitoon. 🤷♀️
Oletko miettinyt, miltä tuo sun lapsestasi tuntuisi? Että hän yhtäkkiä joutuisi jakamaan rakkaat isovanhempansa ihan vieraiden lasten kanssa vai siksi, että sinä hauaisit kiksautella näiden lasten isää?
Eikös sen lapsen voi opettaa jakamaan? Ihan samalla tavalla se lapsi jakaisi ne isovanhempansa vaikkapa sisarustensa tai serkkujensa kanssa. Ei isovanhempien osoittama huomio muihin ihmisiin ole keneltäkään pois. Samalla tavalla se esikoinen voisi reagoida kun joutuu jakamaan ne rakkaat isovanhempansa uuden sisaruksen tai uuden serkun kanssa.
Eikä ne lapset mitään vieraita olisi, vaan perhettä. En tietenkään muuttaisi saman katon alle miehen kanssa tosta noin vaan, tai jos omat lapset sitä vastustaisi. Ei voi olettaakaan, että lapset riemuissaan muuttaisivat tuntemattomien kanssa saman katon alle yhtäkkiä. Alla olisi toki tarpeeksi pitkä aika tuntemista, ja lapsen/lasten hyväksyntä tilanteeseen. Ja sitten kun yhteen muutettaisiin, niin kyllä niistä puolison lapsista tulisi perhettä, eihän sellainen kuvio muutoin voisi edes onnistua, jos ei suhtaudu muihin perheenjäseninä.
Mulla nyt ei ole haaveissa mitään uusperhettä perustaa sen vaikeuden takia, mutta ideaalisti näkisin kuvion sellaisena että kahdesta yhdistyneestä perheestä tulee yksi. Ja kyllähän niitä uusperheitä onnistuneitakin löytyy juuri tuolla mentaliteetilla.
Jakaisitko itse miehesi jonkun toisen naisen kanssa? Oppisit hyvin sellaiseen sisravaimo-suhteeseen, jos miehesi opettaisi?
Lapset ovat hyvin usein mustasukkaisia myös omista sisaruksistaan. Kuitenkin oman sisaruksen kanssa suhde on erilainen kuin sellaisen lapsen kanssa, joka voi kadota hänen elämästään ihan milloin tahansa. kun lapsen äiti/isä päättää erota puolisostaan.
Paska vertaus, koska parisuhde ja sen säännöt ovat kahden aikuisen ihmisen välinen sopimus. Se taas ei ole mikään sopimus, että lapselle luvattaisiin oletusarvoisesti että hän tulee olemaan perheen ainoa lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen uusperheellinen eikä mitään ongelmia. tässä asiassa. Kun menemme käymään mieheni vanhemmilla, mieheni lapset ovat siellä mummolassa ja minun lapseni kylässä. Kun käymme minun vanhemmillani, lapseni ovat sielä mummolassa ja mieheni lapset kylässä. Kaikki saavat kuitenkin kahvi- tai ruokapöydästä ihan samoja juttuja ja kaikkia kohdellaan ystävällisesti. Kuitenkin on selvää, että kun lapsi menee omaan mummolaansa, hän menee sinne tapaamaan omaa mummmiaan ja ukkiaan ja saa siellä jonkin verran enemmän huomiota kuin muut. Mutta sama toistuu myös toisessa mummolassa toisinpäin. Saanhan minäkin omilta vanhemmiltani enemmän huomiota kuin mieheni ja mieheni taas omilta vanhemmiltaan enemmän kuin minä. Anoppini ei kohtele mua kuten omaa tytärtään eikä mun äitini miestäni kuin omaa poikaansa. Mun mielestäni tämä on ihan normaalia.
Meidän molempien isovanhemmat ottavat omia lapsenlapsiaan luokseen ja tekevät heidän kanssaan milloin mitäkin. Ei mun lapsillani ole mitään suurta hinkua päästä anopin ja miehen lasten kanssa anopin mökille, koska he menevät paljon mieluummin mun äitini kanssa vanhempieni mökille. Samoin mun lapseni menevät Särkänniemeen, risteilylle, leffaan, ravintolaan syömään tms paikkaan mieluummin oman mumminsa eli mun äitini kanssa kuin anoppini kanssa. Myös mieheni lapset valitsevat mieluummin oman mumminsa kanssa olemisen kuin mun äitini kanssa olemisen. Eikä tässäkään ole mielestäni mitään outoa.
Ei siinä olekaan mitään outoa, mutta entä jos lapsista tilanne tuntuisi pahalta? Miksi siinä tilanteessa ei tarvitsisi ottaa lapsen tunteita huomioon, vaan sanottaisiin vain että elämä on ja lapsen tulee oppia ettei elämässä kaikki mene tasan. Mutta sitten jos lasta opetettaisiin jakamaan huomio muiden lasten kanssa, niin siinä tapauksessa se olisikin ihan kamalan väärin ja pitäisi ajatella lapsen tunteita ja varmistaa että lapsi saa isovanhempiensa jakamattoman huomion? Jännän epäloogista.
Miksi lapsista tuntuisi pahalta? Ymmärrän, jos lapsen omat isovanhemmat olisivat jotain alkoholisteja tai muuten niin ongelmaisia, ettei lasta voisi edes heidän luokseen antaa, mutta miksi läheisen ja kunnollisen oman mummin kanssa oleminen tuntuisi lapsesta pahalta, mutta vieraan ihmisen kanssa oleminen ei?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmeellisiä kommentteja täynnä tämä ketju. Olen samaa mieltä aloittajan kanssa. Jos olisin itse isovanhemman roolissa, niin en kehtaisi huomioida vain omia biologisia lapsenlapsia, vaan sitten ihan myös niitä kaikkia jotka siinä samassa perheessä asuvat. Herranjestas, jos nämä lapset ovat asuneet yli 10 vuotta saman katon alla niin ei ne toiset lapset mitään tuntemattomia kyllä enää ole, vaan kuuluvat sukuyhteisöön vaikka verisidettä ei olisikaan.
Minun lapseni perhettähän ne lapset olisivat.
Ja taas kerran jossittelua. Eli ihan turha kommentti sinulta. Harvassa ovat tässä ketjussa ne isovanhemmat, joilla on oikeasti lapsenlapsia ja bonuslapsenlapsia ja he pitävät ihan täysin samassa arvossa kaikkia. Ainoastaan ne, ketkä ovat pitäneet samanvertaisina ovat ne, kenenkä elämässä on ensimmäisinä tulleet ne bonuslapsenlapset ja sen jälkeen vasta biologiset. Jos se menee toisinpäin, niin ei se toimi niin.
No tällaisen kasvatuksen olen itse saanut, että kuuluu hyviin tapoihin huomioida kaikki. Olen itse eronnut lapsen isästä ja olen tällä hetkellä sinkku. Jos perustaisin uusperheen miehen kanssa jolla on lapsia ja ne lapset asuivat minun lapseni kanssa, aivan varmasti minun vanhempani huomioisivat myös niitä oman lapsenlapsensa kanssa asuvia lapsia. Meillä tällainen kohteliaisuus kuuluu tapoihin. Ei niitä nyt omina lapsenlapsinaan tietenkään tarvitse pitää, mutta tunnen omat vanhempani ja hekin pitäisivät tökerönä sellaista että vain se ainokainen lapsenlapsi haettaisiin mukaan johonkin hauskanpitoon. 🤷♀️
Oletko miettinyt, miltä tuo sun lapsestasi tuntuisi? Että hän yhtäkkiä joutuisi jakamaan rakkaat isovanhempansa ihan vieraiden lasten kanssa vai siksi, että sinä hauaisit kiksautella näiden lasten isää?
Eikös sen lapsen voi opettaa jakamaan? Ihan samalla tavalla se lapsi jakaisi ne isovanhempansa vaikkapa sisarustensa tai serkkujensa kanssa. Ei isovanhempien osoittama huomio muihin ihmisiin ole keneltäkään pois. Samalla tavalla se esikoinen voisi reagoida kun joutuu jakamaan ne rakkaat isovanhempansa uuden sisaruksen tai uuden serkun kanssa.
Eikä ne lapset mitään vieraita olisi, vaan perhettä. En tietenkään muuttaisi saman katon alle miehen kanssa tosta noin vaan, tai jos omat lapset sitä vastustaisi. Ei voi olettaakaan, että lapset riemuissaan muuttaisivat tuntemattomien kanssa saman katon alle yhtäkkiä. Alla olisi toki tarpeeksi pitkä aika tuntemista, ja lapsen/lasten hyväksyntä tilanteeseen. Ja sitten kun yhteen muutettaisiin, niin kyllä niistä puolison lapsista tulisi perhettä, eihän sellainen kuvio muutoin voisi edes onnistua, jos ei suhtaudu muihin perheenjäseninä.
Mulla nyt ei ole haaveissa mitään uusperhettä perustaa sen vaikeuden takia, mutta ideaalisti näkisin kuvion sellaisena että kahdesta yhdistyneestä perheestä tulee yksi. Ja kyllähän niitä uusperheitä onnistuneitakin löytyy juuri tuolla mentaliteetilla .
Naurattaa näin lapselliset jutut. Jos lapset eivät halua uusperhettä eli uutta miestä taloon, sinä runnot sen väkisin läpi. Ei siinä lapsilta mielipiteitä kysellä kun äiti muna haluaa. Kyllä, lapset vihaavat uusperheitä ja äitiään, joka haluaa jakaa percettään miehelle, joka tuo lisää taakkoja perheeseen. Oma isäni katkaisi välit minuun, koska en suostunut vierailemaan hänen uusperheessään. Ei kiinnosta, minulla on hyvin toimiva ydinperhe, josta pidän tarkasti huolta. Jos ero kuitenkin tulee, ei tule uusperhettä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen uusperheellinen eikä mitään ongelmia. tässä asiassa. Kun menemme käymään mieheni vanhemmilla, mieheni lapset ovat siellä mummolassa ja minun lapseni kylässä. Kun käymme minun vanhemmillani, lapseni ovat sielä mummolassa ja mieheni lapset kylässä. Kaikki saavat kuitenkin kahvi- tai ruokapöydästä ihan samoja juttuja ja kaikkia kohdellaan ystävällisesti. Kuitenkin on selvää, että kun lapsi menee omaan mummolaansa, hän menee sinne tapaamaan omaa mummmiaan ja ukkiaan ja saa siellä jonkin verran enemmän huomiota kuin muut. Mutta sama toistuu myös toisessa mummolassa toisinpäin. Saanhan minäkin omilta vanhemmiltani enemmän huomiota kuin mieheni ja mieheni taas omilta vanhemmiltaan enemmän kuin minä. Anoppini ei kohtele mua kuten omaa tytärtään eikä mun äitini miestäni kuin omaa poikaansa. Mun mielestäni tämä on ihan normaalia.
Meidän molempien isovanhemmat ottavat omia lapsenlapsiaan luokseen ja tekevät heidän kanssaan milloin mitäkin. Ei mun lapsillani ole mitään suurta hinkua päästä anopin ja miehen lasten kanssa anopin mökille, koska he menevät paljon mieluummin mun äitini kanssa vanhempieni mökille. Samoin mun lapseni menevät Särkänniemeen, risteilylle, leffaan, ravintolaan syömään tms paikkaan mieluummin oman mumminsa eli mun äitini kanssa kuin anoppini kanssa. Myös mieheni lapset valitsevat mieluummin oman mumminsa kanssa olemisen kuin mun äitini kanssa olemisen. Eikä tässäkään ole mielestäni mitään outoa.
Ei siinä olekaan mitään outoa, mutta entä jos lapsista tilanne tuntuisi pahalta? Miksi siinä tilanteessa ei tarvitsisi ottaa lapsen tunteita huomioon, vaan sanottaisiin vain että elämä on ja lapsen tulee oppia ettei elämässä kaikki mene tasan. Mutta sitten jos lasta opetettaisiin jakamaan huomio muiden lasten kanssa, niin siinä tapauksessa se olisikin ihan kamalan väärin ja pitäisi ajatella lapsen tunteita ja varmistaa että lapsi saa isovanhempiensa jakamattoman huomion? Jännän epäloogista.
Miksi lapsista tuntuisi pahalta? Ymmärrän, jos lapsen omat isovanhemmat olisivat jotain alkoholisteja tai muuten niin ongelmaisia, ettei lasta voisi edes heidän luokseen antaa, mutta miksi läheisen ja kunnollisen oman mummin kanssa oleminen tuntuisi lapsesta pahalta, mutta vieraan ihmisen kanssa oleminen ei?
Oletko tyhmä? Ilmeisesti olet. Tottakai lapsesta tuntuu pahalta, jos siihen isovanhempi-lapsenlapsi-kuvioon tungetaan väkisin ulkopuolisia, jotka eivät ole mitään sukua isovanhemmille. Lapselta menee erityinen pilalle isovanhempansa kanssa kun tämä joutuu kestitsemään ja viihdyttämään jotain ylimääräisiä ei-sukulaisia mierolaisia. Enkä usko että isovanhempikaan niin innoissaan on jostain randomeista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen uusperheellinen eikä mitään ongelmia. tässä asiassa. Kun menemme käymään mieheni vanhemmilla, mieheni lapset ovat siellä mummolassa ja minun lapseni kylässä. Kun käymme minun vanhemmillani, lapseni ovat sielä mummolassa ja mieheni lapset kylässä. Kaikki saavat kuitenkin kahvi- tai ruokapöydästä ihan samoja juttuja ja kaikkia kohdellaan ystävällisesti. Kuitenkin on selvää, että kun lapsi menee omaan mummolaansa, hän menee sinne tapaamaan omaa mummmiaan ja ukkiaan ja saa siellä jonkin verran enemmän huomiota kuin muut. Mutta sama toistuu myös toisessa mummolassa toisinpäin. Saanhan minäkin omilta vanhemmiltani enemmän huomiota kuin mieheni ja mieheni taas omilta vanhemmiltaan enemmän kuin minä. Anoppini ei kohtele mua kuten omaa tytärtään eikä mun äitini miestäni kuin omaa poikaansa. Mun mielestäni tämä on ihan normaalia.
Meidän molempien isovanhemmat ottavat omia lapsenlapsiaan luokseen ja tekevät heidän kanssaan milloin mitäkin. Ei mun lapsillani ole mitään suurta hinkua päästä anopin ja miehen lasten kanssa anopin mökille, koska he menevät paljon mieluummin mun äitini kanssa vanhempieni mökille. Samoin mun lapseni menevät Särkänniemeen, risteilylle, leffaan, ravintolaan syömään tms paikkaan mieluummin oman mumminsa eli mun äitini kanssa kuin anoppini kanssa. Myös mieheni lapset valitsevat mieluummin oman mumminsa kanssa olemisen kuin mun äitini kanssa olemisen. Eikä tässäkään ole mielestäni mitään outoa.
Ei siinä olekaan mitään outoa, mutta entä jos lapsista tilanne tuntuisi pahalta? Miksi siinä tilanteessa ei tarvitsisi ottaa lapsen tunteita huomioon, vaan sanottaisiin vain että elämä on ja lapsen tulee oppia ettei elämässä kaikki mene tasan. Mutta sitten jos lasta opetettaisiin jakamaan huomio muiden lasten kanssa, niin siinä tapauksessa se olisikin ihan kamalan väärin ja pitäisi ajatella lapsen tunteita ja varmistaa että lapsi saa isovanhempiensa jakamattoman huomion? Jännän epäloogista.
Miksi lapsista tuntuisi pahalta? Ymmärrän, jos lapsen omat isovanhemmat olisivat jotain alkoholisteja tai muuten niin ongelmaisia, ettei lasta voisi edes heidän luokseen antaa, mutta miksi läheisen ja kunnollisen oman mummin kanssa oleminen tuntuisi lapsesta pahalta, mutta vieraan ihmisen kanssa oleminen ei?
Oletko tyhmä? Ilmeisesti olet. Tottakai lapsesta tuntuu pahalta, jos siihen isovanhempi-lapsenlapsi-kuvioon tungetaan väkisin ulkopuolisia, jotka eivät ole mitään sukua isovanhemmille. Lapselta menee erityinen pilalle isovanhempansa kanssa kun tämä joutuu kestitsemään ja viihdyttämään jotain ylimääräisiä ei-sukulaisia mierolaisia. Enkä usko että isovanhempikaan niin innoissaan on jostain randomeista.
Sorry, ymmärsin aiemman kommenttisi väärin. Omassa alkuperäisessä kommentissani kun nimenomaan ei sotkettu lasten isovanhemmuussuhteita suvun ulkopuolisilla lapsilla. Mun lapsillani on heidän omat isovanhempansa ja mieheni lapsilla omansa. Oletin sun tarkoittavan, että lapsista tuntuisi jostain omituisesta syystä pahalta, kun heillä on omat isovanhempansa ja haluaisivat mieluummin olla jonkun vieraan kanssa kuin itselleen rakkaiden ja läheisten isovanhempiensa kanssa . Sitä mä ihmettelin, että miksi ihmeessa haluaisivat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmeellisiä kommentteja täynnä tämä ketju. Olen samaa mieltä aloittajan kanssa. Jos olisin itse isovanhemman roolissa, niin en kehtaisi huomioida vain omia biologisia lapsenlapsia, vaan sitten ihan myös niitä kaikkia jotka siinä samassa perheessä asuvat. Herranjestas, jos nämä lapset ovat asuneet yli 10 vuotta saman katon alla niin ei ne toiset lapset mitään tuntemattomia kyllä enää ole, vaan kuuluvat sukuyhteisöön vaikka verisidettä ei olisikaan.
Minun lapseni perhettähän ne lapset olisivat.
Ja taas kerran jossittelua. Eli ihan turha kommentti sinulta. Harvassa ovat tässä ketjussa ne isovanhemmat, joilla on oikeasti lapsenlapsia ja bonuslapsenlapsia ja he pitävät ihan täysin samassa arvossa kaikkia. Ainoastaan ne, ketkä ovat pitäneet samanvertaisina ovat ne, kenenkä elämässä on ensimmäisinä tulleet ne bonuslapsenlapset ja sen jälkeen vasta biologiset. Jos se menee toisinpäin, niin ei se toimi niin.
No tällaisen kasvatuksen olen itse saanut, että kuuluu hyviin tapoihin huomioida kaikki. Olen itse eronnut lapsen isästä ja olen tällä hetkellä sinkku. Jos perustaisin uusperheen miehen kanssa jolla on lapsia ja ne lapset asuivat minun lapseni kanssa, aivan varmasti minun vanhempani huomioisivat myös niitä oman lapsenlapsensa kanssa asuvia lapsia. Meillä tällainen kohteliaisuus kuuluu tapoihin. Ei niitä nyt omina lapsenlapsinaan tietenkään tarvitse pitää, mutta tunnen omat vanhempani ja hekin pitäisivät tökerönä sellaista että vain se ainokainen lapsenlapsi haettaisiin mukaan johonkin hauskanpitoon. 🤷♀️
Oletko miettinyt, miltä tuo sun lapsestasi tuntuisi? Että hän yhtäkkiä joutuisi jakamaan rakkaat isovanhempansa ihan vieraiden lasten kanssa vai siksi, että sinä hauaisit kiksautella näiden lasten isää?
Eikös sen lapsen voi opettaa jakamaan? Ihan samalla tavalla se lapsi jakaisi ne isovanhempansa vaikkapa sisarustensa tai serkkujensa kanssa. Ei isovanhempien osoittama huomio muihin ihmisiin ole keneltäkään pois. Samalla tavalla se esikoinen voisi reagoida kun joutuu jakamaan ne rakkaat isovanhempansa uuden sisaruksen tai uuden serkun kanssa.
Eikä ne lapset mitään vieraita olisi, vaan perhettä. En tietenkään muuttaisi saman katon alle miehen kanssa tosta noin vaan, tai jos omat lapset sitä vastustaisi. Ei voi olettaakaan, että lapset riemuissaan muuttaisivat tuntemattomien kanssa saman katon alle yhtäkkiä. Alla olisi toki tarpeeksi pitkä aika tuntemista, ja lapsen/lasten hyväksyntä tilanteeseen. Ja sitten kun yhteen muutettaisiin, niin kyllä niistä puolison lapsista tulisi perhettä, eihän sellainen kuvio muutoin voisi edes onnistua, jos ei suhtaudu muihin perheenjäseninä.
Mulla nyt ei ole haaveissa mitään uusperhettä perustaa sen vaikeuden takia, mutta ideaalisti näkisin kuvion sellaisena että kahdesta yhdistyneestä perheestä tulee yksi. Ja kyllähän niitä uusperheitä onnistuneitakin löytyy juuri tuolla mentaliteetilla .
Naurattaa näin lapselliset jutut. Jos lapset eivät halua uusperhettä eli uutta miestä taloon, sinä runnot sen väkisin läpi. Ei siinä lapsilta mielipiteitä kysellä kun äiti muna haluaa. Kyllä, lapset vihaavat uusperheitä ja äitiään, joka haluaa jakaa percettään miehelle, joka tuo lisää taakkoja perheeseen. Oma isäni katkaisi välit minuun, koska en suostunut vierailemaan hänen uusperheessään. Ei kiinnosta, minulla on hyvin toimiva ydinperhe, josta pidän tarkasti huolta. Jos ero kuitenkin tulee, ei tule uusperhettä.
Kukas tässä nyt on lapsellinen? Hirveää vihaa ja uhoa täysin turhasta. Ehkäpä olisi aika tehdä tuolle katkeruudelle jotain ja hyväksyä se, että kaikki ihmiset eivät ole samanlaisia kuin sinun henkilökohtainen kokemuksesi yhdestä ihmisestä. Jos sinulla on niin hyvin toimiva ydinperhe, niin miksi sua niin kovasti kiinnostaa täällä haukku uusperheitä?
Jos mies vaikka pettää naista raskausaikana tai on vaikkapa väkivaltainen, niin naisen tulisi siis seuraavat 20 vuotta olla tuomittu yksinoloon?
Odotahan, kun olet itse 60+ ja sun pitäisi ottaa puoli päiväkotiryhmää luoksesi ja makuupaikat pitää kotoasi löytyä jokaiselle, pitää heistä huolta ja vahtia, ettei kenellekään heistä satu yhtään mitään, hankkia tila-auto heidän kuljettamistaan varten, jotta voisit viedä koko köörin shoppailemaan ja ravintolaan syömään sekä kustantaa koko lystin. Sulle on varmaan tulossa aika hyvä eläke, eikö vain?