Lue keskustelun säännöt.
Isovanhemmuus uusperheessä
Äiti
06.09.2019 |
Kertokaa uusperheelliset, miten teillä isovanhemmat toimivat bonuslastenlastensa kanssa.
Meillä tilanne tällainen: meillä ei ole puolisoni kanssa yhteisiä lapsia, vaan molemmilla on muutama oma. Olemme olleet yhdessä useita vuosia ja kumpikaan ei liity toisen eroon mitenkään eli olimme molemmat tahoillamme eronneita, kun tapasimme. Olemme asuneet yhdessä monta vuotta ja kaikki lapset ovat meillä joka toinen viikko.
Välit puolisoni vanhempiin ovat ihan ok, mutta samaiset isovanhemmat eivät ole koko aikana huomioineet minun lapsiani mitenkään. Juttelevat kyllä jos käyvät kylässä, mutta siinä se. En tietenkään oleta, että he ostaisivat minun lapsilleni lahjoja tai pitäisivät yhteyttä kuten omiin lapsenlapsiinsa, ymmärrän että minun lapseni eivät ole heille kuin vain minkä tahansa tuttavaperheen lapsia, mutta silti joskus sattuu katsoa sivusta, kun puolison lapset saavat isovanhemmiltaan lahjoja, mummi vie heitä ostosreissuille ja syömään jne. ja minun lapseni eivät saa edes onnittelutekstaria omina merkkipäivinään. Saati että heitä kutsuttaisiin puolisoni vanhemmille kylään.
Vaikea on myös joskus selittää lapsille, miksi osa heistä pääsee mummin kanssa shoppailemaan ja ties minne, ja toisia ei kysytä koskaan mukaan edes seuraksi.
Kiinnostaisi kuulla, miten tämä toimii muissa uusperheissä ja miten voisi päästä omasta mielipahasta yli asian suhteen.
Kommentit (361)
Valitettavan monet perustavat uusperheen ajatellen, että on olemassa vain kaksi puolisoa, lapset sekä kummankin puolison vanhemmat. Ei oteta huomioon, että on olemassa myös ne exät ja heidän sukunsa ja puolisoilla usein myös muitakin sukulaisia kuin vain vanhemmat. Ja vielä täsmennettynä: puolisoiden äidit ovat olemassa, puolisoiden iseille taas ei aseteta mitään odotuksia ja velvollisuuksia. Toisen puolison lasten kummitkin voivat olla täysin erilaisesta sosiaaliluokasta kuin toisen ja se tulee näkymään uusperheen elämässä, vaikka miten polkisi jalkaa.
Mieheni sisko ja mieheni exä olivat hyviä ystäviä jo ennenkuin mieheni alkoi seurustella exänsä kanssa. He ovat myös mieheni siskon lapsen kummeja. Olen monta kertaa kokenut itseni ulkopuoliseksi, kun on vietetty ko lapsen jotain juhlia ja paikalla on ollut myös miehen exä, jolla on paljon läheisemmät välit niin mieheni siskoon kuin appivanhempiinikin. Lapsikin on kiinnostuneempi kummitädistään ja kummisedästään kuin minusta.
Uusperheessä on pakko olla joustava, luova ja hyväksyvä. On hyväksyttävä, että ei kaikki puolison eikä varsinkaan puolison lasten ihmissuhteet olekaan katkenneet erossa. Joskus on vaikea omien lastensa kanssa sulautua joukkoon, johon ei oikeasti kuulu kuin yhden sidoksen eli puolisonsa kautta. Ja sekin sidos kestää vain sen aikaa, kun ollaan yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on taas kylmää kyytiä aikuisilta, on pakko lopettaa ketjun lukeminen pariin viestiin.
Taas hävettää olla aikuinen!
Tällaista mallia moni aikuinen viljelee: että ei kuulu minulle, ei ole minun lapsenlapsi, vien vain omat syömään...
Siis oikeasti haluatte tällain kohdella pieniä LAPSIA?!
Sitä voi jokainen miettiä miltä se tuntuisi, kun töissä/suvussa AINA joku muu saa, joku muu huomioidaan, joku muu kuin itse. Siinä pienessä parin hengen työporukassa tai suvussa AINA joku muu saa tuliaisia, joku muu saa palkankorotuksen, joku muu saa kehuja. Kylässäkin tarjottaisiin AINA vain jollekin muulle kahvia ja pullaa, mutta itse jäät AINA ilman. Miltä se mahtaisi tuntua AIKUISESTA(KIN)?!
Sen kerrotte tuhannella (×1000) niin tiedätte miltä se pienestä kehittymässä olevalta ja vielä tunteidensa käsittelemistä opettelevalta LAPSESTA tuntuu.
Kyllä ihminen on hirveä, tuntuu aika toivottomalta tämä ihmisen kehitys tai paremminkin sen puuhe.
Poistun oksentamaan.
.
.PS. AP, totta kai se pitääkin tuntua pahalle, kun omat jätetään huomiotta. Niin se tuntuu niistä lapsistakin! Se on normaalia! Moni vaan ei ole riittävän normaali ja pitää tätä huomiotta jättämistä OK - ovat vajaita. Vain tarpeeksi ehyt ihminen voi aidosti antaa ja luopua omaan napaan tuijottamisesta. Vain vajaa pitää kynsin ja hampain kiinni omastaan.
Pitää ensiksi saada, että voi antaa. Ja nämä itsekeskeiset eivät ole saaneet... Oikeastaan heitä pitäisi sääliä, mutta en halveksunnaltani kykene.
Lapsesta tuntuu pahalta vain silloin, jos hänellä ei ole yhtään omaa isovanhempaa/kummia/tms, jolta hän itse saisi jotain ilman, että sisarpuolet saavat. Lapsi kyllä ymmärtää, että joskus minä saan ja joskus sinä saat. Ihan terve taito.
Lapsi ei myöskään vertaile lahjan arvoa, eli hän ei mieti, minkä arvoinen minun lahjani on, ja tuon lahja. Rahan ja arvon vertailu tulee aikuisilta.
Eli äläpä projisoi omaa pahaa oloasi lapsiin.
Höpö höpö. Etkö ymmärrä lukemaasi vai mitä sekoilet!
Ei tuossa projisoitu mitään lapsiin vaan halveksuttiin niitä aikuisia, jotka kohtelevat eriarvoisesti pieniä lapsia.
Ei tuossa viestissä myöskään puhuttu lahjan arvosta mitään vaan siitä kuinka on epäreilua kun toinen lapsi saa lahjan ja toinen lapsi ei. Ei sillä ole mitään väliä minkä arvoinen lahja on kyseessä. Vain sillä on väliä että toinen saa ja toinen ei.
Ja yhtä epäreilua se omien lastenlasten suosiminen muiden "vieraiden" lasten silmien edessä ja kustannuksella on aina lapsista, tapahtui se "joskus minä saan lahjan ja joskus sinä saat" -tyylillä tai ei. Siinä vain toinen saa ja toinen ei ja se tuntuu pahalta.
Ymmärrän että tätä ei kaikki ymmärrä. Tai en oikeastaan ymmärrä! Enkä halua!
Ja olenkin samaa mieltä sen kanssa jolle vastasit että täällä jokainen mamma suuttuisi jos 2 sukua olisi kokoontunut yhteen ja vain emännän sukulaiset saisivat tarjottavaa ja "vieraat" miniän/vävyn sukulaiset jäisivät ilman ajatuksella 'minä tarjoan vain omilleni eikä ole minun tehtäväni tarjota vieraalle'.
Veikkasin että 110% jokainen mamma suuttuisi ja eikä menisi näihin juhliin kovin montaa kertaa. Mutta lasten täytyy sietää samaa tapahtumaa omassa kodissaan(!) kerrasta toiseen ja nähdä kuinka toinen lapsi huomioidaan mummonsa taholta lahjoilla ja syömään viemisillä yms. mutta toista lasta ei kun se ei satu olemaan oma vaan "vieras"!
Joutuu vähän näköjään vääntämään rautalangasta.
T: Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on taas kylmää kyytiä aikuisilta, on pakko lopettaa ketjun lukeminen pariin viestiin.
Taas hävettää olla aikuinen!
Tällaista mallia moni aikuinen viljelee: että ei kuulu minulle, ei ole minun lapsenlapsi, vien vain omat syömään...
Siis oikeasti haluatte tällain kohdella pieniä LAPSIA?!
Sitä voi jokainen miettiä miltä se tuntuisi, kun töissä/suvussa AINA joku muu saa, joku muu huomioidaan, joku muu kuin itse. Siinä pienessä parin hengen työporukassa tai suvussa AINA joku muu saa tuliaisia, joku muu saa palkankorotuksen, joku muu saa kehuja. Kylässäkin tarjottaisiin AINA vain jollekin muulle kahvia ja pullaa, mutta itse jäät AINA ilman. Miltä se mahtaisi tuntua AIKUISESTA(KIN)?!
Sen kerrotte tuhannella (×1000) niin tiedätte miltä se pienestä kehittymässä olevalta ja vielä tunteidensa käsittelemistä opettelevalta LAPSESTA tuntuu.
Kyllä ihminen on hirveä, tuntuu aika toivottomalta tämä ihmisen kehitys tai paremminkin sen puuhe.
Poistun oksentamaan.
.
.PS. AP, totta kai se pitääkin tuntua pahalle, kun omat jätetään huomiotta. Niin se tuntuu niistä lapsistakin! Se on normaalia! Moni vaan ei ole riittävän normaali ja pitää tätä huomiotta jättämistä OK - ovat vajaita. Vain tarpeeksi ehyt ihminen voi aidosti antaa ja luopua omaan napaan tuijottamisesta. Vain vajaa pitää kynsin ja hampain kiinni omastaan.
Pitää ensiksi saada, että voi antaa. Ja nämä itsekeskeiset eivät ole saaneet... Oikeastaan heitä pitäisi sääliä, mutta en halveksunnaltani kykene.
Lapsesta tuntuu pahalta vain silloin, jos hänellä ei ole yhtään omaa isovanhempaa/kummia/tms, jolta hän itse saisi jotain ilman, että sisarpuolet saavat. Lapsi kyllä ymmärtää, että joskus minä saan ja joskus sinä saat. Ihan terve taito.
Lapsi ei myöskään vertaile lahjan arvoa, eli hän ei mieti, minkä arvoinen minun lahjani on, ja tuon lahja. Rahan ja arvon vertailu tulee aikuisilta.
Eli äläpä projisoi omaa pahaa oloasi lapsiin.
Siis häh? Ethän sä ymmärtänyt tuosta kommentoimastasi viestistä yhtään mitään. Onko sulla tekstin ymmärtämisessä vaikeuksia. Tirsk 🤭
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on taas kylmää kyytiä aikuisilta, on pakko lopettaa ketjun lukeminen pariin viestiin.
Taas hävettää olla aikuinen!
Tällaista mallia moni aikuinen viljelee: että ei kuulu minulle, ei ole minun lapsenlapsi, vien vain omat syömään...
Siis oikeasti haluatte tällain kohdella pieniä LAPSIA?!
Sitä voi jokainen miettiä miltä se tuntuisi, kun töissä/suvussa AINA joku muu saa, joku muu huomioidaan, joku muu kuin itse. Siinä pienessä parin hengen työporukassa tai suvussa AINA joku muu saa tuliaisia, joku muu saa palkankorotuksen, joku muu saa kehuja. Kylässäkin tarjottaisiin AINA vain jollekin muulle kahvia ja pullaa, mutta itse jäät AINA ilman. Miltä se mahtaisi tuntua AIKUISESTA(KIN)?!
Sen kerrotte tuhannella (×1000) niin tiedätte miltä se pienestä kehittymässä olevalta ja vielä tunteidensa käsittelemistä opettelevalta LAPSESTA tuntuu.
Kyllä ihminen on hirveä, tuntuu aika toivottomalta tämä ihmisen kehitys tai paremminkin sen puuhe.
Poistun oksentamaan.
.
.PS. AP, totta kai se pitääkin tuntua pahalle, kun omat jätetään huomiotta. Niin se tuntuu niistä lapsistakin! Se on normaalia! Moni vaan ei ole riittävän normaali ja pitää tätä huomiotta jättämistä OK - ovat vajaita. Vain tarpeeksi ehyt ihminen voi aidosti antaa ja luopua omaan napaan tuijottamisesta. Vain vajaa pitää kynsin ja hampain kiinni omastaan.
Pitää ensiksi saada, että voi antaa. Ja nämä itsekeskeiset eivät ole saaneet... Oikeastaan heitä pitäisi sääliä, mutta en halveksunnaltani kykene.
Lapsesta tuntuu pahalta vain silloin, jos hänellä ei ole yhtään omaa isovanhempaa/kummia/tms, jolta hän itse saisi jotain ilman, että sisarpuolet saavat. Lapsi kyllä ymmärtää, että joskus minä saan ja joskus sinä saat. Ihan terve taito.
Lapsi ei myöskään vertaile lahjan arvoa, eli hän ei mieti, minkä arvoinen minun lahjani on, ja tuon lahja. Rahan ja arvon vertailu tulee aikuisilta.
Eli äläpä projisoi omaa pahaa oloasi lapsiin.
Siis häh? Ethän sä ymmärtänyt tuosta kommentoimastasi viestistä yhtään mitään. Onko sulla tekstin ymmärtämisessä vaikeuksia. Tirsk 🤭
On sillä .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on vähän inhottava aihe.
Itse en ole tuollaisessa tilanteessa isovanhempana vaan tätinä. Veljelläni on kaksi lasta tämän aikaisemmasta liitostaan joiden kummi olen ja hänen vaimollaan kolme. Meillä on itsellämme kaksi lasta.
Meillä menee taloudellisesti paremmin, joten olen jo ennen veljeni uutta avioliittoa maksellut kummilapsilleni muun muassa harrastuksia, puhelimia, tietokoneita, vaatteita ym. ja ottanut heidät useasti myös ulkomaan matkoille ja muille reissuille mukaan. Olemme myös laittaneet kummilapsille pienet rahastot jotta pääsevät alkuun kun täysi-ikäistyvät.
Kun veljeni muutti yhteen nykyisen vaimonsa kanssa yritimme kohdella lapsia suht tasavertaisesti. Jouluna ostimme kaikille lahjat jos olimme yhdessä ja tuliaisia ja synttäri-lahjat veimme aina kaikille. En ole kuitenkaan valmis satsaamaan näihin biologisesti vieraisiin lapsiin ihan samalla tavalla kuin veljeni lapsiin/kummilapsiini.
Kuitenkin nämä kalliimmat jutut hiertävät veljeni vaimoa. Näitä juttuja on ihan hirveästi ja ne ovat hiertäneet välejämme pahasti. Nykyään teemme juttuja kummilasten kanssa lähinnä näiden äiti-viikolla ettei tulisi ongelmia.
Viimeisimpänä ehdotti että voisin antaa harrastuksiin maksamani rahat suoraan koko perheelle ja he sitten katsoisivat että kaikki lapset saavat harrastaa jotain. Olen nimenomaan tukenut esimerkiksi veljen tyttäreni ratsastusta koska hän on harrastanut sitä intohimolla aivan pienestä saakka ja olen maksanut kulut koska olen halunnut että hän kykenee jatkamaan rakasta harrastusta rahatilanteesta huolimatta.
Vaimo myös kielsi etteivät kummilapseni saisi lähteä kanssamme roomaan jos emme ottaisi myös hänen lapsiaan mukaan koska toisille tulee paha mieli. Jo pelkkä lapsien määrä olisi ollut ongelma, saati sitten ylimääräiset kulut. Heille ei kelvannut ehdotus siitä että olisimme menneet kaikki kimpassa ja he olisivat veljeni kanssa maksaneet vain omat ja vaimon lapsien kulut.
Nykyään jos ostan lapsille jotain uutta puhelinta, vaatetta tai vastaavaa niin lapsille pitää teroittaa että muistakaa sitten sanoa että äiti osti ne, koska muuten veljeni vaimo suuttuu eriarvoisesta kohtelusta.
Mitä ajan takaa on se, että ei teille ja lapsillenne biologisesti vierailla ihmisillä ole mitään velvollisuutta antaa teille ja lapsillenne samaa kuin omille verisukulaisilleen. Tottakai heihin on ihan erilainen suhde kuin uuden kumppanin lapsiin. Toki kaikkia tulee kohdella hyvin ja kohteliaasti, mutta nuo ylimääräiset ekstra-jutut mitä esim. isovanhemmat haluavat omille lapsenlapsilleen tarjota eivät liity teihin mitenkään.
Ja AP jos kyse on vain parista tekstarista niin kuin nyt jälkikäteen väität, niin varmasti olisit voinut pyytää miestäsi että pyytää vanhempiaan heittämään tekstarit näille syntymäpäivinä. Aloitusviestissä kuitenkin ruikutit lähinnä shoppailu-reissuista ja yökyläilyistä. Kuulosti kuin olisit vain tavoitellut taloudellista hyötyä ja ilmaista hoitopaikkaa. Ei se ole miehesi vanhempien syytä ettei sinulla ole tukiverkostoa.
Voi helvetti että joillain voi noin paljon olla rahaa että menee sukulais suhteet pieleen. Ei voisi enään vähemmän olla olla ongelmia elämässä. Hanki oma elämä ja käytä rahasi omaan eläämääsi niin ettet sekaannu toisten elämään. Minun suvussani otettiin suosikkeja sisaruksista ja se on väärin ja pilaa sisrusten välit 100 prosenttisesti. Niin että hanki oma elämä eikä mene toisten perheisiin sekoittamaan suosimalla yhtä ja suosimatta toisia.
Vau. No emme me ole mitään super-rikkaita tai rikkaita perijöitä ja teemme myös kovasti töitä jotta saisimme taattua ensisijaisesti omille lapsille hyvän tulevaisuuden ja saman olemme yrittäneet tarjota myös veljeni lapsille mutta vähän vaatimattomassa mittakaavassa.
En oikein ymmärrä miten se, että makselen sukulaisteni menoja korreloi sen kanssa että minulla ei olisi elämää?
Lopeta ihmisten suosiminen ja laita vaikka hyväntekeväisyyteen ne ylimääriset rahasi. Älä riko perheitä suosimalla jotain toista ja toiselle et anna mitään. Pysy poissa toiste perheistä ja anna heidän elää niukkuudessa.
Millä tavalla se on toisten perhe-elämään puuttumista jos joku random-sukulainen maksaa näiden harrastukset tai muut kulut? Ja miten se rikkoo perheitä? Se ahne äitipuoli joka haluaa että se sister-in-law maksaa myös hänen lastensa harrastukset sen perheen rikkoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on taas kylmää kyytiä aikuisilta, on pakko lopettaa ketjun lukeminen pariin viestiin.
Taas hävettää olla aikuinen!
Tällaista mallia moni aikuinen viljelee: että ei kuulu minulle, ei ole minun lapsenlapsi, vien vain omat syömään...
Siis oikeasti haluatte tällain kohdella pieniä LAPSIA?!
Sitä voi jokainen miettiä miltä se tuntuisi, kun töissä/suvussa AINA joku muu saa, joku muu huomioidaan, joku muu kuin itse. Siinä pienessä parin hengen työporukassa tai suvussa AINA joku muu saa tuliaisia, joku muu saa palkankorotuksen, joku muu saa kehuja. Kylässäkin tarjottaisiin AINA vain jollekin muulle kahvia ja pullaa, mutta itse jäät AINA ilman. Miltä se mahtaisi tuntua AIKUISESTA(KIN)?!
Sen kerrotte tuhannella (×1000) niin tiedätte miltä se pienestä kehittymässä olevalta ja vielä tunteidensa käsittelemistä opettelevalta LAPSESTA tuntuu.
Kyllä ihminen on hirveä, tuntuu aika toivottomalta tämä ihmisen kehitys tai paremminkin sen puuhe.
Poistun oksentamaan.
.
.PS. AP, totta kai se pitääkin tuntua pahalle, kun omat jätetään huomiotta. Niin se tuntuu niistä lapsistakin! Se on normaalia! Moni vaan ei ole riittävän normaali ja pitää tätä huomiotta jättämistä OK - ovat vajaita. Vain tarpeeksi ehyt ihminen voi aidosti antaa ja luopua omaan napaan tuijottamisesta. Vain vajaa pitää kynsin ja hampain kiinni omastaan.
Pitää ensiksi saada, että voi antaa. Ja nämä itsekeskeiset eivät ole saaneet... Oikeastaan heitä pitäisi sääliä, mutta en halveksunnaltani kykene.
Lapsesta tuntuu pahalta vain silloin, jos hänellä ei ole yhtään omaa isovanhempaa/kummia/tms, jolta hän itse saisi jotain ilman, että sisarpuolet saavat. Lapsi kyllä ymmärtää, että joskus minä saan ja joskus sinä saat. Ihan terve taito.
Lapsi ei myöskään vertaile lahjan arvoa, eli hän ei mieti, minkä arvoinen minun lahjani on, ja tuon lahja. Rahan ja arvon vertailu tulee aikuisilta.
Eli äläpä projisoi omaa pahaa oloasi lapsiin.
Höpö höpö. Etkö ymmärrä lukemaasi vai mitä sekoilet!
Ei tuossa projisoitu mitään lapsiin vaan halveksuttiin niitä aikuisia, jotka kohtelevat eriarvoisesti pieniä lapsia.
Ei tuossa viestissä myöskään puhuttu lahjan arvosta mitään vaan siitä kuinka on epäreilua kun toinen lapsi saa lahjan ja toinen lapsi ei. Ei sillä ole mitään väliä minkä arvoinen lahja on kyseessä. Vain sillä on väliä että toinen saa ja toinen ei.
Ja yhtä epäreilua se omien lastenlasten suosiminen muiden "vieraiden" lasten silmien edessä ja kustannuksella on aina lapsista, tapahtui se "joskus minä saan lahjan ja joskus sinä saat" -tyylillä tai ei. Siinä vain toinen saa ja toinen ei ja se tuntuu pahalta.
Ymmärrän että tätä ei kaikki ymmärrä. Tai en oikeastaan ymmärrä! Enkä halua!
Ja olenkin samaa mieltä sen kanssa jolle vastasit että täällä jokainen mamma suuttuisi jos 2 sukua olisi kokoontunut yhteen ja vain emännän sukulaiset saisivat tarjottavaa ja "vieraat" miniän/vävyn sukulaiset jäisivät ilman ajatuksella 'minä tarjoan vain omilleni eikä ole minun tehtäväni tarjota vieraalle'.
Veikkasin että 110% jokainen mamma suuttuisi ja eikä menisi näihin juhliin kovin montaa kertaa. Mutta lasten täytyy sietää samaa tapahtumaa omassa kodissaan(!) kerrasta toiseen ja nähdä kuinka toinen lapsi huomioidaan mummonsa taholta lahjoilla ja syömään viemisillä yms. mutta toista lasta ei kun se ei satu olemaan oma vaan "vieras"!
Joutuu vähän näköjään vääntämään rautalangasta.
T: Eri
Älä nyt viitsi puhua paskaa. Väitätkö ihan tosissasi, että kun toinen saa nukkekodin kalusteineen ja toinen värityskirjan, värityskirjan saaneen mielestä kumpaakin olisi kohdeltu tasapuolisesti? Jos värityskirjan saaneen omat isovanhemmat eivät hanki lapselle nukkekotia kalusteineen, silloin lapsen oma vanhempi hankkii sellaisen. Jos ei ole varaa, lapselle kerrotaan rehellisesti, ettei hänen vanhemmillaan ole nukkekotiin varaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on vähän inhottava aihe.
Itse en ole tuollaisessa tilanteessa isovanhempana vaan tätinä. Veljelläni on kaksi lasta tämän aikaisemmasta liitostaan joiden kummi olen ja hänen vaimollaan kolme. Meillä on itsellämme kaksi lasta.
Meillä menee taloudellisesti paremmin, joten olen jo ennen veljeni uutta avioliittoa maksellut kummilapsilleni muun muassa harrastuksia, puhelimia, tietokoneita, vaatteita ym. ja ottanut heidät useasti myös ulkomaan matkoille ja muille reissuille mukaan. Olemme myös laittaneet kummilapsille pienet rahastot jotta pääsevät alkuun kun täysi-ikäistyvät.
Kun veljeni muutti yhteen nykyisen vaimonsa kanssa yritimme kohdella lapsia suht tasavertaisesti. Jouluna ostimme kaikille lahjat jos olimme yhdessä ja tuliaisia ja synttäri-lahjat veimme aina kaikille. En ole kuitenkaan valmis satsaamaan näihin biologisesti vieraisiin lapsiin ihan samalla tavalla kuin veljeni lapsiin/kummilapsiini.
Kuitenkin nämä kalliimmat jutut hiertävät veljeni vaimoa. Näitä juttuja on ihan hirveästi ja ne ovat hiertäneet välejämme pahasti. Nykyään teemme juttuja kummilasten kanssa lähinnä näiden äiti-viikolla ettei tulisi ongelmia.
Viimeisimpänä ehdotti että voisin antaa harrastuksiin maksamani rahat suoraan koko perheelle ja he sitten katsoisivat että kaikki lapset saavat harrastaa jotain. Olen nimenomaan tukenut esimerkiksi veljen tyttäreni ratsastusta koska hän on harrastanut sitä intohimolla aivan pienestä saakka ja olen maksanut kulut koska olen halunnut että hän kykenee jatkamaan rakasta harrastusta rahatilanteesta huolimatta.
Vaimo myös kielsi etteivät kummilapseni saisi lähteä kanssamme roomaan jos emme ottaisi myös hänen lapsiaan mukaan koska toisille tulee paha mieli. Jo pelkkä lapsien määrä olisi ollut ongelma, saati sitten ylimääräiset kulut. Heille ei kelvannut ehdotus siitä että olisimme menneet kaikki kimpassa ja he olisivat veljeni kanssa maksaneet vain omat ja vaimon lapsien kulut.
Nykyään jos ostan lapsille jotain uutta puhelinta, vaatetta tai vastaavaa niin lapsille pitää teroittaa että muistakaa sitten sanoa että äiti osti ne, koska muuten veljeni vaimo suuttuu eriarvoisesta kohtelusta.
Mitä ajan takaa on se, että ei teille ja lapsillenne biologisesti vierailla ihmisillä ole mitään velvollisuutta antaa teille ja lapsillenne samaa kuin omille verisukulaisilleen. Tottakai heihin on ihan erilainen suhde kuin uuden kumppanin lapsiin. Toki kaikkia tulee kohdella hyvin ja kohteliaasti, mutta nuo ylimääräiset ekstra-jutut mitä esim. isovanhemmat haluavat omille lapsenlapsilleen tarjota eivät liity teihin mitenkään.
Ja AP jos kyse on vain parista tekstarista niin kuin nyt jälkikäteen väität, niin varmasti olisit voinut pyytää miestäsi että pyytää vanhempiaan heittämään tekstarit näille syntymäpäivinä. Aloitusviestissä kuitenkin ruikutit lähinnä shoppailu-reissuista ja yökyläilyistä. Kuulosti kuin olisit vain tavoitellut taloudellista hyötyä ja ilmaista hoitopaikkaa. Ei se ole miehesi vanhempien syytä ettei sinulla ole tukiverkostoa.
Voi helvetti että joillain voi noin paljon olla rahaa että menee sukulais suhteet pieleen. Ei voisi enään vähemmän olla olla ongelmia elämässä. Hanki oma elämä ja käytä rahasi omaan eläämääsi niin ettet sekaannu toisten elämään. Minun suvussani otettiin suosikkeja sisaruksista ja se on väärin ja pilaa sisrusten välit 100 prosenttisesti. Niin että hanki oma elämä eikä mene toisten perheisiin sekoittamaan suosimalla yhtä ja suosimatta toisia.
Vau. No emme me ole mitään super-rikkaita tai rikkaita perijöitä ja teemme myös kovasti töitä jotta saisimme taattua ensisijaisesti omille lapsille hyvän tulevaisuuden ja saman olemme yrittäneet tarjota myös veljeni lapsille mutta vähän vaatimattomassa mittakaavassa.
En oikein ymmärrä miten se, että makselen sukulaisteni menoja korreloi sen kanssa että minulla ei olisi elämää?
Lopeta ihmisten suosiminen ja laita vaikka hyväntekeväisyyteen ne ylimääriset rahasi. Älä riko perheitä suosimalla jotain toista ja toiselle et anna mitään. Pysy poissa toiste perheistä ja anna heidän elää niukkuudessa.
Olet ilmeisesti vähän katkera kun puolisosi perhe ei suostu elättämäänsinua ja lapsiasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on taas kylmää kyytiä aikuisilta, on pakko lopettaa ketjun lukeminen pariin viestiin.
Taas hävettää olla aikuinen!
Tällaista mallia moni aikuinen viljelee: että ei kuulu minulle, ei ole minun lapsenlapsi, vien vain omat syömään...
Siis oikeasti haluatte tällain kohdella pieniä LAPSIA?!
Sitä voi jokainen miettiä miltä se tuntuisi, kun töissä/suvussa AINA joku muu saa, joku muu huomioidaan, joku muu kuin itse. Siinä pienessä parin hengen työporukassa tai suvussa AINA joku muu saa tuliaisia, joku muu saa palkankorotuksen, joku muu saa kehuja. Kylässäkin tarjottaisiin AINA vain jollekin muulle kahvia ja pullaa, mutta itse jäät AINA ilman. Miltä se mahtaisi tuntua AIKUISESTA(KIN)?!
Sen kerrotte tuhannella (×1000) niin tiedätte miltä se pienestä kehittymässä olevalta ja vielä tunteidensa käsittelemistä opettelevalta LAPSESTA tuntuu.
Kyllä ihminen on hirveä, tuntuu aika toivottomalta tämä ihmisen kehitys tai paremminkin sen puuhe.
Poistun oksentamaan.
.
.PS. AP, totta kai se pitääkin tuntua pahalle, kun omat jätetään huomiotta. Niin se tuntuu niistä lapsistakin! Se on normaalia! Moni vaan ei ole riittävän normaali ja pitää tätä huomiotta jättämistä OK - ovat vajaita. Vain tarpeeksi ehyt ihminen voi aidosti antaa ja luopua omaan napaan tuijottamisesta. Vain vajaa pitää kynsin ja hampain kiinni omastaan.
Pitää ensiksi saada, että voi antaa. Ja nämä itsekeskeiset eivät ole saaneet... Oikeastaan heitä pitäisi sääliä, mutta en halveksunnaltani kykene.
Lapsesta tuntuu pahalta vain silloin, jos hänellä ei ole yhtään omaa isovanhempaa/kummia/tms, jolta hän itse saisi jotain ilman, että sisarpuolet saavat. Lapsi kyllä ymmärtää, että joskus minä saan ja joskus sinä saat. Ihan terve taito.
Lapsi ei myöskään vertaile lahjan arvoa, eli hän ei mieti, minkä arvoinen minun lahjani on, ja tuon lahja. Rahan ja arvon vertailu tulee aikuisilta.
Eli äläpä projisoi omaa pahaa oloasi lapsiin.
Höpö höpö. Etkö ymmärrä lukemaasi vai mitä sekoilet!
Ei tuossa projisoitu mitään lapsiin vaan halveksuttiin niitä aikuisia, jotka kohtelevat eriarvoisesti pieniä lapsia.
Ei tuossa viestissä myöskään puhuttu lahjan arvosta mitään vaan siitä kuinka on epäreilua kun toinen lapsi saa lahjan ja toinen lapsi ei. Ei sillä ole mitään väliä minkä arvoinen lahja on kyseessä. Vain sillä on väliä että toinen saa ja toinen ei.
Ja yhtä epäreilua se omien lastenlasten suosiminen muiden "vieraiden" lasten silmien edessä ja kustannuksella on aina lapsista, tapahtui se "joskus minä saan lahjan ja joskus sinä saat" -tyylillä tai ei. Siinä vain toinen saa ja toinen ei ja se tuntuu pahalta.
Ymmärrän että tätä ei kaikki ymmärrä. Tai en oikeastaan ymmärrä! Enkä halua!
Ja olenkin samaa mieltä sen kanssa jolle vastasit että täällä jokainen mamma suuttuisi jos 2 sukua olisi kokoontunut yhteen ja vain emännän sukulaiset saisivat tarjottavaa ja "vieraat" miniän/vävyn sukulaiset jäisivät ilman ajatuksella 'minä tarjoan vain omilleni eikä ole minun tehtäväni tarjota vieraalle'.
Veikkasin että 110% jokainen mamma suuttuisi ja eikä menisi näihin juhliin kovin montaa kertaa. Mutta lasten täytyy sietää samaa tapahtumaa omassa kodissaan(!) kerrasta toiseen ja nähdä kuinka toinen lapsi huomioidaan mummonsa taholta lahjoilla ja syömään viemisillä yms. mutta toista lasta ei kun se ei satu olemaan oma vaan "vieras"!
Joutuu vähän näköjään vääntämään rautalangasta.
T: Eri
Älä nyt viitsi puhua paskaa. Väitätkö ihan tosissasi, että kun toinen saa nukkekodin kalusteineen ja toinen värityskirjan, värityskirjan saaneen mielestä kumpaakin olisi kohdeltu tasapuolisesti? Jos värityskirjan saaneen omat isovanhemmat eivät hanki lapselle nukkekotia kalusteineen, silloin lapsen oma vanhempi hankkii sellaisen. Jos ei ole varaa, lapselle kerrotaan rehellisesti, ettei hänen vanhemmillaan ole nukkekotiin varaa.
Hyvää päivää sentään, eihän tuossa niin ole väitetty. Oletko vähän hidas noin muutenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on taas kylmää kyytiä aikuisilta, on pakko lopettaa ketjun lukeminen pariin viestiin.
Taas hävettää olla aikuinen!
Tällaista mallia moni aikuinen viljelee: että ei kuulu minulle, ei ole minun lapsenlapsi, vien vain omat syömään...
Siis oikeasti haluatte tällain kohdella pieniä LAPSIA?!
Sitä voi jokainen miettiä miltä se tuntuisi, kun töissä/suvussa AINA joku muu saa, joku muu huomioidaan, joku muu kuin itse. Siinä pienessä parin hengen työporukassa tai suvussa AINA joku muu saa tuliaisia, joku muu saa palkankorotuksen, joku muu saa kehuja. Kylässäkin tarjottaisiin AINA vain jollekin muulle kahvia ja pullaa, mutta itse jäät AINA ilman. Miltä se mahtaisi tuntua AIKUISESTA(KIN)?!
Sen kerrotte tuhannella (×1000) niin tiedätte miltä se pienestä kehittymässä olevalta ja vielä tunteidensa käsittelemistä opettelevalta LAPSESTA tuntuu.
Kyllä ihminen on hirveä, tuntuu aika toivottomalta tämä ihmisen kehitys tai paremminkin sen puuhe.
Poistun oksentamaan.
.
.PS. AP, totta kai se pitääkin tuntua pahalle, kun omat jätetään huomiotta. Niin se tuntuu niistä lapsistakin! Se on normaalia! Moni vaan ei ole riittävän normaali ja pitää tätä huomiotta jättämistä OK - ovat vajaita. Vain tarpeeksi ehyt ihminen voi aidosti antaa ja luopua omaan napaan tuijottamisesta. Vain vajaa pitää kynsin ja hampain kiinni omastaan.
Pitää ensiksi saada, että voi antaa. Ja nämä itsekeskeiset eivät ole saaneet... Oikeastaan heitä pitäisi sääliä, mutta en halveksunnaltani kykene.
Lapsesta tuntuu pahalta vain silloin, jos hänellä ei ole yhtään omaa isovanhempaa/kummia/tms, jolta hän itse saisi jotain ilman, että sisarpuolet saavat. Lapsi kyllä ymmärtää, että joskus minä saan ja joskus sinä saat. Ihan terve taito.
Lapsi ei myöskään vertaile lahjan arvoa, eli hän ei mieti, minkä arvoinen minun lahjani on, ja tuon lahja. Rahan ja arvon vertailu tulee aikuisilta.
Eli äläpä projisoi omaa pahaa oloasi lapsiin.
Höpö höpö. Etkö ymmärrä lukemaasi vai mitä sekoilet!
Ei tuossa projisoitu mitään lapsiin vaan halveksuttiin niitä aikuisia, jotka kohtelevat eriarvoisesti pieniä lapsia.
Ei tuossa viestissä myöskään puhuttu lahjan arvosta mitään vaan siitä kuinka on epäreilua kun toinen lapsi saa lahjan ja toinen lapsi ei. Ei sillä ole mitään väliä minkä arvoinen lahja on kyseessä. Vain sillä on väliä että toinen saa ja toinen ei.
Ja yhtä epäreilua se omien lastenlasten suosiminen muiden "vieraiden" lasten silmien edessä ja kustannuksella on aina lapsista, tapahtui se "joskus minä saan lahjan ja joskus sinä saat" -tyylillä tai ei. Siinä vain toinen saa ja toinen ei ja se tuntuu pahalta.
Ymmärrän että tätä ei kaikki ymmärrä. Tai en oikeastaan ymmärrä! Enkä halua!
Ja olenkin samaa mieltä sen kanssa jolle vastasit että täällä jokainen mamma suuttuisi jos 2 sukua olisi kokoontunut yhteen ja vain emännän sukulaiset saisivat tarjottavaa ja "vieraat" miniän/vävyn sukulaiset jäisivät ilman ajatuksella 'minä tarjoan vain omilleni eikä ole minun tehtäväni tarjota vieraalle'.
Veikkasin että 110% jokainen mamma suuttuisi ja eikä menisi näihin juhliin kovin montaa kertaa. Mutta lasten täytyy sietää samaa tapahtumaa omassa kodissaan(!) kerrasta toiseen ja nähdä kuinka toinen lapsi huomioidaan mummonsa taholta lahjoilla ja syömään viemisillä yms. mutta toista lasta ei kun se ei satu olemaan oma vaan "vieras"!
Joutuu vähän näköjään vääntämään rautalangasta.
T: Eri
Älä nyt viitsi puhua paskaa. Väitätkö ihan tosissasi, että kun toinen saa nukkekodin kalusteineen ja toinen värityskirjan, värityskirjan saaneen mielestä kumpaakin olisi kohdeltu tasapuolisesti? Jos värityskirjan saaneen omat isovanhemmat eivät hanki lapselle nukkekotia kalusteineen, silloin lapsen oma vanhempi hankkii sellaisen. Jos ei ole varaa, lapselle kerrotaan rehellisesti, ettei hänen vanhemmillaan ole nukkekotiin varaa.
Hyvää päivää sentään, eihän tuossa niin ole väitetty. Oletko vähän hidas noin muutenkin.
Lue aiemmasta lihavoimani kohta ja vastaa sitten uudelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on taas kylmää kyytiä aikuisilta, on pakko lopettaa ketjun lukeminen pariin viestiin.
Taas hävettää olla aikuinen!
Tällaista mallia moni aikuinen viljelee: että ei kuulu minulle, ei ole minun lapsenlapsi, vien vain omat syömään...
Siis oikeasti haluatte tällain kohdella pieniä LAPSIA?!
Sitä voi jokainen miettiä miltä se tuntuisi, kun töissä/suvussa AINA joku muu saa, joku muu huomioidaan, joku muu kuin itse. Siinä pienessä parin hengen työporukassa tai suvussa AINA joku muu saa tuliaisia, joku muu saa palkankorotuksen, joku muu saa kehuja. Kylässäkin tarjottaisiin AINA vain jollekin muulle kahvia ja pullaa, mutta itse jäät AINA ilman. Miltä se mahtaisi tuntua AIKUISESTA(KIN)?!
Sen kerrotte tuhannella (×1000) niin tiedätte miltä se pienestä kehittymässä olevalta ja vielä tunteidensa käsittelemistä opettelevalta LAPSESTA tuntuu.
Kyllä ihminen on hirveä, tuntuu aika toivottomalta tämä ihmisen kehitys tai paremminkin sen puuhe.
Poistun oksentamaan.
.
.PS. AP, totta kai se pitääkin tuntua pahalle, kun omat jätetään huomiotta. Niin se tuntuu niistä lapsistakin! Se on normaalia! Moni vaan ei ole riittävän normaali ja pitää tätä huomiotta jättämistä OK - ovat vajaita. Vain tarpeeksi ehyt ihminen voi aidosti antaa ja luopua omaan napaan tuijottamisesta. Vain vajaa pitää kynsin ja hampain kiinni omastaan.
Pitää ensiksi saada, että voi antaa. Ja nämä itsekeskeiset eivät ole saaneet... Oikeastaan heitä pitäisi sääliä, mutta en halveksunnaltani kykene.
Lapsesta tuntuu pahalta vain silloin, jos hänellä ei ole yhtään omaa isovanhempaa/kummia/tms, jolta hän itse saisi jotain ilman, että sisarpuolet saavat. Lapsi kyllä ymmärtää, että joskus minä saan ja joskus sinä saat. Ihan terve taito.
Lapsi ei myöskään vertaile lahjan arvoa, eli hän ei mieti, minkä arvoinen minun lahjani on, ja tuon lahja. Rahan ja arvon vertailu tulee aikuisilta.
Eli äläpä projisoi omaa pahaa oloasi lapsiin.
Höpö höpö. Etkö ymmärrä lukemaasi vai mitä sekoilet!
Ei tuossa projisoitu mitään lapsiin vaan halveksuttiin niitä aikuisia, jotka kohtelevat eriarvoisesti pieniä lapsia.
Ei tuossa viestissä myöskään puhuttu lahjan arvosta mitään vaan siitä kuinka on epäreilua kun toinen lapsi saa lahjan ja toinen lapsi ei. Ei sillä ole mitään väliä minkä arvoinen lahja on kyseessä. Vain sillä on väliä että toinen saa ja toinen ei.
Ja yhtä epäreilua se omien lastenlasten suosiminen muiden "vieraiden" lasten silmien edessä ja kustannuksella on aina lapsista, tapahtui se "joskus minä saan lahjan ja joskus sinä saat" -tyylillä tai ei. Siinä vain toinen saa ja toinen ei ja se tuntuu pahalta.
Ymmärrän että tätä ei kaikki ymmärrä. Tai en oikeastaan ymmärrä! Enkä halua!
Ja olenkin samaa mieltä sen kanssa jolle vastasit että täällä jokainen mamma suuttuisi jos 2 sukua olisi kokoontunut yhteen ja vain emännän sukulaiset saisivat tarjottavaa ja "vieraat" miniän/vävyn sukulaiset jäisivät ilman ajatuksella 'minä tarjoan vain omilleni eikä ole minun tehtäväni tarjota vieraalle'.
Veikkasin että 110% jokainen mamma suuttuisi ja eikä menisi näihin juhliin kovin montaa kertaa. Mutta lasten täytyy sietää samaa tapahtumaa omassa kodissaan(!) kerrasta toiseen ja nähdä kuinka toinen lapsi huomioidaan mummonsa taholta lahjoilla ja syömään viemisillä yms. mutta toista lasta ei kun se ei satu olemaan oma vaan "vieras"!
Joutuu vähän näköjään vääntämään rautalangasta.
T: Eri
Älä nyt viitsi puhua paskaa. Väitätkö ihan tosissasi, että kun toinen saa nukkekodin kalusteineen ja toinen värityskirjan, värityskirjan saaneen mielestä kumpaakin olisi kohdeltu tasapuolisesti? Jos värityskirjan saaneen omat isovanhemmat eivät hanki lapselle nukkekotia kalusteineen, silloin lapsen oma vanhempi hankkii sellaisen. Jos ei ole varaa, lapselle kerrotaan rehellisesti, ettei hänen vanhemmillaan ole nukkekotiin varaa.
Hmmm, mitähän tähän kommentoisi 🤔
T: eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on taas kylmää kyytiä aikuisilta, on pakko lopettaa ketjun lukeminen pariin viestiin.
Taas hävettää olla aikuinen!
Tällaista mallia moni aikuinen viljelee: että ei kuulu minulle, ei ole minun lapsenlapsi, vien vain omat syömään...
Siis oikeasti haluatte tällain kohdella pieniä LAPSIA?!
Sitä voi jokainen miettiä miltä se tuntuisi, kun töissä/suvussa AINA joku muu saa, joku muu huomioidaan, joku muu kuin itse. Siinä pienessä parin hengen työporukassa tai suvussa AINA joku muu saa tuliaisia, joku muu saa palkankorotuksen, joku muu saa kehuja. Kylässäkin tarjottaisiin AINA vain jollekin muulle kahvia ja pullaa, mutta itse jäät AINA ilman. Miltä se mahtaisi tuntua AIKUISESTA(KIN)?!
Sen kerrotte tuhannella (×1000) niin tiedätte miltä se pienestä kehittymässä olevalta ja vielä tunteidensa käsittelemistä opettelevalta LAPSESTA tuntuu.
Kyllä ihminen on hirveä, tuntuu aika toivottomalta tämä ihmisen kehitys tai paremminkin sen puuhe.
Poistun oksentamaan.
.
.PS. AP, totta kai se pitääkin tuntua pahalle, kun omat jätetään huomiotta. Niin se tuntuu niistä lapsistakin! Se on normaalia! Moni vaan ei ole riittävän normaali ja pitää tätä huomiotta jättämistä OK - ovat vajaita. Vain tarpeeksi ehyt ihminen voi aidosti antaa ja luopua omaan napaan tuijottamisesta. Vain vajaa pitää kynsin ja hampain kiinni omastaan.
Pitää ensiksi saada, että voi antaa. Ja nämä itsekeskeiset eivät ole saaneet... Oikeastaan heitä pitäisi sääliä, mutta en halveksunnaltani kykene.
Lapsesta tuntuu pahalta vain silloin, jos hänellä ei ole yhtään omaa isovanhempaa/kummia/tms, jolta hän itse saisi jotain ilman, että sisarpuolet saavat. Lapsi kyllä ymmärtää, että joskus minä saan ja joskus sinä saat. Ihan terve taito.
Lapsi ei myöskään vertaile lahjan arvoa, eli hän ei mieti, minkä arvoinen minun lahjani on, ja tuon lahja. Rahan ja arvon vertailu tulee aikuisilta.
Eli äläpä projisoi omaa pahaa oloasi lapsiin.
Höpö höpö. Etkö ymmärrä lukemaasi vai mitä sekoilet!
Ei tuossa projisoitu mitään lapsiin vaan halveksuttiin niitä aikuisia, jotka kohtelevat eriarvoisesti pieniä lapsia.
Ei tuossa viestissä myöskään puhuttu lahjan arvosta mitään vaan siitä kuinka on epäreilua kun toinen lapsi saa lahjan ja toinen lapsi ei. Ei sillä ole mitään väliä minkä arvoinen lahja on kyseessä. Vain sillä on väliä että toinen saa ja toinen ei.
Ja yhtä epäreilua se omien lastenlasten suosiminen muiden "vieraiden" lasten silmien edessä ja kustannuksella on aina lapsista, tapahtui se "joskus minä saan lahjan ja joskus sinä saat" -tyylillä tai ei. Siinä vain toinen saa ja toinen ei ja se tuntuu pahalta.
Ymmärrän että tätä ei kaikki ymmärrä. Tai en oikeastaan ymmärrä! Enkä halua!
Ja olenkin samaa mieltä sen kanssa jolle vastasit että täällä jokainen mamma suuttuisi jos 2 sukua olisi kokoontunut yhteen ja vain emännän sukulaiset saisivat tarjottavaa ja "vieraat" miniän/vävyn sukulaiset jäisivät ilman ajatuksella 'minä tarjoan vain omilleni eikä ole minun tehtäväni tarjota vieraalle'.
Veikkasin että 110% jokainen mamma suuttuisi ja eikä menisi näihin juhliin kovin montaa kertaa. Mutta lasten täytyy sietää samaa tapahtumaa omassa kodissaan(!) kerrasta toiseen ja nähdä kuinka toinen lapsi huomioidaan mummonsa taholta lahjoilla ja syömään viemisillä yms. mutta toista lasta ei kun se ei satu olemaan oma vaan "vieras"!
Joutuu vähän näköjään vääntämään rautalangasta.
T: Eri
Älä nyt viitsi puhua paskaa. Väitätkö ihan tosissasi, että kun toinen saa nukkekodin kalusteineen ja toinen värityskirjan, värityskirjan saaneen mielestä kumpaakin olisi kohdeltu tasapuolisesti? Jos värityskirjan saaneen omat isovanhemmat eivät hanki lapselle nukkekotia kalusteineen, silloin lapsen oma vanhempi hankkii sellaisen. Jos ei ole varaa, lapselle kerrotaan rehellisesti, ettei hänen vanhemmillaan ole nukkekotiin varaa.
Hmmm, mitähän tähän kommentoisi 🤔
T: eri
Ei kannata kommentoida mitää. Ei maksa vaivaa. Menisi vain helmiä sioille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on taas kylmää kyytiä aikuisilta, on pakko lopettaa ketjun lukeminen pariin viestiin.
Taas hävettää olla aikuinen!
Tällaista mallia moni aikuinen viljelee: että ei kuulu minulle, ei ole minun lapsenlapsi, vien vain omat syömään...
Siis oikeasti haluatte tällain kohdella pieniä LAPSIA?!
Sitä voi jokainen miettiä miltä se tuntuisi, kun töissä/suvussa AINA joku muu saa, joku muu huomioidaan, joku muu kuin itse. Siinä pienessä parin hengen työporukassa tai suvussa AINA joku muu saa tuliaisia, joku muu saa palkankorotuksen, joku muu saa kehuja. Kylässäkin tarjottaisiin AINA vain jollekin muulle kahvia ja pullaa, mutta itse jäät AINA ilman. Miltä se mahtaisi tuntua AIKUISESTA(KIN)?!
Sen kerrotte tuhannella (×1000) niin tiedätte miltä se pienestä kehittymässä olevalta ja vielä tunteidensa käsittelemistä opettelevalta LAPSESTA tuntuu.
Kyllä ihminen on hirveä, tuntuu aika toivottomalta tämä ihmisen kehitys tai paremminkin sen puuhe.
Poistun oksentamaan.
.
.PS. AP, totta kai se pitääkin tuntua pahalle, kun omat jätetään huomiotta. Niin se tuntuu niistä lapsistakin! Se on normaalia! Moni vaan ei ole riittävän normaali ja pitää tätä huomiotta jättämistä OK - ovat vajaita. Vain tarpeeksi ehyt ihminen voi aidosti antaa ja luopua omaan napaan tuijottamisesta. Vain vajaa pitää kynsin ja hampain kiinni omastaan.
Pitää ensiksi saada, että voi antaa. Ja nämä itsekeskeiset eivät ole saaneet... Oikeastaan heitä pitäisi sääliä, mutta en halveksunnaltani kykene.
Lapsesta tuntuu pahalta vain silloin, jos hänellä ei ole yhtään omaa isovanhempaa/kummia/tms, jolta hän itse saisi jotain ilman, että sisarpuolet saavat. Lapsi kyllä ymmärtää, että joskus minä saan ja joskus sinä saat. Ihan terve taito.
Lapsi ei myöskään vertaile lahjan arvoa, eli hän ei mieti, minkä arvoinen minun lahjani on, ja tuon lahja. Rahan ja arvon vertailu tulee aikuisilta.
Eli äläpä projisoi omaa pahaa oloasi lapsiin.
Höpö höpö. Etkö ymmärrä lukemaasi vai mitä sekoilet!
Ei tuossa projisoitu mitään lapsiin vaan halveksuttiin niitä aikuisia, jotka kohtelevat eriarvoisesti pieniä lapsia.
Ei tuossa viestissä myöskään puhuttu lahjan arvosta mitään vaan siitä kuinka on epäreilua kun toinen lapsi saa lahjan ja toinen lapsi ei. Ei sillä ole mitään väliä minkä arvoinen lahja on kyseessä. Vain sillä on väliä että toinen saa ja toinen ei.
Ja yhtä epäreilua se omien lastenlasten suosiminen muiden "vieraiden" lasten silmien edessä ja kustannuksella on aina lapsista, tapahtui se "joskus minä saan lahjan ja joskus sinä saat" -tyylillä tai ei. Siinä vain toinen saa ja toinen ei ja se tuntuu pahalta.
Ymmärrän että tätä ei kaikki ymmärrä. Tai en oikeastaan ymmärrä! Enkä halua!
Ja olenkin samaa mieltä sen kanssa jolle vastasit että täällä jokainen mamma suuttuisi jos 2 sukua olisi kokoontunut yhteen ja vain emännän sukulaiset saisivat tarjottavaa ja "vieraat" miniän/vävyn sukulaiset jäisivät ilman ajatuksella 'minä tarjoan vain omilleni eikä ole minun tehtäväni tarjota vieraalle'.
Veikkasin että 110% jokainen mamma suuttuisi ja eikä menisi näihin juhliin kovin montaa kertaa. Mutta lasten täytyy sietää samaa tapahtumaa omassa kodissaan(!) kerrasta toiseen ja nähdä kuinka toinen lapsi huomioidaan mummonsa taholta lahjoilla ja syömään viemisillä yms. mutta toista lasta ei kun se ei satu olemaan oma vaan "vieras"!
Joutuu vähän näköjään vääntämään rautalangasta.
T: Eri
Älä nyt viitsi puhua paskaa. Väitätkö ihan tosissasi, että kun toinen saa nukkekodin kalusteineen ja toinen värityskirjan, värityskirjan saaneen mielestä kumpaakin olisi kohdeltu tasapuolisesti? Jos värityskirjan saaneen omat isovanhemmat eivät hanki lapselle nukkekotia kalusteineen, silloin lapsen oma vanhempi hankkii sellaisen. Jos ei ole varaa, lapselle kerrotaan rehellisesti, ettei hänen vanhemmillaan ole nukkekotiin varaa.
Hmmm, mitähän tähän kommentoisi 🤔
T: eri
Ei kannata kommentoida mitää. Ei maksa vaivaa. Menisi vain helmiä sioille.
Jep!
T: eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on vähän inhottava aihe.
Itse en ole tuollaisessa tilanteessa isovanhempana vaan tätinä. Veljelläni on kaksi lasta tämän aikaisemmasta liitostaan joiden kummi olen ja hänen vaimollaan kolme. Meillä on itsellämme kaksi lasta.
Meillä menee taloudellisesti paremmin, joten olen jo ennen veljeni uutta avioliittoa maksellut kummilapsilleni muun muassa harrastuksia, puhelimia, tietokoneita, vaatteita ym. ja ottanut heidät useasti myös ulkomaan matkoille ja muille reissuille mukaan. Olemme myös laittaneet kummilapsille pienet rahastot jotta pääsevät alkuun kun täysi-ikäistyvät.
Kun veljeni muutti yhteen nykyisen vaimonsa kanssa yritimme kohdella lapsia suht tasavertaisesti. Jouluna ostimme kaikille lahjat jos olimme yhdessä ja tuliaisia ja synttäri-lahjat veimme aina kaikille. En ole kuitenkaan valmis satsaamaan näihin biologisesti vieraisiin lapsiin ihan samalla tavalla kuin veljeni lapsiin/kummilapsiini.
Kuitenkin nämä kalliimmat jutut hiertävät veljeni vaimoa. Näitä juttuja on ihan hirveästi ja ne ovat hiertäneet välejämme pahasti. Nykyään teemme juttuja kummilasten kanssa lähinnä näiden äiti-viikolla ettei tulisi ongelmia.
Viimeisimpänä ehdotti että voisin antaa harrastuksiin maksamani rahat suoraan koko perheelle ja he sitten katsoisivat että kaikki lapset saavat harrastaa jotain. Olen nimenomaan tukenut esimerkiksi veljen tyttäreni ratsastusta koska hän on harrastanut sitä intohimolla aivan pienestä saakka ja olen maksanut kulut koska olen halunnut että hän kykenee jatkamaan rakasta harrastusta rahatilanteesta huolimatta.
Vaimo myös kielsi etteivät kummilapseni saisi lähteä kanssamme roomaan jos emme ottaisi myös hänen lapsiaan mukaan koska toisille tulee paha mieli. Jo pelkkä lapsien määrä olisi ollut ongelma, saati sitten ylimääräiset kulut. Heille ei kelvannut ehdotus siitä että olisimme menneet kaikki kimpassa ja he olisivat veljeni kanssa maksaneet vain omat ja vaimon lapsien kulut.
Nykyään jos ostan lapsille jotain uutta puhelinta, vaatetta tai vastaavaa niin lapsille pitää teroittaa että muistakaa sitten sanoa että äiti osti ne, koska muuten veljeni vaimo suuttuu eriarvoisesta kohtelusta.
Mitä ajan takaa on se, että ei teille ja lapsillenne biologisesti vierailla ihmisillä ole mitään velvollisuutta antaa teille ja lapsillenne samaa kuin omille verisukulaisilleen. Tottakai heihin on ihan erilainen suhde kuin uuden kumppanin lapsiin. Toki kaikkia tulee kohdella hyvin ja kohteliaasti, mutta nuo ylimääräiset ekstra-jutut mitä esim. isovanhemmat haluavat omille lapsenlapsilleen tarjota eivät liity teihin mitenkään.
Ja AP jos kyse on vain parista tekstarista niin kuin nyt jälkikäteen väität, niin varmasti olisit voinut pyytää miestäsi että pyytää vanhempiaan heittämään tekstarit näille syntymäpäivinä. Aloitusviestissä kuitenkin ruikutit lähinnä shoppailu-reissuista ja yökyläilyistä. Kuulosti kuin olisit vain tavoitellut taloudellista hyötyä ja ilmaista hoitopaikkaa. Ei se ole miehesi vanhempien syytä ettei sinulla ole tukiverkostoa.
Voi helvetti että joillain voi noin paljon olla rahaa että menee sukulais suhteet pieleen. Ei voisi enään vähemmän olla olla ongelmia elämässä. Hanki oma elämä ja käytä rahasi omaan eläämääsi niin ettet sekaannu toisten elämään. Minun suvussani otettiin suosikkeja sisaruksista ja se on väärin ja pilaa sisrusten välit 100 prosenttisesti. Niin että hanki oma elämä eikä mene toisten perheisiin sekoittamaan suosimalla yhtä ja suosimatta toisia.
Vau. No emme me ole mitään super-rikkaita tai rikkaita perijöitä ja teemme myös kovasti töitä jotta saisimme taattua ensisijaisesti omille lapsille hyvän tulevaisuuden ja saman olemme yrittäneet tarjota myös veljeni lapsille mutta vähän vaatimattomassa mittakaavassa.
En oikein ymmärrä miten se, että makselen sukulaisteni menoja korreloi sen kanssa että minulla ei olisi elämää?
Lopeta ihmisten suosiminen ja laita vaikka hyväntekeväisyyteen ne ylimääriset rahasi. Älä riko perheitä suosimalla jotain toista ja toiselle et anna mitään. Pysy poissa toiste perheistä ja anna heidän elää niukkuudessa.
Miksi? Veljentyttäreni rakastaa ratsastamista ja veljenpoikani rakastaa lätkää. Olen maksanut molemmat harrastukset useamman vuoden. Ennen kuin veljeni edes tapasi naisen. En oikein ymmärrä miten sekaannun muiden perheisiin vain maksamalla laskut. Ja se että lapset joutuisivat luopumaan rakkaista harrastuksistaan vaikuttaa . Eivät ne uuden puolison sukulaiset ole velvoitettuja elättämään sinun entisen suhteesi lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on taas kylmää kyytiä aikuisilta, on pakko lopettaa ketjun lukeminen pariin viestiin.
Taas hävettää olla aikuinen!
Tällaista mallia moni aikuinen viljelee: että ei kuulu minulle, ei ole minun lapsenlapsi, vien vain omat syömään...
Siis oikeasti haluatte tällain kohdella pieniä LAPSIA?!
Sitä voi jokainen miettiä miltä se tuntuisi, kun töissä/suvussa AINA joku muu saa, joku muu huomioidaan, joku muu kuin itse. Siinä pienessä parin hengen työporukassa tai suvussa AINA joku muu saa tuliaisia, joku muu saa palkankorotuksen, joku muu saa kehuja. Kylässäkin tarjottaisiin AINA vain jollekin muulle kahvia ja pullaa, mutta itse jäät AINA ilman. Miltä se mahtaisi tuntua AIKUISESTA(KIN)?!
Sen kerrotte tuhannella (×1000) niin tiedätte miltä se pienestä kehittymässä olevalta ja vielä tunteidensa käsittelemistä opettelevalta LAPSESTA tuntuu.
Kyllä ihminen on hirveä, tuntuu aika toivottomalta tämä ihmisen kehitys tai paremminkin sen puuhe.
Poistun oksentamaan.
.
.PS. AP, totta kai se pitääkin tuntua pahalle, kun omat jätetään huomiotta. Niin se tuntuu niistä lapsistakin! Se on normaalia! Moni vaan ei ole riittävän normaali ja pitää tätä huomiotta jättämistä OK - ovat vajaita. Vain tarpeeksi ehyt ihminen voi aidosti antaa ja luopua omaan napaan tuijottamisesta. Vain vajaa pitää kynsin ja hampain kiinni omastaan.
Pitää ensiksi saada, että voi antaa. Ja nämä itsekeskeiset eivät ole saaneet... Oikeastaan heitä pitäisi sääliä, mutta en halveksunnaltani kykene.
Lapsesta tuntuu pahalta vain silloin, jos hänellä ei ole yhtään omaa isovanhempaa/kummia/tms, jolta hän itse saisi jotain ilman, että sisarpuolet saavat. Lapsi kyllä ymmärtää, että joskus minä saan ja joskus sinä saat. Ihan terve taito.
Lapsi ei myöskään vertaile lahjan arvoa, eli hän ei mieti, minkä arvoinen minun lahjani on, ja tuon lahja. Rahan ja arvon vertailu tulee aikuisilta.
Eli äläpä projisoi omaa pahaa oloasi lapsiin.
Höpö höpö. Etkö ymmärrä lukemaasi vai mitä sekoilet!
Ei tuossa projisoitu mitään lapsiin vaan halveksuttiin niitä aikuisia, jotka kohtelevat eriarvoisesti pieniä lapsia.
Ei tuossa viestissä myöskään puhuttu lahjan arvosta mitään vaan siitä kuinka on epäreilua kun toinen lapsi saa lahjan ja toinen lapsi ei. Ei sillä ole mitään väliä minkä arvoinen lahja on kyseessä. Vain sillä on väliä että toinen saa ja toinen ei.
Ja yhtä epäreilua se omien lastenlasten suosiminen muiden "vieraiden" lasten silmien edessä ja kustannuksella on aina lapsista, tapahtui se "joskus minä saan lahjan ja joskus sinä saat" -tyylillä tai ei. Siinä vain toinen saa ja toinen ei ja se tuntuu pahalta.
Ymmärrän että tätä ei kaikki ymmärrä. Tai en oikeastaan ymmärrä! Enkä halua!
Ja olenkin samaa mieltä sen kanssa jolle vastasit että täällä jokainen mamma suuttuisi jos 2 sukua olisi kokoontunut yhteen ja vain emännän sukulaiset saisivat tarjottavaa ja "vieraat" miniän/vävyn sukulaiset jäisivät ilman ajatuksella 'minä tarjoan vain omilleni eikä ole minun tehtäväni tarjota vieraalle'.
Veikkasin että 110% jokainen mamma suuttuisi ja eikä menisi näihin juhliin kovin montaa kertaa. Mutta lasten täytyy sietää samaa tapahtumaa omassa kodissaan(!) kerrasta toiseen ja nähdä kuinka toinen lapsi huomioidaan mummonsa taholta lahjoilla ja syömään viemisillä yms. mutta toista lasta ei kun se ei satu olemaan oma vaan "vieras"!
Joutuu vähän näköjään vääntämään rautalangasta.
T: Eri
Mitä sä sekoilet?
Jos kuka tahansa kutsutaan kenen tahansa synttäreille, niin aina synttärisankari saa lahjan. Eihän kukaan nyt mene synttäreille ja osta jollekin muulle lahjaa kuin synttärisankarille?
Ja aika harvassa on minun tuttavapiirissäni se, että lahjoja kannetaan ilman syytä. Että omat lapset tai lapsenlapset saavat lahjan joka maanantai, mutta ne toiset lapset eivät.
Ja vielä harvemmassa on ne ihmiset, jotka tarjoavat vain kahvia tietyille ihmisille.
Missä ihmeessä sinä elät, jos tällaiseen olet törmännyt??? Minä olen viisikymppinen, enkä ole sellaista koskaan nähnyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on taas kylmää kyytiä aikuisilta, on pakko lopettaa ketjun lukeminen pariin viestiin.
Taas hävettää olla aikuinen!
Tällaista mallia moni aikuinen viljelee: että ei kuulu minulle, ei ole minun lapsenlapsi, vien vain omat syömään...
Siis oikeasti haluatte tällain kohdella pieniä LAPSIA?!
Sitä voi jokainen miettiä miltä se tuntuisi, kun töissä/suvussa AINA joku muu saa, joku muu huomioidaan, joku muu kuin itse. Siinä pienessä parin hengen työporukassa tai suvussa AINA joku muu saa tuliaisia, joku muu saa palkankorotuksen, joku muu saa kehuja. Kylässäkin tarjottaisiin AINA vain jollekin muulle kahvia ja pullaa, mutta itse jäät AINA ilman. Miltä se mahtaisi tuntua AIKUISESTA(KIN)?!
Sen kerrotte tuhannella (×1000) niin tiedätte miltä se pienestä kehittymässä olevalta ja vielä tunteidensa käsittelemistä opettelevalta LAPSESTA tuntuu.
Kyllä ihminen on hirveä, tuntuu aika toivottomalta tämä ihmisen kehitys tai paremminkin sen puuhe.
Poistun oksentamaan.
.
.PS. AP, totta kai se pitääkin tuntua pahalle, kun omat jätetään huomiotta. Niin se tuntuu niistä lapsistakin! Se on normaalia! Moni vaan ei ole riittävän normaali ja pitää tätä huomiotta jättämistä OK - ovat vajaita. Vain tarpeeksi ehyt ihminen voi aidosti antaa ja luopua omaan napaan tuijottamisesta. Vain vajaa pitää kynsin ja hampain kiinni omastaan.
Pitää ensiksi saada, että voi antaa. Ja nämä itsekeskeiset eivät ole saaneet... Oikeastaan heitä pitäisi sääliä, mutta en halveksunnaltani kykene.
Lapsesta tuntuu pahalta vain silloin, jos hänellä ei ole yhtään omaa isovanhempaa/kummia/tms, jolta hän itse saisi jotain ilman, että sisarpuolet saavat. Lapsi kyllä ymmärtää, että joskus minä saan ja joskus sinä saat. Ihan terve taito.
Lapsi ei myöskään vertaile lahjan arvoa, eli hän ei mieti, minkä arvoinen minun lahjani on, ja tuon lahja. Rahan ja arvon vertailu tulee aikuisilta.
Eli äläpä projisoi omaa pahaa oloasi lapsiin.
Höpö höpö. Etkö ymmärrä lukemaasi vai mitä sekoilet!
Ei tuossa projisoitu mitään lapsiin vaan halveksuttiin niitä aikuisia, jotka kohtelevat eriarvoisesti pieniä lapsia.
Ei tuossa viestissä myöskään puhuttu lahjan arvosta mitään vaan siitä kuinka on epäreilua kun toinen lapsi saa lahjan ja toinen lapsi ei. Ei sillä ole mitään väliä minkä arvoinen lahja on kyseessä. Vain sillä on väliä että toinen saa ja toinen ei.
Ja yhtä epäreilua se omien lastenlasten suosiminen muiden "vieraiden" lasten silmien edessä ja kustannuksella on aina lapsista, tapahtui se "joskus minä saan lahjan ja joskus sinä saat" -tyylillä tai ei. Siinä vain toinen saa ja toinen ei ja se tuntuu pahalta.
Ymmärrän että tätä ei kaikki ymmärrä. Tai en oikeastaan ymmärrä! Enkä halua!
Ja olenkin samaa mieltä sen kanssa jolle vastasit että täällä jokainen mamma suuttuisi jos 2 sukua olisi kokoontunut yhteen ja vain emännän sukulaiset saisivat tarjottavaa ja "vieraat" miniän/vävyn sukulaiset jäisivät ilman ajatuksella 'minä tarjoan vain omilleni eikä ole minun tehtäväni tarjota vieraalle'.
Veikkasin että 110% jokainen mamma suuttuisi ja eikä menisi näihin juhliin kovin montaa kertaa. Mutta lasten täytyy sietää samaa tapahtumaa omassa kodissaan(!) kerrasta toiseen ja nähdä kuinka toinen lapsi huomioidaan mummonsa taholta lahjoilla ja syömään viemisillä yms. mutta toista lasta ei kun se ei satu olemaan oma vaan "vieras"!
Joutuu vähän näköjään vääntämään rautalangasta.
T: Eri
Älä nyt viitsi puhua paskaa. Väitätkö ihan tosissasi, että kun toinen saa nukkekodin kalusteineen ja toinen värityskirjan, värityskirjan saaneen mielestä kumpaakin olisi kohdeltu tasapuolisesti? Jos värityskirjan saaneen omat isovanhemmat eivät hanki lapselle nukkekotia kalusteineen, silloin lapsen oma vanhempi hankkii sellaisen. Jos ei ole varaa, lapselle kerrotaan rehellisesti, ettei hänen vanhemmillaan ole nukkekotiin varaa.
Menitkö ihan itse yläpeukuttamaan läppärillä + Puh, kun ihan 2 yläpeukkua on tullut 😄
Yritä vielä vaikka kaverikin Puh yläpeukutusta niin saat jopa 3 yläpeukkua 😘
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on taas kylmää kyytiä aikuisilta, on pakko lopettaa ketjun lukeminen pariin viestiin.
Taas hävettää olla aikuinen!
Tällaista mallia moni aikuinen viljelee: että ei kuulu minulle, ei ole minun lapsenlapsi, vien vain omat syömään...
Siis oikeasti haluatte tällain kohdella pieniä LAPSIA?!
Sitä voi jokainen miettiä miltä se tuntuisi, kun töissä/suvussa AINA joku muu saa, joku muu huomioidaan, joku muu kuin itse. Siinä pienessä parin hengen työporukassa tai suvussa AINA joku muu saa tuliaisia, joku muu saa palkankorotuksen, joku muu saa kehuja. Kylässäkin tarjottaisiin AINA vain jollekin muulle kahvia ja pullaa, mutta itse jäät AINA ilman. Miltä se mahtaisi tuntua AIKUISESTA(KIN)?!
Sen kerrotte tuhannella (×1000) niin tiedätte miltä se pienestä kehittymässä olevalta ja vielä tunteidensa käsittelemistä opettelevalta LAPSESTA tuntuu.
Kyllä ihminen on hirveä, tuntuu aika toivottomalta tämä ihmisen kehitys tai paremminkin sen puuhe.
Poistun oksentamaan.
.
.PS. AP, totta kai se pitääkin tuntua pahalle, kun omat jätetään huomiotta. Niin se tuntuu niistä lapsistakin! Se on normaalia! Moni vaan ei ole riittävän normaali ja pitää tätä huomiotta jättämistä OK - ovat vajaita. Vain tarpeeksi ehyt ihminen voi aidosti antaa ja luopua omaan napaan tuijottamisesta. Vain vajaa pitää kynsin ja hampain kiinni omastaan.
Pitää ensiksi saada, että voi antaa. Ja nämä itsekeskeiset eivät ole saaneet... Oikeastaan heitä pitäisi sääliä, mutta en halveksunnaltani kykene.
Lapsesta tuntuu pahalta vain silloin, jos hänellä ei ole yhtään omaa isovanhempaa/kummia/tms, jolta hän itse saisi jotain ilman, että sisarpuolet saavat. Lapsi kyllä ymmärtää, että joskus minä saan ja joskus sinä saat. Ihan terve taito.
Lapsi ei myöskään vertaile lahjan arvoa, eli hän ei mieti, minkä arvoinen minun lahjani on, ja tuon lahja. Rahan ja arvon vertailu tulee aikuisilta.
Eli äläpä projisoi omaa pahaa oloasi lapsiin.
Höpö höpö. Etkö ymmärrä lukemaasi vai mitä sekoilet!
Ei tuossa projisoitu mitään lapsiin vaan halveksuttiin niitä aikuisia, jotka kohtelevat eriarvoisesti pieniä lapsia.
Ei tuossa viestissä myöskään puhuttu lahjan arvosta mitään vaan siitä kuinka on epäreilua kun toinen lapsi saa lahjan ja toinen lapsi ei. Ei sillä ole mitään väliä minkä arvoinen lahja on kyseessä. Vain sillä on väliä että toinen saa ja toinen ei.
Ja yhtä epäreilua se omien lastenlasten suosiminen muiden "vieraiden" lasten silmien edessä ja kustannuksella on aina lapsista, tapahtui se "joskus minä saan lahjan ja joskus sinä saat" -tyylillä tai ei. Siinä vain toinen saa ja toinen ei ja se tuntuu pahalta.
Ymmärrän että tätä ei kaikki ymmärrä. Tai en oikeastaan ymmärrä! Enkä halua!
Ja olenkin samaa mieltä sen kanssa jolle vastasit että täällä jokainen mamma suuttuisi jos 2 sukua olisi kokoontunut yhteen ja vain emännän sukulaiset saisivat tarjottavaa ja "vieraat" miniän/vävyn sukulaiset jäisivät ilman ajatuksella 'minä tarjoan vain omilleni eikä ole minun tehtäväni tarjota vieraalle'.
Veikkasin että 110% jokainen mamma suuttuisi ja eikä menisi näihin juhliin kovin montaa kertaa. Mutta lasten täytyy sietää samaa tapahtumaa omassa kodissaan(!) kerrasta toiseen ja nähdä kuinka toinen lapsi huomioidaan mummonsa taholta lahjoilla ja syömään viemisillä yms. mutta toista lasta ei kun se ei satu olemaan oma vaan "vieras"!
Joutuu vähän näköjään vääntämään rautalangasta.
T: Eri
Mitä sä sekoilet?
Jos kuka tahansa kutsutaan kenen tahansa synttäreille, niin aina synttärisankari saa lahjan. Eihän kukaan nyt mene synttäreille ja osta jollekin muulle lahjaa kuin synttärisankarille?Ja aika harvassa on minun tuttavapiirissäni se, että lahjoja kannetaan ilman syytä. Että omat lapset tai lapsenlapset saavat lahjan joka maanantai, mutta ne toiset lapset eivät.
Ja vielä harvemmassa on ne ihmiset, jotka tarjoavat vain kahvia tietyille ihmisille.
Missä ihmeessä sinä elät, jos tällaiseen olet törmännyt??? Minä olen viisikymppinen, enkä ole sellaista koskaan nähnyt.
Ohis...minäkin tunnen perheitä, joissa kaikille lapsille pitää viedä lahja, vaikka vain yhdellä on synttärit. Nämä on näitä ehdottoman tasapuolisuuden perheitä, joissa muille lapsille tulee heti paha mieli, jos joku sisaruksista saa jotain ja muut eivät. Ihan ydinperheistäkin löytyy tällaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on taas kylmää kyytiä aikuisilta, on pakko lopettaa ketjun lukeminen pariin viestiin.
Taas hävettää olla aikuinen!
Tällaista mallia moni aikuinen viljelee: että ei kuulu minulle, ei ole minun lapsenlapsi, vien vain omat syömään...
Siis oikeasti haluatte tällain kohdella pieniä LAPSIA?!
Sitä voi jokainen miettiä miltä se tuntuisi, kun töissä/suvussa AINA joku muu saa, joku muu huomioidaan, joku muu kuin itse. Siinä pienessä parin hengen työporukassa tai suvussa AINA joku muu saa tuliaisia, joku muu saa palkankorotuksen, joku muu saa kehuja. Kylässäkin tarjottaisiin AINA vain jollekin muulle kahvia ja pullaa, mutta itse jäät AINA ilman. Miltä se mahtaisi tuntua AIKUISESTA(KIN)?!
Sen kerrotte tuhannella (×1000) niin tiedätte miltä se pienestä kehittymässä olevalta ja vielä tunteidensa käsittelemistä opettelevalta LAPSESTA tuntuu.
Kyllä ihminen on hirveä, tuntuu aika toivottomalta tämä ihmisen kehitys tai paremminkin sen puuhe.
Poistun oksentamaan.
.
.PS. AP, totta kai se pitääkin tuntua pahalle, kun omat jätetään huomiotta. Niin se tuntuu niistä lapsistakin! Se on normaalia! Moni vaan ei ole riittävän normaali ja pitää tätä huomiotta jättämistä OK - ovat vajaita. Vain tarpeeksi ehyt ihminen voi aidosti antaa ja luopua omaan napaan tuijottamisesta. Vain vajaa pitää kynsin ja hampain kiinni omastaan.
Pitää ensiksi saada, että voi antaa. Ja nämä itsekeskeiset eivät ole saaneet... Oikeastaan heitä pitäisi sääliä, mutta en halveksunnaltani kykene.
Lapsesta tuntuu pahalta vain silloin, jos hänellä ei ole yhtään omaa isovanhempaa/kummia/tms, jolta hän itse saisi jotain ilman, että sisarpuolet saavat. Lapsi kyllä ymmärtää, että joskus minä saan ja joskus sinä saat. Ihan terve taito.
Lapsi ei myöskään vertaile lahjan arvoa, eli hän ei mieti, minkä arvoinen minun lahjani on, ja tuon lahja. Rahan ja arvon vertailu tulee aikuisilta.
Eli äläpä projisoi omaa pahaa oloasi lapsiin.
Höpö höpö. Etkö ymmärrä lukemaasi vai mitä sekoilet!
Ei tuossa projisoitu mitään lapsiin vaan halveksuttiin niitä aikuisia, jotka kohtelevat eriarvoisesti pieniä lapsia.
Ei tuossa viestissä myöskään puhuttu lahjan arvosta mitään vaan siitä kuinka on epäreilua kun toinen lapsi saa lahjan ja toinen lapsi ei. Ei sillä ole mitään väliä minkä arvoinen lahja on kyseessä. Vain sillä on väliä että toinen saa ja toinen ei.
Ja yhtä epäreilua se omien lastenlasten suosiminen muiden "vieraiden" lasten silmien edessä ja kustannuksella on aina lapsista, tapahtui se "joskus minä saan lahjan ja joskus sinä saat" -tyylillä tai ei. Siinä vain toinen saa ja toinen ei ja se tuntuu pahalta.
Ymmärrän että tätä ei kaikki ymmärrä. Tai en oikeastaan ymmärrä! Enkä halua!
Ja olenkin samaa mieltä sen kanssa jolle vastasit että täällä jokainen mamma suuttuisi jos 2 sukua olisi kokoontunut yhteen ja vain emännän sukulaiset saisivat tarjottavaa ja "vieraat" miniän/vävyn sukulaiset jäisivät ilman ajatuksella 'minä tarjoan vain omilleni eikä ole minun tehtäväni tarjota vieraalle'.
Veikkasin että 110% jokainen mamma suuttuisi ja eikä menisi näihin juhliin kovin montaa kertaa. Mutta lasten täytyy sietää samaa tapahtumaa omassa kodissaan(!) kerrasta toiseen ja nähdä kuinka toinen lapsi huomioidaan mummonsa taholta lahjoilla ja syömään viemisillä yms. mutta toista lasta ei kun se ei satu olemaan oma vaan "vieras"!
Joutuu vähän näköjään vääntämään rautalangasta.
T: Eri
Mitä sä sekoilet?
Jos kuka tahansa kutsutaan kenen tahansa synttäreille, niin aina synttärisankari saa lahjan. Eihän kukaan nyt mene synttäreille ja osta jollekin muulle lahjaa kuin synttärisankarille?Ja aika harvassa on minun tuttavapiirissäni se, että lahjoja kannetaan ilman syytä. Että omat lapset tai lapsenlapset saavat lahjan joka maanantai, mutta ne toiset lapset eivät.
Ja vielä harvemmassa on ne ihmiset, jotka tarjoavat vain kahvia tietyille ihmisille.
Missä ihmeessä sinä elät, jos tällaiseen olet törmännyt??? Minä olen viisikymppinen, enkä ole sellaista koskaan nähnyt.
Ei hyvää päivää sentään. Entistä tyhmemmäksi menee. Ymmärrän että alkuperäinen kirjoittaja poistui ketjusta oksentamaan...
Se on heippa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on taas kylmää kyytiä aikuisilta, on pakko lopettaa ketjun lukeminen pariin viestiin.
Taas hävettää olla aikuinen!
Tällaista mallia moni aikuinen viljelee: että ei kuulu minulle, ei ole minun lapsenlapsi, vien vain omat syömään...
Siis oikeasti haluatte tällain kohdella pieniä LAPSIA?!
Sitä voi jokainen miettiä miltä se tuntuisi, kun töissä/suvussa AINA joku muu saa, joku muu huomioidaan, joku muu kuin itse. Siinä pienessä parin hengen työporukassa tai suvussa AINA joku muu saa tuliaisia, joku muu saa palkankorotuksen, joku muu saa kehuja. Kylässäkin tarjottaisiin AINA vain jollekin muulle kahvia ja pullaa, mutta itse jäät AINA ilman. Miltä se mahtaisi tuntua AIKUISESTA(KIN)?!
Sen kerrotte tuhannella (×1000) niin tiedätte miltä se pienestä kehittymässä olevalta ja vielä tunteidensa käsittelemistä opettelevalta LAPSESTA tuntuu.
Kyllä ihminen on hirveä, tuntuu aika toivottomalta tämä ihmisen kehitys tai paremminkin sen puuhe.
Poistun oksentamaan.
.
.PS. AP, totta kai se pitääkin tuntua pahalle, kun omat jätetään huomiotta. Niin se tuntuu niistä lapsistakin! Se on normaalia! Moni vaan ei ole riittävän normaali ja pitää tätä huomiotta jättämistä OK - ovat vajaita. Vain tarpeeksi ehyt ihminen voi aidosti antaa ja luopua omaan napaan tuijottamisesta. Vain vajaa pitää kynsin ja hampain kiinni omastaan.
Pitää ensiksi saada, että voi antaa. Ja nämä itsekeskeiset eivät ole saaneet... Oikeastaan heitä pitäisi sääliä, mutta en halveksunnaltani kykene.
Lapsesta tuntuu pahalta vain silloin, jos hänellä ei ole yhtään omaa isovanhempaa/kummia/tms, jolta hän itse saisi jotain ilman, että sisarpuolet saavat. Lapsi kyllä ymmärtää, että joskus minä saan ja joskus sinä saat. Ihan terve taito.
Lapsi ei myöskään vertaile lahjan arvoa, eli hän ei mieti, minkä arvoinen minun lahjani on, ja tuon lahja. Rahan ja arvon vertailu tulee aikuisilta.
Eli äläpä projisoi omaa pahaa oloasi lapsiin.
Höpö höpö. Etkö ymmärrä lukemaasi vai mitä sekoilet!
Ei tuossa projisoitu mitään lapsiin vaan halveksuttiin niitä aikuisia, jotka kohtelevat eriarvoisesti pieniä lapsia.
Ei tuossa viestissä myöskään puhuttu lahjan arvosta mitään vaan siitä kuinka on epäreilua kun toinen lapsi saa lahjan ja toinen lapsi ei. Ei sillä ole mitään väliä minkä arvoinen lahja on kyseessä. Vain sillä on väliä että toinen saa ja toinen ei.
Ja yhtä epäreilua se omien lastenlasten suosiminen muiden "vieraiden" lasten silmien edessä ja kustannuksella on aina lapsista, tapahtui se "joskus minä saan lahjan ja joskus sinä saat" -tyylillä tai ei. Siinä vain toinen saa ja toinen ei ja se tuntuu pahalta.
Ymmärrän että tätä ei kaikki ymmärrä. Tai en oikeastaan ymmärrä! Enkä halua!
Ja olenkin samaa mieltä sen kanssa jolle vastasit että täällä jokainen mamma suuttuisi jos 2 sukua olisi kokoontunut yhteen ja vain emännän sukulaiset saisivat tarjottavaa ja "vieraat" miniän/vävyn sukulaiset jäisivät ilman ajatuksella 'minä tarjoan vain omilleni eikä ole minun tehtäväni tarjota vieraalle'.
Veikkasin että 110% jokainen mamma suuttuisi ja eikä menisi näihin juhliin kovin montaa kertaa. Mutta lasten täytyy sietää samaa tapahtumaa omassa kodissaan(!) kerrasta toiseen ja nähdä kuinka toinen lapsi huomioidaan mummonsa taholta lahjoilla ja syömään viemisillä yms. mutta toista lasta ei kun se ei satu olemaan oma vaan "vieras"!
Joutuu vähän näköjään vääntämään rautalangasta.
T: Eri
Mitä sä sekoilet?
Jos kuka tahansa kutsutaan kenen tahansa synttäreille, niin aina synttärisankari saa lahjan. Eihän kukaan nyt mene synttäreille ja osta jollekin muulle lahjaa kuin synttärisankarille?Ja aika harvassa on minun tuttavapiirissäni se, että lahjoja kannetaan ilman syytä. Että omat lapset tai lapsenlapset saavat lahjan joka maanantai, mutta ne toiset lapset eivät.
Ja vielä harvemmassa on ne ihmiset, jotka tarjoavat vain kahvia tietyille ihmisille.
Missä ihmeessä sinä elät, jos tällaiseen olet törmännyt??? Minä olen viisikymppinen, enkä ole sellaista koskaan nähnyt.
Ohis...minäkin tunnen perheitä, joissa kaikille lapsille pitää viedä lahja, vaikka vain yhdellä on synttärit. Nämä on näitä ehdottoman tasapuolisuuden perheitä, joissa muille lapsille tulee heti paha mieli, jos joku sisaruksista saa jotain ja muut eivät. Ihan ydinperheistäkin löytyy tällaisia.
Tuohan on sairasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on taas kylmää kyytiä aikuisilta, on pakko lopettaa ketjun lukeminen pariin viestiin.
Taas hävettää olla aikuinen!
Tällaista mallia moni aikuinen viljelee: että ei kuulu minulle, ei ole minun lapsenlapsi, vien vain omat syömään...
Siis oikeasti haluatte tällain kohdella pieniä LAPSIA?!
Sitä voi jokainen miettiä miltä se tuntuisi, kun töissä/suvussa AINA joku muu saa, joku muu huomioidaan, joku muu kuin itse. Siinä pienessä parin hengen työporukassa tai suvussa AINA joku muu saa tuliaisia, joku muu saa palkankorotuksen, joku muu saa kehuja. Kylässäkin tarjottaisiin AINA vain jollekin muulle kahvia ja pullaa, mutta itse jäät AINA ilman. Miltä se mahtaisi tuntua AIKUISESTA(KIN)?!
Sen kerrotte tuhannella (×1000) niin tiedätte miltä se pienestä kehittymässä olevalta ja vielä tunteidensa käsittelemistä opettelevalta LAPSESTA tuntuu.
Kyllä ihminen on hirveä, tuntuu aika toivottomalta tämä ihmisen kehitys tai paremminkin sen puuhe.
Poistun oksentamaan.
.
.PS. AP, totta kai se pitääkin tuntua pahalle, kun omat jätetään huomiotta. Niin se tuntuu niistä lapsistakin! Se on normaalia! Moni vaan ei ole riittävän normaali ja pitää tätä huomiotta jättämistä OK - ovat vajaita. Vain tarpeeksi ehyt ihminen voi aidosti antaa ja luopua omaan napaan tuijottamisesta. Vain vajaa pitää kynsin ja hampain kiinni omastaan.
Pitää ensiksi saada, että voi antaa. Ja nämä itsekeskeiset eivät ole saaneet... Oikeastaan heitä pitäisi sääliä, mutta en halveksunnaltani kykene.
Lapsesta tuntuu pahalta vain silloin, jos hänellä ei ole yhtään omaa isovanhempaa/kummia/tms, jolta hän itse saisi jotain ilman, että sisarpuolet saavat. Lapsi kyllä ymmärtää, että joskus minä saan ja joskus sinä saat. Ihan terve taito.
Lapsi ei myöskään vertaile lahjan arvoa, eli hän ei mieti, minkä arvoinen minun lahjani on, ja tuon lahja. Rahan ja arvon vertailu tulee aikuisilta.
Eli äläpä projisoi omaa pahaa oloasi lapsiin.
Höpö höpö. Etkö ymmärrä lukemaasi vai mitä sekoilet!
Ei tuossa projisoitu mitään lapsiin vaan halveksuttiin niitä aikuisia, jotka kohtelevat eriarvoisesti pieniä lapsia.
Ei tuossa viestissä myöskään puhuttu lahjan arvosta mitään vaan siitä kuinka on epäreilua kun toinen lapsi saa lahjan ja toinen lapsi ei. Ei sillä ole mitään väliä minkä arvoinen lahja on kyseessä. Vain sillä on väliä että toinen saa ja toinen ei.
Ja yhtä epäreilua se omien lastenlasten suosiminen muiden "vieraiden" lasten silmien edessä ja kustannuksella on aina lapsista, tapahtui se "joskus minä saan lahjan ja joskus sinä saat" -tyylillä tai ei. Siinä vain toinen saa ja toinen ei ja se tuntuu pahalta.
Ymmärrän että tätä ei kaikki ymmärrä. Tai en oikeastaan ymmärrä! Enkä halua!
Ja olenkin samaa mieltä sen kanssa jolle vastasit että täällä jokainen mamma suuttuisi jos 2 sukua olisi kokoontunut yhteen ja vain emännän sukulaiset saisivat tarjottavaa ja "vieraat" miniän/vävyn sukulaiset jäisivät ilman ajatuksella 'minä tarjoan vain omilleni eikä ole minun tehtäväni tarjota vieraalle'.
Veikkasin että 110% jokainen mamma suuttuisi ja eikä menisi näihin juhliin kovin montaa kertaa. Mutta lasten täytyy sietää samaa tapahtumaa omassa kodissaan(!) kerrasta toiseen ja nähdä kuinka toinen lapsi huomioidaan mummonsa taholta lahjoilla ja syömään viemisillä yms. mutta toista lasta ei kun se ei satu olemaan oma vaan "vieras"!
Joutuu vähän näköjään vääntämään rautalangasta.
T: Eri
Mitä sä sekoilet?
Jos kuka tahansa kutsutaan kenen tahansa synttäreille, niin aina synttärisankari saa lahjan. Eihän kukaan nyt mene synttäreille ja osta jollekin muulle lahjaa kuin synttärisankarille?Ja aika harvassa on minun tuttavapiirissäni se, että lahjoja kannetaan ilman syytä. Että omat lapset tai lapsenlapset saavat lahjan joka maanantai, mutta ne toiset lapset eivät.
Ja vielä harvemmassa on ne ihmiset, jotka tarjoavat vain kahvia tietyille ihmisille.
Missä ihmeessä sinä elät, jos tällaiseen olet törmännyt??? Minä olen viisikymppinen, enkä ole sellaista koskaan nähnyt.
Ei hyvää päivää sentään. Entistä tyhmemmäksi menee. Ymmärrän että alkuperäinen kirjoittaja poistui ketjusta oksentamaan...
Se on heippa!
Kyllä se vika on ihan omassa itseilmaisussa, jos muut ymmärtävät väärin...
Ohis
Tämä on varmaan trolli, ei kukaan voi olla noin yksinkertainen.