Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Isovanhemmuus uusperheessä
Äiti
06.09.2019 |
Kertokaa uusperheelliset, miten teillä isovanhemmat toimivat bonuslastenlastensa kanssa.
Meillä tilanne tällainen: meillä ei ole puolisoni kanssa yhteisiä lapsia, vaan molemmilla on muutama oma. Olemme olleet yhdessä useita vuosia ja kumpikaan ei liity toisen eroon mitenkään eli olimme molemmat tahoillamme eronneita, kun tapasimme. Olemme asuneet yhdessä monta vuotta ja kaikki lapset ovat meillä joka toinen viikko.
Välit puolisoni vanhempiin ovat ihan ok, mutta samaiset isovanhemmat eivät ole koko aikana huomioineet minun lapsiani mitenkään. Juttelevat kyllä jos käyvät kylässä, mutta siinä se. En tietenkään oleta, että he ostaisivat minun lapsilleni lahjoja tai pitäisivät yhteyttä kuten omiin lapsenlapsiinsa, ymmärrän että minun lapseni eivät ole heille kuin vain minkä tahansa tuttavaperheen lapsia, mutta silti joskus sattuu katsoa sivusta, kun puolison lapset saavat isovanhemmiltaan lahjoja, mummi vie heitä ostosreissuille ja syömään jne. ja minun lapseni eivät saa edes onnittelutekstaria omina merkkipäivinään. Saati että heitä kutsuttaisiin puolisoni vanhemmille kylään.
Vaikea on myös joskus selittää lapsille, miksi osa heistä pääsee mummin kanssa shoppailemaan ja ties minne, ja toisia ei kysytä koskaan mukaan edes seuraksi.
Kiinnostaisi kuulla, miten tämä toimii muissa uusperheissä ja miten voisi päästä omasta mielipahasta yli asian suhteen.
Kommentit (361)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun vanhemmillani ei ole bonuslapsenlapsia. Mieheni on mun vanhemmilleni vävy eikä heidän bonuslapsensa. Siten mieheni lapsikaan ei ole vanhempieni bonuslapsenlapsi. Mieheni lapsi on mun bonuslapseni ja jos hän aikanaan saa lapsia (ja mä olen vielä mieheni kanssa silloin yhdessä), nämä lapset ovat mun bonuslapseni lapsia eli mun bonuslapsenlapsiani.
Mitä tulee aloittajan varsinaiseen kysymykseen, niin sekä omilla että mieheni lapsella on sekä isän että äidin puolelta isovanhemmat. Isovanhemmat toimivat lastenlastensa kanssa ihan kuten haluavat. Tapa, miten toiset isovanhemmat haluavat toimia, ei millään tavalla velvoita toisia isovanhempia toimimaan samoin. Meidän lapsilla on varsin erilainen elintaso ja elämä. Ei minun tai mieheni vanhempien vuoksi vaan miehen ex-vaimon ja hänen vanhempiensa vuoksi.
Bonuslapseni on nyt 15 v ja oma vanhempi lapseni 14 v. Molemmat tyttöjä. Bonuslapseni saa äidiltään ja äitinsä suvulta monia asioita (tavaraa ja elämyksiä), joista oma lapseni voi vain uneksia. Tyttö on kuitenkin ihan fiksu eikä edellytä, että minä ja mieheni tarjoaisimme hänelle kaiken saman kuin minun lapsillenikin. On ihan tavallista, että teemme ilman häntä vaikka Tallinnan risteilyn sillä aikaa, kun hän on äitinsä kanssa Los Angelesissa tms. Ei hän odota, että ostaisimme hänelle samanlaisen kännykän kuin minun lapsillenikin, koska hän saa omalta äidiltään paljon hienomman ja kalliimman. Eikä hän edes oleta, että saisi meiltä jotain muuta saman arvoista kännykän sijasta. Ymmärtää, että isänsä elintaso on ihan erilainen kuin äitinsä elintaso.
Kun käymme kaikki yhdessä minun tai mieheni vanhempien luona, molempien vanhemmat kohtelevat kaikkia lapsia yhtä ystävällisesti. Mutta ei bonuslapseni ole koskaan ollut mun vanhemmillani hoidossa eikä mun lapseni mieheni vanhemmilla. Meillä on ehkä sikäli helppoa, että kummankaan vanhemmilla ei ole lapsenlapsilleen kovinkaan paljoa annettavaa. Varsinkaan teini-ikäisille. Kummankaan vanhemmat eivät vie teinejä ulkomaanreissuille, shoppailemaan tms. Eivät tee lastenlastensa kanssa mitään sellaista, mikä on teineille nykyisin tärkeää ja mikä eriarvoistaisi. Eriarvoisuus syntyy siis vain ja ainoastaan bonuslapseni äidin ja tämän suvun kautta. Joskus tyttärelläni ilmenee jonkinlaista kateutta, mutta hänkin ymmärtää, että äitinsä ja äitinsä suku ei ole yhtä suurituloista kuin mieheni lapsen äiti ja tämän suku.
Tämä on ihan okei koska kaikki ymmärtävät missä mennään. Jos lapset olisivat 4 ja 5 niin vois olla vaikeempaa selittää.
Olisi selitettävä silti, vaikka lapset olisivat olleet uusperheen alussa nuorempia (olivat suhteemme alussa 10, 9 ja 6) . Yhdellä on paljon ja kahdella aika vähän. Tilanne on pakko selittää lapsille näiden iästä riippumatta. Pienten lasten kohdalla ehkä jopa helpompaa, koska lapset eivät vielä tiedosta hintoja tai mikä on hienoa ja vähemmän hienoa. Mitä isommiksi lapset tulevat, sitä paremmin he huomaavat eron. Toinen saa ajokortin ja auton, toinen joutuu menemään kesätöihin ja säästämään ajokorttirahansakin itse. Jos lapsille alusta lähtien rehellisesti selittää, miksi toinen saa enemmän kuin toinen, lasten on helpompi isompinakin ymmärtää ja hyväksyä asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on asia minkä menettää erossa. Ydinperhe-edut.
Minä reissaan lasteni kanssa ja hemmottelen heitä, vien hotelliin, laivalle ja tehdään vaikka mitä kivaa. Jonkin verran myös isovanhemmat vievät lapsiani eri aktiviteetteihin.
Mieheni lapsella tilanne että isovanhempia eikä biologista äitiä kiinnosta suhde lapseen. Isä sitten tekee hänen kanssa juttuja sen verran minkä tekee.
Eipä ole tullut mieleeni että minun vanhempien tehtävä olisi jotenkin sijaistaa lapsenlapsensa hylänneitä isovanhempia. En itsekään leiki äitiä mieheni lapselle, huolta toki pidän arjessa mutta en maksa hänen vapaa-ajan rientojaan.
Ydinperhe-edut! Heivaisit kaatikselle samantien.
Normaaliälyinen ymmärtää mitä tuolla termillä tässä kohdassa halutaan sanoa.
Lopettakaa tuo bonustelu. Useimmille bonustehtailuun pakosta mukaan joutuminen on suuri rasite.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun vanhemmillani ei ole bonuslapsenlapsia. Mieheni on mun vanhemmilleni vävy eikä heidän bonuslapsensa. Siten mieheni lapsikaan ei ole vanhempieni bonuslapsenlapsi. Mieheni lapsi on mun bonuslapseni ja jos hän aikanaan saa lapsia (ja mä olen vielä mieheni kanssa silloin yhdessä), nämä lapset ovat mun bonuslapseni lapsia eli mun bonuslapsenlapsiani.
Mitä tulee aloittajan varsinaiseen kysymykseen, niin sekä omilla että mieheni lapsella on sekä isän että äidin puolelta isovanhemmat. Isovanhemmat toimivat lastenlastensa kanssa ihan kuten haluavat. Tapa, miten toiset isovanhemmat haluavat toimia, ei millään tavalla velvoita toisia isovanhempia toimimaan samoin. Meidän lapsilla on varsin erilainen elintaso ja elämä. Ei minun tai mieheni vanhempien vuoksi vaan miehen ex-vaimon ja hänen vanhempiensa vuoksi.
Bonuslapseni on nyt 15 v ja oma vanhempi lapseni 14 v. Molemmat tyttöjä. Bonuslapseni saa äidiltään ja äitinsä suvulta monia asioita (tavaraa ja elämyksiä), joista oma lapseni voi vain uneksia. Tyttö on kuitenkin ihan fiksu eikä edellytä, että minä ja mieheni tarjoaisimme hänelle kaiken saman kuin minun lapsillenikin. On ihan tavallista, että teemme ilman häntä vaikka Tallinnan risteilyn sillä aikaa, kun hän on äitinsä kanssa Los Angelesissa tms. Ei hän odota, että ostaisimme hänelle samanlaisen kännykän kuin minun lapsillenikin, koska hän saa omalta äidiltään paljon hienomman ja kalliimman. Eikä hän edes oleta, että saisi meiltä jotain muuta saman arvoista kännykän sijasta. Ymmärtää, että isänsä elintaso on ihan erilainen kuin äitinsä elintaso.
Kun käymme kaikki yhdessä minun tai mieheni vanhempien luona, molempien vanhemmat kohtelevat kaikkia lapsia yhtä ystävällisesti. Mutta ei bonuslapseni ole koskaan ollut mun vanhemmillani hoidossa eikä mun lapseni mieheni vanhemmilla. Meillä on ehkä sikäli helppoa, että kummankaan vanhemmilla ei ole lapsenlapsilleen kovinkaan paljoa annettavaa. Varsinkaan teini-ikäisille. Kummankaan vanhemmat eivät vie teinejä ulkomaanreissuille, shoppailemaan tms. Eivät tee lastenlastensa kanssa mitään sellaista, mikä on teineille nykyisin tärkeää ja mikä eriarvoistaisi. Eriarvoisuus syntyy siis vain ja ainoastaan bonuslapseni äidin ja tämän suvun kautta. Joskus tyttärelläni ilmenee jonkinlaista kateutta, mutta hänkin ymmärtää, että äitinsä ja äitinsä suku ei ole yhtä suurituloista kuin mieheni lapsen äiti ja tämän suku.
Tämä on ihan okei koska kaikki ymmärtävät missä mennään. Jos lapset olisivat 4 ja 5 niin vois olla vaikeempaa selittää.
Olisi selitettävä silti, vaikka lapset olisivat olleet uusperheen alussa nuorempia (olivat suhteemme alussa 10, 9 ja 6) . Yhdellä on paljon ja kahdella aika vähän. Tilanne on pakko selittää lapsille näiden iästä riippumatta. Pienten lasten kohdalla ehkä jopa helpompaa, koska lapset eivät vielä tiedosta hintoja tai mikä on hienoa ja vähemmän hienoa. Mitä isommiksi lapset tulevat, sitä paremmin he huomaavat eron. Toinen saa ajokortin ja auton, toinen joutuu menemään kesätöihin ja säästämään ajokorttirahansakin itse. Jos lapsille alusta lähtien rehellisesti selittää, miksi toinen saa enemmän kuin toinen, lasten on helpompi isompinakin ymmärtää ja hyväksyä asia.
Kannattaa opettaa itse ne omat nuoret ajamaan. Tulee paljon halvemmaksi ja on nykyisin helpompaa kuin ennen. Senkun vaan anoo opetusluvan ja hankkii autoon sen jarrupolkimen ja peilin. Autoalan ei tarvitse näiden lisäjuttujen kanssa katsastaa eikä itse tarvitse mitään sääntöjä tenttiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun vanhemmillani ei ole bonuslapsenlapsia. Mieheni on mun vanhemmilleni vävy eikä heidän bonuslapsensa. Siten mieheni lapsikaan ei ole vanhempieni bonuslapsenlapsi. Mieheni lapsi on mun bonuslapseni ja jos hän aikanaan saa lapsia (ja mä olen vielä mieheni kanssa silloin yhdessä), nämä lapset ovat mun bonuslapseni lapsia eli mun bonuslapsenlapsiani.
Mitä tulee aloittajan varsinaiseen kysymykseen, niin sekä omilla että mieheni lapsella on sekä isän että äidin puolelta isovanhemmat. Isovanhemmat toimivat lastenlastensa kanssa ihan kuten haluavat. Tapa, miten toiset isovanhemmat haluavat toimia, ei millään tavalla velvoita toisia isovanhempia toimimaan samoin. Meidän lapsilla on varsin erilainen elintaso ja elämä. Ei minun tai mieheni vanhempien vuoksi vaan miehen ex-vaimon ja hänen vanhempiensa vuoksi.
Bonuslapseni on nyt 15 v ja oma vanhempi lapseni 14 v. Molemmat tyttöjä. Bonuslapseni saa äidiltään ja äitinsä suvulta monia asioita (tavaraa ja elämyksiä), joista oma lapseni voi vain uneksia. Tyttö on kuitenkin ihan fiksu eikä edellytä, että minä ja mieheni tarjoaisimme hänelle kaiken saman kuin minun lapsillenikin. On ihan tavallista, että teemme ilman häntä vaikka Tallinnan risteilyn sillä aikaa, kun hän on äitinsä kanssa Los Angelesissa tms. Ei hän odota, että ostaisimme hänelle samanlaisen kännykän kuin minun lapsillenikin, koska hän saa omalta äidiltään paljon hienomman ja kalliimman. Eikä hän edes oleta, että saisi meiltä jotain muuta saman arvoista kännykän sijasta. Ymmärtää, että isänsä elintaso on ihan erilainen kuin äitinsä elintaso.
Kun käymme kaikki yhdessä minun tai mieheni vanhempien luona, molempien vanhemmat kohtelevat kaikkia lapsia yhtä ystävällisesti. Mutta ei bonuslapseni ole koskaan ollut mun vanhemmillani hoidossa eikä mun lapseni mieheni vanhemmilla. Meillä on ehkä sikäli helppoa, että kummankaan vanhemmilla ei ole lapsenlapsilleen kovinkaan paljoa annettavaa. Varsinkaan teini-ikäisille. Kummankaan vanhemmat eivät vie teinejä ulkomaanreissuille, shoppailemaan tms. Eivät tee lastenlastensa kanssa mitään sellaista, mikä on teineille nykyisin tärkeää ja mikä eriarvoistaisi. Eriarvoisuus syntyy siis vain ja ainoastaan bonuslapseni äidin ja tämän suvun kautta. Joskus tyttärelläni ilmenee jonkinlaista kateutta, mutta hänkin ymmärtää, että äitinsä ja äitinsä suku ei ole yhtä suurituloista kuin mieheni lapsen äiti ja tämän suku.
Tämä on ihan okei koska kaikki ymmärtävät missä mennään. Jos lapset olisivat 4 ja 5 niin vois olla vaikeempaa selittää.
Olisi selitettävä silti, vaikka lapset olisivat olleet uusperheen alussa nuorempia (olivat suhteemme alussa 10, 9 ja 6) . Yhdellä on paljon ja kahdella aika vähän. Tilanne on pakko selittää lapsille näiden iästä riippumatta. Pienten lasten kohdalla ehkä jopa helpompaa, koska lapset eivät vielä tiedosta hintoja tai mikä on hienoa ja vähemmän hienoa. Mitä isommiksi lapset tulevat, sitä paremmin he huomaavat eron. Toinen saa ajokortin ja auton, toinen joutuu menemään kesätöihin ja säästämään ajokorttirahansakin itse. Jos lapsille alusta lähtien rehellisesti selittää, miksi toinen saa enemmän kuin toinen, lasten on helpompi isompinakin ymmärtää ja hyväksyä asia.
Kannattaa opettaa itse ne omat nuoret ajamaan. Tulee paljon halvemmaksi ja on nykyisin helpompaa kuin ennen. Senkun vaan anoo opetusluvan ja hankkii autoon sen jarrupolkimen ja peilin. Autoalan ei tarvitse näiden lisäjuttujen kanssa katsastaa eikä itse tarvitse mitään sääntöjä tenttiä.
Huh. Siinähän istut koko vapaa-aikasi autossa seuraavat viisi vuotta.
- eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun vanhemmillani ei ole bonuslapsenlapsia. Mieheni on mun vanhemmilleni vävy eikä heidän bonuslapsensa. Siten mieheni lapsikaan ei ole vanhempieni bonuslapsenlapsi. Mieheni lapsi on mun bonuslapseni ja jos hän aikanaan saa lapsia (ja mä olen vielä mieheni kanssa silloin yhdessä), nämä lapset ovat mun bonuslapseni lapsia eli mun bonuslapsenlapsiani.
Mitä tulee aloittajan varsinaiseen kysymykseen, niin sekä omilla että mieheni lapsella on sekä isän että äidin puolelta isovanhemmat. Isovanhemmat toimivat lastenlastensa kanssa ihan kuten haluavat. Tapa, miten toiset isovanhemmat haluavat toimia, ei millään tavalla velvoita toisia isovanhempia toimimaan samoin. Meidän lapsilla on varsin erilainen elintaso ja elämä. Ei minun tai mieheni vanhempien vuoksi vaan miehen ex-vaimon ja hänen vanhempiensa vuoksi.
Bonuslapseni on nyt 15 v ja oma vanhempi lapseni 14 v. Molemmat tyttöjä. Bonuslapseni saa äidiltään ja äitinsä suvulta monia asioita (tavaraa ja elämyksiä), joista oma lapseni voi vain uneksia. Tyttö on kuitenkin ihan fiksu eikä edellytä, että minä ja mieheni tarjoaisimme hänelle kaiken saman kuin minun lapsillenikin. On ihan tavallista, että teemme ilman häntä vaikka Tallinnan risteilyn sillä aikaa, kun hän on äitinsä kanssa Los Angelesissa tms. Ei hän odota, että ostaisimme hänelle samanlaisen kännykän kuin minun lapsillenikin, koska hän saa omalta äidiltään paljon hienomman ja kalliimman. Eikä hän edes oleta, että saisi meiltä jotain muuta saman arvoista kännykän sijasta. Ymmärtää, että isänsä elintaso on ihan erilainen kuin äitinsä elintaso.
Kun käymme kaikki yhdessä minun tai mieheni vanhempien luona, molempien vanhemmat kohtelevat kaikkia lapsia yhtä ystävällisesti. Mutta ei bonuslapseni ole koskaan ollut mun vanhemmillani hoidossa eikä mun lapseni mieheni vanhemmilla. Meillä on ehkä sikäli helppoa, että kummankaan vanhemmilla ei ole lapsenlapsilleen kovinkaan paljoa annettavaa. Varsinkaan teini-ikäisille. Kummankaan vanhemmat eivät vie teinejä ulkomaanreissuille, shoppailemaan tms. Eivät tee lastenlastensa kanssa mitään sellaista, mikä on teineille nykyisin tärkeää ja mikä eriarvoistaisi. Eriarvoisuus syntyy siis vain ja ainoastaan bonuslapseni äidin ja tämän suvun kautta. Joskus tyttärelläni ilmenee jonkinlaista kateutta, mutta hänkin ymmärtää, että äitinsä ja äitinsä suku ei ole yhtä suurituloista kuin mieheni lapsen äiti ja tämän suku.
Tämä on ihan okei koska kaikki ymmärtävät missä mennään. Jos lapset olisivat 4 ja 5 niin vois olla vaikeempaa selittää.
Olisi selitettävä silti, vaikka lapset olisivat olleet uusperheen alussa nuorempia (olivat suhteemme alussa 10, 9 ja 6) . Yhdellä on paljon ja kahdella aika vähän. Tilanne on pakko selittää lapsille näiden iästä riippumatta. Pienten lasten kohdalla ehkä jopa helpompaa, koska lapset eivät vielä tiedosta hintoja tai mikä on hienoa ja vähemmän hienoa. Mitä isommiksi lapset tulevat, sitä paremmin he huomaavat eron. Toinen saa ajokortin ja auton, toinen joutuu menemään kesätöihin ja säästämään ajokorttirahansakin itse. Jos lapsille alusta lähtien rehellisesti selittää, miksi toinen saa enemmän kuin toinen, lasten on helpompi isompinakin ymmärtää ja hyväksyä asia.
Kannattaa opettaa itse ne omat nuoret ajamaan. Tulee paljon halvemmaksi ja on nykyisin helpompaa kuin ennen. Senkun vaan anoo opetusluvan ja hankkii autoon sen jarrupolkimen ja peilin. Autoalan ei tarvitse näiden lisäjuttujen kanssa katsastaa eikä itse tarvitse mitään sääntöjä tenttiä.
Niin varmasti joudutaan tekemäänkin, mutta autoksi emme kuitenkaan voi muuttua. Paljon tulee muutenkin olemaan asioita vielä ennen lasten täysi-ikäisyyttä, joita yksi saa ja kaksi ei. Sille vaan ei voi mitään.
Vierailija kirjoitti:
Lukiko osa kommentoijista edes aloitusta? En edellytä, että vieraat lapset olisivat kenellekään kuin omia lapsenlapsia. En odota yhtään lahjaa lapsilleni puolisoni vanhemmilta.
Mutta jos elämme perheenä ja omat lapsenlapset kutsutaan lähes viikottain jonnekin tekemään jotain kivaa mummin ja ukin kanssa, minusta olisi kohteliasta edes kerran vuodessa (!) kysyä, haluaisivatko minunkin lapseni osallistua. Minä kyllä maksaisin siitä mahdollisesti syntyvät kulut! Tai lähettää tekstari syntymäpäivänä, vie minuutin ja maksaa 3 senttiä.
Tämä kuuluu minusta ihan käytöstapoihin riippumatta siitä, kuka on sukua kenellekin.
Ap
He ovat eri tyyppisiä ihmisiä kuin sinä, mitä et nyt näytä tajuavan etkä hyväksyvän. Esim minä muistan hädin tuskin laittaa onnittelutekstiviestin veljelle. Hänen vaimonsa ostaa joululahjoja kaikille ja kaikkien kavereille. Meidän kanssa lomille ja yöksi ei kutsuta kuin omat lapset tai vanhemmat. Heillä vaimolla on välillä monta päivää avoimet ovet ja ihmisiä tulee ja menee ja yöpyy vaikka kuinka.
Hei me ollaan erilaisia ja ollaan sosiaalisia erilailla, kestetään muita kuin läheisiä ihmisiä eri määrä.
Jos noin ottaa koville, ei pitäisi ryhtyä uusperheeseen, siitä ei ikinä tule ydinperhettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä. Minun lapsillani on myös omat isovanhemmat, minun vanhempani. He huomioivat kaikkia lapsiamme tasapuolisesti. Eivät kutsu vain osaa lapsista käymään vaan kaikki. Jos mennään syömään, kaikki ovat tervetulleita. Siksi tilanne onkin niin hankala: puolisoni lapsilla on omat isovanhemmat jotka huomioivat vain heitä ja lisäksi bonusisovanhempina minun vanhempani, joilta myös saavat lahjoja, matkatuliaisia jne.
Tyylit ovat erilaiset ja hyväksyn sen. Halusin vain kuulla, millaista tämä on muilla ja olisiko jollain vinkkejä miten omasta harmituksesta voisi päästä yli, kun minusta puolisoni vanhempien käytös ei aina ole ihan korrektia.
Pyydät omia vanhempiasi ymmärtämään miten muut toimivat ja he jättävät extran. Tai annat toimia niin kuin haluaa.
En ole isoäiti, mutta täti, enkä ole veljenpoikien puolisisaruksia lähes edes koskaan tavannut vuosien aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näistä kommenteista tulee murheellinen olo, mutta voit ajatella ap myös niin, ettet ole sitten myöhemmin itsekään velvollinen hoitamaan/huomioimaan bonuslastesi mahdollisia lapsia, ainoastaan omia lastenlapsiasi.
Ap on ihan itse muodostanut tämän bonusperheensä, toisin kuin bioisovanhemmat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukiko osa kommentoijista edes aloitusta? En edellytä, että vieraat lapset olisivat kenellekään kuin omia lapsenlapsia. En odota yhtään lahjaa lapsilleni puolisoni vanhemmilta.
Mutta jos elämme perheenä ja omat lapsenlapset kutsutaan lähes viikottain jonnekin tekemään jotain kivaa mummin ja ukin kanssa, minusta olisi kohteliasta edes kerran vuodessa (!) kysyä, haluaisivatko minunkin lapseni osallistua. Minä kyllä maksaisin siitä mahdollisesti syntyvät kulut! Tai lähettää tekstari syntymäpäivänä, vie minuutin ja maksaa 3 senttiä.
Tämä kuuluu minusta ihan käytöstapoihin riippumatta siitä, kuka on sukua kenellekin.
Ap
He ovat eri tyyppisiä ihmisiä kuin sinä, mitä et nyt näytä tajuavan etkä hyväksyvän. Esim minä muistan hädin tuskin laittaa onnittelutekstiviestin veljelle. Hänen vaimonsa ostaa joululahjoja kaikille ja kaikkien kavereille. Meidän kanssa lomille ja yöksi ei kutsuta kuin omat lapset tai vanhemmat. Heillä vaimolla on välillä monta päivää avoimet ovet ja ihmisiä tulee ja menee ja yöpyy vaikka kuinka.
Hei me ollaan erilaisia ja ollaan sosiaalisia erilailla, kestetään muita kuin läheisiä ihmisiä eri määrä.Jos noin ottaa koville, ei pitäisi ryhtyä uusperheeseen, siitä ei ikinä tule ydinperhettä.
Ei ydinperheessäkään kaikki ole samanlaisia, jotkut on erakoita ja jotkut sosiaalisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on voittopuolisesti toisenlaisia mielipiteitä, mutta sanonpa omani. Meidän suvussa käsitellään perheitä perheinä, oli ne muodostuneet ihan minkälaisista liitoista tahansa.
Jos oma poikani joskus tuo miniän, jolla on lapsia ennestään, niin suhtaudun heihin ihan kuin muihinkin lapsenlapsiin. Kutsutaan perheenä, lahjotaan perheenä. Olen saanut omilta vanhemmiltani ja isovanhemmiltani sellaisen mallin, että ketään ei suosita, ketään ei sorsita.
Kutsutko ja lahjotko sinä paljon muitakin sinulle täysin vieraita ihmisiä?
Eivät he ole vieraita. He ovat (olisivat) poikani perhe.
Vaan kiitos kysymästä, sinun tarkoittamassasi mielessä kyllä kutsun ja lahjon. Jos mennään vaikka leffaan ja lasten kaveri tulee mukaan, niin ostan hänelle ihan samat popparit ja limut kuin omillekin, vaikka näkisin ensimmäistä kertaa.
Näin käyttäytyivät myös omat vanhempani, vaikka rikkaita ei oltu. Mitoitettiin asiat vain sen mukaan, että kaikille riitti.
Jos itse pidät juhlat, ja sinne tulee avec, jota et tunne, jättäisitkö hänet ilman tarjoiluja?
Minun juhliini ei tule kutsumattomia vieraita. Kaikilla tuntemillani ihmisillä on sen verran tapoja Enkä toki ventovieraille ryhtyisi mitään tarjoamaankaan.
Ei edes Marie-keksiä saa..?
Tässä meidän eronneiden, karanneiden ja uudelleen avioituneiden suvussa toimitaan niin että kaikki lapset ovat samanarvoisia. Sisarukset ja puolisisarukset, serkut ja puoliserkut. Eikä meillä edes puhuta mistään puolikkaista. Näin toimivat kaikki, isovanhemmat erityisesti.
Minun on aika vaikea ymmärtää tuollaista jaottelua minun biologisiin lapsenlapsiin - ja samassa perheessä eläviin lapsiin, joita ei kohdella samanarvoisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotain kokemusta kirjoitti:
Eettisten valintojen lisäksi tähän vaikuttaa mielestäni myös nämä kolme konkreettista asiaa: välimatka, lastenlapsien määrä ja oma ikä. Nämä asiat koskevat sekä biologisia jälkeläisiä että ns. bonuslapsia.
Välimatka: Jos mummolasta on 700 km lastenlapsien kotiin, on eri asia kuin asua kävelyetäisyydellä. On paljon helpompi olla arjessa mukana ja viedä lapsia silloin tällöin leikkimään tai kahville jos asutaan edes samassa kaupungissa.
Määrä: Jos omia lapsia on kuusi ja lastenlapsia vaikka kaksikymmentä, on selvä ettei ole energiaa panostaa heihin kaikkiin. Toisaalta jos lapsirakas ihminen on saanut vain yhden lapsen jolla ei ole lapsia, saattaa siitä puolison bonuslapsesta tulla hyvinkin tärkeä.
Ikä: Jos sukupolvilla on paljon etäisyyttä, ei 75-vuotias välttämättä jaksa leikittää 5-vuotiasta jota ei kovin hyvin edes tunne. Myös työiässä olevalla 60-vuotiaalla on hyvin vähän aikaa paneutua uuden lapsen hoitoon, toisin kun juuri eläkkeelle jäänyt hyväkuntoinen ihminen voi kokea sen ihanana asiana, olla merkityksellinen uudelle ihmiselle oli se sukua tai ei.
Väärin. Olen neljännen polven ainoa lapsi ja niin on lapsenikin (viidennen). Jos hän ei lisäänny, suku päättyy tähän. Mitkään lapseni puolison mahdolliset lapset eivät tätä kaikkea tule perimään, vaan joko törsäämme kaiken itse ja jätämme lapsellemme muutaman sata tonnia pesämunaksi. Ei kuitenkaan ulkopuolisille, he eivät ole vuosisatojen aikana tehneet mitään sukumme varallisuuden kertymiseksi.
Joku niistä bonuslapsenlapsistanne saattais olla biljonääri joka ostelis teille uusia Tesloja ja lennättäisi first classissa Tahitille ja maksaisi luksuseläkeläissairaanhoitosaattohoitokodin ja shampanjat --- mutta ai niin ne ei oo "teijjjjän sukua" mikä on niin hieno suku, niin unohdetaan koko juttu.
Nyt kyllä kuulostaa pahalta.
Mä oon myös tämmöinen mummu. Kohtelen asiallisesti miniän lapsia kun nähdään, kudon sukat kaikille jouluksi mutta en ole milloinkaan ottanut yöksi, vienyt matkoille, elokuviin tai ostoksille muita kun biolapsenlapsia joita on 5. Ei ole koskaan tullut edes mieleenkää eikä sitä kukaan ole minulta myöskään vaatinut. Heillä on omat mummut ja papat jotka huomio. Nytkin lähden tyttären lapsineen kanssa espanjaan syyslomalla ja otan myös pojan kaksi lasta mukaan eli reissuun lähtee 5 lasta oikeestikko joku on sitä mieltä että kaksi miniän lastakin pitäisi ottaa mukaan. Meitä olisi aika katras mukana, omissakin on tarpeeksi.
Meillä uusperhe ja molemmilla on biologiset isovanhemmat jotka huolehtii biologisista lapsenlapsistaan. Väleissä kyllä ollaan kaikin ja välillä käydään porukalla syömässä puolison vanhempien luona, ja mun lapsi kutsuu niitä jopa mummaksi. Mutta eivät sen kummemmin muista näitä bonuslapsia, eivät varmaan tiedä koska niiden synttäritkään on, koska en ole koskaan tajunnut kutsua niitä juhliin. Varmasti tulisivat kyllä. Eikä ole lapsia haitannut tämä. Ymmärtävät kyllä että on omat vanhemmat/isovanhemmat. Ja toiset on toisen omia.
En näe tilanteessasi mitään ongelmaa. Oma anoppini on kuollut jo ennenkuin edes tapasin mieheni. Appi on vanhoilla päivillään avioitunut uudelleen. Miehelläni ei ole isänsä uuteen vaimoon mitään äitipuoli-poikapuoli -suhdetta ja on ihan ymmärrettävää, ettei apen uusi vaimo koe mieheni lapsiakaan omiksi lapsenlapsikseen. Appi ottaa miehen lapsia välillä luokseen kotiinsa tai mökilleen, ostaa lahjoja, käy lasten kanssa kalassa, LInnanmäellä yms. Ei kuitenkaan koskaan ota mukaan mun lapsiani enkä oikein ymmärrä, miksi pitäisikään. Eiköhän yli kuuskymppiselle ole kahdessa lapsessa ihan riittävästi vahdittavaa ja huolehdittavaa, vaikka toinen onkin jo alakouluikäinen ja toinen eskarilainen. Viisi lasta, joista kaksi on vielä uimataidottomia, apen vahdittavana mökkirannassa puistattaa jo ajatuksenakin. En edes uskaltaisi päästää.
Vierailija kirjoitti:
Tässä meidän eronneiden, karanneiden ja uudelleen avioituneiden suvussa toimitaan niin että kaikki lapset ovat samanarvoisia. Sisarukset ja puolisisarukset, serkut ja puoliserkut. Eikä meillä edes puhuta mistään puolikkaista. Näin toimivat kaikki, isovanhemmat erityisesti.
Minun on aika vaikea ymmärtää tuollaista jaottelua minun biologisiin lapsenlapsiin - ja samassa perheessä eläviin lapsiin, joita ei kohdella samanarvoisesti.
Kohtelu on oltava tasapuolista arjessa mutta ei isovanhempien tehtävä ole alkaa isovanhemmalsi jollekin uppo-oudolle teinille. Järki käteen.
Vierailija kirjoitti:
Mä oon myös tämmöinen mummu. Kohtelen asiallisesti miniän lapsia kun nähdään, kudon sukat kaikille jouluksi mutta en ole milloinkaan ottanut yöksi, vienyt matkoille, elokuviin tai ostoksille muita kun biolapsenlapsia joita on 5. Ei ole koskaan tullut edes mieleenkää eikä sitä kukaan ole minulta myöskään vaatinut. Heillä on omat mummut ja papat jotka huomio. Nytkin lähden tyttären lapsineen kanssa espanjaan syyslomalla ja otan myös pojan kaksi lasta mukaan eli reissuun lähtee 5 lasta oikeestikko joku on sitä mieltä että kaksi miniän lastakin pitäisi ottaa mukaan. Meitä olisi aika katras mukana, omissakin on tarpeeksi.
Kukaan ei sanonut että niitä kaikkia lapsenlapsia pitää laahata joka espanjanmatkalle. Kyse oli siitä että jotkut jätetään koko ajan sivuun. Ei ole mitään ongelmaa, niin kauan kuin kellään ei ole mitään ongelmaa. Ei tämä nyt niin monimutkaista ole.
Jotkut näyttävät todella vihaavan niitä lapsen uuden puolison lapsia. Ja heti aletaan laskea kuinka monta ylimääräistä ateriaa ja leffalippua ja uutta tietsikkaa meneekään taas tililtä.
Alue: Aihe vapaa
Minun juhliini ei tule kutsumattomia vieraita. Kaikilla tuntemillani ihmisillä on sen verran tapoja Enkä toki ventovieraille ryhtyisi mitään tarjoamaankaan.