Lue keskustelun säännöt.
"Et tiedä todellisesta väsymyksestä mitään, koska sinulla ei ole lapsia."
Ei äiti, mutta väsynyt
05.09.2019 |
Tuossapa lausahdus, joka nostaa verenpainetta joka kerta, kun sattuu nuo sanat kuulemaan.
Ymmärrän, että äiti-ihmiset ovat väsyneitä lapsiperheen arjesta, he ovat varmasti kovilla jaksamisensa kanssa, mutta mielestäni kenelläkään ei ole silti oikeutta tulla vähättelemään muiden ihmisten väsymystä. Monet psyykkiset ja fyysiset seikat vaikuttavat väsymyksen tunteisiin. Läheltä olen seurannut, kuinka esimerkiksi sisäilmaongelmista krooniseen väsymysoireyhtymään sairastunut läheiseni kamppailee arjen tavallisten asioiden kanssa: jopa tiskaaminen voi olla niin rankkaa, että sen jälkeen tarvitsee lepoa. Päässä humisee ja suhisee, olo on jatkuvasti huono. Joka paikkaa koskee. Se väsyttää. Niinpä esimerkiksi tuollaisessa tilanteessa tuntuu kohtuuttomalta vähätellä toisen ihmisen väsymystä ja tuntemuksia muutenkin.
Emme me omasta tahdosta riippuen tai riippumatta lapsettomatkaan vähättele teidän äiti-ihmisten väsymystä. Mikä oikeus heillä siis on vähätellä muiden tuntemuksia?
Ja Huom! Kyllä, näitä asioita ei voi yleistää, kaikki eivät toimi samoin. Kaikki äidit eivät vähättele.
Asiallista keskustelua, kiitos!
Kommentit (1165)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle ei ole selvinnyt, että miksi sitä väsymystä tai muutakaan tuntemusta pitää vertailla? Jos itselleni ystävä valittaa väsymystä, niin ei mulle tule mieleenkään avautua esimerkiksi omasta masennuksesta, että mitä valitat, sentään olet terve. Sama pätee tuohon äiti-ihmisten väsymykseen. Miten ihmeessä sinun väsymyksesi ja lapsien aiheuttama lisäväsymys liittyy millään lailla toiseen ihmiseen? Vai onko niin, että nämä kyseiset äiti-ihmiset kokevat, että puheen pitää olla heissä AINA, ovathan he äitejä ja jotenkin parempia ihmisiä (omasta mielestään). En yhtään ihmettele, jos lapsellisten ja lapsettomien ystävyyssuhteet kaatuu, jos äidit ovat sitä mieltä, että puheen pitää olla aina heissä ja heidän kokemuksissaan, eikä koskaan voi ihan vaikka kuunnella myös toista ja mitä hän käy elämässään läpi.
Ai, kyllä minusta tässäkin keskustelussa enemmän väheksytään sitä vauvan tuomaa väsymystä kuin korotetaan äitejä jalustalle. Ihan turha sitä on vähätellä. Jos valvova vauva osuu kohdalle ja vuosia saat nukkua tunnin pätkissä, kyllä se on yksi elämän väsyttävimpiä kokemuksia. Ja siihen vielä päälle jotain muuta murhetta...
Eikä tällä ole tarkoitus sanoa, etteikö elämässä olisi paljon muitakin rankkoja tilanteita. Ja uupuminenkin on hyvin yksilöllistä, joku jaksaa joku ei. Mutta se äitien väsymyksen vähättely, koska "lapsista saa voimaa" ja kaikkea muuta roskaa, on ihan turhaa sekin. Eiköhän vaan yritetä tukea toisiamme sen mitä jaksetaan.
Lähinnä siis kommentoin sitä asiaa, että jos lapseton ihminen valittaa väsymystä ja joku äiti sanoo siihen, ettei lapseton tiedä mitään väsymyksestä. Niin että miksi on pakko sanoa niin? Siis ihan oikeassakin elämässä olen kuullut tuolla tavalla sanottavan. Miksi ei voi vaan olla hiljaa siitä omasta väsymyksestä ja yrittää ymmärtää esimerkiksi sen, että jokaisella on oikeus siihen omaan kokemukseen, eikä sitä omaa tilannettaan tarvitse korostaa aina kun joku toinen puhuu tuntemuksistaan ja elämästään. Ei yksinkertaisesti tarvitse verrata. Jos itselleni joku kertoo jostain tilanteessa, niin ei mulla ainakaan ole tapana siirtää keskustelua itseeni, että minäminäminä mulla vasta rankkaa onkin.
Toki toki, kyllähän se on kohteliasta yrittää ymmärtää sitä toista ja kuunnella ja olla läsnä. Mutta itse muistan ainakin silloin aikoinaan, kun vauvaväsymys oli pahimmillaan, että kaikki mahdollinen väsymyksestä valittaminen sai minut niin näkemään punaista. Ei siksi, etteikö se toisen kokemus voisi olla ihan todellinen, vaan siksi että minusta sinänsä jo se, että pienen vauvan äidille valittaa väsymystä on vähän sama kuin että syöpäpotilaalle valittaa flunssasta. Kärsimyksiä ei pidä vertailla, mutta tilannetajua on hyvä olla. Suuntaan jos toiseen, tottakai, ei sen vauvan äidinkään kannata väsymyksestä avautua, jos tietää jollakin olleen vuosien krooninen unettomuus. Vastaanotto voi olla aika kylmä, ja siitä näitä "et tiedä väsymyksestä mitään" ja muita sammakoita varmaan putkahteleekin.
Nyt kaiken huippu. Eli muiden pitäisi varoa sanomisiaan siksi, että joku on saanut lapsen ja saattaa olla väsynyt. Tuo on se syy, miksi äitejä ajatellaan joskus itsekkäiksi. Siis muiden pitäisi lopettaa omista asioista puhuminen, ettei vaan äiti-ihminen loukkaannu, mutta sen sijaan äidillä on närkätyessään oikeus arvostella jonkun toisen ihmisen henkilökohtaisia kokemuksia. Jos noin ihon alle menee se, että joku toinen mainitsee omasta väsymyksestään, niin miten ihmeessä te niiden lasten kanssa pärjäätte ylipäätään. Ja ihan näin tiedoksi, ettei lapsen saaminen ole verrattavissa syöpään, ei niin mitenkään päin.
Tämä on aivan totta ja nuo sekopäät pilaavat muidenkin äitien maineen. M
Onko sitä sekopää, jos toivoo ihmisten olevan molemmin puolin toisiaan kunnioittavia? Oikeasti?
Ei tuosta ollut puhe. Jos erikseen joutuu varomaan ihan arkipäiväisiä sanomisiaan, siksi että joku on äiti, niin kyllä on sekopäistä toimintaa. Minä voin ilmoittaa että minua väsyttää ja epäköhtelias ihminen mitätöi sanomiseni ja tuntemukseni äitikortilla. Pikemminkin noiden äitien tuliskin olla kohteliaampia jos kohteliaisuudesta on kyse. Sinä koitat jotenkin nyt vängätä että äiti saa olla epäkohtilias, mutta äidille ei saa olla epäkohtelias. Kaksoistandardit ulottuvat myös näköjään tänne.
Höpöhöpö. Aivan varmasti yritän kunnioittaa toisten vaikeuksia, enkä narista silloin, jos tiedän jollakulla olevan vaikeaa. Mutta kun ihan yleistä tietoa on, että pienen vauvan kanssa yöunet ovat useimmilla heikkoja, ei minusta siihen ole erityisen kohteliasta korostaa olevansa väsynyt. Tottakai hyvien ystävien kesken voidaan naureskellakin sille, kun kaikki ovat enemmän tai vähemmän zombeina, kuka mistäkin syystä, mutta se riippuu todella paljon seurasta ja ihmisistä sopiiko se tilanteeseen vai ei.
On yleistä tietoa, että esim. erilaiset unihäiriöt (ovat muuten todella yleisiä) aiheuttavat väsymystä ja heikentävät merkittävästi elämänlaatua, on törkeää väittää vauvaväsymyksen olevan ainoaa todellista väsymystä.
Ja kukaan ei väitä sen olevan ainoaa todellista väsymystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä ketjussa on ollut selvästi useampia jumaläitejä. Eikö tuo tavallaaan täytä syrjinnän tunnusmerkit kun toisen kokemukset eivät ole yhtä arvokkaita kuin toisen. Kuka oikeasti järkevä sanoo, että minun kokemus on tärkeämpi kuin sinun? Sitä se tosin useinmiten on, että se oma kokemus on itselle tärkeämpi kuin ventovieraan, mutta ei kukaan terve väitä, että sen ventovieraan oma kokemus olisi vähempiarvoinen hänelle itselleen. Sama kun ostaisi karkkipussin ja sanoisi että minä pidän näistä sinun lempikarkeistasi sinua enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle ei ole selvinnyt, että miksi sitä väsymystä tai muutakaan tuntemusta pitää vertailla? Jos itselleni ystävä valittaa väsymystä, niin ei mulle tule mieleenkään avautua esimerkiksi omasta masennuksesta, että mitä valitat, sentään olet terve. Sama pätee tuohon äiti-ihmisten väsymykseen. Miten ihmeessä sinun väsymyksesi ja lapsien aiheuttama lisäväsymys liittyy millään lailla toiseen ihmiseen? Vai onko niin, että nämä kyseiset äiti-ihmiset kokevat, että puheen pitää olla heissä AINA, ovathan he äitejä ja jotenkin parempia ihmisiä (omasta mielestään). En yhtään ihmettele, jos lapsellisten ja lapsettomien ystävyyssuhteet kaatuu, jos äidit ovat sitä mieltä, että puheen pitää olla aina heissä ja heidän kokemuksissaan, eikä koskaan voi ihan vaikka kuunnella myös toista ja mitä hän käy elämässään läpi.
Ai, kyllä minusta tässäkin keskustelussa enemmän väheksytään sitä vauvan tuomaa väsymystä kuin korotetaan äitejä jalustalle. Ihan turha sitä on vähätellä. Jos valvova vauva osuu kohdalle ja vuosia saat nukkua tunnin pätkissä, kyllä se on yksi elämän väsyttävimpiä kokemuksia. Ja siihen vielä päälle jotain muuta murhetta...
Eikä tällä ole tarkoitus sanoa, etteikö elämässä olisi paljon muitakin rankkoja tilanteita. Ja uupuminenkin on hyvin yksilöllistä, joku jaksaa joku ei. Mutta se äitien väsymyksen vähättely, koska "lapsista saa voimaa" ja kaikkea muuta roskaa, on ihan turhaa sekin. Eiköhän vaan yritetä tukea toisiamme sen mitä jaksetaan.
Lähinnä siis kommentoin sitä asiaa, että jos lapseton ihminen valittaa väsymystä ja joku äiti sanoo siihen, ettei lapseton tiedä mitään väsymyksestä. Niin että miksi on pakko sanoa niin? Siis ihan oikeassakin elämässä olen kuullut tuolla tavalla sanottavan. Miksi ei voi vaan olla hiljaa siitä omasta väsymyksestä ja yrittää ymmärtää esimerkiksi sen, että jokaisella on oikeus siihen omaan kokemukseen, eikä sitä omaa tilannettaan tarvitse korostaa aina kun joku toinen puhuu tuntemuksistaan ja elämästään. Ei yksinkertaisesti tarvitse verrata. Jos itselleni joku kertoo jostain tilanteessa, niin ei mulla ainakaan ole tapana siirtää keskustelua itseeni, että minäminäminä mulla vasta rankkaa onkin.
Toki toki, kyllähän se on kohteliasta yrittää ymmärtää sitä toista ja kuunnella ja olla läsnä. Mutta itse muistan ainakin silloin aikoinaan, kun vauvaväsymys oli pahimmillaan, että kaikki mahdollinen väsymyksestä valittaminen sai minut niin näkemään punaista. Ei siksi, etteikö se toisen kokemus voisi olla ihan todellinen, vaan siksi että minusta sinänsä jo se, että pienen vauvan äidille valittaa väsymystä on vähän sama kuin että syöpäpotilaalle valittaa flunssasta. Kärsimyksiä ei pidä vertailla, mutta tilannetajua on hyvä olla. Suuntaan jos toiseen, tottakai, ei sen vauvan äidinkään kannata väsymyksestä avautua, jos tietää jollakin olleen vuosien krooninen unettomuus. Vastaanotto voi olla aika kylmä, ja siitä näitä "et tiedä väsymyksestä mitään" ja muita sammakoita varmaan putkahteleekin.
Nyt kaiken huippu. Eli muiden pitäisi varoa sanomisiaan siksi, että joku on saanut lapsen ja saattaa olla väsynyt. Tuo on se syy, miksi äitejä ajatellaan joskus itsekkäiksi. Siis muiden pitäisi lopettaa omista asioista puhuminen, ettei vaan äiti-ihminen loukkaannu, mutta sen sijaan äidillä on närkätyessään oikeus arvostella jonkun toisen ihmisen henkilökohtaisia kokemuksia. Jos noin ihon alle menee se, että joku toinen mainitsee omasta väsymyksestään, niin miten ihmeessä te niiden lasten kanssa pärjäätte ylipäätään. Ja ihan näin tiedoksi, ettei lapsen saaminen ole verrattavissa syöpään, ei niin mitenkään päin.
Tämä on aivan totta ja nuo sekopäät pilaavat muidenkin äitien maineen. M
Onko sitä sekopää, jos toivoo ihmisten olevan molemmin puolin toisiaan kunnioittavia? Oikeasti?
Ei tuosta ollut puhe. Jos erikseen joutuu varomaan ihan arkipäiväisiä sanomisiaan, siksi että joku on äiti, niin kyllä on sekopäistä toimintaa. Minä voin ilmoittaa että minua väsyttää ja epäköhtelias ihminen mitätöi sanomiseni ja tuntemukseni äitikortilla. Pikemminkin noiden äitien tuliskin olla kohteliaampia jos kohteliaisuudesta on kyse. Sinä koitat jotenkin nyt vängätä että äiti saa olla epäkohtilias, mutta äidille ei saa olla epäkohtelias. Kaksoistandardit ulottuvat myös näköjään tänne.
Höpöhöpö. Aivan varmasti yritän kunnioittaa toisten vaikeuksia, enkä narista silloin, jos tiedän jollakulla olevan vaikeaa. Mutta kun ihan yleistä tietoa on, että pienen vauvan kanssa yöunet ovat useimmilla heikkoja, ei minusta siihen ole erityisen kohteliasta korostaa olevansa väsynyt. Tottakai hyvien ystävien kesken voidaan naureskellakin sille, kun kaikki ovat enemmän tai vähemmän zombeina, kuka mistäkin syystä, mutta se riippuu todella paljon seurasta ja ihmisistä sopiiko se tilanteeseen vai ei.
On yleistä tietoa, että esim. erilaiset unihäiriöt (ovat muuten todella yleisiä) aiheuttavat väsymystä ja heikentävät merkittävästi elämänlaatua, on törkeää väittää vauvaväsymyksen olevan ainoaa todellista väsymystä.
Ja kukaan ei väitä sen olevan ainoaa todellista väsymystä.
Ei, mitä nyt ap:n kaveri...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle ei ole selvinnyt, että miksi sitä väsymystä tai muutakaan tuntemusta pitää vertailla? Jos itselleni ystävä valittaa väsymystä, niin ei mulle tule mieleenkään avautua esimerkiksi omasta masennuksesta, että mitä valitat, sentään olet terve. Sama pätee tuohon äiti-ihmisten väsymykseen. Miten ihmeessä sinun väsymyksesi ja lapsien aiheuttama lisäväsymys liittyy millään lailla toiseen ihmiseen? Vai onko niin, että nämä kyseiset äiti-ihmiset kokevat, että puheen pitää olla heissä AINA, ovathan he äitejä ja jotenkin parempia ihmisiä (omasta mielestään). En yhtään ihmettele, jos lapsellisten ja lapsettomien ystävyyssuhteet kaatuu, jos äidit ovat sitä mieltä, että puheen pitää olla aina heissä ja heidän kokemuksissaan, eikä koskaan voi ihan vaikka kuunnella myös toista ja mitä hän käy elämässään läpi.
Ai, kyllä minusta tässäkin keskustelussa enemmän väheksytään sitä vauvan tuomaa väsymystä kuin korotetaan äitejä jalustalle. Ihan turha sitä on vähätellä. Jos valvova vauva osuu kohdalle ja vuosia saat nukkua tunnin pätkissä, kyllä se on yksi elämän väsyttävimpiä kokemuksia. Ja siihen vielä päälle jotain muuta murhetta...
Eikä tällä ole tarkoitus sanoa, etteikö elämässä olisi paljon muitakin rankkoja tilanteita. Ja uupuminenkin on hyvin yksilöllistä, joku jaksaa joku ei. Mutta se äitien väsymyksen vähättely, koska "lapsista saa voimaa" ja kaikkea muuta roskaa, on ihan turhaa sekin. Eiköhän vaan yritetä tukea toisiamme sen mitä jaksetaan.
Ja mikäköhän syy kellään voi olla alapeukuttaa tätä? Ettekö usko, että se valvottava vauva on ihan oikeasti rankka asia?
Uskon. Uskotko itse, että elämässä on vielä valvottavaa vauvaa rankempiakin asioita? Äläkä vastaa sillä olkiukolla, että se rankka asia valvottaa äitiäkin ja siksi äidillä on rankempaa.
Kyllä minä sen tiedän että on. Ja on ihmisiä jotka kestävät valvomista ja väsymistä paremmin kuin toiset. Mutta ei se ole mikään syy vähätellä sitäkään, että heikkouninen vauva on useimmille aikuisille se konkreettisin ja tavallisin syy olla kuolemanväsynyt. Ja siksi se usein mainitaan ja otetaan esille, koska se on niin todellinen kokemus monelle (joku syöpä tms on paljon harvinaisempaa tavallisille työikäisille aikuisille).
Eihän siinä mitään vähäteltävää olekaan, valvominen ja väsymys on raankkaa. Kysymys on siitä, että väsymys ilman vauvaa on ihan yhtä todellista ja oikeaa väsymystä. Miten teidät äitylit saisi ymmärtämään tämän? Keskustelu on kuin kantaisi vettä järveen.
Meitä "äityleitä" ei saa kukaan ymmärtämään sitä, että syystä riippumaton VÄ-SY-MYS olisi sama asia äitinä kuin lapsettomana.
Keskustelun laatu on niin totaalisen oksettavaa kaikkine panetteluineen, että järveen vaan, mutta LAPSETTOMAN VÄSYMYS EI OLE VERRATTAVISSA VANHEMMAN VÄSYMYKSEEN!!!!!!!!!!!!
Miten teidät luu... lapsettomat saisi tämän ymmärtämään?
Vähättely ei ole oikein, voi olla väsynyt oli lapsia tai ei. Ero vain on siinä, että ilman lapsia saat levätä silloin kun tarvii, lähes kaiken muun voi jättää tekemättä. Lapsia et voi jättää oman onnen nojaan, vaikka mikä olisi. Eikä se ole mitään "äitikortin" esiin vetämistä, vaan totuus, ei mitään minä olen väsyneempi kuin sinä kilpailua.
Mulle rankinta äitiydessä on aina ollut vauvavuosi, kun vauva herää 15x yössä, tuntuu että sekoat ihan just, eikä ole ketään avuksi, että saisit edes yhden yön nukkua putkeen. Onneksi ne ajat on takana.
Tsemppiä kaikille väsymyksestä kärsiville! Niin lapsettomille kuin lapsellisillekkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle ei ole selvinnyt, että miksi sitä väsymystä tai muutakaan tuntemusta pitää vertailla? Jos itselleni ystävä valittaa väsymystä, niin ei mulle tule mieleenkään avautua esimerkiksi omasta masennuksesta, että mitä valitat, sentään olet terve. Sama pätee tuohon äiti-ihmisten väsymykseen. Miten ihmeessä sinun väsymyksesi ja lapsien aiheuttama lisäväsymys liittyy millään lailla toiseen ihmiseen? Vai onko niin, että nämä kyseiset äiti-ihmiset kokevat, että puheen pitää olla heissä AINA, ovathan he äitejä ja jotenkin parempia ihmisiä (omasta mielestään). En yhtään ihmettele, jos lapsellisten ja lapsettomien ystävyyssuhteet kaatuu, jos äidit ovat sitä mieltä, että puheen pitää olla aina heissä ja heidän kokemuksissaan, eikä koskaan voi ihan vaikka kuunnella myös toista ja mitä hän käy elämässään läpi.
Ai, kyllä minusta tässäkin keskustelussa enemmän väheksytään sitä vauvan tuomaa väsymystä kuin korotetaan äitejä jalustalle. Ihan turha sitä on vähätellä. Jos valvova vauva osuu kohdalle ja vuosia saat nukkua tunnin pätkissä, kyllä se on yksi elämän väsyttävimpiä kokemuksia. Ja siihen vielä päälle jotain muuta murhetta...
Eikä tällä ole tarkoitus sanoa, etteikö elämässä olisi paljon muitakin rankkoja tilanteita. Ja uupuminenkin on hyvin yksilöllistä, joku jaksaa joku ei. Mutta se äitien väsymyksen vähättely, koska "lapsista saa voimaa" ja kaikkea muuta roskaa, on ihan turhaa sekin. Eiköhän vaan yritetä tukea toisiamme sen mitä jaksetaan.
Ja mikäköhän syy kellään voi olla alapeukuttaa tätä? Ettekö usko, että se valvottava vauva on ihan oikeasti rankka asia?
Uskon. Uskotko itse, että elämässä on vielä valvottavaa vauvaa rankempiakin asioita? Äläkä vastaa sillä olkiukolla, että se rankka asia valvottaa äitiäkin ja siksi äidillä on rankempaa.
Kyllä minä sen tiedän että on. Ja on ihmisiä jotka kestävät valvomista ja väsymistä paremmin kuin toiset. Mutta ei se ole mikään syy vähätellä sitäkään, että heikkouninen vauva on useimmille aikuisille se konkreettisin ja tavallisin syy olla kuolemanväsynyt. Ja siksi se usein mainitaan ja otetaan esille, koska se on niin todellinen kokemus monelle (joku syöpä tms on paljon harvinaisempaa tavallisille työikäisille aikuisille).
Eihän siinä mitään vähäteltävää olekaan, valvominen ja väsymys on raankkaa. Kysymys on siitä, että väsymys ilman vauvaa on ihan yhtä todellista ja oikeaa väsymystä. Miten teidät äitylit saisi ymmärtämään tämän? Keskustelu on kuin kantaisi vettä järveen.
Meitä "äityleitä" ei saa kukaan ymmärtämään sitä, että syystä riippumaton VÄ-SY-MYS olisi sama asia äitinä kuin lapsettomana.
Keskustelun laatu on niin totaalisen oksettavaa kaikkine panetteluineen, että järveen vaan, mutta LAPSETTOMAN VÄSYMYS EI OLE VERRATTAVISSA VANHEMMAN VÄSYMYKSEEN!!!!!!!!!!!!
Miten teidät luu... lapsettomat saisi tämän ymmärtämään?
Onko minun (isän) väsymys verrattavissa lasteni äidin väsymykseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle ei ole selvinnyt, että miksi sitä väsymystä tai muutakaan tuntemusta pitää vertailla? Jos itselleni ystävä valittaa väsymystä, niin ei mulle tule mieleenkään avautua esimerkiksi omasta masennuksesta, että mitä valitat, sentään olet terve. Sama pätee tuohon äiti-ihmisten väsymykseen. Miten ihmeessä sinun väsymyksesi ja lapsien aiheuttama lisäväsymys liittyy millään lailla toiseen ihmiseen? Vai onko niin, että nämä kyseiset äiti-ihmiset kokevat, että puheen pitää olla heissä AINA, ovathan he äitejä ja jotenkin parempia ihmisiä (omasta mielestään). En yhtään ihmettele, jos lapsellisten ja lapsettomien ystävyyssuhteet kaatuu, jos äidit ovat sitä mieltä, että puheen pitää olla aina heissä ja heidän kokemuksissaan, eikä koskaan voi ihan vaikka kuunnella myös toista ja mitä hän käy elämässään läpi.
Ai, kyllä minusta tässäkin keskustelussa enemmän väheksytään sitä vauvan tuomaa väsymystä kuin korotetaan äitejä jalustalle. Ihan turha sitä on vähätellä. Jos valvova vauva osuu kohdalle ja vuosia saat nukkua tunnin pätkissä, kyllä se on yksi elämän väsyttävimpiä kokemuksia. Ja siihen vielä päälle jotain muuta murhetta...
Eikä tällä ole tarkoitus sanoa, etteikö elämässä olisi paljon muitakin rankkoja tilanteita. Ja uupuminenkin on hyvin yksilöllistä, joku jaksaa joku ei. Mutta se äitien väsymyksen vähättely, koska "lapsista saa voimaa" ja kaikkea muuta roskaa, on ihan turhaa sekin. Eiköhän vaan yritetä tukea toisiamme sen mitä jaksetaan.
Ja mikäköhän syy kellään voi olla alapeukuttaa tätä? Ettekö usko, että se valvottava vauva on ihan oikeasti rankka asia?
Uskon. Uskotko itse, että elämässä on vielä valvottavaa vauvaa rankempiakin asioita? Äläkä vastaa sillä olkiukolla, että se rankka asia valvottaa äitiäkin ja siksi äidillä on rankempaa.
Kyllä minä sen tiedän että on. Ja on ihmisiä jotka kestävät valvomista ja väsymistä paremmin kuin toiset. Mutta ei se ole mikään syy vähätellä sitäkään, että heikkouninen vauva on useimmille aikuisille se konkreettisin ja tavallisin syy olla kuolemanväsynyt. Ja siksi se usein mainitaan ja otetaan esille, koska se on niin todellinen kokemus monelle (joku syöpä tms on paljon harvinaisempaa tavallisille työikäisille aikuisille).
Eihän siinä mitään vähäteltävää olekaan, valvominen ja väsymys on raankkaa. Kysymys on siitä, että väsymys ilman vauvaa on ihan yhtä todellista ja oikeaa väsymystä. Miten teidät äitylit saisi ymmärtämään tämän? Keskustelu on kuin kantaisi vettä järveen.
Meitä "äityleitä" ei saa kukaan ymmärtämään sitä, että syystä riippumaton VÄ-SY-MYS olisi sama asia äitinä kuin lapsettomana.
Keskustelun laatu on niin totaalisen oksettavaa kaikkine panetteluineen, että järveen vaan, mutta LAPSETTOMAN VÄSYMYS EI OLE VERRATTAVISSA VANHEMMAN VÄSYMYKSEEN!!!!!!!!!!!!
Miten teidät luu... lapsettomat saisi tämän ymmärtämään?
Väsymys on väsymystä. Ei se huutamalla muuksi muutu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle ei ole selvinnyt, että miksi sitä väsymystä tai muutakaan tuntemusta pitää vertailla? Jos itselleni ystävä valittaa väsymystä, niin ei mulle tule mieleenkään avautua esimerkiksi omasta masennuksesta, että mitä valitat, sentään olet terve. Sama pätee tuohon äiti-ihmisten väsymykseen. Miten ihmeessä sinun väsymyksesi ja lapsien aiheuttama lisäväsymys liittyy millään lailla toiseen ihmiseen? Vai onko niin, että nämä kyseiset äiti-ihmiset kokevat, että puheen pitää olla heissä AINA, ovathan he äitejä ja jotenkin parempia ihmisiä (omasta mielestään). En yhtään ihmettele, jos lapsellisten ja lapsettomien ystävyyssuhteet kaatuu, jos äidit ovat sitä mieltä, että puheen pitää olla aina heissä ja heidän kokemuksissaan, eikä koskaan voi ihan vaikka kuunnella myös toista ja mitä hän käy elämässään läpi.
Ai, kyllä minusta tässäkin keskustelussa enemmän väheksytään sitä vauvan tuomaa väsymystä kuin korotetaan äitejä jalustalle. Ihan turha sitä on vähätellä. Jos valvova vauva osuu kohdalle ja vuosia saat nukkua tunnin pätkissä, kyllä se on yksi elämän väsyttävimpiä kokemuksia. Ja siihen vielä päälle jotain muuta murhetta...
Eikä tällä ole tarkoitus sanoa, etteikö elämässä olisi paljon muitakin rankkoja tilanteita. Ja uupuminenkin on hyvin yksilöllistä, joku jaksaa joku ei. Mutta se äitien väsymyksen vähättely, koska "lapsista saa voimaa" ja kaikkea muuta roskaa, on ihan turhaa sekin. Eiköhän vaan yritetä tukea toisiamme sen mitä jaksetaan.
Ja mikäköhän syy kellään voi olla alapeukuttaa tätä? Ettekö usko, että se valvottava vauva on ihan oikeasti rankka asia?
Uskon. Uskotko itse, että elämässä on vielä valvottavaa vauvaa rankempiakin asioita? Äläkä vastaa sillä olkiukolla, että se rankka asia valvottaa äitiäkin ja siksi äidillä on rankempaa.
Kyllä minä sen tiedän että on. Ja on ihmisiä jotka kestävät valvomista ja väsymistä paremmin kuin toiset. Mutta ei se ole mikään syy vähätellä sitäkään, että heikkouninen vauva on useimmille aikuisille se konkreettisin ja tavallisin syy olla kuolemanväsynyt. Ja siksi se usein mainitaan ja otetaan esille, koska se on niin todellinen kokemus monelle (joku syöpä tms on paljon harvinaisempaa tavallisille työikäisille aikuisille).
Eihän siinä mitään vähäteltävää olekaan, valvominen ja väsymys on raankkaa. Kysymys on siitä, että väsymys ilman vauvaa on ihan yhtä todellista ja oikeaa väsymystä. Miten teidät äitylit saisi ymmärtämään tämän? Keskustelu on kuin kantaisi vettä järveen.
Meitä "äityleitä" ei saa kukaan ymmärtämään sitä, että syystä riippumaton VÄ-SY-MYS olisi sama asia äitinä kuin lapsettomana.
Keskustelun laatu on niin totaalisen oksettavaa kaikkine panetteluineen, että järveen vaan, mutta LAPSETTOMAN VÄSYMYS EI OLE VERRATTAVISSA VANHEMMAN VÄSYMYKSEEN!!!!!!!!!!!!
Miten teidät luu... lapsettomat saisi tämän ymmärtämään?
Onko minun (isän) väsymys verrattavissa lasteni äidin väsymykseen?
EI!!!!!!!!!!!!!!!
ÄITI ON AINA ÄITI!!!!!!!!!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle ei ole selvinnyt, että miksi sitä väsymystä tai muutakaan tuntemusta pitää vertailla? Jos itselleni ystävä valittaa väsymystä, niin ei mulle tule mieleenkään avautua esimerkiksi omasta masennuksesta, että mitä valitat, sentään olet terve. Sama pätee tuohon äiti-ihmisten väsymykseen. Miten ihmeessä sinun väsymyksesi ja lapsien aiheuttama lisäväsymys liittyy millään lailla toiseen ihmiseen? Vai onko niin, että nämä kyseiset äiti-ihmiset kokevat, että puheen pitää olla heissä AINA, ovathan he äitejä ja jotenkin parempia ihmisiä (omasta mielestään). En yhtään ihmettele, jos lapsellisten ja lapsettomien ystävyyssuhteet kaatuu, jos äidit ovat sitä mieltä, että puheen pitää olla aina heissä ja heidän kokemuksissaan, eikä koskaan voi ihan vaikka kuunnella myös toista ja mitä hän käy elämässään läpi.
Ai, kyllä minusta tässäkin keskustelussa enemmän väheksytään sitä vauvan tuomaa väsymystä kuin korotetaan äitejä jalustalle. Ihan turha sitä on vähätellä. Jos valvova vauva osuu kohdalle ja vuosia saat nukkua tunnin pätkissä, kyllä se on yksi elämän väsyttävimpiä kokemuksia. Ja siihen vielä päälle jotain muuta murhetta...
Eikä tällä ole tarkoitus sanoa, etteikö elämässä olisi paljon muitakin rankkoja tilanteita. Ja uupuminenkin on hyvin yksilöllistä, joku jaksaa joku ei. Mutta se äitien väsymyksen vähättely, koska "lapsista saa voimaa" ja kaikkea muuta roskaa, on ihan turhaa sekin. Eiköhän vaan yritetä tukea toisiamme sen mitä jaksetaan.
Ja mikäköhän syy kellään voi olla alapeukuttaa tätä? Ettekö usko, että se valvottava vauva on ihan oikeasti rankka asia?
Uskon. Uskotko itse, että elämässä on vielä valvottavaa vauvaa rankempiakin asioita? Äläkä vastaa sillä olkiukolla, että se rankka asia valvottaa äitiäkin ja siksi äidillä on rankempaa.
Kyllä minä sen tiedän että on. Ja on ihmisiä jotka kestävät valvomista ja väsymistä paremmin kuin toiset. Mutta ei se ole mikään syy vähätellä sitäkään, että heikkouninen vauva on useimmille aikuisille se konkreettisin ja tavallisin syy olla kuolemanväsynyt. Ja siksi se usein mainitaan ja otetaan esille, koska se on niin todellinen kokemus monelle (joku syöpä tms on paljon harvinaisempaa tavallisille työikäisille aikuisille).
Eihän siinä mitään vähäteltävää olekaan, valvominen ja väsymys on raankkaa. Kysymys on siitä, että väsymys ilman vauvaa on ihan yhtä todellista ja oikeaa väsymystä. Miten teidät äitylit saisi ymmärtämään tämän? Keskustelu on kuin kantaisi vettä järveen.
Meitä "äityleitä" ei saa kukaan ymmärtämään sitä, että syystä riippumaton VÄ-SY-MYS olisi sama asia äitinä kuin lapsettomana.
Keskustelun laatu on niin totaalisen oksettavaa kaikkine panetteluineen, että järveen vaan, mutta LAPSETTOMAN VÄSYMYS EI OLE VERRATTAVISSA VANHEMMAN VÄSYMYKSEEN!!!!!!!!!!!!
Miten teidät luu... lapsettomat saisi tämän ymmärtämään?
Onko minun (isän) väsymys verrattavissa lasteni äidin väsymykseen?
Ei tietenkään. Isä on vain siittäjä, äiti on Pyhä Äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vähättely ei ole oikein, voi olla väsynyt oli lapsia tai ei. Ero vain on siinä, että ilman lapsia saat levätä silloin kun tarvii, lähes kaiken muun voi jättää tekemättä. Lapsia et voi jättää oman onnen nojaan, vaikka mikä olisi. Eikä se ole mitään "äitikortin" esiin vetämistä, vaan totuus, ei mitään minä olen väsyneempi kuin sinä kilpailua.
Mulle rankinta äitiydessä on aina ollut vauvavuosi, kun vauva herää 15x yössä, tuntuu että sekoat ihan just, eikä ole ketään avuksi, että saisit edes yhden yön nukkua putkeen. Onneksi ne ajat on takana.Tsemppiä kaikille väsymyksestä kärsiville! Niin lapsettomille kuin lapsellisillekkin.
Ilman lapsiakaan et välttämättä saa levätä, mikä aivopieru tuo nyt on? Minä nukkuisin joka päivä puolille päivin jos saisin levätä. Kaikkien väsymys on yhtä arvokasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle ei ole selvinnyt, että miksi sitä väsymystä tai muutakaan tuntemusta pitää vertailla? Jos itselleni ystävä valittaa väsymystä, niin ei mulle tule mieleenkään avautua esimerkiksi omasta masennuksesta, että mitä valitat, sentään olet terve. Sama pätee tuohon äiti-ihmisten väsymykseen. Miten ihmeessä sinun väsymyksesi ja lapsien aiheuttama lisäväsymys liittyy millään lailla toiseen ihmiseen? Vai onko niin, että nämä kyseiset äiti-ihmiset kokevat, että puheen pitää olla heissä AINA, ovathan he äitejä ja jotenkin parempia ihmisiä (omasta mielestään). En yhtään ihmettele, jos lapsellisten ja lapsettomien ystävyyssuhteet kaatuu, jos äidit ovat sitä mieltä, että puheen pitää olla aina heissä ja heidän kokemuksissaan, eikä koskaan voi ihan vaikka kuunnella myös toista ja mitä hän käy elämässään läpi.
Ai, kyllä minusta tässäkin keskustelussa enemmän väheksytään sitä vauvan tuomaa väsymystä kuin korotetaan äitejä jalustalle. Ihan turha sitä on vähätellä. Jos valvova vauva osuu kohdalle ja vuosia saat nukkua tunnin pätkissä, kyllä se on yksi elämän väsyttävimpiä kokemuksia. Ja siihen vielä päälle jotain muuta murhetta...
Eikä tällä ole tarkoitus sanoa, etteikö elämässä olisi paljon muitakin rankkoja tilanteita. Ja uupuminenkin on hyvin yksilöllistä, joku jaksaa joku ei. Mutta se äitien väsymyksen vähättely, koska "lapsista saa voimaa" ja kaikkea muuta roskaa, on ihan turhaa sekin. Eiköhän vaan yritetä tukea toisiamme sen mitä jaksetaan.
Ja mikäköhän syy kellään voi olla alapeukuttaa tätä? Ettekö usko, että se valvottava vauva on ihan oikeasti rankka asia?
Uskon. Uskotko itse, että elämässä on vielä valvottavaa vauvaa rankempiakin asioita? Äläkä vastaa sillä olkiukolla, että se rankka asia valvottaa äitiäkin ja siksi äidillä on rankempaa.
Kyllä minä sen tiedän että on. Ja on ihmisiä jotka kestävät valvomista ja väsymistä paremmin kuin toiset. Mutta ei se ole mikään syy vähätellä sitäkään, että heikkouninen vauva on useimmille aikuisille se konkreettisin ja tavallisin syy olla kuolemanväsynyt. Ja siksi se usein mainitaan ja otetaan esille, koska se on niin todellinen kokemus monelle (joku syöpä tms on paljon harvinaisempaa tavallisille työikäisille aikuisille).
Eihän siinä mitään vähäteltävää olekaan, valvominen ja väsymys on raankkaa. Kysymys on siitä, että väsymys ilman vauvaa on ihan yhtä todellista ja oikeaa väsymystä. Miten teidät äitylit saisi ymmärtämään tämän? Keskustelu on kuin kantaisi vettä järveen.
Meitä "äityleitä" ei saa kukaan ymmärtämään sitä, että syystä riippumaton VÄ-SY-MYS olisi sama asia äitinä kuin lapsettomana.
Keskustelun laatu on niin totaalisen oksettavaa kaikkine panetteluineen, että järveen vaan, mutta LAPSETTOMAN VÄSYMYS EI OLE VERRATTAVISSA VANHEMMAN VÄSYMYKSEEN!!!!!!!!!!!!
Miten teidät luu... lapsettomat saisi tämän ymmärtämään?
No hauku ja mitätöi ja sitten tosiaan tummenna ja HUUDA.
TUMMENNA JA HUUDA JA MITÄTÖI? Ja jankuta samaa? Äläkä perustele järkevästi mitään. Älä argumentoi ollenkaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vähättely ei ole oikein, voi olla väsynyt oli lapsia tai ei. Ero vain on siinä, että ilman lapsia saat levätä silloin kun tarvii, lähes kaiken muun voi jättää tekemättä. Lapsia et voi jättää oman onnen nojaan, vaikka mikä olisi. Eikä se ole mitään "äitikortin" esiin vetämistä, vaan totuus, ei mitään minä olen väsyneempi kuin sinä kilpailua.
Mulle rankinta äitiydessä on aina ollut vauvavuosi, kun vauva herää 15x yössä, tuntuu että sekoat ihan just, eikä ole ketään avuksi, että saisit edes yhden yön nukkua putkeen. Onneksi ne ajat on takana.Tsemppiä kaikille väsymyksestä kärsiville! Niin lapsettomille kuin lapsellisillekkin.
Ei saatana. No täytyypä lähetellä viestejä sydänkirurgeille, lennonjohtajille, poliiseille, palomiehille, sairaanhoitajille, opettajille jne. että hei nukkukaa töissä, ottakaa rennosti. Av-mamma sanoi, että saatte jättää työnne tekemättä ja lepäillä. Ei sen niin väliä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle ei ole selvinnyt, että miksi sitä väsymystä tai muutakaan tuntemusta pitää vertailla? Jos itselleni ystävä valittaa väsymystä, niin ei mulle tule mieleenkään avautua esimerkiksi omasta masennuksesta, että mitä valitat, sentään olet terve. Sama pätee tuohon äiti-ihmisten väsymykseen. Miten ihmeessä sinun väsymyksesi ja lapsien aiheuttama lisäväsymys liittyy millään lailla toiseen ihmiseen? Vai onko niin, että nämä kyseiset äiti-ihmiset kokevat, että puheen pitää olla heissä AINA, ovathan he äitejä ja jotenkin parempia ihmisiä (omasta mielestään). En yhtään ihmettele, jos lapsellisten ja lapsettomien ystävyyssuhteet kaatuu, jos äidit ovat sitä mieltä, että puheen pitää olla aina heissä ja heidän kokemuksissaan, eikä koskaan voi ihan vaikka kuunnella myös toista ja mitä hän käy elämässään läpi.
Ai, kyllä minusta tässäkin keskustelussa enemmän väheksytään sitä vauvan tuomaa väsymystä kuin korotetaan äitejä jalustalle. Ihan turha sitä on vähätellä. Jos valvova vauva osuu kohdalle ja vuosia saat nukkua tunnin pätkissä, kyllä se on yksi elämän väsyttävimpiä kokemuksia. Ja siihen vielä päälle jotain muuta murhetta...
Eikä tällä ole tarkoitus sanoa, etteikö elämässä olisi paljon muitakin rankkoja tilanteita. Ja uupuminenkin on hyvin yksilöllistä, joku jaksaa joku ei. Mutta se äitien väsymyksen vähättely, koska "lapsista saa voimaa" ja kaikkea muuta roskaa, on ihan turhaa sekin. Eiköhän vaan yritetä tukea toisiamme sen mitä jaksetaan.
Ja mikäköhän syy kellään voi olla alapeukuttaa tätä? Ettekö usko, että se valvottava vauva on ihan oikeasti rankka asia?
Uskon. Uskotko itse, että elämässä on vielä valvottavaa vauvaa rankempiakin asioita? Äläkä vastaa sillä olkiukolla, että se rankka asia valvottaa äitiäkin ja siksi äidillä on rankempaa.
Kyllä minä sen tiedän että on. Ja on ihmisiä jotka kestävät valvomista ja väsymistä paremmin kuin toiset. Mutta ei se ole mikään syy vähätellä sitäkään, että heikkouninen vauva on useimmille aikuisille se konkreettisin ja tavallisin syy olla kuolemanväsynyt. Ja siksi se usein mainitaan ja otetaan esille, koska se on niin todellinen kokemus monelle (joku syöpä tms on paljon harvinaisempaa tavallisille työikäisille aikuisille).
Eihän siinä mitään vähäteltävää olekaan, valvominen ja väsymys on raankkaa. Kysymys on siitä, että väsymys ilman vauvaa on ihan yhtä todellista ja oikeaa väsymystä. Miten teidät äitylit saisi ymmärtämään tämän? Keskustelu on kuin kantaisi vettä järveen.
Meitä "äityleitä" ei saa kukaan ymmärtämään sitä, että syystä riippumaton VÄ-SY-MYS olisi sama asia äitinä kuin lapsettomana.
Keskustelun laatu on niin totaalisen oksettavaa kaikkine panetteluineen, että järveen vaan, mutta LAPSETTOMAN VÄSYMYS EI OLE VERRATTAVISSA VANHEMMAN VÄSYMYKSEEN!!!!!!!!!!!!
Miten teidät luu... lapsettomat saisi tämän ymmärtämään?
Onko minun (isän) väsymys verrattavissa lasteni äidin väsymykseen?
Kyllä se on.
Ihmisen väsymys on ihmisen väsymys...
-
Mutta hoidatko sinä lasta/ lapsia kotona heistä 24/7 vastuusi ottaen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle ei ole selvinnyt, että miksi sitä väsymystä tai muutakaan tuntemusta pitää vertailla? Jos itselleni ystävä valittaa väsymystä, niin ei mulle tule mieleenkään avautua esimerkiksi omasta masennuksesta, että mitä valitat, sentään olet terve. Sama pätee tuohon äiti-ihmisten väsymykseen. Miten ihmeessä sinun väsymyksesi ja lapsien aiheuttama lisäväsymys liittyy millään lailla toiseen ihmiseen? Vai onko niin, että nämä kyseiset äiti-ihmiset kokevat, että puheen pitää olla heissä AINA, ovathan he äitejä ja jotenkin parempia ihmisiä (omasta mielestään). En yhtään ihmettele, jos lapsellisten ja lapsettomien ystävyyssuhteet kaatuu, jos äidit ovat sitä mieltä, että puheen pitää olla aina heissä ja heidän kokemuksissaan, eikä koskaan voi ihan vaikka kuunnella myös toista ja mitä hän käy elämässään läpi.
Ai, kyllä minusta tässäkin keskustelussa enemmän väheksytään sitä vauvan tuomaa väsymystä kuin korotetaan äitejä jalustalle. Ihan turha sitä on vähätellä. Jos valvova vauva osuu kohdalle ja vuosia saat nukkua tunnin pätkissä, kyllä se on yksi elämän väsyttävimpiä kokemuksia. Ja siihen vielä päälle jotain muuta murhetta...
Eikä tällä ole tarkoitus sanoa, etteikö elämässä olisi paljon muitakin rankkoja tilanteita. Ja uupuminenkin on hyvin yksilöllistä, joku jaksaa joku ei. Mutta se äitien väsymyksen vähättely, koska "lapsista saa voimaa" ja kaikkea muuta roskaa, on ihan turhaa sekin. Eiköhän vaan yritetä tukea toisiamme sen mitä jaksetaan.
Ja mikäköhän syy kellään voi olla alapeukuttaa tätä? Ettekö usko, että se valvottava vauva on ihan oikeasti rankka asia?
Uskon. Uskotko itse, että elämässä on vielä valvottavaa vauvaa rankempiakin asioita? Äläkä vastaa sillä olkiukolla, että se rankka asia valvottaa äitiäkin ja siksi äidillä on rankempaa.
Kyllä minä sen tiedän että on. Ja on ihmisiä jotka kestävät valvomista ja väsymistä paremmin kuin toiset. Mutta ei se ole mikään syy vähätellä sitäkään, että heikkouninen vauva on useimmille aikuisille se konkreettisin ja tavallisin syy olla kuolemanväsynyt. Ja siksi se usein mainitaan ja otetaan esille, koska se on niin todellinen kokemus monelle (joku syöpä tms on paljon harvinaisempaa tavallisille työikäisille aikuisille).
Eihän siinä mitään vähäteltävää olekaan, valvominen ja väsymys on raankkaa. Kysymys on siitä, että väsymys ilman vauvaa on ihan yhtä todellista ja oikeaa väsymystä. Miten teidät äitylit saisi ymmärtämään tämän? Keskustelu on kuin kantaisi vettä järveen.
Meitä "äityleitä" ei saa kukaan ymmärtämään sitä, että syystä riippumaton VÄ-SY-MYS olisi sama asia äitinä kuin lapsettomana.
Keskustelun laatu on niin totaalisen oksettavaa kaikkine panetteluineen, että järveen vaan, mutta LAPSETTOMAN VÄSYMYS EI OLE VERRATTAVISSA VANHEMMAN VÄSYMYKSEEN!!!!!!!!!!!!
Miten teidät luu... lapsettomat saisi tämän ymmärtämään?
Vapaaehtoisesti lapsettomat ovat monta kertaa yrittäneet selittää, että he osaavat kyllä kuvitella, ettei oman jo ennestään kohtuuttoman väsyttävän elämän lisäksi kannata hommata lasta, koska sitä pitää pukea, syöttää, pestä, lohdutella, siirrellä paikasta toiseen ja holhota.
Tämä on mennyt tunteisiin jollekin ja siitä ollaan sitten ihan mieli pahoitettu.
Ollaan oltu siinä luulossa, että jokainen vanhemmaksi haikaileva on tosiaan pohtinut sitä vanhemmuutta ihan etukäteen, mutta väärässä oltiin.
Kamalaa tosiaan huomata, että miten monelle on tullut yllätyksenä että vauva saattaa väsyttää ja sitä pitää hoitaa.
Höh, minä lähestyisin tätä niinpäin, että jos on itse todella väsynyt ihan mistä hyvänsä syystä, ei välttämättä ole kovin rakentava, jos joku itselle alkaa valitella väsymystä. Ei siksi, etteikö uskoisi sen toisen kokemusta todelliseksi, vaan ihan vain koska ei jaksa. Väsymys tekee kummallisia tepposia mielelle ja saa oikeasti käyttäytymään välillä aika puupäisesti ja epärationaalisella tavalla. Ei se tietenkään oikeuta vähättelyä tai ilkeilyä tai pätemistä, mutta väsynyt mieli on kummallinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähättely ei ole oikein, voi olla väsynyt oli lapsia tai ei. Ero vain on siinä, että ilman lapsia saat levätä silloin kun tarvii, lähes kaiken muun voi jättää tekemättä. Lapsia et voi jättää oman onnen nojaan, vaikka mikä olisi. Eikä se ole mitään "äitikortin" esiin vetämistä, vaan totuus, ei mitään minä olen väsyneempi kuin sinä kilpailua.
Mulle rankinta äitiydessä on aina ollut vauvavuosi, kun vauva herää 15x yössä, tuntuu että sekoat ihan just, eikä ole ketään avuksi, että saisit edes yhden yön nukkua putkeen. Onneksi ne ajat on takana.Tsemppiä kaikille väsymyksestä kärsiville! Niin lapsettomille kuin lapsellisillekkin.
Ei saatana. No täytyypä lähetellä viestejä sydänkirurgeille, lennonjohtajille, poliiseille, palomiehille, sairaanhoitajille, opettajille jne. että hei nukkukaa töissä, ottakaa rennosti. Av-mamma sanoi, että saatte jättää työnne tekemättä ja lepäillä. Ei sen niin väliä.
Joo ja niille demonisoiduille lastentarhan "tädeille"!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähättely ei ole oikein, voi olla väsynyt oli lapsia tai ei. Ero vain on siinä, että ilman lapsia saat levätä silloin kun tarvii, lähes kaiken muun voi jättää tekemättä. Lapsia et voi jättää oman onnen nojaan, vaikka mikä olisi. Eikä se ole mitään "äitikortin" esiin vetämistä, vaan totuus, ei mitään minä olen väsyneempi kuin sinä kilpailua.
Mulle rankinta äitiydessä on aina ollut vauvavuosi, kun vauva herää 15x yössä, tuntuu että sekoat ihan just, eikä ole ketään avuksi, että saisit edes yhden yön nukkua putkeen. Onneksi ne ajat on takana.Tsemppiä kaikille väsymyksestä kärsiville! Niin lapsettomille kuin lapsellisillekkin.
Ei saatana. No täytyypä lähetellä viestejä sydänkirurgeille, lennonjohtajille, poliiseille, palomiehille, sairaanhoitajille, opettajille jne. että hei nukkukaa töissä, ottakaa rennosti. Av-mamma sanoi, että saatte jättää työnne tekemättä ja lepäillä. Ei sen niin väliä.
Jos sun pää ei kestä, muiden kestää.
Juuri tätä naurettavaa yleistystä, naurettavaa kaikkea hippulat vinkuen a:sta ö:hön.
Miksette äidit joiden lapset ovat teille syöpää pahempi koettelemus, hae apua?
Rakastatteko sitä lastanne yhtään ja onko sillä lapsella mitään merkitystä teille muu kuin status?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle ei ole selvinnyt, että miksi sitä väsymystä tai muutakaan tuntemusta pitää vertailla? Jos itselleni ystävä valittaa väsymystä, niin ei mulle tule mieleenkään avautua esimerkiksi omasta masennuksesta, että mitä valitat, sentään olet terve. Sama pätee tuohon äiti-ihmisten väsymykseen. Miten ihmeessä sinun väsymyksesi ja lapsien aiheuttama lisäväsymys liittyy millään lailla toiseen ihmiseen? Vai onko niin, että nämä kyseiset äiti-ihmiset kokevat, että puheen pitää olla heissä AINA, ovathan he äitejä ja jotenkin parempia ihmisiä (omasta mielestään). En yhtään ihmettele, jos lapsellisten ja lapsettomien ystävyyssuhteet kaatuu, jos äidit ovat sitä mieltä, että puheen pitää olla aina heissä ja heidän kokemuksissaan, eikä koskaan voi ihan vaikka kuunnella myös toista ja mitä hän käy elämässään läpi.
Ai, kyllä minusta tässäkin keskustelussa enemmän väheksytään sitä vauvan tuomaa väsymystä kuin korotetaan äitejä jalustalle. Ihan turha sitä on vähätellä. Jos valvova vauva osuu kohdalle ja vuosia saat nukkua tunnin pätkissä, kyllä se on yksi elämän väsyttävimpiä kokemuksia. Ja siihen vielä päälle jotain muuta murhetta...
Eikä tällä ole tarkoitus sanoa, etteikö elämässä olisi paljon muitakin rankkoja tilanteita. Ja uupuminenkin on hyvin yksilöllistä, joku jaksaa joku ei. Mutta se äitien väsymyksen vähättely, koska "lapsista saa voimaa" ja kaikkea muuta roskaa, on ihan turhaa sekin. Eiköhän vaan yritetä tukea toisiamme sen mitä jaksetaan.
Lähinnä siis kommentoin sitä asiaa, että jos lapseton ihminen valittaa väsymystä ja joku äiti sanoo siihen, ettei lapseton tiedä mitään väsymyksestä. Niin että miksi on pakko sanoa niin? Siis ihan oikeassakin elämässä olen kuullut tuolla tavalla sanottavan. Miksi ei voi vaan olla hiljaa siitä omasta väsymyksestä ja yrittää ymmärtää esimerkiksi sen, että jokaisella on oikeus siihen omaan kokemukseen, eikä sitä omaa tilannettaan tarvitse korostaa aina kun joku toinen puhuu tuntemuksistaan ja elämästään. Ei yksinkertaisesti tarvitse verrata. Jos itselleni joku kertoo jostain tilanteessa, niin ei mulla ainakaan ole tapana siirtää keskustelua itseeni, että minäminäminä mulla vasta rankkaa onkin.
Toki toki, kyllähän se on kohteliasta yrittää ymmärtää sitä toista ja kuunnella ja olla läsnä. Mutta itse muistan ainakin silloin aikoinaan, kun vauvaväsymys oli pahimmillaan, että kaikki mahdollinen väsymyksestä valittaminen sai minut niin näkemään punaista. Ei siksi, etteikö se toisen kokemus voisi olla ihan todellinen, vaan siksi että minusta sinänsä jo se, että pienen vauvan äidille valittaa väsymystä on vähän sama kuin että syöpäpotilaalle valittaa flunssasta. Kärsimyksiä ei pidä vertailla, mutta tilannetajua on hyvä olla. Suuntaan jos toiseen, tottakai, ei sen vauvan äidinkään kannata väsymyksestä avautua, jos tietää jollakin olleen vuosien krooninen unettomuus. Vastaanotto voi olla aika kylmä, ja siitä näitä "et tiedä väsymyksestä mitään" ja muita sammakoita varmaan putkahteleekin.
Nyt kaiken huippu. Eli muiden pitäisi varoa sanomisiaan siksi, että joku on saanut lapsen ja saattaa olla väsynyt. Tuo on se syy, miksi äitejä ajatellaan joskus itsekkäiksi. Siis muiden pitäisi lopettaa omista asioista puhuminen, ettei vaan äiti-ihminen loukkaannu, mutta sen sijaan äidillä on närkätyessään oikeus arvostella jonkun toisen ihmisen henkilökohtaisia kokemuksia. Jos noin ihon alle menee se, että joku toinen mainitsee omasta väsymyksestään, niin miten ihmeessä te niiden lasten kanssa pärjäätte ylipäätään. Ja ihan näin tiedoksi, ettei lapsen saaminen ole verrattavissa syöpään, ei niin mitenkään päin.
Ei niin, itse kummatkin kokeneena lapsi oli huomattavasti fyysisesti väsyttävämpi, kun kolme vuotta nukkui 1-2 tunnin pätkissä. Syöpä oli henkisesti rankempi kyllä, mutta hoitojen välissä yleensä oli ihan suhteellisen jaksavainen olo useimpina päivinä.
Niin ja sitten voidaankin lähteä kyselemään, että millainen syöpä, kuinka aikaisin todettu, miten pitkälle levinnyt, millaista hoitoa, millaiset tukijoukot jne. Eli voidaanko päästä yhteisymmärrykseen, että sinä et sen oman syöpäkokemuksesi perusteella voi julistaa, että lasten hoitaminen on rankempaa kuin syöpähoidot?
Teinkö minä niin? Sen sijaan tuo jolle vastasin yleisti kyllä..
Ei tarvitse kuin YHDEN henkilön joka, joko on tosi taitava trolli ja kieliposkessa vääntää toinen toistaan typerämpiä viestejä, vetäen vähämielisen mamman roolia, tai aidon sellaisen.
Toiset sitten servaavat sitä, välittämättä siitä onko hän aidosti niin tyhmä vai ei. Ihminen kun tekee vapaa-ajallaan mielellään kaikkea leppoista hommaa.