Lue keskustelun säännöt.
"Et tiedä todellisesta väsymyksestä mitään, koska sinulla ei ole lapsia."
Ei äiti, mutta väsynyt
05.09.2019 |
Tuossapa lausahdus, joka nostaa verenpainetta joka kerta, kun sattuu nuo sanat kuulemaan.
Ymmärrän, että äiti-ihmiset ovat väsyneitä lapsiperheen arjesta, he ovat varmasti kovilla jaksamisensa kanssa, mutta mielestäni kenelläkään ei ole silti oikeutta tulla vähättelemään muiden ihmisten väsymystä. Monet psyykkiset ja fyysiset seikat vaikuttavat väsymyksen tunteisiin. Läheltä olen seurannut, kuinka esimerkiksi sisäilmaongelmista krooniseen väsymysoireyhtymään sairastunut läheiseni kamppailee arjen tavallisten asioiden kanssa: jopa tiskaaminen voi olla niin rankkaa, että sen jälkeen tarvitsee lepoa. Päässä humisee ja suhisee, olo on jatkuvasti huono. Joka paikkaa koskee. Se väsyttää. Niinpä esimerkiksi tuollaisessa tilanteessa tuntuu kohtuuttomalta vähätellä toisen ihmisen väsymystä ja tuntemuksia muutenkin.
Emme me omasta tahdosta riippuen tai riippumatta lapsettomatkaan vähättele teidän äiti-ihmisten väsymystä. Mikä oikeus heillä siis on vähätellä muiden tuntemuksia?
Ja Huom! Kyllä, näitä asioita ei voi yleistää, kaikki eivät toimi samoin. Kaikki äidit eivät vähättele.
Asiallista keskustelua, kiitos!
Kommentit (1165)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiaa. Ihminen on väsynyt kun se ei ole nukkunut tarpeeksi. Väsymys ei kysy sitä, miksi ei ole nukkunut. On syynä sitten vauva tai mikä tahansa muu, väsymys on väsymystä.
Kannattaa sanoa ihan suoraan että jos moinen vähättely ei lopu niin yhteydenpito loppuu. Äidit luulevat olevansa jotain sankarihahmoja kun ovat lisääntyneet, muiden ongelmat eivät ole enää mitään heidän ongelmiinsa verrattuna. Ja päinvastoin, kukaan lapseton ei voi tuntea sellaista onnea ja rakkautta mitä tämä juuri äidiksi tullut ihminen nyt kokee. Potaskaa, mutta äitikupla aiheuttaa kaikenlaisia aivopieruja.
Mun kaveri vetäisi kerran tuon äitiväsymyskortin esiin, kun hän kyseli kuulumisiani. Sanoin, että olen melko väsynyt kun olen viikon ajan ollut päivät luennoilla, illat töissä ja öisin lukenut hankalaan tenttiin. "Heh, sä et tiedä väsymyksestä mitään kun sulla ei ole vauvaa!" Tämä on siis aivan suora lainaus. Ilmoitin, että jos vielä kerran tulee minulle kertomaan etten voi olla väsynyt (vaikka olen nukkunut viikon pienissä pätkissä aina kun oli vartti aikaa), niin ei tarvitse olla enää yhteydessä ollenkaan. Pyysi anteeksi, ja sen jälkeen homma ei ole toistunut.
Ymmärrän siis hyvin vauvasta johtuvan väsymyksen, mutta se ei tee muiden väsymyksestä yhtään sen vähemmän totta.
Mutta sulla on mahdollisuus nukkua, kun et ole luennoilla, töissä tai tenttiin lukemassa. Lapsessa ei ole off-nappia, jotta äiti voisi nukkua.
Olet oikeassa. Samalla tavalla kuin minä voin jättää velvollisuuteni hoitamatta, eli jättää koulun kesken ja irtisanoutua työstäni, sinäkin voit antaa lapsesi adoptioon tai sijoitukseen.
Valintoja, valintoja.
/12
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asiaa. Ihminen on väsynyt kun se ei ole nukkunut tarpeeksi. Väsymys ei kysy sitä, miksi ei ole nukkunut. On syynä sitten vauva tai mikä tahansa muu, väsymys on väsymystä.
Kannattaa sanoa ihan suoraan että jos moinen vähättely ei lopu niin yhteydenpito loppuu. Äidit luulevat olevansa jotain sankarihahmoja kun ovat lisääntyneet, muiden ongelmat eivät ole enää mitään heidän ongelmiinsa verrattuna. Ja päinvastoin, kukaan lapseton ei voi tuntea sellaista onnea ja rakkautta mitä tämä juuri äidiksi tullut ihminen nyt kokee. Potaskaa, mutta äitikupla aiheuttaa kaikenlaisia aivopieruja.
Mun kaveri vetäisi kerran tuon äitiväsymyskortin esiin, kun hän kyseli kuulumisiani. Sanoin, että olen melko väsynyt kun olen viikon ajan ollut päivät luennoilla, illat töissä ja öisin lukenut hankalaan tenttiin. "Heh, sä et tiedä väsymyksestä mitään kun sulla ei ole vauvaa!" Tämä on siis aivan suora lainaus. Ilmoitin, että jos vielä kerran tulee minulle kertomaan etten voi olla väsynyt (vaikka olen nukkunut viikon pienissä pätkissä aina kun oli vartti aikaa), niin ei tarvitse olla enää yhteydessä ollenkaan. Pyysi anteeksi, ja sen jälkeen homma ei ole toistunut.
Ymmärrän siis hyvin vauvasta johtuvan väsymyksen, mutta se ei tee muiden väsymyksestä yhtään sen vähemmän totta.
Tämä. Jestas, että tällaiset ihmiset ovat raivostuttavia. Tosiasiassa heidän elämänsä on tavallistakin tavallisempaa, mutta sitä pitää nostattaa jonakin erityisenä kärsimysnäyttelmänä ja vastaavasti uskotella, että suuremmasta onnesta ja rakkausdesta ei voi tietääkään. Normaalia elämän kuoppia ja nousuja, mutta pakko uskotella itselleen ja muille, että kyse on jostain erityisestä, jotta saa vähätellä muita. Rasittavia ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerron, mikä se ero on, olen nimittäin itse kärsinyt unettomuudesta sekä ennen lapsia että lapsien jälkeen. Pahimmat unettomuusjaksoni sijoittuvat ajalle ennen lapsia. Kun ei ole lapsia, ei tarvitse huolehtia väsyneenä vielä toisistakin ihmisistä. Jos töissä pitää, ei tarvitse enää kotona, vaan voi omistautua itselleen. Kun on lapsia, on pakko hoitaa muidenkin, usein sellaisten ihmisten asiat, jotka tarvitsevat apua ihan kaikissa toimissan.
Toivoisin, että alapeukuttamisen sijaan olisitte rakentavasti eri mieltä, jos olette eri mieltä.
En kiistä sitä, etteikö äideillä ja isillä olisi enemmän itse valittua vastuuta, mutta sen perusteella ei vaan voi väittää, ettei lapseton tietäisi mitään todellisesta väsymyksestä. Tuollaisia höpisevä vain häpäisee itsensä.
No, yritän nyt vain kertoa, mitä siinä taustalla on. Jos nyt täällä joku sanoo, ettei halua hankkia lapsia, koska ei jaksaisi sitä, että on tilanteessa kuin tilanteessa vastuussa niistä lapsista (oli sitten miten väsynyt vain), ja häntä ymmärretään. Kerron nyt sen tilanteen sieltä toiselta puolelta, siltä puolelta, että tosiaan on vireystilasta huolimatta se ihminen, joka joutuu olemaan vastuussa. Lapset eivät ota huomioon, mikä se väsymyksen aste on.
Ja koska äideillä on (ehkä) rankempaa, lapsettoman väsymys ei ole todellista? Miksi? Jos väsymyksen aiheuttava tekijä on tismalleen sama ja kaksi henkilöä reagoivat siihen tismalleen samoin, perheellinen luultavasti on tilanteessa väsyneempi kuin perheetön. Mutta kuinka usein väsymys on noin tarkalleen vertailukelpoista? Todellisessa elämässä kuormitus ja siihen reagointi on yksilöllistä, eikä millään logiikalla voi väittää, että koliikkilapsen äiti olisi väsyneempi kuin vaikka burn outista kärsivä lapseton. Eikä myöskään päinvastoin.
En kirjoittanut kommentissani, ettei ole todellista. Sanoin vain, että mikä tahansa väsymystila on, ja mistä tahansa se johtuu (burnout, koliikki), lapset on pakko hoitaa siihen päälle.
Tämäkin on hauska argumentti; lapset on pakko hoitaa väsyneinäkin. Tämä tekee lapsettomien väsymyksestä jotenkin vähäpätöisempää.
Luuleeko äitylit oikeasti, että lapsettomien elämä jotenkin pysähtyy sen unettomuuden vuoksi? Että voi vaan jättää kaikki velvollisuudet hoitamatta siksi aikaa kun on väsynyt? Työt, opiskelu, sosiaaliset suhteet, kaikki vaan jäihin kun ei saa nukuttua.
Voiko jollekin oikeasti tulla yllärinä, että lapsettomillakin on velvollisuuksia ja elämää? Että ei lapsetonkaan välttämättä voi huonosti nukutunn yön jälkeen jäädä koko päiväksi sohvalle torkkumaan?
/12
Ei lapsettoman tarvitse jättää sosiaalisia suhteitaan ja velvollisuuksiaan hoitamatta väsymyksen vuoksi, mutta lapsettoman on huo-mat-ta-vas-ti helpompi niin tehdä, koska lapsettoman sosiaalinen suhde tai muu velvoite voi odottaa, jopa ymmärtää.
Pieni lapsi ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerron, mikä se ero on, olen nimittäin itse kärsinyt unettomuudesta sekä ennen lapsia että lapsien jälkeen. Pahimmat unettomuusjaksoni sijoittuvat ajalle ennen lapsia. Kun ei ole lapsia, ei tarvitse huolehtia väsyneenä vielä toisistakin ihmisistä. Jos töissä pitää, ei tarvitse enää kotona, vaan voi omistautua itselleen. Kun on lapsia, on pakko hoitaa muidenkin, usein sellaisten ihmisten asiat, jotka tarvitsevat apua ihan kaikissa toimissan.
Toivoisin, että alapeukuttamisen sijaan olisitte rakentavasti eri mieltä, jos olette eri mieltä.
En kiistä sitä, etteikö äideillä ja isillä olisi enemmän itse valittua vastuuta, mutta sen perusteella ei vaan voi väittää, ettei lapseton tietäisi mitään todellisesta väsymyksestä. Tuollaisia höpisevä vain häpäisee itsensä.
No, yritän nyt vain kertoa, mitä siinä taustalla on. Jos nyt täällä joku sanoo, ettei halua hankkia lapsia, koska ei jaksaisi sitä, että on tilanteessa kuin tilanteessa vastuussa niistä lapsista (oli sitten miten väsynyt vain), ja häntä ymmärretään. Kerron nyt sen tilanteen sieltä toiselta puolelta, siltä puolelta, että tosiaan on vireystilasta huolimatta se ihminen, joka joutuu olemaan vastuussa. Lapset eivät ota huomioon, mikä se väsymyksen aste on.
Ja koska äideillä on (ehkä) rankempaa, lapsettoman väsymys ei ole todellista? Miksi? Jos väsymyksen aiheuttava tekijä on tismalleen sama ja kaksi henkilöä reagoivat siihen tismalleen samoin, perheellinen luultavasti on tilanteessa väsyneempi kuin perheetön. Mutta kuinka usein väsymys on noin tarkalleen vertailukelpoista? Todellisessa elämässä kuormitus ja siihen reagointi on yksilöllistä, eikä millään logiikalla voi väittää, että koliikkilapsen äiti olisi väsyneempi kuin vaikka burn outista kärsivä lapseton. Eikä myöskään päinvastoin.
En kirjoittanut kommentissani, ettei ole todellista. Sanoin vain, että mikä tahansa väsymystila on, ja mistä tahansa se johtuu (burnout, koliikki), lapset on pakko hoitaa siihen päälle.
Tämäkin on hauska argumentti; lapset on pakko hoitaa väsyneinäkin. Tämä tekee lapsettomien väsymyksestä jotenkin vähäpätöisempää.
Luuleeko äitylit oikeasti, että lapsettomien elämä jotenkin pysähtyy sen unettomuuden vuoksi? Että voi vaan jättää kaikki velvollisuudet hoitamatta siksi aikaa kun on väsynyt? Työt, opiskelu, sosiaaliset suhteet, kaikki vaan jäihin kun ei saa nukuttua.
Voiko jollekin oikeasti tulla yllärinä, että lapsettomillakin on velvollisuuksia ja elämää? Että ei lapsetonkaan välttämättä voi huonosti nukutunn yön jälkeen jäädä koko päiväksi sohvalle torkkumaan?
/12
Ei lapsettoman tarvitse jättää sosiaalisia suhteitaan ja velvollisuuksiaan hoitamatta väsymyksen vuoksi, mutta lapsettoman on huo-mat-ta-vas-ti helpompi niin tehdä, koska lapsettoman sosiaalinen suhde tai muu velvoite voi odottaa, jopa ymmärtää.
Pieni lapsi ei.
Ja työ ja opiskelupaikka myös? Sori, en oo saanut oikein nukuttua, tuun ens vuonna sit uudestaan kokeilemaan mut pitäkää jooko palkka ja opintopisteet silti juoksemassa? :D
/12
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerron, mikä se ero on, olen nimittäin itse kärsinyt unettomuudesta sekä ennen lapsia että lapsien jälkeen. Pahimmat unettomuusjaksoni sijoittuvat ajalle ennen lapsia. Kun ei ole lapsia, ei tarvitse huolehtia väsyneenä vielä toisistakin ihmisistä. Jos töissä pitää, ei tarvitse enää kotona, vaan voi omistautua itselleen. Kun on lapsia, on pakko hoitaa muidenkin, usein sellaisten ihmisten asiat, jotka tarvitsevat apua ihan kaikissa toimissan.
Toivoisin, että alapeukuttamisen sijaan olisitte rakentavasti eri mieltä, jos olette eri mieltä.
En kiistä sitä, etteikö äideillä ja isillä olisi enemmän itse valittua vastuuta, mutta sen perusteella ei vaan voi väittää, ettei lapseton tietäisi mitään todellisesta väsymyksestä. Tuollaisia höpisevä vain häpäisee itsensä.
No, yritän nyt vain kertoa, mitä siinä taustalla on. Jos nyt täällä joku sanoo, ettei halua hankkia lapsia, koska ei jaksaisi sitä, että on tilanteessa kuin tilanteessa vastuussa niistä lapsista (oli sitten miten väsynyt vain), ja häntä ymmärretään. Kerron nyt sen tilanteen sieltä toiselta puolelta, siltä puolelta, että tosiaan on vireystilasta huolimatta se ihminen, joka joutuu olemaan vastuussa. Lapset eivät ota huomioon, mikä se väsymyksen aste on.
Ja koska äideillä on (ehkä) rankempaa, lapsettoman väsymys ei ole todellista? Miksi? Jos väsymyksen aiheuttava tekijä on tismalleen sama ja kaksi henkilöä reagoivat siihen tismalleen samoin, perheellinen luultavasti on tilanteessa väsyneempi kuin perheetön. Mutta kuinka usein väsymys on noin tarkalleen vertailukelpoista? Todellisessa elämässä kuormitus ja siihen reagointi on yksilöllistä, eikä millään logiikalla voi väittää, että koliikkilapsen äiti olisi väsyneempi kuin vaikka burn outista kärsivä lapseton. Eikä myöskään päinvastoin.
En kirjoittanut kommentissani, ettei ole todellista. Sanoin vain, että mikä tahansa väsymystila on, ja mistä tahansa se johtuu (burnout, koliikki), lapset on pakko hoitaa siihen päälle.
Tämäkin on hauska argumentti; lapset on pakko hoitaa väsyneinäkin. Tämä tekee lapsettomien väsymyksestä jotenkin vähäpätöisempää.
Luuleeko äitylit oikeasti, että lapsettomien elämä jotenkin pysähtyy sen unettomuuden vuoksi? Että voi vaan jättää kaikki velvollisuudet hoitamatta siksi aikaa kun on väsynyt? Työt, opiskelu, sosiaaliset suhteet, kaikki vaan jäihin kun ei saa nukuttua.
Voiko jollekin oikeasti tulla yllärinä, että lapsettomillakin on velvollisuuksia ja elämää? Että ei lapsetonkaan välttämättä voi huonosti nukutunn yön jälkeen jäädä koko päiväksi sohvalle torkkumaan?
/12
Ei lapsettoman tarvitse jättää sosiaalisia suhteitaan ja velvollisuuksiaan hoitamatta väsymyksen vuoksi, mutta lapsettoman on huo-mat-ta-vas-ti helpompi niin tehdä, koska lapsettoman sosiaalinen suhde tai muu velvoite voi odottaa, jopa ymmärtää.
Pieni lapsi ei.
Ja työ ja opiskelupaikka myös? Sori, en oo saanut oikein nukuttua, tuun ens vuonna sit uudestaan kokeilemaan mut pitäkää jooko palkka ja opintopisteet silti juoksemassa? :D /12
Rautalanka: kyllä opiskelu- ja työpaikan kanssa voi neuvotella, mikäli väsymys on niin totaalista, sellaista, ettei hommiaan saa tehtyä.
Pienen lapsen kanssa ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla diagnosoitiin nelikymppisenä vaikea uniapnea, se oli vaivannut jo vuosia. Öisin minun piti käydä pissalla kymmenenkin kertaa ja heräämisiä, joihin en havahtunut, oli valtavasti. Olin kyllä väsynyt, mutta ei se silti ollut niin pahaa mitä lasten vauva-aikoina. Silloin aloin pelätä nukahtamista, kun herääminen tuli ulkoapäin kesken syvimmän unen. Se herääminen sattui ihan fyysisesti. Ainakin minun oli helpompi kestää ne heräämiset, jotka keho tuotti itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiaa. Ihminen on väsynyt kun se ei ole nukkunut tarpeeksi. Väsymys ei kysy sitä, miksi ei ole nukkunut. On syynä sitten vauva tai mikä tahansa muu, väsymys on väsymystä.
Kannattaa sanoa ihan suoraan että jos moinen vähättely ei lopu niin yhteydenpito loppuu. Äidit luulevat olevansa jotain sankarihahmoja kun ovat lisääntyneet, muiden ongelmat eivät ole enää mitään heidän ongelmiinsa verrattuna. Ja päinvastoin, kukaan lapseton ei voi tuntea sellaista onnea ja rakkautta mitä tämä juuri äidiksi tullut ihminen nyt kokee. Potaskaa, mutta äitikupla aiheuttaa kaikenlaisia aivopieruja.
Mun kaveri vetäisi kerran tuon äitiväsymyskortin esiin, kun hän kyseli kuulumisiani. Sanoin, että olen melko väsynyt kun olen viikon ajan ollut päivät luennoilla, illat töissä ja öisin lukenut hankalaan tenttiin. "Heh, sä et tiedä väsymyksestä mitään kun sulla ei ole vauvaa!" Tämä on siis aivan suora lainaus. Ilmoitin, että jos vielä kerran tulee minulle kertomaan etten voi olla väsynyt (vaikka olen nukkunut viikon pienissä pätkissä aina kun oli vartti aikaa), niin ei tarvitse olla enää yhteydessä ollenkaan. Pyysi anteeksi, ja sen jälkeen homma ei ole toistunut.
Ymmärrän siis hyvin vauvasta johtuvan väsymyksen, mutta se ei tee muiden väsymyksestä yhtään sen vähemmän totta.
Mutta sulla on mahdollisuus nukkua, kun et ole luennoilla, töissä tai tenttiin lukemassa. Lapsessa ei ole off-nappia, jotta äiti voisi nukkua.
Lapsella on yleensä isä, joka voi huolehtia sillä välin kun äiti nukkuu...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuossa lauseessa on perää, ei millään pahalla.
Väsynyt voi eri syistä olla kuka vaan, totta kai. Mutta kun on lapsia, niin ei voikaan omatahtisesti, omaehtoisesti levätä vapaa-ajalla. Ei välttämättä voi edes nukkua öisin rauhassa. Se on aikamoinen ero verrattuna lapsettomaan, jonka lepohetki on turvatumpi.
Mielipiteesi perustuu omaan harhaluuloosi siitä millaista lapsettoman ihmisen arki on. Et tiedä mitä siihen sisältyy ja minkä takia näitä "turvattuja lepohetkiä" ei kaikille ole suotu. Suu soukemmalle.
Ihanaa tämä lapsettomien velvollisuuksien vähättely. Ihmisillä voi olla kaikenlaisia velvollisuuksia, jotka toki ovat oma valinta, niin kuin lapsetkin. Näin hevosihmisenä tulee heti mieleen oman tallin pyörittäminen. Eläimiä ei voi jättää hoitamatta, koska nyt väsyttääkin eikä jaksakaan nousta sängystä. Kaikki lapsettomat eivät käy 8-16 töissä ja istu loppuaikaa sohvalla peukaloita pyörittelemässä ja luppoaikaa viettämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerron, mikä se ero on, olen nimittäin itse kärsinyt unettomuudesta sekä ennen lapsia että lapsien jälkeen. Pahimmat unettomuusjaksoni sijoittuvat ajalle ennen lapsia. Kun ei ole lapsia, ei tarvitse huolehtia väsyneenä vielä toisistakin ihmisistä. Jos töissä pitää, ei tarvitse enää kotona, vaan voi omistautua itselleen. Kun on lapsia, on pakko hoitaa muidenkin, usein sellaisten ihmisten asiat, jotka tarvitsevat apua ihan kaikissa toimissan.
Toivoisin, että alapeukuttamisen sijaan olisitte rakentavasti eri mieltä, jos olette eri mieltä.
En kiistä sitä, etteikö äideillä ja isillä olisi enemmän itse valittua vastuuta, mutta sen perusteella ei vaan voi väittää, ettei lapseton tietäisi mitään todellisesta väsymyksestä. Tuollaisia höpisevä vain häpäisee itsensä.
No, yritän nyt vain kertoa, mitä siinä taustalla on. Jos nyt täällä joku sanoo, ettei halua hankkia lapsia, koska ei jaksaisi sitä, että on tilanteessa kuin tilanteessa vastuussa niistä lapsista (oli sitten miten väsynyt vain), ja häntä ymmärretään. Kerron nyt sen tilanteen sieltä toiselta puolelta, siltä puolelta, että tosiaan on vireystilasta huolimatta se ihminen, joka joutuu olemaan vastuussa. Lapset eivät ota huomioon, mikä se väsymyksen aste on.
Ja koska äideillä on (ehkä) rankempaa, lapsettoman väsymys ei ole todellista? Miksi? Jos väsymyksen aiheuttava tekijä on tismalleen sama ja kaksi henkilöä reagoivat siihen tismalleen samoin, perheellinen luultavasti on tilanteessa väsyneempi kuin perheetön. Mutta kuinka usein väsymys on noin tarkalleen vertailukelpoista? Todellisessa elämässä kuormitus ja siihen reagointi on yksilöllistä, eikä millään logiikalla voi väittää, että koliikkilapsen äiti olisi väsyneempi kuin vaikka burn outista kärsivä lapseton. Eikä myöskään päinvastoin.
En kirjoittanut kommentissani, ettei ole todellista. Sanoin vain, että mikä tahansa väsymystila on, ja mistä tahansa se johtuu (burnout, koliikki), lapset on pakko hoitaa siihen päälle.
Tämäkin on hauska argumentti; lapset on pakko hoitaa väsyneinäkin. Tämä tekee lapsettomien väsymyksestä jotenkin vähäpätöisempää.
Luuleeko äitylit oikeasti, että lapsettomien elämä jotenkin pysähtyy sen unettomuuden vuoksi? Että voi vaan jättää kaikki velvollisuudet hoitamatta siksi aikaa kun on väsynyt? Työt, opiskelu, sosiaaliset suhteet, kaikki vaan jäihin kun ei saa nukuttua.
Voiko jollekin oikeasti tulla yllärinä, että lapsettomillakin on velvollisuuksia ja elämää? Että ei lapsetonkaan välttämättä voi huonosti nukutunn yön jälkeen jäädä koko päiväksi sohvalle torkkumaan?
/12
Ei lapsettoman tarvitse jättää sosiaalisia suhteitaan ja velvollisuuksiaan hoitamatta väsymyksen vuoksi, mutta lapsettoman on huo-mat-ta-vas-ti helpompi niin tehdä, koska lapsettoman sosiaalinen suhde tai muu velvoite voi odottaa, jopa ymmärtää.
Pieni lapsi ei.
Ja työ ja opiskelupaikka myös? Sori, en oo saanut oikein nukuttua, tuun ens vuonna sit uudestaan kokeilemaan mut pitäkää jooko palkka ja opintopisteet silti juoksemassa? :D /12
Rautalanka: kyllä opiskelu- ja työpaikan kanssa voi neuvotella, mikäli väsymys on niin totaalista, sellaista, ettei hommiaan saa tehtyä.
Pienen lapsen kanssa ei.
Niin, silloin saa saikkea. Saikella tosin opintopisteet jäävät suorittamatta ja palkkakin pienenee, mutta kyllä sitä tosiaan saa. Itselläni ei kylläkään nollasopparilaisena olisi mitään mahdollisuutta ottaa leposaikkea, mun työt menisivät silloin muille ihmisille jatkossakin. Mutta normaalitilanteessa kyllä.
Mutta asiaan, saathan sinä lapsiesi kanssa apua jos sitä tarvitset, eli jos väsymys on niin totaalista ettet saa lapsiasi hoidettua. Soittoa vaan päivystykseen tai auttavaan puhelimeen niin hommat alkavat järjestyä. Ei sun lapset kuolemaan jää jos sinä olet liian väsynyt heitä hoitamaan, apua on todellakin saatavilla.
/12
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiaa. Ihminen on väsynyt kun se ei ole nukkunut tarpeeksi. Väsymys ei kysy sitä, miksi ei ole nukkunut. On syynä sitten vauva tai mikä tahansa muu, väsymys on väsymystä.
Kannattaa sanoa ihan suoraan että jos moinen vähättely ei lopu niin yhteydenpito loppuu. Äidit luulevat olevansa jotain sankarihahmoja kun ovat lisääntyneet, muiden ongelmat eivät ole enää mitään heidän ongelmiinsa verrattuna. Ja päinvastoin, kukaan lapseton ei voi tuntea sellaista onnea ja rakkautta mitä tämä juuri äidiksi tullut ihminen nyt kokee. Potaskaa, mutta äitikupla aiheuttaa kaikenlaisia aivopieruja.
Mun kaveri vetäisi kerran tuon äitiväsymyskortin esiin, kun hän kyseli kuulumisiani. Sanoin, että olen melko väsynyt kun olen viikon ajan ollut päivät luennoilla, illat töissä ja öisin lukenut hankalaan tenttiin. "Heh, sä et tiedä väsymyksestä mitään kun sulla ei ole vauvaa!" Tämä on siis aivan suora lainaus. Ilmoitin, että jos vielä kerran tulee minulle kertomaan etten voi olla väsynyt (vaikka olen nukkunut viikon pienissä pätkissä aina kun oli vartti aikaa), niin ei tarvitse olla enää yhteydessä ollenkaan. Pyysi anteeksi, ja sen jälkeen homma ei ole toistunut.
Ymmärrän siis hyvin vauvasta johtuvan väsymyksen, mutta se ei tee muiden väsymyksestä yhtään sen vähemmän totta.
Mutta sulla on mahdollisuus nukkua, kun et ole luennoilla, töissä tai tenttiin lukemassa. Lapsessa ei ole off-nappia, jotta äiti voisi nukkua.
Lapsella on yleensä isä, joka voi huolehtia sillä välin kun äiti nukkuu...
Koska se (yleensä töissä käyvä) isä sitten nukkuu? Töissä päivällä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiaa. Ihminen on väsynyt kun se ei ole nukkunut tarpeeksi. Väsymys ei kysy sitä, miksi ei ole nukkunut. On syynä sitten vauva tai mikä tahansa muu, väsymys on väsymystä.
Kannattaa sanoa ihan suoraan että jos moinen vähättely ei lopu niin yhteydenpito loppuu. Äidit luulevat olevansa jotain sankarihahmoja kun ovat lisääntyneet, muiden ongelmat eivät ole enää mitään heidän ongelmiinsa verrattuna. Ja päinvastoin, kukaan lapseton ei voi tuntea sellaista onnea ja rakkautta mitä tämä juuri äidiksi tullut ihminen nyt kokee. Potaskaa, mutta äitikupla aiheuttaa kaikenlaisia aivopieruja.
Mun kaveri vetäisi kerran tuon äitiväsymyskortin esiin, kun hän kyseli kuulumisiani. Sanoin, että olen melko väsynyt kun olen viikon ajan ollut päivät luennoilla, illat töissä ja öisin lukenut hankalaan tenttiin. "Heh, sä et tiedä väsymyksestä mitään kun sulla ei ole vauvaa!" Tämä on siis aivan suora lainaus. Ilmoitin, että jos vielä kerran tulee minulle kertomaan etten voi olla väsynyt (vaikka olen nukkunut viikon pienissä pätkissä aina kun oli vartti aikaa), niin ei tarvitse olla enää yhteydessä ollenkaan. Pyysi anteeksi, ja sen jälkeen homma ei ole toistunut.
Ymmärrän siis hyvin vauvasta johtuvan väsymyksen, mutta se ei tee muiden väsymyksestä yhtään sen vähemmän totta.
Mutta sulla on mahdollisuus nukkua, kun et ole luennoilla, töissä tai tenttiin lukemassa. Lapsessa ei ole off-nappia, jotta äiti voisi nukkua.
Lapsella on yleensä isä, joka voi huolehtia sillä välin kun äiti nukkuu...
Miten niin yleensä?
Älä yleistä.
No hei, voihan äidilläkin olla vaikka mitä lasten lisäksi.
Minulla oli vielä jokin aika sitten 3 alle 5 vuotiasta, sairastuin ai-tautiin ja oli kuolemanväsynyt kun tulehdukset oli päällä ja useita kuukautta putkeen kuumetta. Siinä samalla rakennettiin yritystä ja toinen vanhemmistani kuoli ja lapsella oli terveysongelmia. Siinä sivussa stressasin ja valvoin yöt kun syke on taivaissa ja mitähän kaikkea.
Kivittäkää vain mutta todellakin sanon että lapsettomana olisin saanut edes päivällä nukkua, tai ainakin kokeilla. Se tunne on ihan hirveä kun on kuolemanväsynyt ja uupunut etkä voi levätä että lapsille ei käy mitään ja viimeisillä voimilla pitää ruokkia ja vaihtaa vaippaa, olla läsnä ja viihdyttää.
Tietysti lapsettomillakin on ihan samat ongelmat yms mutta ei näitä voi edes verrata keskenään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiaa. Ihminen on väsynyt kun se ei ole nukkunut tarpeeksi. Väsymys ei kysy sitä, miksi ei ole nukkunut. On syynä sitten vauva tai mikä tahansa muu, väsymys on väsymystä.
Kannattaa sanoa ihan suoraan että jos moinen vähättely ei lopu niin yhteydenpito loppuu. Äidit luulevat olevansa jotain sankarihahmoja kun ovat lisääntyneet, muiden ongelmat eivät ole enää mitään heidän ongelmiinsa verrattuna. Ja päinvastoin, kukaan lapseton ei voi tuntea sellaista onnea ja rakkautta mitä tämä juuri äidiksi tullut ihminen nyt kokee. Potaskaa, mutta äitikupla aiheuttaa kaikenlaisia aivopieruja.
Mun kaveri vetäisi kerran tuon äitiväsymyskortin esiin, kun hän kyseli kuulumisiani. Sanoin, että olen melko väsynyt kun olen viikon ajan ollut päivät luennoilla, illat töissä ja öisin lukenut hankalaan tenttiin. "Heh, sä et tiedä väsymyksestä mitään kun sulla ei ole vauvaa!" Tämä on siis aivan suora lainaus. Ilmoitin, että jos vielä kerran tulee minulle kertomaan etten voi olla väsynyt (vaikka olen nukkunut viikon pienissä pätkissä aina kun oli vartti aikaa), niin ei tarvitse olla enää yhteydessä ollenkaan. Pyysi anteeksi, ja sen jälkeen homma ei ole toistunut.
Ymmärrän siis hyvin vauvasta johtuvan väsymyksen, mutta se ei tee muiden väsymyksestä yhtään sen vähemmän totta.
Mutta sulla on mahdollisuus nukkua, kun et ole luennoilla, töissä tai tenttiin lukemassa. Lapsessa ei ole off-nappia, jotta äiti voisi nukkua.
Lapsella on yleensä isä, joka voi huolehtia sillä välin kun äiti nukkuu...
Koska se (yleensä töissä käyvä) isä sitten nukkuu? Töissä päivällä?
Isä voi vaikka jäädä kotiin hoitamaan lasta ja äiti palata töihin, jotta saisi välillä levätäkin. Nämä ovat taas niitä valinnan mahdollisuuksia, joita lapsellisilla ei vaan kertakaikkiaan tullu olevan lainkaan.
/12
Vierailija kirjoitti:
Huvittaisi jos ei ärsyttäisi. Ystävälläni on 4kk ikäinen vauva. Ystävä joutuu olemaan yöt vauvan kanssa olkkarissa, että töissä käyvä isä pystyy nukkumaan, kun vauva nukkuu ehkä tunnin kerrallaan. Ystäväni on niin niin niin väsynyt, vaikka todellisuudessa voi nukkua öisin ne hetket kun vauva nukkuu JA maata myös päivät sohvalla ne hetket kun vauva nukkuu. Minä sen sijaan en voi olla oikeasti väsynyt, koska minulla ei ole lasta. Mitä nyt kärsin vuosien kroonisesta unettomuudesta, mutta sehän ei ole mitään.
Ehdotan, että kokeilet itse vaikka ihan vaan kuukauden, miltä tuntuu nukkua max. tunnin pätkissä. Voi vähän ääni muuttua kellossa.
Nyt mä muuten vasta tajusin, että yksi asia mitä monet lapselliset tässä keskustelussa eivät tajua on se, että useimmat lapsettomatkin käyvät tosiaan töissä ja koulussa yms. Että vaikka lapsellinen itse on kotona hoitamassa lasta, eli lapsi on se ainoa velvoite, niin lapseton ei ole kotona makaamassa ilman sitä lasta. Hänellä on muita velvollisuuksia kuin se lapsi.
Tässä ehkä avain lapsettomien ymmärtämiseen. Oman mammaloman kuplasta ehkä tuntuu, että ne joilla ei ole lapsia, voivat nukkua päivät pääksytysten kun ei ole muutakaan tekemistä eikä vauva valvota.
/12
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerron, mikä se ero on, olen nimittäin itse kärsinyt unettomuudesta sekä ennen lapsia että lapsien jälkeen. Pahimmat unettomuusjaksoni sijoittuvat ajalle ennen lapsia. Kun ei ole lapsia, ei tarvitse huolehtia väsyneenä vielä toisistakin ihmisistä. Jos töissä pitää, ei tarvitse enää kotona, vaan voi omistautua itselleen. Kun on lapsia, on pakko hoitaa muidenkin, usein sellaisten ihmisten asiat, jotka tarvitsevat apua ihan kaikissa toimissan.
Toivoisin, että alapeukuttamisen sijaan olisitte rakentavasti eri mieltä, jos olette eri mieltä.
En kiistä sitä, etteikö äideillä ja isillä olisi enemmän itse valittua vastuuta, mutta sen perusteella ei vaan voi väittää, ettei lapseton tietäisi mitään todellisesta väsymyksestä. Tuollaisia höpisevä vain häpäisee itsensä.
No, yritän nyt vain kertoa, mitä siinä taustalla on. Jos nyt täällä joku sanoo, ettei halua hankkia lapsia, koska ei jaksaisi sitä, että on tilanteessa kuin tilanteessa vastuussa niistä lapsista (oli sitten miten väsynyt vain), ja häntä ymmärretään. Kerron nyt sen tilanteen sieltä toiselta puolelta, siltä puolelta, että tosiaan on vireystilasta huolimatta se ihminen, joka joutuu olemaan vastuussa. Lapset eivät ota huomioon, mikä se väsymyksen aste on.
Ja koska äideillä on (ehkä) rankempaa, lapsettoman väsymys ei ole todellista? Miksi? Jos väsymyksen aiheuttava tekijä on tismalleen sama ja kaksi henkilöä reagoivat siihen tismalleen samoin, perheellinen luultavasti on tilanteessa väsyneempi kuin perheetön. Mutta kuinka usein väsymys on noin tarkalleen vertailukelpoista? Todellisessa elämässä kuormitus ja siihen reagointi on yksilöllistä, eikä millään logiikalla voi väittää, että koliikkilapsen äiti olisi väsyneempi kuin vaikka burn outista kärsivä lapseton. Eikä myöskään päinvastoin.
En kirjoittanut kommentissani, ettei ole todellista. Sanoin vain, että mikä tahansa väsymystila on, ja mistä tahansa se johtuu (burnout, koliikki), lapset on pakko hoitaa siihen päälle.
Tämäkin on hauska argumentti; lapset on pakko hoitaa väsyneinäkin. Tämä tekee lapsettomien väsymyksestä jotenkin vähäpätöisempää.
Luuleeko äitylit oikeasti, että lapsettomien elämä jotenkin pysähtyy sen unettomuuden vuoksi? Että voi vaan jättää kaikki velvollisuudet hoitamatta siksi aikaa kun on väsynyt? Työt, opiskelu, sosiaaliset suhteet, kaikki vaan jäihin kun ei saa nukuttua.
Voiko jollekin oikeasti tulla yllärinä, että lapsettomillakin on velvollisuuksia ja elämää? Että ei lapsetonkaan välttämättä voi huonosti nukutunn yön jälkeen jäädä koko päiväksi sohvalle torkkumaan?
/12
Ei lapsettoman tarvitse jättää sosiaalisia suhteitaan ja velvollisuuksiaan hoitamatta väsymyksen vuoksi, mutta lapsettoman on huo-mat-ta-vas-ti helpompi niin tehdä, koska lapsettoman sosiaalinen suhde tai muu velvoite voi odottaa, jopa ymmärtää.
Pieni lapsi ei.
Ja työ ja opiskelupaikka myös? Sori, en oo saanut oikein nukuttua, tuun ens vuonna sit uudestaan kokeilemaan mut pitäkää jooko palkka ja opintopisteet silti juoksemassa? :D /12
Rautalanka: kyllä opiskelu- ja työpaikan kanssa voi neuvotella, mikäli väsymys on niin totaalista, sellaista, ettei hommiaan saa tehtyä.
Pienen lapsen kanssa ei.
Niin, silloin saa saikkea. Saikella tosin opintopisteet jäävät suorittamatta ja palkkakin pienenee, mutta kyllä sitä tosiaan saa. Itselläni ei kylläkään nollasopparilaisena olisi mitään mahdollisuutta ottaa leposaikkea, mun työt menisivät silloin muille ihmisille jatkossakin. Mutta normaalitilanteessa kyllä.
Mutta asiaan, saathan sinä lapsiesi kanssa apua jos sitä tarvitset, eli jos väsymys on niin totaalista ettet saa lapsiasi hoidettua. Soittoa vaan päivystykseen tai auttavaan puhelimeen niin hommat alkavat järjestyä. Ei sun lapset kuolemaan jää jos sinä olet liian väsynyt heitä hoitamaan, apua on todellakin saatavilla.
/12
En ole kertonut, onko minulla lapsi(a). ;)
Syytön olen nollasopimukseesi, jollaista ei pitäisi tehdäkään.
Opiskelupaikan kanssa ihan taatusti voit neuvotella, jos väsymykseltäsi et pysty pisteitä suorittamaan.
Vierailija kirjoitti:
No hei, voihan äidilläkin olla vaikka mitä lasten lisäksi.
Minulla oli vielä jokin aika sitten 3 alle 5 vuotiasta, sairastuin ai-tautiin ja oli kuolemanväsynyt kun tulehdukset oli päällä ja useita kuukautta putkeen kuumetta. Siinä samalla rakennettiin yritystä ja toinen vanhemmistani kuoli ja lapsella oli terveysongelmia. Siinä sivussa stressasin ja valvoin yöt kun syke on taivaissa ja mitähän kaikkea.
Kivittäkää vain mutta todellakin sanon että lapsettomana olisin saanut edes päivällä nukkua, tai ainakin kokeilla. Se tunne on ihan hirveä kun on kuolemanväsynyt ja uupunut etkä voi levätä että lapsille ei käy mitään ja viimeisillä voimilla pitää ruokkia ja vaihtaa vaippaa, olla läsnä ja viihdyttää.Tietysti lapsettomillakin on ihan samat ongelmat yms mutta ei näitä voi edes verrata keskenään.
Ellet ole yksinhuoltaja, joka joutuu kaiken hoitamaan yksin ilman tukiverkkoja, niin älä valita. Helpolla olet päässyt elämässä. Ei voi verrata edes keskenään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittaisi jos ei ärsyttäisi. Ystävälläni on 4kk ikäinen vauva. Ystävä joutuu olemaan yöt vauvan kanssa olkkarissa, että töissä käyvä isä pystyy nukkumaan, kun vauva nukkuu ehkä tunnin kerrallaan. Ystäväni on niin niin niin väsynyt, vaikka todellisuudessa voi nukkua öisin ne hetket kun vauva nukkuu JA maata myös päivät sohvalla ne hetket kun vauva nukkuu. Minä sen sijaan en voi olla oikeasti väsynyt, koska minulla ei ole lasta. Mitä nyt kärsin vuosien kroonisesta unettomuudesta, mutta sehän ei ole mitään.
Ehdotan, että kokeilet itse vaikka ihan vaan kuukauden, miltä tuntuu nukkua max. tunnin pätkissä. Voi vähän ääni muuttua kellossa.
Veikkaan että tuon vuosien kroonisen unettomuuden takia kirjoittaja on hyvinkin saattanut jo kokeilla. Vähän pidempäänkin.
Mutta sulla on mahdollisuus nukkua, kun et ole luennoilla, töissä tai tenttiin lukemassa. Lapsessa ei ole off-nappia, jotta äiti voisi nukkua.