Lue keskustelun säännöt.
"Et tiedä todellisesta väsymyksestä mitään, koska sinulla ei ole lapsia."
Ei äiti, mutta väsynyt
05.09.2019 |
Tuossapa lausahdus, joka nostaa verenpainetta joka kerta, kun sattuu nuo sanat kuulemaan.
Ymmärrän, että äiti-ihmiset ovat väsyneitä lapsiperheen arjesta, he ovat varmasti kovilla jaksamisensa kanssa, mutta mielestäni kenelläkään ei ole silti oikeutta tulla vähättelemään muiden ihmisten väsymystä. Monet psyykkiset ja fyysiset seikat vaikuttavat väsymyksen tunteisiin. Läheltä olen seurannut, kuinka esimerkiksi sisäilmaongelmista krooniseen väsymysoireyhtymään sairastunut läheiseni kamppailee arjen tavallisten asioiden kanssa: jopa tiskaaminen voi olla niin rankkaa, että sen jälkeen tarvitsee lepoa. Päässä humisee ja suhisee, olo on jatkuvasti huono. Joka paikkaa koskee. Se väsyttää. Niinpä esimerkiksi tuollaisessa tilanteessa tuntuu kohtuuttomalta vähätellä toisen ihmisen väsymystä ja tuntemuksia muutenkin.
Emme me omasta tahdosta riippuen tai riippumatta lapsettomatkaan vähättele teidän äiti-ihmisten väsymystä. Mikä oikeus heillä siis on vähätellä muiden tuntemuksia?
Ja Huom! Kyllä, näitä asioita ei voi yleistää, kaikki eivät toimi samoin. Kaikki äidit eivät vähättele.
Asiallista keskustelua, kiitos!
Kommentit (1165)
Lapset voivat olla myös se asia joka motivoi eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä vaihtaisin koska tahansa osia jonkun äityliinin kanssa jos se ottaa multa käyttöönottopäivystykset hoitaakseen.
Ihan.
Koska.
Tahansa.
Tuolla aiemmin oli hyvä kommentti siitä, että onko väsymys kilpailu? NIINPÄ!
Jos joku sanoo olevansa väsynyt, kysy mielummin ”miksi olet väsynyt?” kuin että lyttäät toisen tuntemukset heti. Ja ihan sama onko lapsia vai ei. Kysy toisen vointia, älä yritä pistää paremmaksi sillä varjolla, että olet äiti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerron, mikä se ero on, olen nimittäin itse kärsinyt unettomuudesta sekä ennen lapsia että lapsien jälkeen. Pahimmat unettomuusjaksoni sijoittuvat ajalle ennen lapsia. Kun ei ole lapsia, ei tarvitse huolehtia väsyneenä vielä toisistakin ihmisistä. Jos töissä pitää, ei tarvitse enää kotona, vaan voi omistautua itselleen. Kun on lapsia, on pakko hoitaa muidenkin, usein sellaisten ihmisten asiat, jotka tarvitsevat apua ihan kaikissa toimissan.
Toivoisin, että alapeukuttamisen sijaan olisitte rakentavasti eri mieltä, jos olette eri mieltä.
En kiistä sitä, etteikö äideillä ja isillä olisi enemmän itse valittua vastuuta, mutta sen perusteella ei vaan voi väittää, ettei lapseton tietäisi mitään todellisesta väsymyksestä. Tuollaisia höpisevä vain häpäisee itsensä.
No, yritän nyt vain kertoa, mitä siinä taustalla on. Jos nyt täällä joku sanoo, ettei halua hankkia lapsia, koska ei jaksaisi sitä, että on tilanteessa kuin tilanteessa vastuussa niistä lapsista (oli sitten miten väsynyt vain), ja häntä ymmärretään. Kerron nyt sen tilanteen sieltä toiselta puolelta, siltä puolelta, että tosiaan on vireystilasta huolimatta se ihminen, joka joutuu olemaan vastuussa. Lapset eivät ota huomioon, mikä se väsymyksen aste on.
Vierailija kirjoitti:
Tää on niin totta!
Äitiys on valinta siinä missä muutkin asiat.
Ei sitä tarvitse pakkosyöttää muille tai vähätellä toisen elämää. Me olemme kaikki erilaisia. Ja hyviä niin.
Muutoin erinomaisesi todettu paitsi ettei äitiys ole pelkäsään oma valinta. - On useita, jotka ovat yritäneet saada jälkikasvua mahdollisesi useita vuosia siinä onnistumatta. Ei vaikka apuna ja tukena olisi ollut nykyisiä tapoja mm. yrittää mm. hedelmöitystä keinotekoisesti, jolloin lapsen saanti periaatteessa ja monesti onkin mahdollisa ilman "tekokumppania."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä vaihtaisin koska tahansa osia jonkun äityliinin kanssa jos se ottaa multa käyttöönottopäivystykset hoitaakseen.
Ihan.
Koska.
Tahansa.
Kerropa, mitä sulla on konkreettisesti mielessä, kun ajattelet tuota osien vaihtamista.
Juuri tuollaisen takia välit lapsia hankkineisiin ystäviin ovat enemmän tai vähemmän viilenneet. Joka hemmetin aiassa vedetään se lapsi-kortti mukaan. Minä en ymmärrä mitään ja minulle kaikki on niin helppoa ja yksinkertaista kun ei ole lapsia. Heitä tavatessa mennään just heidän pillin mukaan, mutta mikään ei koskaan riitä. Ymmärrän hyvin ap:tä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä vaihtaisin koska tahansa osia jonkun äityliinin kanssa jos se ottaa multa käyttöönottopäivystykset hoitaakseen.
Ihan.
Koska.
Tahansa.
Voit vaihtaa paikkoja mun miehen kanssa, jos haluat. Tosin joudut sitten lapsiperhearjen lisäksi hoitamaan myös miehen käyttöönottopäivystykset. Sopiiko?
Eipä tuosta ole aikaakaan kun kaverini ihmetteli miten lapsettomilla voi ikinä olla kiire, kun heillä ei ole lapsia. Nähtävästi ihmisillä ei voi olla muita ihmisuhteita, velvollisuuksia, harrastuksia tai muuta ajankulua kun lapset. Lapsettomathan vaan situu kotona sohvalla ja odottaa, että saisivat jotain sisältöä elämään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä vaihtaisin koska tahansa osia jonkun äityliinin kanssa jos se ottaa multa käyttöönottopäivystykset hoitaakseen.
Ihan.
Koska.
Tahansa.
Oletko koskaan ajatellut, että on olemassa myös äityleitä ja isuleita, jotka tekevät samaa työtä kuin sinä, ja hoitavat vielä perheen päälle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on niin totta!
Äitiys on valinta siinä missä muutkin asiat.
Ei sitä tarvitse pakkosyöttää muille tai vähätellä toisen elämää. Me olemme kaikki erilaisia. Ja hyviä niin.Muutoin erinomaisesi todettu paitsi ettei äitiys ole pelkäsään oma valinta. - On useita, jotka ovat yritäneet saada jälkikasvua mahdollisesi useita vuosia siinä onnistumatta. Ei vaikka apuna ja tukena olisi ollut nykyisiä tapoja mm. yrittää mm. hedelmöitystä keinotekoisesti, jolloin lapsen saanti periaatteessa ja monesti onkin mahdollisa ilman "tekokumppania."
Kyllä se vahemmuus on ihan oma valinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli voidaanko todeta faktana että vanhemmuus tekee kaikesta kamalasta vielä huimasti kamalanpaa? Minä kyllä voin hyväksyä tuon, koska se on yksi niistä syistä miksi en ole koskaan lapsia halunnut. Lasten kanssa elämä vaan on paljon hankalampaa ja väsyttävämpää.
Vierailija kirjoitti:
Asiaa. Ihminen on väsynyt kun se ei ole nukkunut tarpeeksi. Väsymys ei kysy sitä, miksi ei ole nukkunut. On syynä sitten vauva tai mikä tahansa muu, väsymys on väsymystä.
Kannattaa sanoa ihan suoraan että jos moinen vähättely ei lopu niin yhteydenpito loppuu. Äidit luulevat olevansa jotain sankarihahmoja kun ovat lisääntyneet, muiden ongelmat eivät ole enää mitään heidän ongelmiinsa verrattuna. Ja päinvastoin, kukaan lapseton ei voi tuntea sellaista onnea ja rakkautta mitä tämä juuri äidiksi tullut ihminen nyt kokee. Potaskaa, mutta äitikupla aiheuttaa kaikenlaisia aivopieruja.
Mun kaveri vetäisi kerran tuon äitiväsymyskortin esiin, kun hän kyseli kuulumisiani. Sanoin, että olen melko väsynyt kun olen viikon ajan ollut päivät luennoilla, illat töissä ja öisin lukenut hankalaan tenttiin. "Heh, sä et tiedä väsymyksestä mitään kun sulla ei ole vauvaa!" Tämä on siis aivan suora lainaus. Ilmoitin, että jos vielä kerran tulee minulle kertomaan etten voi olla väsynyt (vaikka olen nukkunut viikon pienissä pätkissä aina kun oli vartti aikaa), niin ei tarvitse olla enää yhteydessä ollenkaan. Pyysi anteeksi, ja sen jälkeen homma ei ole toistunut.
Ymmärrän siis hyvin vauvasta johtuvan väsymyksen, mutta se ei tee muiden väsymyksestä yhtään sen vähemmän totta.
Ai että viikon väsynyt. Mä opiskelen koko ajan, käyn töissä ja pieniä lapsiakin on.
Ymmärrän ihan hyvin kun jotain ärsyttää kun sä olet ollut ihan viikon väsynyt.
Itse olisin kyllä ollut hiljaa tuossa tilanteessa, ei sen sun vika ole että elämäntilanteet ovat erilaisia. Tsemppiä seuraavaan viikkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerron, mikä se ero on, olen nimittäin itse kärsinyt unettomuudesta sekä ennen lapsia että lapsien jälkeen. Pahimmat unettomuusjaksoni sijoittuvat ajalle ennen lapsia. Kun ei ole lapsia, ei tarvitse huolehtia väsyneenä vielä toisistakin ihmisistä. Jos töissä pitää, ei tarvitse enää kotona, vaan voi omistautua itselleen. Kun on lapsia, on pakko hoitaa muidenkin, usein sellaisten ihmisten asiat, jotka tarvitsevat apua ihan kaikissa toimissan.
Toivoisin, että alapeukuttamisen sijaan olisitte rakentavasti eri mieltä, jos olette eri mieltä.
En kiistä sitä, etteikö äideillä ja isillä olisi enemmän itse valittua vastuuta, mutta sen perusteella ei vaan voi väittää, ettei lapseton tietäisi mitään todellisesta väsymyksestä. Tuollaisia höpisevä vain häpäisee itsensä.
No, yritän nyt vain kertoa, mitä siinä taustalla on. Jos nyt täällä joku sanoo, ettei halua hankkia lapsia, koska ei jaksaisi sitä, että on tilanteessa kuin tilanteessa vastuussa niistä lapsista (oli sitten miten väsynyt vain), ja häntä ymmärretään. Kerron nyt sen tilanteen sieltä toiselta puolelta, siltä puolelta, että tosiaan on vireystilasta huolimatta se ihminen, joka joutuu olemaan vastuussa. Lapset eivät ota huomioon, mikä se väsymyksen aste on.
Ja koska äideillä on (ehkä) rankempaa, lapsettoman väsymys ei ole todellista? Miksi? Jos väsymyksen aiheuttava tekijä on tismalleen sama ja kaksi henkilöä reagoivat siihen tismalleen samoin, perheellinen luultavasti on tilanteessa väsyneempi kuin perheetön. Mutta kuinka usein väsymys on noin tarkalleen vertailukelpoista? Todellisessa elämässä kuormitus ja siihen reagointi on yksilöllistä, eikä millään logiikalla voi väittää, että koliikkilapsen äiti olisi väsyneempi kuin vaikka burn outista kärsivä lapseton. Eikä myöskään päinvastoin.
Vierailija kirjoitti:
No, ainoa mikä mua on koskaan valvottanut on lapset. Omaa tyhmyyttä jos ei muuten saa nukuttua, mutta lapsia joista olet vastuussa on pakko valvoa.
Ja koska sinua on valvottanut ainoastaan lapset, ketään muutakaan ei koskaan voi valvottaa mikään muu asia?
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, että ärsyttää, mutta on tuossa sanomisessa myös totuuden siemen. Minä olen vuosikausia kärsinyt ajoittaisista uniongelmista, sairastanut masennuksen, kärsinyt kilpirauhasen vajaatoiminnasta, eli kaikkea tuollaista, joka väsyttää. Mutta ei sitä väsymystä kuitenkaan voi verrata siihen, miten täysin loppuun uupunut olin, kun meillä oli koliikkivauva. Totaali aivosumuväsymys, ainakin tuplasti pahempi kuin mikään aikaisemmin kokemani. Nyt kun lapset ovat isompia, on helpotus kärsiä vain "normaalista väsymyksestä" ja satunnaisista uniongelmista. Väsyttää, mutta ei ylitsepääsemättömän paljon.
Ja samoin tuohon rakkausjuttuun. En ole ikinä ennen kokenut sellaista rakkautta, kuin se, mitä tunnen omaa lastani kohtaan. Ihan uskomaton tunne, ihana ja syvä. Romanttinen rakkaus jää haaleaksi kopioksi.
Mutta toivottavasti osaat sentään pitää nämä kokemuksesi ja mielipiteesi omana tietonasi, kun mahdollinen ystäväsi kertoo olevansa väsynyt?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on niin totta!
Äitiys on valinta siinä missä muutkin asiat.
Ei sitä tarvitse pakkosyöttää muille tai vähätellä toisen elämää. Me olemme kaikki erilaisia. Ja hyviä niin.Muutoin erinomaisesi todettu paitsi ettei äitiys ole pelkäsään oma valinta. - On useita, jotka ovat yritäneet saada jälkikasvua mahdollisesi useita vuosia siinä onnistumatta. Ei vaikka apuna ja tukena olisi ollut nykyisiä tapoja mm. yrittää mm. hedelmöitystä keinotekoisesti, jolloin lapsen saanti periaatteessa ja monesti onkin mahdollisa ilman "tekokumppania."
Äitiys ON aina oma valinta. Lapsettomuus sen sijaan ei aina ole. Siksi äitiydestä on ihan turha valittaa, koska se on 100% itse valittu olotila.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanois ton kroonista väsymysoireyhtymää/oikeaa pahaa unettomuutta sairastavalle hehe
Äitikin voi sairastaa kroonista väsymysoireyhtymää. hehe. Ja takuulla on raskaampaa hänelle kuin lapsettomalle. hehe
Mikä helve.tin äiti vs.muut naiset kamppailu tämä on? Suurimmalla osalla äideistä ei ole kroonista väsymysoireyhtymää. Ja moni ei tiedä oikeasta unettomuudesta mitään,sellainen joka jatkunut vuosia ja unilääkkeet lakanneet toimimasta aikoja sitten. Toki lapsiaika on raskasta,ei kukaan muuta väitäkkään mutta krooniset sairaudet ja krooninen paha unettomuus jatkuu..jatkuu..jatkuu..Ymmärrätkö?
Toki kroonista unettomuutta sairastava äiti voittaa kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Eli voidaanko todeta faktana että vanhemmuus tekee kaikesta kamalasta vielä huimasti kamalanpaa? Minä kyllä voin hyväksyä tuon, koska se on yksi niistä syistä miksi en ole koskaan lapsia halunnut. Lasten kanssa elämä vaan on paljon hankalampaa ja väsyttävämpää.
Niin, tässä se juuri tulee: jos on lapseton, saa hyväksyttävästi sanoa, ettei halua lapsia, koska ei jaksaisi perhe-elämää. Mutta jos lapsiperheellinen sanoo vastaavan, lapseton loukkaantuu, koska on hänelläkin rankkaa.
Ei sillä, en mä koskaan sanoisi lapsettomalle kaverille, että et voi olla väsynyt, koska sulla on lapsia. Mitäpä se häntä auttaisi. Jokainen kärsii omat väsymyksensä ja muut vaikeutensa. Mutta jos miettii, mistä tuo avauksessa kerrottu ilmiö kumpuaa, niin voi miettiä, mikä on pahin väsymys, jota on kokenut, ja sitten miettiä, miltä se tuntuisi, jos pitäisi hoitaa vielä lasten asiat siihen päälle.
En kiistä sitä, etteikö äideillä ja isillä olisi enemmän itse valittua vastuuta, mutta sen perusteella ei vaan voi väittää, ettei lapseton tietäisi mitään todellisesta väsymyksestä. Tuollaisia höpisevä vain häpäisee itsensä.