Lue keskustelun säännöt.
"Et tiedä todellisesta väsymyksestä mitään, koska sinulla ei ole lapsia."
Ei äiti, mutta väsynyt
05.09.2019 |
Tuossapa lausahdus, joka nostaa verenpainetta joka kerta, kun sattuu nuo sanat kuulemaan.
Ymmärrän, että äiti-ihmiset ovat väsyneitä lapsiperheen arjesta, he ovat varmasti kovilla jaksamisensa kanssa, mutta mielestäni kenelläkään ei ole silti oikeutta tulla vähättelemään muiden ihmisten väsymystä. Monet psyykkiset ja fyysiset seikat vaikuttavat väsymyksen tunteisiin. Läheltä olen seurannut, kuinka esimerkiksi sisäilmaongelmista krooniseen väsymysoireyhtymään sairastunut läheiseni kamppailee arjen tavallisten asioiden kanssa: jopa tiskaaminen voi olla niin rankkaa, että sen jälkeen tarvitsee lepoa. Päässä humisee ja suhisee, olo on jatkuvasti huono. Joka paikkaa koskee. Se väsyttää. Niinpä esimerkiksi tuollaisessa tilanteessa tuntuu kohtuuttomalta vähätellä toisen ihmisen väsymystä ja tuntemuksia muutenkin.
Emme me omasta tahdosta riippuen tai riippumatta lapsettomatkaan vähättele teidän äiti-ihmisten väsymystä. Mikä oikeus heillä siis on vähätellä muiden tuntemuksia?
Ja Huom! Kyllä, näitä asioita ei voi yleistää, kaikki eivät toimi samoin. Kaikki äidit eivät vähättele.
Asiallista keskustelua, kiitos!
Kommentit (1165)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on niin totta!
Äitiys on valinta siinä missä muutkin asiat.
Ei sitä tarvitse pakkosyöttää muille tai vähätellä toisen elämää. Me olemme kaikki erilaisia. Ja hyviä niin.Muutoin erinomaisesi todettu paitsi ettei äitiys ole pelkäsään oma valinta. - On useita, jotka ovat yritäneet saada jälkikasvua mahdollisesi useita vuosia siinä onnistumatta. Ei vaikka apuna ja tukena olisi ollut nykyisiä tapoja mm. yrittää mm. hedelmöitystä keinotekoisesti, jolloin lapsen saanti periaatteessa ja monesti onkin mahdollisa ilman "tekokumppania."
Äitiys ON aina oma valinta. Lapsettomuus sen sijaan ei aina ole. Siksi äitiydestä on ihan turha valittaa, koska se on 100% itse valittu olotila.
Sä voit sanoa, että on turha valittaa, mutta eipä se tarkoita mitään. Suurin osa ihmisten väsymyksistä ja vaikeuksista on itse aiheutettuja, mutta ei se silti sitä tarkoita, etteikö niistä saisi valittaa. Yritä hyväksyä se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerron, mikä se ero on, olen nimittäin itse kärsinyt unettomuudesta sekä ennen lapsia että lapsien jälkeen. Pahimmat unettomuusjaksoni sijoittuvat ajalle ennen lapsia. Kun ei ole lapsia, ei tarvitse huolehtia väsyneenä vielä toisistakin ihmisistä. Jos töissä pitää, ei tarvitse enää kotona, vaan voi omistautua itselleen. Kun on lapsia, on pakko hoitaa muidenkin, usein sellaisten ihmisten asiat, jotka tarvitsevat apua ihan kaikissa toimissan.
Toivoisin, että alapeukuttamisen sijaan olisitte rakentavasti eri mieltä, jos olette eri mieltä.
En kiistä sitä, etteikö äideillä ja isillä olisi enemmän itse valittua vastuuta, mutta sen perusteella ei vaan voi väittää, ettei lapseton tietäisi mitään todellisesta väsymyksestä. Tuollaisia höpisevä vain häpäisee itsensä.
No, yritän nyt vain kertoa, mitä siinä taustalla on. Jos nyt täällä joku sanoo, ettei halua hankkia lapsia, koska ei jaksaisi sitä, että on tilanteessa kuin tilanteessa vastuussa niistä lapsista (oli sitten miten väsynyt vain), ja häntä ymmärretään. Kerron nyt sen tilanteen sieltä toiselta puolelta, siltä puolelta, että tosiaan on vireystilasta huolimatta se ihminen, joka joutuu olemaan vastuussa. Lapset eivät ota huomioon, mikä se väsymyksen aste on.
Ja koska äideillä on (ehkä) rankempaa, lapsettoman väsymys ei ole todellista? Miksi? Jos väsymyksen aiheuttava tekijä on tismalleen sama ja kaksi henkilöä reagoivat siihen tismalleen samoin, perheellinen luultavasti on tilanteessa väsyneempi kuin perheetön. Mutta kuinka usein väsymys on noin tarkalleen vertailukelpoista? Todellisessa elämässä kuormitus ja siihen reagointi on yksilöllistä, eikä millään logiikalla voi väittää, että koliikkilapsen äiti olisi väsyneempi kuin vaikka burn outista kärsivä lapseton. Eikä myöskään päinvastoin.
En kirjoittanut kommentissani, ettei ole todellista. Sanoin vain, että mikä tahansa väsymystila on, ja mistä tahansa se johtuu (burnout, koliikki), lapset on pakko hoitaa siihen päälle.
Huvittaa nuo Eevis ja Jukka. Äsken Eevis oli muualla ja Anu meni Jukan viereen istumaan, niin eikös vaan Eeviksen pitänyt ängetä siihen väliin et pääsee Jukan viereen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, että ärsyttää, mutta on tuossa sanomisessa myös totuuden siemen. Minä olen vuosikausia kärsinyt ajoittaisista uniongelmista, sairastanut masennuksen, kärsinyt kilpirauhasen vajaatoiminnasta, eli kaikkea tuollaista, joka väsyttää. Mutta ei sitä väsymystä kuitenkaan voi verrata siihen, miten täysin loppuun uupunut olin, kun meillä oli koliikkivauva. Totaali aivosumuväsymys, ainakin tuplasti pahempi kuin mikään aikaisemmin kokemani. Nyt kun lapset ovat isompia, on helpotus kärsiä vain "normaalista väsymyksestä" ja satunnaisista uniongelmista. Väsyttää, mutta ei ylitsepääsemättömän paljon.
Ja samoin tuohon rakkausjuttuun. En ole ikinä ennen kokenut sellaista rakkautta, kuin se, mitä tunnen omaa lastani kohtaan. Ihan uskomaton tunne, ihana ja syvä. Romanttinen rakkaus jää haaleaksi kopioksi.
Mutta toivottavasti osaat sentään pitää nämä kokemuksesi ja mielipiteesi omana tietonasi, kun mahdollinen ystäväsi kertoo olevansa väsynyt?
Tapanani ei ole vittuilla ystäville, kun he kertovat vastoinkäymisistä. Muidenkin kannattaisi kokeilla samaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huvittaisi jos ei ärsyttäisi. Ystävälläni on 4kk ikäinen vauva. Ystävä joutuu olemaan yöt vauvan kanssa olkkarissa, että töissä käyvä isä pystyy nukkumaan, kun vauva nukkuu ehkä tunnin kerrallaan. Ystäväni on niin niin niin väsynyt, vaikka todellisuudessa voi nukkua öisin ne hetket kun vauva nukkuu JA maata myös päivät sohvalla ne hetket kun vauva nukkuu. Minä sen sijaan en voi olla oikeasti väsynyt, koska minulla ei ole lasta. Mitä nyt kärsin vuosien kroonisesta unettomuudesta, mutta sehän ei ole mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiaa. Ihminen on väsynyt kun se ei ole nukkunut tarpeeksi. Väsymys ei kysy sitä, miksi ei ole nukkunut. On syynä sitten vauva tai mikä tahansa muu, väsymys on väsymystä.
Kannattaa sanoa ihan suoraan että jos moinen vähättely ei lopu niin yhteydenpito loppuu. Äidit luulevat olevansa jotain sankarihahmoja kun ovat lisääntyneet, muiden ongelmat eivät ole enää mitään heidän ongelmiinsa verrattuna. Ja päinvastoin, kukaan lapseton ei voi tuntea sellaista onnea ja rakkautta mitä tämä juuri äidiksi tullut ihminen nyt kokee. Potaskaa, mutta äitikupla aiheuttaa kaikenlaisia aivopieruja.
Mun kaveri vetäisi kerran tuon äitiväsymyskortin esiin, kun hän kyseli kuulumisiani. Sanoin, että olen melko väsynyt kun olen viikon ajan ollut päivät luennoilla, illat töissä ja öisin lukenut hankalaan tenttiin. "Heh, sä et tiedä väsymyksestä mitään kun sulla ei ole vauvaa!" Tämä on siis aivan suora lainaus. Ilmoitin, että jos vielä kerran tulee minulle kertomaan etten voi olla väsynyt (vaikka olen nukkunut viikon pienissä pätkissä aina kun oli vartti aikaa), niin ei tarvitse olla enää yhteydessä ollenkaan. Pyysi anteeksi, ja sen jälkeen homma ei ole toistunut.
Ymmärrän siis hyvin vauvasta johtuvan väsymyksen, mutta se ei tee muiden väsymyksestä yhtään sen vähemmän totta.
Ai että viikon väsynyt. Mä opiskelen koko ajan, käyn töissä ja pieniä lapsiakin on.
Ymmärrän ihan hyvin kun jotain ärsyttää kun sä olet ollut ihan viikon väsynyt.
Itse olisin kyllä ollut hiljaa tuossa tilanteessa, ei sen sun vika ole että elämäntilanteet ovat erilaisia. Tsemppiä seuraavaan viikkoon.
Sieltä löytyi taas yksi äityli kruunuaan kiillottelemaan.
Olen toki ollut elämässäni muulloinkin väsynyt tuon viikon. Teen kahta työtä ja opiskelen yliopistossa samalla, harrastuksiakin on. Kyllä usein väsyttää, etenkin tenttisumien ja yövuorojen aikaan. Tiedän, oma valinta, mutta niin on vanhemmuuskin.
Tuossa vaiheessa vaan olin tosi loppu, koska kuten ehkä kommentistani luit, en ollut viikkoon nukkunut yöunia. Siksi se oli asia jonka ystävälleni kerroin kun hän kyseli miten nyt menee. Ymmärrän sen, että tuoretta koliikkivauvan äitiä (kyseessä oli muuten hyvin nukkuva vauva, toim. huom) ärsyttäisi hieman, jos lapseton kaveri jatkuvasti ruinaisi väsymystään eikä muusta puhuisikaan. Mutta sekään ei muuta sitä faktaa, että lapseton ihminen voi olla aivan yhtä väsynyt, tai paljon väsyneempi kuin äiti-ihminen.
Olen pannut merkille, että äitiys tekee ihmisestä monesti aivan sairaalloisen itsekkään. Kun lapsi on pullahtanut ulos, millään muulla ei ole enää väliä kun omalla ja sillä lapsen navalla. Joillain tämä menee ohi kun lapsi kasvaa, kaikilla ei.
Ja meitä veloja pidetään itsekkäinä...
/12
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerron, mikä se ero on, olen nimittäin itse kärsinyt unettomuudesta sekä ennen lapsia että lapsien jälkeen. Pahimmat unettomuusjaksoni sijoittuvat ajalle ennen lapsia. Kun ei ole lapsia, ei tarvitse huolehtia väsyneenä vielä toisistakin ihmisistä. Jos töissä pitää, ei tarvitse enää kotona, vaan voi omistautua itselleen. Kun on lapsia, on pakko hoitaa muidenkin, usein sellaisten ihmisten asiat, jotka tarvitsevat apua ihan kaikissa toimissan.
Toivoisin, että alapeukuttamisen sijaan olisitte rakentavasti eri mieltä, jos olette eri mieltä.
En kiistä sitä, etteikö äideillä ja isillä olisi enemmän itse valittua vastuuta, mutta sen perusteella ei vaan voi väittää, ettei lapseton tietäisi mitään todellisesta väsymyksestä. Tuollaisia höpisevä vain häpäisee itsensä.
No, yritän nyt vain kertoa, mitä siinä taustalla on. Jos nyt täällä joku sanoo, ettei halua hankkia lapsia, koska ei jaksaisi sitä, että on tilanteessa kuin tilanteessa vastuussa niistä lapsista (oli sitten miten väsynyt vain), ja häntä ymmärretään. Kerron nyt sen tilanteen sieltä toiselta puolelta, siltä puolelta, että tosiaan on vireystilasta huolimatta se ihminen, joka joutuu olemaan vastuussa. Lapset eivät ota huomioon, mikä se väsymyksen aste on.
Ja koska äideillä on (ehkä) rankempaa, lapsettoman väsymys ei ole todellista? Miksi? Jos väsymyksen aiheuttava tekijä on tismalleen sama ja kaksi henkilöä reagoivat siihen tismalleen samoin, perheellinen luultavasti on tilanteessa väsyneempi kuin perheetön. Mutta kuinka usein väsymys on noin tarkalleen vertailukelpoista? Todellisessa elämässä kuormitus ja siihen reagointi on yksilöllistä, eikä millään logiikalla voi väittää, että koliikkilapsen äiti olisi väsyneempi kuin vaikka burn outista kärsivä lapseton. Eikä myöskään päinvastoin.
En kirjoittanut kommentissani, ettei ole todellista. Sanoin vain, että mikä tahansa väsymystila on, ja mistä tahansa se johtuu (burnout, koliikki), lapset on pakko hoitaa siihen päälle.
Tämäkin on hauska argumentti; lapset on pakko hoitaa väsyneinäkin. Tämä tekee lapsettomien väsymyksestä jotenkin vähäpätöisempää.
Luuleeko äitylit oikeasti, että lapsettomien elämä jotenkin pysähtyy sen unettomuuden vuoksi? Että voi vaan jättää kaikki velvollisuudet hoitamatta siksi aikaa kun on väsynyt? Työt, opiskelu, sosiaaliset suhteet, kaikki vaan jäihin kun ei saa nukuttua.
Voiko jollekin oikeasti tulla yllärinä, että lapsettomillakin on velvollisuuksia ja elämää? Että ei lapsetonkaan välttämättä voi huonosti nukutunn yön jälkeen jäädä koko päiväksi sohvalle torkkumaan?
/12
Kyllä tuossa jotain perää on. Minullakin ollut ajoittain työstä johtuvaa stressiä ja uniongelmia. Mutta koskaan en ollut kokenut vastaavaa väsymystä, kun nukuin huonosti kaksi vuotta lapseni syntymien jälkeen.
Toisen lapseni vauva-aika oli haastava. Menessäni nukkumaan, ei uni tullut kun aloin jo odottamaan esimmäistä herätystä. Monesti aamulla oli kätevä herätä jo vaatteet valmiiksi päällä ja rillit päässä. Pankissa kysyivät palkkaani, en yhtään muistanut. Hyvä, että muistin missä olen työssä. Esikoista nauratti, kun äiti nukahti jatkuvasti istuvilleen sohvalla, pää kivasti nytkähteli. Monesti unohdin ostokset kauppaan. Kotona aloin miettimään, et hetkinen kävinkö äsken kaupassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mulla on krooninen sairaus, reuma joka aiheuttaa väsymystä ja olen lisäksi äiti. Silti on vaan jaksettava.
Kaikki tunteet ja tunteukset ovat aina subjektiivisia kokemuksia, joiden arvottaminen tai vähättely ei muuta kuin lisää kokijan tuskaa, jos tilanne on tuskainen, väsynyt, voimaton, ahdistunut...
Älkäämme siis myöskään kehoittako masentunutta ottaamaan itseään niskasta kiinni ja lähtemään suitsait sinne kauppaan yltiöriemullisesta, endorfiiniä tuottavasta (blah-blah) lenkkeilystä puhumattakaan!
Meni vähän aiheen ohi, mutta menköön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiaa. Ihminen on väsynyt kun se ei ole nukkunut tarpeeksi. Väsymys ei kysy sitä, miksi ei ole nukkunut. On syynä sitten vauva tai mikä tahansa muu, väsymys on väsymystä.
Kannattaa sanoa ihan suoraan että jos moinen vähättely ei lopu niin yhteydenpito loppuu. Äidit luulevat olevansa jotain sankarihahmoja kun ovat lisääntyneet, muiden ongelmat eivät ole enää mitään heidän ongelmiinsa verrattuna. Ja päinvastoin, kukaan lapseton ei voi tuntea sellaista onnea ja rakkautta mitä tämä juuri äidiksi tullut ihminen nyt kokee. Potaskaa, mutta äitikupla aiheuttaa kaikenlaisia aivopieruja.
Mun kaveri vetäisi kerran tuon äitiväsymyskortin esiin, kun hän kyseli kuulumisiani. Sanoin, että olen melko väsynyt kun olen viikon ajan ollut päivät luennoilla, illat töissä ja öisin lukenut hankalaan tenttiin. "Heh, sä et tiedä väsymyksestä mitään kun sulla ei ole vauvaa!" Tämä on siis aivan suora lainaus. Ilmoitin, että jos vielä kerran tulee minulle kertomaan etten voi olla väsynyt (vaikka olen nukkunut viikon pienissä pätkissä aina kun oli vartti aikaa), niin ei tarvitse olla enää yhteydessä ollenkaan. Pyysi anteeksi, ja sen jälkeen homma ei ole toistunut.
Ymmärrän siis hyvin vauvasta johtuvan väsymyksen, mutta se ei tee muiden väsymyksestä yhtään sen vähemmän totta.
Ai että viikon väsynyt. Mä opiskelen koko ajan, käyn töissä ja pieniä lapsiakin on.
Ymmärrän ihan hyvin kun jotain ärsyttää kun sä olet ollut ihan viikon väsynyt.
Itse olisin kyllä ollut hiljaa tuossa tilanteessa, ei sen sun vika ole että elämäntilanteet ovat erilaisia. Tsemppiä seuraavaan viikkoon.Sieltä löytyi taas yksi äityli kruunuaan kiillottelemaan.
Olen toki ollut elämässäni muulloinkin väsynyt tuon viikon. Teen kahta työtä ja opiskelen yliopistossa samalla, harrastuksiakin on. Kyllä usein väsyttää, etenkin tenttisumien ja yövuorojen aikaan. Tiedän, oma valinta, mutta niin on vanhemmuuskin.
Tuossa vaiheessa vaan olin tosi loppu, koska kuten ehkä kommentistani luit, en ollut viikkoon nukkunut yöunia. Siksi se oli asia jonka ystävälleni kerroin kun hän kyseli miten nyt menee. Ymmärrän sen, että tuoretta koliikkivauvan äitiä (kyseessä oli muuten hyvin nukkuva vauva, toim. huom) ärsyttäisi hieman, jos lapseton kaveri jatkuvasti ruinaisi väsymystään eikä muusta puhuisikaan. Mutta sekään ei muuta sitä faktaa, että lapseton ihminen voi olla aivan yhtä väsynyt, tai paljon väsyneempi kuin äiti-ihminen.
Olen pannut merkille, että äitiys tekee ihmisestä monesti aivan sairaalloisen itsekkään. Kun lapsi on pullahtanut ulos, millään muulla ei ole enää väliä kun omalla ja sillä lapsen navalla. Joillain tämä menee ohi kun lapsi kasvaa, kaikilla ei.
Ja meitä veloja pidetään itsekkäinä...
/12
No lapsi on vanhemmilleen maailman tärkein. Sulla se voi olla poikkis tai koira. Tsemppiä hei kuitenkin.
Ei kannata tehdä lapsia, jos ei niitä jaksakaan sitten hoitaa vaan pitää muille jatkuvasti väsymystään valittaa. Ihan oma valinta niitä on maailmaan puskea, ei se muiden syytä ole. Minulla on väsymystä aiheuttava sairaus enkä todellakaan aio koskaan tehdä lapsia, koska tiedän, että sitten olisin vielä väsyneempi. Typerää se olisi tähän tilanteeseen änkeä vielä 1-3 lasta ja sitten päivitellä, että voivoi kun väsyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen niin alkeellinen olento, että kun tunnen väsymystä, se väsymyksen tunne ei poistu, vaikka kuinka ajattelen maailman väsyneimpiä koliikkivauvojen äitejä. Miksi itseään pitäisi aina kaikessa vähätellä? Ja mistään omista tuntemuksista ei saisi kertoa? Tietenkin asiat pitää jonkinlaiseen viitekehykseen asettaa, se on selvää. Mutta mitään negatiivista ei saisi nykyään tuntea, ellei ole maailman surkein henkilö.
Vain isät tietävät, mitä on todellinen väsymys. T: Isä
Uskomaton ketju. Ihmiset kilpailevat sillä, kuka vahingoittaa eniten itseään ja omia lapsiaan. :(
Ja aika vastuutonta on kroonista väsymysoireyhtymää sairastavan hankkia lapsia, ellei ole epätavallisen runsasta ja tiivistä apujoukkoa tukemassa ja auttamassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiaa. Ihminen on väsynyt kun se ei ole nukkunut tarpeeksi. Väsymys ei kysy sitä, miksi ei ole nukkunut. On syynä sitten vauva tai mikä tahansa muu, väsymys on väsymystä.
Kannattaa sanoa ihan suoraan että jos moinen vähättely ei lopu niin yhteydenpito loppuu. Äidit luulevat olevansa jotain sankarihahmoja kun ovat lisääntyneet, muiden ongelmat eivät ole enää mitään heidän ongelmiinsa verrattuna. Ja päinvastoin, kukaan lapseton ei voi tuntea sellaista onnea ja rakkautta mitä tämä juuri äidiksi tullut ihminen nyt kokee. Potaskaa, mutta äitikupla aiheuttaa kaikenlaisia aivopieruja.
Mun kaveri vetäisi kerran tuon äitiväsymyskortin esiin, kun hän kyseli kuulumisiani. Sanoin, että olen melko väsynyt kun olen viikon ajan ollut päivät luennoilla, illat töissä ja öisin lukenut hankalaan tenttiin. "Heh, sä et tiedä väsymyksestä mitään kun sulla ei ole vauvaa!" Tämä on siis aivan suora lainaus. Ilmoitin, että jos vielä kerran tulee minulle kertomaan etten voi olla väsynyt (vaikka olen nukkunut viikon pienissä pätkissä aina kun oli vartti aikaa), niin ei tarvitse olla enää yhteydessä ollenkaan. Pyysi anteeksi, ja sen jälkeen homma ei ole toistunut.
Ymmärrän siis hyvin vauvasta johtuvan väsymyksen, mutta se ei tee muiden väsymyksestä yhtään sen vähemmän totta.
Ai että viikon väsynyt. Mä opiskelen koko ajan, käyn töissä ja pieniä lapsiakin on.
Ymmärrän ihan hyvin kun jotain ärsyttää kun sä olet ollut ihan viikon väsynyt.
Itse olisin kyllä ollut hiljaa tuossa tilanteessa, ei sen sun vika ole että elämäntilanteet ovat erilaisia. Tsemppiä seuraavaan viikkoon.Sieltä löytyi taas yksi äityli kruunuaan kiillottelemaan.
Olen toki ollut elämässäni muulloinkin väsynyt tuon viikon. Teen kahta työtä ja opiskelen yliopistossa samalla, harrastuksiakin on. Kyllä usein väsyttää, etenkin tenttisumien ja yövuorojen aikaan. Tiedän, oma valinta, mutta niin on vanhemmuuskin.
Tuossa vaiheessa vaan olin tosi loppu, koska kuten ehkä kommentistani luit, en ollut viikkoon nukkunut yöunia. Siksi se oli asia jonka ystävälleni kerroin kun hän kyseli miten nyt menee. Ymmärrän sen, että tuoretta koliikkivauvan äitiä (kyseessä oli muuten hyvin nukkuva vauva, toim. huom) ärsyttäisi hieman, jos lapseton kaveri jatkuvasti ruinaisi väsymystään eikä muusta puhuisikaan. Mutta sekään ei muuta sitä faktaa, että lapseton ihminen voi olla aivan yhtä väsynyt, tai paljon väsyneempi kuin äiti-ihminen.
Olen pannut merkille, että äitiys tekee ihmisestä monesti aivan sairaalloisen itsekkään. Kun lapsi on pullahtanut ulos, millään muulla ei ole enää väliä kun omalla ja sillä lapsen navalla. Joillain tämä menee ohi kun lapsi kasvaa, kaikilla ei.
Ja meitä veloja pidetään itsekkäinä...
/12
No lapsi on vanhemmilleen maailman tärkein. Sulla se voi olla poikkis tai koira. Tsemppiä hei kuitenkin.
Aivan, tai sitten se jatkuva biletys ja yleinen vapauden tunne joka meillä veloilla tuntuu aina olevan päällimmäisenä mielessä, siis lapsellisten mielikuvissa. :D
Lapsi tietenkin on vanhemmilleen maailman tärkein, ja niin kuuluukin olla. On silti olemassa myös ihmisiä, jotka eivät tästä maailman tärkeimmästä asiastaan huolimatta vähättele muiden velvollisuuksia, tunteita ja väsymystä. Ja sitten on niitä sinun kaltaisiasi.
/12
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, että ärsyttää, mutta on tuossa sanomisessa myös totuuden siemen. Minä olen vuosikausia kärsinyt ajoittaisista uniongelmista, sairastanut masennuksen, kärsinyt kilpirauhasen vajaatoiminnasta, eli kaikkea tuollaista, joka väsyttää. Mutta ei sitä väsymystä kuitenkaan voi verrata siihen, miten täysin loppuun uupunut olin, kun meillä oli koliikkivauva. Totaali aivosumuväsymys, ainakin tuplasti pahempi kuin mikään aikaisemmin kokemani. Nyt kun lapset ovat isompia, on helpotus kärsiä vain "normaalista väsymyksestä" ja satunnaisista uniongelmista. Väsyttää, mutta ei ylitsepääsemättömän paljon.
Ja samoin tuohon rakkausjuttuun. En ole ikinä ennen kokenut sellaista rakkautta, kuin se, mitä tunnen omaa lastani kohtaan. Ihan uskomaton tunne, ihana ja syvä. Romanttinen rakkaus jää haaleaksi kopioksi.
Mä en usko sua. En usko, että olet kärsinyt oikeasti mistään enkä oikein usko, kokemut mitään erityistä tai että olet ketään kunnolla rakastanutkaan. Elät jossakin pienessä kuplassasi ja yrität vain tehdä elämästäsi erityisen ja spesiaalin. Siksi vähättelet muita ja muiden kokemuksia. Luulet olevasi joku jumala, joka tietää kaiken ja voi arvottaa muiden elämää, kokemuksia ja tunteita. Julistaa, että itse tietää kaiken parhaiten. Säälittävä pikkuihminen olet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerron, mikä se ero on, olen nimittäin itse kärsinyt unettomuudesta sekä ennen lapsia että lapsien jälkeen. Pahimmat unettomuusjaksoni sijoittuvat ajalle ennen lapsia. Kun ei ole lapsia, ei tarvitse huolehtia väsyneenä vielä toisistakin ihmisistä. Jos töissä pitää, ei tarvitse enää kotona, vaan voi omistautua itselleen. Kun on lapsia, on pakko hoitaa muidenkin, usein sellaisten ihmisten asiat, jotka tarvitsevat apua ihan kaikissa toimissan.
Toivoisin, että alapeukuttamisen sijaan olisitte rakentavasti eri mieltä, jos olette eri mieltä.
En kiistä sitä, etteikö äideillä ja isillä olisi enemmän itse valittua vastuuta, mutta sen perusteella ei vaan voi väittää, ettei lapseton tietäisi mitään todellisesta väsymyksestä. Tuollaisia höpisevä vain häpäisee itsensä.
No, yritän nyt vain kertoa, mitä siinä taustalla on. Jos nyt täällä joku sanoo, ettei halua hankkia lapsia, koska ei jaksaisi sitä, että on tilanteessa kuin tilanteessa vastuussa niistä lapsista (oli sitten miten väsynyt vain), ja häntä ymmärretään. Kerron nyt sen tilanteen sieltä toiselta puolelta, siltä puolelta, että tosiaan on vireystilasta huolimatta se ihminen, joka joutuu olemaan vastuussa. Lapset eivät ota huomioon, mikä se väsymyksen aste on.
Ja koska äideillä on (ehkä) rankempaa, lapsettoman väsymys ei ole todellista? Miksi? Jos väsymyksen aiheuttava tekijä on tismalleen sama ja kaksi henkilöä reagoivat siihen tismalleen samoin, perheellinen luultavasti on tilanteessa väsyneempi kuin perheetön. Mutta kuinka usein väsymys on noin tarkalleen vertailukelpoista? Todellisessa elämässä kuormitus ja siihen reagointi on yksilöllistä, eikä millään logiikalla voi väittää, että koliikkilapsen äiti olisi väsyneempi kuin vaikka burn outista kärsivä lapseton. Eikä myöskään päinvastoin.
En kirjoittanut kommentissani, ettei ole todellista. Sanoin vain, että mikä tahansa väsymystila on, ja mistä tahansa se johtuu (burnout, koliikki), lapset on pakko hoitaa siihen päälle.
Tietenkin lapset pitää hoitaa, onko kukaan väittänyt päinvastaista? Lasten hoitaminen ei vaan tarkoita, että väsymys olisi suurempaa tai todellisempaa, kuin väsymys ilman lasten hoitoa. Lapsettoman väsymystä aiheuttava tilanne saattaa olla monin verroin rankempi kuin lapsia hoitavan tilanne, tämä ei tunnu monella menevän jakeluun.
Joo, tapaamisia siirrellään tai ei tulla paikalle, eikä ilmoiteta. Ymmärrän jos joskus tulee lasten vuoksi (tai muutenkin) joku ylitsepääsemätön este, mutta lähes joka kerta? Koska sinkullahan ei ole muuta tekemistö kun istua kotona odottamassa.
Tämän lisäki olen saanut kuunnella kuinka rikas mun pitää olla. Kyllä, yksin asuvalle sinkullehan tulee rahaa ovista ja ikkunoista, eikä mikään maksa mitään....