Lue keskustelun säännöt.
"Et tiedä todellisesta väsymyksestä mitään, koska sinulla ei ole lapsia."
Ei äiti, mutta väsynyt
05.09.2019 |
Tuossapa lausahdus, joka nostaa verenpainetta joka kerta, kun sattuu nuo sanat kuulemaan.
Ymmärrän, että äiti-ihmiset ovat väsyneitä lapsiperheen arjesta, he ovat varmasti kovilla jaksamisensa kanssa, mutta mielestäni kenelläkään ei ole silti oikeutta tulla vähättelemään muiden ihmisten väsymystä. Monet psyykkiset ja fyysiset seikat vaikuttavat väsymyksen tunteisiin. Läheltä olen seurannut, kuinka esimerkiksi sisäilmaongelmista krooniseen väsymysoireyhtymään sairastunut läheiseni kamppailee arjen tavallisten asioiden kanssa: jopa tiskaaminen voi olla niin rankkaa, että sen jälkeen tarvitsee lepoa. Päässä humisee ja suhisee, olo on jatkuvasti huono. Joka paikkaa koskee. Se väsyttää. Niinpä esimerkiksi tuollaisessa tilanteessa tuntuu kohtuuttomalta vähätellä toisen ihmisen väsymystä ja tuntemuksia muutenkin.
Emme me omasta tahdosta riippuen tai riippumatta lapsettomatkaan vähättele teidän äiti-ihmisten väsymystä. Mikä oikeus heillä siis on vähätellä muiden tuntemuksia?
Ja Huom! Kyllä, näitä asioita ei voi yleistää, kaikki eivät toimi samoin. Kaikki äidit eivät vähättele.
Asiallista keskustelua, kiitos!
Kommentit (1165)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua tämä aihe aina vähän huvittaa. Itse en ole varmaan koskaan aikuisiälläni ollut yhtä levännyt ja virkeä kuin äitiyslomilla.
Lainasin vain osan kirjoituksestasi, muttei vaikka minua nyt erityisesti huvita tämän ketjun kommentit, kuulun myös niihin onnellisiin, jonka vauva nukkui syntymästään saakka ainakin 6 h putkeen.
Eli ei mitään väsymystä koko kolme vuonna, kun hoidin lastani kotona ennen työelämään palaamista ja päiväkotirumbaa.
*
En vähättele äitien, isien enkä lapsettomien väsymystä.
Unettomuus voi olla kuolemaksi.
*
On kuitenkin jälleen oma valinta, käyttääkö lapseton nukkumisvaikeuksiinsa melatoniina tai lääkärin määräämiä lääkkeitä.
Kaikille em. tuotteet eivät sovi, mutta (hysteeristä) lääkevastaisuutta en ymmärrä.
Miksi kärsiä, jos apua on saatavilla?
Uni- ja nukahtamislääkkeet on tarkoitettu lyhytaikaiseen käyttöön. Ne eivät auta krooniseen unettomuuteen. Pitkäaikaisessa käytössä joudut ottamaan yhä suuremman annoksen, jotta unilääkkeet vaikuttavat, mikä luonnollisestikaan ei ole kovin hyvä juttu kun on kyse vahvoista keskushermostoon vaikuttavista lääkkeistä. Oletjatkuvasti pöhnässä ja tällainen lääkkeiden käyttö saattaa johtaa riippuvuuteen. Pitkässä käytössä unilääkkeistä voi myös tulla unettomuutta (ja masennusta) ylläpitäviä, sillä unen laatu on oleellisesti heikompaa kuin luonnollisessa unessa.
Lääkkeet on tehty otettaviksi.
Riippuvuus on subjektiivista.
Jos ei voi ottaa, on sitten ottamatta ja myös valittamatta.
Eivät lääkärit välttämättä uusi reseptiä, jos on vaarana, että potilas jää koukkuun.
Riippuvuus on riippuvuutta. Jos syö ylenmäärin lääkkeitä, jotka eivät enää edes auta siihen alkuperäiseen vaivaan, niin kyllä se on riippuvuutta.
Lääkkeet eivät aina auta, vaikka ottaisi. Kuten edellä selitetty, niin pitkässä käytössä unilääkkeet menettävät tehonsa ja toimivat unettomuutta ylläpitävänä monilla. Turha ottaa sellaista, mikä ei auta. Lääkärit kannustavatkin unilääkkeiden käytön vähentämiseen, jos on tällaisesta tilanteesta kyse. Silloinhan unilääkkeet vain pahentavat tilannetta. Ihminen ei nuku, syö lääkkeitä ja on niistä sekaisin.
Lääkeiden teho on yksilöllistä.
Olen itse syönyt nukahtamislääkkettä n. 20 vuotta enkä ole koukussa, koska ns. parempina aikoina nukun kyllä ilmankin monet yöt ilman mitään kemikaalia, myöskin ilman vieroitusoireita.
Olin puolitosta vuotta kokonaan ilman, mutta tilanteen muututtua jouduin turvautumaan uudelleen lääkkeeseen.
Saa alapeukuttaa mielin määrin, mutta tämä on minun kokemukseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
402 peukutusta ihan itselle. Voi jo sanoa, että päivätyö on tehty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua tämä aihe aina vähän huvittaa. Itse en ole varmaan koskaan aikuisiälläni ollut yhtä levännyt ja virkeä kuin äitiyslomilla.
Lainasin vain osan kirjoituksestasi, muttei vaikka minua nyt erityisesti huvita tämän ketjun kommentit, kuulun myös niihin onnellisiin, jonka vauva nukkui syntymästään saakka ainakin 6 h putkeen.
Eli ei mitään väsymystä koko kolme vuonna, kun hoidin lastani kotona ennen työelämään palaamista ja päiväkotirumbaa.
*
En vähättele äitien, isien enkä lapsettomien väsymystä.
Unettomuus voi olla kuolemaksi.
*
On kuitenkin jälleen oma valinta, käyttääkö lapseton nukkumisvaikeuksiinsa melatoniina tai lääkärin määräämiä lääkkeitä.
Kaikille em. tuotteet eivät sovi, mutta (hysteeristä) lääkevastaisuutta en ymmärrä.
Miksi kärsiä, jos apua on saatavilla?
Uni- ja nukahtamislääkkeet on tarkoitettu lyhytaikaiseen käyttöön. Ne eivät auta krooniseen unettomuuteen. Pitkäaikaisessa käytössä joudut ottamaan yhä suuremman annoksen, jotta unilääkkeet vaikuttavat, mikä luonnollisestikaan ei ole kovin hyvä juttu kun on kyse vahvoista keskushermostoon vaikuttavista lääkkeistä. Oletjatkuvasti pöhnässä ja tällainen lääkkeiden käyttö saattaa johtaa riippuvuuteen. Pitkässä käytössä unilääkkeistä voi myös tulla unettomuutta (ja masennusta) ylläpitäviä, sillä unen laatu on oleellisesti heikompaa kuin luonnollisessa unessa.
Lääkkeet on tehty otettaviksi.
Riippuvuus on subjektiivista.
Jos ei voi ottaa, on sitten ottamatta ja myös valittamatta.
Eivät lääkärit välttämättä uusi reseptiä, jos on vaarana, että potilas jää koukkuun.
Riippuvuus on riippuvuutta. Jos syö ylenmäärin lääkkeitä, jotka eivät enää edes auta siihen alkuperäiseen vaivaan, niin kyllä se on riippuvuutta.
Lääkkeet eivät aina auta, vaikka ottaisi. Kuten edellä selitetty, niin pitkässä käytössä unilääkkeet menettävät tehonsa ja toimivat unettomuutta ylläpitävänä monilla. Turha ottaa sellaista, mikä ei auta. Lääkärit kannustavatkin unilääkkeiden käytön vähentämiseen, jos on tällaisesta tilanteesta kyse. Silloinhan unilääkkeet vain pahentavat tilannetta. Ihminen ei nuku, syö lääkkeitä ja on niistä sekaisin.
Lääkeiden teho on yksilöllistä.
Olen itse syönyt nukahtamislääkkettä n. 20 vuotta enkä ole koukussa, koska ns. parempina aikoina nukun kyllä ilmankin monet yöt ilman mitään kemikaalia, myöskin ilman vieroitusoireita.
Olin puolitosta vuotta kokonaan ilman, mutta tilanteen muututtua jouduin turvautumaan uudelleen lääkkeeseen.
Saa alapeukuttaa mielin määrin, mutta tämä on minun kokemukseni.
Juuri näin. Siksi kenenkään on turha tulla mussuttamaan, että jos et syö lääkkeitä niin et voi valittaa väsymyksestä. Kuten täällä yksi riemuidiootti mussutti. Kaikilla lääkkeet eivät auta ollenkaan, joillain ne menettävät tehonsa ajan saatossa ja jotkut jäävät koukkuun. Lääkkeet eivät ole mihinkään asiaan, varsinkaan unettomuuteen, mikään automaattinen ja aina toimiva patenttiratkaisu.
/12
Vierailija kirjoitti:
Terveen lapsen kanssa valvomisesta aiheutuva väsymys menee joskus ohi. Elämässä rankkoja kokeneen ja nähneen, ehkä hyvin sairasta ihmistä hoitaneen väsymys ei ehkä koskaan kokonaan väisty.
Olet todella oikeassa. Myös syöpäväsymys on ikävä olotila.
Miehenä ja isänä voin kuvitella tuollaisen äiti-ihmisen, joka nostaa oman äitiytensä jalustalle. Lapset on kaikki kaikessa, mutta ei oli uhri jos lapsia ei olis. En osaa kuvitella miksi tuo äidin väsymys olisi jotenkin merkityksellisempää kuin jonkun lapsettoman väsymys. Samlla viivalla kokemuksiemme kanssa olemme kaikki. Äitejä mitenkään väheksymättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
402 peukutusta ihan itselle. Voi jo sanoa, että päivätyö on tehty.
Olis kiva tietää miten nämä kommentoijat luulevat tuon oman kommentin massapeukutuksen onnistuvan? Olen törmännyt tällaiseen aiemminkin.
Taitaa vaan harmittaa, että yli 400 ihmistä on ap:n kanssa samoilla linjoilla.
/12
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua tämä aihe aina vähän huvittaa. Itse en ole varmaan koskaan aikuisiälläni ollut yhtä levännyt ja virkeä kuin äitiyslomilla.
Lainasin vain osan kirjoituksestasi, muttei vaikka minua nyt erityisesti huvita tämän ketjun kommentit, kuulun myös niihin onnellisiin, jonka vauva nukkui syntymästään saakka ainakin 6 h putkeen.
Eli ei mitään väsymystä koko kolme vuonna, kun hoidin lastani kotona ennen työelämään palaamista ja päiväkotirumbaa.
*
En vähättele äitien, isien enkä lapsettomien väsymystä.
Unettomuus voi olla kuolemaksi.
*
On kuitenkin jälleen oma valinta, käyttääkö lapseton nukkumisvaikeuksiinsa melatoniina tai lääkärin määräämiä lääkkeitä.
Kaikille em. tuotteet eivät sovi, mutta (hysteeristä) lääkevastaisuutta en ymmärrä.
Miksi kärsiä, jos apua on saatavilla?
Uni- ja nukahtamislääkkeet on tarkoitettu lyhytaikaiseen käyttöön. Ne eivät auta krooniseen unettomuuteen. Pitkäaikaisessa käytössä joudut ottamaan yhä suuremman annoksen, jotta unilääkkeet vaikuttavat, mikä luonnollisestikaan ei ole kovin hyvä juttu kun on kyse vahvoista keskushermostoon vaikuttavista lääkkeistä. Oletjatkuvasti pöhnässä ja tällainen lääkkeiden käyttö saattaa johtaa riippuvuuteen. Pitkässä käytössä unilääkkeistä voi myös tulla unettomuutta (ja masennusta) ylläpitäviä, sillä unen laatu on oleellisesti heikompaa kuin luonnollisessa unessa.
Lääkkeet on tehty otettaviksi.
Riippuvuus on subjektiivista.
Jos ei voi ottaa, on sitten ottamatta ja myös valittamatta.
Eivät lääkärit välttämättä uusi reseptiä, jos on vaarana, että potilas jää koukkuun.
Riippuvuus on riippuvuutta. Jos syö ylenmäärin lääkkeitä, jotka eivät enää edes auta siihen alkuperäiseen vaivaan, niin kyllä se on riippuvuutta.
Lääkkeet eivät aina auta, vaikka ottaisi. Kuten edellä selitetty, niin pitkässä käytössä unilääkkeet menettävät tehonsa ja toimivat unettomuutta ylläpitävänä monilla. Turha ottaa sellaista, mikä ei auta. Lääkärit kannustavatkin unilääkkeiden käytön vähentämiseen, jos on tällaisesta tilanteesta kyse. Silloinhan unilääkkeet vain pahentavat tilannetta. Ihminen ei nuku, syö lääkkeitä ja on niistä sekaisin.
Lääkeiden teho on yksilöllistä.
Olen itse syönyt nukahtamislääkkettä n. 20 vuotta enkä ole koukussa, koska ns. parempina aikoina nukun kyllä ilmankin monet yöt ilman mitään kemikaalia, myöskin ilman vieroitusoireita.
Olin puolitosta vuotta kokonaan ilman, mutta tilanteen muututtua jouduin turvautumaan uudelleen lääkkeeseen.
Saa alapeukuttaa mielin määrin, mutta tämä on minun kokemukseni.
Niin, no kyse oli ihmisistä, joilla se krooninen unettomuus on jatkuvaa. Eli ei päde sinuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä juttu, että lapsettomilla ihmisillä taloudellisia velvoitteita ei tunnu olevan ollenkaan. Tässä keskustelussa toitotetaan, että lapseton voi lopettaa työnteon tai laittaa opiskelut paussille, jos ne aiheuttavat väsymystä tai uupumusta. Mutta lasta, lasta ei vaan voi panna sivuun, jos väsyttää!!!
Jos sitten näille burnoutin ja uupumuksen partaalla oleville äideille ehdotetaan esimerkiksi lastenhoitajan palkkaamista ja hotellihuoneen varaamista, että pääsisi edes yhdeksi yöksi nukkumaan kunnolla, niin johan aletaan huudella rahasta. Että ei lapsiperheillä varaa mihinkään tuollaiseen ole! Nuohan maksavat rahaa!
Lapsi on elävä olento. Se ei ole sama, kuin sinun elämäsi, jota voit muuttaa tai suunnitella mihin suuntaan haluat, voit vaikka istua työttömänä kotona, syömättä mitään, olet vastuussa vain omasta itsestäsi, ja se on aika yksinkertaista ja jopa vähäistä se. Elävän ihmisolennon kasvattaminen on vähän jotain muuta. Mutta selkeästi sitä on vaikeaa tajuta. Se vie myös suunnattoman määrän rahaa, mutta se on eri keskustelu.
Ps. Kokeile vaikka hoitaa leikkinukkea kuukauden ajan, niin että vaihdat tunnin kahden välein vaipat, imetät parin tunnin välein, kylvetät, vaihdat puhtaat vaatteet, nukutat, pidät sylissä, samalla käyt suihkussa, käyt kaupassa ostamassa vaatteita ja vaippoja, jossain välissä teet ruokaa itsellesi. Laita kello soimaan öisin kahden tunnin välein ja leiki että imetät puolisen tuntia tai tunnin joka kerta Jne. Tajusit varmaan. .Katsotaan kuinka pitkään rahkeesi riittävät. Veikkaan että luovutat 24 tunnin sisällä.
Mikä tekee suomalaisesta lapsesta niin erityisen ja hoitoa vaativan tai suomalaisen naisen raskaus, kun on käytössä kertakäyttövaipat, kotitöitä helpottavat kodinkoneet, kaupan hyllyt notkuvat eineksistä jne. Äitiyslomalle jäädään usein kuukautta pari ennen ja äitiysloma 10kk ja lasta voi olla kotona hoitamassa lasta, kunnes täyttää 3v. ilman irtisanomis pelkoa työstä.
Monessa muussa maassa tai vaikka Euroopassa äitiyslomat ovat 2-6kk jonka jälkeen mennään töihin ja usein tehdään pitkää päivää, jopa 10-12h/pv, tietoakaan lapsen kunnallisesta päivähoidosta jne. eikä siellä kukaan puhu tai valita väsymystä.
Ja suominaiset synnyttävät keskimäärin vain 1.6 lasta ja silti jotkut ovat lopen uupuneita ja väsyneitä.
En yleensä ihannoi entisaikaan vertaamista, mutta miten ihmeellä ennen esim. 50-60-luvulla äidit selvisi, kun perheessä oli 5-10 lasta, ei ollut kotitöitä helpottavia kodinkoneita, eikä eineksiä ja vesi noudettiin kaupungissakin vesipostista ja käytiin töissä kuutena päivänä viikossa.
Nyt JOTKUT ei selviä edes 1-2 lapsen kanssa, vaikka ollaan kotona ja tarvitaan isovanhemmat, lapsen kummit apuun.
Ja en ole lapseton, vaan neljän lapsen äiti ja lapset 5-13v.
Sinä et selvästikään ole yksi näistä avuntarvitsijoista, tuli selväksi.
Jos joku kommentoisi itselleni noin, etten tiedä lapsettomana mitään väsymyksestä, niin vastaisin vain, että ei kyllä pätkääkään edes kiinnosta tietää lapsellisten väsymyksestä. Joten kommentti on turha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä juttu, että lapsettomilla ihmisillä taloudellisia velvoitteita ei tunnu olevan ollenkaan. Tässä keskustelussa toitotetaan, että lapseton voi lopettaa työnteon tai laittaa opiskelut paussille, jos ne aiheuttavat väsymystä tai uupumusta. Mutta lasta, lasta ei vaan voi panna sivuun, jos väsyttää!!!
Jos sitten näille burnoutin ja uupumuksen partaalla oleville äideille ehdotetaan esimerkiksi lastenhoitajan palkkaamista ja hotellihuoneen varaamista, että pääsisi edes yhdeksi yöksi nukkumaan kunnolla, niin johan aletaan huudella rahasta. Että ei lapsiperheillä varaa mihinkään tuollaiseen ole! Nuohan maksavat rahaa!
Lapsi on elävä olento. Se ei ole sama, kuin sinun elämäsi, jota voit muuttaa tai suunnitella mihin suuntaan haluat, voit vaikka istua työttömänä kotona, syömättä mitään, olet vastuussa vain omasta itsestäsi, ja se on aika yksinkertaista ja jopa vähäistä se. Elävän ihmisolennon kasvattaminen on vähän jotain muuta. Mutta selkeästi sitä on vaikeaa tajuta. Se vie myös suunnattoman määrän rahaa, mutta se on eri keskustelu.
Ps. Kokeile vaikka hoitaa leikkinukkea kuukauden ajan, niin että vaihdat tunnin kahden välein vaipat, imetät parin tunnin välein, kylvetät, vaihdat puhtaat vaatteet, nukutat, pidät sylissä, samalla käyt suihkussa, käyt kaupassa ostamassa vaatteita ja vaippoja, jossain välissä teet ruokaa itsellesi. Laita kello soimaan öisin kahden tunnin välein ja leiki että imetät puolisen tuntia tai tunnin joka kerta Jne. Tajusit varmaan. .Katsotaan kuinka pitkään rahkeesi riittävät. Veikkaan että luovutat 24 tunnin sisällä.
Mikä tekee suomalaisesta lapsesta niin erityisen ja hoitoa vaativan tai suomalaisen naisen raskaus, kun on käytössä kertakäyttövaipat, kotitöitä helpottavat kodinkoneet, kaupan hyllyt notkuvat eineksistä jne. Äitiyslomalle jäädään usein kuukautta pari ennen ja äitiysloma 10kk ja lasta voi olla kotona hoitamassa lasta, kunnes täyttää 3v. ilman irtisanomis pelkoa työstä.
Monessa muussa maassa tai vaikka Euroopassa äitiyslomat ovat 2-6kk jonka jälkeen mennään töihin ja usein tehdään pitkää päivää, jopa 10-12h/pv, tietoakaan lapsen kunnallisesta päivähoidosta jne. eikä siellä kukaan puhu tai valita väsymystä.
Ja suominaiset synnyttävät keskimäärin vain 1.6 lasta ja silti jotkut ovat lopen uupuneita ja väsyneitä.
En yleensä ihannoi entisaikaan vertaamista, mutta miten ihmeellä ennen esim. 50-60-luvulla äidit selvisi, kun perheessä oli 5-10 lasta, ei ollut kotitöitä helpottavia kodinkoneita, eikä eineksiä ja vesi noudettiin kaupungissakin vesipostista ja käytiin töissä kuutena päivänä viikossa.
Nyt JOTKUT ei selviä edes 1-2 lapsen kanssa, vaikka ollaan kotona ja tarvitaan isovanhemmat, lapsen kummit apuun.
Ja en ole lapseton, vaan neljän lapsen äiti ja lapset 5-13v.
Sinä et selvästikään ole yksi näistä avuntarvitsijoista, tuli selväksi.
Miten paljon on 50-60 luvulla syntyneissä suurissa ikäluokissa tunnekylmiä ja lapsena huomiota vaille jääneitä. Sitä vaan on lähdetty töihin ja vanhin on hoitanut loput lapset. Se on ollut aika raadollista menoa tuolloin, turha verrata tähän päivään.
Vierailija kirjoitti:
No joo. Mutta ap, oletko tullut ajatelleeksi, että myös äideillä on noita samoja ongelmia, sekä psyykkisiä että fyysisiä väsymystä aiheuttavia vaivoja? Ei äitiys niiltä pelasta. Joten, kuvittelepa tilanne että olet väsynyt, syynä jokin henkinen tai fyysinen, ja siihen PÄÄLLE vielä lapsiperheen arki, josta ei voi lomaa ottaa. Ei voi levätä, ei voi nukkua vaikka olisi miten väsynyt. Joten todellakin, ilman lapsia väsymys on paljon helpompi kestää.[/quote
Äidit ovat useimmiten nuoria naisia, joilla on vähiten vaivoja ja sairauksia ihan luonnollisesti. Lisäksi lapsiperheillä on tukiviidakko Suomessa, ihan älytön suorastaan nykypäivänä. Vuosien lomat: milloin äitiysloma, hoitovapaa, perhevapaa, isyysvapaa.
Itse äitinä voin sanoa, että väsymys tuli vasta iän ja sairauksien myötä. Nuori virkistyy, kun saa välillä nukkua. Etenkin sellainen nuori, jonka ei tarvitse edes töissä käydä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edelleen: miksi vain lasten aiheuttama väsymys on todellista?
Tähän jos saisi vastauksen?
En ole tuota mieltä, että VAIN lapsen aiheuttama väsymys on todellista, mutta lapsen aiheuttama väsymys on hyvin, hyvin konkreettista, jos huono tuuri käy.
Konkretia perustuu väitteelle, jota tässä nyt on ehkä satakunta kerta hoettu: lasta et voi myydä, lasta et voi pistää off-tilaan.
Jos lapsettomana pyörit sängyssä unta saamatta, pyörit, mutta sinun ei tarvitse nousta itkuun, imettämään, paijaamaan jne.
Jos pyörit unettomana ja sinulla on pieni lapsi, sinun on vain noustava, kun tilanne sitä vaatii.
"lasta et voi myydä, lasta et voi pistää off-tilaan"
Ei jumalauta. Syövänkö voi myydä tai pistää off-tilaan? Masennuksen voi myydä tai pistää off-tilaan? Dementoituneen vanhemman voi myydä tai pistää off-tilaan?
Vttu te olette sekaisin.Huhhuh.
Kuka väitti, että syövän tai dementoituneen vanhemman voi kohdalla voisi painaa OFF- nappia???
En ainakaan minä.
Tässähän kiljutaan perusteetomasti vain sitä, että lapseton ei tiedä väsymyksestä mitään.
Jokuhan juuri väitti, että lasten aiheuttama väsymys on hyvin konkreettista, koska lasta ei voi myydä tai pistää off-tilaan. Ihan kuin mikään muu väsymys ei olisi hyvin konkreettista.
No, sattuhan sitä, että muotoilee ajatuksensa väärin.
Tarkoitin sitä, että väsymyksestä huolimatta on noustava lasta huoltamaan, ruokkimaan, vaippaa vaihtamaan, oksennusta siivoamaan... mitä milloinkin.
Tietysti kaikki väsymyksen subjektiiviset helvetit ovat konkreettisia.
Väsymyksestä huolimatta on tehtävä paljon muutakin. Miten se ei mene jakeluun, että lapsettomalla tosiaankin saattaa olla monin verroin vaikeampi tilanne kuin lapsellisella? Siinä missä vanhempi valvoo "vain" pitkin yötä heräilevien lasten takia, lapseton saattaa valvoa vaikka sairauden hoidon vuoksi. Väsymyksen taso on _aina_ yksilöllistä ja johtuu hyvin monesta osatekijästä. Onko tämä tosiaan niin mahdoton käsittää?
Kysymys ei ole siitä, etteikö lapsettomalla olisi kipua, väsymystä, unettomuutta, vaikeuksia, hankaluuksia, eroja, tuskaa, töitä, tenttejä, kiirettä, sosiaalisia suhteita ylläpidettävänä, ahdinkoa ja kaikkea muuta vaikeutta, mutta "lapsellisella" on se yksi tai useampi ihminen huollettavana tuon kaiken edellä mainitun lisäksi, jos oikein huono hyökkää.
Voikaa hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen töissä hoitoalalla erittäin raskaassa ja kiireisessä työssä. Lisäksi olen kahden lapsen yksinhuoltaja ilman mitään lapsivapaata koskaan (isä ei tapaa ollenkaan). Lasten mummokin on kuollut eli hoitoapua ei ole. Olen mielestäni ihan kohtuu reipas ja yritän tehdä työhommat hyvin ja vielä pyörittää arkea, tähän asti on onnistunut mutta toki joskus voi töissä vähän haukotuttaa. Sellaisina hetkinä olen kuullut monesti kommenttia "sullahan on jo isot lapset, ei kai nyt niissä oo paljoa hommaa" tai jopa "kyllä pitäisi miettiä että jaksaako ne lapset hoitaa, jos niitä hankkii". Samaan aikaan lapsettomat valittavat kun väsyttää esim. juhlimisen jälkeen/pyörälenkin jälkeen ja heille ei kukaan kommentoi mitään syyllistävää. MInusta tämä on aika outoa! Ihan kun nyt joku raskaana ollessaan arvaisi jäävänsä yksinhuoltajaksi... ja onhan lasten arjessa hommaa vaikka olisivat jo isoja. Joka aamu herätään ja ruuat pitää ostaa ja laittaa, harrastuksiin viedä ja vaatettaa ja auttaa läksyissä ym. Näistä asioista eivät lapsettomat tiedä mitään. Mutta silti arvostelevat.
Ei kato kyllä me tiedetään. Me vaan mietittiin etukäteen, että onko tuo sellaista arkea, jota haluaa itselle vai kiinnostaako muunlainen elämä. Ja me lapsettomat oletetaan, että te äidit olette käyneet saman harkinnan läpi ja olette päättäneet, että te taas tykkäätte tuollaisesta lapsiperhearjesta ja nautitte siitä, kun saatte huolehtia ja kasvattaa lapsia. Auttaa läksyissä ja viedä harrustuksiin. Ai eikö asia siis näin olekaan? Eli olet joko päättänyt tieten tahtoen valita sellaisen elämän, joka sua ei kiinnosta ja minkä koet rasittavaksi. Tai sitten et ole tosiaan edes miettinyt koko asiaa ennen lasten tekoa, että hei tällainen arkihan voi itseasiassa ärsyttää ja uuvuttaa mua? No voi hitsi. Upsista. Mutta kiva, että löysit tien ketjuun niin voit leikkiä martttyyria, kun muut ei ymmärrä... Vai voitko?
VOi hyvä luoja... jos sinä päätät yhtäkkiä alkaa laihduttaa, niin takaan että joskus sinua ketuttaa joskus syödä sitä porkkanaa, kun haluaisit suklaata ja toisinaan et millään jaksaisi herätä aamulla lenkille kun voisit vaan nukkua.. mutta sinä teet sen silti ja lopulta olet tyytyväinen että teit. Ymmärrätkö? Luuletko että joku kuvittelee että kaikki asiat elämässä jotka valitsee ovat pelkkää juhlaa koko ajan?
Siis vertaatko sinä oikeasti lasten hankkimista laihduttamiseen? Minun mielestäni sitä ei voi verrata edes opiskelu- tai työpaikan tai asunnon valintaan, vaikka kaikki ovat aika isoja juttuja elämässä. Noita edellä mainittuja voit aina vaihtaa tai päästä niistä kokonaan eroon, ei aina helposti, mutta vähintäänkin periaatteessa. Lapsen vanhempi olet kuolemaasi saakka. Ja vastuu on isompi kuin oikeastaan missään muussa asiassa, mikä kuuluu normaalielämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua tämä aihe aina vähän huvittaa. Itse en ole varmaan koskaan aikuisiälläni ollut yhtä levännyt ja virkeä kuin äitiyslomilla.
Lainasin vain osan kirjoituksestasi, muttei vaikka minua nyt erityisesti huvita tämän ketjun kommentit, kuulun myös niihin onnellisiin, jonka vauva nukkui syntymästään saakka ainakin 6 h putkeen.
Eli ei mitään väsymystä koko kolme vuonna, kun hoidin lastani kotona ennen työelämään palaamista ja päiväkotirumbaa.
*
En vähättele äitien, isien enkä lapsettomien väsymystä.
Unettomuus voi olla kuolemaksi.
*
On kuitenkin jälleen oma valinta, käyttääkö lapseton nukkumisvaikeuksiinsa melatoniina tai lääkärin määräämiä lääkkeitä.
Kaikille em. tuotteet eivät sovi, mutta (hysteeristä) lääkevastaisuutta en ymmärrä.
Miksi kärsiä, jos apua on saatavilla?
Uni- ja nukahtamislääkkeet on tarkoitettu lyhytaikaiseen käyttöön. Ne eivät auta krooniseen unettomuuteen. Pitkäaikaisessa käytössä joudut ottamaan yhä suuremman annoksen, jotta unilääkkeet vaikuttavat, mikä luonnollisestikaan ei ole kovin hyvä juttu kun on kyse vahvoista keskushermostoon vaikuttavista lääkkeistä. Oletjatkuvasti pöhnässä ja tällainen lääkkeiden käyttö saattaa johtaa riippuvuuteen. Pitkässä käytössä unilääkkeistä voi myös tulla unettomuutta (ja masennusta) ylläpitäviä, sillä unen laatu on oleellisesti heikompaa kuin luonnollisessa unessa.
Lääkkeet on tehty otettaviksi.
Riippuvuus on subjektiivista.
Jos ei voi ottaa, on sitten ottamatta ja myös valittamatta.
Eivät lääkärit välttämättä uusi reseptiä, jos on vaarana, että potilas jää koukkuun.
Riippuvuus on riippuvuutta. Jos syö ylenmäärin lääkkeitä, jotka eivät enää edes auta siihen alkuperäiseen vaivaan, niin kyllä se on riippuvuutta.
Lääkkeet eivät aina auta, vaikka ottaisi. Kuten edellä selitetty, niin pitkässä käytössä unilääkkeet menettävät tehonsa ja toimivat unettomuutta ylläpitävänä monilla. Turha ottaa sellaista, mikä ei auta. Lääkärit kannustavatkin unilääkkeiden käytön vähentämiseen, jos on tällaisesta tilanteesta kyse. Silloinhan unilääkkeet vain pahentavat tilannetta. Ihminen ei nuku, syö lääkkeitä ja on niistä sekaisin.
Lääkeiden teho on yksilöllistä.
Olen itse syönyt nukahtamislääkkettä n. 20 vuotta enkä ole koukussa, koska ns. parempina aikoina nukun kyllä ilmankin monet yöt ilman mitään kemikaalia, myöskin ilman vieroitusoireita.
Olin puolitosta vuotta kokonaan ilman, mutta tilanteen muututtua jouduin turvautumaan uudelleen lääkkeeseen.
Saa alapeukuttaa mielin määrin, mutta tämä on minun kokemukseni.
Juuri näin. Siksi kenenkään on turha tulla mussuttamaan, että jos et syö lääkkeitä niin et voi valittaa väsymyksestä. Kuten täällä yksi riemuidiootti mussutti. Kaikilla lääkkeet eivät auta ollenkaan, joillain ne menettävät tehonsa ajan saatossa ja jotkut jäävät koukkuun. Lääkkeet eivät ole mihinkään asiaan, varsinkaan unettomuuteen, mikään automaattinen ja aina toimiva patenttiratkaisu.
/12
Älä lässytä samaa paskaa vuosi tolkulla. Tee joskus jotain mistä on todellista hyötyä sinulle ja sitä myöten läheisille!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edelleen: miksi vain lasten aiheuttama väsymys on todellista?
Tähän jos saisi vastauksen?
En ole tuota mieltä, että VAIN lapsen aiheuttama väsymys on todellista, mutta lapsen aiheuttama väsymys on hyvin, hyvin konkreettista, jos huono tuuri käy.
Konkretia perustuu väitteelle, jota tässä nyt on ehkä satakunta kerta hoettu: lasta et voi myydä, lasta et voi pistää off-tilaan.
Jos lapsettomana pyörit sängyssä unta saamatta, pyörit, mutta sinun ei tarvitse nousta itkuun, imettämään, paijaamaan jne.
Jos pyörit unettomana ja sinulla on pieni lapsi, sinun on vain noustava, kun tilanne sitä vaatii.
"lasta et voi myydä, lasta et voi pistää off-tilaan"
Ei jumalauta. Syövänkö voi myydä tai pistää off-tilaan? Masennuksen voi myydä tai pistää off-tilaan? Dementoituneen vanhemman voi myydä tai pistää off-tilaan?
Vttu te olette sekaisin.Huhhuh.
Kuka väitti, että syövän tai dementoituneen vanhemman voi kohdalla voisi painaa OFF- nappia???
En ainakaan minä.
Tässähän kiljutaan perusteetomasti vain sitä, että lapseton ei tiedä väsymyksestä mitään.
Jokuhan juuri väitti, että lasten aiheuttama väsymys on hyvin konkreettista, koska lasta ei voi myydä tai pistää off-tilaan. Ihan kuin mikään muu väsymys ei olisi hyvin konkreettista.
No, sattuhan sitä, että muotoilee ajatuksensa väärin.
Tarkoitin sitä, että väsymyksestä huolimatta on noustava lasta huoltamaan, ruokkimaan, vaippaa vaihtamaan, oksennusta siivoamaan... mitä milloinkin.
Tietysti kaikki väsymyksen subjektiiviset helvetit ovat konkreettisia.
Väsymyksestä huolimatta on tehtävä paljon muutakin. Miten se ei mene jakeluun, että lapsettomalla tosiaankin saattaa olla monin verroin vaikeampi tilanne kuin lapsellisella? Siinä missä vanhempi valvoo "vain" pitkin yötä heräilevien lasten takia, lapseton saattaa valvoa vaikka sairauden hoidon vuoksi. Väsymyksen taso on _aina_ yksilöllistä ja johtuu hyvin monesta osatekijästä. Onko tämä tosiaan niin mahdoton käsittää?
Kysymys ei ole siitä, etteikö lapsettomalla olisi kipua, väsymystä, unettomuutta, vaikeuksia, hankaluuksia, eroja, tuskaa, töitä, tenttejä, kiirettä, sosiaalisia suhteita ylläpidettävänä, ahdinkoa ja kaikkea muuta vaikeutta, mutta "lapsellisella" on se yksi tai useampi ihminen huollettavana tuon kaiken edellä mainitun lisäksi, jos oikein huono hyökkää.
Voikaa hyvin.
No toimitko sinä omaishoitajana? Nostatko itsesi heidän ylitseen? Sinä elät normaalia lapsiperhearkea. Omaishoitaja hoitaa sairasta lähimmäistään. Miten sinun väsymyksesi on niin ylivertaista hänen väsymykseensä verrattuna?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kieltämättä kirjoitat asiaa.
-
Työstään voi pitää, mutta olosuhteet voivat olla kauheat... ja palkka kehno.
Siksipä vaihdoin työpaikkaa, kun sattui sopiva eteen.
-
Silti on mielestäni kohtuuullista vaatia, ettei "päiväkodin täti" ilku "paskapikkuprinsessoja" julkisesti, vaikkei hän juuri tuota termiä käyttänytkään, mutta otaksun halunneen käyttää vielä loukaavampia termejä.
Ja on mielestäni myös kohtuullista vaatia hyvää hoitoa, koska siitä maksamme.
Ta itse ainakin maksoin.
Me vanhemmat emme kuitenkaan ole syypäitä resurssien puutteeseen, pk-henkilökunnan huonoon palkkaan emmekä väsymykseen.
Totta kai saa ilkkua, kunhan tekee sen anonyymisti. Eli ei paljasta tämän pikkuprinsessan henkilöllisyyttä.
Ihan oikeasti, tuossa jos jossain työssä tätyy välillä päästellä höyryjä ja käyttää mustaa huumoria mikäli mielii täyspäisenä selviytyä. Kuulisit mitä esim. potilaista puhutaan ensiavussa...
/12
Totta kai aasiakkaista puhutaan ties mitä, mutta ne jäävät (toivon mukaan) työkavereiden välisiksi heitoiksi.
-
Musta huumori on usein oikein hyvää läppää, mutta lasten kanssa työskentelevien ei pitäisi tällaisella palstalla alkaa hirveästi revitellä.
Miksi ei?
Siksi, koska täällä on ikävä kyllä, halusitte tai ette, niitä (yli)väsyneitä äitejä, joihin läppä ei uppoo.
Ei se ollut mikään läppä, vaan tosiasia. Sinä valitat, että et jaksa väsyneenä hoitaa yhtä lastasi kun samaan aikaan on olemassa tarhantätejä ja opettajia, jotka hoitavat väsyneenä kymmeniä lapsia. Ja heidän joukossaan on myös lapsettomia ihmisiä, joita niin haluat vähätellä ja haukkua.
Ei mun mitään lasta tarvitse enää hoitamalla hoitaa, koska hän on 14-vuotias.
Täällä on suurin osa jotain super erikoisen alan asiantuntijoita ja palkka hipoo postin johtajan tilinauhaa.
Mutta siltiki samalla kaikilla puolet maapallon taudeista ja kaikki vammat ja unetkin menny.
Rahatkaan ei riitä edes lapsen ylläpitoon.
niin voisiko joku nyt vihdoin vastata,miksi hankitte lapsia jos oma elämä ei ole kunnossa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edelleen: miksi vain lasten aiheuttama väsymys on todellista?
Tähän jos saisi vastauksen?
En ole tuota mieltä, että VAIN lapsen aiheuttama väsymys on todellista, mutta lapsen aiheuttama väsymys on hyvin, hyvin konkreettista, jos huono tuuri käy.
Konkretia perustuu väitteelle, jota tässä nyt on ehkä satakunta kerta hoettu: lasta et voi myydä, lasta et voi pistää off-tilaan.
Jos lapsettomana pyörit sängyssä unta saamatta, pyörit, mutta sinun ei tarvitse nousta itkuun, imettämään, paijaamaan jne.
Jos pyörit unettomana ja sinulla on pieni lapsi, sinun on vain noustava, kun tilanne sitä vaatii.
"lasta et voi myydä, lasta et voi pistää off-tilaan"
Ei jumalauta. Syövänkö voi myydä tai pistää off-tilaan? Masennuksen voi myydä tai pistää off-tilaan? Dementoituneen vanhemman voi myydä tai pistää off-tilaan?
Vttu te olette sekaisin.Huhhuh.
Kuka väitti, että syövän tai dementoituneen vanhemman voi kohdalla voisi painaa OFF- nappia???
En ainakaan minä.
Tässähän kiljutaan perusteetomasti vain sitä, että lapseton ei tiedä väsymyksestä mitään.
Jokuhan juuri väitti, että lasten aiheuttama väsymys on hyvin konkreettista, koska lasta ei voi myydä tai pistää off-tilaan. Ihan kuin mikään muu väsymys ei olisi hyvin konkreettista.
No, sattuhan sitä, että muotoilee ajatuksensa väärin.
Tarkoitin sitä, että väsymyksestä huolimatta on noustava lasta huoltamaan, ruokkimaan, vaippaa vaihtamaan, oksennusta siivoamaan... mitä milloinkin.
Tietysti kaikki väsymyksen subjektiiviset helvetit ovat konkreettisia.
Väsymyksestä huolimatta on tehtävä paljon muutakin. Miten se ei mene jakeluun, että lapsettomalla tosiaankin saattaa olla monin verroin vaikeampi tilanne kuin lapsellisella? Siinä missä vanhempi valvoo "vain" pitkin yötä heräilevien lasten takia, lapseton saattaa valvoa vaikka sairauden hoidon vuoksi. Väsymyksen taso on _aina_ yksilöllistä ja johtuu hyvin monesta osatekijästä. Onko tämä tosiaan niin mahdoton käsittää?
Kysymys ei ole siitä, etteikö lapsettomalla olisi kipua, väsymystä, unettomuutta, vaikeuksia, hankaluuksia, eroja, tuskaa, töitä, tenttejä, kiirettä, sosiaalisia suhteita ylläpidettävänä, ahdinkoa ja kaikkea muuta vaikeutta, mutta "lapsellisella" on se yksi tai useampi ihminen huollettavana tuon kaiken edellä mainitun lisäksi, jos oikein huono hyökkää.
Voikaa hyvin.
No toimitko sinä omaishoitajana? Nostatko itsesi heidän ylitseen? Sinä elät normaalia lapsiperhearkea. Omaishoitaja hoitaa sairasta lähimmäistään. Miten sinun väsymyksesi on niin ylivertaista hänen väsymykseensä verrattuna?
Vaikkei minulla ole lapsia, vastaan tähän. Omaishoitajuudesta pääsee irti, jos oikein tiukka paikka tulee. Vanhemmuudesta ei pääse. Ja juuri siksi en ikinä lapsia tee.
Joku väsymyksen vertailu on ihan älytöntä. Vähän sama kuin vertailtaisi vaikka surua. ”Minulta kuoli äiti”, ”no minultapa kuoli äiti ja veli, sinulla sentään on veli, et tiedä tästä surun tunteesta mitään”.
Lähtökohtaisesti pidän niitä äitejä, jotka kilpailevat väsymyksestä toisten kanssa täysinä id*ootteina. Mitäpä jos ottaisi sen pään sieltä omasta takapuolestaan ja sallisi kaikille ihmisille kaikenlaiset väsymyksen kokemukset, ilman, että omaa sädekehää pitää kiillottaa ja vertailla kuinka on niiiiin rankkaa. Onneksi ei ole tuollaisia äiti-ihmisiä tuttavapiirissä.
Väsymyksestä huolimatta on tehtävä paljon muutakin. Miten se ei mene jakeluun, että lapsettomalla tosiaankin saattaa olla monin verroin vaikeampi tilanne kuin lapsellisella? Siinä missä vanhempi valvoo "vain" pitkin yötä heräilevien lasten takia, lapseton saattaa valvoa vaikka sairauden hoidon vuoksi. Väsymyksen taso on _aina_ yksilöllistä ja johtuu hyvin monesta osatekijästä. Onko tämä tosiaan niin mahdoton käsittää?