Lue keskustelun säännöt.
"Et tiedä todellisesta väsymyksestä mitään, koska sinulla ei ole lapsia."
Ei äiti, mutta väsynyt
05.09.2019 |
Tuossapa lausahdus, joka nostaa verenpainetta joka kerta, kun sattuu nuo sanat kuulemaan.
Ymmärrän, että äiti-ihmiset ovat väsyneitä lapsiperheen arjesta, he ovat varmasti kovilla jaksamisensa kanssa, mutta mielestäni kenelläkään ei ole silti oikeutta tulla vähättelemään muiden ihmisten väsymystä. Monet psyykkiset ja fyysiset seikat vaikuttavat väsymyksen tunteisiin. Läheltä olen seurannut, kuinka esimerkiksi sisäilmaongelmista krooniseen väsymysoireyhtymään sairastunut läheiseni kamppailee arjen tavallisten asioiden kanssa: jopa tiskaaminen voi olla niin rankkaa, että sen jälkeen tarvitsee lepoa. Päässä humisee ja suhisee, olo on jatkuvasti huono. Joka paikkaa koskee. Se väsyttää. Niinpä esimerkiksi tuollaisessa tilanteessa tuntuu kohtuuttomalta vähätellä toisen ihmisen väsymystä ja tuntemuksia muutenkin.
Emme me omasta tahdosta riippuen tai riippumatta lapsettomatkaan vähättele teidän äiti-ihmisten väsymystä. Mikä oikeus heillä siis on vähätellä muiden tuntemuksia?
Ja Huom! Kyllä, näitä asioita ei voi yleistää, kaikki eivät toimi samoin. Kaikki äidit eivät vähättele.
Asiallista keskustelua, kiitos!
Kommentit (1165)
Vierailija kirjoitti:
Joku väsymyksen vertailu on ihan älytöntä. Vähän sama kuin vertailtaisi vaikka surua. ”Minulta kuoli äiti”, ”no minultapa kuoli äiti ja veli, sinulla sentään on veli, et tiedä tästä surun tunteesta mitään”.
Lähtökohtaisesti pidän niitä äitejä, jotka kilpailevat väsymyksestä toisten kanssa täysinä id*ootteina. Mitäpä jos ottaisi sen pään sieltä omasta takapuolestaan ja sallisi kaikille ihmisille kaikenlaiset väsymyksen kokemukset, ilman, että omaa sädekehää pitää kiillottaa ja vertailla kuinka on niiiiin rankkaa. Onneksi ei ole tuollaisia äiti-ihmisiä tuttavapiirissä.
Eikös tässä nyt ketjun aloittaja ennemminkin ala pätemään omalla väsymyksellään. Hölmö aihe josta ei todellakaan kannata olla kateellinen tai todistella kuinka itse on uupuneempi kuin joku toinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edelleen: miksi vain lasten aiheuttama väsymys on todellista?
Tähän jos saisi vastauksen?
En ole tuota mieltä, että VAIN lapsen aiheuttama väsymys on todellista, mutta lapsen aiheuttama väsymys on hyvin, hyvin konkreettista, jos huono tuuri käy.
Konkretia perustuu väitteelle, jota tässä nyt on ehkä satakunta kerta hoettu: lasta et voi myydä, lasta et voi pistää off-tilaan.
Jos lapsettomana pyörit sängyssä unta saamatta, pyörit, mutta sinun ei tarvitse nousta itkuun, imettämään, paijaamaan jne.
Jos pyörit unettomana ja sinulla on pieni lapsi, sinun on vain noustava, kun tilanne sitä vaatii.
"lasta et voi myydä, lasta et voi pistää off-tilaan"
Ei jumalauta. Syövänkö voi myydä tai pistää off-tilaan? Masennuksen voi myydä tai pistää off-tilaan? Dementoituneen vanhemman voi myydä tai pistää off-tilaan?
Vttu te olette sekaisin.Huhhuh.
Kuka väitti, että syövän tai dementoituneen vanhemman voi kohdalla voisi painaa OFF- nappia???
En ainakaan minä.
Tässähän kiljutaan perusteetomasti vain sitä, että lapseton ei tiedä väsymyksestä mitään.
Jokuhan juuri väitti, että lasten aiheuttama väsymys on hyvin konkreettista, koska lasta ei voi myydä tai pistää off-tilaan. Ihan kuin mikään muu väsymys ei olisi hyvin konkreettista.
No, sattuhan sitä, että muotoilee ajatuksensa väärin.
Tarkoitin sitä, että väsymyksestä huolimatta on noustava lasta huoltamaan, ruokkimaan, vaippaa vaihtamaan, oksennusta siivoamaan... mitä milloinkin.
Tietysti kaikki väsymyksen subjektiiviset helvetit ovat konkreettisia.
Väsymyksestä huolimatta on tehtävä paljon muutakin. Miten se ei mene jakeluun, että lapsettomalla tosiaankin saattaa olla monin verroin vaikeampi tilanne kuin lapsellisella? Siinä missä vanhempi valvoo "vain" pitkin yötä heräilevien lasten takia, lapseton saattaa valvoa vaikka sairauden hoidon vuoksi. Väsymyksen taso on _aina_ yksilöllistä ja johtuu hyvin monesta osatekijästä. Onko tämä tosiaan niin mahdoton käsittää?
Kysymys ei ole siitä, etteikö lapsettomalla olisi kipua, väsymystä, unettomuutta, vaikeuksia, hankaluuksia, eroja, tuskaa, töitä, tenttejä, kiirettä, sosiaalisia suhteita ylläpidettävänä, ahdinkoa ja kaikkea muuta vaikeutta, mutta "lapsellisella" on se yksi tai useampi ihminen huollettavana tuon kaiken edellä mainitun lisäksi, jos oikein huono hyökkää.
Voikaa hyvin.
Joo no jos se normaali lapsiperhe-elämä on niin väsyttävää ja kamalaa, niin miksi halusit sitä? Täällä luetellut väsymystä aiheuttavat "rankat" asiat ovat kuitenkin ennalta arvattavissa olevia asioita. Joo, lapsia puetaan, pestään ja ruokitaan. Kuskataan harrastuksiin, autetaan läksyissä jne. Jos nämä asiat ovat sellaisia, joista et nauti ja koet hirveän raskaaksi, niin eikö sen muka ihan oikeasti tiennyt jo etukäteen? Jos nuo ovat niin ylitsepääsemättömän raskaita asioita, että ei voi kuvitella kenelläkään muulla olevan rankempaa elämää, niin miksi valitsit sen? Olen ihan oikeasti ajatellut, että vanhemmuutta haluavat ihmiset pitävät siitä, että ovat lastensa kanssa. Nauttivat siitä, kun näkevät lapsen oppivan. Kiinnostaa nähdä, millaisista harrastuksista se oma lapsi innostuu ja tulee onnelliseksi. Mutta te saatte sen vaikuttamaan siltä, että inhoatte ihan näitä normaaleja jokapäiväisiä asioita lastenne kanssa, koska väitätte, ette se tekee elämästänne todella raskasta. Raskaampaa kuin kukaan muu edes voi kuvitella.
Itsellä on ollut jos jonkinlaista väsymystä elämän aikana. On ollut läheisen kuolemaa ja sitä edeltänyttä vaikeaa aikaa. Olen itse sairastanut rintasyövän. On ollut työuupumusta. Ja silti, vain silloin kun talossa oli heräilevät vauva ja taapero olen ollut totaalisen loppu. Niin loppu, että mietin välillä junan alle hyppäämistä, jotta saisi levätä.
Mutta yksilöllistä nämä toki, en sitä sano.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edelleen: miksi vain lasten aiheuttama väsymys on todellista?
Tähän jos saisi vastauksen?
En ole tuota mieltä, että VAIN lapsen aiheuttama väsymys on todellista, mutta lapsen aiheuttama väsymys on hyvin, hyvin konkreettista, jos huono tuuri käy.
Konkretia perustuu väitteelle, jota tässä nyt on ehkä satakunta kerta hoettu: lasta et voi myydä, lasta et voi pistää off-tilaan.
Jos lapsettomana pyörit sängyssä unta saamatta, pyörit, mutta sinun ei tarvitse nousta itkuun, imettämään, paijaamaan jne.
Jos pyörit unettomana ja sinulla on pieni lapsi, sinun on vain noustava, kun tilanne sitä vaatii.
"lasta et voi myydä, lasta et voi pistää off-tilaan"
Ei jumalauta. Syövänkö voi myydä tai pistää off-tilaan? Masennuksen voi myydä tai pistää off-tilaan? Dementoituneen vanhemman voi myydä tai pistää off-tilaan?
Vttu te olette sekaisin.Huhhuh.
Kuka väitti, että syövän tai dementoituneen vanhemman voi kohdalla voisi painaa OFF- nappia???
En ainakaan minä.
Tässähän kiljutaan perusteetomasti vain sitä, että lapseton ei tiedä väsymyksestä mitään.
Jokuhan juuri väitti, että lasten aiheuttama väsymys on hyvin konkreettista, koska lasta ei voi myydä tai pistää off-tilaan. Ihan kuin mikään muu väsymys ei olisi hyvin konkreettista.
No, sattuhan sitä, että muotoilee ajatuksensa väärin.
Tarkoitin sitä, että väsymyksestä huolimatta on noustava lasta huoltamaan, ruokkimaan, vaippaa vaihtamaan, oksennusta siivoamaan... mitä milloinkin.
Tietysti kaikki väsymyksen subjektiiviset helvetit ovat konkreettisia.
Väsymyksestä huolimatta on tehtävä paljon muutakin. Miten se ei mene jakeluun, että lapsettomalla tosiaankin saattaa olla monin verroin vaikeampi tilanne kuin lapsellisella? Siinä missä vanhempi valvoo "vain" pitkin yötä heräilevien lasten takia, lapseton saattaa valvoa vaikka sairauden hoidon vuoksi. Väsymyksen taso on _aina_ yksilöllistä ja johtuu hyvin monesta osatekijästä. Onko tämä tosiaan niin mahdoton käsittää?
Kysymys ei ole siitä, etteikö lapsettomalla olisi kipua, väsymystä, unettomuutta, vaikeuksia, hankaluuksia, eroja, tuskaa, töitä, tenttejä, kiirettä, sosiaalisia suhteita ylläpidettävänä, ahdinkoa ja kaikkea muuta vaikeutta, mutta "lapsellisella" on se yksi tai useampi ihminen huollettavana tuon kaiken edellä mainitun lisäksi, jos oikein huono hyökkää.
Voikaa hyvin.
Tietysti lapsista huolehtiminen kaikkien mahdollisten vaikeuksien lisänä on väsyttävämpää kuin lasten puuttuminen kuviosta. Mutta se mitä te ette tunnu käsittävän on, että LAPSELLISELLA EI OLE AUTOMAATTISESTI SAMOJA SAIRAUKSIA TAI ONGELMIA KUIN LAPSETTOMALLA. Jos naapurin lapsettomalla Tiinalla on rintasyöpä ja hän on siksi väsynyt ja järjiltään pelosta, se ei tarkoita että sinullakin olisi syöpä, suunnaton pelko JA lapset. Siinä tilanteessa, niin vaikeaa kuin se näköjään onkin hyväksyä, Tiina on varmastikin väsyneempi ja uupuneempi. Ymmärrätkö, vai tarvitaanko ratakiskoa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edelleen: miksi vain lasten aiheuttama väsymys on todellista?
Tähän jos saisi vastauksen?
En ole tuota mieltä, että VAIN lapsen aiheuttama väsymys on todellista, mutta lapsen aiheuttama väsymys on hyvin, hyvin konkreettista, jos huono tuuri käy.
Konkretia perustuu väitteelle, jota tässä nyt on ehkä satakunta kerta hoettu: lasta et voi myydä, lasta et voi pistää off-tilaan.
Jos lapsettomana pyörit sängyssä unta saamatta, pyörit, mutta sinun ei tarvitse nousta itkuun, imettämään, paijaamaan jne.
Jos pyörit unettomana ja sinulla on pieni lapsi, sinun on vain noustava, kun tilanne sitä vaatii.
"lasta et voi myydä, lasta et voi pistää off-tilaan"
Ei jumalauta. Syövänkö voi myydä tai pistää off-tilaan? Masennuksen voi myydä tai pistää off-tilaan? Dementoituneen vanhemman voi myydä tai pistää off-tilaan?
Vttu te olette sekaisin.Huhhuh.
Kuka väitti, että syövän tai dementoituneen vanhemman voi kohdalla voisi painaa OFF- nappia???
En ainakaan minä.
Tässähän kiljutaan perusteetomasti vain sitä, että lapseton ei tiedä väsymyksestä mitään.
Jokuhan juuri väitti, että lasten aiheuttama väsymys on hyvin konkreettista, koska lasta ei voi myydä tai pistää off-tilaan. Ihan kuin mikään muu väsymys ei olisi hyvin konkreettista.
No, sattuhan sitä, että muotoilee ajatuksensa väärin.
Tarkoitin sitä, että väsymyksestä huolimatta on noustava lasta huoltamaan, ruokkimaan, vaippaa vaihtamaan, oksennusta siivoamaan... mitä milloinkin.
Tietysti kaikki väsymyksen subjektiiviset helvetit ovat konkreettisia.
Väsymyksestä huolimatta on tehtävä paljon muutakin. Miten se ei mene jakeluun, että lapsettomalla tosiaankin saattaa olla monin verroin vaikeampi tilanne kuin lapsellisella? Siinä missä vanhempi valvoo "vain" pitkin yötä heräilevien lasten takia, lapseton saattaa valvoa vaikka sairauden hoidon vuoksi. Väsymyksen taso on _aina_ yksilöllistä ja johtuu hyvin monesta osatekijästä. Onko tämä tosiaan niin mahdoton käsittää?
Kysymys ei ole siitä, etteikö lapsettomalla olisi kipua, väsymystä, unettomuutta, vaikeuksia, hankaluuksia, eroja, tuskaa, töitä, tenttejä, kiirettä, sosiaalisia suhteita ylläpidettävänä, ahdinkoa ja kaikkea muuta vaikeutta, mutta "lapsellisella" on se yksi tai useampi ihminen huollettavana tuon kaiken edellä mainitun lisäksi, jos oikein huono hyökkää.
Voikaa hyvin.
Joo no jos se normaali lapsiperhe-elämä on niin väsyttävää ja kamalaa, niin miksi halusit sitä? Täällä luetellut väsymystä aiheuttavat "rankat" asiat ovat kuitenkin ennalta arvattavissa olevia asioita. Joo, lapsia puetaan, pestään ja ruokitaan. Kuskataan harrastuksiin, autetaan läksyissä jne. Jos nämä asiat ovat sellaisia, joista et nauti ja koet hirveän raskaaksi, niin eikö sen muka ihan oikeasti tiennyt jo etukäteen? Jos nuo ovat niin ylitsepääsemättömän raskaita asioita, että ei voi kuvitella kenelläkään muulla olevan rankempaa elämää, niin miksi valitsit sen? Olen ihan oikeasti ajatellut, että vanhemmuutta haluavat ihmiset pitävät siitä, että ovat lastensa kanssa. Nauttivat siitä, kun näkevät lapsen oppivan. Kiinnostaa nähdä, millaisista harrastuksista se oma lapsi innostuu ja tulee onnelliseksi. Mutta te saatte sen vaikuttamaan siltä, että inhoatte ihan näitä normaaleja jokapäiväisiä asioita lastenne kanssa, koska väitätte, ette se tekee elämästänne todella raskasta. Raskaampaa kuin kukaan muu edes voi kuvitella.
'Miksi halusit sitä?' No tietysti, kun vaan oon tämmöinen masokisti. Siksihän lapsia tehdään. Voi elämän kevät. Jos ei ottais väsymys niin pumpusta niin kirjoittaisin pitemmän lorun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asiaa. Ihminen on väsynyt kun se ei ole nukkunut tarpeeksi. Väsymys ei kysy sitä, miksi ei ole nukkunut. On syynä sitten vauva tai mikä tahansa muu, väsymys on väsymystä.
Kannattaa sanoa ihan suoraan että jos moinen vähättely ei lopu niin yhteydenpito loppuu. Äidit luulevat olevansa jotain sankarihahmoja kun ovat lisääntyneet, muiden ongelmat eivät ole enää mitään heidän ongelmiinsa verrattuna. Ja päinvastoin, kukaan lapseton ei voi tuntea sellaista onnea ja rakkautta mitä tämä juuri äidiksi tullut ihminen nyt kokee. Potaskaa, mutta äitikupla aiheuttaa kaikenlaisia aivopieruja.
Mun kaveri vetäisi kerran tuon äitiväsymyskortin esiin, kun hän kyseli kuulumisiani. Sanoin, että olen melko väsynyt kun olen viikon ajan ollut päivät luennoilla, illat töissä ja öisin lukenut hankalaan tenttiin. "Heh, sä et tiedä väsymyksestä mitään kun sulla ei ole vauvaa!" Tämä on siis aivan suora lainaus. Ilmoitin, että jos vielä kerran tulee minulle kertomaan etten voi olla väsynyt (vaikka olen nukkunut viikon pienissä pätkissä aina kun oli vartti aikaa), niin ei tarvitse olla enää yhteydessä ollenkaan. Pyysi anteeksi, ja sen jälkeen homma ei ole toistunut.
Ymmärrän siis hyvin vauvasta johtuvan väsymyksen, mutta se ei tee muiden väsymyksestä yhtään sen vähemmän totta.
pointti onkin se, että olet valinnut tentin ja työt! Sekä kyseessä vain viikko!!! Itse olen joutnnut valvomaan jokaisen neljän lapsen kanssa yli vuoden!!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua tämä aihe aina vähän huvittaa. Itse en ole varmaan koskaan aikuisiälläni ollut yhtä levännyt ja virkeä kuin äitiyslomilla.
Lainasin vain osan kirjoituksestasi, muttei vaikka minua nyt erityisesti huvita tämän ketjun kommentit, kuulun myös niihin onnellisiin, jonka vauva nukkui syntymästään saakka ainakin 6 h putkeen.
Eli ei mitään väsymystä koko kolme vuonna, kun hoidin lastani kotona ennen työelämään palaamista ja päiväkotirumbaa.
*
En vähättele äitien, isien enkä lapsettomien väsymystä.
Unettomuus voi olla kuolemaksi.
*
On kuitenkin jälleen oma valinta, käyttääkö lapseton nukkumisvaikeuksiinsa melatoniina tai lääkärin määräämiä lääkkeitä.
Kaikille em. tuotteet eivät sovi, mutta (hysteeristä) lääkevastaisuutta en ymmärrä.
Miksi kärsiä, jos apua on saatavilla?
Uni- ja nukahtamislääkkeet on tarkoitettu lyhytaikaiseen käyttöön. Ne eivät auta krooniseen unettomuuteen. Pitkäaikaisessa käytössä joudut ottamaan yhä suuremman annoksen, jotta unilääkkeet vaikuttavat, mikä luonnollisestikaan ei ole kovin hyvä juttu kun on kyse vahvoista keskushermostoon vaikuttavista lääkkeistä. Oletjatkuvasti pöhnässä ja tällainen lääkkeiden käyttö saattaa johtaa riippuvuuteen. Pitkässä käytössä unilääkkeistä voi myös tulla unettomuutta (ja masennusta) ylläpitäviä, sillä unen laatu on oleellisesti heikompaa kuin luonnollisessa unessa.
Lääkkeet on tehty otettaviksi.
Riippuvuus on subjektiivista.
Jos ei voi ottaa, on sitten ottamatta ja myös valittamatta.
Eivät lääkärit välttämättä uusi reseptiä, jos on vaarana, että potilas jää koukkuun.
Riippuvuus on riippuvuutta. Jos syö ylenmäärin lääkkeitä, jotka eivät enää edes auta siihen alkuperäiseen vaivaan, niin kyllä se on riippuvuutta.
Lääkkeet eivät aina auta, vaikka ottaisi. Kuten edellä selitetty, niin pitkässä käytössä unilääkkeet menettävät tehonsa ja toimivat unettomuutta ylläpitävänä monilla. Turha ottaa sellaista, mikä ei auta. Lääkärit kannustavatkin unilääkkeiden käytön vähentämiseen, jos on tällaisesta tilanteesta kyse. Silloinhan unilääkkeet vain pahentavat tilannetta. Ihminen ei nuku, syö lääkkeitä ja on niistä sekaisin.
Lääkeiden teho on yksilöllistä.
Olen itse syönyt nukahtamislääkkettä n. 20 vuotta enkä ole koukussa, koska ns. parempina aikoina nukun kyllä ilmankin monet yöt ilman mitään kemikaalia, myöskin ilman vieroitusoireita.
Olin puolitosta vuotta kokonaan ilman, mutta tilanteen muututtua jouduin turvautumaan uudelleen lääkkeeseen.
Saa alapeukuttaa mielin määrin, mutta tämä on minun kokemukseni.
Juuri näin. Siksi kenenkään on turha tulla mussuttamaan, että jos et syö lääkkeitä niin et voi valittaa väsymyksestä. Kuten täällä yksi riemuidiootti mussutti. Kaikilla lääkkeet eivät auta ollenkaan, joillain ne menettävät tehonsa ajan saatossa ja jotkut jäävät koukkuun. Lääkkeet eivät ole mihinkään asiaan, varsinkaan unettomuuteen, mikään automaattinen ja aina toimiva patenttiratkaisu.
/12
Älä lässytä samaa paskaa vuosi tolkulla. Tee joskus jotain mistä on todellista hyötyä sinulle ja sitä myöten läheisille!!
Hyvä, ettei mun enää tarvitse tälle nukkumattomalle vääntää rautalangasta sitä, ettei kukaan kestä työtä ja opiskelua 24 h ilman nukkumista.
Eihän tuota kukaan kestä.
Ainakin on ihan turha univajeisena marttyyrina tänne kirjoittaa, jos ei järjen ääni jo kauaa kai´u.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edelleen: miksi vain lasten aiheuttama väsymys on todellista?
Tähän jos saisi vastauksen?
En ole tuota mieltä, että VAIN lapsen aiheuttama väsymys on todellista, mutta lapsen aiheuttama väsymys on hyvin, hyvin konkreettista, jos huono tuuri käy.
Konkretia perustuu väitteelle, jota tässä nyt on ehkä satakunta kerta hoettu: lasta et voi myydä, lasta et voi pistää off-tilaan.
Jos lapsettomana pyörit sängyssä unta saamatta, pyörit, mutta sinun ei tarvitse nousta itkuun, imettämään, paijaamaan jne.
Jos pyörit unettomana ja sinulla on pieni lapsi, sinun on vain noustava, kun tilanne sitä vaatii.
"lasta et voi myydä, lasta et voi pistää off-tilaan"
Ei jumalauta. Syövänkö voi myydä tai pistää off-tilaan? Masennuksen voi myydä tai pistää off-tilaan? Dementoituneen vanhemman voi myydä tai pistää off-tilaan?
Vttu te olette sekaisin.Huhhuh.
Kuka väitti, että syövän tai dementoituneen vanhemman voi kohdalla voisi painaa OFF- nappia???
En ainakaan minä.
Tässähän kiljutaan perusteetomasti vain sitä, että lapseton ei tiedä väsymyksestä mitään.
Jokuhan juuri väitti, että lasten aiheuttama väsymys on hyvin konkreettista, koska lasta ei voi myydä tai pistää off-tilaan. Ihan kuin mikään muu väsymys ei olisi hyvin konkreettista.
No, sattuhan sitä, että muotoilee ajatuksensa väärin.
Tarkoitin sitä, että väsymyksestä huolimatta on noustava lasta huoltamaan, ruokkimaan, vaippaa vaihtamaan, oksennusta siivoamaan... mitä milloinkin.
Tietysti kaikki väsymyksen subjektiiviset helvetit ovat konkreettisia.
Väsymyksestä huolimatta on tehtävä paljon muutakin. Miten se ei mene jakeluun, että lapsettomalla tosiaankin saattaa olla monin verroin vaikeampi tilanne kuin lapsellisella? Siinä missä vanhempi valvoo "vain" pitkin yötä heräilevien lasten takia, lapseton saattaa valvoa vaikka sairauden hoidon vuoksi. Väsymyksen taso on _aina_ yksilöllistä ja johtuu hyvin monesta osatekijästä. Onko tämä tosiaan niin mahdoton käsittää?
Kysymys ei ole siitä, etteikö lapsettomalla olisi kipua, väsymystä, unettomuutta, vaikeuksia, hankaluuksia, eroja, tuskaa, töitä, tenttejä, kiirettä, sosiaalisia suhteita ylläpidettävänä, ahdinkoa ja kaikkea muuta vaikeutta, mutta "lapsellisella" on se yksi tai useampi ihminen huollettavana tuon kaiken edellä mainitun lisäksi, jos oikein huono hyökkää.
Voikaa hyvin.
No toimitko sinä omaishoitajana? Nostatko itsesi heidän ylitseen? Sinä elät normaalia lapsiperhearkea. Omaishoitaja hoitaa sairasta lähimmäistään. Miten sinun väsymyksesi on niin ylivertaista hänen väsymykseensä verrattuna?
Vaikkei minulla ole lapsia, vastaan tähän. Omaishoitajuudesta pääsee irti, jos oikein tiukka paikka tulee. Vanhemmuudesta ei pääse. Ja juuri siksi en ikinä lapsia tee.
Vanhemmuudesta ei pääse, mutta lapset saa kyllä parempaan hoitoon, tilapäisesti tai pysyvästi, jos itse ei enää mitenkään kykene huolehtimaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edelleen: miksi vain lasten aiheuttama väsymys on todellista?
Tähän jos saisi vastauksen?
En ole tuota mieltä, että VAIN lapsen aiheuttama väsymys on todellista, mutta lapsen aiheuttama väsymys on hyvin, hyvin konkreettista, jos huono tuuri käy.
Konkretia perustuu väitteelle, jota tässä nyt on ehkä satakunta kerta hoettu: lasta et voi myydä, lasta et voi pistää off-tilaan.
Jos lapsettomana pyörit sängyssä unta saamatta, pyörit, mutta sinun ei tarvitse nousta itkuun, imettämään, paijaamaan jne.
Jos pyörit unettomana ja sinulla on pieni lapsi, sinun on vain noustava, kun tilanne sitä vaatii.
"lasta et voi myydä, lasta et voi pistää off-tilaan"
Ei jumalauta. Syövänkö voi myydä tai pistää off-tilaan? Masennuksen voi myydä tai pistää off-tilaan? Dementoituneen vanhemman voi myydä tai pistää off-tilaan?
Vttu te olette sekaisin.Huhhuh.
Kuka väitti, että syövän tai dementoituneen vanhemman voi kohdalla voisi painaa OFF- nappia???
En ainakaan minä.
Tässähän kiljutaan perusteetomasti vain sitä, että lapseton ei tiedä väsymyksestä mitään.
Jokuhan juuri väitti, että lasten aiheuttama väsymys on hyvin konkreettista, koska lasta ei voi myydä tai pistää off-tilaan. Ihan kuin mikään muu väsymys ei olisi hyvin konkreettista.
No, sattuhan sitä, että muotoilee ajatuksensa väärin.
Tarkoitin sitä, että väsymyksestä huolimatta on noustava lasta huoltamaan, ruokkimaan, vaippaa vaihtamaan, oksennusta siivoamaan... mitä milloinkin.
Tietysti kaikki väsymyksen subjektiiviset helvetit ovat konkreettisia.
Väsymyksestä huolimatta on tehtävä paljon muutakin. Miten se ei mene jakeluun, että lapsettomalla tosiaankin saattaa olla monin verroin vaikeampi tilanne kuin lapsellisella? Siinä missä vanhempi valvoo "vain" pitkin yötä heräilevien lasten takia, lapseton saattaa valvoa vaikka sairauden hoidon vuoksi. Väsymyksen taso on _aina_ yksilöllistä ja johtuu hyvin monesta osatekijästä. Onko tämä tosiaan niin mahdoton käsittää?
Kysymys ei ole siitä, etteikö lapsettomalla olisi kipua, väsymystä, unettomuutta, vaikeuksia, hankaluuksia, eroja, tuskaa, töitä, tenttejä, kiirettä, sosiaalisia suhteita ylläpidettävänä, ahdinkoa ja kaikkea muuta vaikeutta, mutta "lapsellisella" on se yksi tai useampi ihminen huollettavana tuon kaiken edellä mainitun lisäksi, jos oikein huono hyökkää.
Voikaa hyvin.
Tietysti lapsista huolehtiminen kaikkien mahdollisten vaikeuksien lisänä on väsyttävämpää kuin lasten puuttuminen kuviosta. Mutta se mitä te ette tunnu käsittävän on, että LAPSELLISELLA EI OLE AUTOMAATTISESTI SAMOJA SAIRAUKSIA TAI ONGELMIA KUIN LAPSETTOMALLA. Jos naapurin lapsettomalla Tiinalla on rintasyöpä ja hän on siksi väsynyt ja järjiltään pelosta, se ei tarkoita että sinullakin olisi syöpä, suunnaton pelko JA lapset. Siinä tilanteessa, niin vaikeaa kuin se näköjään onkin hyväksyä, Tiina on varmastikin väsyneempi ja uupuneempi. Ymmärrätkö, vai tarvitaanko ratakiskoa?
Ja vaikka molemmilla olisikin syöpä, niin luulisi, että lapsirakkaalle se oma perhe on voimavara. Olen tosi yllättynyt siitä, kuinka moni äiti kokee lapsensa lisärasitteeksi ja taakaksi, joista muiden pitää heitä säälitellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua tämä aihe aina vähän huvittaa. Itse en ole varmaan koskaan aikuisiälläni ollut yhtä levännyt ja virkeä kuin äitiyslomilla.
Lainasin vain osan kirjoituksestasi, muttei vaikka minua nyt erityisesti huvita tämän ketjun kommentit, kuulun myös niihin onnellisiin, jonka vauva nukkui syntymästään saakka ainakin 6 h putkeen.
Eli ei mitään väsymystä koko kolme vuonna, kun hoidin lastani kotona ennen työelämään palaamista ja päiväkotirumbaa.
*
En vähättele äitien, isien enkä lapsettomien väsymystä.
Unettomuus voi olla kuolemaksi.
*
On kuitenkin jälleen oma valinta, käyttääkö lapseton nukkumisvaikeuksiinsa melatoniina tai lääkärin määräämiä lääkkeitä.
Kaikille em. tuotteet eivät sovi, mutta (hysteeristä) lääkevastaisuutta en ymmärrä.
Miksi kärsiä, jos apua on saatavilla?
Uni- ja nukahtamislääkkeet on tarkoitettu lyhytaikaiseen käyttöön. Ne eivät auta krooniseen unettomuuteen. Pitkäaikaisessa käytössä joudut ottamaan yhä suuremman annoksen, jotta unilääkkeet vaikuttavat, mikä luonnollisestikaan ei ole kovin hyvä juttu kun on kyse vahvoista keskushermostoon vaikuttavista lääkkeistä. Oletjatkuvasti pöhnässä ja tällainen lääkkeiden käyttö saattaa johtaa riippuvuuteen. Pitkässä käytössä unilääkkeistä voi myös tulla unettomuutta (ja masennusta) ylläpitäviä, sillä unen laatu on oleellisesti heikompaa kuin luonnollisessa unessa.
Lääkkeet on tehty otettaviksi.
Riippuvuus on subjektiivista.
Jos ei voi ottaa, on sitten ottamatta ja myös valittamatta.
Eivät lääkärit välttämättä uusi reseptiä, jos on vaarana, että potilas jää koukkuun.
Riippuvuus on riippuvuutta. Jos syö ylenmäärin lääkkeitä, jotka eivät enää edes auta siihen alkuperäiseen vaivaan, niin kyllä se on riippuvuutta.
Lääkkeet eivät aina auta, vaikka ottaisi. Kuten edellä selitetty, niin pitkässä käytössä unilääkkeet menettävät tehonsa ja toimivat unettomuutta ylläpitävänä monilla. Turha ottaa sellaista, mikä ei auta. Lääkärit kannustavatkin unilääkkeiden käytön vähentämiseen, jos on tällaisesta tilanteesta kyse. Silloinhan unilääkkeet vain pahentavat tilannetta. Ihminen ei nuku, syö lääkkeitä ja on niistä sekaisin.
Lääkeiden teho on yksilöllistä.
Olen itse syönyt nukahtamislääkkettä n. 20 vuotta enkä ole koukussa, koska ns. parempina aikoina nukun kyllä ilmankin monet yöt ilman mitään kemikaalia, myöskin ilman vieroitusoireita.
Olin puolitosta vuotta kokonaan ilman, mutta tilanteen muututtua jouduin turvautumaan uudelleen lääkkeeseen.
Saa alapeukuttaa mielin määrin, mutta tämä on minun kokemukseni.
Juuri näin. Siksi kenenkään on turha tulla mussuttamaan, että jos et syö lääkkeitä niin et voi valittaa väsymyksestä. Kuten täällä yksi riemuidiootti mussutti. Kaikilla lääkkeet eivät auta ollenkaan, joillain ne menettävät tehonsa ajan saatossa ja jotkut jäävät koukkuun. Lääkkeet eivät ole mihinkään asiaan, varsinkaan unettomuuteen, mikään automaattinen ja aina toimiva patenttiratkaisu.
/12
Älä lässytä samaa paskaa vuosi tolkulla. Tee joskus jotain mistä on todellista hyötyä sinulle ja sitä myöten läheisille!!
Mitä ihmettä nyt taas? :D Mikä sua suututtaa? Kerro, puhuminen auttaa.
/12
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edelleen: miksi vain lasten aiheuttama väsymys on todellista?
Tähän jos saisi vastauksen?
En ole tuota mieltä, että VAIN lapsen aiheuttama väsymys on todellista, mutta lapsen aiheuttama väsymys on hyvin, hyvin konkreettista, jos huono tuuri käy.
Konkretia perustuu väitteelle, jota tässä nyt on ehkä satakunta kerta hoettu: lasta et voi myydä, lasta et voi pistää off-tilaan.
Jos lapsettomana pyörit sängyssä unta saamatta, pyörit, mutta sinun ei tarvitse nousta itkuun, imettämään, paijaamaan jne.
Jos pyörit unettomana ja sinulla on pieni lapsi, sinun on vain noustava, kun tilanne sitä vaatii.
"lasta et voi myydä, lasta et voi pistää off-tilaan"
Ei jumalauta. Syövänkö voi myydä tai pistää off-tilaan? Masennuksen voi myydä tai pistää off-tilaan? Dementoituneen vanhemman voi myydä tai pistää off-tilaan?
Vttu te olette sekaisin.Huhhuh.
Kuka väitti, että syövän tai dementoituneen vanhemman voi kohdalla voisi painaa OFF- nappia???
En ainakaan minä.
Tässähän kiljutaan perusteetomasti vain sitä, että lapseton ei tiedä väsymyksestä mitään.
Jokuhan juuri väitti, että lasten aiheuttama väsymys on hyvin konkreettista, koska lasta ei voi myydä tai pistää off-tilaan. Ihan kuin mikään muu väsymys ei olisi hyvin konkreettista.
No, sattuhan sitä, että muotoilee ajatuksensa väärin.
Tarkoitin sitä, että väsymyksestä huolimatta on noustava lasta huoltamaan, ruokkimaan, vaippaa vaihtamaan, oksennusta siivoamaan... mitä milloinkin.
Tietysti kaikki väsymyksen subjektiiviset helvetit ovat konkreettisia.
Väsymyksestä huolimatta on tehtävä paljon muutakin. Miten se ei mene jakeluun, että lapsettomalla tosiaankin saattaa olla monin verroin vaikeampi tilanne kuin lapsellisella? Siinä missä vanhempi valvoo "vain" pitkin yötä heräilevien lasten takia, lapseton saattaa valvoa vaikka sairauden hoidon vuoksi. Väsymyksen taso on _aina_ yksilöllistä ja johtuu hyvin monesta osatekijästä. Onko tämä tosiaan niin mahdoton käsittää?
Kysymys ei ole siitä, etteikö lapsettomalla olisi kipua, väsymystä, unettomuutta, vaikeuksia, hankaluuksia, eroja, tuskaa, töitä, tenttejä, kiirettä, sosiaalisia suhteita ylläpidettävänä, ahdinkoa ja kaikkea muuta vaikeutta, mutta "lapsellisella" on se yksi tai useampi ihminen huollettavana tuon kaiken edellä mainitun lisäksi, jos oikein huono hyökkää.
Voikaa hyvin.
Tietysti lapsista huolehtiminen kaikkien mahdollisten vaikeuksien lisänä on väsyttävämpää kuin lasten puuttuminen kuviosta. Mutta se mitä te ette tunnu käsittävän on, että LAPSELLISELLA EI OLE AUTOMAATTISESTI SAMOJA SAIRAUKSIA TAI ONGELMIA KUIN LAPSETTOMALLA. Jos naapurin lapsettomalla Tiinalla on rintasyöpä ja hän on siksi väsynyt ja järjiltään pelosta, se ei tarkoita että sinullakin olisi syöpä, suunnaton pelko JA lapset. Siinä tilanteessa, niin vaikeaa kuin se näköjään onkin hyväksyä, Tiina on varmastikin väsyneempi ja uupuneempi. Ymmärrätkö, vai tarvitaanko ratakiskoa?
Öh, eikä se syöpä tarkoita, että se Tiina olisi väsyneempi kuin se terve äiti. Älä nyt viitsi olla hölmö. Väsymys on hyvin yksilöllinen kokemus, eikä siitä kannata kilpailla. Olla vaan iloinen, jos jaksaa ja porskuttaa, eikös..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä juttu, että lapsettomilla ihmisillä taloudellisia velvoitteita ei tunnu olevan ollenkaan. Tässä keskustelussa toitotetaan, että lapseton voi lopettaa työnteon tai laittaa opiskelut paussille, jos ne aiheuttavat väsymystä tai uupumusta. Mutta lasta, lasta ei vaan voi panna sivuun, jos väsyttää!!!
Jos sitten näille burnoutin ja uupumuksen partaalla oleville äideille ehdotetaan esimerkiksi lastenhoitajan palkkaamista ja hotellihuoneen varaamista, että pääsisi edes yhdeksi yöksi nukkumaan kunnolla, niin johan aletaan huudella rahasta. Että ei lapsiperheillä varaa mihinkään tuollaiseen ole! Nuohan maksavat rahaa!
Lapsi on elävä olento. Se ei ole sama, kuin sinun elämäsi, jota voit muuttaa tai suunnitella mihin suuntaan haluat, voit vaikka istua työttömänä kotona, syömättä mitään, olet vastuussa vain omasta itsestäsi, ja se on aika yksinkertaista ja jopa vähäistä se. Elävän ihmisolennon kasvattaminen on vähän jotain muuta. Mutta selkeästi sitä on vaikeaa tajuta. Se vie myös suunnattoman määrän rahaa, mutta se on eri keskustelu.
Ps. Kokeile vaikka hoitaa leikkinukkea kuukauden ajan, niin että vaihdat tunnin kahden välein vaipat, imetät parin tunnin välein, kylvetät, vaihdat puhtaat vaatteet, nukutat, pidät sylissä, samalla käyt suihkussa, käyt kaupassa ostamassa vaatteita ja vaippoja, jossain välissä teet ruokaa itsellesi. Laita kello soimaan öisin kahden tunnin välein ja leiki että imetät puolisen tuntia tai tunnin joka kerta Jne. Tajusit varmaan. .Katsotaan kuinka pitkään rahkeesi riittävät. Veikkaan että luovutat 24 tunnin sisällä.
Jos ei siinä sivussa tarvitse käydä töissä, niin mikä ettei. En väitä, että se olisi helppoa, mutta ei tosiaankaan niin ylivoimaista kuin jotkut kuvittelevat. Lapsia on synnytetty ja hoidettu miljoonia vuosia, eikä äitejä ole tuettu koskaan niin hyvin kuin nyt. Miten se nyt yhtäkkiä on niin väsyttävää, kun ei ole kuin lapsi/lapset huollettavana?
Lastenkasvatukselta ei ole koskaan vaadittu näin paljon kuin tänäpäivänä. Ennen myös suku auttoi enemmän ja yhteiskunta kyttäsi vähemmän. Oli myös kotiapulaisia, minuakin kävi mummut/tädit hoitamassa ja neuvola kotikäynneillä, kun olin kipeä. Kasvatukseen riitti, kun antoi perunamuusia ja kastiketta, ja pisti pihalle leikkimään. Sisarukset auttoivat lastenhoidossa ja kotitöissä ja ne sai pistää yksin kouluun.
Ei minua vaan kukaan miehen lisäksi auttanut, refluksilapsi nukkui 15 min pätkissä ja vain päälläni, myöhemmin turvaistuimessa. Nukutin kuulokkeet päässä ja kuvittelin nukkuvani
Elämässä on ollut paljon stressiä, opiskeluista ja töistä, kuolemaakin. Mutta eniten sekaisin olin valvovan vauvan kanssa. Ja se kun se vain jatkui lähes vuoden.
Nyt on uusi tulossa ja toivon saavani sen maagisen yksisarvisen eli hyvin ja oikeassa rytmissä nukkuvan vauvan, joka antaa levätä 5h.
Ja nykyään lapset kärrätään aamusta aikaisin tarhaan muiden hoidettavaksi. On iltapäiväkerhoa ja muuta harrastustoimintaa leikki-ikäisistä kouluikäisiin, missä jälleen muut ihmiset hoitavat lasten kaitsemisen. Ja edelleen isovanhempien oletetaan hoitavan lapsenlapsiaan myös tai muuten ei tulla vanhainkotiin moikkaamaan.
Yhden tai kahden "Meidän pikku neidin" vähän aikaa kotona hoitanutta äitiä ei voi verrata henkilöön joka hoitaa ja kuuntelee 8-10 tuntia joka päivä 10-20 "meidän pikku neidin" kirkumista vuosikymmen toisensa jälkeen.
Vaihda alaa, hyvä ihminen!
Olen ihan värällä alalla, jos hoidat tosiaan lapsia työksesi.
Minä en ainakaan haluaisi lastani 8-10 tunniksi tuollaisen lastenvihaajan hoteisiin!
En minä ole sillä alalla! En jaksaisi kuunnella niitä "meidän pikku neitejä" yhtä päivääkään. Siksi en ole tehnyt tähän maailmaan "meidän pikku neitiä", enkä hakeudu ammatteihin jossa heitä joutuu hoitamaan ja kuuntelemaan sitä kimahtelua ja kirkunaa.
En ole myöskään lapsivihaaja. Olet vähän sekaisin. Lapsia en vihaa, koska ovat viattomia. En vain jaksa heitä.
Aikuiset voivat aiheuttaa minussa vihaa, mikäli ovat selkeästi sellaisia jotka eivät kykene pikkuneitejään kasvattamaan kuten ihmisiä kuuluu kasvattaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edelleen: miksi vain lasten aiheuttama väsymys on todellista?
Tähän jos saisi vastauksen?
En ole tuota mieltä, että VAIN lapsen aiheuttama väsymys on todellista, mutta lapsen aiheuttama väsymys on hyvin, hyvin konkreettista, jos huono tuuri käy.
Konkretia perustuu väitteelle, jota tässä nyt on ehkä satakunta kerta hoettu: lasta et voi myydä, lasta et voi pistää off-tilaan.
Jos lapsettomana pyörit sängyssä unta saamatta, pyörit, mutta sinun ei tarvitse nousta itkuun, imettämään, paijaamaan jne.
Jos pyörit unettomana ja sinulla on pieni lapsi, sinun on vain noustava, kun tilanne sitä vaatii.
"lasta et voi myydä, lasta et voi pistää off-tilaan"
Ei jumalauta. Syövänkö voi myydä tai pistää off-tilaan? Masennuksen voi myydä tai pistää off-tilaan? Dementoituneen vanhemman voi myydä tai pistää off-tilaan?
Vttu te olette sekaisin.Huhhuh.
Kuka väitti, että syövän tai dementoituneen vanhemman voi kohdalla voisi painaa OFF- nappia???
En ainakaan minä.
Tässähän kiljutaan perusteetomasti vain sitä, että lapseton ei tiedä väsymyksestä mitään.
Jokuhan juuri väitti, että lasten aiheuttama väsymys on hyvin konkreettista, koska lasta ei voi myydä tai pistää off-tilaan. Ihan kuin mikään muu väsymys ei olisi hyvin konkreettista.
No, sattuhan sitä, että muotoilee ajatuksensa väärin.
Tarkoitin sitä, että väsymyksestä huolimatta on noustava lasta huoltamaan, ruokkimaan, vaippaa vaihtamaan, oksennusta siivoamaan... mitä milloinkin.
Tietysti kaikki väsymyksen subjektiiviset helvetit ovat konkreettisia.
Väsymyksestä huolimatta on tehtävä paljon muutakin. Miten se ei mene jakeluun, että lapsettomalla tosiaankin saattaa olla monin verroin vaikeampi tilanne kuin lapsellisella? Siinä missä vanhempi valvoo "vain" pitkin yötä heräilevien lasten takia, lapseton saattaa valvoa vaikka sairauden hoidon vuoksi. Väsymyksen taso on _aina_ yksilöllistä ja johtuu hyvin monesta osatekijästä. Onko tämä tosiaan niin mahdoton käsittää?
Kysymys ei ole siitä, etteikö lapsettomalla olisi kipua, väsymystä, unettomuutta, vaikeuksia, hankaluuksia, eroja, tuskaa, töitä, tenttejä, kiirettä, sosiaalisia suhteita ylläpidettävänä, ahdinkoa ja kaikkea muuta vaikeutta, mutta "lapsellisella" on se yksi tai useampi ihminen huollettavana tuon kaiken edellä mainitun lisäksi, jos oikein huono hyökkää.
Voikaa hyvin.
Joo no jos se normaali lapsiperhe-elämä on niin väsyttävää ja kamalaa, niin miksi halusit sitä? Täällä luetellut väsymystä aiheuttavat "rankat" asiat ovat kuitenkin ennalta arvattavissa olevia asioita. Joo, lapsia puetaan, pestään ja ruokitaan. Kuskataan harrastuksiin, autetaan läksyissä jne. Jos nämä asiat ovat sellaisia, joista et nauti ja koet hirveän raskaaksi, niin eikö sen muka ihan oikeasti tiennyt jo etukäteen? Jos nuo ovat niin ylitsepääsemättömän raskaita asioita, että ei voi kuvitella kenelläkään muulla olevan rankempaa elämää, niin miksi valitsit sen? Olen ihan oikeasti ajatellut, että vanhemmuutta haluavat ihmiset pitävät siitä, että ovat lastensa kanssa. Nauttivat siitä, kun näkevät lapsen oppivan. Kiinnostaa nähdä, millaisista harrastuksista se oma lapsi innostuu ja tulee onnelliseksi. Mutta te saatte sen vaikuttamaan siltä, että inhoatte ihan näitä normaaleja jokapäiväisiä asioita lastenne kanssa, koska väitätte, ette se tekee elämästänne todella raskasta. Raskaampaa kuin kukaan muu edes voi kuvitella.
No ei kai se arki sinällään ole erityisen raskasta lapsen kanssa niin kauan kuin kaikki rullaa. Heräilevän lapsen kanssa on raskasta. Sairastavan lapsen kanssa on raskasta. Tai jos lapsella on pahoja ongelmia muuten.
Toki se arjen koordinointi on tavallaan uuvuttavaa, mutta palkitsevaa myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edelleen: miksi vain lasten aiheuttama väsymys on todellista?
Tähän jos saisi vastauksen?
En ole tuota mieltä, että VAIN lapsen aiheuttama väsymys on todellista, mutta lapsen aiheuttama väsymys on hyvin, hyvin konkreettista, jos huono tuuri käy.
Konkretia perustuu väitteelle, jota tässä nyt on ehkä satakunta kerta hoettu: lasta et voi myydä, lasta et voi pistää off-tilaan.
Jos lapsettomana pyörit sängyssä unta saamatta, pyörit, mutta sinun ei tarvitse nousta itkuun, imettämään, paijaamaan jne.
Jos pyörit unettomana ja sinulla on pieni lapsi, sinun on vain noustava, kun tilanne sitä vaatii.
"lasta et voi myydä, lasta et voi pistää off-tilaan"
Ei jumalauta. Syövänkö voi myydä tai pistää off-tilaan? Masennuksen voi myydä tai pistää off-tilaan? Dementoituneen vanhemman voi myydä tai pistää off-tilaan?
Vttu te olette sekaisin.Huhhuh.
Kuka väitti, että syövän tai dementoituneen vanhemman voi kohdalla voisi painaa OFF- nappia???
En ainakaan minä.
Tässähän kiljutaan perusteetomasti vain sitä, että lapseton ei tiedä väsymyksestä mitään.
Jokuhan juuri väitti, että lasten aiheuttama väsymys on hyvin konkreettista, koska lasta ei voi myydä tai pistää off-tilaan. Ihan kuin mikään muu väsymys ei olisi hyvin konkreettista.
No, sattuhan sitä, että muotoilee ajatuksensa väärin.
Tarkoitin sitä, että väsymyksestä huolimatta on noustava lasta huoltamaan, ruokkimaan, vaippaa vaihtamaan, oksennusta siivoamaan... mitä milloinkin.
Tietysti kaikki väsymyksen subjektiiviset helvetit ovat konkreettisia.
Väsymyksestä huolimatta on tehtävä paljon muutakin. Miten se ei mene jakeluun, että lapsettomalla tosiaankin saattaa olla monin verroin vaikeampi tilanne kuin lapsellisella? Siinä missä vanhempi valvoo "vain" pitkin yötä heräilevien lasten takia, lapseton saattaa valvoa vaikka sairauden hoidon vuoksi. Väsymyksen taso on _aina_ yksilöllistä ja johtuu hyvin monesta osatekijästä. Onko tämä tosiaan niin mahdoton käsittää?
Kysymys ei ole siitä, etteikö lapsettomalla olisi kipua, väsymystä, unettomuutta, vaikeuksia, hankaluuksia, eroja, tuskaa, töitä, tenttejä, kiirettä, sosiaalisia suhteita ylläpidettävänä, ahdinkoa ja kaikkea muuta vaikeutta, mutta "lapsellisella" on se yksi tai useampi ihminen huollettavana tuon kaiken edellä mainitun lisäksi, jos oikein huono hyökkää.
Voikaa hyvin.
Tietysti lapsista huolehtiminen kaikkien mahdollisten vaikeuksien lisänä on väsyttävämpää kuin lasten puuttuminen kuviosta. Mutta se mitä te ette tunnu käsittävän on, että LAPSELLISELLA EI OLE AUTOMAATTISESTI SAMOJA SAIRAUKSIA TAI ONGELMIA KUIN LAPSETTOMALLA. Jos naapurin lapsettomalla Tiinalla on rintasyöpä ja hän on siksi väsynyt ja järjiltään pelosta, se ei tarkoita että sinullakin olisi syöpä, suunnaton pelko JA lapset. Siinä tilanteessa, niin vaikeaa kuin se näköjään onkin hyväksyä, Tiina on varmastikin väsyneempi ja uupuneempi. Ymmärrätkö, vai tarvitaanko ratakiskoa?
Öh, eikä se syöpä tarkoita, että se Tiina olisi väsyneempi kuin se terve äiti. Älä nyt viitsi olla hölmö. Väsymys on hyvin yksilöllinen kokemus, eikä siitä kannata kilpailla. Olla vaan iloinen, jos jaksaa ja porskuttaa, eikös..
Ei tarkoita, mutta yhtä hyvin saattaa tarkoittaa. Kas kun äitiys ei tee ylivertaisesti kaikkien aikojen väsyneimmäksi, vaan siihen voi olla ja onkin myös muita syitä. Ja koska väsymys on yksilöllinen kokemus, äidillä ei ole mitään asiaa mennä väittämään vaikka sille naapurin Tiinalle, että tämä ei tiedä mitään todellisesta väsymyksestä, kun ei ole lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä juttu, että lapsettomilla ihmisillä taloudellisia velvoitteita ei tunnu olevan ollenkaan. Tässä keskustelussa toitotetaan, että lapseton voi lopettaa työnteon tai laittaa opiskelut paussille, jos ne aiheuttavat väsymystä tai uupumusta. Mutta lasta, lasta ei vaan voi panna sivuun, jos väsyttää!!!
Jos sitten näille burnoutin ja uupumuksen partaalla oleville äideille ehdotetaan esimerkiksi lastenhoitajan palkkaamista ja hotellihuoneen varaamista, että pääsisi edes yhdeksi yöksi nukkumaan kunnolla, niin johan aletaan huudella rahasta. Että ei lapsiperheillä varaa mihinkään tuollaiseen ole! Nuohan maksavat rahaa!
Lapsi on elävä olento. Se ei ole sama, kuin sinun elämäsi, jota voit muuttaa tai suunnitella mihin suuntaan haluat, voit vaikka istua työttömänä kotona, syömättä mitään, olet vastuussa vain omasta itsestäsi, ja se on aika yksinkertaista ja jopa vähäistä se. Elävän ihmisolennon kasvattaminen on vähän jotain muuta. Mutta selkeästi sitä on vaikeaa tajuta. Se vie myös suunnattoman määrän rahaa, mutta se on eri keskustelu.
Ps. Kokeile vaikka hoitaa leikkinukkea kuukauden ajan, niin että vaihdat tunnin kahden välein vaipat, imetät parin tunnin välein, kylvetät, vaihdat puhtaat vaatteet, nukutat, pidät sylissä, samalla käyt suihkussa, käyt kaupassa ostamassa vaatteita ja vaippoja, jossain välissä teet ruokaa itsellesi. Laita kello soimaan öisin kahden tunnin välein ja leiki että imetät puolisen tuntia tai tunnin joka kerta Jne. Tajusit varmaan. .Katsotaan kuinka pitkään rahkeesi riittävät. Veikkaan että luovutat 24 tunnin sisällä.
Jos ei siinä sivussa tarvitse käydä töissä, niin mikä ettei. En väitä, että se olisi helppoa, mutta ei tosiaankaan niin ylivoimaista kuin jotkut kuvittelevat. Lapsia on synnytetty ja hoidettu miljoonia vuosia, eikä äitejä ole tuettu koskaan niin hyvin kuin nyt. Miten se nyt yhtäkkiä on niin väsyttävää, kun ei ole kuin lapsi/lapset huollettavana?
Lastenkasvatukselta ei ole koskaan vaadittu näin paljon kuin tänäpäivänä. Ennen myös suku auttoi enemmän ja yhteiskunta kyttäsi vähemmän. Oli myös kotiapulaisia, minuakin kävi mummut/tädit hoitamassa ja neuvola kotikäynneillä, kun olin kipeä. Kasvatukseen riitti, kun antoi perunamuusia ja kastiketta, ja pisti pihalle leikkimään. Sisarukset auttoivat lastenhoidossa ja kotitöissä ja ne sai pistää yksin kouluun.
Ei minua vaan kukaan miehen lisäksi auttanut, refluksilapsi nukkui 15 min pätkissä ja vain päälläni, myöhemmin turvaistuimessa. Nukutin kuulokkeet päässä ja kuvittelin nukkuvani
Elämässä on ollut paljon stressiä, opiskeluista ja töistä, kuolemaakin. Mutta eniten sekaisin olin valvovan vauvan kanssa. Ja se kun se vain jatkui lähes vuoden.
Nyt on uusi tulossa ja toivon saavani sen maagisen yksisarvisen eli hyvin ja oikeassa rytmissä nukkuvan vauvan, joka antaa levätä 5h.
Ja nykyään lapset kärrätään aamusta aikaisin tarhaan muiden hoidettavaksi. On iltapäiväkerhoa ja muuta harrastustoimintaa leikki-ikäisistä kouluikäisiin, missä jälleen muut ihmiset hoitavat lasten kaitsemisen. Ja edelleen isovanhempien oletetaan hoitavan lapsenlapsiaan myös tai muuten ei tulla vanhainkotiin moikkaamaan.
Yhden tai kahden "Meidän pikku neidin" vähän aikaa kotona hoitanutta äitiä ei voi verrata henkilöön joka hoitaa ja kuuntelee 8-10 tuntia joka päivä 10-20 "meidän pikku neidin" kirkumista vuosikymmen toisensa jälkeen.
Tämän luettuani en enää sokeasti arvosta varhaiskasvattajia, jollain kuvittelevat kai olevasi.
Sulle maksetaan siitä, että pidät huolta lapsista!
Se ei ole mun vika, jos palkka on huono, koska ihan oli ammatinvalintakysymys!
Hyi h-tti, onneksi lapseni on jo kauan sitten päässyt pois tarhasta.
Heh, tiesitkö, että aika monet ihmiset vihaavat työtään siitä huolimatta, että siitä saa palkkaa? :D Oikeastaan monet, ellei jopa suurin osa, käy töissä vain ja ainostaan sen palkan takia.
Ja vaikka työtä ei vihaisikaan, se voi silti olla hyvin kuormittavaa ja väsyttävää. Kuten oletettavasti varhaiskasvattajan työ, sillä ryhmäkoot sen kun kasvavat, vastuu on valtava ja vanhemmat yhä tietoisempia "oikeuksistaan". Siksi vaihtuvuus on suurta; nekin, jotka kokevat varhaiskasvattajan työn kutsumuksekseen, romahtavat taakan alla.
Olipa kerrassaan typerä kommentti.
/12
Oli typerää olettaa, että olisin varhaiskasvattaja itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiaa. Ihminen on väsynyt kun se ei ole nukkunut tarpeeksi. Väsymys ei kysy sitä, miksi ei ole nukkunut. On syynä sitten vauva tai mikä tahansa muu, väsymys on väsymystä.
Kannattaa sanoa ihan suoraan että jos moinen vähättely ei lopu niin yhteydenpito loppuu. Äidit luulevat olevansa jotain sankarihahmoja kun ovat lisääntyneet, muiden ongelmat eivät ole enää mitään heidän ongelmiinsa verrattuna. Ja päinvastoin, kukaan lapseton ei voi tuntea sellaista onnea ja rakkautta mitä tämä juuri äidiksi tullut ihminen nyt kokee. Potaskaa, mutta äitikupla aiheuttaa kaikenlaisia aivopieruja.
Mun kaveri vetäisi kerran tuon äitiväsymyskortin esiin, kun hän kyseli kuulumisiani. Sanoin, että olen melko väsynyt kun olen viikon ajan ollut päivät luennoilla, illat töissä ja öisin lukenut hankalaan tenttiin. "Heh, sä et tiedä väsymyksestä mitään kun sulla ei ole vauvaa!" Tämä on siis aivan suora lainaus. Ilmoitin, että jos vielä kerran tulee minulle kertomaan etten voi olla väsynyt (vaikka olen nukkunut viikon pienissä pätkissä aina kun oli vartti aikaa), niin ei tarvitse olla enää yhteydessä ollenkaan. Pyysi anteeksi, ja sen jälkeen homma ei ole toistunut.
Ymmärrän siis hyvin vauvasta johtuvan väsymyksen, mutta se ei tee muiden väsymyksestä yhtään sen vähemmän totta.
pointti onkin se, että olet valinnut tentin ja työt! Sekä kyseessä vain viikko!!! Itse olen joutnnut valvomaan jokaisen neljän lapsen kanssa yli vuoden!!!!
Ja sinulleko ne neljä lasta tipahtivat taivaasta haikaroiden tuomina? :D Et ole vieläkään havainnut mitään kaavaa siinä, miten raskaaksi tullaan? Ehkäisy, abortti, adoptioon antaminen. Äitiys on ollut täysin sinun oma, vapaaehtoinen valintasi. Ja on edelleen.
Valintoja on monenlaisia, ja ne aiheuttavat monenlaisia seurauksia. Minä olen valinnut, että vaikka olen väsynyt tenttien ja yövuorojen vuoksi, en silti koskaan voisi olla niin itsekäs ihminen että vähättelisin esim. vauvan kanssa kotona valvovan äidin väsymystä. Kaikki eivät valitse niin, ja siitä tässä keskustellaan.
/12
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä juttu, että lapsettomilla ihmisillä taloudellisia velvoitteita ei tunnu olevan ollenkaan. Tässä keskustelussa toitotetaan, että lapseton voi lopettaa työnteon tai laittaa opiskelut paussille, jos ne aiheuttavat väsymystä tai uupumusta. Mutta lasta, lasta ei vaan voi panna sivuun, jos väsyttää!!!
Jos sitten näille burnoutin ja uupumuksen partaalla oleville äideille ehdotetaan esimerkiksi lastenhoitajan palkkaamista ja hotellihuoneen varaamista, että pääsisi edes yhdeksi yöksi nukkumaan kunnolla, niin johan aletaan huudella rahasta. Että ei lapsiperheillä varaa mihinkään tuollaiseen ole! Nuohan maksavat rahaa!
Lapsi on elävä olento. Se ei ole sama, kuin sinun elämäsi, jota voit muuttaa tai suunnitella mihin suuntaan haluat, voit vaikka istua työttömänä kotona, syömättä mitään, olet vastuussa vain omasta itsestäsi, ja se on aika yksinkertaista ja jopa vähäistä se. Elävän ihmisolennon kasvattaminen on vähän jotain muuta. Mutta selkeästi sitä on vaikeaa tajuta. Se vie myös suunnattoman määrän rahaa, mutta se on eri keskustelu.
Ps. Kokeile vaikka hoitaa leikkinukkea kuukauden ajan, niin että vaihdat tunnin kahden välein vaipat, imetät parin tunnin välein, kylvetät, vaihdat puhtaat vaatteet, nukutat, pidät sylissä, samalla käyt suihkussa, käyt kaupassa ostamassa vaatteita ja vaippoja, jossain välissä teet ruokaa itsellesi. Laita kello soimaan öisin kahden tunnin välein ja leiki että imetät puolisen tuntia tai tunnin joka kerta Jne. Tajusit varmaan. .Katsotaan kuinka pitkään rahkeesi riittävät. Veikkaan että luovutat 24 tunnin sisällä.
Jos ei siinä sivussa tarvitse käydä töissä, niin mikä ettei. En väitä, että se olisi helppoa, mutta ei tosiaankaan niin ylivoimaista kuin jotkut kuvittelevat. Lapsia on synnytetty ja hoidettu miljoonia vuosia, eikä äitejä ole tuettu koskaan niin hyvin kuin nyt. Miten se nyt yhtäkkiä on niin väsyttävää, kun ei ole kuin lapsi/lapset huollettavana?
Lastenkasvatukselta ei ole koskaan vaadittu näin paljon kuin tänäpäivänä. Ennen myös suku auttoi enemmän ja yhteiskunta kyttäsi vähemmän. Oli myös kotiapulaisia, minuakin kävi mummut/tädit hoitamassa ja neuvola kotikäynneillä, kun olin kipeä. Kasvatukseen riitti, kun antoi perunamuusia ja kastiketta, ja pisti pihalle leikkimään. Sisarukset auttoivat lastenhoidossa ja kotitöissä ja ne sai pistää yksin kouluun.
Ei minua vaan kukaan miehen lisäksi auttanut, refluksilapsi nukkui 15 min pätkissä ja vain päälläni, myöhemmin turvaistuimessa. Nukutin kuulokkeet päässä ja kuvittelin nukkuvani
Elämässä on ollut paljon stressiä, opiskeluista ja töistä, kuolemaakin. Mutta eniten sekaisin olin valvovan vauvan kanssa. Ja se kun se vain jatkui lähes vuoden.
Nyt on uusi tulossa ja toivon saavani sen maagisen yksisarvisen eli hyvin ja oikeassa rytmissä nukkuvan vauvan, joka antaa levätä 5h.
Ja nykyään lapset kärrätään aamusta aikaisin tarhaan muiden hoidettavaksi. On iltapäiväkerhoa ja muuta harrastustoimintaa leikki-ikäisistä kouluikäisiin, missä jälleen muut ihmiset hoitavat lasten kaitsemisen. Ja edelleen isovanhempien oletetaan hoitavan lapsenlapsiaan myös tai muuten ei tulla vanhainkotiin moikkaamaan.
Yhden tai kahden "Meidän pikku neidin" vähän aikaa kotona hoitanutta äitiä ei voi verrata henkilöön joka hoitaa ja kuuntelee 8-10 tuntia joka päivä 10-20 "meidän pikku neidin" kirkumista vuosikymmen toisensa jälkeen.
Tämän luettuani en enää sokeasti arvosta varhaiskasvattajia, jollain kuvittelevat kai olevasi.
Sulle maksetaan siitä, että pidät huolta lapsista!
Se ei ole mun vika, jos palkka on huono, koska ihan oli ammatinvalintakysymys!
Hyi h-tti, onneksi lapseni on jo kauan sitten päässyt pois tarhasta.
Heh, tiesitkö, että aika monet ihmiset vihaavat työtään siitä huolimatta, että siitä saa palkkaa? :D Oikeastaan monet, ellei jopa suurin osa, käy töissä vain ja ainostaan sen palkan takia.
Ja vaikka työtä ei vihaisikaan, se voi silti olla hyvin kuormittavaa ja väsyttävää. Kuten oletettavasti varhaiskasvattajan työ, sillä ryhmäkoot sen kun kasvavat, vastuu on valtava ja vanhemmat yhä tietoisempia "oikeuksistaan". Siksi vaihtuvuus on suurta; nekin, jotka kokevat varhaiskasvattajan työn kutsumuksekseen, romahtavat taakan alla.
Olipa kerrassaan typerä kommentti.
/12
Oli typerää olettaa, että olisin varhaiskasvattaja itse.
Kuka niin oletti?
/12
Mulle ei ole selvinnyt, että miksi sitä väsymystä tai muutakaan tuntemusta pitää vertailla? Jos itselleni ystävä valittaa väsymystä, niin ei mulle tule mieleenkään avautua esimerkiksi omasta masennuksesta, että mitä valitat, sentään olet terve. Sama pätee tuohon äiti-ihmisten väsymykseen. Miten ihmeessä sinun väsymyksesi ja lapsien aiheuttama lisäväsymys liittyy millään lailla toiseen ihmiseen? Vai onko niin, että nämä kyseiset äiti-ihmiset kokevat, että puheen pitää olla heissä AINA, ovathan he äitejä ja jotenkin parempia ihmisiä (omasta mielestään). En yhtään ihmettele, jos lapsellisten ja lapsettomien ystävyyssuhteet kaatuu, jos äidit ovat sitä mieltä, että puheen pitää olla aina heissä ja heidän kokemuksissaan, eikä koskaan voi ihan vaikka kuunnella myös toista ja mitä hän käy elämässään läpi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiaa. Ihminen on väsynyt kun se ei ole nukkunut tarpeeksi. Väsymys ei kysy sitä, miksi ei ole nukkunut. On syynä sitten vauva tai mikä tahansa muu, väsymys on väsymystä.
Kannattaa sanoa ihan suoraan että jos moinen vähättely ei lopu niin yhteydenpito loppuu. Äidit luulevat olevansa jotain sankarihahmoja kun ovat lisääntyneet, muiden ongelmat eivät ole enää mitään heidän ongelmiinsa verrattuna. Ja päinvastoin, kukaan lapseton ei voi tuntea sellaista onnea ja rakkautta mitä tämä juuri äidiksi tullut ihminen nyt kokee. Potaskaa, mutta äitikupla aiheuttaa kaikenlaisia aivopieruja.
Mun kaveri vetäisi kerran tuon äitiväsymyskortin esiin, kun hän kyseli kuulumisiani. Sanoin, että olen melko väsynyt kun olen viikon ajan ollut päivät luennoilla, illat töissä ja öisin lukenut hankalaan tenttiin. "Heh, sä et tiedä väsymyksestä mitään kun sulla ei ole vauvaa!" Tämä on siis aivan suora lainaus. Ilmoitin, että jos vielä kerran tulee minulle kertomaan etten voi olla väsynyt (vaikka olen nukkunut viikon pienissä pätkissä aina kun oli vartti aikaa), niin ei tarvitse olla enää yhteydessä ollenkaan. Pyysi anteeksi, ja sen jälkeen homma ei ole toistunut.
Ymmärrän siis hyvin vauvasta johtuvan väsymyksen, mutta se ei tee muiden väsymyksestä yhtään sen vähemmän totta.
pointti onkin se, että olet valinnut tentin ja työt! Sekä kyseessä vain viikko!!! Itse olen joutnnut valvomaan jokaisen neljän lapsen kanssa yli vuoden!!!!
Sinä olet valinnut lapset. Ihme pointteja. Ohis
Oon ollut nyt lapsen johdosta semmoiset 10 vuotta lähes tauotta väsynyt, joten ette te lapsettomat tosiaan tiedä väsymyksestä mitään. Lisäksi varmaan lähes se 10 vuotta tippuu elinajanodotteesta pois, joten ei tämä mikään ylpeydenaihe ole.