Lue keskustelun säännöt.
"Et tiedä todellisesta väsymyksestä mitään, koska sinulla ei ole lapsia."
Ei äiti, mutta väsynyt
05.09.2019 |
Tuossapa lausahdus, joka nostaa verenpainetta joka kerta, kun sattuu nuo sanat kuulemaan.
Ymmärrän, että äiti-ihmiset ovat väsyneitä lapsiperheen arjesta, he ovat varmasti kovilla jaksamisensa kanssa, mutta mielestäni kenelläkään ei ole silti oikeutta tulla vähättelemään muiden ihmisten väsymystä. Monet psyykkiset ja fyysiset seikat vaikuttavat väsymyksen tunteisiin. Läheltä olen seurannut, kuinka esimerkiksi sisäilmaongelmista krooniseen väsymysoireyhtymään sairastunut läheiseni kamppailee arjen tavallisten asioiden kanssa: jopa tiskaaminen voi olla niin rankkaa, että sen jälkeen tarvitsee lepoa. Päässä humisee ja suhisee, olo on jatkuvasti huono. Joka paikkaa koskee. Se väsyttää. Niinpä esimerkiksi tuollaisessa tilanteessa tuntuu kohtuuttomalta vähätellä toisen ihmisen väsymystä ja tuntemuksia muutenkin.
Emme me omasta tahdosta riippuen tai riippumatta lapsettomatkaan vähättele teidän äiti-ihmisten väsymystä. Mikä oikeus heillä siis on vähätellä muiden tuntemuksia?
Ja Huom! Kyllä, näitä asioita ei voi yleistää, kaikki eivät toimi samoin. Kaikki äidit eivät vähättele.
Asiallista keskustelua, kiitos!
Kommentit (1165)
Vierailija kirjoitti:
Mutta tosiaan, mikä on tämä asettelu, että yleensä lapsen hankkineet ihmiset kokevat tarvetta arvostella lapsettomia ja heidän tekemisiään ja olemisiaan? En ole tosiaan koskaan kuullut lapsettoman huutelevan omaa paremmuuttaan asiassa kuin asiassa.
No, sitten olet kyllä märkäkorva palstailussa. Eihän täällä muuta olekaan kuin lapsellisten haukkumista. Milloin ihan vaan tuhotaan maapallo lisääntymällä, milloin tuhotaan lapsettomien mahdollisuudet kesälomaan kesällä, milloin lapset eivät ihan vaan osaa käyttäytyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua tämä aihe aina vähän huvittaa. Itse en ole varmaan koskaan aikuisiälläni ollut yhtä levännyt ja virkeä kuin äitiyslomilla.
Lainasin vain osan kirjoituksestasi, muttei vaikka minua nyt erityisesti huvita tämän ketjun kommentit, kuulun myös niihin onnellisiin, jonka vauva nukkui syntymästään saakka ainakin 6 h putkeen.
Eli ei mitään väsymystä koko kolme vuonna, kun hoidin lastani kotona ennen työelämään palaamista ja päiväkotirumbaa.
*
En vähättele äitien, isien enkä lapsettomien väsymystä.
Unettomuus voi olla kuolemaksi.
*
On kuitenkin jälleen oma valinta, käyttääkö lapseton nukkumisvaikeuksiinsa melatoniina tai lääkärin määräämiä lääkkeitä.
Kaikille em. tuotteet eivät sovi, mutta (hysteeristä) lääkevastaisuutta en ymmärrä.
Miksi kärsiä, jos apua on saatavilla?
Olen äiti. On kyllä ihan uusista sfääreistä tää väsymys MUTTA aiemminkin ennen lasta olen kokenut tosi kovaa väsymystä kera masennuksen. Silloin nukuin 18h vuorokaudesta.
Ei voi verrata keskenään kun on ihan eri asioita. Typerää siis äideiltä laukoa tuollaista mitä otsikossa lukee. :E
Kaikki tuntemukset on valideja.
Vierailija kirjoitti:
Herra 12 rupesi vastailemaan itselleen.
Piti ihan tarkistaa että olenko vahingossa lainannut jotain omaa kommenttiani. En ollut.
Sulla on paljon annettavaa tähän keskusteluun, toivottavasti saamme nauttia panostuksestasi jatkossakin.
/12
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä juttu, että lapsettomilla ihmisillä taloudellisia velvoitteita ei tunnu olevan ollenkaan. Tässä keskustelussa toitotetaan, että lapseton voi lopettaa työnteon tai laittaa opiskelut paussille, jos ne aiheuttavat väsymystä tai uupumusta. Mutta lasta, lasta ei vaan voi panna sivuun, jos väsyttää!!!
Jos sitten näille burnoutin ja uupumuksen partaalla oleville äideille ehdotetaan esimerkiksi lastenhoitajan palkkaamista ja hotellihuoneen varaamista, että pääsisi edes yhdeksi yöksi nukkumaan kunnolla, niin johan aletaan huudella rahasta. Että ei lapsiperheillä varaa mihinkään tuollaiseen ole! Nuohan maksavat rahaa!
Lapsi on elävä olento. Se ei ole sama, kuin sinun elämäsi, jota voit muuttaa tai suunnitella mihin suuntaan haluat, voit vaikka istua työttömänä kotona, syömättä mitään, olet vastuussa vain omasta itsestäsi, ja se on aika yksinkertaista ja jopa vähäistä se. Elävän ihmisolennon kasvattaminen on vähän jotain muuta. Mutta selkeästi sitä on vaikeaa tajuta. Se vie myös suunnattoman määrän rahaa, mutta se on eri keskustelu.
Ps. Kokeile vaikka hoitaa leikkinukkea kuukauden ajan, niin että vaihdat tunnin kahden välein vaipat, imetät parin tunnin välein, kylvetät, vaihdat puhtaat vaatteet, nukutat, pidät sylissä, samalla käyt suihkussa, käyt kaupassa ostamassa vaatteita ja vaippoja, jossain välissä teet ruokaa itsellesi. Laita kello soimaan öisin kahden tunnin välein ja leiki että imetät puolisen tuntia tai tunnin joka kerta Jne. Tajusit varmaan. .Katsotaan kuinka pitkään rahkeesi riittävät. Veikkaan että luovutat 24 tunnin sisällä.
Jos ei siinä sivussa tarvitse käydä töissä, niin mikä ettei. En väitä, että se olisi helppoa, mutta ei tosiaankaan niin ylivoimaista kuin jotkut kuvittelevat. Lapsia on synnytetty ja hoidettu miljoonia vuosia, eikä äitejä ole tuettu koskaan niin hyvin kuin nyt. Miten se nyt yhtäkkiä on niin väsyttävää, kun ei ole kuin lapsi/lapset huollettavana?
Lastenkasvatukselta ei ole koskaan vaadittu näin paljon kuin tänäpäivänä. Ennen myös suku auttoi enemmän ja yhteiskunta kyttäsi vähemmän. Oli myös kotiapulaisia, minuakin kävi mummut/tädit hoitamassa ja neuvola kotikäynneillä, kun olin kipeä. Kasvatukseen riitti, kun antoi perunamuusia ja kastiketta, ja pisti pihalle leikkimään. Sisarukset auttoivat lastenhoidossa ja kotitöissä ja ne sai pistää yksin kouluun.
Ei minua vaan kukaan miehen lisäksi auttanut, refluksilapsi nukkui 15 min pätkissä ja vain päälläni, myöhemmin turvaistuimessa. Nukutin kuulokkeet päässä ja kuvittelin nukkuvani
Elämässä on ollut paljon stressiä, opiskeluista ja töistä, kuolemaakin. Mutta eniten sekaisin olin valvovan vauvan kanssa. Ja se kun se vain jatkui lähes vuoden.
Nyt on uusi tulossa ja toivon saavani sen maagisen yksisarvisen eli hyvin ja oikeassa rytmissä nukkuvan vauvan, joka antaa levätä 5h.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei väsymys ole mikään objektiivinen tunnetila tai kokemus missä eri ihmisten tuntemukset voi laittaa samalle viivalle vertailuun.
Mulla on 5 lasta ja vaativa asiantuntijatyö eikä tukiverkkoja ollenkaan. Siskoni on lapseton puolipäivätyötä tekevä sinkku. Kun siskoni valittaa miten uupunut ja stressaantunut hän on, niin kyllä tietenkin ymmärrän että hän on pahimmalla tavalla väsynyt _hänen asteikollaan_. Kun minä noroviruksessa hoidan koko 7-henkisen perheen norovirusepidemian, siivoan oksut, siivoan talon ja olen itsekin kipeä ja samalla teen sairaana vielä etätöitä samaan aikaan, niin olen uupunut _minun asteikollani_.
Ihan turha siinä olisi siskolle selittää että ei, et voi olla uupunut kun huuolehdot vain itsestäsi, minä taas itseni lisäksi perheestä ja työstä. Lapsettomalla ei ole mitään tunnekokemusta siitä mitä se uupumus voi olla.
Aivan samoin Katajanokan luksusasunnossa asuva hienostorouva on uupunut vaikka käy siivoojat ja sisustajat ja stylistit, jos hän subjektiivisesti tuntee itsensä uupuneeksi.
Mua vaan aina ärsyttää miten varsinkin suurpehettä kuvataan raskaaksi taakaksi ja hirveäksi rasitteeksi. Ei se sitä ole ollenkaan, tai jos työmäärässä ehkä onkin niin muulla tavoin se palkitsee. Enkä nyt vaadi että lapsettomien pitäisi tätä ymmärtää tai olla samaa mieltä.
Mutta asioista voisi suomessa puhua myös positiivisen kautta eikä aina negatiivisen kautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua tämä aihe aina vähän huvittaa. Itse en ole varmaan koskaan aikuisiälläni ollut yhtä levännyt ja virkeä kuin äitiyslomilla.
Lainasin vain osan kirjoituksestasi, muttei vaikka minua nyt erityisesti huvita tämän ketjun kommentit, kuulun myös niihin onnellisiin, jonka vauva nukkui syntymästään saakka ainakin 6 h putkeen.
Minun lapsistani tosin kukaan ei tainnut nukkua kertaakaan kuutta tuntia putkeen ennen kuin lähes vuotiaana. Mutta silti. Tunti tai jopa kaksi unta, herätys, ehkä vain vartin tai puoli tuntia hereillä ja takaisin uneen ja päivällä mahdollisuus omaan tahtiin on aivan luksusta verrattuna elämään ennen lapsia.
Ja nyt tosiaan töissäkin on lapsellisena paljon helpompaa kuin lapsettomana, jolloin tuli tehtyä paljon rankemmin töitä. Omalla työpaikalla yksikään äiti ei ole jatkanut samaa työtahtia kuin lapsettomana, en minäkään. Isäksi tulleista osa jatkaa, mutta lapsettomat meillä eniten paahtavat ja ovat varmasti väsyneimpiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä juttu, että lapsettomilla ihmisillä taloudellisia velvoitteita ei tunnu olevan ollenkaan. Tässä keskustelussa toitotetaan, että lapseton voi lopettaa työnteon tai laittaa opiskelut paussille, jos ne aiheuttavat väsymystä tai uupumusta. Mutta lasta, lasta ei vaan voi panna sivuun, jos väsyttää!!!
Jos sitten näille burnoutin ja uupumuksen partaalla oleville äideille ehdotetaan esimerkiksi lastenhoitajan palkkaamista ja hotellihuoneen varaamista, että pääsisi edes yhdeksi yöksi nukkumaan kunnolla, niin johan aletaan huudella rahasta. Että ei lapsiperheillä varaa mihinkään tuollaiseen ole! Nuohan maksavat rahaa!
Lapsi on elävä olento. Se ei ole sama, kuin sinun elämäsi, jota voit muuttaa tai suunnitella mihin suuntaan haluat, voit vaikka istua työttömänä kotona, syömättä mitään, olet vastuussa vain omasta itsestäsi, ja se on aika yksinkertaista ja jopa vähäistä se. Elävän ihmisolennon kasvattaminen on vähän jotain muuta. Mutta selkeästi sitä on vaikeaa tajuta. Se vie myös suunnattoman määrän rahaa, mutta se on eri keskustelu.
Ps. Kokeile vaikka hoitaa leikkinukkea kuukauden ajan, niin että vaihdat tunnin kahden välein vaipat, imetät parin tunnin välein, kylvetät, vaihdat puhtaat vaatteet, nukutat, pidät sylissä, samalla käyt suihkussa, käyt kaupassa ostamassa vaatteita ja vaippoja, jossain välissä teet ruokaa itsellesi. Laita kello soimaan öisin kahden tunnin välein ja leiki että imetät puolisen tuntia tai tunnin joka kerta Jne. Tajusit varmaan. .Katsotaan kuinka pitkään rahkeesi riittävät. Veikkaan että luovutat 24 tunnin sisällä.
Jos ei siinä sivussa tarvitse käydä töissä, niin mikä ettei. En väitä, että se olisi helppoa, mutta ei tosiaankaan niin ylivoimaista kuin jotkut kuvittelevat. Lapsia on synnytetty ja hoidettu miljoonia vuosia, eikä äitejä ole tuettu koskaan niin hyvin kuin nyt. Miten se nyt yhtäkkiä on niin väsyttävää, kun ei ole kuin lapsi/lapset huollettavana?
Lastenkasvatukselta ei ole koskaan vaadittu näin paljon kuin tänäpäivänä. Ennen myös suku auttoi enemmän ja yhteiskunta kyttäsi vähemmän. Oli myös kotiapulaisia, minuakin kävi mummut/tädit hoitamassa ja neuvola kotikäynneillä, kun olin kipeä. Kasvatukseen riitti, kun antoi perunamuusia ja kastiketta, ja pisti pihalle leikkimään. Sisarukset auttoivat lastenhoidossa ja kotitöissä ja ne sai pistää yksin kouluun.
Ei minua vaan kukaan miehen lisäksi auttanut, refluksilapsi nukkui 15 min pätkissä ja vain päälläni, myöhemmin turvaistuimessa. Nukutin kuulokkeet päässä ja kuvittelin nukkuvani
Elämässä on ollut paljon stressiä, opiskeluista ja töistä, kuolemaakin. Mutta eniten sekaisin olin valvovan vauvan kanssa. Ja se kun se vain jatkui lähes vuoden.
Nyt on uusi tulossa ja toivon saavani sen maagisen yksisarvisen eli hyvin ja oikeassa rytmissä nukkuvan vauvan, joka antaa levätä 5h.
Ja nykyään lapset kärrätään aamusta aikaisin tarhaan muiden hoidettavaksi. On iltapäiväkerhoa ja muuta harrastustoimintaa leikki-ikäisistä kouluikäisiin, missä jälleen muut ihmiset hoitavat lasten kaitsemisen. Ja edelleen isovanhempien oletetaan hoitavan lapsenlapsiaan myös tai muuten ei tulla vanhainkotiin moikkaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei väsymys ole mikään objektiivinen tunnetila tai kokemus missä eri ihmisten tuntemukset voi laittaa samalle viivalle vertailuun.
Mulla on 5 lasta ja vaativa asiantuntijatyö eikä tukiverkkoja ollenkaan. Siskoni on lapseton puolipäivätyötä tekevä sinkku. Kun siskoni valittaa miten uupunut ja stressaantunut hän on, niin kyllä tietenkin ymmärrän että hän on pahimmalla tavalla väsynyt _hänen asteikollaan_. Kun minä noroviruksessa hoidan koko 7-henkisen perheen norovirusepidemian, siivoan oksut, siivoan talon ja olen itsekin kipeä ja samalla teen sairaana vielä etätöitä samaan aikaan, niin olen uupunut _minun asteikollani_.Ihan turha siinä olisi siskolle selittää että ei, et voi olla uupunut kun huuolehdot vain itsestäsi, minä taas itseni lisäksi perheestä ja työstä. Lapsettomalla ei ole mitään tunnekokemusta siitä mitä se uupumus voi olla.
Aivan samoin Katajanokan luksusasunnossa asuva hienostorouva on uupunut vaikka käy siivoojat ja sisustajat ja stylistit, jos hän subjektiivisesti tuntee itsensä uupuneeksi.
Mua vaan aina ärsyttää miten varsinkin suurpehettä kuvataan raskaaksi taakaksi ja hirveäksi rasitteeksi. Ei se sitä ole ollenkaan, tai jos työmäärässä ehkä onkin niin muulla tavoin se palkitsee. Enkä nyt vaadi että lapsettomien pitäisi tätä ymmärtää tai olla samaa mieltä.
Mutta asioista voisi suomessa puhua myös positiivisen kautta eikä aina negatiivisen kautta.
Miksi pitää aina mennä ääripäihin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Edelleen: miksi vain lasten aiheuttama väsymys on todellista?
Tähän jos saisi vastauksen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otsikon väittämä todellakin on totta. Ette lapsettomat voi sitä ymmärtää, jos ei ole kokemusta. En voinut minäkään ennen lapsien saantia.. Oon niin uupunut etten jaksa edes kirjoittaa kunnon perusteluja tälle. Alapeukutus alkakoon.
Olen elänyt aikuisen elämää sekä lapsettomana että äitinä. En todellakaan lähde väittämään, että äitiydessä on jotain sellaista kamalaa uuvuttavuutta, mitä eivät muut voi edes käsittää. Elämässä on muita paljon rankempia ja uuvuttavampia asioita - valitettavasti. Mutta jos joku lapset äärettömän uuvuttaviksi kokee, niin ei nyt ainakaan lisää kannata tehdä.
Etkö tajua, että siinä äitiyden lisänä on myös näitä rankempia ja uuvuttavampia asioita mutta lapsettomalla ei ole lisänä esim sairaasta lapsesta johtuvaa valvomista jne...
Ei nämä vänkääjät tätä pointtia ymmärrä vaikka kuinka moni sanois...
Sivusta: Et tunnu sinäkään vänkääjä ymmärtävän sitä, että on psykologisesti eri asia valvoa sen "maailman suurimman rakkauden" eli lapsen vuoksi kuin siksi että joudut valvomaan esim. kipujen vuoksi.
Pointti rautalangasta: entäpä jos on nämä molemmat.
Pointti rautalangasta: Tässä tapauksessa kannattaa hakea myös ulkopuolista apua, ihan jo lapsenkin vuoksi.
Voi huoh...
(hakee ratakiskoa...)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja nykyään lapset kärrätään aamusta aikaisin tarhaan muiden hoidettavaksi. On iltapäiväkerhoa ja muuta harrastustoimintaa leikki-ikäisistä kouluikäisiin, missä jälleen muut ihmiset hoitavat lasten kaitsemisen. Ja edelleen isovanhempien oletetaan hoitavan lapsenlapsiaan myös tai muuten ei tulla vanhainkotiin moikkaamaan.
On ihanaa, että on paikka, mihin kärrätä!
On loistavaa, että on varhaiskasvatuksen ammattilaisia, jotka pitävät lapsistamme huolta, kun olemme itse töissä.
*
Hatunnosto kaikille lastemme hoitajille, tarhan tädeille, perhepäivähoitajille ym.
*
Se on kyllä totta, että nykyään lasten kasvatus on jotakin ihmeellistä virikepellenä aamusta iltaan pyörimistä.
Muskari, vauvauinti, perhekerho; kun nuo suoritat, olet muka hyvä äiti.
Ja viinilasillisenkin kun otat, on lastensuojelu kartoittamassa palvelutarvetta resurssejaan tuhlaten, jos hiukan saan karrikoida.
*
Ei tuollaista hysteriaa ja hulluutta ollut 1970-80 -luvuilla.
Ja ihan hyviä kansalaisia meistä tuli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä juttu, että lapsettomilla ihmisillä taloudellisia velvoitteita ei tunnu olevan ollenkaan. Tässä keskustelussa toitotetaan, että lapseton voi lopettaa työnteon tai laittaa opiskelut paussille, jos ne aiheuttavat väsymystä tai uupumusta. Mutta lasta, lasta ei vaan voi panna sivuun, jos väsyttää!!!
Jos sitten näille burnoutin ja uupumuksen partaalla oleville äideille ehdotetaan esimerkiksi lastenhoitajan palkkaamista ja hotellihuoneen varaamista, että pääsisi edes yhdeksi yöksi nukkumaan kunnolla, niin johan aletaan huudella rahasta. Että ei lapsiperheillä varaa mihinkään tuollaiseen ole! Nuohan maksavat rahaa!
Lapsi on elävä olento. Se ei ole sama, kuin sinun elämäsi, jota voit muuttaa tai suunnitella mihin suuntaan haluat, voit vaikka istua työttömänä kotona, syömättä mitään, olet vastuussa vain omasta itsestäsi, ja se on aika yksinkertaista ja jopa vähäistä se. Elävän ihmisolennon kasvattaminen on vähän jotain muuta. Mutta selkeästi sitä on vaikeaa tajuta. Se vie myös suunnattoman määrän rahaa, mutta se on eri keskustelu.
Ps. Kokeile vaikka hoitaa leikkinukkea kuukauden ajan, niin että vaihdat tunnin kahden välein vaipat, imetät parin tunnin välein, kylvetät, vaihdat puhtaat vaatteet, nukutat, pidät sylissä, samalla käyt suihkussa, käyt kaupassa ostamassa vaatteita ja vaippoja, jossain välissä teet ruokaa itsellesi. Laita kello soimaan öisin kahden tunnin välein ja leiki että imetät puolisen tuntia tai tunnin joka kerta Jne. Tajusit varmaan. .Katsotaan kuinka pitkään rahkeesi riittävät. Veikkaan että luovutat 24 tunnin sisällä.
Jos ei siinä sivussa tarvitse käydä töissä, niin mikä ettei. En väitä, että se olisi helppoa, mutta ei tosiaankaan niin ylivoimaista kuin jotkut kuvittelevat. Lapsia on synnytetty ja hoidettu miljoonia vuosia, eikä äitejä ole tuettu koskaan niin hyvin kuin nyt. Miten se nyt yhtäkkiä on niin väsyttävää, kun ei ole kuin lapsi/lapset huollettavana?
Niin, MITEN? Sitähän sinä et voi koskaan tiedä, koska olet lapseton! Ja uhkut vielä ylpeyttä siitä. Mutta kappas, on asioita joita et vain ymmärrä, etkä koskaan tule ymmärtämään. Get it?
Juu, en tosiaan ymmärrä, miten se voi olla rankempaa kuin mikään muu elämässä. Nykyäidin velvollisuus on käytännössä pitää lapsi hengissä ja vieläpä aika hyvällä rahallisella tuella. Jos joku väittää, että se on raskaampaa ja väsyttävämpää kuin vaikka oman isoäitinsä ikäluokalla, niin vähänpä tiedätte.
Se on sitten oma kysymyksensä, mitä kaikkea muuta väsyttävää elämässä voi olla. Luulen, että oman lapsen vakavan sairauden valvottama vanhempi pistää aika nopeasti jauhot suuhun tuollaiselle "herään tunnin välein imettämään" -tyyppiselle marisijalle.
Muinoin elämä oli fyysisesti rasittavampaa, mutta monenmonta tutkimustakin on aiheesta kuinka nykyään aivot rasittuvat huomattavasti enemmän ja vaikuttavat siten muuhun arkeen, myös toimintakykyyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua tämä aihe aina vähän huvittaa. Itse en ole varmaan koskaan aikuisiälläni ollut yhtä levännyt ja virkeä kuin äitiyslomilla.
Lainasin vain osan kirjoituksestasi, muttei vaikka minua nyt erityisesti huvita tämän ketjun kommentit, kuulun myös niihin onnellisiin, jonka vauva nukkui syntymästään saakka ainakin 6 h putkeen.
Eli ei mitään väsymystä koko kolme vuonna, kun hoidin lastani kotona ennen työelämään palaamista ja päiväkotirumbaa.
*
En vähättele äitien, isien enkä lapsettomien väsymystä.
Unettomuus voi olla kuolemaksi.
*
On kuitenkin jälleen oma valinta, käyttääkö lapseton nukkumisvaikeuksiinsa melatoniina tai lääkärin määräämiä lääkkeitä.
Kaikille em. tuotteet eivät sovi, mutta (hysteeristä) lääkevastaisuutta en ymmärrä.
Miksi kärsiä, jos apua on saatavilla?
Uni- ja nukahtamislääkkeet on tarkoitettu lyhytaikaiseen käyttöön. Ne eivät auta krooniseen unettomuuteen. Pitkäaikaisessa käytössä joudut ottamaan yhä suuremman annoksen, jotta unilääkkeet vaikuttavat, mikä luonnollisestikaan ei ole kovin hyvä juttu kun on kyse vahvoista keskushermostoon vaikuttavista lääkkeistä. Oletjatkuvasti pöhnässä ja tällainen lääkkeiden käyttö saattaa johtaa riippuvuuteen. Pitkässä käytössä unilääkkeistä voi myös tulla unettomuutta (ja masennusta) ylläpitäviä, sillä unen laatu on oleellisesti heikompaa kuin luonnollisessa unessa.
tämä keskustelu on lopullisesti vahvistanut minmun ajatuksen että toivottavasti tulevaisuudessa jollain pillerillä estetään lapsen tekemiset, kunnes on selvitetty tulot ja terveys yms. ja sitten lupaa anotaan .
ja sille joka kirjoitti että lapsen saanti oli tunne-asia ja perheen saaminen, minulla on ollut jo 20 vuotta tunne että haluan avoauton, mutta ei ole toista autopaikkaa , joten en ole ostanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä juttu, että lapsettomilla ihmisillä taloudellisia velvoitteita ei tunnu olevan ollenkaan. Tässä keskustelussa toitotetaan, että lapseton voi lopettaa työnteon tai laittaa opiskelut paussille, jos ne aiheuttavat väsymystä tai uupumusta. Mutta lasta, lasta ei vaan voi panna sivuun, jos väsyttää!!!
Jos sitten näille burnoutin ja uupumuksen partaalla oleville äideille ehdotetaan esimerkiksi lastenhoitajan palkkaamista ja hotellihuoneen varaamista, että pääsisi edes yhdeksi yöksi nukkumaan kunnolla, niin johan aletaan huudella rahasta. Että ei lapsiperheillä varaa mihinkään tuollaiseen ole! Nuohan maksavat rahaa!
Lapsi on elävä olento. Se ei ole sama, kuin sinun elämäsi, jota voit muuttaa tai suunnitella mihin suuntaan haluat, voit vaikka istua työttömänä kotona, syömättä mitään, olet vastuussa vain omasta itsestäsi, ja se on aika yksinkertaista ja jopa vähäistä se. Elävän ihmisolennon kasvattaminen on vähän jotain muuta. Mutta selkeästi sitä on vaikeaa tajuta. Se vie myös suunnattoman määrän rahaa, mutta se on eri keskustelu.
Ps. Kokeile vaikka hoitaa leikkinukkea kuukauden ajan, niin että vaihdat tunnin kahden välein vaipat, imetät parin tunnin välein, kylvetät, vaihdat puhtaat vaatteet, nukutat, pidät sylissä, samalla käyt suihkussa, käyt kaupassa ostamassa vaatteita ja vaippoja, jossain välissä teet ruokaa itsellesi. Laita kello soimaan öisin kahden tunnin välein ja leiki että imetät puolisen tuntia tai tunnin joka kerta Jne. Tajusit varmaan. .Katsotaan kuinka pitkään rahkeesi riittävät. Veikkaan että luovutat 24 tunnin sisällä.
Jos ei siinä sivussa tarvitse käydä töissä, niin mikä ettei. En väitä, että se olisi helppoa, mutta ei tosiaankaan niin ylivoimaista kuin jotkut kuvittelevat. Lapsia on synnytetty ja hoidettu miljoonia vuosia, eikä äitejä ole tuettu koskaan niin hyvin kuin nyt. Miten se nyt yhtäkkiä on niin väsyttävää, kun ei ole kuin lapsi/lapset huollettavana?
Niin, MITEN? Sitähän sinä et voi koskaan tiedä, koska olet lapseton! Ja uhkut vielä ylpeyttä siitä. Mutta kappas, on asioita joita et vain ymmärrä, etkä koskaan tule ymmärtämään. Get it?
Juu, en tosiaan ymmärrä, miten se voi olla rankempaa kuin mikään muu elämässä. Nykyäidin velvollisuus on käytännössä pitää lapsi hengissä ja vieläpä aika hyvällä rahallisella tuella. Jos joku väittää, että se on raskaampaa ja väsyttävämpää kuin vaikka oman isoäitinsä ikäluokalla, niin vähänpä tiedätte.
Se on sitten oma kysymyksensä, mitä kaikkea muuta väsyttävää elämässä voi olla. Luulen, että oman lapsen vakavan sairauden valvottama vanhempi pistää aika nopeasti jauhot suuhun tuollaiselle "herään tunnin välein imettämään" -tyyppiselle marisijalle.
Muinoin elämä oli fyysisesti rasittavampaa, mutta monenmonta tutkimustakin on aiheesta kuinka nykyään aivot rasittuvat huomattavasti enemmän ja vaikuttavat siten muuhun arkeen, myös toimintakykyyn.
Tämä koskee kuitenkin kaikkia, ei vain äitejä.
Ovatkohan nämä "et tiedä väsymyksestä mitään koska sinulla ei ole lapsia" tai "et tiedä rakkaudesta mitään koska sinulla ei ole lapsia" -äidit samoja, jotka puhuvat siitä kuinka MEILLÄ käydään jo potalla tai MEILLÄ syödään jo perunaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edelleen: miksi vain lasten aiheuttama väsymys on todellista?
Tähän jos saisi vastauksen?
En ole tuota mieltä, että VAIN lapsen aiheuttama väsymys on todellista, mutta lapsen aiheuttama väsymys on hyvin, hyvin konkreettista, jos huono tuuri käy.
Konkretia perustuu väitteelle, jota tässä nyt on ehkä satakunta kerta hoettu: lasta et voi myydä, lasta et voi pistää off-tilaan.
Jos lapsettomana pyörit sängyssä unta saamatta, pyörit, mutta sinun ei tarvitse nousta itkuun, imettämään, paijaamaan jne.
Jos pyörit unettomana ja sinulla on pieni lapsi, sinun on vain noustava, kun tilanne sitä vaatii.
Hmm... Koin ennen lapsen syntymää burnoutin 70h työviikkojen ym takia. Vauvavuosi oli rankka joo, mutta mielestäni kokemani burnout oli paljon pahempi kokemus. Nukuin max 3h yössä ja lähdin töihin, vaikka joka paikkaan sattui ja koko työpäivä pepsodent-hymy päällä vaikka teki mieli vain itkeä. Kotona voi sentään näyttää variksenpelättimeltä ja maata sohvalla jos siltä tuntuu, oli niitä lapsia tai ei. Ja olen siis äiti nykyisin.
Herra 12 rupesi vastailemaan itselleen.