Lue keskustelun säännöt.
Opettaja kieltäytyy käyttämästä Wilmaa
05.09.2019 |
6-vuotiaani aloitti koulun tänä syksynä. Kuuluisan hienon ilmiökoulun. Läksyjä ei merkattu Wilmaan vaan jouduin erikseen pyytämään sitä. Minulle ilmoitettiin etteivät he aio merkata läksyjä Wilmaan, koska siitä olisi heille liikaa työtä (!!!)
Nyt 6-vuotiaani oli unohtanut tehdä matematiikanläksyt vaikka muisti muut (kotona vaikea surutilanne päällä joten en selannut kaikkia monisteita läpi vihosta). Lapsi on hyvin herkkä ja minun mielestäni töiden unohtelu ei ole normaaliin elämään kuuluvaa asia, vaan tulisi opettaa että se on asia joka priorisoidaan. (Huom. mokasin itsekin siinä että en käynyt KAIKKIA monisteita läpi!) Lapsi on tosiaan hyvin herkkä, kuten minäkin, ja pelkään hänen saavan tästä ikävän kokemuksen heti koulutiensä alkuun.
En voi käsittää että jouduin pyytämään opettajia tekemään työnsä - ja nyt lapseni joutuu kärsimään siitä että he eivät viitsi töitään tehdä edelleenkään. Kyllä, lapset unohtavat jossain vaiheessa ehkä läksynsä, mutta itseäni ärsyttää eniten se, että yritin itse ennakoida tämän ja opettajat kieltäytyivät estämästä tällaisen tapahtumista. Minusta ei ole lapsen uimaanopettamista se että hänet heitetään laiturilta veteen vaan käytetään pehmemämpiä keinoja.
Kommentit (89)
Vierailija kirjoitti:
No eikö tuosta ole hyötyä työelämän kannalta, että oppii toisaalta itsenäisesti muistamaan, mitä pitää tehdä, ja toisaalta olemaan armelias itselle ja muille, jos jotain tulee unohdettua? Unohdukset voi korjata, mutta jos yrittää koko ajan tehdä täydellisesti ja täydellistä paremmin, on riski sairastua ja muuttua sien takia huonoksi työntekijäksi.
Oma lapsi kun oli ekalla ja tokalla, niin opettaja sanoi, ettei tarkoituksella merkitse Wilmaan läksyjä, jotta lapset oppivat ottamaan vastuuta. Jos tulee unohduksia niin tulee, eikä vanhempien tule odottaa, että arvostelut muistamisista yms olisivat kaikilla parhaassa tai toiseksi parhaassa ruudussa sitten jouluna...
Mielestäni tämä kehitti lasta paremmin, kuin jos äiti olisi tarkistanut läksyt Wilmasta. Suurin osa oppimisesta oli kuitenkin sitä koulumaailman sääntöjen omaksumista, tavaroista huolehtimista jne. Nuo ensimmäisen luokan oppisisällöthän esim. lukeminen, lukualue matematiikassa 1-20, kymmenylitykset jne oli opittu jo arkielämässä ennen koulua. Mitä lapselle jäisi opittavaa, jos muistamisetkin olisi ollut valmiiksi pureskeltuja.
No jos vaikka opetetaan jollain muulla kuin antiikkisella ”kantapään kautta” -tyylillä? Lapseni luokassa lähes kaikki osaavat lukea ja laskea. Omani lukea, osaa laskea kerto- ja jakolaskuja, ymmärtää prosentit yms. eikä ole millään lailla luokassaan harvinainen. Kyseessä sattuu olemaan yliopiston kampuksen vieressä sijaitseva koulu, joten isolla osalla lapsista on akateemiset vanhemmat. Se, että opetettaisiin pehmeästi lasta muistamaan omat läksynsä, ei varmastikaan olisi pois muusta oppimisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on muutama kysymys:
Onko lapsellasi erityisen tuen tarpeita?
Mitä asioita opiskelette niiden läksyjen kanssa? Ovatko läksyjen sisältämät täysin uutta asiaa nyt syksyllä, vai esikoulun kertausta? Suurin osahan osaa esim. matematiikan laskuja enemmän kuin mitä ekaluokan syksyllä tehdään, lukemisesta puhumattakaan.
Kummasta lapsi oppii mielestäsi paremmin: siitä, että aina tarkistaa ja tekee tehtävänsä, vai siitä, että joskus ( esim. 1-5 syksyssä) unohtaa jonkin asian?
Kumpi tapa on parempi opettajan kannalta seurata lasten oppimistilannetta unohtelujen suhteen: Se, että unohteluja tulee, koska lapset vastaavat itse muistamisista vai se, että vanhemmat tarkastavat Wilmasta ettei unohteluja tule?
Ei ole erityisen tuen lapsi. Herkkä lapsi kyllä on, mutta täysin normi, äo poikkeuksellisen korkea, mutta sosiaalinen, helppo lapsi.
Opiskelemme läksyjen kanssa aihetta laajemmin, eli esim. tänään oli lukujonoja, puhuimme niistä ja miinusmerkkisistä luvuista, janasta, ilmiö-tyyliin laajensimme tätä miettimällä lämpötilavaihteluita eri puolilla maapalloa jne.
Lapseni oppisi mielestäni paremmin niin että minä osaisin kotona etukäteen sanoa että hei, sulla on nyt unohtunut tehtävä, että millä tämä estettäisiin ensi kerran, sen sijaan että lapsen pitää aidosti unohtaa se kouluun saakka. Varsinkin näin alussa. Toinen juttu sitten myöhemmillä luokilla kun kyse ei enää ole siitä alun jännittävyydestä ja siitä että kaikki on niin valtavaa ja uutta. Nyt olisi merkityksellisempää saada niitä onnistumisen tunteita kuin lannistumisia.
Mutta opettajalle iso kiitos siitä että EI ollut nolannut lasta siitä, vaan oli hoitanut sen todella esimerkillisesti. Tästä isot plussat.
Vierailija kirjoitti:
Eli sulla on perfektionistilapsi. Tärkein asia, mikä sun pitää lapsellesi opettaa, on turvallinen mokaaminen. Normalisoit asian: "Oho, sattui unohdus. Aikuisillekin sattuu sellaista usein ja lapsille varsinkin. Tehdään läksy myöhemmin ja asia on kunnossa" Ja sitten siirrät lapsen huomion muihin asioihin.
Lapsi ei ole perfektionisti, itse olen ja pyrkinyt tavoitteellisesti kasvattamaan lastani siihen että mokailu on normaalia ja sallittua. Lapsi ilmeisesti ei traumatisoitunut, mutta esim itse olisin lapsena kärsinyt asiasta aivan järjettömästi. Ja minun lapseni ei ole se ainoa joka on unohtanut, ja kuinka moni heistä traumatisoituu? Jos nyt mennään ihan diagnoositasolle niin esim vaativa persoonallisuushäiriö on äärimmäisen alidiagnosoitu ja tasan tarkkaan omankin lapseni luokalla on useampi potentiaalinen traumatisoituja. Ihan turhasta.
En käsitä ajattelevatko nämä merkitsemisen vastustajat että vanhemmat katsoisivat sieltä ja sanoisivat että sinulle on tämä ja tämä läksynä? Eiköhän suurin osa vanhemmista käyttäisi sitä vain viimeisenä tarkistuskeinona ja muistuttaisi unohtuneesta tehtävästä ja läksyjen huolehtimisen tärkeydestä. Sen ei tarvitsisi antaa mennä kouluun asti ”muistettavaksi” ja esim heikommin menestyvän oppilaan esteeksi seuraavalle koulutunnille kun asiaa ei olisikaan opeteltu. Ihan älytön ajatus että ”joo, ei tarvi vanhemman turvavyöstä muistuttaa, kyllähän se sit oppii ku kuuppa osuu tuulilasiin”.... Kyse on kuitenkin pienestä lapsesta, ei teinistä.
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan kuullut, että alakoulussa läksyt merkittäisiin missään wilmaan. Tämä johtunee siitä, että kun lapsilla ei ole wilmatunnuksiakaan, niin eivät he sieltä niitä voi katsoa. Yläkouluissa läksyt usein merkitään wilmaan. Siellä se lienee järkevää, sillä jos oppilas on pois, hänellä saattaa olla poissaolopäivän oppitunnit seuraavan kerran vaikka viikon päästä, eikä opettajaa niin vaan saa kiinni mistään sitä ennen. Opettajilla saattaa olla myös satoja oppilaita, joten läksykyselyistä tulisi muuten kaaos. Luokanopettajansa alakoululainen näkee päivittäin. Omat lapseni eivät sairaana ollessaan ole alakouluaikana koskaan tehneet läksyjä. Jos ovat kerran olleet sairaana, niin ovat saaneet levätä rauhassa. Mitään niin ihmeellistä ei siinä muutaman päivän aikana ole koulussa ehtinyt tapahtua, etteikö sitä ehtisi kuroa kiinni sitten kun on parantunut. Itse olen pitänyt ihan riittävänä sitä, että läksyt kerrotaan suullisesti, merkitään taululle, ja niistä muistutetaan vielä päivän päätteksi, joskus on saattanut jonkun yksittäisen kerran meillä unohtua, mutta ei se niin vaarallista.
Ennen muinoin kilautettiin kavereille, mitä läksyjä oli tullut, kun sairasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ja kyllä, omassa elämässäni on tilanne etten tarkistanut koko hänen monistepinoaan ja kirjojaan kuten yleensä (hänen näkemättään) teen."
Miksi ihmeessä tarkistat läksyt lapsen näkemättä? Kyllä ne meillä tarkistetaan ihan yhdessä samalla pohditaan sitä miten ne läksyt tunnilla pitäisi merkitä.
Läksyt tehdään yhdessä siten että olen auttamassa siinä ja laajennamme koulussa opittua siinä samalla. Tarkastan varmuudeksi hänen vihkonsa ja kirjansa hänen näkemättään ettei hän ole unohtanut jotain läksyä.
Uskon kyllä että toimit noin siksi kysyinkin miksi teet sen lapsen näkemättä.
Siksi ettei hän kokisi etten luota siihen mitä hän sanoo.
Eikö tuo juuri kerro epäluottamuksesta ja siitä että et luota lapsen kykenevän niitä läksyjä monisteista tai kirjoista osoittamaan? Miten sitten kerrot lapselle että muuten huomasin tehtäviäsi selaillessa että olit unohtanut läksyjä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on muutama kysymys:
Onko lapsellasi erityisen tuen tarpeita?
Mitä asioita opiskelette niiden läksyjen kanssa? Ovatko läksyjen sisältämät täysin uutta asiaa nyt syksyllä, vai esikoulun kertausta? Suurin osahan osaa esim. matematiikan laskuja enemmän kuin mitä ekaluokan syksyllä tehdään, lukemisesta puhumattakaan.
Kummasta lapsi oppii mielestäsi paremmin: siitä, että aina tarkistaa ja tekee tehtävänsä, vai siitä, että joskus ( esim. 1-5 syksyssä) unohtaa jonkin asian?
Kumpi tapa on parempi opettajan kannalta seurata lasten oppimistilannetta unohtelujen suhteen: Se, että unohteluja tulee, koska lapset vastaavat itse muistamisista vai se, että vanhemmat tarkastavat Wilmasta ettei unohteluja tule?
Ei ole erityisen tuen lapsi. Herkkä lapsi kyllä on, mutta täysin normi, äo poikkeuksellisen korkea, mutta sosiaalinen, helppo lapsi.
Opiskelemme läksyjen kanssa aihetta laajemmin, eli esim. tänään oli lukujonoja, puhuimme niistä ja miinusmerkkisistä luvuista, janasta, ilmiö-tyyliin laajensimme tätä miettimällä lämpötilavaihteluita eri puolilla maapalloa jne.
Lapseni oppisi mielestäni paremmin niin että minä osaisin kotona etukäteen sanoa että hei, sulla on nyt unohtunut tehtävä, että millä tämä estettäisiin ensi kerran, sen sijaan että lapsen pitää aidosti unohtaa se kouluun saakka. Varsinkin näin alussa. Toinen juttu sitten myöhemmillä luokilla kun kyse ei enää ole siitä alun jännittävyydestä ja siitä että kaikki on niin valtavaa ja uutta. Nyt olisi merkityksellisempää saada niitä onnistumisen tunteita kuin lannistumisia.
Mutta opettajalle iso kiitos siitä että EI ollut nolannut lasta siitä, vaan oli hoitanut sen todella esimerkillisesti. Tästä isot plussat.
eikö lapsi ole sitten saanut niitä onnistumisen tunteita, jos se on tästä yhdestä unohduksesta kiinni?
Miksi ihmeessä oletat, että opettaja nolaisi lapsen unohduksista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eikö tuosta ole hyötyä työelämän kannalta, että oppii toisaalta itsenäisesti muistamaan, mitä pitää tehdä, ja toisaalta olemaan armelias itselle ja muille, jos jotain tulee unohdettua? Unohdukset voi korjata, mutta jos yrittää koko ajan tehdä täydellisesti ja täydellistä paremmin, on riski sairastua ja muuttua sien takia huonoksi työntekijäksi.
Oma lapsi kun oli ekalla ja tokalla, niin opettaja sanoi, ettei tarkoituksella merkitse Wilmaan läksyjä, jotta lapset oppivat ottamaan vastuuta. Jos tulee unohduksia niin tulee, eikä vanhempien tule odottaa, että arvostelut muistamisista yms olisivat kaikilla parhaassa tai toiseksi parhaassa ruudussa sitten jouluna...
Mielestäni tämä kehitti lasta paremmin, kuin jos äiti olisi tarkistanut läksyt Wilmasta. Suurin osa oppimisesta oli kuitenkin sitä koulumaailman sääntöjen omaksumista, tavaroista huolehtimista jne. Nuo ensimmäisen luokan oppisisällöthän esim. lukeminen, lukualue matematiikassa 1-20, kymmenylitykset jne oli opittu jo arkielämässä ennen koulua. Mitä lapselle jäisi opittavaa, jos muistamisetkin olisi ollut valmiiksi pureskeltuja.
No jos vaikka opetetaan jollain muulla kuin antiikkisella ”kantapään kautta” -tyylillä? Lapseni luokassa lähes kaikki osaavat lukea ja laskea. Omani lukea, osaa laskea kerto- ja jakolaskuja, ymmärtää prosentit yms. eikä ole millään lailla luokassaan harvinainen. Kyseessä sattuu olemaan yliopiston kampuksen vieressä sijaitseva koulu, joten isolla osalla lapsista on akateemiset vanhemmat. Se, että opetettaisiin pehmeästi lasta muistamaan omat läksynsä, ei varmastikaan olisi pois muusta oppimisesta.
Kantapään kautta? Ihan samalla tavalla on opittu muistamaan aiemminkin. Nykyään vielä voi ottaa niistä läksyistä puhelimella kuvan. vaikka tunnilla ei puhelinta saa käyttää, niin esim. koulupäivän jälkeen voi ottaa taululta kuvan sen päivän läksyistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku järkevä opettaja antaa perheille rauhan , ihanaaaa.!!!!
Siksi ettei hän kokisi etten luota siihen mitä hän sanoo.