Lue keskustelun säännöt.
Opettaja kieltäytyy käyttämästä Wilmaa
05.09.2019 |
6-vuotiaani aloitti koulun tänä syksynä. Kuuluisan hienon ilmiökoulun. Läksyjä ei merkattu Wilmaan vaan jouduin erikseen pyytämään sitä. Minulle ilmoitettiin etteivät he aio merkata läksyjä Wilmaan, koska siitä olisi heille liikaa työtä (!!!)
Nyt 6-vuotiaani oli unohtanut tehdä matematiikanläksyt vaikka muisti muut (kotona vaikea surutilanne päällä joten en selannut kaikkia monisteita läpi vihosta). Lapsi on hyvin herkkä ja minun mielestäni töiden unohtelu ei ole normaaliin elämään kuuluvaa asia, vaan tulisi opettaa että se on asia joka priorisoidaan. (Huom. mokasin itsekin siinä että en käynyt KAIKKIA monisteita läpi!) Lapsi on tosiaan hyvin herkkä, kuten minäkin, ja pelkään hänen saavan tästä ikävän kokemuksen heti koulutiensä alkuun.
En voi käsittää että jouduin pyytämään opettajia tekemään työnsä - ja nyt lapseni joutuu kärsimään siitä että he eivät viitsi töitään tehdä edelleenkään. Kyllä, lapset unohtavat jossain vaiheessa ehkä läksynsä, mutta itseäni ärsyttää eniten se, että yritin itse ennakoida tämän ja opettajat kieltäytyivät estämästä tällaisen tapahtumista. Minusta ei ole lapsen uimaanopettamista se että hänet heitetään laiturilta veteen vaan käytetään pehmemämpiä keinoja.
Kommentit (89)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on vanhempana kokemusta Wilmasta ihan sieltä Wilman alkuajoista asti. Kokemusta on Wilmasta kaikilta luokka-asteilta, sekä ammattikoulusta ja lukiosta (näistäkin vanhemman roolissa). Oma kokemukseni on, että 1-2 luokilla opettajat eivät käytä Wilmaa muuhun kyuin viestien lähettämiseen (kerran viikossa kilometrin mittainen viesti siitä, mitä tulevalla viikolla koulussa tapahtuu). Tuntimerkintöihin laitetaan vain negatiivinen palaute. Ei edes poissaoloja. Sairauspoissaolot ilmoitetaan tekstiviestillä opettajan puhelimeen.
3-6 luokilla Wilmassa oleva lukujärjestys saattaa pitää paikkansa. Suurin osa opettajista merkkaa Wilmaan poissaolot. Tuntimerkintöjä tulee jonkin verran. Viestejä satunnaisesti, lähes viikoittain, voi tulla useampi viesti viikon aikana (riippuu opettajasta). Koepäivät ja tulokset merkataan Wilmaan.
7-9 luokilla Wilman käyttö vanhempien suuntaan on vilkkainta. Tässä vaiheessa lapset saavat jo omat Wilmatunnukset. Opettajat osaavat hyödyntää WIlmaa hyvin. Lukujärjestys pitää paikkansa. Poissaolot ilmoitetaan aina Wilmassa. jne. Wilma on oikeasti se ykkösvaihtoehto kodin ja koulun välisessä viestinnässä.
Toisella asteella vanhemmille tulee harvakseltaan mitään tietoja Wilmaan. Lukiossa vanhempi kuittaa poissaolot, mutta amiksessa oppilas voi kuitata ne itse. Vanhemman Wilmatunnikset kuolevat sinä päivänä kun nuori täyttää 18v. (tai ainakin niiden pitäisi kuolla, mutta kaikissa lukioissa tätä ei tapahdu.)
Todella hyvä kiteytys!
Opettajat eivät niitä lukujärjestyksiä voi sinne wilmaan laitella, jos se ei pidä paikkaansa, ilmoitus rehtorille, hän ne sinne laittaa.
Ja missäpäin ammattikoulussa on wilma käytössä?
Ainakin Suomen suurimmassa ammattikoulussa eli Stadin ammattiopistossa on Wilma käytössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapset unohtelee. Itse olin sellainen unohtelija ja istuin aina perjantaisin jälki-istunnossa sen vuoksi, että aina oli unohtunut jotain. Ei se minusta sen tarkempaa tehnyt, vaikka kuinka siellä istuin.
Aikuisena todettiin sitten ADHD. Joten sitäkään ei se jatkuvasti jälki-istunnossa istuminen ja haukkuminen parantanut. Nykyään en enää unohtele, kun olen oppinut laittamaan kännykkään muistutukset itselleni ja strukturoinut määrätyt rutiinit, jotta asiat muistaa ottaa matkaan.
Niin ja unohteluista huolimatta koulu meni hyvin. Lukion loppuun asti oli keskiarvo yli 9. Mutta olen sitä ikäluokkaa, että meillä oli huolellisuusnumero ja se oli aina 7.
Näin jälkeen päin en ymmärrä, mitä hyötyä minun tulevaisuudelleni oli niistä lukemattomista jälki-istunnoista, kun asiat unohtuivat. Enemmän olisi ollut apua, kun joku opettaja olisi tajunnut, etten tahallani unohda ja olisi opettanut keinoja muistaa, miten illalla pakkaan kaikki valmiiksi. Sen ajan vanhemmat eivät osallistuneet koulunkäyntiin muuta kuin haukkumalla, kun taas olin unohtanut tehdä kaikki matikan läksyt ja jälki-istuntoa paukkui.
Itse ihmettelen noita joka viikko jaettavia A4 lappuja viikko-ohjelmasta, vaikka ne voisi wilmaankin kirjoittaa. Mutta ehkä se on kivempaa päästä kopiokoneelle tekemään 20 kopiota, jonka vilkaistua heitän sen roskiin.
Loppupeleissä mulla ei kiinnosta mikä on tämän viikon ympäristöopin aihe. Katselen kyllä muutaman kerran viikossa kirjat läpi missä mennään ja mitä mielenkiintoista taas on opittu. Wilmaan vaan kaikki ja säästetään nekin viikottaiset satojen papereiden rahat johinkin muuhun.
Vierailija kirjoitti:
Oppilaiden pitää oppia omatoimisuutta eli merkitä itse läksyt tunnin lopussa, kun opettaja kertoo läksyn.
Lapsi oli merkinnyt. Unohti vain yhdet läksyt sieltä kaikkien monisteiden keskeltä kun tehtiin muut. Ei oltu tajuttu laittaa noita kirjanmerkkitarroja jotka muistuttaisivat.
Ihmeellisen omatoimisia täällä tuntuu ihmisten 6-vuotiaat olevan. Että kaikki pitäisi osata heti alle kuukauden koulunkäynnin jälkeen, kun omassakin lapsuudessa osattiin... Varsinkin kun vanhempainillassa kävi harvinaisen selväksi että läksyjen unohtelua on esiintynyt paljon, niin kuvittelin hyväuskoisuuttani pedagogian nuorten ja nälkäisten ammattilaisten opettavan lapsille tapoja millä heidän uudet, monimutkaiset läksysysteeminsä pysyisi muistissa. Näin ei ilmiselvästi ollut, vaikka asiasta on heille toistuvasti ilmoitettu - tosiaan muidenkin kuin minun taholtani. Mutta, kiitos av:n, meillä on nyt tekniikka hallussa vaikka opettajilla on pallo hukassa.
Itselläni on 27 lapsen ekaluokka opetettavana. Etenkin äidinkielessä saattaa olla 7-8 erilaista lukuläksyä lapsen taitotason mukaan. Myös matematiikassa jokaisella voi olla yksilöllinen läksy. En todellakaan ala kirjoittamaan joka päivä oppilaskohtaisesti läksyjä wilmaan tai mihinkään muuhunkaan nettisivuille, eikä se olisi edes mahdollista. Käyn merkkaamassa tunnin lopulla kirjaan läksyn ja jos se pitäisi vielä merkitä nettiinkin, joutuisin kirjaamaan sen joka oppilaan kohdalla erikseen ylös. Eipä tuohon ole aikaa, ellei luokassa sitten olisi 6-7 aikuista.Olen ilmoittanut vanhemmille, että läksy on merkitty kirjoihin. Tosin meillä sentään annetaan aapiset ekaluokkalaisille omiksi, joten niihin voi tehdä merkintöjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli aikoinaan ekaluokka, jolla oli monta vaativaa äitiä, jotka vaativat läksyjen merkkaamista Wilmaan. Sanoin, että voin merkitä, mutta ei siitä ole mitään hyötyä. Vaatimusten jatkuessa aloin tehdä merkintöjä tyyliin: jokaisella oma lukuläksy s.63/64/65/66 tai 67. Läksy merkitty kirjaan päivämäärällä varustettuna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on vanhempana kokemusta Wilmasta ihan sieltä Wilman alkuajoista asti. Kokemusta on Wilmasta kaikilta luokka-asteilta, sekä ammattikoulusta ja lukiosta (näistäkin vanhemman roolissa). Oma kokemukseni on, että 1-2 luokilla opettajat eivät käytä Wilmaa muuhun kyuin viestien lähettämiseen (kerran viikossa kilometrin mittainen viesti siitä, mitä tulevalla viikolla koulussa tapahtuu). Tuntimerkintöihin laitetaan vain negatiivinen palaute. Ei edes poissaoloja. Sairauspoissaolot ilmoitetaan tekstiviestillä opettajan puhelimeen.
3-6 luokilla Wilmassa oleva lukujärjestys saattaa pitää paikkansa. Suurin osa opettajista merkkaa Wilmaan poissaolot. Tuntimerkintöjä tulee jonkin verran. Viestejä satunnaisesti, lähes viikoittain, voi tulla useampi viesti viikon aikana (riippuu opettajasta). Koepäivät ja tulokset merkataan Wilmaan.
7-9 luokilla Wilman käyttö vanhempien suuntaan on vilkkainta. Tässä vaiheessa lapset saavat jo omat Wilmatunnukset. Opettajat osaavat hyödyntää WIlmaa hyvin. Lukujärjestys pitää paikkansa. Poissaolot ilmoitetaan aina Wilmassa. jne. Wilma on oikeasti se ykkösvaihtoehto kodin ja koulun välisessä viestinnässä.
Toisella asteella vanhemmille tulee harvakseltaan mitään tietoja Wilmaan. Lukiossa vanhempi kuittaa poissaolot, mutta amiksessa oppilas voi kuitata ne itse. Vanhemman Wilmatunnikset kuolevat sinä päivänä kun nuori täyttää 18v. (tai ainakin niiden pitäisi kuolla, mutta kaikissa lukioissa tätä ei tapahdu.)
Todella hyvä kiteytys!
Opettajat eivät niitä lukujärjestyksiä voi sinne wilmaan laitella, jos se ei pidä paikkaansa, ilmoitus rehtorille, hän ne sinne laittaa.
Ja missäpäin ammattikoulussa on wilma käytössä?
Keski-Suomessa. Sekä Gradialla että Pokella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on 27 lapsen ekaluokka opetettavana. Etenkin äidinkielessä saattaa olla 7-8 erilaista lukuläksyä lapsen taitotason mukaan. Myös matematiikassa jokaisella voi olla yksilöllinen läksy. En todellakaan ala kirjoittamaan joka päivä oppilaskohtaisesti läksyjä wilmaan tai mihinkään muuhunkaan nettisivuille, eikä se olisi edes mahdollista. Käyn merkkaamassa tunnin lopulla kirjaan läksyn ja jos se pitäisi vielä merkitä nettiinkin, joutuisin kirjaamaan sen joka oppilaan kohdalla erikseen ylös. Eipä tuohon ole aikaa, ellei luokassa sitten olisi 6-7 aikuista.Olen ilmoittanut vanhemmille, että läksy on merkitty kirjoihin. Tosin meillä sentään annetaan aapiset ekaluokkalaisille omiksi, joten niihin voi tehdä merkintöjä.
Siinä taas teko selityksiä. Ei muka ehdi. Kuinka hidas kirjoittaja olet. Ainiin. Et ehtisi muuten päivän kuudennelle kahvi tauolle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ja kyllä, omassa elämässäni on tilanne etten tarkistanut koko hänen monistepinoaan ja kirjojaan kuten yleensä (hänen näkemättään) teen."
Miksi ihmeessä tarkistat läksyt lapsen näkemättä? Kyllä ne meillä tarkistetaan ihan yhdessä samalla pohditaan sitä miten ne läksyt tunnilla pitäisi merkitä.
Läksyt tehdään yhdessä siten että olen auttamassa siinä ja laajennamme koulussa opittua siinä samalla. Tarkastan varmuudeksi hänen vihkonsa ja kirjansa hänen näkemättään ettei hän ole unohtanut jotain läksyä.
Uskon kyllä että toimit noin siksi kysyinkin miksi teet sen lapsen näkemättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mäkään en kauheesti käytä Wilmaa kun se ärsyttää lasten vanhempia.
Miesope28
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ja kyllä, omassa elämässäni on tilanne etten tarkistanut koko hänen monistepinoaan ja kirjojaan kuten yleensä (hänen näkemättään) teen."
Miksi ihmeessä tarkistat läksyt lapsen näkemättä? Kyllä ne meillä tarkistetaan ihan yhdessä samalla pohditaan sitä miten ne läksyt tunnilla pitäisi merkitä.
Läksyt tehdään yhdessä siten että olen auttamassa siinä ja laajennamme koulussa opittua siinä samalla. Tarkastan varmuudeksi hänen vihkonsa ja kirjansa hänen näkemättään ettei hän ole unohtanut jotain läksyä.
Täääh!
Meillä lapsi tekee läksynsä omatoimisesti, ja kantaa sitten kirjansa minun nenäni alle ja komentaa: "Tarkista!" Minä tarkistan, ja jos on virhe, näytän sen hänelle, ja kysyn, onko se hänen mielestään oikein. Tai jos on matematiikan tehtävä, sanon ääneen sen laskun, ja kysyn, mikä on vastaus. Ja kun lapsi sanoo oikean vastauksen, annan kirjan hänelle, ja näytän sen tehtävän. Hän korjaa sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdin jo innostua että jes tästä tyhmästä Wilmasta luovutaan ennenkuin omat lapseni menee kouluun mutta oh well.. Mitä jos menisit vaikka lapsesi mukana sinne kouluun niin varmasti saisit tiedot läksyistä?
Lapsella on itsellään vastuu koulunkäynnistä ja vanhemman tehtävä on tukea tarvittaessa, eikä automaattisesti osallistua esimerkiksi läksyjen tekoon.
N35
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näillä on siis yksilölliset läksyt eli ne on totaalisesti tuon pienen 6-vuotiaan harteilla. Eivät tule loogisesti minnekään tiettyyn kohtaan kirjaan, vaan joutuvat liimailemaan monisteita vihkoon ja sinne tulee summittaisesti joitain tehtäviä.
Lapsi ei ole luonteeltaan unohteleva tai huolimaton. Koen että koulussa ei ole opetettu kunnolla keinoja kuinka muistaa ne - mikäli kerran valitaan olla käyttämättä sitä Wilmaa. Meillä omana aikanani läksyt merkattiin läksyvihkoon tyyliin matikankirja sivu 42 tehtävät 36 ja 37. Mutta tuolla on vain sekava vihko täynnä liimailtuja monisteita...
Sain täältä mahtavan vinkin antaa lapselle kirjanmerkkitarroja, josta oli aika rutkasti enemmän apua kuin viesteistä joissa todettiin minun tai lapseni olevan jotenkin epäonnistuneita ;)Minkä takia olet laittanut lapsesi tuollaiseen tilanteen, jossa hän ei pärjää tavalla jolla pitäisi? Ja omassa elämässäkin on muuta, etkä sitä vaadittavaa vastuuta kykene kantamaan?
Vanhempainillassa tuli ilmi että läksyjen unohtajia on ollut paljon. Typerästi kuvittelin, että hei, hienoa että opettajat tajusivat tämän - varmasti opettavat lapsille nyt keinoja joilla ovat ajatelleet lapsille opettaa miten ovat ajatelleet lasten selviävän tässä yksilöllisessä monisteviidakossa, eli ei ole läksyvihkoja, ei taululle kirjoitettuja läksyjä jne. En kiellä ollenkaan, ettenkö itse olisi mokannut, kun en ollut opettanut lasta merkkaamaan läksyjä tarpeeksi tehokkaasti - ja sain täältä hyviä neuvoja kuinka korjata tilanteen.
Ja kyllä, omassa elämässäni on tilanne etten tarkistanut koko hänen monistepinoaan ja kirjojaan kuten yleensä (hänen näkemättään) teen.
Hauskinta tässä nyt itsestäni on se, että minä olen kuvitellut olevani juuri niitä vanhempia jotka eivät jätä opettamista koulun harteille, vaan olemme lapsen kanssa kotona laajentaneet oppimista joka koulupäivän jälkeen ja opetelleet oppimaan, mutta sitten luotin koulun opettamiseen kuitenkin ihan täysin perusjutussa. Olin kuvitellut, että kun on hieno uusi ilmiökoulu ja opettajat kuulemma parhaita ja innostuneita, olisi heillä jonkinlainen pedagoginen hallinta tähän uuteen tyyliin. Nyt tiedän paremmin, eli toisin sanoen odotin liikoja. Minun aikanani koulussa opetettiin läksyvihon käyttö.
Lapsen nähden edelleen suhtaudun kouluun positiivisesti ja innostuneesti, koska tiedän sen olevan lapsen koulutustielle enemmän kuin tärkeää. Masentaa silti salaa, ettei koulussa ole tilanne hallinnassa (esimerkkinä ensimmäisen koulupäivän päättyminen ilmoitettiin ainoastaan koulun instagram-sivuilla, ei kotiin lähetyssä tiedotteessa, ei wilmassa, ei koulun nettisivuilla yms) Mutta nyt osaan ja hoidan paremmin. Meillä on siihen onneksi resurssit (akateeminen ura molemmilla vanhemmilla, joka antaa onneksi myös ajankäytön vapautta) mutta mitä niillä lapsilla joiden vanhemmat tekevät pitkää päivää, tai ei ole osaamista auttaa/tukea koulunkäyntiä yhtä laajasti. Harmittaa heidän puolestaan.
Ap, kaikella kunnioituksella. Olet ihan älyttömän rasittava tyyppi. Relaa!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun aikaan mitään Wilmoja ollutkaan, kummasti ne läksyt silti tuli tehtyä. :D
Läksyjä nyt unohtuu ja siihen ei maailma kaadu. Joskus kirja jää kouluun kouluun, joskus liikkavaatteet unohtuu pakata. Näitä nyt sattuu.
Traumatisoituikohan nyt äiti vai lapsi tästä episodista enemmän?
No eikö tuosta ole hyötyä työelämän kannalta, että oppii toisaalta itsenäisesti muistamaan, mitä pitää tehdä, ja toisaalta olemaan armelias itselle ja muille, jos jotain tulee unohdettua? Unohdukset voi korjata, mutta jos yrittää koko ajan tehdä täydellisesti ja täydellistä paremmin, on riski sairastua ja muuttua sien takia huonoksi työntekijäksi.
Oma lapsi kun oli ekalla ja tokalla, niin opettaja sanoi, ettei tarkoituksella merkitse Wilmaan läksyjä, jotta lapset oppivat ottamaan vastuuta. Jos tulee unohduksia niin tulee, eikä vanhempien tule odottaa, että arvostelut muistamisista yms olisivat kaikilla parhaassa tai toiseksi parhaassa ruudussa sitten jouluna...
Mielestäni tämä kehitti lasta paremmin, kuin jos äiti olisi tarkistanut läksyt Wilmasta. Suurin osa oppimisesta oli kuitenkin sitä koulumaailman sääntöjen omaksumista, tavaroista huolehtimista jne. Nuo ensimmäisen luokan oppisisällöthän esim. lukeminen, lukualue matematiikassa 1-20, kymmenylitykset jne oli opittu jo arkielämässä ennen koulua. Mitä lapselle jäisi opittavaa, jos muistamisetkin olisi ollut valmiiksi pureskeltuja.
Minulla on muutama kysymys:
Onko lapsellasi erityisen tuen tarpeita?
Mitä asioita opiskelette niiden läksyjen kanssa? Ovatko läksyjen sisältämät täysin uutta asiaa nyt syksyllä, vai esikoulun kertausta? Suurin osahan osaa esim. matematiikan laskuja enemmän kuin mitä ekaluokan syksyllä tehdään, lukemisesta puhumattakaan.
Kummasta lapsi oppii mielestäsi paremmin: siitä, että aina tarkistaa ja tekee tehtävänsä, vai siitä, että joskus ( esim. 1-5 syksyssä) unohtaa jonkin asian?
Kumpi tapa on parempi opettajan kannalta seurata lasten oppimistilannetta unohtelujen suhteen: Se, että unohteluja tulee, koska lapset vastaavat itse muistamisista vai se, että vanhemmat tarkastavat Wilmasta ettei unohteluja tule?
Opetan yhtenäiskoulun yläluokkia. Meidän rehtorimme on erikseen linjannut koko koululle, että läksyjä EI merkitä Wilmaan. Syy tähän on noussut esiin jo tässäkin ketjussa: osa koulun kasvatustehtävää on opettaa lapset ja nuoret huolehtimaan omista velvollisuuksistaan. Jos äiti huolehtii läksyistä koko peruskoulun ajan, jotain elämän kannalta tärkeää jää lapselta omaksumatta.
Itse saatan satunnaisesti merkitä jonkin erityisen tärkeän kotitehtävän Wilmaan. Kokeet ja koealueet merkitsen aina heti, kun ne ovat tiedossa (jopa kuukausia ennen). Koulussamme on kuitenkin vähennetty yläkoululaisilta välitunteja (tästä kehityksestä en pidä, mutta minkäs teet), ja usein luokkaani lappaa teinejä samalla ovenavauksella, jolla edelliset lähtevät. Silloin en todella välttämättä ehdi tehdä yhtään ylimääräistä merkintää. Minulla saattaa olla jono oppilaita tulossa puheille asioissaan, samaan aikaan jossain riehutaan ja toisaalta pitäisi jo päästä aloittamaan uutta oppituntia.
Koulumme oppilasaines on varsin hyvää: 95% oppilaistani tekee läksyt aina. 5% ei tee niitä juuri koskaan. Jos oppilas aina tekee läksynsä ja joskus unohtaa, en laita edes merkintää - usein oppilas on valmiiksi asiasta pahoillaan. Jos taas oppilas säännönmukaisesti jättää tekemättä, laitan unohdukset muistiin, koska ne alkavat jo vaikuttaa käytöksen ja huolellisuuden arviointiin.
Sinuna ap en tekisi tästä nyt elämää suurempaa asiaa, tuskin se opettajallekaan sitä on.
Eli sulla on perfektionistilapsi. Tärkein asia, mikä sun pitää lapsellesi opettaa, on turvallinen mokaaminen. Normalisoit asian: "Oho, sattui unohdus. Aikuisillekin sattuu sellaista usein ja lapsille varsinkin. Tehdään läksy myöhemmin ja asia on kunnossa" Ja sitten siirrät lapsen huomion muihin asioihin.
Läksyt tehdään yhdessä siten että olen auttamassa siinä ja laajennamme koulussa opittua siinä samalla. Tarkastan varmuudeksi hänen vihkonsa ja kirjansa hänen näkemättään ettei hän ole unohtanut jotain läksyä.