Lue keskustelun säännöt.
Opettaja kieltäytyy käyttämästä Wilmaa
05.09.2019 |
6-vuotiaani aloitti koulun tänä syksynä. Kuuluisan hienon ilmiökoulun. Läksyjä ei merkattu Wilmaan vaan jouduin erikseen pyytämään sitä. Minulle ilmoitettiin etteivät he aio merkata läksyjä Wilmaan, koska siitä olisi heille liikaa työtä (!!!)
Nyt 6-vuotiaani oli unohtanut tehdä matematiikanläksyt vaikka muisti muut (kotona vaikea surutilanne päällä joten en selannut kaikkia monisteita läpi vihosta). Lapsi on hyvin herkkä ja minun mielestäni töiden unohtelu ei ole normaaliin elämään kuuluvaa asia, vaan tulisi opettaa että se on asia joka priorisoidaan. (Huom. mokasin itsekin siinä että en käynyt KAIKKIA monisteita läpi!) Lapsi on tosiaan hyvin herkkä, kuten minäkin, ja pelkään hänen saavan tästä ikävän kokemuksen heti koulutiensä alkuun.
En voi käsittää että jouduin pyytämään opettajia tekemään työnsä - ja nyt lapseni joutuu kärsimään siitä että he eivät viitsi töitään tehdä edelleenkään. Kyllä, lapset unohtavat jossain vaiheessa ehkä läksynsä, mutta itseäni ärsyttää eniten se, että yritin itse ennakoida tämän ja opettajat kieltäytyivät estämästä tällaisen tapahtumista. Minusta ei ole lapsen uimaanopettamista se että hänet heitetään laiturilta veteen vaan käytetään pehmemämpiä keinoja.
Kommentit (89)
Ymmärrän, että se on kasvupaikka kun se koulu ei palvelekaan juuri sinua ja sinun lapsen tarpeita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun lapsi pärjäsi läpi alakoulun ilman, että läksyjä merkittiin Wilmaan. Heillä ne kirjoitettiin taululle päivittäin aina kunkin aineen tunnilla ja siitä piti itse muistaa merkitä ne ylös. Tuntuu, että jokainen opettaja, joka omallani oli alakoulussa, käytti Wilmaa melko vähän. Tuntimerkintöjä ei tullut ikinä, kokeet saattoi löytyä Wilmasta ylemmillä luokilla jne. Vasta yläkoulussa tuli tämä "kaikki Wilmaan" -tyyli.
Wilma tai lappu. Kumpikin on tiedote. Lapusta voi lapsi itsekin katsoa, siksi se on parempi. Onpa järkevä opettaja. Itse et lukenut ohjeita vihkosta, sun syy. Opettaja teki oikein. Ei lapselle tuosta jää mitään, kun nyt teette läksyt.
Ensimmäiset merkinnät läksyistä lapselle tuli Wilmaan yläkoulussa kun hän itse pystyy ne ja määräpäivät pystyy myös sieltä tarkistamaan.
Espoossa näyttäisi tuo läksyjen wilmaan vienti olevan ajankohtaista vasta yläkoulussa. Ala-asteella läksyt merkittiin luokan seinällä olevaan tauluun. Opeta lastasi ottamaan taulusta kuva joka päivä kun koulu loppuu. Sieltä ne sitten löytyy. Lisäksi osta sellaisia sivumerkkitarroja, joita voi laittaa läksysivun kulmaan (saa paperikaupoista), niin hän voi merkitä läksysivun niillä kun läksy annetaan, jos siis kirjaan ei saa tehdä merkintöjä, kuten meillä Espoossa on. Siitä se lähtee, ehkä parasta olisi kuintekin teidän molempien nyt ottaa tuohon kouluun se asenne, että "jos ei ole jotain mokannut tai unohtanut, ei ole mitään yrittänytkään".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerro opettajalle terveisiä, että lähetän voimia hänelle. Hänellä on todella pitkä vuosi edessä varsinkin, jos näitä osuu useampi samaan luokkaan.
Ota lapsi kotikouluun, jos ahdistaa liikaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koulunkäyti on kokonaisvaltaista opettelua koko alakoulun, oppii huolehtimaan läksyistä ja tavaroistaan. Eihän opettaja tarkista mitä sieltä repusta löytyy, onko tarvittavat tavarat mukana. Rohkaise lastasi kysymään läksyt vaikka kaverilta, jos itse unohtaa merkata ne ylös. Ja keksikää keinoja millä merkkaa läksyt.
Vierailija kirjoitti:
Mitenhän hemmetissä ne läksyt tuli minun nuoruudessa tehtyä ilman, että opettaja laittoi vanhemmille viestiä?
Eikä tarvitse mennä edes sinun nuoruuteen. Omani aloitti nyt seiskalla ja ekaa kertaa läksyt tulee wilmaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ota lapsi kotikouluun, jos ahdistaa liikaa
Tuohan on hyvä ratkaisu. Herkkä lapsikaan ei saa traumoja unohtamisista ja epäonnistumisista kun äiti on vieressä pitämässä kädestä kiinni.
Luokaa koko luokalle läksyryhmä whatsappiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Espoossa näyttäisi tuo läksyjen wilmaan vienti olevan ajankohtaista vasta yläkoulussa. Ala-asteella läksyt merkittiin luokan seinällä olevaan tauluun. Opeta lastasi ottamaan taulusta kuva joka päivä kun koulu loppuu. Sieltä ne sitten löytyy. Lisäksi osta sellaisia sivumerkkitarroja, joita voi laittaa läksysivun kulmaan (saa paperikaupoista), niin hän voi merkitä läksysivun niillä kun läksy annetaan, jos siis kirjaan ei saa tehdä merkintöjä, kuten meillä Espoossa on. Siitä se lähtee, ehkä parasta olisi kuintekin teidän molempien nyt ottaa tuohon kouluun se asenne, että "jos ei ole jotain mokannut tai unohtanut, ei ole mitään yrittänytkään".
Kiitos! Tämä on itseasiassa mahtava idea. Kännykkää eivät saa käyttää koulun sisällä, mutta käyn heti ostamassa noita merkkitarroja jos niitä ei meillä kaapinnurkista löydy.
Olen siis itse akuutissa suruvaiheessa, jonka vuoksi herkillä nyt ihan kaikesta, siksi halusin keskustelua että ylireagoinko vai onko muillakin ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota lapsi kotikouluun, jos ahdistaa liikaa
Tuohan on hyvä ratkaisu. Herkkä lapsikaan ei saa traumoja unohtamisista ja epäonnistumisista kun äiti on vieressä pitämässä kädestä kiinni.
Heitetään lapsi sitten vasta syvään päähän, kun hän on 30v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kotikoulu voisi sopia sekä hänelle että sinulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Espoossa näyttäisi tuo läksyjen wilmaan vienti olevan ajankohtaista vasta yläkoulussa. Ala-asteella läksyt merkittiin luokan seinällä olevaan tauluun. Opeta lastasi ottamaan taulusta kuva joka päivä kun koulu loppuu. Sieltä ne sitten löytyy. Lisäksi osta sellaisia sivumerkkitarroja, joita voi laittaa läksysivun kulmaan (saa paperikaupoista), niin hän voi merkitä läksysivun niillä kun läksy annetaan, jos siis kirjaan ei saa tehdä merkintöjä, kuten meillä Espoossa on. Siitä se lähtee, ehkä parasta olisi kuintekin teidän molempien nyt ottaa tuohon kouluun se asenne, että "jos ei ole jotain mokannut tai unohtanut, ei ole mitään yrittänytkään".
Kiitos! Tämä on itseasiassa mahtava idea. Kännykkää eivät saa käyttää koulun sisällä, mutta käyn heti ostamassa noita merkkitarroja jos niitä ei meillä kaapinnurkista löydy.
Olen siis itse akuutissa suruvaiheessa, jonka vuoksi herkillä nyt ihan kaikesta, siksi halusin keskustelua että ylireagoinko vai onko muillakin ongelmia.
Ylireagoit. Ja hae apua tuohon suruvaiheeseen, ettei se enenpää vaikuta lapsen koulun aloitukseen. Tuo herkkyyskin kannattaa hoitaa ettei näe niitä peikkoja joka paikassa. Koulumaailma ei ole niin siloiteltu, kun päiväkoti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota lapsi kotikouluun, jos ahdistaa liikaa
Tuohan on hyvä ratkaisu. Herkkä lapsikaan ei saa traumoja unohtamisista ja epäonnistumisista kun äiti on vieressä pitämässä kädestä kiinni.
Heitetään lapsi sitten vasta syvään päähän, kun hän on 30v.
Ei heitetä. Tuossa iässä lapsi saa hiljalleen totutella omaan tahtiin ja äitin luo saa aina tulla, jos alkaa tuntua ahdistavalta.
Vierailija kirjoitti:
Kotikoulu voisi sopia sekä hänelle että sinulla.
Yliherkkän äidin kanssa kodin seinien sisäpuolelle vangitseminen antaakin hyvät eväät elämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota lapsi kotikouluun, jos ahdistaa liikaa
Tuohan on hyvä ratkaisu. Herkkä lapsikaan ei saa traumoja unohtamisista ja epäonnistumisista kun äiti on vieressä pitämässä kädestä kiinni.
Heitetään lapsi sitten vasta syvään päähän, kun hän on 30v.
Ei heitetä. Tuossa iässä lapsi saa hiljalleen totutella omaan tahtiin ja äitin luo saa aina tulla, jos alkaa tuntua ahdistavalta.
Niin suloista ja kaunista, että tuli oikein tippa linssiin.
Olipa provo-otsikko!
Mutta joo, niinkuin moni kertoikin niin on hyvin tavallista ettei opettaja merkkaa läksyjä Wilmaan. Alakoulun puolella se on jopa harvinaista.
Idea on, niinkuin moni kirjoittikin, että lapsi oppii itse huolehtimaan läksyistä. Joku ehdotti, että lapsi ottaa kuvan läksylistasta, joka on taululla. Mutta AP kertoi ettei lapset saa käyttää kännykkää luokassa. No, ne läksyt voi myös *kirjoittaa" ylös vihkoon. Siinä harjaantuu kirjoitustaitokin!
Mitenhän hemmetissä ne läksyt tuli minun nuoruudessa tehtyä ilman, että opettaja laittoi vanhemmille viestiä?