Lue keskustelun säännöt.
Olli ja Katerina Jokisen lapsista vain vanhin puhuu suomea, mikä ihme oman kielen opettamisessa on niin vaikeaa?
05.09.2019 |
Taas tällainen perhe, jossa ei ole vaivauduttu opettamaan omaa äidinkieltä lapsille. Tietääkseni myös Katerinan äidinkieli on suomi. Nykyään on vielä niin helppoa kun netti on täynnä suomenkielisiä lastenohjelmia, luettavaa, voi jutella Suomen sukulaisten kanssa yms.
Miksi ei haluta antaa lapsille kahden kielen lahjaa? Tutkimusten mukaan kaksikieliset oppivat myös muita kieliä helpommin kuin yksikieliset.
"Jokisten ja heidän lastensa , Alexandran, 19, Emman, 15, ja Keiran, 8, elämä ja arki ovat siellä. Ja pysyneekin.
– Lapsista vain vanhin puhuu suomea. Heidän kaikki ystävänsä ovat Yhdysvalloissa. Ei heitä voisi riuhtaista Suomeen."
https://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/a/f5a419f2-6e40-414a-89c6-8576b9…
Kommentit (315)
Vierailija kirjoitti:
Nämä ratkaisut ovat vanhempien henkilökohtaisia, kuten myös syyt taustalla. Olli J ei juuri julkisuudessa taistoistaankaan puhu. Syntyi ja kasvoi aikuiseksi Kuopiossa ja on Kalpan kasvatti. Aikuisikään saakka pelasi Kuopiossa ja Kalpassa, täysi-ikäisenä sitten hetken Hifk ssa. On Kalpan juniorityön hienoimpia hedelmiä, kaikki opit, valmennus, pelipaikat on Kuopion Kalpan tuotetta.
Yleensä jääkiekkoilijat kiitoksella muistavat kasvattiseuraansa- mutta Olli ei. Liittyisikö kieliasiakin tähän.
Miten Ollin pitäisi muistaa kiitoksella kasvattiseuraa, antaa rahaa, antaa positiivisia haastatteluja KalPasta vai mitä? Ottakaa ihmiset asioista selvää jos ette tunne ihmisiä.
Olli näyttää olevan KalPan juniori toiminnassa projektissa mukana :https://www.juniorikalpa.fi/seura/25649/next-generation
Eikö siinä ole jo tarpeeksi kiitosta kun jakaa oman tieto taitonsa junnujen käyttöön..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olli söi ruokapöydässä lippis päässä...mitä voi olettaa että opetaisi lapsilleen?
Jenkeissä aika moni mies syö lippis päässään. Se on siellä ihan normimeininkiä.
Nykyään se englanti tuntuu olevan se juttu, huono englanti minulla ja lisäksi olen epävarma jos sanon englanniksi jotakin et menikö se oikein, silti joutuu työyhteisössä kommunikoimaan englanniksi ihan sen takia et sattuu about 1 tai max 2 olemaan englannin kielisiä töissä
Miksi nämä eivät vaivaudu itse opettelemaan suomen kieltä, mehän ollaan Suomessa, tietääkseni....
Vierailija kirjoitti:
Jenkeissä tekee vaikutuksen kun kertoo että puhuu suomea, ja kun lisää siihen vielä perään että se on toiseksi vaikein kieli japanin kielen jälkeen ja antaa pienen näytteen. Ne on työhaastattelussa vaan ollete että wow miten eksoottista ja että oletpa lahjakas ja nerokas suorastaan :) Erinomainen meriitti, ei voi muuta sanoa.
Mika ihmeen hinku suomalaisilla on aina "opettaa" amerikkalaisia joka asiassa. Omassa mielessaan haastatelija huokaa "what a dork".
USA on taynna ihmisia jotka puhuvat vaikka mita kielia, sairaalassakin saa kateensa listan siella puhutuista kielista ja se on pitka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jenkeissä tekee vaikutuksen kun kertoo että puhuu suomea, ja kun lisää siihen vielä perään että se on toiseksi vaikein kieli japanin kielen jälkeen ja antaa pienen näytteen. Ne on työhaastattelussa vaan ollete että wow miten eksoottista ja että oletpa lahjakas ja nerokas suorastaan :) Erinomainen meriitti, ei voi muuta sanoa.
Mika ihmeen hinku suomalaisilla on aina "opettaa" amerikkalaisia joka asiassa. Omassa mielessaan haastatelija huokaa "what a dork".
USA on taynna ihmisia jotka puhuvat vaikka mita kielia, sairaalassakin saa kateensa listan siella puhutuista kielista ja se on pitka.
No ei ns. tavallinen amerikkalainen todellakaan puhu muuta kuin sitä englantia, ellei oma tausta ole vaikkapa Meksikosta tai Kiinasta. Ei välttämättä aina silloinkaan. Kielten opiskelu (pois lukien ehkä se espanja, jota joku saattaa valinnaiseksi käydä pari kurssia high school-aikoinaan) on hyväosaisten, korkeakouluttautuneiden harrastus. Eli tosiaankin vain "paremmissa piireissä" tuollaiselle "opettamiselle" saatetaan pyöritellä silmiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska suomalaisuutta jopa suomalaiset inhoaa ja ei arvosta, suomalaisia kohtaan ollaan rasistisia, kukaan ulkomaalaisista ei edes tiedä millaista Suomessa on, vaan kaikki olettavat että täällä asuu esim jääkarhuja, napapiiri sijaitsee täällä, käytetään puukenkiä yms
Ihan käsittämätöntä ettei vanhempi puhu lapsilleen äidinkieltä. Vaan opettaa mielummin puhumaan omalla aksentillaan, omalla vajaavaisella sanavarastollaan. Ja kun äidikielen opettaminen on niin helppoa, riittää että kommunikoi koko ajan sillä itselleen tutuimmalla kielellä. Lapsi saa ilmaiseksi yhden kielen lisää sanavarastoonsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Välimäen ohjelmasta välittyi kyllä onnellinen perhe ja ihana elämä: kolme tytärtä, kaunis ja fiksu vaimo, joka myös yrittäjä,ihana koti ja OJ työllistänyt itsensä yrityksellään ja toimii edelleen intohimonsa jääkiekon parissa.
Voisivat Keräillä autoja, pelata tennistä ja golfia ja kestitä pölkkypäisiä suomalaisseurueita ja lipittää viiniä. Mutta ovat valinneet toisin ja oikean elämän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jenkeissä tekee vaikutuksen kun kertoo että puhuu suomea, ja kun lisää siihen vielä perään että se on toiseksi vaikein kieli japanin kielen jälkeen ja antaa pienen näytteen. Ne on työhaastattelussa vaan ollete että wow miten eksoottista ja että oletpa lahjakas ja nerokas suorastaan :) Erinomainen meriitti, ei voi muuta sanoa.
Mika ihmeen hinku suomalaisilla on aina "opettaa" amerikkalaisia joka asiassa. Omassa mielessaan haastatelija huokaa "what a dork".
USA on taynna ihmisia jotka puhuvat vaikka mita kielia, sairaalassakin saa kateensa listan siella puhutuista kielista ja se on pitka.
No ei ns. tavallinen amerikkalainen todellakaan puhu muuta kuin sitä englantia, ellei oma tausta ole vaikkapa Meksikosta tai Kiinasta. Ei välttämättä aina silloinkaan. Kielten opiskelu (pois lukien ehkä se espanja, jota joku saattaa valinnaiseksi käydä pari kurssia high school-aikoinaan) on hyväosaisten, korkeakouluttautuneiden harrastus. Eli tosiaankin vain "paremmissa piireissä" tuollaiselle "opettamiselle" saatetaan pyöritellä silmiä.
Sinulla ei nayta olevan hajuakaan amerikkalaisten koulutuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kylppäri ja piha olivat upeat. Ja Sanna Saarijärvi kylävieraana... kiva oli tunnelma.
Minulla oli oppilas, joka puhui täydellisesti suomea ja espanjaa, sen lisäksi osasi englantia kun vanhempansa kommunikoivat keskenänsä sillä, perhe oli asunut ranskassa ja lapset olivat siellä imeneet paikallisen kielen, nyt asuivat suomessa. Tämä lapsi oli siis 7-vuotias. Ja osasi aina puhujan mukaan vaihtaa kieltä. En huomannut häntä opettaessani minkäänlaista kielten sekoittamista, heikkoutta sanavarastossa tms. Nykymaailmassa laaja kielten osaaminen on erittäin arvokasta, varsinkin kun voi ihan äidinkielen tasolla osata niin montaa kieltä. Maailma auki, voi muuttaa kumman hyvänsä vanhemman kotimaahan ja integroitua kielitaidon puolesta helposti kyseiseen yhteiskuntaan jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on useampi monikielinen ystävä. Esim yksi on asunut koko lapsuutensa Saksassa, äiti suomenkielinen isä englanninkielinen. Puhuu kaikkia kieliä täydellisesti, näiden lisäksi opiskellut vielä paria muuta kieltä. Saksa tunnekieli, silti meni erittäin pitkään etten tiennyt ettei suomi olisi hänen vahvin kielensä, niin täydellisen aksentittomasti ja vivahteikkaasti hän osaa sitä puhua.
Näin. Täällä monet valittelevat ettei siitä kielestä tule ilmeisesti tarpeeksi vahva, joten silloin on sama olla suurin piirtein opettamatta ollenkaan. En ole kyllä yhtään samaa mieltä. Sitä paitsi, vaikka toinen kieli olisikin vahvempi tunnekieli niin mitä sitten? Plussaa on vain osata sitä toistakin. Usein muut ulkopuoliset ei edes huomaa, että kaksikielinen (tai useampi) kokee, että toinen on se vahvempi kieli. Kommunikointia ei siis vaikeuta.
Näinpä. Suomenruotsalainen ystäväni jolla ruotsi vahvimpana kielenään väittää usein että hänellä on vähän huono suomi. Täydellisen aksentitonta suomea puhuu. Ja puhuu suomea kaikkien niiden ystävien kanssa jotka eivät puhu sujuvaa ruotsia. On myös opiskellut korkeakoulussa suomeksi, tekee töitä kolmella eri kielellä jne. Aika paljon rajaisi elämää jos ei molemmat vanhemmat olisi äidinkielellä puhuneet mutta sen sijaan sai enemmän mahdollisuuksiaan elämään. Suomessakin on näitä ruotsinkielisiä jotka eivät osaa sanaakaan suomea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jenkeissä tekee vaikutuksen kun kertoo että puhuu suomea, ja kun lisää siihen vielä perään että se on toiseksi vaikein kieli japanin kielen jälkeen ja antaa pienen näytteen. Ne on työhaastattelussa vaan ollete että wow miten eksoottista ja että oletpa lahjakas ja nerokas suorastaan :) Erinomainen meriitti, ei voi muuta sanoa.
Mika ihmeen hinku suomalaisilla on aina "opettaa" amerikkalaisia joka asiassa. Omassa mielessaan haastatelija huokaa "what a dork".
USA on taynna ihmisia jotka puhuvat vaikka mita kielia, sairaalassakin saa kateensa listan siella puhutuista kielista ja se on pitka.
No ei ns. tavallinen amerikkalainen todellakaan puhu muuta kuin sitä englantia, ellei oma tausta ole vaikkapa Meksikosta tai Kiinasta. Ei välttämättä aina silloinkaan. Kielten opiskelu (pois lukien ehkä se espanja, jota joku saattaa valinnaiseksi käydä pari kurssia high school-aikoinaan) on hyväosaisten, korkeakouluttautuneiden harrastus. Eli tosiaankin vain "paremmissa piireissä" tuollaiselle "opettamiselle" saatetaan pyöritellä silmiä.
https://www.cusd200.org/cms/lib/IL01001538/Centricity/Domain/59/19-20%2…
Tuossa yhden paikallisen high schoolin kieliohjelma. 85% amerikkalaisista kay lukion loppuun. Jokaisen yliopiston paasyvaatimuksena on vahintaan yhden kielen opiskelu, parhaat vaativat kahta vierasta kielta.
Yha lisaantyvassa maarassa koulut ovat ruvenneet tarjoamaan myos kiinaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse vapaaehtoisesti lapseton, mutta minulle olisi itsestäänselvää, että jos olisin äiti-ihminen, jolla on ulkomaalainen puoliso, puhuisin lapselleni suomea.
Seurustelin aikoinaan miehen kanssa, jonka serkut olivat puoliksi japanilaisia. Japanilainen äiti oli pitänyt jokaisen lapsen syntymästä lähtien huolen siitä, että lapset oppivat hänenkin äidinkielen. Kotona puhuttiin isän kanssa suomea ja äidin kanssa japania, vaikka äiti osasi suomea sujuvasti.
Minulla oli myös teininä poikaystävä, joka oli puoliksi ruotsalainen, muttei osannut ruotsia, koska Suomessa asuva ruotsalainen äiti ei puhunut muuta kuin suomea hänelle. Samaan aikaan äiti oli harmissaan, kun poika ei opi ruotsia koulussa, kun se on hänen oma äidinkielensä.
Niiden jotka epäilevät lapsen kykyä oppia useampi kieli tulisi katsoa tämä Aatos ja Amine:
https://areena.yle.fi/1-3749971
Suomalaisen äidin ja eteläamerikkalaisen (en nyt tarkalleen muista mistä päin) isän lapsi, joka puhuu ainakin suomea, espanjaa ja ranskaa (koska asui tuolloin Belgiassa). Ja ikää oli joku 6-7 v. Muutenkin mielenkiintoinen dokumentti, se kielitaito ei ole pääosassa mutta todella kiehtova osa sitä kuitenkin.
Ne jotka väittävät puhuvansa jotain muuta kuin omaa äidinkieltään lähes natiivitasoisesti: todennäköisesti et puhu, vaikka olisit asunut siellä uudessa kotimaassasi jo kymmeniä vuosia. Ainoastaan jos olet käyttänyt kieltä aktiivisesti päivittäin jo 7-8-vuotiaana viimeistään voidaan puhua natiivitason osaamisesta. Muutoin puheessa on aksentti. Mitä enemmän ikää tulee, sitä mahdottommaksi muuttuu vieraiden kielten äänteiden erottelukyky. Natiivitason osaamiseen vaaditaan se että kielen opettelu on aloitettu mahdollisimman varhain ja kieli on lapsena ollut jatkuvasti aktiivisessa käytössä, ei vain passiivisena.
Vierailija kirjoitti:
Ne jotka väittävät puhuvansa jotain muuta kuin omaa äidinkieltään lähes natiivitasoisesti: todennäköisesti et puhu, vaikka olisit asunut siellä uudessa kotimaassasi jo kymmeniä vuosia. Ainoastaan jos olet käyttänyt kieltä aktiivisesti päivittäin jo 7-8-vuotiaana viimeistään voidaan puhua natiivitason osaamisesta. Muutoin puheessa on aksentti. Mitä enemmän ikää tulee, sitä mahdottommaksi muuttuu vieraiden kielten äänteiden erottelukyky. Natiivitason osaamiseen vaaditaan se että kielen opettelu on aloitettu mahdollisimman varhain ja kieli on lapsena ollut jatkuvasti aktiivisessa käytössä, ei vain passiivisena.
Ei valttamatta aksentti vaan intonaatio. Onhan esim. USAssa vaikka minkalaista aksenttia ja murretta. Vaitetaan etta Bostonin puhetyylia ei ulkopuolinen opi ikina, nayttelijatkin kammoavat osia joissa sita pitaisi osata kun aina tulee haukkuja.
Olli söi ruokapöydässä lippis päässä...mitä voi olettaa että opetaisi lapsilleen?