Kyllä naiset tekee aloitteita, miehet ei vaan tajua sitä.

Täällähän oli joku aika sitten keskustelua tiukasta poolopaidasta versus avonaisesta pukeutumisesta. Onko paljastava pukeutuminen jokin vihje vastakkaiselle sukupuolelle kerta poolopaita ei sovi?

Niin naiset hakeutuvat hollille iskettäväksi. Harva nainen itse alkaa iskeä.

mies51v

Vierailija kirjoitti:

Ny kyllä miehenä täytyy sanoa, että ei kyllä auennut. Ensin nainen tekee aloitteen ja sitten mies tekee aloitteen? Yleensä olen luullut että toinen vaan tekee aloitteen mutta ei näköjään ihme että olen sinkku.

Miten niin ei auennut :D  Naisillahan on se (legendaarinen) katse esimerkiksi, se sisältää kaiken. Tosin kun menee juttelemaan sitten sille naiselle joka on sen katseen luonut niin reaktio saattaa olla mitä vain. Tämä taas johtuu siitä kun nainen ei halua antaa "helppoa" vaikutelmaa :D

Hopeakettu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ny kyllä miehenä täytyy sanoa, että ei kyllä auennut. Ensin nainen tekee aloitteen ja sitten mies tekee aloitteen? Yleensä olen luullut että toinen vaan tekee aloitteen mutta ei näköjään ihme että olen sinkku.

Miten niin ei auennut :D  Naisillahan on se (legendaarinen) katse esimerkiksi, se sisältää kaiken. Tosin kun menee juttelemaan sitten sille naiselle joka on sen katseen luonut niin reaktio saattaa olla mitä vain. Tämä taas johtuu siitä kun nainen ei halua antaa "helppoa" vaikutelmaa :D

Harvemmin yksi katse kertoo mistään, mutta jos ne alkavat olla toistuvia ja niihin yhdistyy ehkä myös hymy, voidaan olla jo oikeilla jäljillä.

Vierailija kirjoitti:

Niin naiset hakeutuvat hollille iskettäväksi. Harva nainen itse alkaa iskeä.

mies51v

Mä kyllä tykkään itse valita miehen porukasta. Se se vasta mukavaa onkin, kun ensin saatetaan olla vastahankaan, ja kieltäytyä lähemmästä tuttavuudesta, mutta illan päätteeksi lähdetään kuitenkin samaa matkaa ;) Sanon vastahankaisille aina että no katsotaan uudestaan kun ilta vanhenee, ja sitten myöhemmin hymyilen pilke silmäkulmassa. Ei mene kauaa kun mies on posket kuumana kyselemässä onko tarjous vielä voimassa.

Ratkaiseva ero on se että naisen "aloitteen" voi tarpeen tullen väittää olevan jotain aivan muuta - mies taas suoralla aloitteella ei voi peruuttaa ja välttyä nolaamasta itseään.

Vierailija kirjoitti:

Aloitteen määritelmä on että se on sellainen asia jossa on aina riski vastaanottaa pakit eli sellainen josta ei voi erehtyä.

Katselu ei ole aloite.

Lähelle hakeutuminen ei ole aloite.

Bussiaikatauluista kysyminen ei ole aloite.

Puhelinnumeron kysyminen tai kahville kysyminen on aloite.

Ei taida sinulla olla sellaista valtaa maapallolla, että voisit päättää, mikä on aloite ja mikä ei.

Itse sanoisin, että aloite tai pikemminkin se eteneminen on kuin tanssi: molemmat tekevät vuorotellen liikkeitä, jotka joko ovat harmoniassa keskenään eli johtavat sujuvaan tanssiin tai sitten toinen sotkeutuu askelissa tahallaan tai vahingossa, jolloin "tanssia" ei kehity.

Minulta ei varmaan kukaan ole koskaan kysynyt puhelinnumeroa ennen kuin on oltu jo pitkällä tanssissa (jopa seksissä saakka ;-)). Sama kahville kysymisen suhteen. Ja kuitenkin olen ollut naimisissa ja olen parhaillaan avoliitossa ja tässä välissä on ollut seurustelusuhteita ja seksisuhteita. (Niin ja eivät ne miehet ole myöskään kysyneet minulta, että mennäänkö panemaan.)

Zzzzzz kirjoitti:

Nainen tulee tyrkylle että mies tutustuisi,mutta ei sekään varmaa ole koska mistäs tiedät ettei vedä rosikseen jos haluat tutustua😁Voi se muutenkin siihen tulla vaikka vain tilatakseen.Siinäpä se kun naiset on sellaista tavaraa etteivät osaa smalltalkia tulla ymmärretyksi reilusti.Miehet ei halua olla mitään käännöskoneita jos ette osaa suutanne aukoa,pitäisikö kristalli pallosta katsoa mitä mietitte!

Niin kauan kuin toiminta tuottaa tulosta, ei ole mitään tarvetta muuttaa sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitteen määritelmä on että se on sellainen asia jossa on aina riski vastaanottaa pakit eli sellainen josta ei voi erehtyä.

Katselu ei ole aloite.

Lähelle hakeutuminen ei ole aloite.

Bussiaikatauluista kysyminen ei ole aloite.

Puhelinnumeron kysyminen tai kahville kysyminen on aloite.

Tässähän se vika onkin, kun nainen ei koskaan laita itseään likoon ja ota riskiä torjumisesta. Aina täytyy jäädä mahdollisuus saada tilanne näyttämään siltä, ettei mitään lähestymistä oikeasti ollutkaan. Joten onko ihmekään, ettei noista tahdo saada millään kiinni. Nainen on raukkis ja sälyttää kaiken riskin miehen niskoille.

Ai että mua naurattaa näin aloitteellisena naisena nämä tämmöiset jutut :D :D 

Oon saannut monta kertaa pakit, mutta en ole koskaan poistunut ravintolasta yksin, jos sitä en ole itse halunnut ;) 

Oilisin mäkin saanut, jos olisin halunnut...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitteen määritelmä on että se on sellainen asia jossa on aina riski vastaanottaa pakit eli sellainen josta ei voi erehtyä.

Katselu ei ole aloite.

Lähelle hakeutuminen ei ole aloite.

Bussiaikatauluista kysyminen ei ole aloite.

Puhelinnumeron kysyminen tai kahville kysyminen on aloite.

Ei taida sinulla olla sellaista valtaa maapallolla, että voisit päättää, mikä on aloite ja mikä ei.

Itse sanoisin, että aloite tai pikemminkin se eteneminen on kuin tanssi: molemmat tekevät vuorotellen liikkeitä, jotka joko ovat harmoniassa keskenään eli johtavat sujuvaan tanssiin tai sitten toinen sotkeutuu askelissa tahallaan tai vahingossa, jolloin "tanssia" ei kehity.

Minulta ei varmaan kukaan ole koskaan kysynyt puhelinnumeroa ennen kuin on oltu jo pitkällä tanssissa (jopa seksissä saakka ;-)). Sama kahville kysymisen suhteen. Ja kuitenkin olen ollut naimisissa ja olen parhaillaan avoliitossa ja tässä välissä on ollut seurustelusuhteita ja seksisuhteita. (Niin ja eivät ne miehet ole myöskään kysyneet minulta, että mennäänkö panemaan.)

Kaikki eivät osaa tanssia. Tosin tässäkin tulee jälleen kerran ne kuuluisat makumieltymykset. Ite tykkään ennemmin katsoa miehen ulkoista olemusta ja keskustella tämän kanssa hetken aikaa, jotta näen onko meillä mitään mahkuja siirtyä illan päätteeksi tuonne makkarin puolelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitteen määritelmä on että se on sellainen asia jossa on aina riski vastaanottaa pakit eli sellainen josta ei voi erehtyä.

Katselu ei ole aloite.

Lähelle hakeutuminen ei ole aloite.

Bussiaikatauluista kysyminen ei ole aloite.

Puhelinnumeron kysyminen tai kahville kysyminen on aloite.

Ei taida sinulla olla sellaista valtaa maapallolla, että voisit päättää, mikä on aloite ja mikä ei.

Itse sanoisin, että aloite tai pikemminkin se eteneminen on kuin tanssi: molemmat tekevät vuorotellen liikkeitä, jotka joko ovat harmoniassa keskenään eli johtavat sujuvaan tanssiin tai sitten toinen sotkeutuu askelissa tahallaan tai vahingossa, jolloin "tanssia" ei kehity.

Minulta ei varmaan kukaan ole koskaan kysynyt puhelinnumeroa ennen kuin on oltu jo pitkällä tanssissa (jopa seksissä saakka ;-)). Sama kahville kysymisen suhteen. Ja kuitenkin olen ollut naimisissa ja olen parhaillaan avoliitossa ja tässä välissä on ollut seurustelusuhteita ja seksisuhteita. (Niin ja eivät ne miehet ole myöskään kysyneet minulta, että mennäänkö panemaan.)

Tarkoitit kai : Mies tekee kaiken ja nainen tekee johtopäätöksen "ajauduimme yhteen ihan itsestään".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitteen määritelmä on että se on sellainen asia jossa on aina riski vastaanottaa pakit eli sellainen josta ei voi erehtyä.

Katselu ei ole aloite.

Lähelle hakeutuminen ei ole aloite.

Bussiaikatauluista kysyminen ei ole aloite.

Puhelinnumeron kysyminen tai kahville kysyminen on aloite.

Ei taida sinulla olla sellaista valtaa maapallolla, että voisit päättää, mikä on aloite ja mikä ei.

Itse sanoisin, että aloite tai pikemminkin se eteneminen on kuin tanssi: molemmat tekevät vuorotellen liikkeitä, jotka joko ovat harmoniassa keskenään eli johtavat sujuvaan tanssiin tai sitten toinen sotkeutuu askelissa tahallaan tai vahingossa, jolloin "tanssia" ei kehity.

Minulta ei varmaan kukaan ole koskaan kysynyt puhelinnumeroa ennen kuin on oltu jo pitkällä tanssissa (jopa seksissä saakka ;-)). Sama kahville kysymisen suhteen. Ja kuitenkin olen ollut naimisissa ja olen parhaillaan avoliitossa ja tässä välissä on ollut seurustelusuhteita ja seksisuhteita. (Niin ja eivät ne miehet ole myöskään kysyneet minulta, että mennäänkö panemaan.)

Kaikki eivät osaa tanssia. Tosin tässäkin tulee jälleen kerran ne kuuluisat makumieltymykset. Ite tykkään ennemmin katsoa miehen ulkoista olemusta ja keskustella tämän kanssa hetken aikaa, jotta näen onko meillä mitään mahkuja siirtyä illan päätteeksi tuonne makkarin puolelle.

Siis mitä kohtaa sinä et nyt ymmärtänyt? Tanssiminen ei tarkoittanut konkreettista tanssimista vaan että aloite on kuin tanssia; molemmat vuorollaan ottavat askeleita. Ja tottakai itsekin ensin olen kiinnostunut miehen ulkoisesta olemuksesta ja sitten keskustellut hänen kanssaan enemmänkin kuin hetken aikaa ennen kuin on mietitty "meille vai teille". Mutta ei sitä ennen ole kysytty esim.

- puhelinnumeroa

- toista kahville

- mennäänkö panemaan

Vaan se on sitä vuorovaikutusta, "tanssia", joka useimmilla ihmisillä sujuu luonnostaan: katseet kohtaavat, siirrytään jutteluetäisyydelle, aloitetaan rupattelu, siirrytään samaan pöytään, jatketaan juttua, päätetään lähteä "jatkoille".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitteen määritelmä on että se on sellainen asia jossa on aina riski vastaanottaa pakit eli sellainen josta ei voi erehtyä.

Katselu ei ole aloite.

Lähelle hakeutuminen ei ole aloite.

Bussiaikatauluista kysyminen ei ole aloite.

Puhelinnumeron kysyminen tai kahville kysyminen on aloite.

Ei taida sinulla olla sellaista valtaa maapallolla, että voisit päättää, mikä on aloite ja mikä ei.

Itse sanoisin, että aloite tai pikemminkin se eteneminen on kuin tanssi: molemmat tekevät vuorotellen liikkeitä, jotka joko ovat harmoniassa keskenään eli johtavat sujuvaan tanssiin tai sitten toinen sotkeutuu askelissa tahallaan tai vahingossa, jolloin "tanssia" ei kehity.

Minulta ei varmaan kukaan ole koskaan kysynyt puhelinnumeroa ennen kuin on oltu jo pitkällä tanssissa (jopa seksissä saakka ;-)). Sama kahville kysymisen suhteen. Ja kuitenkin olen ollut naimisissa ja olen parhaillaan avoliitossa ja tässä välissä on ollut seurustelusuhteita ja seksisuhteita. (Niin ja eivät ne miehet ole myöskään kysyneet minulta, että mennäänkö panemaan.)

Tarkoitit kai : Mies tekee kaiken ja nainen tekee johtopäätöksen "ajauduimme yhteen ihan itsestään".

Et osaa lukea?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitteen määritelmä on että se on sellainen asia jossa on aina riski vastaanottaa pakit eli sellainen josta ei voi erehtyä.

Katselu ei ole aloite.

Lähelle hakeutuminen ei ole aloite.

Bussiaikatauluista kysyminen ei ole aloite.

Puhelinnumeron kysyminen tai kahville kysyminen on aloite.

Ei taida sinulla olla sellaista valtaa maapallolla, että voisit päättää, mikä on aloite ja mikä ei.

Itse sanoisin, että aloite tai pikemminkin se eteneminen on kuin tanssi: molemmat tekevät vuorotellen liikkeitä, jotka joko ovat harmoniassa keskenään eli johtavat sujuvaan tanssiin tai sitten toinen sotkeutuu askelissa tahallaan tai vahingossa, jolloin "tanssia" ei kehity.

Minulta ei varmaan kukaan ole koskaan kysynyt puhelinnumeroa ennen kuin on oltu jo pitkällä tanssissa (jopa seksissä saakka ;-)). Sama kahville kysymisen suhteen. Ja kuitenkin olen ollut naimisissa ja olen parhaillaan avoliitossa ja tässä välissä on ollut seurustelusuhteita ja seksisuhteita. (Niin ja eivät ne miehet ole myöskään kysyneet minulta, että mennäänkö panemaan.)

Tää nyt oli hyvin sekava kirjoitus... Eli olet mielestäsi edennyt jopa seksiin asti ilman, että jompikumpi olisi tehnyt aloitteen ( eli osoittanut selkeästi ja suoraan kiinnostusta)? Tämähän on sula mahdottomuus, kyllä tuossa tilanteessa on aloite jo tehty. Ei minulla ainakaan ole tapana päätyä treffeille tai sänkyyn ihmisten kanssa ihan sattumalta, ilman että jompikumpi ilmaisee kiinnostuksen toista kohtaan. Vai jäitkö kiinni tuohon numeron pyytämiseen etkä käsitä, että suora aloite voi olla muutakin kuitenkaan olematta epämääräistä vihjailua ja katseita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitteen määritelmä on että se on sellainen asia jossa on aina riski vastaanottaa pakit eli sellainen josta ei voi erehtyä.

Katselu ei ole aloite.

Lähelle hakeutuminen ei ole aloite.

Bussiaikatauluista kysyminen ei ole aloite.

Puhelinnumeron kysyminen tai kahville kysyminen on aloite.

Ei taida sinulla olla sellaista valtaa maapallolla, että voisit päättää, mikä on aloite ja mikä ei.

Itse sanoisin, että aloite tai pikemminkin se eteneminen on kuin tanssi: molemmat tekevät vuorotellen liikkeitä, jotka joko ovat harmoniassa keskenään eli johtavat sujuvaan tanssiin tai sitten toinen sotkeutuu askelissa tahallaan tai vahingossa, jolloin "tanssia" ei kehity.

Minulta ei varmaan kukaan ole koskaan kysynyt puhelinnumeroa ennen kuin on oltu jo pitkällä tanssissa (jopa seksissä saakka ;-)). Sama kahville kysymisen suhteen. Ja kuitenkin olen ollut naimisissa ja olen parhaillaan avoliitossa ja tässä välissä on ollut seurustelusuhteita ja seksisuhteita. (Niin ja eivät ne miehet ole myöskään kysyneet minulta, että mennäänkö panemaan.)

Tää nyt oli hyvin sekava kirjoitus... Eli olet mielestäsi edennyt jopa seksiin asti ilman, että jompikumpi olisi tehnyt aloitteen ( eli osoittanut selkeästi ja suoraan kiinnostusta)? Tämähän on sula mahdottomuus, kyllä tuossa tilanteessa on aloite jo tehty. Ei minulla ainakaan ole tapana päätyä treffeille tai sänkyyn ihmisten kanssa ihan sattumalta, ilman että jompikumpi ilmaisee kiinnostuksen toista kohtaan. Vai jäitkö kiinni tuohon numeron pyytämiseen etkä käsitä, että suora aloite voi olla muutakin kuitenkaan olematta epämääräistä vihjailua ja katseita?

Juurihan minä sen tuohon kirjoitin. Asiat etenevät normaaleiden ihmisten kesken kuin "tanssi". Ensin toinen ilmaisee kiinnostuksensa nonverbaalisesti tai tulemalla juttusille, toinen reagoi siihen, toinen tekee tulkintansa reaktiosta ja ottaa seuraavat askeleet, joihin se toinen puolestaan vastaa rohkaisemalla jatkamaan samaan suuntaan jne. Ei ole mitään myyttistä yksittäistä lausetta tai hetkeä, jolla jompikumpi teki aloitteen. Molemmat viestittävät sekä tietoisesti että tiedostamattaan, sekä sanallisesti että elekielellään kiinnostusta. Normaalilla ihmisellä ei myöskään ole pakkomiellettä jälkeen päin yrittää muistaa, että kumpi sitä yhteistä taksia loppujen lopuksi ehdotti ja millä tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitteen määritelmä on että se on sellainen asia jossa on aina riski vastaanottaa pakit eli sellainen josta ei voi erehtyä.

Katselu ei ole aloite.

Lähelle hakeutuminen ei ole aloite.

Bussiaikatauluista kysyminen ei ole aloite.

Puhelinnumeron kysyminen tai kahville kysyminen on aloite.

Tässähän se vika onkin, kun nainen ei koskaan laita itseään likoon ja ota riskiä torjumisesta. Aina täytyy jäädä mahdollisuus saada tilanne näyttämään siltä, ettei mitään lähestymistä oikeasti ollutkaan. Joten onko ihmekään, ettei noista tahdo saada millään kiinni. Nainen on raukkis ja sälyttää kaiken riskin miehen niskoille.

Ai että mua naurattaa näin aloitteellisena naisena nämä tämmöiset jutut :D :D 

Oon saannut monta kertaa pakit, mutta en ole koskaan poistunut ravintolasta yksin, jos sitä en ole itse halunnut ;) 

Hyvä, että naurattaa. Suomalaisten naisten aloitteellisuus sinua lukuunottamatta itkettää.

Kyllä naiset tekee ihan kunnollisiakin aloitteita. Viimeisen 30 vuoden aikana niitä on tullut ihan reilusti. Noi naisten hienovaraiset vihjailut tuppaa menemään multa ohi enkä osaa oikein tuppautua vieraaseen seuraan, niin ovat sitten turhautuneena joutuneet siirtymään rohkeampiin ratkaisuihin. Kaikkea asiallisesta keskustelunavauksesta yllättävään suuteluun on tullut koettua baarissa ja jokunen ihastuksen tunnustus ystäviltä myös tullut vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitteen määritelmä on että se on sellainen asia jossa on aina riski vastaanottaa pakit eli sellainen josta ei voi erehtyä.

Katselu ei ole aloite.

Lähelle hakeutuminen ei ole aloite.

Bussiaikatauluista kysyminen ei ole aloite.

Puhelinnumeron kysyminen tai kahville kysyminen on aloite.

Ei taida sinulla olla sellaista valtaa maapallolla, että voisit päättää, mikä on aloite ja mikä ei.

Itse sanoisin, että aloite tai pikemminkin se eteneminen on kuin tanssi: molemmat tekevät vuorotellen liikkeitä, jotka joko ovat harmoniassa keskenään eli johtavat sujuvaan tanssiin tai sitten toinen sotkeutuu askelissa tahallaan tai vahingossa, jolloin "tanssia" ei kehity.

Minulta ei varmaan kukaan ole koskaan kysynyt puhelinnumeroa ennen kuin on oltu jo pitkällä tanssissa (jopa seksissä saakka ;-)). Sama kahville kysymisen suhteen. Ja kuitenkin olen ollut naimisissa ja olen parhaillaan avoliitossa ja tässä välissä on ollut seurustelusuhteita ja seksisuhteita. (Niin ja eivät ne miehet ole myöskään kysyneet minulta, että mennäänkö panemaan.)

Kaikki eivät osaa tanssia. Tosin tässäkin tulee jälleen kerran ne kuuluisat makumieltymykset. Ite tykkään ennemmin katsoa miehen ulkoista olemusta ja keskustella tämän kanssa hetken aikaa, jotta näen onko meillä mitään mahkuja siirtyä illan päätteeksi tuonne makkarin puolelle.

Siis mitä kohtaa sinä et nyt ymmärtänyt? Tanssiminen ei tarkoittanut konkreettista tanssimista vaan että aloite on kuin tanssia; molemmat vuorollaan ottavat askeleita. Ja tottakai itsekin ensin olen kiinnostunut miehen ulkoisesta olemuksesta ja sitten keskustellut hänen kanssaan enemmänkin kuin hetken aikaa ennen kuin on mietitty "meille vai teille". Mutta ei sitä ennen ole kysytty esim.

- puhelinnumeroa

- toista kahville

- mennäänkö panemaan

Vaan se on sitä vuorovaikutusta, "tanssia", joka useimmilla ihmisillä sujuu luonnostaan: katseet kohtaavat, siirrytään jutteluetäisyydelle, aloitetaan rupattelu, siirrytään samaan pöytään, jatketaan juttua, päätetään lähteä "jatkoille".

Tällainen Reginan satutunti tänään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitteen määritelmä on että se on sellainen asia jossa on aina riski vastaanottaa pakit eli sellainen josta ei voi erehtyä.

Katselu ei ole aloite.

Lähelle hakeutuminen ei ole aloite.

Bussiaikatauluista kysyminen ei ole aloite.

Puhelinnumeron kysyminen tai kahville kysyminen on aloite.

Tässähän se vika onkin, kun nainen ei koskaan laita itseään likoon ja ota riskiä torjumisesta. Aina täytyy jäädä mahdollisuus saada tilanne näyttämään siltä, ettei mitään lähestymistä oikeasti ollutkaan. Joten onko ihmekään, ettei noista tahdo saada millään kiinni. Nainen on raukkis ja sälyttää kaiken riskin miehen niskoille.

Ai että mua naurattaa näin aloitteellisena naisena nämä tämmöiset jutut :D :D 

Oon saannut monta kertaa pakit, mutta en ole koskaan poistunut ravintolasta yksin, jos sitä en ole itse halunnut ;) 

Minä olen poistunut lukuisia kertoja yksin. Todennäköisyys, että ravintolassa/baarissa olisi mies, jonka kanssa haluan lähteä harrastamaan seksiä, on sen verran pieni.

Tässä pitää muistaa se, että miehet eivät ole läheskään yhtä monimutkaisia olentoja kuin me naiset. Toisin sanoen ei mies välttämättä osaa lukea pientä hymyä tai viereen tulemista iskuyrityksenä. Nainen taas monimutkaisuutensa vuoksi saattaa kokea pienenkin eleen väärin (flirttinä) vaikka mies ei sitä niin olisi tarkoittanut.