Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ihmettelyä suorittajaäiti-keskusteluun liittyen
03.09.2019 |
Teen tästä oman aloituksen, koska ketju on niin pitkä ja yksittäinen kommentti eksyy massaan. Luin tuota keskustelua hämmästyneenä. Vaikka monet olivat kanssani samoilla linjoilla, siellä näytti olevan sitkeästi myös porukkaa, jotka tosissaan tuntuivat ajattelevan, että miehen tekemättömyys/osaamattomuus on naisen vika. Tämä laittoi itseni ajattelemaan.
Joku väitti, että äidit ovat joutuneet samalla tavalla kantapään kautta opettelemaan kaikki asiat. Omalla kohdallani (eikä nopealla pohtimisella kavereidenkaan kohdalla) tämä ainakaan pidä paikkaansa. Esim. viittaus unohtuneisiin luistimiin. Isien pitäisi saada sekoilla rauhassa ja unohtaa ottaa varusteet ja pilata lapsen eskarin luistelukoulu, koska muuten ei voi muka oppia.
Kuinka moni äiti täällä on oppinut asiat niin, että lapsi on ensin laitettu kärsimään, viety ilman varusteita paikalle, jätetty yksin selviämään ja sitten jälkikäteen ihmetelty? Koska omassa tuttavapiirissäni poikkeuksetta kaikki äidit ennen uutta asiaa (esim. sitä luistelukoulua) kyselevät netistä ja tutuilta tietoja, miettivät varusteet, hankkivat sopivan kokoisia luistimia ja kivan näköisiä lapasia ja ties mitä, mistä lapselle tulisi hyvä mieli, jännittävät lapsen kanssa, valmistelevat ja ohjeistavat ja lopuksi pakkaavat niin paljon tavaraa mukaan, että lapsi pärjäisi yksinään viikon eskarin leikkimökissä. En muista ikinä tavanneeni äitiä, joka marssii paikalle ja sitten pällistelee, että "oho, jaa olisko täällä pitänyt olla pipo ja luistimet"
Toinen kohta joka ihmetyttää oli se, että isän pitää kantaa vastuu töppäilyistään, jotta hän voi oppia. Kenen mies oikeasti pyörittää arkea niin paljon, että hän ehtii oikeasti kantaa vastuun?? Toki lapsi voi syödä viikon huonomminkin isän kanssa, kun äiti sitten taas varmistaa, että lapsi syö terveellisesti. Ei ole niin vaarallista, jos läksyt joskun unohtuvat, koska äiti sitten valvoo, että lapsi opiskelee kahta kauheammin kokeisiin ettei arvosanat tipu. Ei ole niin millin päälle, jos ei ole sopivia varusteita, koska kaikki kritiikki annetaan äideille automaattisesti ja jos koulusta soitetaan jollekin lapsen asioista, se on yleensä äiti.
Kuinka paljon lapsen hyvinvoinnista pitää uhrata, että isä saa vapaasti kasvaa normaaliksi vanhemmaksi? Ja kuinka pitkään tuota sekoilua pitää sietää, ennen kuin voi todeta, että vika ei olekaan äidissä, vaan isä on vaan yksinkertaisesti p*ska?
Kommentit (285)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus on niin että on vaan pakko suorittaa ja kalenteri on niin täynnä että hirvittää, ihan joka viikko. Olen itse totaali-yh, lasten isä ei osallistu mitenkään, elaritkin maksaa jos jaksaa. Tätä on jatkunut jo vuosia. Minä hoidan kaiken mitä lasten takia on pakko ja arki pyörii. Sitten lasten isä kuitenkin tuli tuossa kylään lapsen syntymäpäivänä ja otti facebookiin ihanan kuvan lapsista ja siis esittää hyvää isää. Vaikka ei nytkään ole yli kolmeen kuukauteen yhtenäkään päivänä ottanut lapsia luokseen, koska tykkää käydä baarissa.
Jos minä en olisi se suorittajaäiti niin ei täällä mikään toimisi. Siksi on tosi kurjaa kuulla kommenttia "tommonen valittaja-äiti" tai "taas sinä valitat, on se muillakin samanlaista". Kun ei ole. Jos vaikka kuolisin niin luulen että lasten isä ei heitä ottaisi silloinkaan.
Ei sinunkaltaistasi täällä kukaan kritisoi. Olet lujilla arjen kanssa, varmasti niin. Nämä varakkaan miehen rahoilla lähinnä kotirouvana elelevät, hieman töitä muodon vuoksi tekevät ärsyttävät. Ainut millä päteä on tuo metatyöäitiys. Ja ongelmat ovat "mies pakkasi lapsille ihan väärät vaatteet Thaimaan matkalle" tai "mies valitsi väärän mekon koulukuvaan" tasoa.
Missä ihmeessä semmosia edes on? Suomalaisista naisista 73 prosenttia käy töissä. Ja loput on perhevapailla tai eläkkeellä tai sairaita.
No tämän ketjun aloittaja esim totesi ettei mies kerkeä osallistumaan arkeen lainkaan. Aika lailla näitä ketjuja kansoittavat ne naiset joissa työnjako hyvin perinteinen: mies tekee pitkää päivää ja hankkii suurimman osan perheen rahoista, nainen on ollut pitkään kotona ja kun takaisin töihin menee tekee lyhyempää päivää huomattavasti kehnommalla palkalla ja huolehtii paljolti arjesta. ja valittaa työnjaosta, sitähän tämä metavalitus on. Vaihtakaa roolit miesten kanssa, te kovapalkkaisiin töihin, mies huolehtii arjesta? Tai jos olette vielä nuoria naisia, huolehtikaa että ette toteuta tuota mallia omassa elämässänne, kouluttautukaa, jakakaa vauvan ja taaperon hoitovapaat miehen kanssa, satsatkaa omaan uraanne. Ja jos ette sitä halua, tajutkaa valintanne seuraukset.
Ja sinä päättelit että aloittaja on laiska rouva? Miten ihmeessä sellaisen päätelmän sait aikaan?
Edelleen 73 prosenttia suomalaisista naisista on töissä. Miesten prosentti on 72. Ei ongelma ole kotirouvuus vaan se että naiset hoitaa kotityöt vaikka tekevät enemmän töitä kuin miehet.
Ja mies voi pitää perhevapaista kaiken muun paitsi 105 päivää äitiysvapaata.
Arvaukseni: huomattavan paljon palstalla aikaa viettävä, kotoa käsin töitä harrastava helsinkiläinen nainen, mies vastaa 80% perheen tuloista, metatyön lisäksi ahdistunut ja tylsistynyt elämäänsä, siksi jatkuva palstailu. NO, nyt meni ilkeäksi mutta hamittaa kun käytin lyhyen tauon ennen tiukkaa sessiota tällaiseen hömppään. Ei täällä kenellekään parempi olo tule, siispä lähden.
Ja niille totaali yh:ille, ei teitä oikeasti kukaan halveksu, arjen pyörittäminen yksin useamman lapsen kanssa yhdistettynä työhön on raskasta, varsinkin kun ei rahalla voi ostaa apua niinkuin varakkaammat kykenevät.
Niin. Nuo on kaikki sinun arvauksiasi. Ne ei vaan vastaa tilastoja eikä tutkimustuloksia, eikä muiden havaintoja.
Ja sinä et ainakaan käy töissä tai hoida kotia tai lapsia, koska olet täällä yötä päivää 24/7.
Ja tämä minun arvioni vastaa sekä tilastoja että tutkimustuloksia ja on kaikkien nähtävissä täällä palstalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on paljon hyviä kommentteja, en toista niitä enää.
Mä ainakin äitinä kärsin tästä miesten putkinäköisyydestä. Mies olisi laittamassa lapsia vaikka mihin kerhoihin ja harrastuksiin tajuamatta miten ne sitoo. Miehen mielestä se olisi lapselle hyväksi. No mutta. Lapsella on koulua 13, kerho alkaa 15.00 ja kestää 1.5 tuntia. Kotiin on 19 km matkaa joten lapsi jää koululle odottamaan kerhoa. Minä käyn pienimmän klo 16 hoidosta ja käymme kaupassa kun odotamme lasta kerhosta, olemme sitten kotona 17 aikaan. Onpa siinä lapselle tullut päivään pituutta. Tämä oli vielä ihan suht järkevä, pahempaakin on nähty.
Lapsi jaksaa tuota muutaman viikon ja haluaa sitten lopettaa, mies motkottaa kun lapsille ei kelpaa mikään. Ei kuitenkaan itse sitoudu huolehtimaan mistään kuljetuksista, varusteista yms. Ei ole koskaan kirjautunut wilmaan, ei lue mitään tiedotteita ja on tasaisen kuutamolla kaikesta mitä lapsille kuuluu ja mitä on menneillään. Kivahan se on kun äiti hoitaa kaiken ja saa itse sitten lyhennetyn version tapahtumista.
Ja toinen mikä häiritsee on se että mies ei kasvata lasta. Ei koskaan perustele asioitaan eikä vaadi lapsilta mitään. Minä juttelen paljon 2 esiteinin kanssa asioita, kerron miksi haluan että he oppivat tiettyjä asioita ja olen jo taaperoiästä asti opettanut huolehtimaan omista tavaroistaan, pyykeistä jne.
Olen tehnyt ison työn että olen saanut lapset tajuamaan ettei arki pyöri ilman että kaikki osallistuu. Mieheltä ei paljon vaadita koska yrittäjä ja aina töissä ( tämä Ok, uskokaa pois). Toki mieskin osallistuu omalla tavallaan, tässä ei mitään mainittavaa.Kyllähän se sitä on että mies vetää rusinat pullasta ja äidille jää kaikki muu. Älyllisesti miehessä ei pitäisi olla mitään vikaa, siksi tuntuu uskomattomalle tuo miten tyhmä silti pitää olla. Ei osata ennakoida, suunnitella, varmistaa ja ylipäätään huolehtia mistään.
Minulle on hyvin luontaista ja helppoa pitää langat käsissä. En valita enkä väsy niistä, en stressaa koska ne tulee selkärangasta. Ehkä siksi koska minutkin kasvatettiin siten että tulen pärjäämään ja osaan pitää huolen asioita. Siksi hämmästyn melkein päivittäin miten aikuinen ihminen voi oikeasti olla niin kuutamolla kaikesta ja on silti hengissä. Tässä tapauksessa varmasti vain vaimon ansiosta :D
Vaihtakaa rooleja! Onnistuu varmasti helposti, sinä olet tittunut pitämään langat käsissä ja ohjeistamaan ja miehesti varmasti myös johtamaan. Vuosi toisen roolissa, päättäkää sitten haluatteko jatkaa vai haluatteko siihen omaan rooliin takaisin.
Sinunhan piti lähteä. Heippa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ristus taas mitä lässytystä. AP voi käydä hakemassa mitallin itselleen.
Jos te lisäännytte tuollaisen miehen kanssa, jota ei lapsen asiat kiinnosta niin se on teidän valinta. Tiedän kyllä useamman tällaisen isän, mutta heidän luonne oli nähtävillä jo kauan ennen jälkikasvun ilmestymistä.
Mutta tiedän myös paljon isejä, jotka kantavat vastuun lapsen kasvatuksesta yms. AP:n vinkuminen on taas sitä tyypillistä yleistävää p@skaa suoraan sanottuna. Ja lisäksin näissä jaksaa aina huvittaa se, että jokaisesta arkisesta puuhasta saadaan tehtyä valtaisia uroteko.
Otetaan nyt sitten esimerkiksi vastakkainen tilanne. Minä, siis isä, olen huolehtinut aamutoimet siitä asti, kun kuopus oli kaksivuotias ja lapset menivät päiväkotiin. Olen varmistanut, että kaikki tarpeellinen on mukana. Tehnyt kasvomaalauksia, kun on ollut juhlat. Olen joitanut kouluun ja harrastuksiin liittyvät ilmoittautumiset. Olen vienyt lapset käytännössä kaikkiin neuvokäynteihin, koska pystyn helpommin sumplimaan työmenojani. Minä varmistan, että lapset ovat tehneet läksyt ja käy vaikeimmat asiat lasten kanssa yhdessä läpi, jne.
Ja tämä on ihan oma valintani. Mielestäni vaimoni ei ole saamaton tai mitä muita yleisiä haukkumanimiä täällä onkaan. Mutta en ymmärrä miten tuosta voi saada noin valtaisan stressin päälle. Lasten asioiden pyörittäminen on erittäin helppoa verrattuna vaikka työelämän projekteihin. Tämä "meta-asioiden"-hallinta on noussut ihmeelliseen asemaan, enkä tosiaa ymmärrä miksi siitä vouhkataan jatkuvasti, koska se ei nyt ole mikään maailman vaikein asia.
Siis olen koko ajan ollut sitä mieltä, että jajsaisin metatyötä + lapsiperhearkea oman työni ohella ihan hyvin, jos vastuu jakautuisikin kahden aikuisen harteille. Aiinä se uupuminen tulee, kun joudun hoitamaan kaiken yksin. Töiden jälkeen ruoanlaitot, läksyt, kaverit, harrastukset, synttärit, neuvolat, vasut, vaaterumbat, varusteet, ongelmat, huolet, mitä nyt milloinkin on. Hoidatko siis kaiken oman työsi ohella yksin ja sanot, että kevyttä on? Ok, mutta älä silti väheksy niitä jotka uupuvat sen kaiken alle. Sinä olet harvinaisuus. Meillä ihmisillä on voimavaroja yksilöllisesti.
Synttärit, neuvolat, vasut ovat kerran vuodessa. Ei aiheuta mitään stressiä, koska ovat helppo hoitaa.
En ole myöskään ikinä ymmärtänyt tätä "vaaterumbaa" ja se ylivoimaisuutta. Koneen täyttäminen kestää 2 minuuttia. Pyykkien asettelu narulle tai kuivausrumpuu lastaaminen 2 minuuttia. Viikaus hyllyyn maks 10 minuuttia ja lapset ovat olleen siinä mukana pienestä asti.
Kokkailu on mukavaa ja vaikeinta on keksiä mikä olisi viikon menu.
Tottakai puuhaa riittää, mutta ei tuo edelleenkään ole mikään sankaritaitoja vaativa suoritus. Toki kaikesta voi tehdä vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on paljon hyviä kommentteja, en toista niitä enää.
Mä ainakin äitinä kärsin tästä miesten putkinäköisyydestä. Mies olisi laittamassa lapsia vaikka mihin kerhoihin ja harrastuksiin tajuamatta miten ne sitoo. Miehen mielestä se olisi lapselle hyväksi. No mutta. Lapsella on koulua 13, kerho alkaa 15.00 ja kestää 1.5 tuntia. Kotiin on 19 km matkaa joten lapsi jää koululle odottamaan kerhoa. Minä käyn pienimmän klo 16 hoidosta ja käymme kaupassa kun odotamme lasta kerhosta, olemme sitten kotona 17 aikaan. Onpa siinä lapselle tullut päivään pituutta. Tämä oli vielä ihan suht järkevä, pahempaakin on nähty.
Lapsi jaksaa tuota muutaman viikon ja haluaa sitten lopettaa, mies motkottaa kun lapsille ei kelpaa mikään. Ei kuitenkaan itse sitoudu huolehtimaan mistään kuljetuksista, varusteista yms. Ei ole koskaan kirjautunut wilmaan, ei lue mitään tiedotteita ja on tasaisen kuutamolla kaikesta mitä lapsille kuuluu ja mitä on menneillään. Kivahan se on kun äiti hoitaa kaiken ja saa itse sitten lyhennetyn version tapahtumista.
Ja toinen mikä häiritsee on se että mies ei kasvata lasta. Ei koskaan perustele asioitaan eikä vaadi lapsilta mitään. Minä juttelen paljon 2 esiteinin kanssa asioita, kerron miksi haluan että he oppivat tiettyjä asioita ja olen jo taaperoiästä asti opettanut huolehtimaan omista tavaroistaan, pyykeistä jne.
Olen tehnyt ison työn että olen saanut lapset tajuamaan ettei arki pyöri ilman että kaikki osallistuu. Mieheltä ei paljon vaadita koska yrittäjä ja aina töissä ( tämä Ok, uskokaa pois). Toki mieskin osallistuu omalla tavallaan, tässä ei mitään mainittavaa.Kyllähän se sitä on että mies vetää rusinat pullasta ja äidille jää kaikki muu. Älyllisesti miehessä ei pitäisi olla mitään vikaa, siksi tuntuu uskomattomalle tuo miten tyhmä silti pitää olla. Ei osata ennakoida, suunnitella, varmistaa ja ylipäätään huolehtia mistään.
Minulle on hyvin luontaista ja helppoa pitää langat käsissä. En valita enkä väsy niistä, en stressaa koska ne tulee selkärangasta. Ehkä siksi koska minutkin kasvatettiin siten että tulen pärjäämään ja osaan pitää huolen asioita. Siksi hämmästyn melkein päivittäin miten aikuinen ihminen voi oikeasti olla niin kuutamolla kaikesta ja on silti hengissä. Tässä tapauksessa varmasti vain vaimon ansiosta :D
Vaihtakaa rooleja! Onnistuu varmasti helposti, sinä olet tittunut pitämään langat käsissä ja ohjeistamaan ja miehesti varmasti myös johtamaan. Vuosi toisen roolissa, päättäkää sitten haluatteko jatkaa vai haluatteko siihen omaan rooliin takaisin.
No ei tämä niin mustavalkoista ole. Meillä siis maatila josta mies päävastuussa, minulla ei osaaminen riittäisi vaihtaa osia. Eläinten takia töistä 7 päivänä viikossa ja näiden kanssa mies on luontaisessa roolissaan, tämä työ vaatii tietynlaista heittäytymistä ja asennetta ( sekä sitä taitoa) mitä minusta ei taas löydy. Minä olen se järkevä ja tunnollinen, huolehtiva, ennakoiva, siksi huolehdin esim kokonaan tilan paperit ja sen semmoset.
Vaikka viestini oli aika jyrkkä, kaikesta siitä huolimatta tämä toimii hyvin ja minun silmien pyörittely miehen touhuille on päivittäinen ilonaihe. Toki joskus molempia turhauttaa omat vastuualueensa ja kiukkuisena tulee sanottuna että kokeilisit itse joskus.
Olemme oikeastaan niin erilaisia että täydennämme hyvin toisiamme, lapset on toki sellainen asia missä pitäisi olla aina samaa köyttä vetämässä ja vastuuta jakamassa. Toki lapset saa isältään sellaista mitä ei minulta löydy kuten hetkeen heittäytyminen. Nekin on tärkeitä hetkiä.
Tietysti tilanne olisi ihan toinen jos kuormittuisin tästä roolistani mutta kuten sanoin, olen tälläinen ja nämä menee jotakuinkin vasemmalla kädellä. Enkä siis näistä valita mutta otinpahan osaa keskusteluun. Kyllä mies tiedostaa omat puutteensa kuten minäkin, ei niistä tarvitse toista muistuttaa. Meillä ei koskaan riidellä näistä, jos toinen alkaa turhautuneena tiuskimaan, tietää että on aika pystähtyä ja kuunnella mitä toisella on sydämmellään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ristus taas mitä lässytystä. AP voi käydä hakemassa mitallin itselleen.
Jos te lisäännytte tuollaisen miehen kanssa, jota ei lapsen asiat kiinnosta niin se on teidän valinta. Tiedän kyllä useamman tällaisen isän, mutta heidän luonne oli nähtävillä jo kauan ennen jälkikasvun ilmestymistä.
Mutta tiedän myös paljon isejä, jotka kantavat vastuun lapsen kasvatuksesta yms. AP:n vinkuminen on taas sitä tyypillistä yleistävää p@skaa suoraan sanottuna. Ja lisäksin näissä jaksaa aina huvittaa se, että jokaisesta arkisesta puuhasta saadaan tehtyä valtaisia uroteko.
Otetaan nyt sitten esimerkiksi vastakkainen tilanne. Minä, siis isä, olen huolehtinut aamutoimet siitä asti, kun kuopus oli kaksivuotias ja lapset menivät päiväkotiin. Olen varmistanut, että kaikki tarpeellinen on mukana. Tehnyt kasvomaalauksia, kun on ollut juhlat. Olen joitanut kouluun ja harrastuksiin liittyvät ilmoittautumiset. Olen vienyt lapset käytännössä kaikkiin neuvokäynteihin, koska pystyn helpommin sumplimaan työmenojani. Minä varmistan, että lapset ovat tehneet läksyt ja käy vaikeimmat asiat lasten kanssa yhdessä läpi, jne.
Ja tämä on ihan oma valintani. Mielestäni vaimoni ei ole saamaton tai mitä muita yleisiä haukkumanimiä täällä onkaan. Mutta en ymmärrä miten tuosta voi saada noin valtaisan stressin päälle. Lasten asioiden pyörittäminen on erittäin helppoa verrattuna vaikka työelämän projekteihin. Tämä "meta-asioiden"-hallinta on noussut ihmeelliseen asemaan, enkä tosiaa ymmärrä miksi siitä vouhkataan jatkuvasti, koska se ei nyt ole mikään maailman vaikein asia.
Siis olen koko ajan ollut sitä mieltä, että jajsaisin metatyötä + lapsiperhearkea oman työni ohella ihan hyvin, jos vastuu jakautuisikin kahden aikuisen harteille. Aiinä se uupuminen tulee, kun joudun hoitamaan kaiken yksin. Töiden jälkeen ruoanlaitot, läksyt, kaverit, harrastukset, synttärit, neuvolat, vasut, vaaterumbat, varusteet, ongelmat, huolet, mitä nyt milloinkin on. Hoidatko siis kaiken oman työsi ohella yksin ja sanot, että kevyttä on? Ok, mutta älä silti väheksy niitä jotka uupuvat sen kaiken alle. Sinä olet harvinaisuus. Meillä ihmisillä on voimavaroja yksilöllisesti.
Synttärit, neuvolat, vasut ovat kerran vuodessa. Ei aiheuta mitään stressiä, koska ovat helppo hoitaa.
En ole myöskään ikinä ymmärtänyt tätä "vaaterumbaa" ja se ylivoimaisuutta. Koneen täyttäminen kestää 2 minuuttia. Pyykkien asettelu narulle tai kuivausrumpuu lastaaminen 2 minuuttia. Viikaus hyllyyn maks 10 minuuttia ja lapset ovat olleen siinä mukana pienestä asti.
Kokkailu on mukavaa ja vaikeinta on keksiä mikä olisi viikon menu.
Tottakai puuhaa riittää, mutta ei tuo edelleenkään ole mikään sankaritaitoja vaativa suoritus. Toki kaikesta voi tehdä vaikeaa.
Sinun piti poistua.
Ja kukaan muu kuin sinä ei ole väittänytkään että se vaatisi sankaruutta. Itse olet säälittävä arjen sankari kun jopa kasvomaalaukset pitää luetella tuskallisina urakoina.
Aikaa ja vaivaa kyllä.
Ja ns vaaterumbassa sinun lapsillesi siis ilmeisesti na vaatekeiju tuo huusholliin aina sopivat vaatteet, joita sinä sitten mukaviikkailet?😂😂😂😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ristus taas mitä lässytystä. AP voi käydä hakemassa mitallin itselleen.
Jos te lisäännytte tuollaisen miehen kanssa, jota ei lapsen asiat kiinnosta niin se on teidän valinta. Tiedän kyllä useamman tällaisen isän, mutta heidän luonne oli nähtävillä jo kauan ennen jälkikasvun ilmestymistä.
Mutta tiedän myös paljon isejä, jotka kantavat vastuun lapsen kasvatuksesta yms. AP:n vinkuminen on taas sitä tyypillistä yleistävää p@skaa suoraan sanottuna. Ja lisäksin näissä jaksaa aina huvittaa se, että jokaisesta arkisesta puuhasta saadaan tehtyä valtaisia uroteko.
Otetaan nyt sitten esimerkiksi vastakkainen tilanne. Minä, siis isä, olen huolehtinut aamutoimet siitä asti, kun kuopus oli kaksivuotias ja lapset menivät päiväkotiin. Olen varmistanut, että kaikki tarpeellinen on mukana. Tehnyt kasvomaalauksia, kun on ollut juhlat. Olen joitanut kouluun ja harrastuksiin liittyvät ilmoittautumiset. Olen vienyt lapset käytännössä kaikkiin neuvokäynteihin, koska pystyn helpommin sumplimaan työmenojani. Minä varmistan, että lapset ovat tehneet läksyt ja käy vaikeimmat asiat lasten kanssa yhdessä läpi, jne.
Ja tämä on ihan oma valintani. Mielestäni vaimoni ei ole saamaton tai mitä muita yleisiä haukkumanimiä täällä onkaan. Mutta en ymmärrä miten tuosta voi saada noin valtaisan stressin päälle. Lasten asioiden pyörittäminen on erittäin helppoa verrattuna vaikka työelämän projekteihin. Tämä "meta-asioiden"-hallinta on noussut ihmeelliseen asemaan, enkä tosiaa ymmärrä miksi siitä vouhkataan jatkuvasti, koska se ei nyt ole mikään maailman vaikein asia.
Siis olen koko ajan ollut sitä mieltä, että jajsaisin metatyötä + lapsiperhearkea oman työni ohella ihan hyvin, jos vastuu jakautuisikin kahden aikuisen harteille. Aiinä se uupuminen tulee, kun joudun hoitamaan kaiken yksin. Töiden jälkeen ruoanlaitot, läksyt, kaverit, harrastukset, synttärit, neuvolat, vasut, vaaterumbat, varusteet, ongelmat, huolet, mitä nyt milloinkin on. Hoidatko siis kaiken oman työsi ohella yksin ja sanot, että kevyttä on? Ok, mutta älä silti väheksy niitä jotka uupuvat sen kaiken alle. Sinä olet harvinaisuus. Meillä ihmisillä on voimavaroja yksilöllisesti.
Synttärit, neuvolat, vasut ovat kerran vuodessa. Ei aiheuta mitään stressiä, koska ovat helppo hoitaa.
En ole myöskään ikinä ymmärtänyt tätä "vaaterumbaa" ja se ylivoimaisuutta. Koneen täyttäminen kestää 2 minuuttia. Pyykkien asettelu narulle tai kuivausrumpuu lastaaminen 2 minuuttia. Viikaus hyllyyn maks 10 minuuttia ja lapset ovat olleen siinä mukana pienestä asti.
Kokkailu on mukavaa ja vaikeinta on keksiä mikä olisi viikon menu.
Tottakai puuhaa riittää, mutta ei tuo edelleenkään ole mikään sankaritaitoja vaativa suoritus. Toki kaikesta voi tehdä vaikeaa.
Ihan ohis, oletko koskaan ripustanut pyykkejä? 7 kg:n koneellinen sekalaista pikkupyykkiä ei ripustu 2 minuutissa, ellet jätä pyykkejä myttyyn, nurinpäin ja sukat pareitta. Jolloin käytät näihin aikaa myöhemmin.
Vaaterumban työläin osuus on kyllä se että käy läpi mitä vaatteita lapsilla on, mikä käy seuraavalle, mikä menee myyntiin ja mitä pitää hankkia, mistä ja koska. Missä on milloinkin mitkäkin taejoukset, mistä löytää hoikalle lapselle istuvat housut jne.
Ja sitten miettii että missä pitää olla mitkäkin varavaatteet jne. Ja päivittää nää aina vuodenajan vaihtuessa.
Sitten on se vaatehuolto eli paikkaaminen, parsiminen, tahranpoisto, kaventaminen, lahkeiden lyhentäminen jne.
Ja pari kertaa vuodessa ai akin menee päivä että käy myymässä ne liian pienet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ristus taas mitä lässytystä. AP voi käydä hakemassa mitallin itselleen.
Jos te lisäännytte tuollaisen miehen kanssa, jota ei lapsen asiat kiinnosta niin se on teidän valinta. Tiedän kyllä useamman tällaisen isän, mutta heidän luonne oli nähtävillä jo kauan ennen jälkikasvun ilmestymistä.
Mutta tiedän myös paljon isejä, jotka kantavat vastuun lapsen kasvatuksesta yms. AP:n vinkuminen on taas sitä tyypillistä yleistävää p@skaa suoraan sanottuna. Ja lisäksin näissä jaksaa aina huvittaa se, että jokaisesta arkisesta puuhasta saadaan tehtyä valtaisia uroteko.
Otetaan nyt sitten esimerkiksi vastakkainen tilanne. Minä, siis isä, olen huolehtinut aamutoimet siitä asti, kun kuopus oli kaksivuotias ja lapset menivät päiväkotiin. Olen varmistanut, että kaikki tarpeellinen on mukana. Tehnyt kasvomaalauksia, kun on ollut juhlat. Olen joitanut kouluun ja harrastuksiin liittyvät ilmoittautumiset. Olen vienyt lapset käytännössä kaikkiin neuvokäynteihin, koska pystyn helpommin sumplimaan työmenojani. Minä varmistan, että lapset ovat tehneet läksyt ja käy vaikeimmat asiat lasten kanssa yhdessä läpi, jne.
Ja tämä on ihan oma valintani. Mielestäni vaimoni ei ole saamaton tai mitä muita yleisiä haukkumanimiä täällä onkaan. Mutta en ymmärrä miten tuosta voi saada noin valtaisan stressin päälle. Lasten asioiden pyörittäminen on erittäin helppoa verrattuna vaikka työelämän projekteihin. Tämä "meta-asioiden"-hallinta on noussut ihmeelliseen asemaan, enkä tosiaa ymmärrä miksi siitä vouhkataan jatkuvasti, koska se ei nyt ole mikään maailman vaikein asia.
Siis olen koko ajan ollut sitä mieltä, että jajsaisin metatyötä + lapsiperhearkea oman työni ohella ihan hyvin, jos vastuu jakautuisikin kahden aikuisen harteille. Aiinä se uupuminen tulee, kun joudun hoitamaan kaiken yksin. Töiden jälkeen ruoanlaitot, läksyt, kaverit, harrastukset, synttärit, neuvolat, vasut, vaaterumbat, varusteet, ongelmat, huolet, mitä nyt milloinkin on. Hoidatko siis kaiken oman työsi ohella yksin ja sanot, että kevyttä on? Ok, mutta älä silti väheksy niitä jotka uupuvat sen kaiken alle. Sinä olet harvinaisuus. Meillä ihmisillä on voimavaroja yksilöllisesti.
Synttärit, neuvolat, vasut ovat kerran vuodessa. Ei aiheuta mitään stressiä, koska ovat helppo hoitaa.
En ole myöskään ikinä ymmärtänyt tätä "vaaterumbaa" ja se ylivoimaisuutta. Koneen täyttäminen kestää 2 minuuttia. Pyykkien asettelu narulle tai kuivausrumpuu lastaaminen 2 minuuttia. Viikaus hyllyyn maks 10 minuuttia ja lapset ovat olleen siinä mukana pienestä asti.
Kokkailu on mukavaa ja vaikeinta on keksiä mikä olisi viikon menu.
Tottakai puuhaa riittää, mutta ei tuo edelleenkään ole mikään sankaritaitoja vaativa suoritus. Toki kaikesta voi tehdä vaikeaa.
Ihan ohis, oletko koskaan ripustanut pyykkejä? 7 kg:n koneellinen sekalaista pikkupyykkiä ei ripustu 2 minuutissa, ellet jätä pyykkejä myttyyn, nurinpäin ja sukat pareitta. Jolloin käytät näihin aikaa myöhemmin.
Ihan ohis, oletko koskaan kuullut kuivausrummusta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ristus taas mitä lässytystä. AP voi käydä hakemassa mitallin itselleen.
Jos te lisäännytte tuollaisen miehen kanssa, jota ei lapsen asiat kiinnosta niin se on teidän valinta. Tiedän kyllä useamman tällaisen isän, mutta heidän luonne oli nähtävillä jo kauan ennen jälkikasvun ilmestymistä.
Mutta tiedän myös paljon isejä, jotka kantavat vastuun lapsen kasvatuksesta yms. AP:n vinkuminen on taas sitä tyypillistä yleistävää p@skaa suoraan sanottuna. Ja lisäksin näissä jaksaa aina huvittaa se, että jokaisesta arkisesta puuhasta saadaan tehtyä valtaisia uroteko.
Otetaan nyt sitten esimerkiksi vastakkainen tilanne. Minä, siis isä, olen huolehtinut aamutoimet siitä asti, kun kuopus oli kaksivuotias ja lapset menivät päiväkotiin. Olen varmistanut, että kaikki tarpeellinen on mukana. Tehnyt kasvomaalauksia, kun on ollut juhlat. Olen joitanut kouluun ja harrastuksiin liittyvät ilmoittautumiset. Olen vienyt lapset käytännössä kaikkiin neuvokäynteihin, koska pystyn helpommin sumplimaan työmenojani. Minä varmistan, että lapset ovat tehneet läksyt ja käy vaikeimmat asiat lasten kanssa yhdessä läpi, jne.
Ja tämä on ihan oma valintani. Mielestäni vaimoni ei ole saamaton tai mitä muita yleisiä haukkumanimiä täällä onkaan. Mutta en ymmärrä miten tuosta voi saada noin valtaisan stressin päälle. Lasten asioiden pyörittäminen on erittäin helppoa verrattuna vaikka työelämän projekteihin. Tämä "meta-asioiden"-hallinta on noussut ihmeelliseen asemaan, enkä tosiaa ymmärrä miksi siitä vouhkataan jatkuvasti, koska se ei nyt ole mikään maailman vaikein asia.
Siis olen koko ajan ollut sitä mieltä, että jajsaisin metatyötä + lapsiperhearkea oman työni ohella ihan hyvin, jos vastuu jakautuisikin kahden aikuisen harteille. Aiinä se uupuminen tulee, kun joudun hoitamaan kaiken yksin. Töiden jälkeen ruoanlaitot, läksyt, kaverit, harrastukset, synttärit, neuvolat, vasut, vaaterumbat, varusteet, ongelmat, huolet, mitä nyt milloinkin on. Hoidatko siis kaiken oman työsi ohella yksin ja sanot, että kevyttä on? Ok, mutta älä silti väheksy niitä jotka uupuvat sen kaiken alle. Sinä olet harvinaisuus. Meillä ihmisillä on voimavaroja yksilöllisesti.
Synttärit, neuvolat, vasut ovat kerran vuodessa. Ei aiheuta mitään stressiä, koska ovat helppo hoitaa.
En ole myöskään ikinä ymmärtänyt tätä "vaaterumbaa" ja se ylivoimaisuutta. Koneen täyttäminen kestää 2 minuuttia. Pyykkien asettelu narulle tai kuivausrumpuu lastaaminen 2 minuuttia. Viikaus hyllyyn maks 10 minuuttia ja lapset ovat olleen siinä mukana pienestä asti.
Kokkailu on mukavaa ja vaikeinta on keksiä mikä olisi viikon menu.
Tottakai puuhaa riittää, mutta ei tuo edelleenkään ole mikään sankaritaitoja vaativa suoritus. Toki kaikesta voi tehdä vaikeaa.
Ihan ohis, oletko koskaan ripustanut pyykkejä? 7 kg:n koneellinen sekalaista pikkupyykkiä ei ripustu 2 minuutissa, ellet jätä pyykkejä myttyyn, nurinpäin ja sukat pareitta. Jolloin käytät näihin aikaa myöhemmin.
Ihan ohis, oletko koskaan kuullut kuivausrummusta?
Jos se ei sovi kylppäriin eikä keittiöön, niin olohuoneen nurkkaanko se pitäisi laittaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ristus taas mitä lässytystä. AP voi käydä hakemassa mitallin itselleen.
Jos te lisäännytte tuollaisen miehen kanssa, jota ei lapsen asiat kiinnosta niin se on teidän valinta. Tiedän kyllä useamman tällaisen isän, mutta heidän luonne oli nähtävillä jo kauan ennen jälkikasvun ilmestymistä.
Mutta tiedän myös paljon isejä, jotka kantavat vastuun lapsen kasvatuksesta yms. AP:n vinkuminen on taas sitä tyypillistä yleistävää p@skaa suoraan sanottuna. Ja lisäksin näissä jaksaa aina huvittaa se, että jokaisesta arkisesta puuhasta saadaan tehtyä valtaisia uroteko.
Otetaan nyt sitten esimerkiksi vastakkainen tilanne. Minä, siis isä, olen huolehtinut aamutoimet siitä asti, kun kuopus oli kaksivuotias ja lapset menivät päiväkotiin. Olen varmistanut, että kaikki tarpeellinen on mukana. Tehnyt kasvomaalauksia, kun on ollut juhlat. Olen joitanut kouluun ja harrastuksiin liittyvät ilmoittautumiset. Olen vienyt lapset käytännössä kaikkiin neuvokäynteihin, koska pystyn helpommin sumplimaan työmenojani. Minä varmistan, että lapset ovat tehneet läksyt ja käy vaikeimmat asiat lasten kanssa yhdessä läpi, jne.
Ja tämä on ihan oma valintani. Mielestäni vaimoni ei ole saamaton tai mitä muita yleisiä haukkumanimiä täällä onkaan. Mutta en ymmärrä miten tuosta voi saada noin valtaisan stressin päälle. Lasten asioiden pyörittäminen on erittäin helppoa verrattuna vaikka työelämän projekteihin. Tämä "meta-asioiden"-hallinta on noussut ihmeelliseen asemaan, enkä tosiaa ymmärrä miksi siitä vouhkataan jatkuvasti, koska se ei nyt ole mikään maailman vaikein asia.
Siis olen koko ajan ollut sitä mieltä, että jajsaisin metatyötä + lapsiperhearkea oman työni ohella ihan hyvin, jos vastuu jakautuisikin kahden aikuisen harteille. Aiinä se uupuminen tulee, kun joudun hoitamaan kaiken yksin. Töiden jälkeen ruoanlaitot, läksyt, kaverit, harrastukset, synttärit, neuvolat, vasut, vaaterumbat, varusteet, ongelmat, huolet, mitä nyt milloinkin on. Hoidatko siis kaiken oman työsi ohella yksin ja sanot, että kevyttä on? Ok, mutta älä silti väheksy niitä jotka uupuvat sen kaiken alle. Sinä olet harvinaisuus. Meillä ihmisillä on voimavaroja yksilöllisesti.
Synttärit, neuvolat, vasut ovat kerran vuodessa. Ei aiheuta mitään stressiä, koska ovat helppo hoitaa.
En ole myöskään ikinä ymmärtänyt tätä "vaaterumbaa" ja se ylivoimaisuutta. Koneen täyttäminen kestää 2 minuuttia. Pyykkien asettelu narulle tai kuivausrumpuu lastaaminen 2 minuuttia. Viikaus hyllyyn maks 10 minuuttia ja lapset ovat olleen siinä mukana pienestä asti.
Kokkailu on mukavaa ja vaikeinta on keksiä mikä olisi viikon menu.
Tottakai puuhaa riittää, mutta ei tuo edelleenkään ole mikään sankaritaitoja vaativa suoritus. Toki kaikesta voi tehdä vaikeaa.
Ihan ohis, oletko koskaan ripustanut pyykkejä? 7 kg:n koneellinen sekalaista pikkupyykkiä ei ripustu 2 minuutissa, ellet jätä pyykkejä myttyyn, nurinpäin ja sukat pareitta. Jolloin käytät näihin aikaa myöhemmin.
Ihan ohis, oletko koskaan kuullut kuivausrummusta?
Kuivausrumpu kuluttaa vaatteita. Itse käytän sitä vain lakanoille ja pyyhkeille. Joskus sukille.
Ja jos kuivatat siellä rummussa 7 kiloa pyykkiä, et sitä nyt kyllä todellakaan lataa, setvi ja viikkaa ja vie oikeisiin kaappeihin 12 minuutissa. Jo pelkkiin sukkiin menee tuo aika.
Sitäpaitsi tää ketju käsittelee metatöitä. Pyykinpesu ei ole metatyö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ristus taas mitä lässytystä. AP voi käydä hakemassa mitallin itselleen.
Jos te lisäännytte tuollaisen miehen kanssa, jota ei lapsen asiat kiinnosta niin se on teidän valinta. Tiedän kyllä useamman tällaisen isän, mutta heidän luonne oli nähtävillä jo kauan ennen jälkikasvun ilmestymistä.
Mutta tiedän myös paljon isejä, jotka kantavat vastuun lapsen kasvatuksesta yms. AP:n vinkuminen on taas sitä tyypillistä yleistävää p@skaa suoraan sanottuna. Ja lisäksin näissä jaksaa aina huvittaa se, että jokaisesta arkisesta puuhasta saadaan tehtyä valtaisia uroteko.
Otetaan nyt sitten esimerkiksi vastakkainen tilanne. Minä, siis isä, olen huolehtinut aamutoimet siitä asti, kun kuopus oli kaksivuotias ja lapset menivät päiväkotiin. Olen varmistanut, että kaikki tarpeellinen on mukana. Tehnyt kasvomaalauksia, kun on ollut juhlat. Olen joitanut kouluun ja harrastuksiin liittyvät ilmoittautumiset. Olen vienyt lapset käytännössä kaikkiin neuvokäynteihin, koska pystyn helpommin sumplimaan työmenojani. Minä varmistan, että lapset ovat tehneet läksyt ja käy vaikeimmat asiat lasten kanssa yhdessä läpi, jne.
Ja tämä on ihan oma valintani. Mielestäni vaimoni ei ole saamaton tai mitä muita yleisiä haukkumanimiä täällä onkaan. Mutta en ymmärrä miten tuosta voi saada noin valtaisan stressin päälle. Lasten asioiden pyörittäminen on erittäin helppoa verrattuna vaikka työelämän projekteihin. Tämä "meta-asioiden"-hallinta on noussut ihmeelliseen asemaan, enkä tosiaa ymmärrä miksi siitä vouhkataan jatkuvasti, koska se ei nyt ole mikään maailman vaikein asia.
Siis olen koko ajan ollut sitä mieltä, että jajsaisin metatyötä + lapsiperhearkea oman työni ohella ihan hyvin, jos vastuu jakautuisikin kahden aikuisen harteille. Aiinä se uupuminen tulee, kun joudun hoitamaan kaiken yksin. Töiden jälkeen ruoanlaitot, läksyt, kaverit, harrastukset, synttärit, neuvolat, vasut, vaaterumbat, varusteet, ongelmat, huolet, mitä nyt milloinkin on. Hoidatko siis kaiken oman työsi ohella yksin ja sanot, että kevyttä on? Ok, mutta älä silti väheksy niitä jotka uupuvat sen kaiken alle. Sinä olet harvinaisuus. Meillä ihmisillä on voimavaroja yksilöllisesti.
Synttärit, neuvolat, vasut ovat kerran vuodessa. Ei aiheuta mitään stressiä, koska ovat helppo hoitaa.
En ole myöskään ikinä ymmärtänyt tätä "vaaterumbaa" ja se ylivoimaisuutta. Koneen täyttäminen kestää 2 minuuttia. Pyykkien asettelu narulle tai kuivausrumpuu lastaaminen 2 minuuttia. Viikaus hyllyyn maks 10 minuuttia ja lapset ovat olleen siinä mukana pienestä asti.
Kokkailu on mukavaa ja vaikeinta on keksiä mikä olisi viikon menu.
Tottakai puuhaa riittää, mutta ei tuo edelleenkään ole mikään sankaritaitoja vaativa suoritus. Toki kaikesta voi tehdä vaikeaa.
Ihan ohis, oletko koskaan ripustanut pyykkejä? 7 kg:n koneellinen sekalaista pikkupyykkiä ei ripustu 2 minuutissa, ellet jätä pyykkejä myttyyn, nurinpäin ja sukat pareitta. Jolloin käytät näihin aikaa myöhemmin.
Ihan ohis, oletko koskaan kuullut kuivausrummusta?
Kuivausrumpu kuluttaa vaatteita. Itse käytän sitä vain lakanoille ja pyyhkeille. Joskus sukille.
Ja jos kuivatat siellä rummussa 7 kiloa pyykkiä, et sitä nyt kyllä todellakaan lataa, setvi ja viikkaa ja vie oikeisiin kaappeihin 12 minuutissa. Jo pelkkiin sukkiin menee tuo aika.
Sitäpaitsi tää ketju käsittelee metatöitä. Pyykinpesu ei ole metatyö.
Ihan kiinnostuksesta, mitä on sitten se metatyö jos tiskaus, pyykinpesu, ruuanlaitto ym on töitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus on niin että on vaan pakko suorittaa ja kalenteri on niin täynnä että hirvittää, ihan joka viikko. Olen itse totaali-yh, lasten isä ei osallistu mitenkään, elaritkin maksaa jos jaksaa. Tätä on jatkunut jo vuosia. Minä hoidan kaiken mitä lasten takia on pakko ja arki pyörii. Sitten lasten isä kuitenkin tuli tuossa kylään lapsen syntymäpäivänä ja otti facebookiin ihanan kuvan lapsista ja siis esittää hyvää isää. Vaikka ei nytkään ole yli kolmeen kuukauteen yhtenäkään päivänä ottanut lapsia luokseen, koska tykkää käydä baarissa.
Jos minä en olisi se suorittajaäiti niin ei täällä mikään toimisi. Siksi on tosi kurjaa kuulla kommenttia "tommonen valittaja-äiti" tai "taas sinä valitat, on se muillakin samanlaista". Kun ei ole. Jos vaikka kuolisin niin luulen että lasten isä ei heitä ottaisi silloinkaan.
Ei sinunkaltaistasi täällä kukaan kritisoi. Olet lujilla arjen kanssa, varmasti niin. Nämä varakkaan miehen rahoilla lähinnä kotirouvana elelevät, hieman töitä muodon vuoksi tekevät ärsyttävät. Ainut millä päteä on tuo metatyöäitiys. Ja ongelmat ovat "mies pakkasi lapsille ihan väärät vaatteet Thaimaan matkalle" tai "mies valitsi väärän mekon koulukuvaan" tasoa.
Missä ihmeessä semmosia edes on? Suomalaisista naisista 73 prosenttia käy töissä. Ja loput on perhevapailla tai eläkkeellä tai sairaita.
No tämän ketjun aloittaja esim totesi ettei mies kerkeä osallistumaan arkeen lainkaan. Aika lailla näitä ketjuja kansoittavat ne naiset joissa työnjako hyvin perinteinen: mies tekee pitkää päivää ja hankkii suurimman osan perheen rahoista, nainen on ollut pitkään kotona ja kun takaisin töihin menee tekee lyhyempää päivää huomattavasti kehnommalla palkalla ja huolehtii paljolti arjesta. ja valittaa työnjaosta, sitähän tämä metavalitus on. Vaihtakaa roolit miesten kanssa, te kovapalkkaisiin töihin, mies huolehtii arjesta? Tai jos olette vielä nuoria naisia, huolehtikaa että ette toteuta tuota mallia omassa elämässänne, kouluttautukaa, jakakaa vauvan ja taaperon hoitovapaat miehen kanssa, satsatkaa omaan uraanne. Ja jos ette sitä halua, tajutkaa valintanne seuraukset.
Monella kylläkin mies tekee ihan normaalia työpäivää, mutta käyttää ihan liikaa vapaa-ajastaan harrastuksiinsa. Eikä ne harrastukset ole sellaisia, että ne olisi jo seurustelun alkaessa vaan niihin voi hurahtaa myöhemminkin. Mitä sitten naisen pitää tehdä, antako miehen harrastaa, pyytää kauniisti ilman vaikutusta, huutaa ja kieltää miestä menemästä? Naisilla alkaa olla keskimäärin miehiä parempi koulutus, joten sen suhteen voit olla rauhassa.
Ylen sivuilla on just nyt tästä tutkimus ja aihetta pääsee kommentoimaan. Käykäähän kertomassa esimerkkejä elävästä elämästä:
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ristus taas mitä lässytystä. AP voi käydä hakemassa mitallin itselleen.
Jos te lisäännytte tuollaisen miehen kanssa, jota ei lapsen asiat kiinnosta niin se on teidän valinta. Tiedän kyllä useamman tällaisen isän, mutta heidän luonne oli nähtävillä jo kauan ennen jälkikasvun ilmestymistä.
Mutta tiedän myös paljon isejä, jotka kantavat vastuun lapsen kasvatuksesta yms. AP:n vinkuminen on taas sitä tyypillistä yleistävää p@skaa suoraan sanottuna. Ja lisäksin näissä jaksaa aina huvittaa se, että jokaisesta arkisesta puuhasta saadaan tehtyä valtaisia uroteko.
Otetaan nyt sitten esimerkiksi vastakkainen tilanne. Minä, siis isä, olen huolehtinut aamutoimet siitä asti, kun kuopus oli kaksivuotias ja lapset menivät päiväkotiin. Olen varmistanut, että kaikki tarpeellinen on mukana. Tehnyt kasvomaalauksia, kun on ollut juhlat. Olen joitanut kouluun ja harrastuksiin liittyvät ilmoittautumiset. Olen vienyt lapset käytännössä kaikkiin neuvokäynteihin, koska pystyn helpommin sumplimaan työmenojani. Minä varmistan, että lapset ovat tehneet läksyt ja käy vaikeimmat asiat lasten kanssa yhdessä läpi, jne.
Ja tämä on ihan oma valintani. Mielestäni vaimoni ei ole saamaton tai mitä muita yleisiä haukkumanimiä täällä onkaan. Mutta en ymmärrä miten tuosta voi saada noin valtaisan stressin päälle. Lasten asioiden pyörittäminen on erittäin helppoa verrattuna vaikka työelämän projekteihin. Tämä "meta-asioiden"-hallinta on noussut ihmeelliseen asemaan, enkä tosiaa ymmärrä miksi siitä vouhkataan jatkuvasti, koska se ei nyt ole mikään maailman vaikein asia.
Siis olen koko ajan ollut sitä mieltä, että jajsaisin metatyötä + lapsiperhearkea oman työni ohella ihan hyvin, jos vastuu jakautuisikin kahden aikuisen harteille. Aiinä se uupuminen tulee, kun joudun hoitamaan kaiken yksin. Töiden jälkeen ruoanlaitot, läksyt, kaverit, harrastukset, synttärit, neuvolat, vasut, vaaterumbat, varusteet, ongelmat, huolet, mitä nyt milloinkin on. Hoidatko siis kaiken oman työsi ohella yksin ja sanot, että kevyttä on? Ok, mutta älä silti väheksy niitä jotka uupuvat sen kaiken alle. Sinä olet harvinaisuus. Meillä ihmisillä on voimavaroja yksilöllisesti.
Synttärit, neuvolat, vasut ovat kerran vuodessa. Ei aiheuta mitään stressiä, koska ovat helppo hoitaa.
En ole myöskään ikinä ymmärtänyt tätä "vaaterumbaa" ja se ylivoimaisuutta. Koneen täyttäminen kestää 2 minuuttia. Pyykkien asettelu narulle tai kuivausrumpuu lastaaminen 2 minuuttia. Viikaus hyllyyn maks 10 minuuttia ja lapset ovat olleen siinä mukana pienestä asti.
Kokkailu on mukavaa ja vaikeinta on keksiä mikä olisi viikon menu.
Tottakai puuhaa riittää, mutta ei tuo edelleenkään ole mikään sankaritaitoja vaativa suoritus. Toki kaikesta voi tehdä vaikeaa.
Ihan ohis, oletko koskaan ripustanut pyykkejä? 7 kg:n koneellinen sekalaista pikkupyykkiä ei ripustu 2 minuutissa, ellet jätä pyykkejä myttyyn, nurinpäin ja sukat pareitta. Jolloin käytät näihin aikaa myöhemmin.
Ihan ohis, oletko koskaan kuullut kuivausrummusta?
Kuivausrumpu kuluttaa vaatteita. Itse käytän sitä vain lakanoille ja pyyhkeille. Joskus sukille.
Ja jos kuivatat siellä rummussa 7 kiloa pyykkiä, et sitä nyt kyllä todellakaan lataa, setvi ja viikkaa ja vie oikeisiin kaappeihin 12 minuutissa. Jo pelkkiin sukkiin menee tuo aika.
Sitäpaitsi tää ketju käsittelee metatöitä. Pyykinpesu ei ole metatyö.
Ihan kiinnostuksesta, mitä on sitten se metatyö jos tiskaus, pyykinpesu, ruuanlaitto ym on töitä?
No tuossa aiemmin se taidettiin ketoa. Kasvavien lasten kohdalla vanhemman pitää olla koko ajan kartalle, mitkä vaatteet ovat menossa pieneksi, mitkä ovat sopivia, mitä pitää hankkia, minkäkokoista, mistä ja millä budjetilla. Keväällä säilöön laitetut talvivaatteista osa ei sovi, osa sopii, osa pitää uusia syksyn mittaan, pitää selvittää, onko isommalla sisaruksella sopivaa nuoremmalle tai löytyykö kavereilta tai sukulaisilta. Täällä kovasti sanotaan, että sen kun menee kirpparille, mutta ei sieltä löydy heti sopivia hanskoja rikki menneiden tilalle tai sitten kirppareilla pitää käydä päivittäin. Tuo on ihan oikeasti rasittavaa ja sen huomaa sitten, kun lasten kasvu on päättynyt. Vihasin sitä vaatteiden vekslaamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ristus taas mitä lässytystä. AP voi käydä hakemassa mitallin itselleen.
Jos te lisäännytte tuollaisen miehen kanssa, jota ei lapsen asiat kiinnosta niin se on teidän valinta. Tiedän kyllä useamman tällaisen isän, mutta heidän luonne oli nähtävillä jo kauan ennen jälkikasvun ilmestymistä.
Mutta tiedän myös paljon isejä, jotka kantavat vastuun lapsen kasvatuksesta yms. AP:n vinkuminen on taas sitä tyypillistä yleistävää p@skaa suoraan sanottuna. Ja lisäksin näissä jaksaa aina huvittaa se, että jokaisesta arkisesta puuhasta saadaan tehtyä valtaisia uroteko.
Otetaan nyt sitten esimerkiksi vastakkainen tilanne. Minä, siis isä, olen huolehtinut aamutoimet siitä asti, kun kuopus oli kaksivuotias ja lapset menivät päiväkotiin. Olen varmistanut, että kaikki tarpeellinen on mukana. Tehnyt kasvomaalauksia, kun on ollut juhlat. Olen joitanut kouluun ja harrastuksiin liittyvät ilmoittautumiset. Olen vienyt lapset käytännössä kaikkiin neuvokäynteihin, koska pystyn helpommin sumplimaan työmenojani. Minä varmistan, että lapset ovat tehneet läksyt ja käy vaikeimmat asiat lasten kanssa yhdessä läpi, jne.
Ja tämä on ihan oma valintani. Mielestäni vaimoni ei ole saamaton tai mitä muita yleisiä haukkumanimiä täällä onkaan. Mutta en ymmärrä miten tuosta voi saada noin valtaisan stressin päälle. Lasten asioiden pyörittäminen on erittäin helppoa verrattuna vaikka työelämän projekteihin. Tämä "meta-asioiden"-hallinta on noussut ihmeelliseen asemaan, enkä tosiaa ymmärrä miksi siitä vouhkataan jatkuvasti, koska se ei nyt ole mikään maailman vaikein asia.
Siis olen koko ajan ollut sitä mieltä, että jajsaisin metatyötä + lapsiperhearkea oman työni ohella ihan hyvin, jos vastuu jakautuisikin kahden aikuisen harteille. Aiinä se uupuminen tulee, kun joudun hoitamaan kaiken yksin. Töiden jälkeen ruoanlaitot, läksyt, kaverit, harrastukset, synttärit, neuvolat, vasut, vaaterumbat, varusteet, ongelmat, huolet, mitä nyt milloinkin on. Hoidatko siis kaiken oman työsi ohella yksin ja sanot, että kevyttä on? Ok, mutta älä silti väheksy niitä jotka uupuvat sen kaiken alle. Sinä olet harvinaisuus. Meillä ihmisillä on voimavaroja yksilöllisesti.
Synttärit, neuvolat, vasut ovat kerran vuodessa. Ei aiheuta mitään stressiä, koska ovat helppo hoitaa.
En ole myöskään ikinä ymmärtänyt tätä "vaaterumbaa" ja se ylivoimaisuutta. Koneen täyttäminen kestää 2 minuuttia. Pyykkien asettelu narulle tai kuivausrumpuu lastaaminen 2 minuuttia. Viikaus hyllyyn maks 10 minuuttia ja lapset ovat olleen siinä mukana pienestä asti.
Kokkailu on mukavaa ja vaikeinta on keksiä mikä olisi viikon menu.
Tottakai puuhaa riittää, mutta ei tuo edelleenkään ole mikään sankaritaitoja vaativa suoritus. Toki kaikesta voi tehdä vaikeaa.
Ihan ohis, oletko koskaan ripustanut pyykkejä? 7 kg:n koneellinen sekalaista pikkupyykkiä ei ripustu 2 minuutissa, ellet jätä pyykkejä myttyyn, nurinpäin ja sukat pareitta. Jolloin käytät näihin aikaa myöhemmin.
Ihan ohis, oletko koskaan kuullut kuivausrummusta?
Kuivausrumpu kuluttaa vaatteita. Itse käytän sitä vain lakanoille ja pyyhkeille. Joskus sukille.
Ja jos kuivatat siellä rummussa 7 kiloa pyykkiä, et sitä nyt kyllä todellakaan lataa, setvi ja viikkaa ja vie oikeisiin kaappeihin 12 minuutissa. Jo pelkkiin sukkiin menee tuo aika.
Sitäpaitsi tää ketju käsittelee metatöitä. Pyykinpesu ei ole metatyö.
Ihan kiinnostuksesta, mitä on sitten se metatyö jos tiskaus, pyykinpesu, ruuanlaitto ym on töitä?
Nuo on kotitöitä.
Metatöitä on kaikki se aivotyö yms säätö joka vaadiraan että perhe ja huusholli pyörii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ristus taas mitä lässytystä. AP voi käydä hakemassa mitallin itselleen.
Jos te lisäännytte tuollaisen miehen kanssa, jota ei lapsen asiat kiinnosta niin se on teidän valinta. Tiedän kyllä useamman tällaisen isän, mutta heidän luonne oli nähtävillä jo kauan ennen jälkikasvun ilmestymistä.
Mutta tiedän myös paljon isejä, jotka kantavat vastuun lapsen kasvatuksesta yms. AP:n vinkuminen on taas sitä tyypillistä yleistävää p@skaa suoraan sanottuna. Ja lisäksin näissä jaksaa aina huvittaa se, että jokaisesta arkisesta puuhasta saadaan tehtyä valtaisia uroteko.
Otetaan nyt sitten esimerkiksi vastakkainen tilanne. Minä, siis isä, olen huolehtinut aamutoimet siitä asti, kun kuopus oli kaksivuotias ja lapset menivät päiväkotiin. Olen varmistanut, että kaikki tarpeellinen on mukana. Tehnyt kasvomaalauksia, kun on ollut juhlat. Olen joitanut kouluun ja harrastuksiin liittyvät ilmoittautumiset. Olen vienyt lapset käytännössä kaikkiin neuvokäynteihin, koska pystyn helpommin sumplimaan työmenojani. Minä varmistan, että lapset ovat tehneet läksyt ja käy vaikeimmat asiat lasten kanssa yhdessä läpi, jne.
Ja tämä on ihan oma valintani. Mielestäni vaimoni ei ole saamaton tai mitä muita yleisiä haukkumanimiä täällä onkaan. Mutta en ymmärrä miten tuosta voi saada noin valtaisan stressin päälle. Lasten asioiden pyörittäminen on erittäin helppoa verrattuna vaikka työelämän projekteihin. Tämä "meta-asioiden"-hallinta on noussut ihmeelliseen asemaan, enkä tosiaa ymmärrä miksi siitä vouhkataan jatkuvasti, koska se ei nyt ole mikään maailman vaikein asia.
Siis olen koko ajan ollut sitä mieltä, että jajsaisin metatyötä + lapsiperhearkea oman työni ohella ihan hyvin, jos vastuu jakautuisikin kahden aikuisen harteille. Aiinä se uupuminen tulee, kun joudun hoitamaan kaiken yksin. Töiden jälkeen ruoanlaitot, läksyt, kaverit, harrastukset, synttärit, neuvolat, vasut, vaaterumbat, varusteet, ongelmat, huolet, mitä nyt milloinkin on. Hoidatko siis kaiken oman työsi ohella yksin ja sanot, että kevyttä on? Ok, mutta älä silti väheksy niitä jotka uupuvat sen kaiken alle. Sinä olet harvinaisuus. Meillä ihmisillä on voimavaroja yksilöllisesti.
Synttärit, neuvolat, vasut ovat kerran vuodessa. Ei aiheuta mitään stressiä, koska ovat helppo hoitaa.
En ole myöskään ikinä ymmärtänyt tätä "vaaterumbaa" ja se ylivoimaisuutta. Koneen täyttäminen kestää 2 minuuttia. Pyykkien asettelu narulle tai kuivausrumpuu lastaaminen 2 minuuttia. Viikaus hyllyyn maks 10 minuuttia ja lapset ovat olleen siinä mukana pienestä asti.
Kokkailu on mukavaa ja vaikeinta on keksiä mikä olisi viikon menu.
Tottakai puuhaa riittää, mutta ei tuo edelleenkään ole mikään sankaritaitoja vaativa suoritus. Toki kaikesta voi tehdä vaikeaa.
Ihan ohis, oletko koskaan ripustanut pyykkejä? 7 kg:n koneellinen sekalaista pikkupyykkiä ei ripustu 2 minuutissa, ellet jätä pyykkejä myttyyn, nurinpäin ja sukat pareitta. Jolloin käytät näihin aikaa myöhemmin.
Ihan ohis, oletko koskaan kuullut kuivausrummusta?
Kuivausrumpu kuluttaa vaatteita. Itse käytän sitä vain lakanoille ja pyyhkeille. Joskus sukille.
Ja jos kuivatat siellä rummussa 7 kiloa pyykkiä, et sitä nyt kyllä todellakaan lataa, setvi ja viikkaa ja vie oikeisiin kaappeihin 12 minuutissa. Jo pelkkiin sukkiin menee tuo aika.
Sitäpaitsi tää ketju käsittelee metatöitä. Pyykinpesu ei ole metatyö.
Ihan kiinnostuksesta, mitä on sitten se metatyö jos tiskaus, pyykinpesu, ruuanlaitto ym on töitä?
Nuo on kotitöitä.
Metatöitä on kaikki se aivotyö yms säätö joka vaadiraan että perhe ja huusholli pyörii.
Ihan ohis, mutta ihan uraakin tehneenä minä olen sitä mieltä, että metatyö on ihmisen tehokkuuden pahin vihollinen. Jokaista asiaa voi halutessaan märehtiä, kunnes uupuu. Itsekin tapasin aloittelevana esimiehenä miettiä kaikenmoisia skenaarioita ihan loputtomiin, ja mikä vielä pahinta: miettiä päätöksiään jälkikäteen.
Asiat pitää pistää yksi kerrallaan paperille tai läppärille, päättää mitä tekee niille, ja sitten suorittaa tarpeelliset toimet (toteutus, delegointi, muistutus itselle myöhemmäksi). Ne asiat, joille ei osaa tai voi sillä hetkellä tehdä mitään, pitää osata unohtaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ristus taas mitä lässytystä. AP voi käydä hakemassa mitallin itselleen.
Jos te lisäännytte tuollaisen miehen kanssa, jota ei lapsen asiat kiinnosta niin se on teidän valinta. Tiedän kyllä useamman tällaisen isän, mutta heidän luonne oli nähtävillä jo kauan ennen jälkikasvun ilmestymistä.
Mutta tiedän myös paljon isejä, jotka kantavat vastuun lapsen kasvatuksesta yms. AP:n vinkuminen on taas sitä tyypillistä yleistävää p@skaa suoraan sanottuna. Ja lisäksin näissä jaksaa aina huvittaa se, että jokaisesta arkisesta puuhasta saadaan tehtyä valtaisia uroteko.
Otetaan nyt sitten esimerkiksi vastakkainen tilanne. Minä, siis isä, olen huolehtinut aamutoimet siitä asti, kun kuopus oli kaksivuotias ja lapset menivät päiväkotiin. Olen varmistanut, että kaikki tarpeellinen on mukana. Tehnyt kasvomaalauksia, kun on ollut juhlat. Olen joitanut kouluun ja harrastuksiin liittyvät ilmoittautumiset. Olen vienyt lapset käytännössä kaikkiin neuvokäynteihin, koska pystyn helpommin sumplimaan työmenojani. Minä varmistan, että lapset ovat tehneet läksyt ja käy vaikeimmat asiat lasten kanssa yhdessä läpi, jne.
Ja tämä on ihan oma valintani. Mielestäni vaimoni ei ole saamaton tai mitä muita yleisiä haukkumanimiä täällä onkaan. Mutta en ymmärrä miten tuosta voi saada noin valtaisan stressin päälle. Lasten asioiden pyörittäminen on erittäin helppoa verrattuna vaikka työelämän projekteihin. Tämä "meta-asioiden"-hallinta on noussut ihmeelliseen asemaan, enkä tosiaa ymmärrä miksi siitä vouhkataan jatkuvasti, koska se ei nyt ole mikään maailman vaikein asia.
Siis olen koko ajan ollut sitä mieltä, että jajsaisin metatyötä + lapsiperhearkea oman työni ohella ihan hyvin, jos vastuu jakautuisikin kahden aikuisen harteille. Aiinä se uupuminen tulee, kun joudun hoitamaan kaiken yksin. Töiden jälkeen ruoanlaitot, läksyt, kaverit, harrastukset, synttärit, neuvolat, vasut, vaaterumbat, varusteet, ongelmat, huolet, mitä nyt milloinkin on. Hoidatko siis kaiken oman työsi ohella yksin ja sanot, että kevyttä on? Ok, mutta älä silti väheksy niitä jotka uupuvat sen kaiken alle. Sinä olet harvinaisuus. Meillä ihmisillä on voimavaroja yksilöllisesti.
Synttärit, neuvolat, vasut ovat kerran vuodessa. Ei aiheuta mitään stressiä, koska ovat helppo hoitaa.
En ole myöskään ikinä ymmärtänyt tätä "vaaterumbaa" ja se ylivoimaisuutta. Koneen täyttäminen kestää 2 minuuttia. Pyykkien asettelu narulle tai kuivausrumpuu lastaaminen 2 minuuttia. Viikaus hyllyyn maks 10 minuuttia ja lapset ovat olleen siinä mukana pienestä asti.
Kokkailu on mukavaa ja vaikeinta on keksiä mikä olisi viikon menu.
Tottakai puuhaa riittää, mutta ei tuo edelleenkään ole mikään sankaritaitoja vaativa suoritus. Toki kaikesta voi tehdä vaikeaa.
Ihan ohis, oletko koskaan ripustanut pyykkejä? 7 kg:n koneellinen sekalaista pikkupyykkiä ei ripustu 2 minuutissa, ellet jätä pyykkejä myttyyn, nurinpäin ja sukat pareitta. Jolloin käytät näihin aikaa myöhemmin.
Ihan ohis, oletko koskaan kuullut kuivausrummusta?
Kuivausrumpu kuluttaa vaatteita. Itse käytän sitä vain lakanoille ja pyyhkeille. Joskus sukille.
Ja jos kuivatat siellä rummussa 7 kiloa pyykkiä, et sitä nyt kyllä todellakaan lataa, setvi ja viikkaa ja vie oikeisiin kaappeihin 12 minuutissa. Jo pelkkiin sukkiin menee tuo aika.
Sitäpaitsi tää ketju käsittelee metatöitä. Pyykinpesu ei ole metatyö.
Ihan kiinnostuksesta, mitä on sitten se metatyö jos tiskaus, pyykinpesu, ruuanlaitto ym on töitä?
Nuo on kotitöitä.
Metatöitä on kaikki se aivotyö yms säätö joka vaadiraan että perhe ja huusholli pyörii.
Ihan ohis, mutta ihan uraakin tehneenä minä olen sitä mieltä, että metatyö on ihmisen tehokkuuden pahin vihollinen. Jokaista asiaa voi halutessaan märehtiä, kunnes uupuu. Itsekin tapasin aloittelevana esimiehenä miettiä kaikenmoisia skenaarioita ihan loputtomiin, ja mikä vielä pahinta: miettiä päätöksiään jälkikäteen.
Asiat pitää pistää yksi kerrallaan paperille tai läppärille, päättää mitä tekee niille, ja sitten suorittaa tarpeelliset toimet (toteutus, delegointi, muistutus itselle myöhemmäksi). Ne asiat, joille ei osaa tai voi sillä hetkellä tehdä mitään, pitää osata unohtaa.
Kukaan ei ole mitään märehtinyt. Silti sitä säätämistä on loputtomiin. Ja se vaatii aikaa ja vaivaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ristus taas mitä lässytystä. AP voi käydä hakemassa mitallin itselleen.
Jos te lisäännytte tuollaisen miehen kanssa, jota ei lapsen asiat kiinnosta niin se on teidän valinta. Tiedän kyllä useamman tällaisen isän, mutta heidän luonne oli nähtävillä jo kauan ennen jälkikasvun ilmestymistä.
Mutta tiedän myös paljon isejä, jotka kantavat vastuun lapsen kasvatuksesta yms. AP:n vinkuminen on taas sitä tyypillistä yleistävää p@skaa suoraan sanottuna. Ja lisäksin näissä jaksaa aina huvittaa se, että jokaisesta arkisesta puuhasta saadaan tehtyä valtaisia uroteko.
Otetaan nyt sitten esimerkiksi vastakkainen tilanne. Minä, siis isä, olen huolehtinut aamutoimet siitä asti, kun kuopus oli kaksivuotias ja lapset menivät päiväkotiin. Olen varmistanut, että kaikki tarpeellinen on mukana. Tehnyt kasvomaalauksia, kun on ollut juhlat. Olen joitanut kouluun ja harrastuksiin liittyvät ilmoittautumiset. Olen vienyt lapset käytännössä kaikkiin neuvokäynteihin, koska pystyn helpommin sumplimaan työmenojani. Minä varmistan, että lapset ovat tehneet läksyt ja käy vaikeimmat asiat lasten kanssa yhdessä läpi, jne.
Ja tämä on ihan oma valintani. Mielestäni vaimoni ei ole saamaton tai mitä muita yleisiä haukkumanimiä täällä onkaan. Mutta en ymmärrä miten tuosta voi saada noin valtaisan stressin päälle. Lasten asioiden pyörittäminen on erittäin helppoa verrattuna vaikka työelämän projekteihin. Tämä "meta-asioiden"-hallinta on noussut ihmeelliseen asemaan, enkä tosiaa ymmärrä miksi siitä vouhkataan jatkuvasti, koska se ei nyt ole mikään maailman vaikein asia.
Siis olen koko ajan ollut sitä mieltä, että jajsaisin metatyötä + lapsiperhearkea oman työni ohella ihan hyvin, jos vastuu jakautuisikin kahden aikuisen harteille. Aiinä se uupuminen tulee, kun joudun hoitamaan kaiken yksin. Töiden jälkeen ruoanlaitot, läksyt, kaverit, harrastukset, synttärit, neuvolat, vasut, vaaterumbat, varusteet, ongelmat, huolet, mitä nyt milloinkin on. Hoidatko siis kaiken oman työsi ohella yksin ja sanot, että kevyttä on? Ok, mutta älä silti väheksy niitä jotka uupuvat sen kaiken alle. Sinä olet harvinaisuus. Meillä ihmisillä on voimavaroja yksilöllisesti.
Synttärit, neuvolat, vasut ovat kerran vuodessa. Ei aiheuta mitään stressiä, koska ovat helppo hoitaa.
En ole myöskään ikinä ymmärtänyt tätä "vaaterumbaa" ja se ylivoimaisuutta. Koneen täyttäminen kestää 2 minuuttia. Pyykkien asettelu narulle tai kuivausrumpuu lastaaminen 2 minuuttia. Viikaus hyllyyn maks 10 minuuttia ja lapset ovat olleen siinä mukana pienestä asti.
Kokkailu on mukavaa ja vaikeinta on keksiä mikä olisi viikon menu.
Tottakai puuhaa riittää, mutta ei tuo edelleenkään ole mikään sankaritaitoja vaativa suoritus. Toki kaikesta voi tehdä vaikeaa.
Ihan ohis, oletko koskaan ripustanut pyykkejä? 7 kg:n koneellinen sekalaista pikkupyykkiä ei ripustu 2 minuutissa, ellet jätä pyykkejä myttyyn, nurinpäin ja sukat pareitta. Jolloin käytät näihin aikaa myöhemmin.
Ihan ohis, oletko koskaan kuullut kuivausrummusta?
Kuivausrumpu kuluttaa vaatteita. Itse käytän sitä vain lakanoille ja pyyhkeille. Joskus sukille.
Ja jos kuivatat siellä rummussa 7 kiloa pyykkiä, et sitä nyt kyllä todellakaan lataa, setvi ja viikkaa ja vie oikeisiin kaappeihin 12 minuutissa. Jo pelkkiin sukkiin menee tuo aika.
Sitäpaitsi tää ketju käsittelee metatöitä. Pyykinpesu ei ole metatyö.
Ihan kiinnostuksesta, mitä on sitten se metatyö jos tiskaus, pyykinpesu, ruuanlaitto ym on töitä?
Nuo on kotitöitä.
Metatöitä on kaikki se aivotyö yms säätö joka vaadiraan että perhe ja huusholli pyörii.
Ihan ohis, mutta ihan uraakin tehneenä minä olen sitä mieltä, että metatyö on ihmisen tehokkuuden pahin vihollinen. Jokaista asiaa voi halutessaan märehtiä, kunnes uupuu. Itsekin tapasin aloittelevana esimiehenä miettiä kaikenmoisia skenaarioita ihan loputtomiin, ja mikä vielä pahinta: miettiä päätöksiään jälkikäteen.
Asiat pitää pistää yksi kerrallaan paperille tai läppärille, päättää mitä tekee niille, ja sitten suorittaa tarpeelliset toimet (toteutus, delegointi, muistutus itselle myöhemmäksi). Ne asiat, joille ei osaa tai voi sillä hetkellä tehdä mitään, pitää osata unohtaa.
Kuulostaa järkevältä. Ehkä hurjalla metatyöllä säästää jonkun satasen kun ostaa juuri oikeaan aikaan kurahousut ja myy luistimet, mutta jos käyttää sen aivokapasiteetin töissä ja tekee ostokset nopeasti netissä ja tiputtaa ne pienet vaatteet ensimmäiseen UFFin laatikkoon voi olla perheelle kuitenkin parempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ristus taas mitä lässytystä. AP voi käydä hakemassa mitallin itselleen.
Jos te lisäännytte tuollaisen miehen kanssa, jota ei lapsen asiat kiinnosta niin se on teidän valinta. Tiedän kyllä useamman tällaisen isän, mutta heidän luonne oli nähtävillä jo kauan ennen jälkikasvun ilmestymistä.
Mutta tiedän myös paljon isejä, jotka kantavat vastuun lapsen kasvatuksesta yms. AP:n vinkuminen on taas sitä tyypillistä yleistävää p@skaa suoraan sanottuna. Ja lisäksin näissä jaksaa aina huvittaa se, että jokaisesta arkisesta puuhasta saadaan tehtyä valtaisia uroteko.
Otetaan nyt sitten esimerkiksi vastakkainen tilanne. Minä, siis isä, olen huolehtinut aamutoimet siitä asti, kun kuopus oli kaksivuotias ja lapset menivät päiväkotiin. Olen varmistanut, että kaikki tarpeellinen on mukana. Tehnyt kasvomaalauksia, kun on ollut juhlat. Olen joitanut kouluun ja harrastuksiin liittyvät ilmoittautumiset. Olen vienyt lapset käytännössä kaikkiin neuvokäynteihin, koska pystyn helpommin sumplimaan työmenojani. Minä varmistan, että lapset ovat tehneet läksyt ja käy vaikeimmat asiat lasten kanssa yhdessä läpi, jne.
Ja tämä on ihan oma valintani. Mielestäni vaimoni ei ole saamaton tai mitä muita yleisiä haukkumanimiä täällä onkaan. Mutta en ymmärrä miten tuosta voi saada noin valtaisan stressin päälle. Lasten asioiden pyörittäminen on erittäin helppoa verrattuna vaikka työelämän projekteihin. Tämä "meta-asioiden"-hallinta on noussut ihmeelliseen asemaan, enkä tosiaa ymmärrä miksi siitä vouhkataan jatkuvasti, koska se ei nyt ole mikään maailman vaikein asia.
Siis olen koko ajan ollut sitä mieltä, että jajsaisin metatyötä + lapsiperhearkea oman työni ohella ihan hyvin, jos vastuu jakautuisikin kahden aikuisen harteille. Aiinä se uupuminen tulee, kun joudun hoitamaan kaiken yksin. Töiden jälkeen ruoanlaitot, läksyt, kaverit, harrastukset, synttärit, neuvolat, vasut, vaaterumbat, varusteet, ongelmat, huolet, mitä nyt milloinkin on. Hoidatko siis kaiken oman työsi ohella yksin ja sanot, että kevyttä on? Ok, mutta älä silti väheksy niitä jotka uupuvat sen kaiken alle. Sinä olet harvinaisuus. Meillä ihmisillä on voimavaroja yksilöllisesti.
Synttärit, neuvolat, vasut ovat kerran vuodessa. Ei aiheuta mitään stressiä, koska ovat helppo hoitaa.
En ole myöskään ikinä ymmärtänyt tätä "vaaterumbaa" ja se ylivoimaisuutta. Koneen täyttäminen kestää 2 minuuttia. Pyykkien asettelu narulle tai kuivausrumpuu lastaaminen 2 minuuttia. Viikaus hyllyyn maks 10 minuuttia ja lapset ovat olleen siinä mukana pienestä asti.
Kokkailu on mukavaa ja vaikeinta on keksiä mikä olisi viikon menu.
Tottakai puuhaa riittää, mutta ei tuo edelleenkään ole mikään sankaritaitoja vaativa suoritus. Toki kaikesta voi tehdä vaikeaa.
Ihan ohis, oletko koskaan ripustanut pyykkejä? 7 kg:n koneellinen sekalaista pikkupyykkiä ei ripustu 2 minuutissa, ellet jätä pyykkejä myttyyn, nurinpäin ja sukat pareitta. Jolloin käytät näihin aikaa myöhemmin.
Ihan ohis, oletko koskaan kuullut kuivausrummusta?
Kuivausrumpu kuluttaa vaatteita. Itse käytän sitä vain lakanoille ja pyyhkeille. Joskus sukille.
Ja jos kuivatat siellä rummussa 7 kiloa pyykkiä, et sitä nyt kyllä todellakaan lataa, setvi ja viikkaa ja vie oikeisiin kaappeihin 12 minuutissa. Jo pelkkiin sukkiin menee tuo aika.
Sitäpaitsi tää ketju käsittelee metatöitä. Pyykinpesu ei ole metatyö.
Ihan kiinnostuksesta, mitä on sitten se metatyö jos tiskaus, pyykinpesu, ruuanlaitto ym on töitä?
Nuo on kotitöitä.
Metatöitä on kaikki se aivotyö yms säätö joka vaadiraan että perhe ja huusholli pyörii.
Ihan ohis, mutta ihan uraakin tehneenä minä olen sitä mieltä, että metatyö on ihmisen tehokkuuden pahin vihollinen. Jokaista asiaa voi halutessaan märehtiä, kunnes uupuu. Itsekin tapasin aloittelevana esimiehenä miettiä kaikenmoisia skenaarioita ihan loputtomiin, ja mikä vielä pahinta: miettiä päätöksiään jälkikäteen.
Asiat pitää pistää yksi kerrallaan paperille tai läppärille, päättää mitä tekee niille, ja sitten suorittaa tarpeelliset toimet (toteutus, delegointi, muistutus itselle myöhemmäksi). Ne asiat, joille ei osaa tai voi sillä hetkellä tehdä mitään, pitää osata unohtaa.
Kukaan ei ole mitään märehtinyt. Silti sitä säätämistä on loputtomiin. Ja se vaatii aikaa ja vaivaa.
No koko tämä ketju on just tuota märehtimistä. Jokaiseen ratkaisuun löytyy joku ongelma. Jos joku toteaa, että kuivausrumpu nopeuttaa pyykkihuoltoa, rientää joku toinen ilmoittamaan että se kuluttaa vaatteita. Just tuommoista ikuista jatustusta. Minä rummutan kaiken paitsi pellavan ja silkin, se säästää paljon aikaa. Voi olla että kuluttaa, voi olla että ei, mutta lapset kumminkin kasvavat vaatteistaan ulos jossain vaiheessa. Vastatkaa nyt, että niillä vaatteilla voi olla jälleenmyyntiarvoa...
Alue: Aihe vapaa
Vaihtakaa rooleja! Onnistuu varmasti helposti, sinä olet tittunut pitämään langat käsissä ja ohjeistamaan ja miehesti varmasti myös johtamaan. Vuosi toisen roolissa, päättäkää sitten haluatteko jatkaa vai haluatteko siihen omaan rooliin takaisin.