Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ihmettelyä suorittajaäiti-keskusteluun liittyen
03.09.2019 |
Teen tästä oman aloituksen, koska ketju on niin pitkä ja yksittäinen kommentti eksyy massaan. Luin tuota keskustelua hämmästyneenä. Vaikka monet olivat kanssani samoilla linjoilla, siellä näytti olevan sitkeästi myös porukkaa, jotka tosissaan tuntuivat ajattelevan, että miehen tekemättömyys/osaamattomuus on naisen vika. Tämä laittoi itseni ajattelemaan.
Joku väitti, että äidit ovat joutuneet samalla tavalla kantapään kautta opettelemaan kaikki asiat. Omalla kohdallani (eikä nopealla pohtimisella kavereidenkaan kohdalla) tämä ainakaan pidä paikkaansa. Esim. viittaus unohtuneisiin luistimiin. Isien pitäisi saada sekoilla rauhassa ja unohtaa ottaa varusteet ja pilata lapsen eskarin luistelukoulu, koska muuten ei voi muka oppia.
Kuinka moni äiti täällä on oppinut asiat niin, että lapsi on ensin laitettu kärsimään, viety ilman varusteita paikalle, jätetty yksin selviämään ja sitten jälkikäteen ihmetelty? Koska omassa tuttavapiirissäni poikkeuksetta kaikki äidit ennen uutta asiaa (esim. sitä luistelukoulua) kyselevät netistä ja tutuilta tietoja, miettivät varusteet, hankkivat sopivan kokoisia luistimia ja kivan näköisiä lapasia ja ties mitä, mistä lapselle tulisi hyvä mieli, jännittävät lapsen kanssa, valmistelevat ja ohjeistavat ja lopuksi pakkaavat niin paljon tavaraa mukaan, että lapsi pärjäisi yksinään viikon eskarin leikkimökissä. En muista ikinä tavanneeni äitiä, joka marssii paikalle ja sitten pällistelee, että "oho, jaa olisko täällä pitänyt olla pipo ja luistimet"
Toinen kohta joka ihmetyttää oli se, että isän pitää kantaa vastuu töppäilyistään, jotta hän voi oppia. Kenen mies oikeasti pyörittää arkea niin paljon, että hän ehtii oikeasti kantaa vastuun?? Toki lapsi voi syödä viikon huonomminkin isän kanssa, kun äiti sitten taas varmistaa, että lapsi syö terveellisesti. Ei ole niin vaarallista, jos läksyt joskun unohtuvat, koska äiti sitten valvoo, että lapsi opiskelee kahta kauheammin kokeisiin ettei arvosanat tipu. Ei ole niin millin päälle, jos ei ole sopivia varusteita, koska kaikki kritiikki annetaan äideille automaattisesti ja jos koulusta soitetaan jollekin lapsen asioista, se on yleensä äiti.
Kuinka paljon lapsen hyvinvoinnista pitää uhrata, että isä saa vapaasti kasvaa normaaliksi vanhemmaksi? Ja kuinka pitkään tuota sekoilua pitää sietää, ennen kuin voi todeta, että vika ei olekaan äidissä, vaan isä on vaan yksinkertaisesti p*ska?
Kommentit (285)
Joskus on niin että on vaan pakko suorittaa ja kalenteri on niin täynnä että hirvittää, ihan joka viikko. Olen itse totaali-yh, lasten isä ei osallistu mitenkään, elaritkin maksaa jos jaksaa. Tätä on jatkunut jo vuosia. Minä hoidan kaiken mitä lasten takia on pakko ja arki pyörii. Sitten lasten isä kuitenkin tuli tuossa kylään lapsen syntymäpäivänä ja otti facebookiin ihanan kuvan lapsista ja siis esittää hyvää isää. Vaikka ei nytkään ole yli kolmeen kuukauteen yhtenäkään päivänä ottanut lapsia luokseen, koska tykkää käydä baarissa.
Jos minä en olisi se suorittajaäiti niin ei täällä mikään toimisi. Siksi on tosi kurjaa kuulla kommenttia "tommonen valittaja-äiti" tai "taas sinä valitat, on se muillakin samanlaista". Kun ei ole. Jos vaikka kuolisin niin luulen että lasten isä ei heitä ottaisi silloinkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
^ Tavalliset perheet tosiaan voi käydä lastensuojelun asiakkaina ja se siitä. Mutta tässä topikissa taidetaan haukkua sitä äitien tekemää metatyötä turhaksi, ja olen ainakin itse yrittänyt sitä puolustaa, että paljon joutuu ajattelemaan ja ennakoimaan nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Lähikoulut, -päiväkodit ja neuvolat on edelleen joissain paikoissa ihan todellisuutta. Siksi sitä ei ehkä osaa ajatella, että ihan kaupungin sisälläkin palvelujen saatavuus ja etäisyydet niihin vaihtelee.
Kun olin oikomahoidossa 90-luvulla, ei vanhempien oletettu olevan mukana. Ei edes hampaanpoistossa! Siellä sitä 10-vuotiaana itkin hysteerisenä hammaslääkärin tiuskiessa että nyt on pakko, nyt on pakko. Nykyään onneksi vanhempia velvoitetaan mukaan niin hammaslääkäriin, kouluterveydentarkastukseen kuin moneen muuhunkin: vasuihin, vanhempienvarttiin - you name it. Ja muuten, täällä päin on yleistynyt päiväkodeilla se, että ns. joulujuhla pidetään arkipäivänä, aamupäivällä. Siinä sitten onnea vaan yritykselle, että kaikkien niiden pakollisten käyntien, mahdollisten omien ja/tai lapsen sairauspoissaolojen sun muiden lisäksi otapa vielä vapaahetki johonkin kello kymmenen aamupäivällä alkavaan päiväkodin joulupolkuun.
Yhä harvemmalla on pekkaspäiviä takataskussa, yhä harvempi enää edes uskaltaa hirveästi pyytää vuoronvaihtoja tai vapaita niin usein kuin ennen. Kun olin lapsi, isäni pystyi joko ottamaan pekkasen, tai tekemään sisään myöhemmin poissaolotuntinsa. Äitini oli kolmivuorotyössä, eikä sieltä lähdetty niin vain sairaalan ensiavusta kesken kaiken lapsen kahden tunnin menon takia, eikä varmasti lähdetä tänäkään päivänä.
On totta, että kun laskee monta niitä vasuja, vanhempainvartteja ja -iltoja vuodessa on, niin lukumäärä on vähäinen. Mutta kun on vaikka kaksi lasta, kaksi eri koulua, kahdet eri harrastukset, toisella vuoro- ja toisella reissutyö ja tukiverkkoja tasan yhden isovanhemmat jotka hekin vielä työelämässä, niin ei se lapsiperhearki niin helppoa ole. (Kun itse sairastuin 80-luvun lopulla tuikitavalliseen vesirokkoon, minua hoiti kunnalta saatu kodinhoitaja. Miettikää sitä).
Varsin paljon työelämässä on kuitenkin joustavuus lisääntynyt. Ehkä jossain ammateissa, vuorotyötyylisissä kuten sairaaloissa ja tehtaissa ei työaikaliukumat ole mahdollisia, mutta virastoissa jne, tuo tullut huomattavan joustavaksi. Voi tehdä tunteja sisään, voi tehdä etätöitä, tuntien laskemisen sijaan tärkeämmäksi monilla aloilla tullut tulos jota voi osassa ammateissa ethdä kotoa käsin mihin vuorokauden aikaan tahansa (koodaus, raportit jne). Ennen 90-luvun lamaa nousukaudella saattoi olla kunnilla tukea lapsiperheille, mutta tuo oli hyvin lyhytaikainen ilo suomalaisessa yhteiskunnassa, itse olen syntynyt 60-luvulla, ja äitini 3 kk äitiysloman jälkeen palkkasi kotiin alaikäisen tytön hoitamaan meitä kun lähti takaisin töihin, eikä 70-luvullakaan asiat paremmin olleet, ei ollut iltapäiväkerhoja vaan lapsilla avaimet kaulassa.
Kannattaisi ihan oikeasti pysähtyä miettimään jos tavallinen perhe-elämä tuntuu liian raskaalta. Kuka siitä raskaan tekee? Olisiko eniten ne vaatimukset omassa pässä? Jos hieman vähemmän katselisi niitä instan, FBn tai lehtien siloiteltuja kuvia perhe-elämästä ja vähän enemmän miettisi itse millainen elämä ja arki on meidän perheelle sitä hyvää. Onko lapsilla liikaa harrastuksia? Annanko omille lapsilleni tilaa, kuuntelenko heitä vai päätänkö heidän puolestaan koko ajan mikä heille parasta? Aamu tv:ssä oli juuri haastattelu lasten kasvatuksesta, siinä painotettiin vanhemmuutta kasvualustana, lapsi itse päättää mitä hänestä tulee, vanhemmat vain tukevat ja kannustavat. Kun näitä metatyöäitejä kuuntelee hieman pelottaa kykenevätkö he oikeasti antamaan lapsilleen tilaa kasvaa omanlaisikseen vai onko äidillä jo selvä suunnitelma: mihin peruskouluun, lukioon, mikä yliopisto ja linja ja millainen puoliso ja loppuelämä jotta äiti saisi palkkionsa tätä kautta kaikista uhrauksistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sylvester kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olette te suorittajaäidit toisaalta oikeassakin.
Mutta, miehenä näkökulmani asiaan on myös se, että naiset ovat ihan itse luoneet sen suorittamisympäristönsä ja ne normit, joiden mukaan tämä koko systeemi pyörii. Miesten mielestä siinä on reippaasti yli puolet joutavanpäiväistä höpöhöpöä, jota ilmankin tultaisiin toimeen.
Ja koska miehet pitävät osaa teidän keksinnöistänne höpöhöpönä, eivät he myöskään ole kovin innokkaita sitten niiden eteen näkemään vaivaakaan.
Kärjistetään:
- Jos miehet saisivat päättää, ei sukulaisten luona vierailtaisi --> kenenkään ei tarvitse miettiä vähääkään, että tuliko nyt Emma-Inkerille pakattua vaippoja ja sukkia yms riittävästi.
- Jos miehet saisivat päättää, ei koulusta läheteltäisi mitään lappuja eikä wilma-viestejä, eikä pidettäisi kaiken maailman vanhempainiltoja --> kenenkään ei tarvitse miettiä, onko viestit luettu ja onko leivottu johonkin myyjäisiin ja koska sinne vanhempainiltaan pitää olla lähdössä.
- Jos miehet saisivat päättää, kotona siivottaisiin vähän isommin kerran parissa kuukaudessa --> kenekään ei tarvitsisi stressata sotkuisesta kodista, kun joka kodissa näyttäisi samalta, legoja ja vaatteita pitkin lattioita (se jota häiritsee, voi tarpeen tullen työntää vaikka lumilapiolla enimmät seinän viereen).
- Jos miehet saisivat päättää, ei mietittäisi koko ajan jotain ruuan terveellisyyttä ja hammaslääkäriaikoja ja vaatehankintoja --> kenenkään ei tarvitsisi stressata ja suunnitella, eleltäisiin vaan menemään ihan rauhassa.
- Jos miehet saisivat päättää, lapset ja aikuiset eivät harrastaisi läheskään niin paljon kuin nykyään --> kenenkään ei tarvitsisi aikatauluttaa päiväänsä ja kuljettaa autolla pikku pataljoonan verran väkeä joka ilta ympäri kaupunkia.
jne...
Luuletko, että me naiset niitä halutaan :D Minä ainakin n 50-vuotiaana tykkäisin, että lapset kävis koulussa oppimassa ja vapaat leikkis kavereiden kanssa. Syötäs niin että jaksettais, vaatteet pitäs kattoa niin että on ehjät, puhtaat ja sopivat. Hammaslääkärissä pitäs käydä silti, koska jos sen jättäis pois, niin viimeistään silloin puuttuu viranomaiset. Ei enää ole myöskään ruokailu tai kodin siivoaminen omia asioita, joku huolestuu ja tekee ilmoituksen.
No höpö höpö, mistä tämä - jos en siivoa koko ajan joku tekee lasun - hölmöily on oikein lähtenyt? Nykyään on ongelmaperheitä ihan tarpeeksi, ei tarvitse mennä syynäämäään normiperheiden pölytasoa.
Lastensuojelun asiakkaaksi pääsee paljon pienemmistäkin syistä nykyään.
Provoaminen irtoaa heti aamusta? Vähän laiskasti tosin.
LAstensuojelulaki muuttui 2008.
Ilmoitusten määrät ovat sen myötä räjähtäneet käsiin. Niitä tehdään vuosittain jo 160 000. Kuka vaan voi joutua sinne. Tervetuloa arkitodellisuuteen!
Olet kyllä aika kaukana arkitodellisuudesta jos siivouksen puutteen luulet lasun aiheuttavan. Tai tietenkin noita voi tehtailla erossa katkeroituneet puolisot toisistaan, kun näin siirtävät oman huonon olonsa lasten niskaan lisäämällä toisen vanhemman katkeruutta. Kouluissa varaudutaan maanantaina suurempaan ruuan kulutukseen, ei siksi, että lapsille olisi tarjottu epäterveellistä ruokaa vaan siksi ettei osa lapsista ole saanut tarpeeksi ruokaa kotonaan. Meillä pojalla oli kaveri tuollaisesta perheestä, tosi mukava poika mutta opin tarjoamaan aina ruokaa kun tuli meille kylään, usein huokaisikin, että ihanaa, kova nälkä. Ja tuo poika oli laiha, ei ylipainoinen. Palstan sossut voi kertoa sinulle enemmän todellisesta elämästä lastensuojelussa, ne on todella sydäntäsärkeviä tapauksia. Tavalliset perheet voivat käväistä lastensuojelun asiakkainen esim kun teinit jäävät kaupungilla kiinni kännissä (joissakin kaupungeissa), mutta asiakkuus on lyhyt ja yleensä perheet pitävät siitä, saavat apua kipuilevien nuorten kanssa. Tuo lasu-pelottelu on mautonta, varsinkin kun tulee metatyöäideiltä joilla ei minkäänlaista kosketusta lastensuojelun arkielämään.
Et osaa lukea. Se siivous ei ollut listalla ainoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähikoulut, -päiväkodit ja neuvolat on edelleen joissain paikoissa ihan todellisuutta. Siksi sitä ei ehkä osaa ajatella, että ihan kaupungin sisälläkin palvelujen saatavuus ja etäisyydet niihin vaihtelee.
Kun olin oikomahoidossa 90-luvulla, ei vanhempien oletettu olevan mukana. Ei edes hampaanpoistossa! Siellä sitä 10-vuotiaana itkin hysteerisenä hammaslääkärin tiuskiessa että nyt on pakko, nyt on pakko. Nykyään onneksi vanhempia velvoitetaan mukaan niin hammaslääkäriin, kouluterveydentarkastukseen kuin moneen muuhunkin: vasuihin, vanhempienvarttiin - you name it. Ja muuten, täällä päin on yleistynyt päiväkodeilla se, että ns. joulujuhla pidetään arkipäivänä, aamupäivällä. Siinä sitten onnea vaan yritykselle, että kaikkien niiden pakollisten käyntien, mahdollisten omien ja/tai lapsen sairauspoissaolojen sun muiden lisäksi otapa vielä vapaahetki johonkin kello kymmenen aamupäivällä alkavaan päiväkodin joulupolkuun.
Yhä harvemmalla on pekkaspäiviä takataskussa, yhä harvempi enää edes uskaltaa hirveästi pyytää vuoronvaihtoja tai vapaita niin usein kuin ennen. Kun olin lapsi, isäni pystyi joko ottamaan pekkasen, tai tekemään sisään myöhemmin poissaolotuntinsa. Äitini oli kolmivuorotyössä, eikä sieltä lähdetty niin vain sairaalan ensiavusta kesken kaiken lapsen kahden tunnin menon takia, eikä varmasti lähdetä tänäkään päivänä.
On totta, että kun laskee monta niitä vasuja, vanhempainvartteja ja -iltoja vuodessa on, niin lukumäärä on vähäinen. Mutta kun on vaikka kaksi lasta, kaksi eri koulua, kahdet eri harrastukset, toisella vuoro- ja toisella reissutyö ja tukiverkkoja tasan yhden isovanhemmat jotka hekin vielä työelämässä, niin ei se lapsiperhearki niin helppoa ole. (Kun itse sairastuin 80-luvun lopulla tuikitavalliseen vesirokkoon, minua hoiti kunnalta saatu kodinhoitaja. Miettikää sitä).
Varsin paljon työelämässä on kuitenkin joustavuus lisääntynyt. Ehkä jossain ammateissa, vuorotyötyylisissä kuten sairaaloissa ja tehtaissa ei työaikaliukumat ole mahdollisia, mutta virastoissa jne, tuo tullut huomattavan joustavaksi. Voi tehdä tunteja sisään, voi tehdä etätöitä, tuntien laskemisen sijaan tärkeämmäksi monilla aloilla tullut tulos jota voi osassa ammateissa ethdä kotoa käsin mihin vuorokauden aikaan tahansa (koodaus, raportit jne). Ennen 90-luvun lamaa nousukaudella saattoi olla kunnilla tukea lapsiperheille, mutta tuo oli hyvin lyhytaikainen ilo suomalaisessa yhteiskunnassa, itse olen syntynyt 60-luvulla, ja äitini 3 kk äitiysloman jälkeen palkkasi kotiin alaikäisen tytön hoitamaan meitä kun lähti takaisin töihin, eikä 70-luvullakaan asiat paremmin olleet, ei ollut iltapäiväkerhoja vaan lapsilla avaimet kaulassa.
Kannattaisi ihan oikeasti pysähtyä miettimään jos tavallinen perhe-elämä tuntuu liian raskaalta. Kuka siitä raskaan tekee? Olisiko eniten ne vaatimukset omassa pässä? Jos hieman vähemmän katselisi niitä instan, FBn tai lehtien siloiteltuja kuvia perhe-elämästä ja vähän enemmän miettisi itse millainen elämä ja arki on meidän perheelle sitä hyvää. Onko lapsilla liikaa harrastuksia? Annanko omille lapsilleni tilaa, kuuntelenko heitä vai päätänkö heidän puolestaan koko ajan mikä heille parasta? Aamu tv:ssä oli juuri haastattelu lasten kasvatuksesta, siinä painotettiin vanhemmuutta kasvualustana, lapsi itse päättää mitä hänestä tulee, vanhemmat vain tukevat ja kannustavat. Kun näitä metatyöäitejä kuuntelee hieman pelottaa kykenevätkö he oikeasti antamaan lapsilleen tilaa kasvaa omanlaisikseen vai onko äidillä jo selvä suunnitelma: mihin peruskouluun, lukioon, mikä yliopisto ja linja ja millainen puoliso ja loppuelämä jotta äiti saisi palkkionsa tätä kautta kaikista uhrauksistaan.
Minä olin lapsi 70-luvulla. Sekä terveydenhoitajan että kunnanlääkäri kotiin. Ja kodinhoitajan sai moneksi viikoksi, kun äiti kävi suonikohjuleikkaukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lastensuojeluilmoitus seuraa jos lapsi missaa hammaslääkäriajan. Josta ei edes välttämättä ole tullut ilmoitusta kotiin. 😂
Perhe-elämä on välillä raskasta ja kuormittavaa. Minusta on jotenkin vaarallista alkaa syyllistää vielä siitäkin, että tuntee elämän raskaaksi. Jos me irroitamme milloin minkäkin elämänosan yksittäiseksi moduliksi, niin on helppo sanoa että mikä tässä on muka niin raskasta. Tai jos yleistämme, että suurin osa vanhemmista olisi toimistotyössä jossa teknologia mahdollistaa työskentelyn mihin vuorokauden aikaan tahansa (eikö tämäkin ole aika vaarallista: mitäs siinä, olet neljä tuntia päivällä pois töistä ja teet sitten neljä tuntia sisään myöhemmin - vaikka yöllä jos on pakko).
Monet on edelleen varastomiehiä, tuotantotyöntekijöitä, siivoojia, vartijoita, kaupan kassoja, myyjiä, bussikuskeja, lentokenttävirkailijoita, samatatyöntekijöitä, nosturikuskeja, raksamiehiä/naisia, koulunkäyntiavustajia, kotihoidon työntekijöitä ja vaikka lennonjohtajia tai suurtalouskokkeja.
Pointti on, että vaikka sinusta tuntuu että monella on lisääntynyt vapaus valita työaikansa itse, monella ei edelleenkää ole. Ja hyvin moni joutuu edelleen tyytymään pätkätyöhön. Siinä vaikka voisitkin lain puitteissa olla pois lapsen takia, takaraivossa jäytää pelko että jos olen, sopimustani ei uusita. Samaan aikaan saattaa sitten se päiväkodin työntekijä kertoa kuinka kurjaa lapsista on, kun osan vanhemmista on paikalla ja osan sitten on siellä töissä. Saa olla aikamoinen robotti, jos ei jossain kohtaa vanhemmuuttaan tunne pistoa sydämessään.
Sitä se stressi ja kuormittuminen on. Pieniä pistoja sydämessä. Sama kuin onni on ohikiitäviä pieniä hetkiä, arjen kuormittavuus on paperilla pieniä asioita. Tyytyväisyys pysyy, jos ohikiitäviä onnenhetkiä on tarpeeksi usein. Kuormittavuus pysyy kun niitä pikku asioita on tarpeeksi usein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joskus on niin että on vaan pakko suorittaa ja kalenteri on niin täynnä että hirvittää, ihan joka viikko. Olen itse totaali-yh, lasten isä ei osallistu mitenkään, elaritkin maksaa jos jaksaa. Tätä on jatkunut jo vuosia. Minä hoidan kaiken mitä lasten takia on pakko ja arki pyörii. Sitten lasten isä kuitenkin tuli tuossa kylään lapsen syntymäpäivänä ja otti facebookiin ihanan kuvan lapsista ja siis esittää hyvää isää. Vaikka ei nytkään ole yli kolmeen kuukauteen yhtenäkään päivänä ottanut lapsia luokseen, koska tykkää käydä baarissa.
Jos minä en olisi se suorittajaäiti niin ei täällä mikään toimisi. Siksi on tosi kurjaa kuulla kommenttia "tommonen valittaja-äiti" tai "taas sinä valitat, on se muillakin samanlaista". Kun ei ole. Jos vaikka kuolisin niin luulen että lasten isä ei heitä ottaisi silloinkaan.
Ei sinunkaltaistasi täällä kukaan kritisoi. Olet lujilla arjen kanssa, varmasti niin. Nämä varakkaan miehen rahoilla lähinnä kotirouvana elelevät, hieman töitä muodon vuoksi tekevät ärsyttävät. Ainut millä päteä on tuo metatyöäitiys. Ja ongelmat ovat "mies pakkasi lapsille ihan väärät vaatteet Thaimaan matkalle" tai "mies valitsi väärän mekon koulukuvaan" tasoa.
Vierailija kirjoitti:
Lastensuojeluilmoitus seuraa jos lapsi missaa hammaslääkäriajan. Josta ei edes välttämättä ole tullut ilmoitusta kotiin. 😂
Mutta mitä lasusta seuraa, lapsi otetaan pois, vaiko vain soitto ja keskustelu? Jotain suhteellisuudentajua noihin pelkoihinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus on niin että on vaan pakko suorittaa ja kalenteri on niin täynnä että hirvittää, ihan joka viikko. Olen itse totaali-yh, lasten isä ei osallistu mitenkään, elaritkin maksaa jos jaksaa. Tätä on jatkunut jo vuosia. Minä hoidan kaiken mitä lasten takia on pakko ja arki pyörii. Sitten lasten isä kuitenkin tuli tuossa kylään lapsen syntymäpäivänä ja otti facebookiin ihanan kuvan lapsista ja siis esittää hyvää isää. Vaikka ei nytkään ole yli kolmeen kuukauteen yhtenäkään päivänä ottanut lapsia luokseen, koska tykkää käydä baarissa.
Jos minä en olisi se suorittajaäiti niin ei täällä mikään toimisi. Siksi on tosi kurjaa kuulla kommenttia "tommonen valittaja-äiti" tai "taas sinä valitat, on se muillakin samanlaista". Kun ei ole. Jos vaikka kuolisin niin luulen että lasten isä ei heitä ottaisi silloinkaan.
Ei sinunkaltaistasi täällä kukaan kritisoi. Olet lujilla arjen kanssa, varmasti niin. Nämä varakkaan miehen rahoilla lähinnä kotirouvana elelevät, hieman töitä muodon vuoksi tekevät ärsyttävät. Ainut millä päteä on tuo metatyöäitiys. Ja ongelmat ovat "mies pakkasi lapsille ihan väärät vaatteet Thaimaan matkalle" tai "mies valitsi väärän mekon koulukuvaan" tasoa.
Missä ihmeessä semmosia edes on? Suomalaisista naisista 73 prosenttia käy töissä. Ja loput on perhevapailla tai eläkkeellä tai sairaita.
Vierailija kirjoitti:
Joskus on niin että on vaan pakko suorittaa ja kalenteri on niin täynnä että hirvittää, ihan joka viikko. Olen itse totaali-yh, lasten isä ei osallistu mitenkään, elaritkin maksaa jos jaksaa. Tätä on jatkunut jo vuosia. Minä hoidan kaiken mitä lasten takia on pakko ja arki pyörii. Sitten lasten isä kuitenkin tuli tuossa kylään lapsen syntymäpäivänä ja otti facebookiin ihanan kuvan lapsista ja siis esittää hyvää isää. Vaikka ei nytkään ole yli kolmeen kuukauteen yhtenäkään päivänä ottanut lapsia luokseen, koska tykkää käydä baarissa.
Jos minä en olisi se suorittajaäiti niin ei täällä mikään toimisi. Siksi on tosi kurjaa kuulla kommenttia "tommonen valittaja-äiti" tai "taas sinä valitat, on se muillakin samanlaista". Kun ei ole. Jos vaikka kuolisin niin luulen että lasten isä ei heitä ottaisi silloinkaan.
Ja mitään merkkejä ei miehestä näkynyt ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen...?
Montako muksua olet saanut tuollaisen aarteen kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lastensuojeluilmoitus seuraa jos lapsi missaa hammaslääkäriajan. Josta ei edes välttämättä ole tullut ilmoitusta kotiin. 😂
Mutta mitä lasusta seuraa, lapsi otetaan pois, vaiko vain soitto ja keskustelu? Jotain suhteellisuudentajua noihin pelkoihinkin.
Se riippuu ihan sitten siitä työntekijästä. Ja täällähän vain sanottiin että seuraa lasu. Ja niin seuraakin. Mitä pienimmistäkin asioista voi tulla lasu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus on niin että on vaan pakko suorittaa ja kalenteri on niin täynnä että hirvittää, ihan joka viikko. Olen itse totaali-yh, lasten isä ei osallistu mitenkään, elaritkin maksaa jos jaksaa. Tätä on jatkunut jo vuosia. Minä hoidan kaiken mitä lasten takia on pakko ja arki pyörii. Sitten lasten isä kuitenkin tuli tuossa kylään lapsen syntymäpäivänä ja otti facebookiin ihanan kuvan lapsista ja siis esittää hyvää isää. Vaikka ei nytkään ole yli kolmeen kuukauteen yhtenäkään päivänä ottanut lapsia luokseen, koska tykkää käydä baarissa.
Jos minä en olisi se suorittajaäiti niin ei täällä mikään toimisi. Siksi on tosi kurjaa kuulla kommenttia "tommonen valittaja-äiti" tai "taas sinä valitat, on se muillakin samanlaista". Kun ei ole. Jos vaikka kuolisin niin luulen että lasten isä ei heitä ottaisi silloinkaan.
Ei sinunkaltaistasi täällä kukaan kritisoi. Olet lujilla arjen kanssa, varmasti niin. Nämä varakkaan miehen rahoilla lähinnä kotirouvana elelevät, hieman töitä muodon vuoksi tekevät ärsyttävät. Ainut millä päteä on tuo metatyöäitiys. Ja ongelmat ovat "mies pakkasi lapsille ihan väärät vaatteet Thaimaan matkalle" tai "mies valitsi väärän mekon koulukuvaan" tasoa.
Missä ihmeessä semmosia edes on? Suomalaisista naisista 73 prosenttia käy töissä. Ja loput on perhevapailla tai eläkkeellä tai sairaita.
No tämän ketjun aloittaja esim totesi ettei mies kerkeä osallistumaan arkeen lainkaan. Aika lailla näitä ketjuja kansoittavat ne naiset joissa työnjako hyvin perinteinen: mies tekee pitkää päivää ja hankkii suurimman osan perheen rahoista, nainen on ollut pitkään kotona ja kun takaisin töihin menee tekee lyhyempää päivää huomattavasti kehnommalla palkalla ja huolehtii paljolti arjesta. ja valittaa työnjaosta, sitähän tämä metavalitus on. Vaihtakaa roolit miesten kanssa, te kovapalkkaisiin töihin, mies huolehtii arjesta? Tai jos olette vielä nuoria naisia, huolehtikaa että ette toteuta tuota mallia omassa elämässänne, kouluttautukaa, jakakaa vauvan ja taaperon hoitovapaat miehen kanssa, satsatkaa omaan uraanne. Ja jos ette sitä halua, tajutkaa valintanne seuraukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus on niin että on vaan pakko suorittaa ja kalenteri on niin täynnä että hirvittää, ihan joka viikko. Olen itse totaali-yh, lasten isä ei osallistu mitenkään, elaritkin maksaa jos jaksaa. Tätä on jatkunut jo vuosia. Minä hoidan kaiken mitä lasten takia on pakko ja arki pyörii. Sitten lasten isä kuitenkin tuli tuossa kylään lapsen syntymäpäivänä ja otti facebookiin ihanan kuvan lapsista ja siis esittää hyvää isää. Vaikka ei nytkään ole yli kolmeen kuukauteen yhtenäkään päivänä ottanut lapsia luokseen, koska tykkää käydä baarissa.
Jos minä en olisi se suorittajaäiti niin ei täällä mikään toimisi. Siksi on tosi kurjaa kuulla kommenttia "tommonen valittaja-äiti" tai "taas sinä valitat, on se muillakin samanlaista". Kun ei ole. Jos vaikka kuolisin niin luulen että lasten isä ei heitä ottaisi silloinkaan.
Ei sinunkaltaistasi täällä kukaan kritisoi. Olet lujilla arjen kanssa, varmasti niin. Nämä varakkaan miehen rahoilla lähinnä kotirouvana elelevät, hieman töitä muodon vuoksi tekevät ärsyttävät. Ainut millä päteä on tuo metatyöäitiys. Ja ongelmat ovat "mies pakkasi lapsille ihan väärät vaatteet Thaimaan matkalle" tai "mies valitsi väärän mekon koulukuvaan" tasoa.
Missä ihmeessä semmosia edes on? Suomalaisista naisista 73 prosenttia käy töissä. Ja loput on perhevapailla tai eläkkeellä tai sairaita.
No tämän ketjun aloittaja esim totesi ettei mies kerkeä osallistumaan arkeen lainkaan. Aika lailla näitä ketjuja kansoittavat ne naiset joissa työnjako hyvin perinteinen: mies tekee pitkää päivää ja hankkii suurimman osan perheen rahoista, nainen on ollut pitkään kotona ja kun takaisin töihin menee tekee lyhyempää päivää huomattavasti kehnommalla palkalla ja huolehtii paljolti arjesta. ja valittaa työnjaosta, sitähän tämä metavalitus on. Vaihtakaa roolit miesten kanssa, te kovapalkkaisiin töihin, mies huolehtii arjesta? Tai jos olette vielä nuoria naisia, huolehtikaa että ette toteuta tuota mallia omassa elämässänne, kouluttautukaa, jakakaa vauvan ja taaperon hoitovapaat miehen kanssa, satsatkaa omaan uraanne. Ja jos ette sitä halua, tajutkaa valintanne seuraukset.
Ja sinä päättelit että aloittaja on laiska rouva? Miten ihmeessä sellaisen päätelmän sait aikaan?
Edelleen 73 prosenttia suomalaisista naisista on töissä. Miesten prosentti on 72. Ei ongelma ole kotirouvuus vaan se että naiset hoitaa kotityöt vaikka tekevät enemmän töitä kuin miehet.
Ja mies voi pitää perhevapaista kaiken muun paitsi 105 päivää äitiysvapaata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä keskustelu on niin tasotonta miesvihan ja sukupuolistereotypioiden tykitystä ettei tähän oikeastaan kannattaisi osallistuakaan. Teen sen silti.
Oli puhe matkatavaroiden pakkaamisesta. Olkoon se hyvä esimerkki. Se ei ole sukupuolikysymys eikä kerro osaamattomuudesta, jos asioihin suhtautuu eri tavoin. Osa on ylihuolehtivia varmistajia, jotka pohtivat kaikki mahdolliset tilanteet ja kriisit ja varautuvat kaikkeen. He pakkaavat mukaan koko lääkekaapin ja kahden päivän varamuonat sekä kolminkertaisen määrän vaatekertoja kaikkiin eri sääolosuhteisiin. Osa on rentoja tilanteenmukaanluovijoita, jotka pakkaavat oikeasti ihan välttämättömimmän ja ottavat varalta rahaa, niin että yllätysten edessä puuttuvat jutut voi ostaa reissun päällä.
Tämä rennompi lähestymistapa voi olla myös opittua kokemusta. Mulla on takana työn puitteissa satoja matkapäiviä ja olen hiljalleen kehittänyt pakkaamisen ja muut lähdön rutiinit aika virtaviivaisiksi. Aiemmin pakkasin kaiken varman päälle ja tuplasti, joten raahasin isoissa laukuissa turhaa tavaraa ympäri maailmaa. Opin vähitellen käsittämään oikeasti tarpeelliset asiat ja tajusin, että on suorastaan vaikeaa päätyä matkoilla sellaisiin paikkoihin, joista ei löydy ruoka- ja vaatekauppaa sekä apteekkia varten säteeltä. Viimeinen silaus ennakkovarautumisen turhuuteen tuli, kun kaikki se huolella pakattu varmuus hävisi lentokenttien syövereihin pariin otteeseen, joten mukanani olikin sitten tasan se, mitä oli ylläni.
Lasten kanssa matkatessakin ne oikeasti välttämättömät asiat on melko vähät. Suurin osa varmisteluista on sellaista mitä voi suunnitellusti täydentää tai yllätyksissä hankkia reissun päällä. Tietty perussetti tarvikkeita on sama normaali kuin kotonakin, joten jos lapsen hoidosta mitään käsittää eli sitä tekee muutenkin, niin samalla kaavalla se menee matkallakin. Toki on hyvä haukkua isiä, jotka eivät ole kotonakaan lastaan koskaan esim täyttä vuorokautta omatoimisesti hoitaneet - mutta syyllistä voi alkaa vilkuilla peilin kautta silloin.
Jos sinä olisit varautunut, niin sinulla olisi ollut mukana käsimatkatavaroissa parin päivän välttämättömät tavarat. Vaihtopaita, sukat ja alusvaatteet ei paljoa paina eikä vie tilaa. Sen lisäksi itse en ainakaan halua raahata keskellä yötä korvakivusta itkevää lasta apteekkiin särkylääkkeen vuoksi vaan laiskana mieluummin kaivelen sitä kassista.
Jep, yhden kerran jälkeen opin tämän. Särkylääkkeen kaltaiset jutut kuuluukin siihen lapsen perussettiin.
Lisäys vielä ap:ltä: yksi opinkappale tässä on sellainen, että vaikka miten huolestuisi ja varautuisi ennalta, niin saattaa silti maailma laittaa nöyräksi ja tehdä kaiken ennakkohuolehtimisen tyhjäksi. Silloin on kuitenkin pärjättävä jotenkin, joten on parempi jos on luonne, joka ei romahda ennakoimattomista vastuksista vaan sopeutuu. On siis joka tapauksessa varauduttava siihen, ettei ole varautunut kaikkeen. Näin ollen taas on kyseenalaista moittia toisenlaatuista ihmistä siitä, että tämä ei osaa/jaksa/ymmärrä varautua kaikkeen, jos kuitenkin on varautunut selviytymään kaikesta. Lopulta kyse on vain erilaisista ihmisistä ja parisuhteessa pitäisi sietää erilaisuutta, ainakin oman puolison suhteen.
Amen!
Tässä oli syvää viisautta miehenkin mielestä!
Nämä varautumiskysymykset on juuri tälläisiä. Ensin touhotetaan ja hermoillaan ja pakataan ja varaudutaan ja suunnitellaan viisi viikkoa ennen matkaa ja hermoillaan vähän lisää siitä, että toinen osapuoli (ei väliä, nainen tai mies) ei osallistu.
Sitten kun jotain meneekin sattuman oikusta vi*uiksi, niin se viisi viikkoa hössöttänyt romahtaa, kun ei mikään mennytkään suunnitelmien mukaan, mutta usein se "vetelämpi" osapuoli, joka ei juuri ole korviaan lotkauttanut siihen mennessä, osaa taikoa hatustaan kaniinin B, jonka avulla tilanne saadaan pelastettua.
Yhteispeliä se parisuhde kuitenkin on, niinkuin lastenkasvatuskin. Molemmilla osapuolilla on siihen erilaista annettavaa, kunhan sitä vain osataan arvostaa ja nähdä monenlaiset toimintatavat rikkautena, eikä jumiteta siihen "vain tämä on oikeaoppinen tapa toimia"-kuvioon.
Ei se noin mene. Yleensä se vetelämpi osapuoli on vihainen sille toiselle, kun tämä unohti jotain tai ei osannut varautua. Tuo tilanteen pelastaminen tapahtuu vain elokuvissa ja sieltä sinäkin sen olet keksinyt.
Höpsis. Kilahtaja on todellakin se hysteerikko, ei vetelä. Vetelä on aina rauhoittajan roolissa j
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä keskustelu on niin tasotonta miesvihan ja sukupuolistereotypioiden tykitystä ettei tähän oikeastaan kannattaisi osallistuakaan. Teen sen silti.
Oli puhe matkatavaroiden pakkaamisesta. Olkoon se hyvä esimerkki. Se ei ole sukupuolikysymys eikä kerro osaamattomuudesta, jos asioihin suhtautuu eri tavoin. Osa on ylihuolehtivia varmistajia, jotka pohtivat kaikki mahdolliset tilanteet ja kriisit ja varautuvat kaikkeen. He pakkaavat mukaan koko lääkekaapin ja kahden päivän varamuonat sekä kolminkertaisen määrän vaatekertoja kaikkiin eri sääolosuhteisiin. Osa on rentoja tilanteenmukaanluovijoita, jotka pakkaavat oikeasti ihan välttämättömimmän ja ottavat varalta rahaa, niin että yllätysten edessä puuttuvat jutut voi ostaa reissun päällä.
Tämä rennompi lähestymistapa voi olla myös opittua kokemusta. Mulla on takana työn puitteissa satoja matkapäiviä ja olen hiljalleen kehittänyt pakkaamisen ja muut lähdön rutiinit aika virtaviivaisiksi. Aiemmin pakkasin kaiken varman päälle ja tuplasti, joten raahasin isoissa laukuissa turhaa tavaraa ympäri maailmaa. Opin vähitellen käsittämään oikeasti tarpeelliset asiat ja tajusin, että on suorastaan vaikeaa päätyä matkoilla sellaisiin paikkoihin, joista ei löydy ruoka- ja vaatekauppaa sekä apteekkia varten säteeltä. Viimeinen silaus ennakkovarautumisen turhuuteen tuli, kun kaikki se huolella pakattu varmuus hävisi lentokenttien syövereihin pariin otteeseen, joten mukanani olikin sitten tasan se, mitä oli ylläni.
Lasten kanssa matkatessakin ne oikeasti välttämättömät asiat on melko vähät. Suurin osa varmisteluista on sellaista mitä voi suunnitellusti täydentää tai yllätyksissä hankkia reissun päällä. Tietty perussetti tarvikkeita on sama normaali kuin kotonakin, joten jos lapsen hoidosta mitään käsittää eli sitä tekee muutenkin, niin samalla kaavalla se menee matkallakin. Toki on hyvä haukkua isiä, jotka eivät ole kotonakaan lastaan koskaan esim täyttä vuorokautta omatoimisesti hoitaneet - mutta syyllistä voi alkaa vilkuilla peilin kautta silloin.
Jos sinä olisit varautunut, niin sinulla olisi ollut mukana käsimatkatavaroissa parin päivän välttämättömät tavarat. Vaihtopaita, sukat ja alusvaatteet ei paljoa paina eikä vie tilaa. Sen lisäksi itse en ainakaan halua raahata keskellä yötä korvakivusta itkevää lasta apteekkiin särkylääkkeen vuoksi vaan laiskana mieluummin kaivelen sitä kassista.
Jep, yhden kerran jälkeen opin tämän. Särkylääkkeen kaltaiset jutut kuuluukin siihen lapsen perussettiin.
Lisäys vielä ap:ltä: yksi opinkappale tässä on sellainen, että vaikka miten huolestuisi ja varautuisi ennalta, niin saattaa silti maailma laittaa nöyräksi ja tehdä kaiken ennakkohuolehtimisen tyhjäksi. Silloin on kuitenkin pärjättävä jotenkin, joten on parempi jos on luonne, joka ei romahda ennakoimattomista vastuksista vaan sopeutuu. On siis joka tapauksessa varauduttava siihen, ettei ole varautunut kaikkeen. Näin ollen taas on kyseenalaista moittia toisenlaatuista ihmistä siitä, että tämä ei osaa/jaksa/ymmärrä varautua kaikkeen, jos kuitenkin on varautunut selviytymään kaikesta. Lopulta kyse on vain erilaisista ihmisistä ja parisuhteessa pitäisi sietää erilaisuutta, ainakin oman puolison suhteen.
Amen!
Tässä oli syvää viisautta miehenkin mielestä!
Nämä varautumiskysymykset on juuri tälläisiä. Ensin touhotetaan ja hermoillaan ja pakataan ja varaudutaan ja suunnitellaan viisi viikkoa ennen matkaa ja hermoillaan vähän lisää siitä, että toinen osapuoli (ei väliä, nainen tai mies) ei osallistu.
Sitten kun jotain meneekin sattuman oikusta vi*uiksi, niin se viisi viikkoa hössöttänyt romahtaa, kun ei mikään mennytkään suunnitelmien mukaan, mutta usein se "vetelämpi" osapuoli, joka ei juuri ole korviaan lotkauttanut siihen mennessä, osaa taikoa hatustaan kaniinin B, jonka avulla tilanne saadaan pelastettua.
Yhteispeliä se parisuhde kuitenkin on, niinkuin lastenkasvatuskin. Molemmilla osapuolilla on siihen erilaista annettavaa, kunhan sitä vain osataan arvostaa ja nähdä monenlaiset toimintatavat rikkautena, eikä jumiteta siihen "vain tämä on oikeaoppinen tapa toimia"-kuvioon.
Ei se noin mene. Yleensä se vetelämpi osapuoli on vihainen sille toiselle, kun tämä unohti jotain tai ei osannut varautua. Tuo tilanteen pelastaminen tapahtuu vain elokuvissa ja sieltä sinäkin sen olet keksinyt.
Höpsis. Kilahtaja on todellakin se hysteerikko, ei vetelä. Vetelä on aina rauhoittajan roolissa j
Tämä siis ohis
Täällä on paljon hyviä kommentteja, en toista niitä enää.
Mä ainakin äitinä kärsin tästä miesten putkinäköisyydestä. Mies olisi laittamassa lapsia vaikka mihin kerhoihin ja harrastuksiin tajuamatta miten ne sitoo. Miehen mielestä se olisi lapselle hyväksi. No mutta. Lapsella on koulua 13, kerho alkaa 15.00 ja kestää 1.5 tuntia. Kotiin on 19 km matkaa joten lapsi jää koululle odottamaan kerhoa. Minä käyn pienimmän klo 16 hoidosta ja käymme kaupassa kun odotamme lasta kerhosta, olemme sitten kotona 17 aikaan. Onpa siinä lapselle tullut päivään pituutta. Tämä oli vielä ihan suht järkevä, pahempaakin on nähty.
Lapsi jaksaa tuota muutaman viikon ja haluaa sitten lopettaa, mies motkottaa kun lapsille ei kelpaa mikään. Ei kuitenkaan itse sitoudu huolehtimaan mistään kuljetuksista, varusteista yms. Ei ole koskaan kirjautunut wilmaan, ei lue mitään tiedotteita ja on tasaisen kuutamolla kaikesta mitä lapsille kuuluu ja mitä on menneillään. Kivahan se on kun äiti hoitaa kaiken ja saa itse sitten lyhennetyn version tapahtumista.
Ja toinen mikä häiritsee on se että mies ei kasvata lasta. Ei koskaan perustele asioitaan eikä vaadi lapsilta mitään. Minä juttelen paljon 2 esiteinin kanssa asioita, kerron miksi haluan että he oppivat tiettyjä asioita ja olen jo taaperoiästä asti opettanut huolehtimaan omista tavaroistaan, pyykeistä jne.
Olen tehnyt ison työn että olen saanut lapset tajuamaan ettei arki pyöri ilman että kaikki osallistuu. Mieheltä ei paljon vaadita koska yrittäjä ja aina töissä ( tämä Ok, uskokaa pois). Toki mieskin osallistuu omalla tavallaan, tässä ei mitään mainittavaa.
Kyllähän se sitä on että mies vetää rusinat pullasta ja äidille jää kaikki muu. Älyllisesti miehessä ei pitäisi olla mitään vikaa, siksi tuntuu uskomattomalle tuo miten tyhmä silti pitää olla. Ei osata ennakoida, suunnitella, varmistaa ja ylipäätään huolehtia mistään.
Minulle on hyvin luontaista ja helppoa pitää langat käsissä. En valita enkä väsy niistä, en stressaa koska ne tulee selkärangasta. Ehkä siksi koska minutkin kasvatettiin siten että tulen pärjäämään ja osaan pitää huolen asioita. Siksi hämmästyn melkein päivittäin miten aikuinen ihminen voi oikeasti olla niin kuutamolla kaikesta ja on silti hengissä. Tässä tapauksessa varmasti vain vaimon ansiosta :D
No minä olen just tuollainen oho, olisko pitänyt olla luistimet -äiti. Kantapään kautta olen oppinut tosi monta juttua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus on niin että on vaan pakko suorittaa ja kalenteri on niin täynnä että hirvittää, ihan joka viikko. Olen itse totaali-yh, lasten isä ei osallistu mitenkään, elaritkin maksaa jos jaksaa. Tätä on jatkunut jo vuosia. Minä hoidan kaiken mitä lasten takia on pakko ja arki pyörii. Sitten lasten isä kuitenkin tuli tuossa kylään lapsen syntymäpäivänä ja otti facebookiin ihanan kuvan lapsista ja siis esittää hyvää isää. Vaikka ei nytkään ole yli kolmeen kuukauteen yhtenäkään päivänä ottanut lapsia luokseen, koska tykkää käydä baarissa.
Jos minä en olisi se suorittajaäiti niin ei täällä mikään toimisi. Siksi on tosi kurjaa kuulla kommenttia "tommonen valittaja-äiti" tai "taas sinä valitat, on se muillakin samanlaista". Kun ei ole. Jos vaikka kuolisin niin luulen että lasten isä ei heitä ottaisi silloinkaan.
Ei sinunkaltaistasi täällä kukaan kritisoi. Olet lujilla arjen kanssa, varmasti niin. Nämä varakkaan miehen rahoilla lähinnä kotirouvana elelevät, hieman töitä muodon vuoksi tekevät ärsyttävät. Ainut millä päteä on tuo metatyöäitiys. Ja ongelmat ovat "mies pakkasi lapsille ihan väärät vaatteet Thaimaan matkalle" tai "mies valitsi väärän mekon koulukuvaan" tasoa.
Missä ihmeessä semmosia edes on? Suomalaisista naisista 73 prosenttia käy töissä. Ja loput on perhevapailla tai eläkkeellä tai sairaita.
No tämän ketjun aloittaja esim totesi ettei mies kerkeä osallistumaan arkeen lainkaan. Aika lailla näitä ketjuja kansoittavat ne naiset joissa työnjako hyvin perinteinen: mies tekee pitkää päivää ja hankkii suurimman osan perheen rahoista, nainen on ollut pitkään kotona ja kun takaisin töihin menee tekee lyhyempää päivää huomattavasti kehnommalla palkalla ja huolehtii paljolti arjesta. ja valittaa työnjaosta, sitähän tämä metavalitus on. Vaihtakaa roolit miesten kanssa, te kovapalkkaisiin töihin, mies huolehtii arjesta? Tai jos olette vielä nuoria naisia, huolehtikaa että ette toteuta tuota mallia omassa elämässänne, kouluttautukaa, jakakaa vauvan ja taaperon hoitovapaat miehen kanssa, satsatkaa omaan uraanne. Ja jos ette sitä halua, tajutkaa valintanne seuraukset.
Ja sinä päättelit että aloittaja on laiska rouva? Miten ihmeessä sellaisen päätelmän sait aikaan?
Edelleen 73 prosenttia suomalaisista naisista on töissä. Miesten prosentti on 72. Ei ongelma ole kotirouvuus vaan se että naiset hoitaa kotityöt vaikka tekevät enemmän töitä kuin miehet.
Ja mies voi pitää perhevapaista kaiken muun paitsi 105 päivää äitiysvapaata.
Arvaukseni: huomattavan paljon palstalla aikaa viettävä, kotoa käsin töitä harrastava helsinkiläinen nainen, mies vastaa 80% perheen tuloista, metatyön lisäksi ahdistunut ja tylsistynyt elämäänsä, siksi jatkuva palstailu. NO, nyt meni ilkeäksi mutta hamittaa kun käytin lyhyen tauon ennen tiukkaa sessiota tällaiseen hömppään. Ei täällä kenellekään parempi olo tule, siispä lähden.
Ja niille totaali yh:ille, ei teitä oikeasti kukaan halveksu, arjen pyörittäminen yksin useamman lapsen kanssa yhdistettynä työhön on raskasta, varsinkin kun ei rahalla voi ostaa apua niinkuin varakkaammat kykenevät.
Alue: Aihe vapaa
Olet kyllä aika kaukana arkitodellisuudesta jos siivouksen puutteen luulet lasun aiheuttavan. Tai tietenkin noita voi tehtailla erossa katkeroituneet puolisot toisistaan, kun näin siirtävät oman huonon olonsa lasten niskaan lisäämällä toisen vanhemman katkeruutta. Kouluissa varaudutaan maanantaina suurempaan ruuan kulutukseen, ei siksi, että lapsille olisi tarjottu epäterveellistä ruokaa vaan siksi ettei osa lapsista ole saanut tarpeeksi ruokaa kotonaan. Meillä pojalla oli kaveri tuollaisesta perheestä, tosi mukava poika mutta opin tarjoamaan aina ruokaa kun tuli meille kylään, usein huokaisikin, että ihanaa, kova nälkä. Ja tuo poika oli laiha, ei ylipainoinen. Palstan sossut voi kertoa sinulle enemmän todellisesta elämästä lastensuojelussa, ne on todella sydäntäsärkeviä tapauksia. Tavalliset perheet voivat käväistä lastensuojelun asiakkainen esim kun teinit jäävät kaupungilla kiinni kännissä (joissakin kaupungeissa), mutta asiakkuus on lyhyt ja yleensä perheet pitävät siitä, saavat apua kipuilevien nuorten kanssa. Tuo lasu-pelottelu on mautonta, varsinkin kun tulee metatyöäideiltä joilla ei minkäänlaista kosketusta lastensuojelun arkielämään.