Ihmettelyä suorittajaäiti-keskusteluun liittyen

pari sivua lukaisin, ja vois sanoa että te naiset ihan itse teette normaalista arjesta tuommoisen kiireen.

jos vaatteiden pakkaus pikku reissullekkin on stressiä,niin kannattais mennä terapiaan.

ja asuinpaikan voi valita ettei tarvi jokaista lasta kuskata 7 eri harrastukseen vartin välein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä keskustelu on niin tasotonta miesvihan ja sukupuolistereotypioiden tykitystä ettei tähän oikeastaan kannattaisi osallistuakaan. Teen sen silti.

Oli puhe matkatavaroiden pakkaamisesta. Olkoon se hyvä esimerkki. Se ei ole sukupuolikysymys eikä kerro osaamattomuudesta, jos asioihin suhtautuu eri tavoin. Osa on ylihuolehtivia varmistajia, jotka pohtivat kaikki mahdolliset tilanteet ja kriisit ja varautuvat kaikkeen. He pakkaavat mukaan koko lääkekaapin ja kahden päivän varamuonat sekä kolminkertaisen määrän vaatekertoja kaikkiin eri sääolosuhteisiin. Osa on rentoja tilanteenmukaanluovijoita, jotka pakkaavat oikeasti ihan välttämättömimmän ja ottavat varalta rahaa, niin että yllätysten edessä puuttuvat jutut voi ostaa reissun päällä.

Tämä rennompi lähestymistapa voi olla myös opittua kokemusta. Mulla on takana työn puitteissa satoja matkapäiviä ja olen hiljalleen kehittänyt pakkaamisen ja muut lähdön rutiinit aika virtaviivaisiksi. Aiemmin pakkasin kaiken varman päälle ja tuplasti, joten raahasin isoissa laukuissa turhaa tavaraa ympäri maailmaa. Opin vähitellen käsittämään oikeasti tarpeelliset asiat ja tajusin, että on suorastaan vaikeaa päätyä matkoilla sellaisiin paikkoihin, joista ei löydy ruoka- ja vaatekauppaa sekä apteekkia varten säteeltä. Viimeinen silaus ennakkovarautumisen turhuuteen tuli, kun kaikki se huolella pakattu varmuus hävisi lentokenttien syövereihin pariin otteeseen, joten mukanani olikin sitten tasan se, mitä oli ylläni.

Lasten kanssa matkatessakin ne oikeasti välttämättömät asiat on melko vähät. Suurin osa varmisteluista on sellaista mitä voi suunnitellusti täydentää tai yllätyksissä hankkia reissun päällä. Tietty perussetti tarvikkeita on sama normaali kuin kotonakin, joten jos lapsen hoidosta mitään käsittää eli sitä tekee muutenkin, niin samalla kaavalla se menee matkallakin. Toki on hyvä haukkua isiä, jotka eivät ole kotonakaan lastaan koskaan esim täyttä vuorokautta omatoimisesti hoitaneet - mutta syyllistä voi alkaa vilkuilla peilin kautta silloin.

Jos sinä olisit varautunut, niin sinulla olisi ollut mukana käsimatkatavaroissa parin päivän välttämättömät tavarat. Vaihtopaita, sukat ja alusvaatteet ei paljoa paina eikä vie tilaa. Sen lisäksi itse en ainakaan halua raahata keskellä yötä korvakivusta itkevää lasta apteekkiin särkylääkkeen vuoksi vaan laiskana mieluummin kaivelen sitä kassista.

Jep, yhden kerran jälkeen opin tämän. Särkylääkkeen kaltaiset jutut kuuluukin siihen lapsen perussettiin.

Lisäys vielä ap:ltä: yksi opinkappale tässä on sellainen, että vaikka miten huolestuisi ja varautuisi ennalta, niin saattaa silti maailma laittaa nöyräksi ja tehdä kaiken ennakkohuolehtimisen tyhjäksi. Silloin on kuitenkin pärjättävä jotenkin, joten on parempi jos on luonne, joka ei romahda ennakoimattomista vastuksista vaan sopeutuu. On siis joka tapauksessa varauduttava siihen, ettei ole varautunut kaikkeen. Näin ollen taas on kyseenalaista moittia toisenlaatuista ihmistä siitä, että tämä ei osaa/jaksa/ymmärrä varautua kaikkeen, jos kuitenkin on varautunut selviytymään kaikesta. Lopulta kyse on vain erilaisista ihmisistä ja parisuhteessa pitäisi sietää erilaisuutta, ainakin oman puolison suhteen. 

Amen!

Tässä oli syvää viisautta miehenkin mielestä!

Nämä varautumiskysymykset on juuri tälläisiä. Ensin touhotetaan ja hermoillaan ja pakataan ja varaudutaan ja suunnitellaan viisi viikkoa ennen matkaa ja hermoillaan vähän lisää siitä, että toinen osapuoli (ei väliä, nainen tai mies) ei osallistu.

Sitten kun jotain meneekin sattuman oikusta vi*uiksi, niin se viisi viikkoa hössöttänyt romahtaa, kun ei mikään mennytkään suunnitelmien mukaan, mutta usein se "vetelämpi" osapuoli, joka ei juuri ole korviaan lotkauttanut siihen mennessä, osaa taikoa hatustaan kaniinin B, jonka avulla tilanne saadaan pelastettua.

Yhteispeliä se parisuhde kuitenkin on, niinkuin lastenkasvatuskin. Molemmilla osapuolilla on siihen erilaista annettavaa, kunhan sitä vain osataan arvostaa ja nähdä monenlaiset toimintatavat rikkautena, eikä jumiteta siihen "vain tämä on oikeaoppinen tapa toimia"-kuvioon.

Ei se noin mene. Yleensä se vetelämpi osapuoli on vihainen sille toiselle, kun tämä unohti jotain tai ei osannut varautua. Tuo tilanteen pelastaminen tapahtuu vain elokuvissa ja sieltä sinäkin sen olet keksinyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä keskustelu on niin tasotonta miesvihan ja sukupuolistereotypioiden tykitystä ettei tähän oikeastaan kannattaisi osallistuakaan. Teen sen silti.

Oli puhe matkatavaroiden pakkaamisesta. Olkoon se hyvä esimerkki. Se ei ole sukupuolikysymys eikä kerro osaamattomuudesta, jos asioihin suhtautuu eri tavoin. Osa on ylihuolehtivia varmistajia, jotka pohtivat kaikki mahdolliset tilanteet ja kriisit ja varautuvat kaikkeen. He pakkaavat mukaan koko lääkekaapin ja kahden päivän varamuonat sekä kolminkertaisen määrän vaatekertoja kaikkiin eri sääolosuhteisiin. Osa on rentoja tilanteenmukaanluovijoita, jotka pakkaavat oikeasti ihan välttämättömimmän ja ottavat varalta rahaa, niin että yllätysten edessä puuttuvat jutut voi ostaa reissun päällä.

Tämä rennompi lähestymistapa voi olla myös opittua kokemusta. Mulla on takana työn puitteissa satoja matkapäiviä ja olen hiljalleen kehittänyt pakkaamisen ja muut lähdön rutiinit aika virtaviivaisiksi. Aiemmin pakkasin kaiken varman päälle ja tuplasti, joten raahasin isoissa laukuissa turhaa tavaraa ympäri maailmaa. Opin vähitellen käsittämään oikeasti tarpeelliset asiat ja tajusin, että on suorastaan vaikeaa päätyä matkoilla sellaisiin paikkoihin, joista ei löydy ruoka- ja vaatekauppaa sekä apteekkia varten säteeltä. Viimeinen silaus ennakkovarautumisen turhuuteen tuli, kun kaikki se huolella pakattu varmuus hävisi lentokenttien syövereihin pariin otteeseen, joten mukanani olikin sitten tasan se, mitä oli ylläni.

Lasten kanssa matkatessakin ne oikeasti välttämättömät asiat on melko vähät. Suurin osa varmisteluista on sellaista mitä voi suunnitellusti täydentää tai yllätyksissä hankkia reissun päällä. Tietty perussetti tarvikkeita on sama normaali kuin kotonakin, joten jos lapsen hoidosta mitään käsittää eli sitä tekee muutenkin, niin samalla kaavalla se menee matkallakin. Toki on hyvä haukkua isiä, jotka eivät ole kotonakaan lastaan koskaan esim täyttä vuorokautta omatoimisesti hoitaneet - mutta syyllistä voi alkaa vilkuilla peilin kautta silloin.

Lähdetään viikon etelänlomalle. Ensimmäiseen kolmeen päivään lapset eivät pääse uimaan tai leikkialueelle. Koska varusteita puuttuu.

Neljäs päivä ja viides päivä shoppaillaan niitä varusteita.

Kuudes päivä lomaillaan paitsi että istutaan hotellihuoneessa odottamassa lääkäriä, koska ei ole niitä lääkkeitä.

Seitsemäntenä lähdetään kotiin.

Kotona joka mukulalla on sitten vähän käytettyjä tarvikkeita läjäpäin. Joita äiti sitten lajittelee ja hinnoittelee kirpparille.

Ja viikon päästä tulee 300 euron ylimääräinen lasku tarvikkeista ja vaatteista joita ei olisi tarvinnut ostaa.

Tässä on kyllä sitten aivan täydellisen tontut isä JA äiti, jos vasta neljäntenä päivänä keksitään lähteä ostamaan uimavaatteita, joita myydään joka ikisessä kojussa joka ikisessä rantakohteessa. Uikkarit ja pyyhkeen saa tyyliin hotellin marketista. Ai niin, mutta pitää olla päästä varpaisiin erikseen netistä tilatussa uv-kaavussa ennen kuin voi pistää nenän ulos hotellihuoneesta.

Tai mitä voi puuttua ettei kolmeen päivään pääse edes hotellin leikkialueelle. Alastiko ne tenavat lähti sinne reissuun?

Särkylääkettä yms. perusjuttua on toki hybä varata lapsille ja aikuisille. Aika pienillekin voi kyllä puolittaa sen buranan jos on vaan aikuisten särkylääkkeet matkassa.

Vierailija kirjoitti:

Olette te suorittajaäidit toisaalta oikeassakin.

Mutta, miehenä näkökulmani asiaan on myös se, että naiset ovat ihan itse luoneet sen suorittamisympäristönsä ja ne normit, joiden mukaan tämä koko systeemi pyörii. Miesten mielestä siinä on reippaasti yli puolet joutavanpäiväistä höpöhöpöä, jota ilmankin tultaisiin toimeen.

Ja koska miehet pitävät osaa teidän keksinnöistänne höpöhöpönä, eivät he myöskään ole kovin innokkaita sitten niiden eteen näkemään vaivaakaan.

Kärjistetään:

- Jos miehet saisivat päättää, ei sukulaisten luona vierailtaisi --> kenenkään ei tarvitse miettiä vähääkään, että tuliko nyt Emma-Inkerille pakattua vaippoja ja sukkia yms riittävästi.

- Jos miehet saisivat päättää, ei koulusta läheteltäisi mitään lappuja eikä wilma-viestejä, eikä pidettäisi kaiken maailman vanhempainiltoja --> kenenkään ei tarvitse miettiä, onko viestit luettu ja onko leivottu johonkin myyjäisiin ja koska sinne vanhempainiltaan pitää olla lähdössä.

- Jos miehet saisivat päättää, kotona siivottaisiin vähän isommin kerran parissa kuukaudessa --> kenekään ei tarvitsisi stressata sotkuisesta kodista, kun joka kodissa näyttäisi samalta, legoja ja vaatteita pitkin lattioita (se jota häiritsee, voi tarpeen tullen työntää vaikka lumilapiolla enimmät seinän viereen).

- Jos miehet saisivat päättää, ei mietittäisi koko ajan jotain ruuan terveellisyyttä ja hammaslääkäriaikoja ja vaatehankintoja --> kenenkään ei tarvitsisi stressata ja suunnitella, eleltäisiin vaan menemään ihan rauhassa.

- Jos miehet saisivat päättää, lapset ja aikuiset eivät harrastaisi läheskään niin paljon kuin nykyään --> kenenkään ei tarvitsisi aikatauluttaa päiväänsä ja kuljettaa autolla pikku pataljoonan verran väkeä joka ilta ympäri kaupunkia.

jne...

No kärjistetään sitten näinkin päin: Näkymä perheeseen, jossa elellään miehen päätösten varassa- kaikki turha höpöhöpö on jätetty pois:

Nicopetteri ja Janica, jotka eivät harrasta mitään, istuvat siivottomassa kodissa liian pienet, vatsan kohdaltakin kiristävät pieruverkkarit jalassa roiskeläppäpizaa syöden, ruokajuomana kokis. Kaveri pyytää uimahalliin mukaan, mutta sinne ei ole asiaa koska kummallakaan ei valitettavasti ole päälle sopivaa uima-asua. Molemmat valittavat kovaa hammassärkyä. Mummi soittaa, jolloin kumpikaan ei oikein tiedä kuka siellä puhelimessa oikein on. Keväällä todistuksessa on pelkkiä vitosia ja isi saa raivarin - mutta hei, sehän on vaan elämää, näin sitä elellään menemään ihan rauhassa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä keskustelu on niin tasotonta miesvihan ja sukupuolistereotypioiden tykitystä ettei tähän oikeastaan kannattaisi osallistuakaan. Teen sen silti.

Oli puhe matkatavaroiden pakkaamisesta. Olkoon se hyvä esimerkki. Se ei ole sukupuolikysymys eikä kerro osaamattomuudesta, jos asioihin suhtautuu eri tavoin. Osa on ylihuolehtivia varmistajia, jotka pohtivat kaikki mahdolliset tilanteet ja kriisit ja varautuvat kaikkeen. He pakkaavat mukaan koko lääkekaapin ja kahden päivän varamuonat sekä kolminkertaisen määrän vaatekertoja kaikkiin eri sääolosuhteisiin. Osa on rentoja tilanteenmukaanluovijoita, jotka pakkaavat oikeasti ihan välttämättömimmän ja ottavat varalta rahaa, niin että yllätysten edessä puuttuvat jutut voi ostaa reissun päällä.

Tämä rennompi lähestymistapa voi olla myös opittua kokemusta. Mulla on takana työn puitteissa satoja matkapäiviä ja olen hiljalleen kehittänyt pakkaamisen ja muut lähdön rutiinit aika virtaviivaisiksi. Aiemmin pakkasin kaiken varman päälle ja tuplasti, joten raahasin isoissa laukuissa turhaa tavaraa ympäri maailmaa. Opin vähitellen käsittämään oikeasti tarpeelliset asiat ja tajusin, että on suorastaan vaikeaa päätyä matkoilla sellaisiin paikkoihin, joista ei löydy ruoka- ja vaatekauppaa sekä apteekkia varten säteeltä. Viimeinen silaus ennakkovarautumisen turhuuteen tuli, kun kaikki se huolella pakattu varmuus hävisi lentokenttien syövereihin pariin otteeseen, joten mukanani olikin sitten tasan se, mitä oli ylläni.

Lasten kanssa matkatessakin ne oikeasti välttämättömät asiat on melko vähät. Suurin osa varmisteluista on sellaista mitä voi suunnitellusti täydentää tai yllätyksissä hankkia reissun päällä. Tietty perussetti tarvikkeita on sama normaali kuin kotonakin, joten jos lapsen hoidosta mitään käsittää eli sitä tekee muutenkin, niin samalla kaavalla se menee matkallakin. Toki on hyvä haukkua isiä, jotka eivät ole kotonakaan lastaan koskaan esim täyttä vuorokautta omatoimisesti hoitaneet - mutta syyllistä voi alkaa vilkuilla peilin kautta silloin.

Lähdetään viikon etelänlomalle. Ensimmäiseen kolmeen päivään lapset eivät pääse uimaan tai leikkialueelle. Koska varusteita puuttuu.

Neljäs päivä ja viides päivä shoppaillaan niitä varusteita.

Kuudes päivä lomaillaan paitsi että istutaan hotellihuoneessa odottamassa lääkäriä, koska ei ole niitä lääkkeitä.

Seitsemäntenä lähdetään kotiin.

Kotona joka mukulalla on sitten vähän käytettyjä tarvikkeita läjäpäin. Joita äiti sitten lajittelee ja hinnoittelee kirpparille.

Ja viikon päästä tulee 300 euron ylimääräinen lasku tarvikkeista ja vaatteista joita ei olisi tarvinnut ostaa.

Tässä on kyllä sitten aivan täydellisen tontut isä JA äiti, jos vasta neljäntenä päivänä keksitään lähteä ostamaan uimavaatteita, joita myydään joka ikisessä kojussa joka ikisessä rantakohteessa. Uikkarit ja pyyhkeen saa tyyliin hotellin marketista. Ai niin, mutta pitää olla päästä varpaisiin erikseen netistä tilatussa uv-kaavussa ennen kuin voi pistää nenän ulos hotellihuoneesta.

Tai mitä voi puuttua ettei kolmeen päivään pääse edes hotellin leikkialueelle. Alastiko ne tenavat lähti sinne reissuun?

Särkylääkettä yms. perusjuttua on toki hybä varata lapsille ja aikuisille. Aika pienillekin voi kyllä puolittaa sen buranan jos on vaan aikuisten särkylääkkeet matkassa.

Hattu joltakulta lapsista, kunnolliset kengät joltakulta, hellesortsit kolmannelta ja tarpeeksi vahva aurinkovoide. Ja nytkö se matka-apteekki oli hyvä olemassa?

Vierailija kirjoitti:

pari sivua lukaisin, ja vois sanoa että te naiset ihan itse teette normaalista arjesta tuommoisen kiireen.

jos vaatteiden pakkaus pikku reissullekkin on stressiä,niin kannattais mennä terapiaan.

ja asuinpaikan voi valita ettei tarvi jokaista lasta kuskata 7 eri harrastukseen vartin välein.

Tuo asuinpaikkajuttu jaksaa naurattaa. Ensinnäkin useimmilla lapsilla on joku harrastus jo 5-vuotiaana. Sen ikäistä ei voi lähettää yksin edes viereiseen kortteliin. Toisekseen, onnea vaan asuinpaikan valitsemiseen siten, että vaikka kahden lapsen harrastukset, joissa lapset itse viihtyvät ja joita haluavat harrastaa, ovat niin lähellä, että lapset voivat mennä niihin aina itse. Esim.lähes jokaisessa joukkuelajissa - joista ainakin mun lapsista 2/3 on paljon tykännyt - treenit ovat ympäri kaupunkia. Sitten on vielä pelit erikseen. Toki lapselle voi sanoa ettet sitten harrasta, mutta aika karua se on. Kaikki lapset ei tietty halua harrastusta mutta jos haluaa niin en oman viitsimisen takia rupeaisi kieltämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä keskustelu on niin tasotonta miesvihan ja sukupuolistereotypioiden tykitystä ettei tähän oikeastaan kannattaisi osallistuakaan. Teen sen silti.

Oli puhe matkatavaroiden pakkaamisesta. Olkoon se hyvä esimerkki. Se ei ole sukupuolikysymys eikä kerro osaamattomuudesta, jos asioihin suhtautuu eri tavoin. Osa on ylihuolehtivia varmistajia, jotka pohtivat kaikki mahdolliset tilanteet ja kriisit ja varautuvat kaikkeen. He pakkaavat mukaan koko lääkekaapin ja kahden päivän varamuonat sekä kolminkertaisen määrän vaatekertoja kaikkiin eri sääolosuhteisiin. Osa on rentoja tilanteenmukaanluovijoita, jotka pakkaavat oikeasti ihan välttämättömimmän ja ottavat varalta rahaa, niin että yllätysten edessä puuttuvat jutut voi ostaa reissun päällä.

Tämä rennompi lähestymistapa voi olla myös opittua kokemusta. Mulla on takana työn puitteissa satoja matkapäiviä ja olen hiljalleen kehittänyt pakkaamisen ja muut lähdön rutiinit aika virtaviivaisiksi. Aiemmin pakkasin kaiken varman päälle ja tuplasti, joten raahasin isoissa laukuissa turhaa tavaraa ympäri maailmaa. Opin vähitellen käsittämään oikeasti tarpeelliset asiat ja tajusin, että on suorastaan vaikeaa päätyä matkoilla sellaisiin paikkoihin, joista ei löydy ruoka- ja vaatekauppaa sekä apteekkia varten säteeltä. Viimeinen silaus ennakkovarautumisen turhuuteen tuli, kun kaikki se huolella pakattu varmuus hävisi lentokenttien syövereihin pariin otteeseen, joten mukanani olikin sitten tasan se, mitä oli ylläni.

Lasten kanssa matkatessakin ne oikeasti välttämättömät asiat on melko vähät. Suurin osa varmisteluista on sellaista mitä voi suunnitellusti täydentää tai yllätyksissä hankkia reissun päällä. Tietty perussetti tarvikkeita on sama normaali kuin kotonakin, joten jos lapsen hoidosta mitään käsittää eli sitä tekee muutenkin, niin samalla kaavalla se menee matkallakin. Toki on hyvä haukkua isiä, jotka eivät ole kotonakaan lastaan koskaan esim täyttä vuorokautta omatoimisesti hoitaneet - mutta syyllistä voi alkaa vilkuilla peilin kautta silloin.

Lähdetään viikon etelänlomalle. Ensimmäiseen kolmeen päivään lapset eivät pääse uimaan tai leikkialueelle. Koska varusteita puuttuu.

Neljäs päivä ja viides päivä shoppaillaan niitä varusteita.

Kuudes päivä lomaillaan paitsi että istutaan hotellihuoneessa odottamassa lääkäriä, koska ei ole niitä lääkkeitä.

Seitsemäntenä lähdetään kotiin.

Kotona joka mukulalla on sitten vähän käytettyjä tarvikkeita läjäpäin. Joita äiti sitten lajittelee ja hinnoittelee kirpparille.

Ja viikon päästä tulee 300 euron ylimääräinen lasku tarvikkeista ja vaatteista joita ei olisi tarvinnut ostaa.

Tässä on kyllä sitten aivan täydellisen tontut isä JA äiti, jos vasta neljäntenä päivänä keksitään lähteä ostamaan uimavaatteita, joita myydään joka ikisessä kojussa joka ikisessä rantakohteessa. Uikkarit ja pyyhkeen saa tyyliin hotellin marketista. Ai niin, mutta pitää olla päästä varpaisiin erikseen netistä tilatussa uv-kaavussa ennen kuin voi pistää nenän ulos hotellihuoneesta.

Tai mitä voi puuttua ettei kolmeen päivään pääse edes hotellin leikkialueelle. Alastiko ne tenavat lähti sinne reissuun?

Särkylääkettä yms. perusjuttua on toki hybä varata lapsille ja aikuisille. Aika pienillekin voi kyllä puolittaa sen buranan jos on vaan aikuisten särkylääkkeet matkassa.

Hattu joltakulta lapsista, kunnolliset kengät joltakulta, hellesortsit kolmannelta ja tarpeeksi vahva aurinkovoide. Ja nytkö se matka-apteekki oli hyvä olemassa?

Ja mitä noista ei todellakaan muka saa jokaisen rantakohteen lähikadulta? Ei ehkä Gugguuta, mutta että kauppoista ei saisi lapselle hattua, shortseja ja "crocseja" n. viiden minuutin panostuksella. Ja edelleen, alastiko ne tenavat reissuun lähti jos vasta neljäntenä päivänä voi poistua huoneesta.

Lääkkeet matkassa on hyvä idea ihan lapsille ja aikuisille. En tiedä mihin viittaat. En ole koskaan ollut muuta mieltä. Mutta maailma ei siihenkään kaadu, tämän korjaaminen vaan voi ottaa enemmän aikaa ja vaivaa.

Tietenkin lähtökohtaisesti kaikki on helpompaa kun on tarvittavat asiat mukana. Mutta suorittaja saa itkuraivarin kun lapsen lippalakki on jäänyt kotiin. Normaali ihminen kävelee kauppaan ja ostaa lippalakin. Tuskin kenenkään lomabudjetti siihen kaatuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä keskustelu on niin tasotonta miesvihan ja sukupuolistereotypioiden tykitystä ettei tähän oikeastaan kannattaisi osallistuakaan. Teen sen silti.

Oli puhe matkatavaroiden pakkaamisesta. Olkoon se hyvä esimerkki. Se ei ole sukupuolikysymys eikä kerro osaamattomuudesta, jos asioihin suhtautuu eri tavoin. Osa on ylihuolehtivia varmistajia, jotka pohtivat kaikki mahdolliset tilanteet ja kriisit ja varautuvat kaikkeen. He pakkaavat mukaan koko lääkekaapin ja kahden päivän varamuonat sekä kolminkertaisen määrän vaatekertoja kaikkiin eri sääolosuhteisiin. Osa on rentoja tilanteenmukaanluovijoita, jotka pakkaavat oikeasti ihan välttämättömimmän ja ottavat varalta rahaa, niin että yllätysten edessä puuttuvat jutut voi ostaa reissun päällä.

Tämä rennompi lähestymistapa voi olla myös opittua kokemusta. Mulla on takana työn puitteissa satoja matkapäiviä ja olen hiljalleen kehittänyt pakkaamisen ja muut lähdön rutiinit aika virtaviivaisiksi. Aiemmin pakkasin kaiken varman päälle ja tuplasti, joten raahasin isoissa laukuissa turhaa tavaraa ympäri maailmaa. Opin vähitellen käsittämään oikeasti tarpeelliset asiat ja tajusin, että on suorastaan vaikeaa päätyä matkoilla sellaisiin paikkoihin, joista ei löydy ruoka- ja vaatekauppaa sekä apteekkia varten säteeltä. Viimeinen silaus ennakkovarautumisen turhuuteen tuli, kun kaikki se huolella pakattu varmuus hävisi lentokenttien syövereihin pariin otteeseen, joten mukanani olikin sitten tasan se, mitä oli ylläni.

Lasten kanssa matkatessakin ne oikeasti välttämättömät asiat on melko vähät. Suurin osa varmisteluista on sellaista mitä voi suunnitellusti täydentää tai yllätyksissä hankkia reissun päällä. Tietty perussetti tarvikkeita on sama normaali kuin kotonakin, joten jos lapsen hoidosta mitään käsittää eli sitä tekee muutenkin, niin samalla kaavalla se menee matkallakin. Toki on hyvä haukkua isiä, jotka eivät ole kotonakaan lastaan koskaan esim täyttä vuorokautta omatoimisesti hoitaneet - mutta syyllistä voi alkaa vilkuilla peilin kautta silloin.

Lähdetään viikon etelänlomalle. Ensimmäiseen kolmeen päivään lapset eivät pääse uimaan tai leikkialueelle. Koska varusteita puuttuu.

Neljäs päivä ja viides päivä shoppaillaan niitä varusteita.

Kuudes päivä lomaillaan paitsi että istutaan hotellihuoneessa odottamassa lääkäriä, koska ei ole niitä lääkkeitä.

Seitsemäntenä lähdetään kotiin.

Kotona joka mukulalla on sitten vähän käytettyjä tarvikkeita läjäpäin. Joita äiti sitten lajittelee ja hinnoittelee kirpparille.

Ja viikon päästä tulee 300 euron ylimääräinen lasku tarvikkeista ja vaatteista joita ei olisi tarvinnut ostaa.

Tässä on kyllä sitten aivan täydellisen tontut isä JA äiti, jos vasta neljäntenä päivänä keksitään lähteä ostamaan uimavaatteita, joita myydään joka ikisessä kojussa joka ikisessä rantakohteessa. Uikkarit ja pyyhkeen saa tyyliin hotellin marketista. Ai niin, mutta pitää olla päästä varpaisiin erikseen netistä tilatussa uv-kaavussa ennen kuin voi pistää nenän ulos hotellihuoneesta.

Tai mitä voi puuttua ettei kolmeen päivään pääse edes hotellin leikkialueelle. Alastiko ne tenavat lähti sinne reissuun?

Särkylääkettä yms. perusjuttua on toki hybä varata lapsille ja aikuisille. Aika pienillekin voi kyllä puolittaa sen buranan jos on vaan aikuisten särkylääkkeet matkassa.

Hattu joltakulta lapsista, kunnolliset kengät joltakulta, hellesortsit kolmannelta ja tarpeeksi vahva aurinkovoide. Ja nytkö se matka-apteekki oli hyvä olemassa?

Ja mitä noista ei todellakaan muka saa jokaisen rantakohteen lähikadulta? Ei ehkä Gugguuta, mutta että kauppoista ei saisi lapselle hattua, shortseja ja "crocseja" n. viiden minuutin panostuksella. Ja edelleen, alastiko ne tenavat reissuun lähti jos vasta neljäntenä päivänä voi poistua huoneesta.

Lääkkeet matkassa on hyvä idea ihan lapsille ja aikuisille. En tiedä mihin viittaat. En ole koskaan ollut muuta mieltä. Mutta maailma ei siihenkään kaadu, tämän korjaaminen vaan voi ottaa enemmän aikaa ja vaivaa.

Tietenkin lähtökohtaisesti kaikki on helpompaa kun on tarvittavat asiat mukana. Mutta suorittaja saa itkuraivarin kun lapsen lippalakki on jäänyt kotiin. Normaali ihminen kävelee kauppaan ja ostaa lippalakin. Tuskin kenenkään lomabudjetti siihen kaatuu.

Matkakohde valittu huolimattomasti. Siellä ei ole kunnollista kauppaa. Vain markkinat kerran viikossa.

Ja siellä lomailee vaib espanjalaisia joten skandinaavilapsille käyvä aurinkovoide pitää hakea lähikaupungista 60 kilsan päästä jonne kulkee bussi vain joka toinen päivä.

Apteekkia ei ole sielläkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokin idea siinä on että äidin- ja isänvaistot on erilaisia ja isä ei osaa olla äiti. 

Aivan paskanjauhantaa tämä kommentti.

Mun mies on hoitanut lapsia suurimman osan niiden elämästä kun itse opiskelin ja meillä näitä ongelmia ei ole ollut. Mies sanoo itse että se johtuu suomalaisesta kulttuurista, jossa miehet ovat (suora lainaus): ”suurin osa mammanpoikia”. Siis että koskaan ei ole kotona vaadittu tekemään kasvaessa mitään kotitöitä, ei ole vaadittu kesätöihin, ei ole annettu ja vaadittu vastuuta jne.

Mieheni mielestä se johtuu siitä että suomalaisessa kulttuurissa miehet ja naiset kasvatetaan niin eri tavoin. Oma mieheni on britti eikä koskaan edes kehtaisi olla niin avuton, että jos oma vauva itkee sanoisi vaimolleen: ”mee sä kun mä en osaa”. Aidosti oikeasti tiedän näitä suomalaisia isiä ja yhdenkin miehen joka ei vaan osaa olla 2-vuotiaansa kanssa kuin max tunnin itsekseen. Ja vetoaa siihen ettei osaa olla lapsen kanssa. Kuka tahansa vastuuntuntoinen aikuinen osaa olla lapsen kanssa kunnon tarvis!

Ja näitä av keskusteluja lukiessa tämä korostuu aina, millaisia suomalaiset isät ovat. Kiinnostaisi tietää, ovatko muut monikulttuurissa perheissä elävät huomanneet saman?

Mulla on ollut jo kauan itäeurooppalainen mies. Suomalaista ei ole ollut, joten en tiedä, millaista sellaisen kanssa olisi ollut, mutta liki 20 vuotta AV:lla ei maalaile monestakaan mairittelevaa kuvaa. Omani on hyvin perhekeskeinen ja on pitänyt lapsistaan ja vaimostaan hyvin huolen. Kunnia-asiahan se on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä haluaisin nähdä tämän asian esitettävän toisinkin päin, että sille isälle ei anneta mahdollisuutta. Äitiyden tuomasta vallasta ei voi koskaan keskustella riittävän avoimesti, kun alkaa ulina miesvauvoista. 

Tuo oli alkuperäisen artikkelin, psykologin ja perheneuvojan asiantuntijanäkökulma. Ulimamma vaan trollasi ketjun tukkoon ja nyt avasi omansa jossa ikävät faktat eivät niin paljoa häiritse volinaa.

Niin olikin, mutta se oli tosiaan vain näkökulma. Joka asiallisesti kyseenalaistettiin. Kuten myös avauksessa. Miksi kukaan ei osaa vastata ap:n kysymykseen, että miksi naiset oppivat hoitamaan lasten asiat niin että lapset eivät palele, myöhästy, ole nälissään jne ilman että heille "annetaan vastuuta" tai kädestä pitäen opetetaan, jos kerran miehet eivät tähän pysty?

(Omasta mielestäni siis miehet kykekevät tähän aivan hyvin, omani ainakin, mutta hän onkin ollut 2 vuotta kotona. ihmettelen vain tuota logiikkaa, että miehet eivät voi oppia ellei heille anneta vastuuta/mahdollisuutta/paapota...miten naiset siis pystyvät siihen?)

Miehet kykenevät tuohon aivan hyvin. Mutta kun eivät tee kaikkea juuri samalla lailla kuin superäiti, eivät äitien mielestä kykene. Olen nainen, ja varmasti näiden kotiäitiperfektionistien mielestä yhtä kelvoton vanhempi kuin miehet. Äitiysloman aikana siivoamisen sijaan tein uraani edistävää työtä koneella vauvojen päiväunien ajan, meillä siivottiin varsin maltillisesti eikä varmasti superäitien kriteerien mukaisesti, lapsille laitettiin aamulla ensimmäiset vastaantulleet vaatteet kun lähtivät perhepäivähoitajalle, syntymäpäivät muistettiin ja kaverisynttäreitä järjestettiin mutta ei lähdetty mukaan kilpailemaan näyttävimmistä sellaisista, tarhan ja koulun vanhempaisilloissa käytiin kun kerettiin, hammaslääkärit, neuvolat ja lääkärit hoisi mies tai minä, kumpi kerkesi ja molemmat auttoivat lapsia koulussa aina tarpeen mukaan. Melkoista huithapelivanhemmuutta, tyttärellä vieläkin välillä eriparisukat jalassa. Mutta tuo 23 v valmistuu kohta oikiksesta, poika 25 v viimeistelee lääkiksessä omaa tutkintoaan. Molemmat suht tasapainoisia, soittelevat molemmille vanhemmille iloistaan ja suruistaan opiskelupaikkakunniltaan ja omissa parisuhteissaan ovat hyvin tasa-arvoisia. Paljonkohan he olisivat hyötyneet jos minä äitinä olisin panostanut enemmän metatöihin, käyttänyt työn sijaan aikani oikeanlaisten juhlamekkojen etsimiseen tai istunut jokaikisessä vanhempainillassa ja lukenut jokaikisen Wilmaviestin. Oletteko supermetatyöäidit ajatelleet, että siirrätte mallioppimisen kautta omille tyttärillenne ja pojillenne malleja tasa-arvosta ja parisuhteesta? 

Te ette tiedä millaisra se vanhemmuus nykyään on, kun ei ole niitä palveluja mitä te vielä nautitte.

Ja kasvatuksen tasosta ei kerro yhtikäs mitään se että onko lapsi akateeminen vai ei.

T. Akateeminen uraäiti

Sori myöhäinen vastaus, mutta näyttipä tämä ketju löytyneen taas pinnalle sopivasti taukoni aikaan. Mitä palveluja? Lapsemme olivat suurimmaksi osaksi yksityisessä päiväkodissa, terveydenhoidossa käytettiin paljon yksityistä koska silloin ajat töihin sopivat, no neuvolasta tulivat ensimmäisen tarkastuksen kotiin tekemään synnytyksen jälkeen, tuotako tarkoitat? Ei 90-luvulla ollut mitään palveluja, ainakaan meille. Ja kasvatuksen taso, tuo lienee hankala arvioida. Parhaiten sen näette myöhemmin lapsista itsestään, ei lapsen akateemisuudesta vaan pikemminkin tasapainoisuudesta, suhtautumisesta elämään ja niihin väistämättä eteen tuleviin vastoinkäymisiin. Ja lasten suhteessa vanhempiin kun ovat jo aikuisia. Meillä rento mutta rakastava tyyli toi hyvin läheiset välit, kuitenkin kumpikin vanhempi teki uraa eikä uhrannut elämäänsä lapsilleen, jonka vuoksi pystyi hyväksymään lasten itsenäistymisen, heidän omat ajatukset, kiinnostukset ja oman tilan tarpeen. Nyt välit hyvät ja heidän ehdoillaan läheiset, kertovat mitä haluavat, nauvomme ja autamme kun sitä haluavat, emme yritä kontrolloida ja määräillä heidän elämäänsä. Jos lapsistaan tekee projektin itselleen on hankala luovuttaa vastuuta aikuistuville lapsille, sen ole huomannut ikäisiäni vanhempia seuratessa. Entä jos se lapsi pakkaa matkaa varten väärin, syö vääränlaista ruokaa, hankkii vääränlaisen ammatin? Onko tuolloinkin hyvää kasvatusta sen suorittajaäidin kommentoida ja kontrolloida aikuisen/aikuistuvan lapsen elämää? Ja nyt kaikki me uraäidit takaisin töihin, eipä ne raportit ja budjetit valmistu palstaillessa.

Lähineuvola, lähiterveyskeskus, lähipäiväkoti, lähikoulu ja koulukirjat.

Edellinen lastensuojelulaki ja edellinen varhaiskasvatussuunnitelma jos sitäkään, edellinen ops.

Jaahas, täällä keskusteleekin supermetatyöaidit, tunnistan jostain parin vuoden takaisesta ketjusta, jäi mieleen huvittavuudessaan. Vuosien kokemus metatöistä uhrautavasti leipoen jokaiseen lastentarhan ja koulun myyjäiseen, taistelu homekouluista ja vanhojen koulukirjojen kierrätyksestä, hillitön tukeminen (painostus) lasten koulunkäynnin edistyksen puolesta, ja kaikki tämä pyyteettömästi ahdistuen, perheelle hermostuen ja miestä haukkuen. Ja opettajakoulutuksen omaavaksi harvinaisen kehno historian tuntemus. OPSeja suurempi asia oli 90-luvun lama, ja 1993 tullut laki jossa kunnat saivat itse päätäntävaltaa sosiaali- ja terveydenhoidon suunnittelusta ja valtionosuuden käytöstä. Nuo palvelut eivät todellakaan olleet yhtään sen paremmat kuin nykyään asuinkaupungissani. Minun lapsillani oli koko kouluajan käytetyt koulukirjat ja tehtävät tehtiin vihkoon (asia joka vastikään tullut Helsinkiin?). OPSien muuttumiset ei taida maailmaa oikeasti kuitenkaan kaataa, uskoisin suurin piirtein samojen asioiden siellä olevan, ja jos metodit muuttuvat interaktiivisemmiksi ja lasten omaa aktiivisuutta tiedonhaussa kehittäviksi, niin upeaa.

Jos siitä tulee itselle parempi mieli ja perheessä mukavampi yhteishenki, niin saahan sitä jatkaa valitsemallaan linjalla, ihmetellä miksi suorittajaäitien panosta ei arvostella ja kuinka vastuuttomia ne miehet ovat. Aika monet linjalla jatkaneet ovat saaneetkin asenteellaan tilanteeseen muutosta, miehet ovat kyllästyneet ja hävinneet takavasemmalle - ja yllättäen ne lapsetkaan eivät vanhetessaan tuota uhrautuvaa, kaikenkontrolloivaa asennetta arvosta. Jokainen eläköön kuinka parhaaksi näkee, vaikka sitten valittaen.

Vierailija kirjoitti:

Minä en oikein ymmärrä. Omaa isääni ei voinut vähempää kiinnostaa vanhempainillat tai meidän lasten pakolliset eri tavaroiden myynnit että päästään leirikouluun. Ei juurikaan ollut kiinnostunut jääkaapin sisällöstä, pyykinpesusta tai henkisestä hyvinvoinnista. 

Mutta auta armias, jos autosta alkoi kuulua joku epätavallinen kolina. Sitten kyllä monta iltaa selattiin Bilteman varaosaluetteloa, soitettiin siskon miehelle että pääseekö viikonloppuna autotallin montulle vähän koputtelemaan että mikä homma? 

Että kyllä ne varmaan osaa, miehet. Niitä ei vain kiinnosta. 

Minun mieheni on samanlainen. Kun vauvamme oli vuosia vuosia sitten ensimmäisen kerran yökylässä, minua tietysti jännitti miten menee ja pohdin ääneen (ihan rennosti ja hymyillen, en hysteerisesti) että kuinkahan se yö sujuu muualla kuin kotona. Mies katsoi ihmeissään että mitä sä höpötät, kaikki naisethan lapsia osaa hoitaa!

Kerran sitten lainasi prätkäänsä kaverilleen. Ravasi hermostuneena ympäri kämppää ja illalla hyöri ja pyöri sängyssä saamatta unta. Kun kysyin mikä hätänä, mies melkein väänsi itkua ”kun mä pelkään että Make kolaroi sen”. Hän oli oikeasti kauhusta jäykkänä niin kauan että rakas prätkä palautui ehjänä kotiin.

Eli kyllä ne miehetkin stressaa ja suorittaa. Autoja ja moottoripyöriä, ei isyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Kun tulee argumenteissa turpiin kahden päivän jankuttamisessa, pitää avata samasta aiheesta uusi ketju. Väsytystaktiikan multihuipentuma. XD

Samanlaisia tyyppejä palsta täynnä, stereotyyppisiä väittämiä miesten ja naisten rooleista, parinvalinnasta jne.

Vierailija kirjoitti:

Olette te suorittajaäidit toisaalta oikeassakin.

Mutta, miehenä näkökulmani asiaan on myös se, että naiset ovat ihan itse luoneet sen suorittamisympäristönsä ja ne normit, joiden mukaan tämä koko systeemi pyörii. Miesten mielestä siinä on reippaasti yli puolet joutavanpäiväistä höpöhöpöä, jota ilmankin tultaisiin toimeen.

Ja koska miehet pitävät osaa teidän keksinnöistänne höpöhöpönä, eivät he myöskään ole kovin innokkaita sitten niiden eteen näkemään vaivaakaan.

Kärjistetään:

- Jos miehet saisivat päättää, ei sukulaisten luona vierailtaisi --> kenenkään ei tarvitse miettiä vähääkään, että tuliko nyt Emma-Inkerille pakattua vaippoja ja sukkia yms riittävästi.

- Jos miehet saisivat päättää, ei koulusta läheteltäisi mitään lappuja eikä wilma-viestejä, eikä pidettäisi kaiken maailman vanhempainiltoja --> kenenkään ei tarvitse miettiä, onko viestit luettu ja onko leivottu johonkin myyjäisiin ja koska sinne vanhempainiltaan pitää olla lähdössä.

- Jos miehet saisivat päättää, kotona siivottaisiin vähän isommin kerran parissa kuukaudessa --> kenekään ei tarvitsisi stressata sotkuisesta kodista, kun joka kodissa näyttäisi samalta, legoja ja vaatteita pitkin lattioita (se jota häiritsee, voi tarpeen tullen työntää vaikka lumilapiolla enimmät seinän viereen).

- Jos miehet saisivat päättää, ei mietittäisi koko ajan jotain ruuan terveellisyyttä ja hammaslääkäriaikoja ja vaatehankintoja --> kenenkään ei tarvitsisi stressata ja suunnitella, eleltäisiin vaan menemään ihan rauhassa.

- Jos miehet saisivat päättää, lapset ja aikuiset eivät harrastaisi läheskään niin paljon kuin nykyään --> kenenkään ei tarvitsisi aikatauluttaa päiväänsä ja kuljettaa autolla pikku pataljoonan verran väkeä joka ilta ympäri kaupunkia.

jne...

Luuletko, että me naiset niitä halutaan :D Minä ainakin n 50-vuotiaana tykkäisin, että lapset kävis koulussa oppimassa ja vapaat leikkis kavereiden kanssa.  Syötäs niin että jaksettais, vaatteet pitäs kattoa niin että on ehjät, puhtaat ja sopivat.  Hammaslääkärissä pitäs käydä silti, koska jos sen jättäis pois, niin viimeistään silloin puuttuu viranomaiset. Ei enää ole myöskään ruokailu tai kodin siivoaminen omia asioita, joku huolestuu ja tekee ilmoituksen.

Sylvester kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olette te suorittajaäidit toisaalta oikeassakin.

Mutta, miehenä näkökulmani asiaan on myös se, että naiset ovat ihan itse luoneet sen suorittamisympäristönsä ja ne normit, joiden mukaan tämä koko systeemi pyörii. Miesten mielestä siinä on reippaasti yli puolet joutavanpäiväistä höpöhöpöä, jota ilmankin tultaisiin toimeen.

Ja koska miehet pitävät osaa teidän keksinnöistänne höpöhöpönä, eivät he myöskään ole kovin innokkaita sitten niiden eteen näkemään vaivaakaan.

Kärjistetään:

- Jos miehet saisivat päättää, ei sukulaisten luona vierailtaisi --> kenenkään ei tarvitse miettiä vähääkään, että tuliko nyt Emma-Inkerille pakattua vaippoja ja sukkia yms riittävästi.

- Jos miehet saisivat päättää, ei koulusta läheteltäisi mitään lappuja eikä wilma-viestejä, eikä pidettäisi kaiken maailman vanhempainiltoja --> kenenkään ei tarvitse miettiä, onko viestit luettu ja onko leivottu johonkin myyjäisiin ja koska sinne vanhempainiltaan pitää olla lähdössä.

- Jos miehet saisivat päättää, kotona siivottaisiin vähän isommin kerran parissa kuukaudessa --> kenekään ei tarvitsisi stressata sotkuisesta kodista, kun joka kodissa näyttäisi samalta, legoja ja vaatteita pitkin lattioita (se jota häiritsee, voi tarpeen tullen työntää vaikka lumilapiolla enimmät seinän viereen).

- Jos miehet saisivat päättää, ei mietittäisi koko ajan jotain ruuan terveellisyyttä ja hammaslääkäriaikoja ja vaatehankintoja --> kenenkään ei tarvitsisi stressata ja suunnitella, eleltäisiin vaan menemään ihan rauhassa.

- Jos miehet saisivat päättää, lapset ja aikuiset eivät harrastaisi läheskään niin paljon kuin nykyään --> kenenkään ei tarvitsisi aikatauluttaa päiväänsä ja kuljettaa autolla pikku pataljoonan verran väkeä joka ilta ympäri kaupunkia.

jne...

Luuletko, että me naiset niitä halutaan :D Minä ainakin n 50-vuotiaana tykkäisin, että lapset kävis koulussa oppimassa ja vapaat leikkis kavereiden kanssa.  Syötäs niin että jaksettais, vaatteet pitäs kattoa niin että on ehjät, puhtaat ja sopivat.  Hammaslääkärissä pitäs käydä silti, koska jos sen jättäis pois, niin viimeistään silloin puuttuu viranomaiset. Ei enää ole myöskään ruokailu tai kodin siivoaminen omia asioita, joku huolestuu ja tekee ilmoituksen.

No höpö höpö, mistä tämä - jos en siivoa koko ajan joku tekee lasun - hölmöily on oikein lähtenyt? Nykyään on ongelmaperheitä ihan tarpeeksi, ei tarvitse mennä syynäämäään normiperheiden pölytasoa.

Vierailija kirjoitti:

Sylvester kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olette te suorittajaäidit toisaalta oikeassakin.

Mutta, miehenä näkökulmani asiaan on myös se, että naiset ovat ihan itse luoneet sen suorittamisympäristönsä ja ne normit, joiden mukaan tämä koko systeemi pyörii. Miesten mielestä siinä on reippaasti yli puolet joutavanpäiväistä höpöhöpöä, jota ilmankin tultaisiin toimeen.

Ja koska miehet pitävät osaa teidän keksinnöistänne höpöhöpönä, eivät he myöskään ole kovin innokkaita sitten niiden eteen näkemään vaivaakaan.

Kärjistetään:

- Jos miehet saisivat päättää, ei sukulaisten luona vierailtaisi --> kenenkään ei tarvitse miettiä vähääkään, että tuliko nyt Emma-Inkerille pakattua vaippoja ja sukkia yms riittävästi.

- Jos miehet saisivat päättää, ei koulusta läheteltäisi mitään lappuja eikä wilma-viestejä, eikä pidettäisi kaiken maailman vanhempainiltoja --> kenenkään ei tarvitse miettiä, onko viestit luettu ja onko leivottu johonkin myyjäisiin ja koska sinne vanhempainiltaan pitää olla lähdössä.

- Jos miehet saisivat päättää, kotona siivottaisiin vähän isommin kerran parissa kuukaudessa --> kenekään ei tarvitsisi stressata sotkuisesta kodista, kun joka kodissa näyttäisi samalta, legoja ja vaatteita pitkin lattioita (se jota häiritsee, voi tarpeen tullen työntää vaikka lumilapiolla enimmät seinän viereen).

- Jos miehet saisivat päättää, ei mietittäisi koko ajan jotain ruuan terveellisyyttä ja hammaslääkäriaikoja ja vaatehankintoja --> kenenkään ei tarvitsisi stressata ja suunnitella, eleltäisiin vaan menemään ihan rauhassa.

- Jos miehet saisivat päättää, lapset ja aikuiset eivät harrastaisi läheskään niin paljon kuin nykyään --> kenenkään ei tarvitsisi aikatauluttaa päiväänsä ja kuljettaa autolla pikku pataljoonan verran väkeä joka ilta ympäri kaupunkia.

jne...

Luuletko, että me naiset niitä halutaan :D Minä ainakin n 50-vuotiaana tykkäisin, että lapset kävis koulussa oppimassa ja vapaat leikkis kavereiden kanssa.  Syötäs niin että jaksettais, vaatteet pitäs kattoa niin että on ehjät, puhtaat ja sopivat.  Hammaslääkärissä pitäs käydä silti, koska jos sen jättäis pois, niin viimeistään silloin puuttuu viranomaiset. Ei enää ole myöskään ruokailu tai kodin siivoaminen omia asioita, joku huolestuu ja tekee ilmoituksen.

No höpö höpö, mistä tämä - jos en siivoa koko ajan joku tekee lasun - hölmöily on oikein lähtenyt? Nykyään on ongelmaperheitä ihan tarpeeksi, ei tarvitse mennä syynäämäään normiperheiden pölytasoa.

Lastensuojelun asiakkaaksi pääsee paljon pienemmistäkin syistä nykyään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sylvester kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olette te suorittajaäidit toisaalta oikeassakin.

Mutta, miehenä näkökulmani asiaan on myös se, että naiset ovat ihan itse luoneet sen suorittamisympäristönsä ja ne normit, joiden mukaan tämä koko systeemi pyörii. Miesten mielestä siinä on reippaasti yli puolet joutavanpäiväistä höpöhöpöä, jota ilmankin tultaisiin toimeen.

Ja koska miehet pitävät osaa teidän keksinnöistänne höpöhöpönä, eivät he myöskään ole kovin innokkaita sitten niiden eteen näkemään vaivaakaan.

Kärjistetään:

- Jos miehet saisivat päättää, ei sukulaisten luona vierailtaisi --> kenenkään ei tarvitse miettiä vähääkään, että tuliko nyt Emma-Inkerille pakattua vaippoja ja sukkia yms riittävästi.

- Jos miehet saisivat päättää, ei koulusta läheteltäisi mitään lappuja eikä wilma-viestejä, eikä pidettäisi kaiken maailman vanhempainiltoja --> kenenkään ei tarvitse miettiä, onko viestit luettu ja onko leivottu johonkin myyjäisiin ja koska sinne vanhempainiltaan pitää olla lähdössä.

- Jos miehet saisivat päättää, kotona siivottaisiin vähän isommin kerran parissa kuukaudessa --> kenekään ei tarvitsisi stressata sotkuisesta kodista, kun joka kodissa näyttäisi samalta, legoja ja vaatteita pitkin lattioita (se jota häiritsee, voi tarpeen tullen työntää vaikka lumilapiolla enimmät seinän viereen).

- Jos miehet saisivat päättää, ei mietittäisi koko ajan jotain ruuan terveellisyyttä ja hammaslääkäriaikoja ja vaatehankintoja --> kenenkään ei tarvitsisi stressata ja suunnitella, eleltäisiin vaan menemään ihan rauhassa.

- Jos miehet saisivat päättää, lapset ja aikuiset eivät harrastaisi läheskään niin paljon kuin nykyään --> kenenkään ei tarvitsisi aikatauluttaa päiväänsä ja kuljettaa autolla pikku pataljoonan verran väkeä joka ilta ympäri kaupunkia.

jne...

Luuletko, että me naiset niitä halutaan :D Minä ainakin n 50-vuotiaana tykkäisin, että lapset kävis koulussa oppimassa ja vapaat leikkis kavereiden kanssa.  Syötäs niin että jaksettais, vaatteet pitäs kattoa niin että on ehjät, puhtaat ja sopivat.  Hammaslääkärissä pitäs käydä silti, koska jos sen jättäis pois, niin viimeistään silloin puuttuu viranomaiset. Ei enää ole myöskään ruokailu tai kodin siivoaminen omia asioita, joku huolestuu ja tekee ilmoituksen.

No höpö höpö, mistä tämä - jos en siivoa koko ajan joku tekee lasun - hölmöily on oikein lähtenyt? Nykyään on ongelmaperheitä ihan tarpeeksi, ei tarvitse mennä syynäämäään normiperheiden pölytasoa.

Lastensuojelun asiakkaaksi pääsee paljon pienemmistäkin syistä nykyään.

Provoaminen irtoaa heti aamusta? Vähän laiskasti tosin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sylvester kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olette te suorittajaäidit toisaalta oikeassakin.

Mutta, miehenä näkökulmani asiaan on myös se, että naiset ovat ihan itse luoneet sen suorittamisympäristönsä ja ne normit, joiden mukaan tämä koko systeemi pyörii. Miesten mielestä siinä on reippaasti yli puolet joutavanpäiväistä höpöhöpöä, jota ilmankin tultaisiin toimeen.

Ja koska miehet pitävät osaa teidän keksinnöistänne höpöhöpönä, eivät he myöskään ole kovin innokkaita sitten niiden eteen näkemään vaivaakaan.

Kärjistetään:

- Jos miehet saisivat päättää, ei sukulaisten luona vierailtaisi --> kenenkään ei tarvitse miettiä vähääkään, että tuliko nyt Emma-Inkerille pakattua vaippoja ja sukkia yms riittävästi.

- Jos miehet saisivat päättää, ei koulusta läheteltäisi mitään lappuja eikä wilma-viestejä, eikä pidettäisi kaiken maailman vanhempainiltoja --> kenenkään ei tarvitse miettiä, onko viestit luettu ja onko leivottu johonkin myyjäisiin ja koska sinne vanhempainiltaan pitää olla lähdössä.

- Jos miehet saisivat päättää, kotona siivottaisiin vähän isommin kerran parissa kuukaudessa --> kenekään ei tarvitsisi stressata sotkuisesta kodista, kun joka kodissa näyttäisi samalta, legoja ja vaatteita pitkin lattioita (se jota häiritsee, voi tarpeen tullen työntää vaikka lumilapiolla enimmät seinän viereen).

- Jos miehet saisivat päättää, ei mietittäisi koko ajan jotain ruuan terveellisyyttä ja hammaslääkäriaikoja ja vaatehankintoja --> kenenkään ei tarvitsisi stressata ja suunnitella, eleltäisiin vaan menemään ihan rauhassa.

- Jos miehet saisivat päättää, lapset ja aikuiset eivät harrastaisi läheskään niin paljon kuin nykyään --> kenenkään ei tarvitsisi aikatauluttaa päiväänsä ja kuljettaa autolla pikku pataljoonan verran väkeä joka ilta ympäri kaupunkia.

jne...

Luuletko, että me naiset niitä halutaan :D Minä ainakin n 50-vuotiaana tykkäisin, että lapset kävis koulussa oppimassa ja vapaat leikkis kavereiden kanssa.  Syötäs niin että jaksettais, vaatteet pitäs kattoa niin että on ehjät, puhtaat ja sopivat.  Hammaslääkärissä pitäs käydä silti, koska jos sen jättäis pois, niin viimeistään silloin puuttuu viranomaiset. Ei enää ole myöskään ruokailu tai kodin siivoaminen omia asioita, joku huolestuu ja tekee ilmoituksen.

No höpö höpö, mistä tämä - jos en siivoa koko ajan joku tekee lasun - hölmöily on oikein lähtenyt? Nykyään on ongelmaperheitä ihan tarpeeksi, ei tarvitse mennä syynäämäään normiperheiden pölytasoa.

Lastensuojelun asiakkaaksi pääsee paljon pienemmistäkin syistä nykyään.

Provoaminen irtoaa heti aamusta? Vähän laiskasti tosin.

LAstensuojelulaki muuttui 2008.

Ilmoitusten määrät ovat sen myötä räjähtäneet käsiin. Niitä tehdään vuosittain jo 160 000. Kuka vaan voi joutua sinne. Tervetuloa arkitodellisuuteen!

Lähikoulut, -päiväkodit ja neuvolat on edelleen joissain paikoissa ihan todellisuutta. Siksi sitä ei ehkä osaa ajatella, että ihan kaupungin sisälläkin palvelujen saatavuus ja etäisyydet niihin vaihtelee. 

Kun olin oikomahoidossa 90-luvulla, ei vanhempien oletettu olevan mukana. Ei edes hampaanpoistossa! Siellä sitä 10-vuotiaana itkin hysteerisenä hammaslääkärin tiuskiessa että nyt on pakko, nyt on pakko. Nykyään onneksi vanhempia velvoitetaan mukaan niin hammaslääkäriin, kouluterveydentarkastukseen kuin moneen muuhunkin: vasuihin, vanhempienvarttiin - you name it. Ja muuten, täällä päin on yleistynyt päiväkodeilla se, että ns. joulujuhla pidetään arkipäivänä, aamupäivällä. Siinä sitten onnea vaan yritykselle, että kaikkien niiden pakollisten käyntien, mahdollisten omien ja/tai lapsen sairauspoissaolojen sun muiden lisäksi otapa vielä vapaahetki johonkin kello kymmenen aamupäivällä alkavaan päiväkodin joulupolkuun. 

Yhä harvemmalla on pekkaspäiviä takataskussa, yhä harvempi enää edes uskaltaa hirveästi pyytää vuoronvaihtoja tai vapaita niin usein kuin ennen. Kun olin lapsi, isäni pystyi joko ottamaan pekkasen, tai tekemään sisään myöhemmin poissaolotuntinsa. Äitini oli kolmivuorotyössä, eikä sieltä lähdetty niin vain sairaalan ensiavusta kesken kaiken lapsen kahden tunnin menon takia, eikä varmasti lähdetä tänäkään päivänä. 

On totta, että kun laskee monta niitä vasuja, vanhempainvartteja ja -iltoja vuodessa on, niin lukumäärä on vähäinen. Mutta kun on vaikka kaksi lasta, kaksi eri koulua, kahdet eri harrastukset, toisella vuoro- ja toisella reissutyö ja tukiverkkoja tasan yhden isovanhemmat jotka hekin vielä työelämässä, niin ei se lapsiperhearki niin helppoa ole. (Kun itse sairastuin 80-luvun lopulla tuikitavalliseen vesirokkoon, minua hoiti kunnalta saatu kodinhoitaja. Miettikää sitä). 

Vierailija kirjoitti:

Lähikoulut, -päiväkodit ja neuvolat on edelleen joissain paikoissa ihan todellisuutta. Siksi sitä ei ehkä osaa ajatella, että ihan kaupungin sisälläkin palvelujen saatavuus ja etäisyydet niihin vaihtelee. 

Kun olin oikomahoidossa 90-luvulla, ei vanhempien oletettu olevan mukana. Ei edes hampaanpoistossa! Siellä sitä 10-vuotiaana itkin hysteerisenä hammaslääkärin tiuskiessa että nyt on pakko, nyt on pakko. Nykyään onneksi vanhempia velvoitetaan mukaan niin hammaslääkäriin, kouluterveydentarkastukseen kuin moneen muuhunkin: vasuihin, vanhempienvarttiin - you name it. Ja muuten, täällä päin on yleistynyt päiväkodeilla se, että ns. joulujuhla pidetään arkipäivänä, aamupäivällä. Siinä sitten onnea vaan yritykselle, että kaikkien niiden pakollisten käyntien, mahdollisten omien ja/tai lapsen sairauspoissaolojen sun muiden lisäksi otapa vielä vapaahetki johonkin kello kymmenen aamupäivällä alkavaan päiväkodin joulupolkuun. 

Yhä harvemmalla on pekkaspäiviä takataskussa, yhä harvempi enää edes uskaltaa hirveästi pyytää vuoronvaihtoja tai vapaita niin usein kuin ennen. Kun olin lapsi, isäni pystyi joko ottamaan pekkasen, tai tekemään sisään myöhemmin poissaolotuntinsa. Äitini oli kolmivuorotyössä, eikä sieltä lähdetty niin vain sairaalan ensiavusta kesken kaiken lapsen kahden tunnin menon takia, eikä varmasti lähdetä tänäkään päivänä. 

On totta, että kun laskee monta niitä vasuja, vanhempainvartteja ja -iltoja vuodessa on, niin lukumäärä on vähäinen. Mutta kun on vaikka kaksi lasta, kaksi eri koulua, kahdet eri harrastukset, toisella vuoro- ja toisella reissutyö ja tukiverkkoja tasan yhden isovanhemmat jotka hekin vielä työelämässä, niin ei se lapsiperhearki niin helppoa ole. (Kun itse sairastuin 80-luvun lopulla tuikitavalliseen vesirokkoon, minua hoiti kunnalta saatu kodinhoitaja. Miettikää sitä). 

No Helsingissä ei edes pääse julkiseen oikomishoitoon joten ne monen tonnin hoidot pitää maksaa sitten vielä itse.

Ja kyllä, todellakin kaiken maailman juhlatkin on aina kello 10 tai kello 11. Niin että aamulla ei ole motään järkeä mennä tunniksi töihin ja iltapäivällä pääsee sinne ehkä yhdeksi.

Ja piti vielä lisätä tuohon hammaslääkärijuttuun, että oliko se nyt Helsingissä, jossa tekevät lastensuojeluilmoituksen käyttämättä jääneestä hammaslääkäriajasta. Ennen tuli lasku perään, mikä on aivan oikein totta kai, mutta että lastensuojeluilmoitus. 

Selitä siinä sitten, että on niin stressavaa kun on pätkätyö, tai työpaikalla hirveä kiire kun on osa on koko ajan poissa, tai että huhutaan yt-neuvotteluista ja juuri ostettiin talo, että menee vähän yöunet tässä kun miettii asioita X, Y ja Z. Sitten herää lastensuojelussa huoli, että ohhoh, siellä on äiti nyt kuormittunut, pitääkö mennä ihan kotikäynnille? 

Ei nyt ehkä ihan noin aina, mutta stressi (oli se tiedostettua tai ei, itseaiheutettua tai ei) kuormittaa aivoja niin, että kaikki voi olla vähän sumuista. Nykyvanhempi jos yhtään haluaa olla hyvä vanhempi, joutuu tekemään paljon enemmän asioiden eteen kuin omat vanhempani 80- ja 90- luvulla joutuivat. Jo henkinen paine on ihan erilainen, ja on ihan bullshittiä väittää, että sellaisen voisi vain tunkea viemäristä alas ja olla välittämättä.