Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ihmettelyä suorittajaäiti-keskusteluun liittyen
03.09.2019 |
Teen tästä oman aloituksen, koska ketju on niin pitkä ja yksittäinen kommentti eksyy massaan. Luin tuota keskustelua hämmästyneenä. Vaikka monet olivat kanssani samoilla linjoilla, siellä näytti olevan sitkeästi myös porukkaa, jotka tosissaan tuntuivat ajattelevan, että miehen tekemättömyys/osaamattomuus on naisen vika. Tämä laittoi itseni ajattelemaan.
Joku väitti, että äidit ovat joutuneet samalla tavalla kantapään kautta opettelemaan kaikki asiat. Omalla kohdallani (eikä nopealla pohtimisella kavereidenkaan kohdalla) tämä ainakaan pidä paikkaansa. Esim. viittaus unohtuneisiin luistimiin. Isien pitäisi saada sekoilla rauhassa ja unohtaa ottaa varusteet ja pilata lapsen eskarin luistelukoulu, koska muuten ei voi muka oppia.
Kuinka moni äiti täällä on oppinut asiat niin, että lapsi on ensin laitettu kärsimään, viety ilman varusteita paikalle, jätetty yksin selviämään ja sitten jälkikäteen ihmetelty? Koska omassa tuttavapiirissäni poikkeuksetta kaikki äidit ennen uutta asiaa (esim. sitä luistelukoulua) kyselevät netistä ja tutuilta tietoja, miettivät varusteet, hankkivat sopivan kokoisia luistimia ja kivan näköisiä lapasia ja ties mitä, mistä lapselle tulisi hyvä mieli, jännittävät lapsen kanssa, valmistelevat ja ohjeistavat ja lopuksi pakkaavat niin paljon tavaraa mukaan, että lapsi pärjäisi yksinään viikon eskarin leikkimökissä. En muista ikinä tavanneeni äitiä, joka marssii paikalle ja sitten pällistelee, että "oho, jaa olisko täällä pitänyt olla pipo ja luistimet"
Toinen kohta joka ihmetyttää oli se, että isän pitää kantaa vastuu töppäilyistään, jotta hän voi oppia. Kenen mies oikeasti pyörittää arkea niin paljon, että hän ehtii oikeasti kantaa vastuun?? Toki lapsi voi syödä viikon huonomminkin isän kanssa, kun äiti sitten taas varmistaa, että lapsi syö terveellisesti. Ei ole niin vaarallista, jos läksyt joskun unohtuvat, koska äiti sitten valvoo, että lapsi opiskelee kahta kauheammin kokeisiin ettei arvosanat tipu. Ei ole niin millin päälle, jos ei ole sopivia varusteita, koska kaikki kritiikki annetaan äideille automaattisesti ja jos koulusta soitetaan jollekin lapsen asioista, se on yleensä äiti.
Kuinka paljon lapsen hyvinvoinnista pitää uhrata, että isä saa vapaasti kasvaa normaaliksi vanhemmaksi? Ja kuinka pitkään tuota sekoilua pitää sietää, ennen kuin voi todeta, että vika ei olekaan äidissä, vaan isä on vaan yksinkertaisesti p*ska?
Kommentit (285)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ristus taas mitä lässytystä. AP voi käydä hakemassa mitallin itselleen.
Jos te lisäännytte tuollaisen miehen kanssa, jota ei lapsen asiat kiinnosta niin se on teidän valinta. Tiedän kyllä useamman tällaisen isän, mutta heidän luonne oli nähtävillä jo kauan ennen jälkikasvun ilmestymistä.
Mutta tiedän myös paljon isejä, jotka kantavat vastuun lapsen kasvatuksesta yms. AP:n vinkuminen on taas sitä tyypillistä yleistävää p@skaa suoraan sanottuna. Ja lisäksin näissä jaksaa aina huvittaa se, että jokaisesta arkisesta puuhasta saadaan tehtyä valtaisia uroteko.
Otetaan nyt sitten esimerkiksi vastakkainen tilanne. Minä, siis isä, olen huolehtinut aamutoimet siitä asti, kun kuopus oli kaksivuotias ja lapset menivät päiväkotiin. Olen varmistanut, että kaikki tarpeellinen on mukana. Tehnyt kasvomaalauksia, kun on ollut juhlat. Olen joitanut kouluun ja harrastuksiin liittyvät ilmoittautumiset. Olen vienyt lapset käytännössä kaikkiin neuvokäynteihin, koska pystyn helpommin sumplimaan työmenojani. Minä varmistan, että lapset ovat tehneet läksyt ja käy vaikeimmat asiat lasten kanssa yhdessä läpi, jne.
Ja tämä on ihan oma valintani. Mielestäni vaimoni ei ole saamaton tai mitä muita yleisiä haukkumanimiä täällä onkaan. Mutta en ymmärrä miten tuosta voi saada noin valtaisan stressin päälle. Lasten asioiden pyörittäminen on erittäin helppoa verrattuna vaikka työelämän projekteihin. Tämä "meta-asioiden"-hallinta on noussut ihmeelliseen asemaan, enkä tosiaa ymmärrä miksi siitä vouhkataan jatkuvasti, koska se ei nyt ole mikään maailman vaikein asia.
Siis olen koko ajan ollut sitä mieltä, että jajsaisin metatyötä + lapsiperhearkea oman työni ohella ihan hyvin, jos vastuu jakautuisikin kahden aikuisen harteille. Aiinä se uupuminen tulee, kun joudun hoitamaan kaiken yksin. Töiden jälkeen ruoanlaitot, läksyt, kaverit, harrastukset, synttärit, neuvolat, vasut, vaaterumbat, varusteet, ongelmat, huolet, mitä nyt milloinkin on. Hoidatko siis kaiken oman työsi ohella yksin ja sanot, että kevyttä on? Ok, mutta älä silti väheksy niitä jotka uupuvat sen kaiken alle. Sinä olet harvinaisuus. Meillä ihmisillä on voimavaroja yksilöllisesti.
Synttärit, neuvolat, vasut ovat kerran vuodessa. Ei aiheuta mitään stressiä, koska ovat helppo hoitaa.
En ole myöskään ikinä ymmärtänyt tätä "vaaterumbaa" ja se ylivoimaisuutta. Koneen täyttäminen kestää 2 minuuttia. Pyykkien asettelu narulle tai kuivausrumpuu lastaaminen 2 minuuttia. Viikaus hyllyyn maks 10 minuuttia ja lapset ovat olleen siinä mukana pienestä asti.
Kokkailu on mukavaa ja vaikeinta on keksiä mikä olisi viikon menu.
Tottakai puuhaa riittää, mutta ei tuo edelleenkään ole mikään sankaritaitoja vaativa suoritus. Toki kaikesta voi tehdä vaikeaa.
Ihan ohis, oletko koskaan ripustanut pyykkejä? 7 kg:n koneellinen sekalaista pikkupyykkiä ei ripustu 2 minuutissa, ellet jätä pyykkejä myttyyn, nurinpäin ja sukat pareitta. Jolloin käytät näihin aikaa myöhemmin.
Ihan ohis, oletko koskaan kuullut kuivausrummusta?
Kuivausrumpu kuluttaa vaatteita. Itse käytän sitä vain lakanoille ja pyyhkeille. Joskus sukille.
Ja jos kuivatat siellä rummussa 7 kiloa pyykkiä, et sitä nyt kyllä todellakaan lataa, setvi ja viikkaa ja vie oikeisiin kaappeihin 12 minuutissa. Jo pelkkiin sukkiin menee tuo aika.
Sitäpaitsi tää ketju käsittelee metatöitä. Pyykinpesu ei ole metatyö.
Ihan kiinnostuksesta, mitä on sitten se metatyö jos tiskaus, pyykinpesu, ruuanlaitto ym on töitä?
Nuo on kotitöitä.
Metatöitä on kaikki se aivotyö yms säätö joka vaadiraan että perhe ja huusholli pyörii.
Ihan ohis, mutta ihan uraakin tehneenä minä olen sitä mieltä, että metatyö on ihmisen tehokkuuden pahin vihollinen. Jokaista asiaa voi halutessaan märehtiä, kunnes uupuu. Itsekin tapasin aloittelevana esimiehenä miettiä kaikenmoisia skenaarioita ihan loputtomiin, ja mikä vielä pahinta: miettiä päätöksiään jälkikäteen.
Asiat pitää pistää yksi kerrallaan paperille tai läppärille, päättää mitä tekee niille, ja sitten suorittaa tarpeelliset toimet (toteutus, delegointi, muistutus itselle myöhemmäksi). Ne asiat, joille ei osaa tai voi sillä hetkellä tehdä mitään, pitää osata unohtaa.
Kuulostaa järkevältä. Ehkä hurjalla metatyöllä säästää jonkun satasen kun ostaa juuri oikeaan aikaan kurahousut ja myy luistimet, mutta jos käyttää sen aivokapasiteetin töissä ja tekee ostokset nopeasti netissä ja tiputtaa ne pienet vaatteet ensimmäiseen UFFin laatikkoon voi olla perheelle kuitenkin parempi.
Vaatteita ja jalkineita ei voi ostaa sovittamatta.
Eikä UFF ole eettinen yritys.
Ja perheelle on kaikin tavoin eduksi opettaa myös lapset säästämään ja eettisyyteen.
Ja 20 vuodessa niistä satasista kertyy jo ihan mukavat opiskelurahat.
Tässä on mahtava esimerkki just siitä, mitä tarkoitin! Ei mikään ihme että on rankkaa, kun jokainen valinta on elämää suurempi.
Minä vien hyväkuntoiset vanhat vaatteet SPR:lle, eikä tarvitse erikseen lahjoittaa heille. Samalla oppivat lapsetkin hyväntekeväisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ristus taas mitä lässytystä. AP voi käydä hakemassa mitallin itselleen.
Jos te lisäännytte tuollaisen miehen kanssa, jota ei lapsen asiat kiinnosta niin se on teidän valinta. Tiedän kyllä useamman tällaisen isän, mutta heidän luonne oli nähtävillä jo kauan ennen jälkikasvun ilmestymistä.
Mutta tiedän myös paljon isejä, jotka kantavat vastuun lapsen kasvatuksesta yms. AP:n vinkuminen on taas sitä tyypillistä yleistävää p@skaa suoraan sanottuna. Ja lisäksin näissä jaksaa aina huvittaa se, että jokaisesta arkisesta puuhasta saadaan tehtyä valtaisia uroteko.
Otetaan nyt sitten esimerkiksi vastakkainen tilanne. Minä, siis isä, olen huolehtinut aamutoimet siitä asti, kun kuopus oli kaksivuotias ja lapset menivät päiväkotiin. Olen varmistanut, että kaikki tarpeellinen on mukana. Tehnyt kasvomaalauksia, kun on ollut juhlat. Olen joitanut kouluun ja harrastuksiin liittyvät ilmoittautumiset. Olen vienyt lapset käytännössä kaikkiin neuvokäynteihin, koska pystyn helpommin sumplimaan työmenojani. Minä varmistan, että lapset ovat tehneet läksyt ja käy vaikeimmat asiat lasten kanssa yhdessä läpi, jne.
Ja tämä on ihan oma valintani. Mielestäni vaimoni ei ole saamaton tai mitä muita yleisiä haukkumanimiä täällä onkaan. Mutta en ymmärrä miten tuosta voi saada noin valtaisan stressin päälle. Lasten asioiden pyörittäminen on erittäin helppoa verrattuna vaikka työelämän projekteihin. Tämä "meta-asioiden"-hallinta on noussut ihmeelliseen asemaan, enkä tosiaa ymmärrä miksi siitä vouhkataan jatkuvasti, koska se ei nyt ole mikään maailman vaikein asia.
Siis olen koko ajan ollut sitä mieltä, että jajsaisin metatyötä + lapsiperhearkea oman työni ohella ihan hyvin, jos vastuu jakautuisikin kahden aikuisen harteille. Aiinä se uupuminen tulee, kun joudun hoitamaan kaiken yksin. Töiden jälkeen ruoanlaitot, läksyt, kaverit, harrastukset, synttärit, neuvolat, vasut, vaaterumbat, varusteet, ongelmat, huolet, mitä nyt milloinkin on. Hoidatko siis kaiken oman työsi ohella yksin ja sanot, että kevyttä on? Ok, mutta älä silti väheksy niitä jotka uupuvat sen kaiken alle. Sinä olet harvinaisuus. Meillä ihmisillä on voimavaroja yksilöllisesti.
Synttärit, neuvolat, vasut ovat kerran vuodessa. Ei aiheuta mitään stressiä, koska ovat helppo hoitaa.
En ole myöskään ikinä ymmärtänyt tätä "vaaterumbaa" ja se ylivoimaisuutta. Koneen täyttäminen kestää 2 minuuttia. Pyykkien asettelu narulle tai kuivausrumpuu lastaaminen 2 minuuttia. Viikaus hyllyyn maks 10 minuuttia ja lapset ovat olleen siinä mukana pienestä asti.
Kokkailu on mukavaa ja vaikeinta on keksiä mikä olisi viikon menu.
Tottakai puuhaa riittää, mutta ei tuo edelleenkään ole mikään sankaritaitoja vaativa suoritus. Toki kaikesta voi tehdä vaikeaa.
Ihan ohis, oletko koskaan ripustanut pyykkejä? 7 kg:n koneellinen sekalaista pikkupyykkiä ei ripustu 2 minuutissa, ellet jätä pyykkejä myttyyn, nurinpäin ja sukat pareitta. Jolloin käytät näihin aikaa myöhemmin.
Ihan ohis, oletko koskaan kuullut kuivausrummusta?
Kuivausrumpu kuluttaa vaatteita. Itse käytän sitä vain lakanoille ja pyyhkeille. Joskus sukille.
Ja jos kuivatat siellä rummussa 7 kiloa pyykkiä, et sitä nyt kyllä todellakaan lataa, setvi ja viikkaa ja vie oikeisiin kaappeihin 12 minuutissa. Jo pelkkiin sukkiin menee tuo aika.
Sitäpaitsi tää ketju käsittelee metatöitä. Pyykinpesu ei ole metatyö.
Ihan kiinnostuksesta, mitä on sitten se metatyö jos tiskaus, pyykinpesu, ruuanlaitto ym on töitä?
Nuo on kotitöitä.
Metatöitä on kaikki se aivotyö yms säätö joka vaadiraan että perhe ja huusholli pyörii.
Ihan ohis, mutta ihan uraakin tehneenä minä olen sitä mieltä, että metatyö on ihmisen tehokkuuden pahin vihollinen. Jokaista asiaa voi halutessaan märehtiä, kunnes uupuu. Itsekin tapasin aloittelevana esimiehenä miettiä kaikenmoisia skenaarioita ihan loputtomiin, ja mikä vielä pahinta: miettiä päätöksiään jälkikäteen.
Asiat pitää pistää yksi kerrallaan paperille tai läppärille, päättää mitä tekee niille, ja sitten suorittaa tarpeelliset toimet (toteutus, delegointi, muistutus itselle myöhemmäksi). Ne asiat, joille ei osaa tai voi sillä hetkellä tehdä mitään, pitää osata unohtaa.
Kuulostaa järkevältä. Ehkä hurjalla metatyöllä säästää jonkun satasen kun ostaa juuri oikeaan aikaan kurahousut ja myy luistimet, mutta jos käyttää sen aivokapasiteetin töissä ja tekee ostokset nopeasti netissä ja tiputtaa ne pienet vaatteet ensimmäiseen UFFin laatikkoon voi olla perheelle kuitenkin parempi.
Vaatteita ja jalkineita ei voi ostaa sovittamatta.
Eikä UFF ole eettinen yritys.
Ja perheelle on kaikin tavoin eduksi opettaa myös lapset säästämään ja eettisyyteen.
Ja 20 vuodessa niistä satasista kertyy jo ihan mukavat opiskelurahat.
Tässä on mahtava esimerkki just siitä, mitä tarkoitin! Ei mikään ihme että on rankkaa, kun jokainen valinta on elämää suurempi.
Minä vien hyväkuntoiset vanhat vaatteet SPR:lle, eikä tarvitse erikseen lahjoittaa heille. Samalla oppivat lapsetkin hyväntekeväisyyttä.
Oikeilla valinnoilla säästää lapsille sen maapallon.
Hoitamalla vaaterumban järkevästi säästää noin 2000 euroa vuodessa.
Ja sen jälkwen kun onen myynyt ne vaatteet joista vielä saa jotain, lahjoitan loput Hopelle, joka on siellä kirppiksellä sitä varten.
Näin lapset oppii oikeat arvot, heille säästyy rahaa ja he oppivat hyväntekeväisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ristus taas mitä lässytystä. AP voi käydä hakemassa mitallin itselleen.
Jos te lisäännytte tuollaisen miehen kanssa, jota ei lapsen asiat kiinnosta niin se on teidän valinta. Tiedän kyllä useamman tällaisen isän, mutta heidän luonne oli nähtävillä jo kauan ennen jälkikasvun ilmestymistä.
Mutta tiedän myös paljon isejä, jotka kantavat vastuun lapsen kasvatuksesta yms. AP:n vinkuminen on taas sitä tyypillistä yleistävää p@skaa suoraan sanottuna. Ja lisäksin näissä jaksaa aina huvittaa se, että jokaisesta arkisesta puuhasta saadaan tehtyä valtaisia uroteko.
Otetaan nyt sitten esimerkiksi vastakkainen tilanne. Minä, siis isä, olen huolehtinut aamutoimet siitä asti, kun kuopus oli kaksivuotias ja lapset menivät päiväkotiin. Olen varmistanut, että kaikki tarpeellinen on mukana. Tehnyt kasvomaalauksia, kun on ollut juhlat. Olen joitanut kouluun ja harrastuksiin liittyvät ilmoittautumiset. Olen vienyt lapset käytännössä kaikkiin neuvokäynteihin, koska pystyn helpommin sumplimaan työmenojani. Minä varmistan, että lapset ovat tehneet läksyt ja käy vaikeimmat asiat lasten kanssa yhdessä läpi, jne.
Ja tämä on ihan oma valintani. Mielestäni vaimoni ei ole saamaton tai mitä muita yleisiä haukkumanimiä täällä onkaan. Mutta en ymmärrä miten tuosta voi saada noin valtaisan stressin päälle. Lasten asioiden pyörittäminen on erittäin helppoa verrattuna vaikka työelämän projekteihin. Tämä "meta-asioiden"-hallinta on noussut ihmeelliseen asemaan, enkä tosiaa ymmärrä miksi siitä vouhkataan jatkuvasti, koska se ei nyt ole mikään maailman vaikein asia.
Siis olen koko ajan ollut sitä mieltä, että jajsaisin metatyötä + lapsiperhearkea oman työni ohella ihan hyvin, jos vastuu jakautuisikin kahden aikuisen harteille. Aiinä se uupuminen tulee, kun joudun hoitamaan kaiken yksin. Töiden jälkeen ruoanlaitot, läksyt, kaverit, harrastukset, synttärit, neuvolat, vasut, vaaterumbat, varusteet, ongelmat, huolet, mitä nyt milloinkin on. Hoidatko siis kaiken oman työsi ohella yksin ja sanot, että kevyttä on? Ok, mutta älä silti väheksy niitä jotka uupuvat sen kaiken alle. Sinä olet harvinaisuus. Meillä ihmisillä on voimavaroja yksilöllisesti.
Synttärit, neuvolat, vasut ovat kerran vuodessa. Ei aiheuta mitään stressiä, koska ovat helppo hoitaa.
En ole myöskään ikinä ymmärtänyt tätä "vaaterumbaa" ja se ylivoimaisuutta. Koneen täyttäminen kestää 2 minuuttia. Pyykkien asettelu narulle tai kuivausrumpuu lastaaminen 2 minuuttia. Viikaus hyllyyn maks 10 minuuttia ja lapset ovat olleen siinä mukana pienestä asti.
Kokkailu on mukavaa ja vaikeinta on keksiä mikä olisi viikon menu.
Tottakai puuhaa riittää, mutta ei tuo edelleenkään ole mikään sankaritaitoja vaativa suoritus. Toki kaikesta voi tehdä vaikeaa.
Ihan ohis, oletko koskaan ripustanut pyykkejä? 7 kg:n koneellinen sekalaista pikkupyykkiä ei ripustu 2 minuutissa, ellet jätä pyykkejä myttyyn, nurinpäin ja sukat pareitta. Jolloin käytät näihin aikaa myöhemmin.
Ihan ohis, oletko koskaan kuullut kuivausrummusta?
Kuivausrumpu kuluttaa vaatteita. Itse käytän sitä vain lakanoille ja pyyhkeille. Joskus sukille.
Ja jos kuivatat siellä rummussa 7 kiloa pyykkiä, et sitä nyt kyllä todellakaan lataa, setvi ja viikkaa ja vie oikeisiin kaappeihin 12 minuutissa. Jo pelkkiin sukkiin menee tuo aika.
Sitäpaitsi tää ketju käsittelee metatöitä. Pyykinpesu ei ole metatyö.
Ihan kiinnostuksesta, mitä on sitten se metatyö jos tiskaus, pyykinpesu, ruuanlaitto ym on töitä?
Nuo on kotitöitä.
Metatöitä on kaikki se aivotyö yms säätö joka vaadiraan että perhe ja huusholli pyörii.
Ihan ohis, mutta ihan uraakin tehneenä minä olen sitä mieltä, että metatyö on ihmisen tehokkuuden pahin vihollinen. Jokaista asiaa voi halutessaan märehtiä, kunnes uupuu. Itsekin tapasin aloittelevana esimiehenä miettiä kaikenmoisia skenaarioita ihan loputtomiin, ja mikä vielä pahinta: miettiä päätöksiään jälkikäteen.
Asiat pitää pistää yksi kerrallaan paperille tai läppärille, päättää mitä tekee niille, ja sitten suorittaa tarpeelliset toimet (toteutus, delegointi, muistutus itselle myöhemmäksi). Ne asiat, joille ei osaa tai voi sillä hetkellä tehdä mitään, pitää osata unohtaa.
Kuulostaa järkevältä. Ehkä hurjalla metatyöllä säästää jonkun satasen kun ostaa juuri oikeaan aikaan kurahousut ja myy luistimet, mutta jos käyttää sen aivokapasiteetin töissä ja tekee ostokset nopeasti netissä ja tiputtaa ne pienet vaatteet ensimmäiseen UFFin laatikkoon voi olla perheelle kuitenkin parempi.
Vaatteita ja jalkineita ei voi ostaa sovittamatta.
Eikä UFF ole eettinen yritys.
Ja perheelle on kaikin tavoin eduksi opettaa myös lapset säästämään ja eettisyyteen.
Ja 20 vuodessa niistä satasista kertyy jo ihan mukavat opiskelurahat.
Et ole koskaan ostanut netistä? Voi tilata eri kokoisia, palauttaa ne sopimattomat. Ei tule heräteostoksia. Ehkä perheen edun mukaista opettaa lapset kulkemaan shoppailemassa vaatteiden perässä. Ja jos UFF ei ole tarpeeksi eettinen, kävisikö SPR? Punainen Risti? Vai onko itse kirpputorilla vaatteiden myynti sitä eettisintä? Provohan tämä kommentoija on, mutta ihan huvittava provo, siitä pojot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ristus taas mitä lässytystä. AP voi käydä hakemassa mitallin itselleen.
Jos te lisäännytte tuollaisen miehen kanssa, jota ei lapsen asiat kiinnosta niin se on teidän valinta. Tiedän kyllä useamman tällaisen isän, mutta heidän luonne oli nähtävillä jo kauan ennen jälkikasvun ilmestymistä.
Mutta tiedän myös paljon isejä, jotka kantavat vastuun lapsen kasvatuksesta yms. AP:n vinkuminen on taas sitä tyypillistä yleistävää p@skaa suoraan sanottuna. Ja lisäksin näissä jaksaa aina huvittaa se, että jokaisesta arkisesta puuhasta saadaan tehtyä valtaisia uroteko.
Otetaan nyt sitten esimerkiksi vastakkainen tilanne. Minä, siis isä, olen huolehtinut aamutoimet siitä asti, kun kuopus oli kaksivuotias ja lapset menivät päiväkotiin. Olen varmistanut, että kaikki tarpeellinen on mukana. Tehnyt kasvomaalauksia, kun on ollut juhlat. Olen joitanut kouluun ja harrastuksiin liittyvät ilmoittautumiset. Olen vienyt lapset käytännössä kaikkiin neuvokäynteihin, koska pystyn helpommin sumplimaan työmenojani. Minä varmistan, että lapset ovat tehneet läksyt ja käy vaikeimmat asiat lasten kanssa yhdessä läpi, jne.
Ja tämä on ihan oma valintani. Mielestäni vaimoni ei ole saamaton tai mitä muita yleisiä haukkumanimiä täällä onkaan. Mutta en ymmärrä miten tuosta voi saada noin valtaisan stressin päälle. Lasten asioiden pyörittäminen on erittäin helppoa verrattuna vaikka työelämän projekteihin. Tämä "meta-asioiden"-hallinta on noussut ihmeelliseen asemaan, enkä tosiaa ymmärrä miksi siitä vouhkataan jatkuvasti, koska se ei nyt ole mikään maailman vaikein asia.
Siis olen koko ajan ollut sitä mieltä, että jajsaisin metatyötä + lapsiperhearkea oman työni ohella ihan hyvin, jos vastuu jakautuisikin kahden aikuisen harteille. Aiinä se uupuminen tulee, kun joudun hoitamaan kaiken yksin. Töiden jälkeen ruoanlaitot, läksyt, kaverit, harrastukset, synttärit, neuvolat, vasut, vaaterumbat, varusteet, ongelmat, huolet, mitä nyt milloinkin on. Hoidatko siis kaiken oman työsi ohella yksin ja sanot, että kevyttä on? Ok, mutta älä silti väheksy niitä jotka uupuvat sen kaiken alle. Sinä olet harvinaisuus. Meillä ihmisillä on voimavaroja yksilöllisesti.
Synttärit, neuvolat, vasut ovat kerran vuodessa. Ei aiheuta mitään stressiä, koska ovat helppo hoitaa.
En ole myöskään ikinä ymmärtänyt tätä "vaaterumbaa" ja se ylivoimaisuutta. Koneen täyttäminen kestää 2 minuuttia. Pyykkien asettelu narulle tai kuivausrumpuu lastaaminen 2 minuuttia. Viikaus hyllyyn maks 10 minuuttia ja lapset ovat olleen siinä mukana pienestä asti.
Kokkailu on mukavaa ja vaikeinta on keksiä mikä olisi viikon menu.
Tottakai puuhaa riittää, mutta ei tuo edelleenkään ole mikään sankaritaitoja vaativa suoritus. Toki kaikesta voi tehdä vaikeaa.
Ihan ohis, oletko koskaan ripustanut pyykkejä? 7 kg:n koneellinen sekalaista pikkupyykkiä ei ripustu 2 minuutissa, ellet jätä pyykkejä myttyyn, nurinpäin ja sukat pareitta. Jolloin käytät näihin aikaa myöhemmin.
Ihan ohis, oletko koskaan kuullut kuivausrummusta?
Kuivausrumpu kuluttaa vaatteita. Itse käytän sitä vain lakanoille ja pyyhkeille. Joskus sukille.
Ja jos kuivatat siellä rummussa 7 kiloa pyykkiä, et sitä nyt kyllä todellakaan lataa, setvi ja viikkaa ja vie oikeisiin kaappeihin 12 minuutissa. Jo pelkkiin sukkiin menee tuo aika.
Sitäpaitsi tää ketju käsittelee metatöitä. Pyykinpesu ei ole metatyö.
Ihan kiinnostuksesta, mitä on sitten se metatyö jos tiskaus, pyykinpesu, ruuanlaitto ym on töitä?
Nuo on kotitöitä.
Metatöitä on kaikki se aivotyö yms säätö joka vaadiraan että perhe ja huusholli pyörii.
Ihan ohis, mutta ihan uraakin tehneenä minä olen sitä mieltä, että metatyö on ihmisen tehokkuuden pahin vihollinen. Jokaista asiaa voi halutessaan märehtiä, kunnes uupuu. Itsekin tapasin aloittelevana esimiehenä miettiä kaikenmoisia skenaarioita ihan loputtomiin, ja mikä vielä pahinta: miettiä päätöksiään jälkikäteen.
Asiat pitää pistää yksi kerrallaan paperille tai läppärille, päättää mitä tekee niille, ja sitten suorittaa tarpeelliset toimet (toteutus, delegointi, muistutus itselle myöhemmäksi). Ne asiat, joille ei osaa tai voi sillä hetkellä tehdä mitään, pitää osata unohtaa.
Kuulostaa järkevältä. Ehkä hurjalla metatyöllä säästää jonkun satasen kun ostaa juuri oikeaan aikaan kurahousut ja myy luistimet, mutta jos käyttää sen aivokapasiteetin töissä ja tekee ostokset nopeasti netissä ja tiputtaa ne pienet vaatteet ensimmäiseen UFFin laatikkoon voi olla perheelle kuitenkin parempi.
Vaatteita ja jalkineita ei voi ostaa sovittamatta.
Eikä UFF ole eettinen yritys.
Ja perheelle on kaikin tavoin eduksi opettaa myös lapset säästämään ja eettisyyteen.
Ja 20 vuodessa niistä satasista kertyy jo ihan mukavat opiskelurahat.
Tässä on mahtava esimerkki just siitä, mitä tarkoitin! Ei mikään ihme että on rankkaa, kun jokainen valinta on elämää suurempi.
Minä vien hyväkuntoiset vanhat vaatteet SPR:lle, eikä tarvitse erikseen lahjoittaa heille. Samalla oppivat lapsetkin hyväntekeväisyyttä.
Oikeilla valinnoilla säästää lapsille sen maapallon.
Hoitamalla vaaterumban järkevästi säästää noin 2000 euroa vuodessa.
Ja sen jälkwen kun onen myynyt ne vaatteet joista vielä saa jotain, lahjoitan loput Hopelle, joka on siellä kirppiksellä sitä varten.
Näin lapset oppii oikeat arvot, heille säästyy rahaa ja he oppivat hyväntekeväisyyttä.
Tuskinpa säästettäisiin kahta tonnia, kun ei meillä mene edes noin paljoa vuodessa vaatteisiin. Kirpparilta ostetaan kaikki mitä helposti löydetään, jos ei löydy niin kaupasta. Nettikirppiksiä ei käytetä, koska en halua harrastaa ostelua. Kaikki kiertää kolmelle sisaruksille ja menee lopuksi matonkuteiksi, roskiin tai SPR:n Konttiin.
Mutta jos sinun harrastuksesi on käydä nappikauppaa vaatteilla, älä laske sitä metatyöksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ristus taas mitä lässytystä. AP voi käydä hakemassa mitallin itselleen.
Jos te lisäännytte tuollaisen miehen kanssa, jota ei lapsen asiat kiinnosta niin se on teidän valinta. Tiedän kyllä useamman tällaisen isän, mutta heidän luonne oli nähtävillä jo kauan ennen jälkikasvun ilmestymistä.
Mutta tiedän myös paljon isejä, jotka kantavat vastuun lapsen kasvatuksesta yms. AP:n vinkuminen on taas sitä tyypillistä yleistävää p@skaa suoraan sanottuna. Ja lisäksin näissä jaksaa aina huvittaa se, että jokaisesta arkisesta puuhasta saadaan tehtyä valtaisia uroteko.
Otetaan nyt sitten esimerkiksi vastakkainen tilanne. Minä, siis isä, olen huolehtinut aamutoimet siitä asti, kun kuopus oli kaksivuotias ja lapset menivät päiväkotiin. Olen varmistanut, että kaikki tarpeellinen on mukana. Tehnyt kasvomaalauksia, kun on ollut juhlat. Olen joitanut kouluun ja harrastuksiin liittyvät ilmoittautumiset. Olen vienyt lapset käytännössä kaikkiin neuvokäynteihin, koska pystyn helpommin sumplimaan työmenojani. Minä varmistan, että lapset ovat tehneet läksyt ja käy vaikeimmat asiat lasten kanssa yhdessä läpi, jne.
Ja tämä on ihan oma valintani. Mielestäni vaimoni ei ole saamaton tai mitä muita yleisiä haukkumanimiä täällä onkaan. Mutta en ymmärrä miten tuosta voi saada noin valtaisan stressin päälle. Lasten asioiden pyörittäminen on erittäin helppoa verrattuna vaikka työelämän projekteihin. Tämä "meta-asioiden"-hallinta on noussut ihmeelliseen asemaan, enkä tosiaa ymmärrä miksi siitä vouhkataan jatkuvasti, koska se ei nyt ole mikään maailman vaikein asia.
Siis olen koko ajan ollut sitä mieltä, että jajsaisin metatyötä + lapsiperhearkea oman työni ohella ihan hyvin, jos vastuu jakautuisikin kahden aikuisen harteille. Aiinä se uupuminen tulee, kun joudun hoitamaan kaiken yksin. Töiden jälkeen ruoanlaitot, läksyt, kaverit, harrastukset, synttärit, neuvolat, vasut, vaaterumbat, varusteet, ongelmat, huolet, mitä nyt milloinkin on. Hoidatko siis kaiken oman työsi ohella yksin ja sanot, että kevyttä on? Ok, mutta älä silti väheksy niitä jotka uupuvat sen kaiken alle. Sinä olet harvinaisuus. Meillä ihmisillä on voimavaroja yksilöllisesti.
Synttärit, neuvolat, vasut ovat kerran vuodessa. Ei aiheuta mitään stressiä, koska ovat helppo hoitaa.
En ole myöskään ikinä ymmärtänyt tätä "vaaterumbaa" ja se ylivoimaisuutta. Koneen täyttäminen kestää 2 minuuttia. Pyykkien asettelu narulle tai kuivausrumpuu lastaaminen 2 minuuttia. Viikaus hyllyyn maks 10 minuuttia ja lapset ovat olleen siinä mukana pienestä asti.
Kokkailu on mukavaa ja vaikeinta on keksiä mikä olisi viikon menu.
Tottakai puuhaa riittää, mutta ei tuo edelleenkään ole mikään sankaritaitoja vaativa suoritus. Toki kaikesta voi tehdä vaikeaa.
Ihan ohis, oletko koskaan ripustanut pyykkejä? 7 kg:n koneellinen sekalaista pikkupyykkiä ei ripustu 2 minuutissa, ellet jätä pyykkejä myttyyn, nurinpäin ja sukat pareitta. Jolloin käytät näihin aikaa myöhemmin.
Ihan ohis, oletko koskaan kuullut kuivausrummusta?
Kuivausrumpu kuluttaa vaatteita. Itse käytän sitä vain lakanoille ja pyyhkeille. Joskus sukille.
Ja jos kuivatat siellä rummussa 7 kiloa pyykkiä, et sitä nyt kyllä todellakaan lataa, setvi ja viikkaa ja vie oikeisiin kaappeihin 12 minuutissa. Jo pelkkiin sukkiin menee tuo aika.
Sitäpaitsi tää ketju käsittelee metatöitä. Pyykinpesu ei ole metatyö.
Ihan kiinnostuksesta, mitä on sitten se metatyö jos tiskaus, pyykinpesu, ruuanlaitto ym on töitä?
Nuo on kotitöitä.
Metatöitä on kaikki se aivotyö yms säätö joka vaadiraan että perhe ja huusholli pyörii.
Ihan ohis, mutta ihan uraakin tehneenä minä olen sitä mieltä, että metatyö on ihmisen tehokkuuden pahin vihollinen. Jokaista asiaa voi halutessaan märehtiä, kunnes uupuu. Itsekin tapasin aloittelevana esimiehenä miettiä kaikenmoisia skenaarioita ihan loputtomiin, ja mikä vielä pahinta: miettiä päätöksiään jälkikäteen.
Asiat pitää pistää yksi kerrallaan paperille tai läppärille, päättää mitä tekee niille, ja sitten suorittaa tarpeelliset toimet (toteutus, delegointi, muistutus itselle myöhemmäksi). Ne asiat, joille ei osaa tai voi sillä hetkellä tehdä mitään, pitää osata unohtaa.
Kuulostaa järkevältä. Ehkä hurjalla metatyöllä säästää jonkun satasen kun ostaa juuri oikeaan aikaan kurahousut ja myy luistimet, mutta jos käyttää sen aivokapasiteetin töissä ja tekee ostokset nopeasti netissä ja tiputtaa ne pienet vaatteet ensimmäiseen UFFin laatikkoon voi olla perheelle kuitenkin parempi.
Vaatteita ja jalkineita ei voi ostaa sovittamatta.
Eikä UFF ole eettinen yritys.
Ja perheelle on kaikin tavoin eduksi opettaa myös lapset säästämään ja eettisyyteen.
Ja 20 vuodessa niistä satasista kertyy jo ihan mukavat opiskelurahat.
Et ole koskaan ostanut netistä? Voi tilata eri kokoisia, palauttaa ne sopimattomat. Ei tule heräteostoksia. Ehkä perheen edun mukaista opettaa lapset kulkemaan shoppailemassa vaatteiden perässä. Ja jos UFF ei ole tarpeeksi eettinen, kävisikö SPR? Punainen Risti? Vai onko itse kirpputorilla vaatteiden myynti sitä eettisintä? Provohan tämä kommentoija on, mutta ihan huvittava provo, siitä pojot.
En ole. Lapsen jalkine pitää sovittaa erityisen tarkoin.
Sitäpaitsi siinä se vasta naurettava rumba onkin raijailla niitä postin turhia paketteja edestakaisin. Ja kysellä pakwttien perään kun posti hukkaa lähetyksiään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ristus taas mitä lässytystä. AP voi käydä hakemassa mitallin itselleen.
Jos te lisäännytte tuollaisen miehen kanssa, jota ei lapsen asiat kiinnosta niin se on teidän valinta. Tiedän kyllä useamman tällaisen isän, mutta heidän luonne oli nähtävillä jo kauan ennen jälkikasvun ilmestymistä.
Mutta tiedän myös paljon isejä, jotka kantavat vastuun lapsen kasvatuksesta yms. AP:n vinkuminen on taas sitä tyypillistä yleistävää p@skaa suoraan sanottuna. Ja lisäksin näissä jaksaa aina huvittaa se, että jokaisesta arkisesta puuhasta saadaan tehtyä valtaisia uroteko.
Otetaan nyt sitten esimerkiksi vastakkainen tilanne. Minä, siis isä, olen huolehtinut aamutoimet siitä asti, kun kuopus oli kaksivuotias ja lapset menivät päiväkotiin. Olen varmistanut, että kaikki tarpeellinen on mukana. Tehnyt kasvomaalauksia, kun on ollut juhlat. Olen joitanut kouluun ja harrastuksiin liittyvät ilmoittautumiset. Olen vienyt lapset käytännössä kaikkiin neuvokäynteihin, koska pystyn helpommin sumplimaan työmenojani. Minä varmistan, että lapset ovat tehneet läksyt ja käy vaikeimmat asiat lasten kanssa yhdessä läpi, jne.
Ja tämä on ihan oma valintani. Mielestäni vaimoni ei ole saamaton tai mitä muita yleisiä haukkumanimiä täällä onkaan. Mutta en ymmärrä miten tuosta voi saada noin valtaisan stressin päälle. Lasten asioiden pyörittäminen on erittäin helppoa verrattuna vaikka työelämän projekteihin. Tämä "meta-asioiden"-hallinta on noussut ihmeelliseen asemaan, enkä tosiaa ymmärrä miksi siitä vouhkataan jatkuvasti, koska se ei nyt ole mikään maailman vaikein asia.
Siis olen koko ajan ollut sitä mieltä, että jajsaisin metatyötä + lapsiperhearkea oman työni ohella ihan hyvin, jos vastuu jakautuisikin kahden aikuisen harteille. Aiinä se uupuminen tulee, kun joudun hoitamaan kaiken yksin. Töiden jälkeen ruoanlaitot, läksyt, kaverit, harrastukset, synttärit, neuvolat, vasut, vaaterumbat, varusteet, ongelmat, huolet, mitä nyt milloinkin on. Hoidatko siis kaiken oman työsi ohella yksin ja sanot, että kevyttä on? Ok, mutta älä silti väheksy niitä jotka uupuvat sen kaiken alle. Sinä olet harvinaisuus. Meillä ihmisillä on voimavaroja yksilöllisesti.
Synttärit, neuvolat, vasut ovat kerran vuodessa. Ei aiheuta mitään stressiä, koska ovat helppo hoitaa.
En ole myöskään ikinä ymmärtänyt tätä "vaaterumbaa" ja se ylivoimaisuutta. Koneen täyttäminen kestää 2 minuuttia. Pyykkien asettelu narulle tai kuivausrumpuu lastaaminen 2 minuuttia. Viikaus hyllyyn maks 10 minuuttia ja lapset ovat olleen siinä mukana pienestä asti.
Kokkailu on mukavaa ja vaikeinta on keksiä mikä olisi viikon menu.
Tottakai puuhaa riittää, mutta ei tuo edelleenkään ole mikään sankaritaitoja vaativa suoritus. Toki kaikesta voi tehdä vaikeaa.
Ihan ohis, oletko koskaan ripustanut pyykkejä? 7 kg:n koneellinen sekalaista pikkupyykkiä ei ripustu 2 minuutissa, ellet jätä pyykkejä myttyyn, nurinpäin ja sukat pareitta. Jolloin käytät näihin aikaa myöhemmin.
Ihan ohis, oletko koskaan kuullut kuivausrummusta?
Kuivausrumpu kuluttaa vaatteita. Itse käytän sitä vain lakanoille ja pyyhkeille. Joskus sukille.
Ja jos kuivatat siellä rummussa 7 kiloa pyykkiä, et sitä nyt kyllä todellakaan lataa, setvi ja viikkaa ja vie oikeisiin kaappeihin 12 minuutissa. Jo pelkkiin sukkiin menee tuo aika.
Sitäpaitsi tää ketju käsittelee metatöitä. Pyykinpesu ei ole metatyö.
Ihan kiinnostuksesta, mitä on sitten se metatyö jos tiskaus, pyykinpesu, ruuanlaitto ym on töitä?
Nuo on kotitöitä.
Metatöitä on kaikki se aivotyö yms säätö joka vaadiraan että perhe ja huusholli pyörii.
Ihan ohis, mutta ihan uraakin tehneenä minä olen sitä mieltä, että metatyö on ihmisen tehokkuuden pahin vihollinen. Jokaista asiaa voi halutessaan märehtiä, kunnes uupuu. Itsekin tapasin aloittelevana esimiehenä miettiä kaikenmoisia skenaarioita ihan loputtomiin, ja mikä vielä pahinta: miettiä päätöksiään jälkikäteen.
Asiat pitää pistää yksi kerrallaan paperille tai läppärille, päättää mitä tekee niille, ja sitten suorittaa tarpeelliset toimet (toteutus, delegointi, muistutus itselle myöhemmäksi). Ne asiat, joille ei osaa tai voi sillä hetkellä tehdä mitään, pitää osata unohtaa.
Kuulostaa järkevältä. Ehkä hurjalla metatyöllä säästää jonkun satasen kun ostaa juuri oikeaan aikaan kurahousut ja myy luistimet, mutta jos käyttää sen aivokapasiteetin töissä ja tekee ostokset nopeasti netissä ja tiputtaa ne pienet vaatteet ensimmäiseen UFFin laatikkoon voi olla perheelle kuitenkin parempi.
Vaatteita ja jalkineita ei voi ostaa sovittamatta.
Eikä UFF ole eettinen yritys.
Ja perheelle on kaikin tavoin eduksi opettaa myös lapset säästämään ja eettisyyteen.
Ja 20 vuodessa niistä satasista kertyy jo ihan mukavat opiskelurahat.
Tässä on mahtava esimerkki just siitä, mitä tarkoitin! Ei mikään ihme että on rankkaa, kun jokainen valinta on elämää suurempi.
Minä vien hyväkuntoiset vanhat vaatteet SPR:lle, eikä tarvitse erikseen lahjoittaa heille. Samalla oppivat lapsetkin hyväntekeväisyyttä.
Oikeilla valinnoilla säästää lapsille sen maapallon.
Hoitamalla vaaterumban järkevästi säästää noin 2000 euroa vuodessa.
Ja sen jälkwen kun onen myynyt ne vaatteet joista vielä saa jotain, lahjoitan loput Hopelle, joka on siellä kirppiksellä sitä varten.
Näin lapset oppii oikeat arvot, heille säästyy rahaa ja he oppivat hyväntekeväisyyttä.
Tuskinpa säästettäisiin kahta tonnia, kun ei meillä mene edes noin paljoa vuodessa vaatteisiin. Kirpparilta ostetaan kaikki mitä helposti löydetään, jos ei löydy niin kaupasta. Nettikirppiksiä ei käytetä, koska en halua harrastaa ostelua. Kaikki kiertää kolmelle sisaruksille ja menee lopuksi matonkuteiksi, roskiin tai SPR:n Konttiin.
Mutta jos sinun harrastuksesi on käydä nappikauppaa vaatteilla, älä laske sitä metatyöksi.
Minun lapseni on jo teinejä joten olen seurannut säästöjä 17 vuotta. Tiedän tismalleen millaisia ne ovat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ristus taas mitä lässytystä. AP voi käydä hakemassa mitallin itselleen.
Jos te lisäännytte tuollaisen miehen kanssa, jota ei lapsen asiat kiinnosta niin se on teidän valinta. Tiedän kyllä useamman tällaisen isän, mutta heidän luonne oli nähtävillä jo kauan ennen jälkikasvun ilmestymistä.
Mutta tiedän myös paljon isejä, jotka kantavat vastuun lapsen kasvatuksesta yms. AP:n vinkuminen on taas sitä tyypillistä yleistävää p@skaa suoraan sanottuna. Ja lisäksin näissä jaksaa aina huvittaa se, että jokaisesta arkisesta puuhasta saadaan tehtyä valtaisia uroteko.
Otetaan nyt sitten esimerkiksi vastakkainen tilanne. Minä, siis isä, olen huolehtinut aamutoimet siitä asti, kun kuopus oli kaksivuotias ja lapset menivät päiväkotiin. Olen varmistanut, että kaikki tarpeellinen on mukana. Tehnyt kasvomaalauksia, kun on ollut juhlat. Olen joitanut kouluun ja harrastuksiin liittyvät ilmoittautumiset. Olen vienyt lapset käytännössä kaikkiin neuvokäynteihin, koska pystyn helpommin sumplimaan työmenojani. Minä varmistan, että lapset ovat tehneet läksyt ja käy vaikeimmat asiat lasten kanssa yhdessä läpi, jne.
Ja tämä on ihan oma valintani. Mielestäni vaimoni ei ole saamaton tai mitä muita yleisiä haukkumanimiä täällä onkaan. Mutta en ymmärrä miten tuosta voi saada noin valtaisan stressin päälle. Lasten asioiden pyörittäminen on erittäin helppoa verrattuna vaikka työelämän projekteihin. Tämä "meta-asioiden"-hallinta on noussut ihmeelliseen asemaan, enkä tosiaa ymmärrä miksi siitä vouhkataan jatkuvasti, koska se ei nyt ole mikään maailman vaikein asia.
Siis olen koko ajan ollut sitä mieltä, että jajsaisin metatyötä + lapsiperhearkea oman työni ohella ihan hyvin, jos vastuu jakautuisikin kahden aikuisen harteille. Aiinä se uupuminen tulee, kun joudun hoitamaan kaiken yksin. Töiden jälkeen ruoanlaitot, läksyt, kaverit, harrastukset, synttärit, neuvolat, vasut, vaaterumbat, varusteet, ongelmat, huolet, mitä nyt milloinkin on. Hoidatko siis kaiken oman työsi ohella yksin ja sanot, että kevyttä on? Ok, mutta älä silti väheksy niitä jotka uupuvat sen kaiken alle. Sinä olet harvinaisuus. Meillä ihmisillä on voimavaroja yksilöllisesti.
Synttärit, neuvolat, vasut ovat kerran vuodessa. Ei aiheuta mitään stressiä, koska ovat helppo hoitaa.
En ole myöskään ikinä ymmärtänyt tätä "vaaterumbaa" ja se ylivoimaisuutta. Koneen täyttäminen kestää 2 minuuttia. Pyykkien asettelu narulle tai kuivausrumpuu lastaaminen 2 minuuttia. Viikaus hyllyyn maks 10 minuuttia ja lapset ovat olleen siinä mukana pienestä asti.
Kokkailu on mukavaa ja vaikeinta on keksiä mikä olisi viikon menu.
Tottakai puuhaa riittää, mutta ei tuo edelleenkään ole mikään sankaritaitoja vaativa suoritus. Toki kaikesta voi tehdä vaikeaa.
Ihan ohis, oletko koskaan ripustanut pyykkejä? 7 kg:n koneellinen sekalaista pikkupyykkiä ei ripustu 2 minuutissa, ellet jätä pyykkejä myttyyn, nurinpäin ja sukat pareitta. Jolloin käytät näihin aikaa myöhemmin.
Ihan ohis, oletko koskaan kuullut kuivausrummusta?
Kuivausrumpu kuluttaa vaatteita. Itse käytän sitä vain lakanoille ja pyyhkeille. Joskus sukille.
Ja jos kuivatat siellä rummussa 7 kiloa pyykkiä, et sitä nyt kyllä todellakaan lataa, setvi ja viikkaa ja vie oikeisiin kaappeihin 12 minuutissa. Jo pelkkiin sukkiin menee tuo aika.
Sitäpaitsi tää ketju käsittelee metatöitä. Pyykinpesu ei ole metatyö.
Ihan kiinnostuksesta, mitä on sitten se metatyö jos tiskaus, pyykinpesu, ruuanlaitto ym on töitä?
Nuo on kotitöitä.
Metatöitä on kaikki se aivotyö yms säätö joka vaadiraan että perhe ja huusholli pyörii.
Ihan ohis, mutta ihan uraakin tehneenä minä olen sitä mieltä, että metatyö on ihmisen tehokkuuden pahin vihollinen. Jokaista asiaa voi halutessaan märehtiä, kunnes uupuu. Itsekin tapasin aloittelevana esimiehenä miettiä kaikenmoisia skenaarioita ihan loputtomiin, ja mikä vielä pahinta: miettiä päätöksiään jälkikäteen.
Asiat pitää pistää yksi kerrallaan paperille tai läppärille, päättää mitä tekee niille, ja sitten suorittaa tarpeelliset toimet (toteutus, delegointi, muistutus itselle myöhemmäksi). Ne asiat, joille ei osaa tai voi sillä hetkellä tehdä mitään, pitää osata unohtaa.
Kuulostaa järkevältä. Ehkä hurjalla metatyöllä säästää jonkun satasen kun ostaa juuri oikeaan aikaan kurahousut ja myy luistimet, mutta jos käyttää sen aivokapasiteetin töissä ja tekee ostokset nopeasti netissä ja tiputtaa ne pienet vaatteet ensimmäiseen UFFin laatikkoon voi olla perheelle kuitenkin parempi.
Vaatteita ja jalkineita ei voi ostaa sovittamatta.
Eikä UFF ole eettinen yritys.
Ja perheelle on kaikin tavoin eduksi opettaa myös lapset säästämään ja eettisyyteen.
Ja 20 vuodessa niistä satasista kertyy jo ihan mukavat opiskelurahat.
Et ole koskaan ostanut netistä? Voi tilata eri kokoisia, palauttaa ne sopimattomat. Ei tule heräteostoksia. Ehkä perheen edun mukaista opettaa lapset kulkemaan shoppailemassa vaatteiden perässä. Ja jos UFF ei ole tarpeeksi eettinen, kävisikö SPR? Punainen Risti? Vai onko itse kirpputorilla vaatteiden myynti sitä eettisintä? Provohan tämä kommentoija on, mutta ihan huvittava provo, siitä pojot.
En ole. Lapsen jalkine pitää sovittaa erityisen tarkoin.
Sitäpaitsi siinä se vasta naurettava rumba onkin raijailla niitä postin turhia paketteja edestakaisin. Ja kysellä pakwttien perään kun posti hukkaa lähetyksiään.
Siis hetkinen. Äsken sun piti pelastaa maailma ja ostaa käytettyä, nyt ne lasten kengät pitääkin sovittaa erityisen tarkoin.
Ei ole metatyöllä loppua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ristus taas mitä lässytystä. AP voi käydä hakemassa mitallin itselleen.
Jos te lisäännytte tuollaisen miehen kanssa, jota ei lapsen asiat kiinnosta niin se on teidän valinta. Tiedän kyllä useamman tällaisen isän, mutta heidän luonne oli nähtävillä jo kauan ennen jälkikasvun ilmestymistä.
Mutta tiedän myös paljon isejä, jotka kantavat vastuun lapsen kasvatuksesta yms. AP:n vinkuminen on taas sitä tyypillistä yleistävää p@skaa suoraan sanottuna. Ja lisäksin näissä jaksaa aina huvittaa se, että jokaisesta arkisesta puuhasta saadaan tehtyä valtaisia uroteko.
Otetaan nyt sitten esimerkiksi vastakkainen tilanne. Minä, siis isä, olen huolehtinut aamutoimet siitä asti, kun kuopus oli kaksivuotias ja lapset menivät päiväkotiin. Olen varmistanut, että kaikki tarpeellinen on mukana. Tehnyt kasvomaalauksia, kun on ollut juhlat. Olen joitanut kouluun ja harrastuksiin liittyvät ilmoittautumiset. Olen vienyt lapset käytännössä kaikkiin neuvokäynteihin, koska pystyn helpommin sumplimaan työmenojani. Minä varmistan, että lapset ovat tehneet läksyt ja käy vaikeimmat asiat lasten kanssa yhdessä läpi, jne.
Ja tämä on ihan oma valintani. Mielestäni vaimoni ei ole saamaton tai mitä muita yleisiä haukkumanimiä täällä onkaan. Mutta en ymmärrä miten tuosta voi saada noin valtaisan stressin päälle. Lasten asioiden pyörittäminen on erittäin helppoa verrattuna vaikka työelämän projekteihin. Tämä "meta-asioiden"-hallinta on noussut ihmeelliseen asemaan, enkä tosiaa ymmärrä miksi siitä vouhkataan jatkuvasti, koska se ei nyt ole mikään maailman vaikein asia.
Siis olen koko ajan ollut sitä mieltä, että jajsaisin metatyötä + lapsiperhearkea oman työni ohella ihan hyvin, jos vastuu jakautuisikin kahden aikuisen harteille. Aiinä se uupuminen tulee, kun joudun hoitamaan kaiken yksin. Töiden jälkeen ruoanlaitot, läksyt, kaverit, harrastukset, synttärit, neuvolat, vasut, vaaterumbat, varusteet, ongelmat, huolet, mitä nyt milloinkin on. Hoidatko siis kaiken oman työsi ohella yksin ja sanot, että kevyttä on? Ok, mutta älä silti väheksy niitä jotka uupuvat sen kaiken alle. Sinä olet harvinaisuus. Meillä ihmisillä on voimavaroja yksilöllisesti.
Synttärit, neuvolat, vasut ovat kerran vuodessa. Ei aiheuta mitään stressiä, koska ovat helppo hoitaa.
En ole myöskään ikinä ymmärtänyt tätä "vaaterumbaa" ja se ylivoimaisuutta. Koneen täyttäminen kestää 2 minuuttia. Pyykkien asettelu narulle tai kuivausrumpuu lastaaminen 2 minuuttia. Viikaus hyllyyn maks 10 minuuttia ja lapset ovat olleen siinä mukana pienestä asti.
Kokkailu on mukavaa ja vaikeinta on keksiä mikä olisi viikon menu.
Tottakai puuhaa riittää, mutta ei tuo edelleenkään ole mikään sankaritaitoja vaativa suoritus. Toki kaikesta voi tehdä vaikeaa.
Ihan ohis, oletko koskaan ripustanut pyykkejä? 7 kg:n koneellinen sekalaista pikkupyykkiä ei ripustu 2 minuutissa, ellet jätä pyykkejä myttyyn, nurinpäin ja sukat pareitta. Jolloin käytät näihin aikaa myöhemmin.
Ihan ohis, oletko koskaan kuullut kuivausrummusta?
Kuivausrumpu kuluttaa vaatteita. Itse käytän sitä vain lakanoille ja pyyhkeille. Joskus sukille.
Ja jos kuivatat siellä rummussa 7 kiloa pyykkiä, et sitä nyt kyllä todellakaan lataa, setvi ja viikkaa ja vie oikeisiin kaappeihin 12 minuutissa. Jo pelkkiin sukkiin menee tuo aika.
Sitäpaitsi tää ketju käsittelee metatöitä. Pyykinpesu ei ole metatyö.
Ihan kiinnostuksesta, mitä on sitten se metatyö jos tiskaus, pyykinpesu, ruuanlaitto ym on töitä?
Nuo on kotitöitä.
Metatöitä on kaikki se aivotyö yms säätö joka vaadiraan että perhe ja huusholli pyörii.
Ihan ohis, mutta ihan uraakin tehneenä minä olen sitä mieltä, että metatyö on ihmisen tehokkuuden pahin vihollinen. Jokaista asiaa voi halutessaan märehtiä, kunnes uupuu. Itsekin tapasin aloittelevana esimiehenä miettiä kaikenmoisia skenaarioita ihan loputtomiin, ja mikä vielä pahinta: miettiä päätöksiään jälkikäteen.
Asiat pitää pistää yksi kerrallaan paperille tai läppärille, päättää mitä tekee niille, ja sitten suorittaa tarpeelliset toimet (toteutus, delegointi, muistutus itselle myöhemmäksi). Ne asiat, joille ei osaa tai voi sillä hetkellä tehdä mitään, pitää osata unohtaa.
Kuulostaa järkevältä. Ehkä hurjalla metatyöllä säästää jonkun satasen kun ostaa juuri oikeaan aikaan kurahousut ja myy luistimet, mutta jos käyttää sen aivokapasiteetin töissä ja tekee ostokset nopeasti netissä ja tiputtaa ne pienet vaatteet ensimmäiseen UFFin laatikkoon voi olla perheelle kuitenkin parempi.
Vaatteita ja jalkineita ei voi ostaa sovittamatta.
Eikä UFF ole eettinen yritys.
Ja perheelle on kaikin tavoin eduksi opettaa myös lapset säästämään ja eettisyyteen.
Ja 20 vuodessa niistä satasista kertyy jo ihan mukavat opiskelurahat.
Tässä on mahtava esimerkki just siitä, mitä tarkoitin! Ei mikään ihme että on rankkaa, kun jokainen valinta on elämää suurempi.
Minä vien hyväkuntoiset vanhat vaatteet SPR:lle, eikä tarvitse erikseen lahjoittaa heille. Samalla oppivat lapsetkin hyväntekeväisyyttä.
Oikeilla valinnoilla säästää lapsille sen maapallon.
Hoitamalla vaaterumban järkevästi säästää noin 2000 euroa vuodessa.
Ja sen jälkwen kun onen myynyt ne vaatteet joista vielä saa jotain, lahjoitan loput Hopelle, joka on siellä kirppiksellä sitä varten.
Näin lapset oppii oikeat arvot, heille säästyy rahaa ja he oppivat hyväntekeväisyyttä.
Tuskinpa säästettäisiin kahta tonnia, kun ei meillä mene edes noin paljoa vuodessa vaatteisiin. Kirpparilta ostetaan kaikki mitä helposti löydetään, jos ei löydy niin kaupasta. Nettikirppiksiä ei käytetä, koska en halua harrastaa ostelua. Kaikki kiertää kolmelle sisaruksille ja menee lopuksi matonkuteiksi, roskiin tai SPR:n Konttiin.
Mutta jos sinun harrastuksesi on käydä nappikauppaa vaatteilla, älä laske sitä metatyöksi.
Minun lapseni on jo teinejä joten olen seurannut säästöjä 17 vuotta. Tiedän tismalleen millaisia ne ovat.
Sekin on jo ihan hyvin, että seuraa paljonko rahaa menee. Mutta se on jo kunnioitettavaa, että tietää paljonko vuosittain säästää kuluttaessaan ;)
Saanko kysyä, paljonko teillä oikein menee rahaa vuosittain, jos säästöä tulee kaksi tonnia vuodessa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ristus taas mitä lässytystä. AP voi käydä hakemassa mitallin itselleen.
Jos te lisäännytte tuollaisen miehen kanssa, jota ei lapsen asiat kiinnosta niin se on teidän valinta. Tiedän kyllä useamman tällaisen isän, mutta heidän luonne oli nähtävillä jo kauan ennen jälkikasvun ilmestymistä.
Mutta tiedän myös paljon isejä, jotka kantavat vastuun lapsen kasvatuksesta yms. AP:n vinkuminen on taas sitä tyypillistä yleistävää p@skaa suoraan sanottuna. Ja lisäksin näissä jaksaa aina huvittaa se, että jokaisesta arkisesta puuhasta saadaan tehtyä valtaisia uroteko.
Otetaan nyt sitten esimerkiksi vastakkainen tilanne. Minä, siis isä, olen huolehtinut aamutoimet siitä asti, kun kuopus oli kaksivuotias ja lapset menivät päiväkotiin. Olen varmistanut, että kaikki tarpeellinen on mukana. Tehnyt kasvomaalauksia, kun on ollut juhlat. Olen joitanut kouluun ja harrastuksiin liittyvät ilmoittautumiset. Olen vienyt lapset käytännössä kaikkiin neuvokäynteihin, koska pystyn helpommin sumplimaan työmenojani. Minä varmistan, että lapset ovat tehneet läksyt ja käy vaikeimmat asiat lasten kanssa yhdessä läpi, jne.
Ja tämä on ihan oma valintani. Mielestäni vaimoni ei ole saamaton tai mitä muita yleisiä haukkumanimiä täällä onkaan. Mutta en ymmärrä miten tuosta voi saada noin valtaisan stressin päälle. Lasten asioiden pyörittäminen on erittäin helppoa verrattuna vaikka työelämän projekteihin. Tämä "meta-asioiden"-hallinta on noussut ihmeelliseen asemaan, enkä tosiaa ymmärrä miksi siitä vouhkataan jatkuvasti, koska se ei nyt ole mikään maailman vaikein asia.
Siis olen koko ajan ollut sitä mieltä, että jajsaisin metatyötä + lapsiperhearkea oman työni ohella ihan hyvin, jos vastuu jakautuisikin kahden aikuisen harteille. Aiinä se uupuminen tulee, kun joudun hoitamaan kaiken yksin. Töiden jälkeen ruoanlaitot, läksyt, kaverit, harrastukset, synttärit, neuvolat, vasut, vaaterumbat, varusteet, ongelmat, huolet, mitä nyt milloinkin on. Hoidatko siis kaiken oman työsi ohella yksin ja sanot, että kevyttä on? Ok, mutta älä silti väheksy niitä jotka uupuvat sen kaiken alle. Sinä olet harvinaisuus. Meillä ihmisillä on voimavaroja yksilöllisesti.
Synttärit, neuvolat, vasut ovat kerran vuodessa. Ei aiheuta mitään stressiä, koska ovat helppo hoitaa.
En ole myöskään ikinä ymmärtänyt tätä "vaaterumbaa" ja se ylivoimaisuutta. Koneen täyttäminen kestää 2 minuuttia. Pyykkien asettelu narulle tai kuivausrumpuu lastaaminen 2 minuuttia. Viikaus hyllyyn maks 10 minuuttia ja lapset ovat olleen siinä mukana pienestä asti.
Kokkailu on mukavaa ja vaikeinta on keksiä mikä olisi viikon menu.
Tottakai puuhaa riittää, mutta ei tuo edelleenkään ole mikään sankaritaitoja vaativa suoritus. Toki kaikesta voi tehdä vaikeaa.
Ihan ohis, oletko koskaan ripustanut pyykkejä? 7 kg:n koneellinen sekalaista pikkupyykkiä ei ripustu 2 minuutissa, ellet jätä pyykkejä myttyyn, nurinpäin ja sukat pareitta. Jolloin käytät näihin aikaa myöhemmin.
Ihan ohis, oletko koskaan kuullut kuivausrummusta?
Kuivausrumpu kuluttaa vaatteita. Itse käytän sitä vain lakanoille ja pyyhkeille. Joskus sukille.
Ja jos kuivatat siellä rummussa 7 kiloa pyykkiä, et sitä nyt kyllä todellakaan lataa, setvi ja viikkaa ja vie oikeisiin kaappeihin 12 minuutissa. Jo pelkkiin sukkiin menee tuo aika.
Sitäpaitsi tää ketju käsittelee metatöitä. Pyykinpesu ei ole metatyö.
Ihan kiinnostuksesta, mitä on sitten se metatyö jos tiskaus, pyykinpesu, ruuanlaitto ym on töitä?
Nuo on kotitöitä.
Metatöitä on kaikki se aivotyö yms säätö joka vaadiraan että perhe ja huusholli pyörii.
Ihan ohis, mutta ihan uraakin tehneenä minä olen sitä mieltä, että metatyö on ihmisen tehokkuuden pahin vihollinen. Jokaista asiaa voi halutessaan märehtiä, kunnes uupuu. Itsekin tapasin aloittelevana esimiehenä miettiä kaikenmoisia skenaarioita ihan loputtomiin, ja mikä vielä pahinta: miettiä päätöksiään jälkikäteen.
Asiat pitää pistää yksi kerrallaan paperille tai läppärille, päättää mitä tekee niille, ja sitten suorittaa tarpeelliset toimet (toteutus, delegointi, muistutus itselle myöhemmäksi). Ne asiat, joille ei osaa tai voi sillä hetkellä tehdä mitään, pitää osata unohtaa.
Kuulostaa järkevältä. Ehkä hurjalla metatyöllä säästää jonkun satasen kun ostaa juuri oikeaan aikaan kurahousut ja myy luistimet, mutta jos käyttää sen aivokapasiteetin töissä ja tekee ostokset nopeasti netissä ja tiputtaa ne pienet vaatteet ensimmäiseen UFFin laatikkoon voi olla perheelle kuitenkin parempi.
Vaatteita ja jalkineita ei voi ostaa sovittamatta.
Eikä UFF ole eettinen yritys.
Ja perheelle on kaikin tavoin eduksi opettaa myös lapset säästämään ja eettisyyteen.
Ja 20 vuodessa niistä satasista kertyy jo ihan mukavat opiskelurahat.
Et ole koskaan ostanut netistä? Voi tilata eri kokoisia, palauttaa ne sopimattomat. Ei tule heräteostoksia. Ehkä perheen edun mukaista opettaa lapset kulkemaan shoppailemassa vaatteiden perässä. Ja jos UFF ei ole tarpeeksi eettinen, kävisikö SPR? Punainen Risti? Vai onko itse kirpputorilla vaatteiden myynti sitä eettisintä? Provohan tämä kommentoija on, mutta ihan huvittava provo, siitä pojot.
En ole. Lapsen jalkine pitää sovittaa erityisen tarkoin.
Sitäpaitsi siinä se vasta naurettava rumba onkin raijailla niitä postin turhia paketteja edestakaisin. Ja kysellä pakwttien perään kun posti hukkaa lähetyksiään.
Siis hetkinen. Äsken sun piti pelastaa maailma ja ostaa käytettyä, nyt ne lasten kengät pitääkin sovittaa erityisen tarkoin.
Ei ole metatyöllä loppua.
Mitä ihmettä sinä sössötät? Järkevä harkittu kuluttaminen on vain ja ainoastaan fiksua. Ihan naurettavaa, että joku aikuinen (?) rupeaa tuolla lailla siitä kohkaamaan.
Kysy nyt hyvä ihminen neuvolasta, jos et ymmärrä, mikä merkitys on lapsen oikealla istuvuudella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ristus taas mitä lässytystä. AP voi käydä hakemassa mitallin itselleen.
Jos te lisäännytte tuollaisen miehen kanssa, jota ei lapsen asiat kiinnosta niin se on teidän valinta. Tiedän kyllä useamman tällaisen isän, mutta heidän luonne oli nähtävillä jo kauan ennen jälkikasvun ilmestymistä.
Mutta tiedän myös paljon isejä, jotka kantavat vastuun lapsen kasvatuksesta yms. AP:n vinkuminen on taas sitä tyypillistä yleistävää p@skaa suoraan sanottuna. Ja lisäksin näissä jaksaa aina huvittaa se, että jokaisesta arkisesta puuhasta saadaan tehtyä valtaisia uroteko.
Otetaan nyt sitten esimerkiksi vastakkainen tilanne. Minä, siis isä, olen huolehtinut aamutoimet siitä asti, kun kuopus oli kaksivuotias ja lapset menivät päiväkotiin. Olen varmistanut, että kaikki tarpeellinen on mukana. Tehnyt kasvomaalauksia, kun on ollut juhlat. Olen joitanut kouluun ja harrastuksiin liittyvät ilmoittautumiset. Olen vienyt lapset käytännössä kaikkiin neuvokäynteihin, koska pystyn helpommin sumplimaan työmenojani. Minä varmistan, että lapset ovat tehneet läksyt ja käy vaikeimmat asiat lasten kanssa yhdessä läpi, jne.
Ja tämä on ihan oma valintani. Mielestäni vaimoni ei ole saamaton tai mitä muita yleisiä haukkumanimiä täällä onkaan. Mutta en ymmärrä miten tuosta voi saada noin valtaisan stressin päälle. Lasten asioiden pyörittäminen on erittäin helppoa verrattuna vaikka työelämän projekteihin. Tämä "meta-asioiden"-hallinta on noussut ihmeelliseen asemaan, enkä tosiaa ymmärrä miksi siitä vouhkataan jatkuvasti, koska se ei nyt ole mikään maailman vaikein asia.
Siis olen koko ajan ollut sitä mieltä, että jajsaisin metatyötä + lapsiperhearkea oman työni ohella ihan hyvin, jos vastuu jakautuisikin kahden aikuisen harteille. Aiinä se uupuminen tulee, kun joudun hoitamaan kaiken yksin. Töiden jälkeen ruoanlaitot, läksyt, kaverit, harrastukset, synttärit, neuvolat, vasut, vaaterumbat, varusteet, ongelmat, huolet, mitä nyt milloinkin on. Hoidatko siis kaiken oman työsi ohella yksin ja sanot, että kevyttä on? Ok, mutta älä silti väheksy niitä jotka uupuvat sen kaiken alle. Sinä olet harvinaisuus. Meillä ihmisillä on voimavaroja yksilöllisesti.
Synttärit, neuvolat, vasut ovat kerran vuodessa. Ei aiheuta mitään stressiä, koska ovat helppo hoitaa.
En ole myöskään ikinä ymmärtänyt tätä "vaaterumbaa" ja se ylivoimaisuutta. Koneen täyttäminen kestää 2 minuuttia. Pyykkien asettelu narulle tai kuivausrumpuu lastaaminen 2 minuuttia. Viikaus hyllyyn maks 10 minuuttia ja lapset ovat olleen siinä mukana pienestä asti.
Kokkailu on mukavaa ja vaikeinta on keksiä mikä olisi viikon menu.
Tottakai puuhaa riittää, mutta ei tuo edelleenkään ole mikään sankaritaitoja vaativa suoritus. Toki kaikesta voi tehdä vaikeaa.
Ihan ohis, oletko koskaan ripustanut pyykkejä? 7 kg:n koneellinen sekalaista pikkupyykkiä ei ripustu 2 minuutissa, ellet jätä pyykkejä myttyyn, nurinpäin ja sukat pareitta. Jolloin käytät näihin aikaa myöhemmin.
Ihan ohis, oletko koskaan kuullut kuivausrummusta?
Kuivausrumpu kuluttaa vaatteita. Itse käytän sitä vain lakanoille ja pyyhkeille. Joskus sukille.
Ja jos kuivatat siellä rummussa 7 kiloa pyykkiä, et sitä nyt kyllä todellakaan lataa, setvi ja viikkaa ja vie oikeisiin kaappeihin 12 minuutissa. Jo pelkkiin sukkiin menee tuo aika.
Sitäpaitsi tää ketju käsittelee metatöitä. Pyykinpesu ei ole metatyö.
Ihan kiinnostuksesta, mitä on sitten se metatyö jos tiskaus, pyykinpesu, ruuanlaitto ym on töitä?
Nuo on kotitöitä.
Metatöitä on kaikki se aivotyö yms säätö joka vaadiraan että perhe ja huusholli pyörii.
Ihan ohis, mutta ihan uraakin tehneenä minä olen sitä mieltä, että metatyö on ihmisen tehokkuuden pahin vihollinen. Jokaista asiaa voi halutessaan märehtiä, kunnes uupuu. Itsekin tapasin aloittelevana esimiehenä miettiä kaikenmoisia skenaarioita ihan loputtomiin, ja mikä vielä pahinta: miettiä päätöksiään jälkikäteen.
Asiat pitää pistää yksi kerrallaan paperille tai läppärille, päättää mitä tekee niille, ja sitten suorittaa tarpeelliset toimet (toteutus, delegointi, muistutus itselle myöhemmäksi). Ne asiat, joille ei osaa tai voi sillä hetkellä tehdä mitään, pitää osata unohtaa.
Kuulostaa järkevältä. Ehkä hurjalla metatyöllä säästää jonkun satasen kun ostaa juuri oikeaan aikaan kurahousut ja myy luistimet, mutta jos käyttää sen aivokapasiteetin töissä ja tekee ostokset nopeasti netissä ja tiputtaa ne pienet vaatteet ensimmäiseen UFFin laatikkoon voi olla perheelle kuitenkin parempi.
Vaatteita ja jalkineita ei voi ostaa sovittamatta.
Eikä UFF ole eettinen yritys.
Ja perheelle on kaikin tavoin eduksi opettaa myös lapset säästämään ja eettisyyteen.
Ja 20 vuodessa niistä satasista kertyy jo ihan mukavat opiskelurahat.
Tässä on mahtava esimerkki just siitä, mitä tarkoitin! Ei mikään ihme että on rankkaa, kun jokainen valinta on elämää suurempi.
Minä vien hyväkuntoiset vanhat vaatteet SPR:lle, eikä tarvitse erikseen lahjoittaa heille. Samalla oppivat lapsetkin hyväntekeväisyyttä.
Oikeilla valinnoilla säästää lapsille sen maapallon.
Hoitamalla vaaterumban järkevästi säästää noin 2000 euroa vuodessa.
Ja sen jälkwen kun onen myynyt ne vaatteet joista vielä saa jotain, lahjoitan loput Hopelle, joka on siellä kirppiksellä sitä varten.
Näin lapset oppii oikeat arvot, heille säästyy rahaa ja he oppivat hyväntekeväisyyttä.
Tuskinpa säästettäisiin kahta tonnia, kun ei meillä mene edes noin paljoa vuodessa vaatteisiin. Kirpparilta ostetaan kaikki mitä helposti löydetään, jos ei löydy niin kaupasta. Nettikirppiksiä ei käytetä, koska en halua harrastaa ostelua. Kaikki kiertää kolmelle sisaruksille ja menee lopuksi matonkuteiksi, roskiin tai SPR:n Konttiin.
Mutta jos sinun harrastuksesi on käydä nappikauppaa vaatteilla, älä laske sitä metatyöksi.
Minun lapseni on jo teinejä joten olen seurannut säästöjä 17 vuotta. Tiedän tismalleen millaisia ne ovat.
Sekin on jo ihan hyvin, että seuraa paljonko rahaa menee. Mutta se on jo kunnioitettavaa, että tietää paljonko vuosittain säästää kuluttaessaan ;)
Saanko kysyä, paljonko teillä oikein menee rahaa vuosittain, jos säästöä tulee kaksi tonnia vuodessa?
Oikeasti osan metaäideistä kannattaisi laittaa säästämänsä summa ratkaisukeskeiseen terapiaan. Hieman pantaa löysemmälle niin koko perheen elämä olisi onnellisempaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ristus taas mitä lässytystä. AP voi käydä hakemassa mitallin itselleen.
Jos te lisäännytte tuollaisen miehen kanssa, jota ei lapsen asiat kiinnosta niin se on teidän valinta. Tiedän kyllä useamman tällaisen isän, mutta heidän luonne oli nähtävillä jo kauan ennen jälkikasvun ilmestymistä.
Mutta tiedän myös paljon isejä, jotka kantavat vastuun lapsen kasvatuksesta yms. AP:n vinkuminen on taas sitä tyypillistä yleistävää p@skaa suoraan sanottuna. Ja lisäksin näissä jaksaa aina huvittaa se, että jokaisesta arkisesta puuhasta saadaan tehtyä valtaisia uroteko.
Otetaan nyt sitten esimerkiksi vastakkainen tilanne. Minä, siis isä, olen huolehtinut aamutoimet siitä asti, kun kuopus oli kaksivuotias ja lapset menivät päiväkotiin. Olen varmistanut, että kaikki tarpeellinen on mukana. Tehnyt kasvomaalauksia, kun on ollut juhlat. Olen joitanut kouluun ja harrastuksiin liittyvät ilmoittautumiset. Olen vienyt lapset käytännössä kaikkiin neuvokäynteihin, koska pystyn helpommin sumplimaan työmenojani. Minä varmistan, että lapset ovat tehneet läksyt ja käy vaikeimmat asiat lasten kanssa yhdessä läpi, jne.
Ja tämä on ihan oma valintani. Mielestäni vaimoni ei ole saamaton tai mitä muita yleisiä haukkumanimiä täällä onkaan. Mutta en ymmärrä miten tuosta voi saada noin valtaisan stressin päälle. Lasten asioiden pyörittäminen on erittäin helppoa verrattuna vaikka työelämän projekteihin. Tämä "meta-asioiden"-hallinta on noussut ihmeelliseen asemaan, enkä tosiaa ymmärrä miksi siitä vouhkataan jatkuvasti, koska se ei nyt ole mikään maailman vaikein asia.
Siis olen koko ajan ollut sitä mieltä, että jajsaisin metatyötä + lapsiperhearkea oman työni ohella ihan hyvin, jos vastuu jakautuisikin kahden aikuisen harteille. Aiinä se uupuminen tulee, kun joudun hoitamaan kaiken yksin. Töiden jälkeen ruoanlaitot, läksyt, kaverit, harrastukset, synttärit, neuvolat, vasut, vaaterumbat, varusteet, ongelmat, huolet, mitä nyt milloinkin on. Hoidatko siis kaiken oman työsi ohella yksin ja sanot, että kevyttä on? Ok, mutta älä silti väheksy niitä jotka uupuvat sen kaiken alle. Sinä olet harvinaisuus. Meillä ihmisillä on voimavaroja yksilöllisesti.
Synttärit, neuvolat, vasut ovat kerran vuodessa. Ei aiheuta mitään stressiä, koska ovat helppo hoitaa.
En ole myöskään ikinä ymmärtänyt tätä "vaaterumbaa" ja se ylivoimaisuutta. Koneen täyttäminen kestää 2 minuuttia. Pyykkien asettelu narulle tai kuivausrumpuu lastaaminen 2 minuuttia. Viikaus hyllyyn maks 10 minuuttia ja lapset ovat olleen siinä mukana pienestä asti.
Kokkailu on mukavaa ja vaikeinta on keksiä mikä olisi viikon menu.
Tottakai puuhaa riittää, mutta ei tuo edelleenkään ole mikään sankaritaitoja vaativa suoritus. Toki kaikesta voi tehdä vaikeaa.
Ihan ohis, oletko koskaan ripustanut pyykkejä? 7 kg:n koneellinen sekalaista pikkupyykkiä ei ripustu 2 minuutissa, ellet jätä pyykkejä myttyyn, nurinpäin ja sukat pareitta. Jolloin käytät näihin aikaa myöhemmin.
Ihan ohis, oletko koskaan kuullut kuivausrummusta?
Kuivausrumpu kuluttaa vaatteita. Itse käytän sitä vain lakanoille ja pyyhkeille. Joskus sukille.
Ja jos kuivatat siellä rummussa 7 kiloa pyykkiä, et sitä nyt kyllä todellakaan lataa, setvi ja viikkaa ja vie oikeisiin kaappeihin 12 minuutissa. Jo pelkkiin sukkiin menee tuo aika.
Sitäpaitsi tää ketju käsittelee metatöitä. Pyykinpesu ei ole metatyö.
Ihan kiinnostuksesta, mitä on sitten se metatyö jos tiskaus, pyykinpesu, ruuanlaitto ym on töitä?
Nuo on kotitöitä.
Metatöitä on kaikki se aivotyö yms säätö joka vaadiraan että perhe ja huusholli pyörii.
Ihan ohis, mutta ihan uraakin tehneenä minä olen sitä mieltä, että metatyö on ihmisen tehokkuuden pahin vihollinen. Jokaista asiaa voi halutessaan märehtiä, kunnes uupuu. Itsekin tapasin aloittelevana esimiehenä miettiä kaikenmoisia skenaarioita ihan loputtomiin, ja mikä vielä pahinta: miettiä päätöksiään jälkikäteen.
Asiat pitää pistää yksi kerrallaan paperille tai läppärille, päättää mitä tekee niille, ja sitten suorittaa tarpeelliset toimet (toteutus, delegointi, muistutus itselle myöhemmäksi). Ne asiat, joille ei osaa tai voi sillä hetkellä tehdä mitään, pitää osata unohtaa.
Kuulostaa järkevältä. Ehkä hurjalla metatyöllä säästää jonkun satasen kun ostaa juuri oikeaan aikaan kurahousut ja myy luistimet, mutta jos käyttää sen aivokapasiteetin töissä ja tekee ostokset nopeasti netissä ja tiputtaa ne pienet vaatteet ensimmäiseen UFFin laatikkoon voi olla perheelle kuitenkin parempi.
Vaatteita ja jalkineita ei voi ostaa sovittamatta.
Eikä UFF ole eettinen yritys.
Ja perheelle on kaikin tavoin eduksi opettaa myös lapset säästämään ja eettisyyteen.
Ja 20 vuodessa niistä satasista kertyy jo ihan mukavat opiskelurahat.
Tässä on mahtava esimerkki just siitä, mitä tarkoitin! Ei mikään ihme että on rankkaa, kun jokainen valinta on elämää suurempi.
Minä vien hyväkuntoiset vanhat vaatteet SPR:lle, eikä tarvitse erikseen lahjoittaa heille. Samalla oppivat lapsetkin hyväntekeväisyyttä.
Oikeilla valinnoilla säästää lapsille sen maapallon.
Hoitamalla vaaterumban järkevästi säästää noin 2000 euroa vuodessa.
Ja sen jälkwen kun onen myynyt ne vaatteet joista vielä saa jotain, lahjoitan loput Hopelle, joka on siellä kirppiksellä sitä varten.
Näin lapset oppii oikeat arvot, heille säästyy rahaa ja he oppivat hyväntekeväisyyttä.
Tuskinpa säästettäisiin kahta tonnia, kun ei meillä mene edes noin paljoa vuodessa vaatteisiin. Kirpparilta ostetaan kaikki mitä helposti löydetään, jos ei löydy niin kaupasta. Nettikirppiksiä ei käytetä, koska en halua harrastaa ostelua. Kaikki kiertää kolmelle sisaruksille ja menee lopuksi matonkuteiksi, roskiin tai SPR:n Konttiin.
Mutta jos sinun harrastuksesi on käydä nappikauppaa vaatteilla, älä laske sitä metatyöksi.
Minun lapseni on jo teinejä joten olen seurannut säästöjä 17 vuotta. Tiedän tismalleen millaisia ne ovat.
Sekin on jo ihan hyvin, että seuraa paljonko rahaa menee. Mutta se on jo kunnioitettavaa, että tietää paljonko vuosittain säästää kuluttaessaan ;)
Saanko kysyä, paljonko teillä oikein menee rahaa vuosittain, jos säästöä tulee kaksi tonnia vuodessa?
Sun kannattaa suhteuttaa noita mainitsemiani lukuja esim siihen, että tutkimusten mukaan yhden lapsen kasvattaminen aikuiseksi maksaa noin 200 000 euroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vasta oli yksi paljasta provosi -ketju, siinä eräs tunnusti esittävänsä helsinkiläistä 3 lapsen äitiä vaikka oli sinkku mies - tämä metatyöäiti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ristus taas mitä lässytystä. AP voi käydä hakemassa mitallin itselleen.
Jos te lisäännytte tuollaisen miehen kanssa, jota ei lapsen asiat kiinnosta niin se on teidän valinta. Tiedän kyllä useamman tällaisen isän, mutta heidän luonne oli nähtävillä jo kauan ennen jälkikasvun ilmestymistä.
Mutta tiedän myös paljon isejä, jotka kantavat vastuun lapsen kasvatuksesta yms. AP:n vinkuminen on taas sitä tyypillistä yleistävää p@skaa suoraan sanottuna. Ja lisäksin näissä jaksaa aina huvittaa se, että jokaisesta arkisesta puuhasta saadaan tehtyä valtaisia uroteko.
Otetaan nyt sitten esimerkiksi vastakkainen tilanne. Minä, siis isä, olen huolehtinut aamutoimet siitä asti, kun kuopus oli kaksivuotias ja lapset menivät päiväkotiin. Olen varmistanut, että kaikki tarpeellinen on mukana. Tehnyt kasvomaalauksia, kun on ollut juhlat. Olen joitanut kouluun ja harrastuksiin liittyvät ilmoittautumiset. Olen vienyt lapset käytännössä kaikkiin neuvokäynteihin, koska pystyn helpommin sumplimaan työmenojani. Minä varmistan, että lapset ovat tehneet läksyt ja käy vaikeimmat asiat lasten kanssa yhdessä läpi, jne.
Ja tämä on ihan oma valintani. Mielestäni vaimoni ei ole saamaton tai mitä muita yleisiä haukkumanimiä täällä onkaan. Mutta en ymmärrä miten tuosta voi saada noin valtaisan stressin päälle. Lasten asioiden pyörittäminen on erittäin helppoa verrattuna vaikka työelämän projekteihin. Tämä "meta-asioiden"-hallinta on noussut ihmeelliseen asemaan, enkä tosiaa ymmärrä miksi siitä vouhkataan jatkuvasti, koska se ei nyt ole mikään maailman vaikein asia.
Siis olen koko ajan ollut sitä mieltä, että jajsaisin metatyötä + lapsiperhearkea oman työni ohella ihan hyvin, jos vastuu jakautuisikin kahden aikuisen harteille. Aiinä se uupuminen tulee, kun joudun hoitamaan kaiken yksin. Töiden jälkeen ruoanlaitot, läksyt, kaverit, harrastukset, synttärit, neuvolat, vasut, vaaterumbat, varusteet, ongelmat, huolet, mitä nyt milloinkin on. Hoidatko siis kaiken oman työsi ohella yksin ja sanot, että kevyttä on? Ok, mutta älä silti väheksy niitä jotka uupuvat sen kaiken alle. Sinä olet harvinaisuus. Meillä ihmisillä on voimavaroja yksilöllisesti.
Synttärit, neuvolat, vasut ovat kerran vuodessa. Ei aiheuta mitään stressiä, koska ovat helppo hoitaa.
En ole myöskään ikinä ymmärtänyt tätä "vaaterumbaa" ja se ylivoimaisuutta. Koneen täyttäminen kestää 2 minuuttia. Pyykkien asettelu narulle tai kuivausrumpuu lastaaminen 2 minuuttia. Viikaus hyllyyn maks 10 minuuttia ja lapset ovat olleen siinä mukana pienestä asti.
Kokkailu on mukavaa ja vaikeinta on keksiä mikä olisi viikon menu.
Tottakai puuhaa riittää, mutta ei tuo edelleenkään ole mikään sankaritaitoja vaativa suoritus. Toki kaikesta voi tehdä vaikeaa.
Ihan ohis, oletko koskaan ripustanut pyykkejä? 7 kg:n koneellinen sekalaista pikkupyykkiä ei ripustu 2 minuutissa, ellet jätä pyykkejä myttyyn, nurinpäin ja sukat pareitta. Jolloin käytät näihin aikaa myöhemmin.
Ihan ohis, oletko koskaan kuullut kuivausrummusta?
Kuivausrumpu kuluttaa vaatteita. Itse käytän sitä vain lakanoille ja pyyhkeille. Joskus sukille.
Ja jos kuivatat siellä rummussa 7 kiloa pyykkiä, et sitä nyt kyllä todellakaan lataa, setvi ja viikkaa ja vie oikeisiin kaappeihin 12 minuutissa. Jo pelkkiin sukkiin menee tuo aika.
Sitäpaitsi tää ketju käsittelee metatöitä. Pyykinpesu ei ole metatyö.
Ihan kiinnostuksesta, mitä on sitten se metatyö jos tiskaus, pyykinpesu, ruuanlaitto ym on töitä?
Nuo on kotitöitä.
Metatöitä on kaikki se aivotyö yms säätö joka vaadiraan että perhe ja huusholli pyörii.
Ihan ohis, mutta ihan uraakin tehneenä minä olen sitä mieltä, että metatyö on ihmisen tehokkuuden pahin vihollinen. Jokaista asiaa voi halutessaan märehtiä, kunnes uupuu. Itsekin tapasin aloittelevana esimiehenä miettiä kaikenmoisia skenaarioita ihan loputtomiin, ja mikä vielä pahinta: miettiä päätöksiään jälkikäteen.
Asiat pitää pistää yksi kerrallaan paperille tai läppärille, päättää mitä tekee niille, ja sitten suorittaa tarpeelliset toimet (toteutus, delegointi, muistutus itselle myöhemmäksi). Ne asiat, joille ei osaa tai voi sillä hetkellä tehdä mitään, pitää osata unohtaa.
Kuulostaa järkevältä. Ehkä hurjalla metatyöllä säästää jonkun satasen kun ostaa juuri oikeaan aikaan kurahousut ja myy luistimet, mutta jos käyttää sen aivokapasiteetin töissä ja tekee ostokset nopeasti netissä ja tiputtaa ne pienet vaatteet ensimmäiseen UFFin laatikkoon voi olla perheelle kuitenkin parempi.
Vaatteita ja jalkineita ei voi ostaa sovittamatta.
Eikä UFF ole eettinen yritys.
Ja perheelle on kaikin tavoin eduksi opettaa myös lapset säästämään ja eettisyyteen.
Ja 20 vuodessa niistä satasista kertyy jo ihan mukavat opiskelurahat.
Et ole koskaan ostanut netistä? Voi tilata eri kokoisia, palauttaa ne sopimattomat. Ei tule heräteostoksia. Ehkä perheen edun mukaista opettaa lapset kulkemaan shoppailemassa vaatteiden perässä. Ja jos UFF ei ole tarpeeksi eettinen, kävisikö SPR? Punainen Risti? Vai onko itse kirpputorilla vaatteiden myynti sitä eettisintä? Provohan tämä kommentoija on, mutta ihan huvittava provo, siitä pojot.
En ole. Lapsen jalkine pitää sovittaa erityisen tarkoin.
Sitäpaitsi siinä se vasta naurettava rumba onkin raijailla niitä postin turhia paketteja edestakaisin. Ja kysellä pakwttien perään kun posti hukkaa lähetyksiään.
Siis hetkinen. Äsken sun piti pelastaa maailma ja ostaa käytettyä, nyt ne lasten kengät pitääkin sovittaa erityisen tarkoin.
Ei ole metatyöllä loppua.
Mitä ihmettä sinä sössötät? Järkevä harkittu kuluttaminen on vain ja ainoastaan fiksua. Ihan naurettavaa, että joku aikuinen (?) rupeaa tuolla lailla siitä kohkaamaan.
Kysy nyt hyvä ihminen neuvolasta, jos et ymmärrä, mikä merkitys on lapsen oikealla istuvuudella.
Eli sä ilmeisesti ostat lasten kengät uutena? Ihmetyttää vain, kun äsken puhuit niin kovasti rahan säästämisestä ja planeetan pelastamisesta.
Olen ihan vilpittömän utelias, että miten nämä kaikki yhdistetään. Kelpaisi toki minullekin sellainen ratkaisu, jos se ei vie aivan kohtuuttomasti aikaa ja vaivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ristus taas mitä lässytystä. AP voi käydä hakemassa mitallin itselleen.
Jos te lisäännytte tuollaisen miehen kanssa, jota ei lapsen asiat kiinnosta niin se on teidän valinta. Tiedän kyllä useamman tällaisen isän, mutta heidän luonne oli nähtävillä jo kauan ennen jälkikasvun ilmestymistä.
Mutta tiedän myös paljon isejä, jotka kantavat vastuun lapsen kasvatuksesta yms. AP:n vinkuminen on taas sitä tyypillistä yleistävää p@skaa suoraan sanottuna. Ja lisäksin näissä jaksaa aina huvittaa se, että jokaisesta arkisesta puuhasta saadaan tehtyä valtaisia uroteko.
Otetaan nyt sitten esimerkiksi vastakkainen tilanne. Minä, siis isä, olen huolehtinut aamutoimet siitä asti, kun kuopus oli kaksivuotias ja lapset menivät päiväkotiin. Olen varmistanut, että kaikki tarpeellinen on mukana. Tehnyt kasvomaalauksia, kun on ollut juhlat. Olen joitanut kouluun ja harrastuksiin liittyvät ilmoittautumiset. Olen vienyt lapset käytännössä kaikkiin neuvokäynteihin, koska pystyn helpommin sumplimaan työmenojani. Minä varmistan, että lapset ovat tehneet läksyt ja käy vaikeimmat asiat lasten kanssa yhdessä läpi, jne.
Ja tämä on ihan oma valintani. Mielestäni vaimoni ei ole saamaton tai mitä muita yleisiä haukkumanimiä täällä onkaan. Mutta en ymmärrä miten tuosta voi saada noin valtaisan stressin päälle. Lasten asioiden pyörittäminen on erittäin helppoa verrattuna vaikka työelämän projekteihin. Tämä "meta-asioiden"-hallinta on noussut ihmeelliseen asemaan, enkä tosiaa ymmärrä miksi siitä vouhkataan jatkuvasti, koska se ei nyt ole mikään maailman vaikein asia.
Siis olen koko ajan ollut sitä mieltä, että jajsaisin metatyötä + lapsiperhearkea oman työni ohella ihan hyvin, jos vastuu jakautuisikin kahden aikuisen harteille. Aiinä se uupuminen tulee, kun joudun hoitamaan kaiken yksin. Töiden jälkeen ruoanlaitot, läksyt, kaverit, harrastukset, synttärit, neuvolat, vasut, vaaterumbat, varusteet, ongelmat, huolet, mitä nyt milloinkin on. Hoidatko siis kaiken oman työsi ohella yksin ja sanot, että kevyttä on? Ok, mutta älä silti väheksy niitä jotka uupuvat sen kaiken alle. Sinä olet harvinaisuus. Meillä ihmisillä on voimavaroja yksilöllisesti.
Synttärit, neuvolat, vasut ovat kerran vuodessa. Ei aiheuta mitään stressiä, koska ovat helppo hoitaa.
En ole myöskään ikinä ymmärtänyt tätä "vaaterumbaa" ja se ylivoimaisuutta. Koneen täyttäminen kestää 2 minuuttia. Pyykkien asettelu narulle tai kuivausrumpuu lastaaminen 2 minuuttia. Viikaus hyllyyn maks 10 minuuttia ja lapset ovat olleen siinä mukana pienestä asti.
Kokkailu on mukavaa ja vaikeinta on keksiä mikä olisi viikon menu.
Tottakai puuhaa riittää, mutta ei tuo edelleenkään ole mikään sankaritaitoja vaativa suoritus. Toki kaikesta voi tehdä vaikeaa.
Ihan ohis, oletko koskaan ripustanut pyykkejä? 7 kg:n koneellinen sekalaista pikkupyykkiä ei ripustu 2 minuutissa, ellet jätä pyykkejä myttyyn, nurinpäin ja sukat pareitta. Jolloin käytät näihin aikaa myöhemmin.
Ihan ohis, oletko koskaan kuullut kuivausrummusta?
Kuivausrumpu kuluttaa vaatteita. Itse käytän sitä vain lakanoille ja pyyhkeille. Joskus sukille.
Ja jos kuivatat siellä rummussa 7 kiloa pyykkiä, et sitä nyt kyllä todellakaan lataa, setvi ja viikkaa ja vie oikeisiin kaappeihin 12 minuutissa. Jo pelkkiin sukkiin menee tuo aika.
Sitäpaitsi tää ketju käsittelee metatöitä. Pyykinpesu ei ole metatyö.
Ihan kiinnostuksesta, mitä on sitten se metatyö jos tiskaus, pyykinpesu, ruuanlaitto ym on töitä?
Nuo on kotitöitä.
Metatöitä on kaikki se aivotyö yms säätö joka vaadiraan että perhe ja huusholli pyörii.
Ihan ohis, mutta ihan uraakin tehneenä minä olen sitä mieltä, että metatyö on ihmisen tehokkuuden pahin vihollinen. Jokaista asiaa voi halutessaan märehtiä, kunnes uupuu. Itsekin tapasin aloittelevana esimiehenä miettiä kaikenmoisia skenaarioita ihan loputtomiin, ja mikä vielä pahinta: miettiä päätöksiään jälkikäteen.
Asiat pitää pistää yksi kerrallaan paperille tai läppärille, päättää mitä tekee niille, ja sitten suorittaa tarpeelliset toimet (toteutus, delegointi, muistutus itselle myöhemmäksi). Ne asiat, joille ei osaa tai voi sillä hetkellä tehdä mitään, pitää osata unohtaa.
Kuulostaa järkevältä. Ehkä hurjalla metatyöllä säästää jonkun satasen kun ostaa juuri oikeaan aikaan kurahousut ja myy luistimet, mutta jos käyttää sen aivokapasiteetin töissä ja tekee ostokset nopeasti netissä ja tiputtaa ne pienet vaatteet ensimmäiseen UFFin laatikkoon voi olla perheelle kuitenkin parempi.
Vaatteita ja jalkineita ei voi ostaa sovittamatta.
Eikä UFF ole eettinen yritys.
Ja perheelle on kaikin tavoin eduksi opettaa myös lapset säästämään ja eettisyyteen.
Ja 20 vuodessa niistä satasista kertyy jo ihan mukavat opiskelurahat.
Et ole koskaan ostanut netistä? Voi tilata eri kokoisia, palauttaa ne sopimattomat. Ei tule heräteostoksia. Ehkä perheen edun mukaista opettaa lapset kulkemaan shoppailemassa vaatteiden perässä. Ja jos UFF ei ole tarpeeksi eettinen, kävisikö SPR? Punainen Risti? Vai onko itse kirpputorilla vaatteiden myynti sitä eettisintä? Provohan tämä kommentoija on, mutta ihan huvittava provo, siitä pojot.
En ole. Lapsen jalkine pitää sovittaa erityisen tarkoin.
Sitäpaitsi siinä se vasta naurettava rumba onkin raijailla niitä postin turhia paketteja edestakaisin. Ja kysellä pakwttien perään kun posti hukkaa lähetyksiään.
Siis hetkinen. Äsken sun piti pelastaa maailma ja ostaa käytettyä, nyt ne lasten kengät pitääkin sovittaa erityisen tarkoin.
Ei ole metatyöllä loppua.
Mitä ihmettä sinä sössötät? Järkevä harkittu kuluttaminen on vain ja ainoastaan fiksua. Ihan naurettavaa, että joku aikuinen (?) rupeaa tuolla lailla siitä kohkaamaan.
Kysy nyt hyvä ihminen neuvolasta, jos et ymmärrä, mikä merkitys on lapsen oikealla istuvuudella.
Eli sä ilmeisesti ostat lasten kengät uutena? Ihmetyttää vain, kun äsken puhuit niin kovasti rahan säästämisestä ja planeetan pelastamisesta.
Olen ihan vilpittömän utelias, että miten nämä kaikki yhdistetään. Kelpaisi toki minullekin sellainen ratkaisu, jos se ei vie aivan kohtuuttomasti aikaa ja vaivaa.
Mitä ihmettä sinä sössötät? En kertakaikkiaan tajua.
Sinustako ihan ainoa tapa säästää on ostaa käytettyä?
Vaikka tuolla se lukee jo aiemmin ketjussa, että nimenomaan oikea-aikainen ostaminen eli alennusten hyödyntäminen on tärkeää. Juuri ostin nuoremmalle lapselle kahdet kengät 49 eurolla alennusmyynnistä, yhteensä. Ovh yhteensä oli 159 euroa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ristus taas mitä lässytystä. AP voi käydä hakemassa mitallin itselleen.
Jos te lisäännytte tuollaisen miehen kanssa, jota ei lapsen asiat kiinnosta niin se on teidän valinta. Tiedän kyllä useamman tällaisen isän, mutta heidän luonne oli nähtävillä jo kauan ennen jälkikasvun ilmestymistä.
Mutta tiedän myös paljon isejä, jotka kantavat vastuun lapsen kasvatuksesta yms. AP:n vinkuminen on taas sitä tyypillistä yleistävää p@skaa suoraan sanottuna. Ja lisäksin näissä jaksaa aina huvittaa se, että jokaisesta arkisesta puuhasta saadaan tehtyä valtaisia uroteko.
Otetaan nyt sitten esimerkiksi vastakkainen tilanne. Minä, siis isä, olen huolehtinut aamutoimet siitä asti, kun kuopus oli kaksivuotias ja lapset menivät päiväkotiin. Olen varmistanut, että kaikki tarpeellinen on mukana. Tehnyt kasvomaalauksia, kun on ollut juhlat. Olen joitanut kouluun ja harrastuksiin liittyvät ilmoittautumiset. Olen vienyt lapset käytännössä kaikkiin neuvokäynteihin, koska pystyn helpommin sumplimaan työmenojani. Minä varmistan, että lapset ovat tehneet läksyt ja käy vaikeimmat asiat lasten kanssa yhdessä läpi, jne.
Ja tämä on ihan oma valintani. Mielestäni vaimoni ei ole saamaton tai mitä muita yleisiä haukkumanimiä täällä onkaan. Mutta en ymmärrä miten tuosta voi saada noin valtaisan stressin päälle. Lasten asioiden pyörittäminen on erittäin helppoa verrattuna vaikka työelämän projekteihin. Tämä "meta-asioiden"-hallinta on noussut ihmeelliseen asemaan, enkä tosiaa ymmärrä miksi siitä vouhkataan jatkuvasti, koska se ei nyt ole mikään maailman vaikein asia.
Siis olen koko ajan ollut sitä mieltä, että jajsaisin metatyötä + lapsiperhearkea oman työni ohella ihan hyvin, jos vastuu jakautuisikin kahden aikuisen harteille. Aiinä se uupuminen tulee, kun joudun hoitamaan kaiken yksin. Töiden jälkeen ruoanlaitot, läksyt, kaverit, harrastukset, synttärit, neuvolat, vasut, vaaterumbat, varusteet, ongelmat, huolet, mitä nyt milloinkin on. Hoidatko siis kaiken oman työsi ohella yksin ja sanot, että kevyttä on? Ok, mutta älä silti väheksy niitä jotka uupuvat sen kaiken alle. Sinä olet harvinaisuus. Meillä ihmisillä on voimavaroja yksilöllisesti.
Synttärit, neuvolat, vasut ovat kerran vuodessa. Ei aiheuta mitään stressiä, koska ovat helppo hoitaa.
En ole myöskään ikinä ymmärtänyt tätä "vaaterumbaa" ja se ylivoimaisuutta. Koneen täyttäminen kestää 2 minuuttia. Pyykkien asettelu narulle tai kuivausrumpuu lastaaminen 2 minuuttia. Viikaus hyllyyn maks 10 minuuttia ja lapset ovat olleen siinä mukana pienestä asti.
Kokkailu on mukavaa ja vaikeinta on keksiä mikä olisi viikon menu.
Tottakai puuhaa riittää, mutta ei tuo edelleenkään ole mikään sankaritaitoja vaativa suoritus. Toki kaikesta voi tehdä vaikeaa.
Ihan ohis, oletko koskaan ripustanut pyykkejä? 7 kg:n koneellinen sekalaista pikkupyykkiä ei ripustu 2 minuutissa, ellet jätä pyykkejä myttyyn, nurinpäin ja sukat pareitta. Jolloin käytät näihin aikaa myöhemmin.
Ihan ohis, oletko koskaan kuullut kuivausrummusta?
Kuivausrumpu kuluttaa vaatteita. Itse käytän sitä vain lakanoille ja pyyhkeille. Joskus sukille.
Ja jos kuivatat siellä rummussa 7 kiloa pyykkiä, et sitä nyt kyllä todellakaan lataa, setvi ja viikkaa ja vie oikeisiin kaappeihin 12 minuutissa. Jo pelkkiin sukkiin menee tuo aika.
Sitäpaitsi tää ketju käsittelee metatöitä. Pyykinpesu ei ole metatyö.
Ihan kiinnostuksesta, mitä on sitten se metatyö jos tiskaus, pyykinpesu, ruuanlaitto ym on töitä?
Nuo on kotitöitä.
Metatöitä on kaikki se aivotyö yms säätö joka vaadiraan että perhe ja huusholli pyörii.
Ihan ohis, mutta ihan uraakin tehneenä minä olen sitä mieltä, että metatyö on ihmisen tehokkuuden pahin vihollinen. Jokaista asiaa voi halutessaan märehtiä, kunnes uupuu. Itsekin tapasin aloittelevana esimiehenä miettiä kaikenmoisia skenaarioita ihan loputtomiin, ja mikä vielä pahinta: miettiä päätöksiään jälkikäteen.
Asiat pitää pistää yksi kerrallaan paperille tai läppärille, päättää mitä tekee niille, ja sitten suorittaa tarpeelliset toimet (toteutus, delegointi, muistutus itselle myöhemmäksi). Ne asiat, joille ei osaa tai voi sillä hetkellä tehdä mitään, pitää osata unohtaa.
Kuulostaa järkevältä. Ehkä hurjalla metatyöllä säästää jonkun satasen kun ostaa juuri oikeaan aikaan kurahousut ja myy luistimet, mutta jos käyttää sen aivokapasiteetin töissä ja tekee ostokset nopeasti netissä ja tiputtaa ne pienet vaatteet ensimmäiseen UFFin laatikkoon voi olla perheelle kuitenkin parempi.
Vaatteita ja jalkineita ei voi ostaa sovittamatta.
Eikä UFF ole eettinen yritys.
Ja perheelle on kaikin tavoin eduksi opettaa myös lapset säästämään ja eettisyyteen.
Ja 20 vuodessa niistä satasista kertyy jo ihan mukavat opiskelurahat.
Tässä on mahtava esimerkki just siitä, mitä tarkoitin! Ei mikään ihme että on rankkaa, kun jokainen valinta on elämää suurempi.
Minä vien hyväkuntoiset vanhat vaatteet SPR:lle, eikä tarvitse erikseen lahjoittaa heille. Samalla oppivat lapsetkin hyväntekeväisyyttä.
Oikeilla valinnoilla säästää lapsille sen maapallon.
Hoitamalla vaaterumban järkevästi säästää noin 2000 euroa vuodessa.
Ja sen jälkwen kun onen myynyt ne vaatteet joista vielä saa jotain, lahjoitan loput Hopelle, joka on siellä kirppiksellä sitä varten.
Näin lapset oppii oikeat arvot, heille säästyy rahaa ja he oppivat hyväntekeväisyyttä.
Tuskinpa säästettäisiin kahta tonnia, kun ei meillä mene edes noin paljoa vuodessa vaatteisiin. Kirpparilta ostetaan kaikki mitä helposti löydetään, jos ei löydy niin kaupasta. Nettikirppiksiä ei käytetä, koska en halua harrastaa ostelua. Kaikki kiertää kolmelle sisaruksille ja menee lopuksi matonkuteiksi, roskiin tai SPR:n Konttiin.
Mutta jos sinun harrastuksesi on käydä nappikauppaa vaatteilla, älä laske sitä metatyöksi.
Minun lapseni on jo teinejä joten olen seurannut säästöjä 17 vuotta. Tiedän tismalleen millaisia ne ovat.
Sekin on jo ihan hyvin, että seuraa paljonko rahaa menee. Mutta se on jo kunnioitettavaa, että tietää paljonko vuosittain säästää kuluttaessaan ;)
Saanko kysyä, paljonko teillä oikein menee rahaa vuosittain, jos säästöä tulee kaksi tonnia vuodessa?
Sun kannattaa suhteuttaa noita mainitsemiani lukuja esim siihen, että tutkimusten mukaan yhden lapsen kasvattaminen aikuiseksi maksaa noin 200 000 euroa.
Noista luvuista on aika vaikea päätellä vastausta kysymykseeni - en esimerkiksi tiedä, kuinka asutte, ja se yleensä on suurin kuluerä. Joten olisitko ystävällinen ja vastaisit, kun olet kulutustasi tarkkaan seurannut. Vastauksesta voisi olla iloa ja hyötyä monelle.
Tuosta seikasta, että päiväkodit ja eskarit ovat aina yhteydessä äitiin ja antavat hänelle negatiivisen palautteen isän toilailuista: antakaa isän puhelinnumero ja käskekää soittaa vain hänelle näistä asioista. Ei kannata välittää siitä, jos työntekijät näyttävät tästä syystä hapanta naamaa tai napisevat vaan olla johdonmukainen ja peräänantamaton tuon vaatimuksen kanssa. Ei niiden työntekijöiden tarvitse teistä pitää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ristus taas mitä lässytystä. AP voi käydä hakemassa mitallin itselleen.
Jos te lisäännytte tuollaisen miehen kanssa, jota ei lapsen asiat kiinnosta niin se on teidän valinta. Tiedän kyllä useamman tällaisen isän, mutta heidän luonne oli nähtävillä jo kauan ennen jälkikasvun ilmestymistä.
Mutta tiedän myös paljon isejä, jotka kantavat vastuun lapsen kasvatuksesta yms. AP:n vinkuminen on taas sitä tyypillistä yleistävää p@skaa suoraan sanottuna. Ja lisäksin näissä jaksaa aina huvittaa se, että jokaisesta arkisesta puuhasta saadaan tehtyä valtaisia uroteko.
Otetaan nyt sitten esimerkiksi vastakkainen tilanne. Minä, siis isä, olen huolehtinut aamutoimet siitä asti, kun kuopus oli kaksivuotias ja lapset menivät päiväkotiin. Olen varmistanut, että kaikki tarpeellinen on mukana. Tehnyt kasvomaalauksia, kun on ollut juhlat. Olen joitanut kouluun ja harrastuksiin liittyvät ilmoittautumiset. Olen vienyt lapset käytännössä kaikkiin neuvokäynteihin, koska pystyn helpommin sumplimaan työmenojani. Minä varmistan, että lapset ovat tehneet läksyt ja käy vaikeimmat asiat lasten kanssa yhdessä läpi, jne.
Ja tämä on ihan oma valintani. Mielestäni vaimoni ei ole saamaton tai mitä muita yleisiä haukkumanimiä täällä onkaan. Mutta en ymmärrä miten tuosta voi saada noin valtaisan stressin päälle. Lasten asioiden pyörittäminen on erittäin helppoa verrattuna vaikka työelämän projekteihin. Tämä "meta-asioiden"-hallinta on noussut ihmeelliseen asemaan, enkä tosiaa ymmärrä miksi siitä vouhkataan jatkuvasti, koska se ei nyt ole mikään maailman vaikein asia.
Siis olen koko ajan ollut sitä mieltä, että jajsaisin metatyötä + lapsiperhearkea oman työni ohella ihan hyvin, jos vastuu jakautuisikin kahden aikuisen harteille. Aiinä se uupuminen tulee, kun joudun hoitamaan kaiken yksin. Töiden jälkeen ruoanlaitot, läksyt, kaverit, harrastukset, synttärit, neuvolat, vasut, vaaterumbat, varusteet, ongelmat, huolet, mitä nyt milloinkin on. Hoidatko siis kaiken oman työsi ohella yksin ja sanot, että kevyttä on? Ok, mutta älä silti väheksy niitä jotka uupuvat sen kaiken alle. Sinä olet harvinaisuus. Meillä ihmisillä on voimavaroja yksilöllisesti.
Synttärit, neuvolat, vasut ovat kerran vuodessa. Ei aiheuta mitään stressiä, koska ovat helppo hoitaa.
En ole myöskään ikinä ymmärtänyt tätä "vaaterumbaa" ja se ylivoimaisuutta. Koneen täyttäminen kestää 2 minuuttia. Pyykkien asettelu narulle tai kuivausrumpuu lastaaminen 2 minuuttia. Viikaus hyllyyn maks 10 minuuttia ja lapset ovat olleen siinä mukana pienestä asti.
Kokkailu on mukavaa ja vaikeinta on keksiä mikä olisi viikon menu.
Tottakai puuhaa riittää, mutta ei tuo edelleenkään ole mikään sankaritaitoja vaativa suoritus. Toki kaikesta voi tehdä vaikeaa.
Ihan ohis, oletko koskaan ripustanut pyykkejä? 7 kg:n koneellinen sekalaista pikkupyykkiä ei ripustu 2 minuutissa, ellet jätä pyykkejä myttyyn, nurinpäin ja sukat pareitta. Jolloin käytät näihin aikaa myöhemmin.
Ihan ohis, oletko koskaan kuullut kuivausrummusta?
Kuivausrumpu kuluttaa vaatteita. Itse käytän sitä vain lakanoille ja pyyhkeille. Joskus sukille.
Ja jos kuivatat siellä rummussa 7 kiloa pyykkiä, et sitä nyt kyllä todellakaan lataa, setvi ja viikkaa ja vie oikeisiin kaappeihin 12 minuutissa. Jo pelkkiin sukkiin menee tuo aika.
Sitäpaitsi tää ketju käsittelee metatöitä. Pyykinpesu ei ole metatyö.
Ihan kiinnostuksesta, mitä on sitten se metatyö jos tiskaus, pyykinpesu, ruuanlaitto ym on töitä?
Nuo on kotitöitä.
Metatöitä on kaikki se aivotyö yms säätö joka vaadiraan että perhe ja huusholli pyörii.
Ihan ohis, mutta ihan uraakin tehneenä minä olen sitä mieltä, että metatyö on ihmisen tehokkuuden pahin vihollinen. Jokaista asiaa voi halutessaan märehtiä, kunnes uupuu. Itsekin tapasin aloittelevana esimiehenä miettiä kaikenmoisia skenaarioita ihan loputtomiin, ja mikä vielä pahinta: miettiä päätöksiään jälkikäteen.
Asiat pitää pistää yksi kerrallaan paperille tai läppärille, päättää mitä tekee niille, ja sitten suorittaa tarpeelliset toimet (toteutus, delegointi, muistutus itselle myöhemmäksi). Ne asiat, joille ei osaa tai voi sillä hetkellä tehdä mitään, pitää osata unohtaa.
Kuulostaa järkevältä. Ehkä hurjalla metatyöllä säästää jonkun satasen kun ostaa juuri oikeaan aikaan kurahousut ja myy luistimet, mutta jos käyttää sen aivokapasiteetin töissä ja tekee ostokset nopeasti netissä ja tiputtaa ne pienet vaatteet ensimmäiseen UFFin laatikkoon voi olla perheelle kuitenkin parempi.
Vaatteita ja jalkineita ei voi ostaa sovittamatta.
Eikä UFF ole eettinen yritys.
Ja perheelle on kaikin tavoin eduksi opettaa myös lapset säästämään ja eettisyyteen.
Ja 20 vuodessa niistä satasista kertyy jo ihan mukavat opiskelurahat.
Et ole koskaan ostanut netistä? Voi tilata eri kokoisia, palauttaa ne sopimattomat. Ei tule heräteostoksia. Ehkä perheen edun mukaista opettaa lapset kulkemaan shoppailemassa vaatteiden perässä. Ja jos UFF ei ole tarpeeksi eettinen, kävisikö SPR? Punainen Risti? Vai onko itse kirpputorilla vaatteiden myynti sitä eettisintä? Provohan tämä kommentoija on, mutta ihan huvittava provo, siitä pojot.
En ole. Lapsen jalkine pitää sovittaa erityisen tarkoin.
Sitäpaitsi siinä se vasta naurettava rumba onkin raijailla niitä postin turhia paketteja edestakaisin. Ja kysellä pakwttien perään kun posti hukkaa lähetyksiään.
Siis hetkinen. Äsken sun piti pelastaa maailma ja ostaa käytettyä, nyt ne lasten kengät pitääkin sovittaa erityisen tarkoin.
Ei ole metatyöllä loppua.
Mitä ihmettä sinä sössötät? Järkevä harkittu kuluttaminen on vain ja ainoastaan fiksua. Ihan naurettavaa, että joku aikuinen (?) rupeaa tuolla lailla siitä kohkaamaan.
Kysy nyt hyvä ihminen neuvolasta, jos et ymmärrä, mikä merkitys on lapsen oikealla istuvuudella.
Eli sä ilmeisesti ostat lasten kengät uutena? Ihmetyttää vain, kun äsken puhuit niin kovasti rahan säästämisestä ja planeetan pelastamisesta.
Olen ihan vilpittömän utelias, että miten nämä kaikki yhdistetään. Kelpaisi toki minullekin sellainen ratkaisu, jos se ei vie aivan kohtuuttomasti aikaa ja vaivaa.
Mitä ihmettä sinä sössötät? En kertakaikkiaan tajua.
Sinustako ihan ainoa tapa säästää on ostaa käytettyä?
Vaikka tuolla se lukee jo aiemmin ketjussa, että nimenomaan oikea-aikainen ostaminen eli alennusten hyödyntäminen on tärkeää. Juuri ostin nuoremmalle lapselle kahdet kengät 49 eurolla alennusmyynnistä, yhteensä. Ovh yhteensä oli 159 euroa.
Mitenkäs se alesta ostaminen pelastaa maailman? Sehän sinun tavoitteesi piti olla, eettinen ja ekologinen kulutus.
Alesta nyt varmaan jokainen ostaa joskus jotain, nykyäänhän on ale koko ajan jossakin. Mutta siinäkin on omat ongelmansa. Kuinka varmistat tarkalleen oikean koon, jos ostat vaikka lapsen monot keväällä? Muista myös, että istuvuus on erittäin tärkeä asia. Usein olisi hyvä sovittaa useampaa mallia ja rinnakkaisia kokoja, joita ale-tuotteissa ei välttämättä ole. Puhumattakaan kenkien valmistusprosessin eettisyydestä. Olisi hyvä selvittää muiden metatöidensä ohessa, millaisissa oloissa kengät on ommeltu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ristus taas mitä lässytystä. AP voi käydä hakemassa mitallin itselleen.
Jos te lisäännytte tuollaisen miehen kanssa, jota ei lapsen asiat kiinnosta niin se on teidän valinta. Tiedän kyllä useamman tällaisen isän, mutta heidän luonne oli nähtävillä jo kauan ennen jälkikasvun ilmestymistä.
Mutta tiedän myös paljon isejä, jotka kantavat vastuun lapsen kasvatuksesta yms. AP:n vinkuminen on taas sitä tyypillistä yleistävää p@skaa suoraan sanottuna. Ja lisäksin näissä jaksaa aina huvittaa se, että jokaisesta arkisesta puuhasta saadaan tehtyä valtaisia uroteko.
Otetaan nyt sitten esimerkiksi vastakkainen tilanne. Minä, siis isä, olen huolehtinut aamutoimet siitä asti, kun kuopus oli kaksivuotias ja lapset menivät päiväkotiin. Olen varmistanut, että kaikki tarpeellinen on mukana. Tehnyt kasvomaalauksia, kun on ollut juhlat. Olen joitanut kouluun ja harrastuksiin liittyvät ilmoittautumiset. Olen vienyt lapset käytännössä kaikkiin neuvokäynteihin, koska pystyn helpommin sumplimaan työmenojani. Minä varmistan, että lapset ovat tehneet läksyt ja käy vaikeimmat asiat lasten kanssa yhdessä läpi, jne.
Ja tämä on ihan oma valintani. Mielestäni vaimoni ei ole saamaton tai mitä muita yleisiä haukkumanimiä täällä onkaan. Mutta en ymmärrä miten tuosta voi saada noin valtaisan stressin päälle. Lasten asioiden pyörittäminen on erittäin helppoa verrattuna vaikka työelämän projekteihin. Tämä "meta-asioiden"-hallinta on noussut ihmeelliseen asemaan, enkä tosiaa ymmärrä miksi siitä vouhkataan jatkuvasti, koska se ei nyt ole mikään maailman vaikein asia.
Siis olen koko ajan ollut sitä mieltä, että jajsaisin metatyötä + lapsiperhearkea oman työni ohella ihan hyvin, jos vastuu jakautuisikin kahden aikuisen harteille. Aiinä se uupuminen tulee, kun joudun hoitamaan kaiken yksin. Töiden jälkeen ruoanlaitot, läksyt, kaverit, harrastukset, synttärit, neuvolat, vasut, vaaterumbat, varusteet, ongelmat, huolet, mitä nyt milloinkin on. Hoidatko siis kaiken oman työsi ohella yksin ja sanot, että kevyttä on? Ok, mutta älä silti väheksy niitä jotka uupuvat sen kaiken alle. Sinä olet harvinaisuus. Meillä ihmisillä on voimavaroja yksilöllisesti.
Synttärit, neuvolat, vasut ovat kerran vuodessa. Ei aiheuta mitään stressiä, koska ovat helppo hoitaa.
En ole myöskään ikinä ymmärtänyt tätä "vaaterumbaa" ja se ylivoimaisuutta. Koneen täyttäminen kestää 2 minuuttia. Pyykkien asettelu narulle tai kuivausrumpuu lastaaminen 2 minuuttia. Viikaus hyllyyn maks 10 minuuttia ja lapset ovat olleen siinä mukana pienestä asti.
Kokkailu on mukavaa ja vaikeinta on keksiä mikä olisi viikon menu.
Tottakai puuhaa riittää, mutta ei tuo edelleenkään ole mikään sankaritaitoja vaativa suoritus. Toki kaikesta voi tehdä vaikeaa.
Ihan ohis, oletko koskaan ripustanut pyykkejä? 7 kg:n koneellinen sekalaista pikkupyykkiä ei ripustu 2 minuutissa, ellet jätä pyykkejä myttyyn, nurinpäin ja sukat pareitta. Jolloin käytät näihin aikaa myöhemmin.
Ihan ohis, oletko koskaan kuullut kuivausrummusta?
Kuivausrumpu kuluttaa vaatteita. Itse käytän sitä vain lakanoille ja pyyhkeille. Joskus sukille.
Ja jos kuivatat siellä rummussa 7 kiloa pyykkiä, et sitä nyt kyllä todellakaan lataa, setvi ja viikkaa ja vie oikeisiin kaappeihin 12 minuutissa. Jo pelkkiin sukkiin menee tuo aika.
Sitäpaitsi tää ketju käsittelee metatöitä. Pyykinpesu ei ole metatyö.
Ihan kiinnostuksesta, mitä on sitten se metatyö jos tiskaus, pyykinpesu, ruuanlaitto ym on töitä?
Nuo on kotitöitä.
Metatöitä on kaikki se aivotyö yms säätö joka vaadiraan että perhe ja huusholli pyörii.
Ihan ohis, mutta ihan uraakin tehneenä minä olen sitä mieltä, että metatyö on ihmisen tehokkuuden pahin vihollinen. Jokaista asiaa voi halutessaan märehtiä, kunnes uupuu. Itsekin tapasin aloittelevana esimiehenä miettiä kaikenmoisia skenaarioita ihan loputtomiin, ja mikä vielä pahinta: miettiä päätöksiään jälkikäteen.
Asiat pitää pistää yksi kerrallaan paperille tai läppärille, päättää mitä tekee niille, ja sitten suorittaa tarpeelliset toimet (toteutus, delegointi, muistutus itselle myöhemmäksi). Ne asiat, joille ei osaa tai voi sillä hetkellä tehdä mitään, pitää osata unohtaa.
Kuulostaa järkevältä. Ehkä hurjalla metatyöllä säästää jonkun satasen kun ostaa juuri oikeaan aikaan kurahousut ja myy luistimet, mutta jos käyttää sen aivokapasiteetin töissä ja tekee ostokset nopeasti netissä ja tiputtaa ne pienet vaatteet ensimmäiseen UFFin laatikkoon voi olla perheelle kuitenkin parempi.
Vaatteita ja jalkineita ei voi ostaa sovittamatta.
Eikä UFF ole eettinen yritys.
Ja perheelle on kaikin tavoin eduksi opettaa myös lapset säästämään ja eettisyyteen.
Ja 20 vuodessa niistä satasista kertyy jo ihan mukavat opiskelurahat.
Tässä on mahtava esimerkki just siitä, mitä tarkoitin! Ei mikään ihme että on rankkaa, kun jokainen valinta on elämää suurempi.
Minä vien hyväkuntoiset vanhat vaatteet SPR:lle, eikä tarvitse erikseen lahjoittaa heille. Samalla oppivat lapsetkin hyväntekeväisyyttä.
Oikeilla valinnoilla säästää lapsille sen maapallon.
Hoitamalla vaaterumban järkevästi säästää noin 2000 euroa vuodessa.
Ja sen jälkwen kun onen myynyt ne vaatteet joista vielä saa jotain, lahjoitan loput Hopelle, joka on siellä kirppiksellä sitä varten.
Näin lapset oppii oikeat arvot, heille säästyy rahaa ja he oppivat hyväntekeväisyyttä.
Tuskinpa säästettäisiin kahta tonnia, kun ei meillä mene edes noin paljoa vuodessa vaatteisiin. Kirpparilta ostetaan kaikki mitä helposti löydetään, jos ei löydy niin kaupasta. Nettikirppiksiä ei käytetä, koska en halua harrastaa ostelua. Kaikki kiertää kolmelle sisaruksille ja menee lopuksi matonkuteiksi, roskiin tai SPR:n Konttiin.
Mutta jos sinun harrastuksesi on käydä nappikauppaa vaatteilla, älä laske sitä metatyöksi.
Minun lapseni on jo teinejä joten olen seurannut säästöjä 17 vuotta. Tiedän tismalleen millaisia ne ovat.
Sekin on jo ihan hyvin, että seuraa paljonko rahaa menee. Mutta se on jo kunnioitettavaa, että tietää paljonko vuosittain säästää kuluttaessaan ;)
Saanko kysyä, paljonko teillä oikein menee rahaa vuosittain, jos säästöä tulee kaksi tonnia vuodessa?
Sun kannattaa suhteuttaa noita mainitsemiani lukuja esim siihen, että tutkimusten mukaan yhden lapsen kasvattaminen aikuiseksi maksaa noin 200 000 euroa.
Noista luvuista on aika vaikea päätellä vastausta kysymykseeni - en esimerkiksi tiedä, kuinka asutte, ja se yleensä on suurin kuluerä. Joten olisitko ystävällinen ja vastaisit, kun olet kulutustasi tarkkaan seurannut. Vastauksesta voisi olla iloa ja hyötyä monelle.
Tuo ehdottomani on kaikkein yleispätevin tapa.
Meidän asumiskulumme taas tuskin antavat mitään yleistä osviittaa ihan jo siksi, että meillä ei ole asuntolainaa (se on maksettu pois jo ennen lapsia). Tämä ei ole yleistä lapsiperheissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä haluaisin nähdä tämän asian esitettävän toisinkin päin, että sille isälle ei anneta mahdollisuutta. Äitiyden tuomasta vallasta ei voi koskaan keskustella riittävän avoimesti, kun alkaa ulina miesvauvoista.
Tämä. Ja samaa valtaa käyttävät useat naiset myös lapsettomissa parisuhteissa. Sisustus, siisteys, ruoka - kumman säännöillä, olkaapa rehellisiä? Jos naiset suuntaisivat kunnianhimoaan enemmän kodin ulkopuolelle ja antaisivat miheille enemmän tilaa oikeasti olla mukana kodin päätöksissä olisi asetelma toisenlainen. Mistä tiedän? Siitä, että kaikissa tuntemissani perheissä joissa miehelle on annettu kunnolla tilaa miehet ovat vastuunsa kantaneet: hoitaneet lapsia jo ihan vauvaiästä, kyenneet siivoamaan, laittamaan ruokaa jne. Metatyön sijaan noissa perheissä puhutaan tekemisen jakamisesta, se usein hoidetaan ihan sujuvasti kalenterien ja jääkaappilistojen avulla. Nuo miehet kun ovat kykeneviä töissään vastaamaan huomattavasti suuremmista ja kompleksisemmista ongelmista kuin tytön hammaslääkäriajan ja pojan neuvola-ajan sovittelemisesta. Ja noissa perheissä naiset ovat kyenneet käyttämään enemmän energiaa omaan uraan, omiin harrasteisiin jne. Eli paljon tasa-arvoisempia parisuhteita eikä perheen onni tuosta ainakaan ole kärsinyt. Nämä marttyyri metatyöäidit eivät kovin onnellisilta kuulosta, tuskin koditkaan kovin onnellisia. Lapsilla on juuri oikeat vaatteet päällä maton hapsut kotona suorassa mutta tunnelma tuskin kovin mukava kenellekään, sen verran katkeria viestit ovat. Kun noilla pareilla ero tulee niin ihmeesti ne lapset hengissä isäviikoilla pysyvät.
Höpö höpö.
Annoin ex-mieheni osallistua ja hän jonkun verran auttoikin - mutta ottamatta vastuuta mistään. Ja kun välillä jätin vastuun hänelle, syntyi kotiimme kaaos, joten sitten kk ja vuosia selvittelin. Paljon myös tuli aineellista vahinkoa, kun pyykit mädätyivät koneeseen, keittiökoneet homehtuivat, syntyi tuholaisongelmaa, ruoho katsoi pihalla polven korkuiseksi... ei ollut vaihtoehto minulle elää noin.
Alue: Aihe vapaa
Vaatteita ja jalkineita ei voi ostaa sovittamatta.
Eikä UFF ole eettinen yritys.
Ja perheelle on kaikin tavoin eduksi opettaa myös lapset säästämään ja eettisyyteen.
Ja 20 vuodessa niistä satasista kertyy jo ihan mukavat opiskelurahat.