Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ihmettelyä suorittajaäiti-keskusteluun liittyen
03.09.2019 |
Teen tästä oman aloituksen, koska ketju on niin pitkä ja yksittäinen kommentti eksyy massaan. Luin tuota keskustelua hämmästyneenä. Vaikka monet olivat kanssani samoilla linjoilla, siellä näytti olevan sitkeästi myös porukkaa, jotka tosissaan tuntuivat ajattelevan, että miehen tekemättömyys/osaamattomuus on naisen vika. Tämä laittoi itseni ajattelemaan.
Joku väitti, että äidit ovat joutuneet samalla tavalla kantapään kautta opettelemaan kaikki asiat. Omalla kohdallani (eikä nopealla pohtimisella kavereidenkaan kohdalla) tämä ainakaan pidä paikkaansa. Esim. viittaus unohtuneisiin luistimiin. Isien pitäisi saada sekoilla rauhassa ja unohtaa ottaa varusteet ja pilata lapsen eskarin luistelukoulu, koska muuten ei voi muka oppia.
Kuinka moni äiti täällä on oppinut asiat niin, että lapsi on ensin laitettu kärsimään, viety ilman varusteita paikalle, jätetty yksin selviämään ja sitten jälkikäteen ihmetelty? Koska omassa tuttavapiirissäni poikkeuksetta kaikki äidit ennen uutta asiaa (esim. sitä luistelukoulua) kyselevät netistä ja tutuilta tietoja, miettivät varusteet, hankkivat sopivan kokoisia luistimia ja kivan näköisiä lapasia ja ties mitä, mistä lapselle tulisi hyvä mieli, jännittävät lapsen kanssa, valmistelevat ja ohjeistavat ja lopuksi pakkaavat niin paljon tavaraa mukaan, että lapsi pärjäisi yksinään viikon eskarin leikkimökissä. En muista ikinä tavanneeni äitiä, joka marssii paikalle ja sitten pällistelee, että "oho, jaa olisko täällä pitänyt olla pipo ja luistimet"
Toinen kohta joka ihmetyttää oli se, että isän pitää kantaa vastuu töppäilyistään, jotta hän voi oppia. Kenen mies oikeasti pyörittää arkea niin paljon, että hän ehtii oikeasti kantaa vastuun?? Toki lapsi voi syödä viikon huonomminkin isän kanssa, kun äiti sitten taas varmistaa, että lapsi syö terveellisesti. Ei ole niin vaarallista, jos läksyt joskun unohtuvat, koska äiti sitten valvoo, että lapsi opiskelee kahta kauheammin kokeisiin ettei arvosanat tipu. Ei ole niin millin päälle, jos ei ole sopivia varusteita, koska kaikki kritiikki annetaan äideille automaattisesti ja jos koulusta soitetaan jollekin lapsen asioista, se on yleensä äiti.
Kuinka paljon lapsen hyvinvoinnista pitää uhrata, että isä saa vapaasti kasvaa normaaliksi vanhemmaksi? Ja kuinka pitkään tuota sekoilua pitää sietää, ennen kuin voi todeta, että vika ei olekaan äidissä, vaan isä on vaan yksinkertaisesti p*ska?
Kommentit (285)
Vierailija kirjoitti:
Vasta oli yksi paljasta provosi -ketju, siinä eräs tunnusti esittävänsä helsinkiläistä 3 lapsen äitiä vaikka oli sinkku mies - tämä metatyöäiti?
Onko metatyöäiti se sama, joka tekee läksyt lapsensa puolesta ja taistelee kouluvirastoa vastaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ristus taas mitä lässytystä. AP voi käydä hakemassa mitallin itselleen.
Jos te lisäännytte tuollaisen miehen kanssa, jota ei lapsen asiat kiinnosta niin se on teidän valinta. Tiedän kyllä useamman tällaisen isän, mutta heidän luonne oli nähtävillä jo kauan ennen jälkikasvun ilmestymistä.
Mutta tiedän myös paljon isejä, jotka kantavat vastuun lapsen kasvatuksesta yms. AP:n vinkuminen on taas sitä tyypillistä yleistävää p@skaa suoraan sanottuna. Ja lisäksin näissä jaksaa aina huvittaa se, että jokaisesta arkisesta puuhasta saadaan tehtyä valtaisia uroteko.
Otetaan nyt sitten esimerkiksi vastakkainen tilanne. Minä, siis isä, olen huolehtinut aamutoimet siitä asti, kun kuopus oli kaksivuotias ja lapset menivät päiväkotiin. Olen varmistanut, että kaikki tarpeellinen on mukana. Tehnyt kasvomaalauksia, kun on ollut juhlat. Olen joitanut kouluun ja harrastuksiin liittyvät ilmoittautumiset. Olen vienyt lapset käytännössä kaikkiin neuvokäynteihin, koska pystyn helpommin sumplimaan työmenojani. Minä varmistan, että lapset ovat tehneet läksyt ja käy vaikeimmat asiat lasten kanssa yhdessä läpi, jne.
Ja tämä on ihan oma valintani. Mielestäni vaimoni ei ole saamaton tai mitä muita yleisiä haukkumanimiä täällä onkaan. Mutta en ymmärrä miten tuosta voi saada noin valtaisan stressin päälle. Lasten asioiden pyörittäminen on erittäin helppoa verrattuna vaikka työelämän projekteihin. Tämä "meta-asioiden"-hallinta on noussut ihmeelliseen asemaan, enkä tosiaa ymmärrä miksi siitä vouhkataan jatkuvasti, koska se ei nyt ole mikään maailman vaikein asia.
Siis olen koko ajan ollut sitä mieltä, että jajsaisin metatyötä + lapsiperhearkea oman työni ohella ihan hyvin, jos vastuu jakautuisikin kahden aikuisen harteille. Aiinä se uupuminen tulee, kun joudun hoitamaan kaiken yksin. Töiden jälkeen ruoanlaitot, läksyt, kaverit, harrastukset, synttärit, neuvolat, vasut, vaaterumbat, varusteet, ongelmat, huolet, mitä nyt milloinkin on. Hoidatko siis kaiken oman työsi ohella yksin ja sanot, että kevyttä on? Ok, mutta älä silti väheksy niitä jotka uupuvat sen kaiken alle. Sinä olet harvinaisuus. Meillä ihmisillä on voimavaroja yksilöllisesti.
Synttärit, neuvolat, vasut ovat kerran vuodessa. Ei aiheuta mitään stressiä, koska ovat helppo hoitaa.
En ole myöskään ikinä ymmärtänyt tätä "vaaterumbaa" ja se ylivoimaisuutta. Koneen täyttäminen kestää 2 minuuttia. Pyykkien asettelu narulle tai kuivausrumpuu lastaaminen 2 minuuttia. Viikaus hyllyyn maks 10 minuuttia ja lapset ovat olleen siinä mukana pienestä asti.
Kokkailu on mukavaa ja vaikeinta on keksiä mikä olisi viikon menu.
Tottakai puuhaa riittää, mutta ei tuo edelleenkään ole mikään sankaritaitoja vaativa suoritus. Toki kaikesta voi tehdä vaikeaa.
Ihan ohis, oletko koskaan ripustanut pyykkejä? 7 kg:n koneellinen sekalaista pikkupyykkiä ei ripustu 2 minuutissa, ellet jätä pyykkejä myttyyn, nurinpäin ja sukat pareitta. Jolloin käytät näihin aikaa myöhemmin.
Ihan ohis, oletko koskaan kuullut kuivausrummusta?
Kuivausrumpu kuluttaa vaatteita. Itse käytän sitä vain lakanoille ja pyyhkeille. Joskus sukille.
Ja jos kuivatat siellä rummussa 7 kiloa pyykkiä, et sitä nyt kyllä todellakaan lataa, setvi ja viikkaa ja vie oikeisiin kaappeihin 12 minuutissa. Jo pelkkiin sukkiin menee tuo aika.
Sitäpaitsi tää ketju käsittelee metatöitä. Pyykinpesu ei ole metatyö.
Ihan kiinnostuksesta, mitä on sitten se metatyö jos tiskaus, pyykinpesu, ruuanlaitto ym on töitä?
Nuo on kotitöitä.
Metatöitä on kaikki se aivotyö yms säätö joka vaadiraan että perhe ja huusholli pyörii.
Ihan ohis, mutta ihan uraakin tehneenä minä olen sitä mieltä, että metatyö on ihmisen tehokkuuden pahin vihollinen. Jokaista asiaa voi halutessaan märehtiä, kunnes uupuu. Itsekin tapasin aloittelevana esimiehenä miettiä kaikenmoisia skenaarioita ihan loputtomiin, ja mikä vielä pahinta: miettiä päätöksiään jälkikäteen.
Asiat pitää pistää yksi kerrallaan paperille tai läppärille, päättää mitä tekee niille, ja sitten suorittaa tarpeelliset toimet (toteutus, delegointi, muistutus itselle myöhemmäksi). Ne asiat, joille ei osaa tai voi sillä hetkellä tehdä mitään, pitää osata unohtaa.
Kuulostaa järkevältä. Ehkä hurjalla metatyöllä säästää jonkun satasen kun ostaa juuri oikeaan aikaan kurahousut ja myy luistimet, mutta jos käyttää sen aivokapasiteetin töissä ja tekee ostokset nopeasti netissä ja tiputtaa ne pienet vaatteet ensimmäiseen UFFin laatikkoon voi olla perheelle kuitenkin parempi.
Vaatteita ja jalkineita ei voi ostaa sovittamatta.
Eikä UFF ole eettinen yritys.
Ja perheelle on kaikin tavoin eduksi opettaa myös lapset säästämään ja eettisyyteen.
Ja 20 vuodessa niistä satasista kertyy jo ihan mukavat opiskelurahat.
Et ole koskaan ostanut netistä? Voi tilata eri kokoisia, palauttaa ne sopimattomat. Ei tule heräteostoksia. Ehkä perheen edun mukaista opettaa lapset kulkemaan shoppailemassa vaatteiden perässä. Ja jos UFF ei ole tarpeeksi eettinen, kävisikö SPR? Punainen Risti? Vai onko itse kirpputorilla vaatteiden myynti sitä eettisintä? Provohan tämä kommentoija on, mutta ihan huvittava provo, siitä pojot.
En ole. Lapsen jalkine pitää sovittaa erityisen tarkoin.
Sitäpaitsi siinä se vasta naurettava rumba onkin raijailla niitä postin turhia paketteja edestakaisin. Ja kysellä pakwttien perään kun posti hukkaa lähetyksiään.
Siis hetkinen. Äsken sun piti pelastaa maailma ja ostaa käytettyä, nyt ne lasten kengät pitääkin sovittaa erityisen tarkoin.
Ei ole metatyöllä loppua.
Mitä ihmettä sinä sössötät? Järkevä harkittu kuluttaminen on vain ja ainoastaan fiksua. Ihan naurettavaa, että joku aikuinen (?) rupeaa tuolla lailla siitä kohkaamaan.
Kysy nyt hyvä ihminen neuvolasta, jos et ymmärrä, mikä merkitys on lapsen oikealla istuvuudella.
Eli sä ilmeisesti ostat lasten kengät uutena? Ihmetyttää vain, kun äsken puhuit niin kovasti rahan säästämisestä ja planeetan pelastamisesta.
Olen ihan vilpittömän utelias, että miten nämä kaikki yhdistetään. Kelpaisi toki minullekin sellainen ratkaisu, jos se ei vie aivan kohtuuttomasti aikaa ja vaivaa.
Mitä ihmettä sinä sössötät? En kertakaikkiaan tajua.
Sinustako ihan ainoa tapa säästää on ostaa käytettyä?
Vaikka tuolla se lukee jo aiemmin ketjussa, että nimenomaan oikea-aikainen ostaminen eli alennusten hyödyntäminen on tärkeää. Juuri ostin nuoremmalle lapselle kahdet kengät 49 eurolla alennusmyynnistä, yhteensä. Ovh yhteensä oli 159 euroa.
Mitenkäs se alesta ostaminen pelastaa maailman? Sehän sinun tavoitteesi piti olla, eettinen ja ekologinen kulutus.
Alesta nyt varmaan jokainen ostaa joskus jotain, nykyäänhän on ale koko ajan jossakin. Mutta siinäkin on omat ongelmansa. Kuinka varmistat tarkalleen oikean koon, jos ostat vaikka lapsen monot keväällä? Muista myös, että istuvuus on erittäin tärkeä asia. Usein olisi hyvä sovittaa useampaa mallia ja rinnakkaisia kokoja, joita ale-tuotteissa ei välttämättä ole. Puhumattakaan kenkien valmistusprosessin eettisyydestä. Olisi hyvä selvittää muiden metatöidensä ohessa, millaisissa oloissa kengät on ommeltu.
Harkittu ostaminen on se avain.
Ja juuri sen kunnon istuvuuden takia niitä kenkiä ei voi tilailla netistä.
Tietenkin selvitän tuotteiden alkuperät. Ja tätä nykyä lapsenikin osaavat sen tehdä. Siitä kun on puhuttu molemmille paljon koulussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ristus taas mitä lässytystä. AP voi käydä hakemassa mitallin itselleen.
Jos te lisäännytte tuollaisen miehen kanssa, jota ei lapsen asiat kiinnosta niin se on teidän valinta. Tiedän kyllä useamman tällaisen isän, mutta heidän luonne oli nähtävillä jo kauan ennen jälkikasvun ilmestymistä.
Mutta tiedän myös paljon isejä, jotka kantavat vastuun lapsen kasvatuksesta yms. AP:n vinkuminen on taas sitä tyypillistä yleistävää p@skaa suoraan sanottuna. Ja lisäksin näissä jaksaa aina huvittaa se, että jokaisesta arkisesta puuhasta saadaan tehtyä valtaisia uroteko.
Otetaan nyt sitten esimerkiksi vastakkainen tilanne. Minä, siis isä, olen huolehtinut aamutoimet siitä asti, kun kuopus oli kaksivuotias ja lapset menivät päiväkotiin. Olen varmistanut, että kaikki tarpeellinen on mukana. Tehnyt kasvomaalauksia, kun on ollut juhlat. Olen joitanut kouluun ja harrastuksiin liittyvät ilmoittautumiset. Olen vienyt lapset käytännössä kaikkiin neuvokäynteihin, koska pystyn helpommin sumplimaan työmenojani. Minä varmistan, että lapset ovat tehneet läksyt ja käy vaikeimmat asiat lasten kanssa yhdessä läpi, jne.
Ja tämä on ihan oma valintani. Mielestäni vaimoni ei ole saamaton tai mitä muita yleisiä haukkumanimiä täällä onkaan. Mutta en ymmärrä miten tuosta voi saada noin valtaisan stressin päälle. Lasten asioiden pyörittäminen on erittäin helppoa verrattuna vaikka työelämän projekteihin. Tämä "meta-asioiden"-hallinta on noussut ihmeelliseen asemaan, enkä tosiaa ymmärrä miksi siitä vouhkataan jatkuvasti, koska se ei nyt ole mikään maailman vaikein asia.
Siis olen koko ajan ollut sitä mieltä, että jajsaisin metatyötä + lapsiperhearkea oman työni ohella ihan hyvin, jos vastuu jakautuisikin kahden aikuisen harteille. Aiinä se uupuminen tulee, kun joudun hoitamaan kaiken yksin. Töiden jälkeen ruoanlaitot, läksyt, kaverit, harrastukset, synttärit, neuvolat, vasut, vaaterumbat, varusteet, ongelmat, huolet, mitä nyt milloinkin on. Hoidatko siis kaiken oman työsi ohella yksin ja sanot, että kevyttä on? Ok, mutta älä silti väheksy niitä jotka uupuvat sen kaiken alle. Sinä olet harvinaisuus. Meillä ihmisillä on voimavaroja yksilöllisesti.
Synttärit, neuvolat, vasut ovat kerran vuodessa. Ei aiheuta mitään stressiä, koska ovat helppo hoitaa.
En ole myöskään ikinä ymmärtänyt tätä "vaaterumbaa" ja se ylivoimaisuutta. Koneen täyttäminen kestää 2 minuuttia. Pyykkien asettelu narulle tai kuivausrumpuu lastaaminen 2 minuuttia. Viikaus hyllyyn maks 10 minuuttia ja lapset ovat olleen siinä mukana pienestä asti.
Kokkailu on mukavaa ja vaikeinta on keksiä mikä olisi viikon menu.
Tottakai puuhaa riittää, mutta ei tuo edelleenkään ole mikään sankaritaitoja vaativa suoritus. Toki kaikesta voi tehdä vaikeaa.
Ihan ohis, oletko koskaan ripustanut pyykkejä? 7 kg:n koneellinen sekalaista pikkupyykkiä ei ripustu 2 minuutissa, ellet jätä pyykkejä myttyyn, nurinpäin ja sukat pareitta. Jolloin käytät näihin aikaa myöhemmin.
Ihan ohis, oletko koskaan kuullut kuivausrummusta?
Kuivausrumpu kuluttaa vaatteita. Itse käytän sitä vain lakanoille ja pyyhkeille. Joskus sukille.
Ja jos kuivatat siellä rummussa 7 kiloa pyykkiä, et sitä nyt kyllä todellakaan lataa, setvi ja viikkaa ja vie oikeisiin kaappeihin 12 minuutissa. Jo pelkkiin sukkiin menee tuo aika.
Sitäpaitsi tää ketju käsittelee metatöitä. Pyykinpesu ei ole metatyö.
Ihan kiinnostuksesta, mitä on sitten se metatyö jos tiskaus, pyykinpesu, ruuanlaitto ym on töitä?
Nuo on kotitöitä.
Metatöitä on kaikki se aivotyö yms säätö joka vaadiraan että perhe ja huusholli pyörii.
Ihan ohis, mutta ihan uraakin tehneenä minä olen sitä mieltä, että metatyö on ihmisen tehokkuuden pahin vihollinen. Jokaista asiaa voi halutessaan märehtiä, kunnes uupuu. Itsekin tapasin aloittelevana esimiehenä miettiä kaikenmoisia skenaarioita ihan loputtomiin, ja mikä vielä pahinta: miettiä päätöksiään jälkikäteen.
Asiat pitää pistää yksi kerrallaan paperille tai läppärille, päättää mitä tekee niille, ja sitten suorittaa tarpeelliset toimet (toteutus, delegointi, muistutus itselle myöhemmäksi). Ne asiat, joille ei osaa tai voi sillä hetkellä tehdä mitään, pitää osata unohtaa.
Kuulostaa järkevältä. Ehkä hurjalla metatyöllä säästää jonkun satasen kun ostaa juuri oikeaan aikaan kurahousut ja myy luistimet, mutta jos käyttää sen aivokapasiteetin töissä ja tekee ostokset nopeasti netissä ja tiputtaa ne pienet vaatteet ensimmäiseen UFFin laatikkoon voi olla perheelle kuitenkin parempi.
Vaatteita ja jalkineita ei voi ostaa sovittamatta.
Eikä UFF ole eettinen yritys.
Ja perheelle on kaikin tavoin eduksi opettaa myös lapset säästämään ja eettisyyteen.
Ja 20 vuodessa niistä satasista kertyy jo ihan mukavat opiskelurahat.
Tässä on mahtava esimerkki just siitä, mitä tarkoitin! Ei mikään ihme että on rankkaa, kun jokainen valinta on elämää suurempi.
Minä vien hyväkuntoiset vanhat vaatteet SPR:lle, eikä tarvitse erikseen lahjoittaa heille. Samalla oppivat lapsetkin hyväntekeväisyyttä.
Oikeilla valinnoilla säästää lapsille sen maapallon.
Hoitamalla vaaterumban järkevästi säästää noin 2000 euroa vuodessa.
Ja sen jälkwen kun onen myynyt ne vaatteet joista vielä saa jotain, lahjoitan loput Hopelle, joka on siellä kirppiksellä sitä varten.
Näin lapset oppii oikeat arvot, heille säästyy rahaa ja he oppivat hyväntekeväisyyttä.
Tuskinpa säästettäisiin kahta tonnia, kun ei meillä mene edes noin paljoa vuodessa vaatteisiin. Kirpparilta ostetaan kaikki mitä helposti löydetään, jos ei löydy niin kaupasta. Nettikirppiksiä ei käytetä, koska en halua harrastaa ostelua. Kaikki kiertää kolmelle sisaruksille ja menee lopuksi matonkuteiksi, roskiin tai SPR:n Konttiin.
Mutta jos sinun harrastuksesi on käydä nappikauppaa vaatteilla, älä laske sitä metatyöksi.
Minun lapseni on jo teinejä joten olen seurannut säästöjä 17 vuotta. Tiedän tismalleen millaisia ne ovat.
Sekin on jo ihan hyvin, että seuraa paljonko rahaa menee. Mutta se on jo kunnioitettavaa, että tietää paljonko vuosittain säästää kuluttaessaan ;)
Saanko kysyä, paljonko teillä oikein menee rahaa vuosittain, jos säästöä tulee kaksi tonnia vuodessa?
Sun kannattaa suhteuttaa noita mainitsemiani lukuja esim siihen, että tutkimusten mukaan yhden lapsen kasvattaminen aikuiseksi maksaa noin 200 000 euroa.
Noista luvuista on aika vaikea päätellä vastausta kysymykseeni - en esimerkiksi tiedä, kuinka asutte, ja se yleensä on suurin kuluerä. Joten olisitko ystävällinen ja vastaisit, kun olet kulutustasi tarkkaan seurannut. Vastauksesta voisi olla iloa ja hyötyä monelle.
Tuo ehdottomani on kaikkein yleispätevin tapa.
Meidän asumiskulumme taas tuskin antavat mitään yleistä osviittaa ihan jo siksi, että meillä ei ole asuntolainaa (se on maksettu pois jo ennen lapsia). Tämä ei ole yleistä lapsiperheissä.
Eli pitääkö minun siis olettaa, että te silti törsäätte 200 000 euroa lasta kohti, vaikka asutte hyvin edullisesti? Vai miksi halusit ottaa esille tällaisen luvun, joka ei mitenkään liity esittämääni kysymykseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ristus taas mitä lässytystä. AP voi käydä hakemassa mitallin itselleen.
Jos te lisäännytte tuollaisen miehen kanssa, jota ei lapsen asiat kiinnosta niin se on teidän valinta. Tiedän kyllä useamman tällaisen isän, mutta heidän luonne oli nähtävillä jo kauan ennen jälkikasvun ilmestymistä.
Mutta tiedän myös paljon isejä, jotka kantavat vastuun lapsen kasvatuksesta yms. AP:n vinkuminen on taas sitä tyypillistä yleistävää p@skaa suoraan sanottuna. Ja lisäksin näissä jaksaa aina huvittaa se, että jokaisesta arkisesta puuhasta saadaan tehtyä valtaisia uroteko.
Otetaan nyt sitten esimerkiksi vastakkainen tilanne. Minä, siis isä, olen huolehtinut aamutoimet siitä asti, kun kuopus oli kaksivuotias ja lapset menivät päiväkotiin. Olen varmistanut, että kaikki tarpeellinen on mukana. Tehnyt kasvomaalauksia, kun on ollut juhlat. Olen joitanut kouluun ja harrastuksiin liittyvät ilmoittautumiset. Olen vienyt lapset käytännössä kaikkiin neuvokäynteihin, koska pystyn helpommin sumplimaan työmenojani. Minä varmistan, että lapset ovat tehneet läksyt ja käy vaikeimmat asiat lasten kanssa yhdessä läpi, jne.
Ja tämä on ihan oma valintani. Mielestäni vaimoni ei ole saamaton tai mitä muita yleisiä haukkumanimiä täällä onkaan. Mutta en ymmärrä miten tuosta voi saada noin valtaisan stressin päälle. Lasten asioiden pyörittäminen on erittäin helppoa verrattuna vaikka työelämän projekteihin. Tämä "meta-asioiden"-hallinta on noussut ihmeelliseen asemaan, enkä tosiaa ymmärrä miksi siitä vouhkataan jatkuvasti, koska se ei nyt ole mikään maailman vaikein asia.
Siis olen koko ajan ollut sitä mieltä, että jajsaisin metatyötä + lapsiperhearkea oman työni ohella ihan hyvin, jos vastuu jakautuisikin kahden aikuisen harteille. Aiinä se uupuminen tulee, kun joudun hoitamaan kaiken yksin. Töiden jälkeen ruoanlaitot, läksyt, kaverit, harrastukset, synttärit, neuvolat, vasut, vaaterumbat, varusteet, ongelmat, huolet, mitä nyt milloinkin on. Hoidatko siis kaiken oman työsi ohella yksin ja sanot, että kevyttä on? Ok, mutta älä silti väheksy niitä jotka uupuvat sen kaiken alle. Sinä olet harvinaisuus. Meillä ihmisillä on voimavaroja yksilöllisesti.
Synttärit, neuvolat, vasut ovat kerran vuodessa. Ei aiheuta mitään stressiä, koska ovat helppo hoitaa.
En ole myöskään ikinä ymmärtänyt tätä "vaaterumbaa" ja se ylivoimaisuutta. Koneen täyttäminen kestää 2 minuuttia. Pyykkien asettelu narulle tai kuivausrumpuu lastaaminen 2 minuuttia. Viikaus hyllyyn maks 10 minuuttia ja lapset ovat olleen siinä mukana pienestä asti.
Kokkailu on mukavaa ja vaikeinta on keksiä mikä olisi viikon menu.
Tottakai puuhaa riittää, mutta ei tuo edelleenkään ole mikään sankaritaitoja vaativa suoritus. Toki kaikesta voi tehdä vaikeaa.
Ihan ohis, oletko koskaan ripustanut pyykkejä? 7 kg:n koneellinen sekalaista pikkupyykkiä ei ripustu 2 minuutissa, ellet jätä pyykkejä myttyyn, nurinpäin ja sukat pareitta. Jolloin käytät näihin aikaa myöhemmin.
Ihan ohis, oletko koskaan kuullut kuivausrummusta?
Kuivausrumpu kuluttaa vaatteita. Itse käytän sitä vain lakanoille ja pyyhkeille. Joskus sukille.
Ja jos kuivatat siellä rummussa 7 kiloa pyykkiä, et sitä nyt kyllä todellakaan lataa, setvi ja viikkaa ja vie oikeisiin kaappeihin 12 minuutissa. Jo pelkkiin sukkiin menee tuo aika.
Sitäpaitsi tää ketju käsittelee metatöitä. Pyykinpesu ei ole metatyö.
Ihan kiinnostuksesta, mitä on sitten se metatyö jos tiskaus, pyykinpesu, ruuanlaitto ym on töitä?
Nuo on kotitöitä.
Metatöitä on kaikki se aivotyö yms säätö joka vaadiraan että perhe ja huusholli pyörii.
Ihan ohis, mutta ihan uraakin tehneenä minä olen sitä mieltä, että metatyö on ihmisen tehokkuuden pahin vihollinen. Jokaista asiaa voi halutessaan märehtiä, kunnes uupuu. Itsekin tapasin aloittelevana esimiehenä miettiä kaikenmoisia skenaarioita ihan loputtomiin, ja mikä vielä pahinta: miettiä päätöksiään jälkikäteen.
Asiat pitää pistää yksi kerrallaan paperille tai läppärille, päättää mitä tekee niille, ja sitten suorittaa tarpeelliset toimet (toteutus, delegointi, muistutus itselle myöhemmäksi). Ne asiat, joille ei osaa tai voi sillä hetkellä tehdä mitään, pitää osata unohtaa.
Kuulostaa järkevältä. Ehkä hurjalla metatyöllä säästää jonkun satasen kun ostaa juuri oikeaan aikaan kurahousut ja myy luistimet, mutta jos käyttää sen aivokapasiteetin töissä ja tekee ostokset nopeasti netissä ja tiputtaa ne pienet vaatteet ensimmäiseen UFFin laatikkoon voi olla perheelle kuitenkin parempi.
Vaatteita ja jalkineita ei voi ostaa sovittamatta.
Eikä UFF ole eettinen yritys.
Ja perheelle on kaikin tavoin eduksi opettaa myös lapset säästämään ja eettisyyteen.
Ja 20 vuodessa niistä satasista kertyy jo ihan mukavat opiskelurahat.
Et ole koskaan ostanut netistä? Voi tilata eri kokoisia, palauttaa ne sopimattomat. Ei tule heräteostoksia. Ehkä perheen edun mukaista opettaa lapset kulkemaan shoppailemassa vaatteiden perässä. Ja jos UFF ei ole tarpeeksi eettinen, kävisikö SPR? Punainen Risti? Vai onko itse kirpputorilla vaatteiden myynti sitä eettisintä? Provohan tämä kommentoija on, mutta ihan huvittava provo, siitä pojot.
En ole. Lapsen jalkine pitää sovittaa erityisen tarkoin.
Sitäpaitsi siinä se vasta naurettava rumba onkin raijailla niitä postin turhia paketteja edestakaisin. Ja kysellä pakwttien perään kun posti hukkaa lähetyksiään.
Siis hetkinen. Äsken sun piti pelastaa maailma ja ostaa käytettyä, nyt ne lasten kengät pitääkin sovittaa erityisen tarkoin.
Ei ole metatyöllä loppua.
Mitä ihmettä sinä sössötät? Järkevä harkittu kuluttaminen on vain ja ainoastaan fiksua. Ihan naurettavaa, että joku aikuinen (?) rupeaa tuolla lailla siitä kohkaamaan.
Kysy nyt hyvä ihminen neuvolasta, jos et ymmärrä, mikä merkitys on lapsen oikealla istuvuudella.
Eli sä ilmeisesti ostat lasten kengät uutena? Ihmetyttää vain, kun äsken puhuit niin kovasti rahan säästämisestä ja planeetan pelastamisesta.
Olen ihan vilpittömän utelias, että miten nämä kaikki yhdistetään. Kelpaisi toki minullekin sellainen ratkaisu, jos se ei vie aivan kohtuuttomasti aikaa ja vaivaa.
Mitä ihmettä sinä sössötät? En kertakaikkiaan tajua.
Sinustako ihan ainoa tapa säästää on ostaa käytettyä?
Vaikka tuolla se lukee jo aiemmin ketjussa, että nimenomaan oikea-aikainen ostaminen eli alennusten hyödyntäminen on tärkeää. Juuri ostin nuoremmalle lapselle kahdet kengät 49 eurolla alennusmyynnistä, yhteensä. Ovh yhteensä oli 159 euroa.
Mitenkäs se alesta ostaminen pelastaa maailman? Sehän sinun tavoitteesi piti olla, eettinen ja ekologinen kulutus.
Alesta nyt varmaan jokainen ostaa joskus jotain, nykyäänhän on ale koko ajan jossakin. Mutta siinäkin on omat ongelmansa. Kuinka varmistat tarkalleen oikean koon, jos ostat vaikka lapsen monot keväällä? Muista myös, että istuvuus on erittäin tärkeä asia. Usein olisi hyvä sovittaa useampaa mallia ja rinnakkaisia kokoja, joita ale-tuotteissa ei välttämättä ole. Puhumattakaan kenkien valmistusprosessin eettisyydestä. Olisi hyvä selvittää muiden metatöidensä ohessa, millaisissa oloissa kengät on ommeltu.
Harkittu ostaminen on se avain.
Ja juuri sen kunnon istuvuuden takia niitä kenkiä ei voi tilailla netistä.
Tietenkin selvitän tuotteiden alkuperät. Ja tätä nykyä lapsenikin osaavat sen tehdä. Siitä kun on puhuttu molemmille paljon koulussa.
Mutta miten planeetta pelastuu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ristus taas mitä lässytystä. AP voi käydä hakemassa mitallin itselleen.
Jos te lisäännytte tuollaisen miehen kanssa, jota ei lapsen asiat kiinnosta niin se on teidän valinta. Tiedän kyllä useamman tällaisen isän, mutta heidän luonne oli nähtävillä jo kauan ennen jälkikasvun ilmestymistä.
Mutta tiedän myös paljon isejä, jotka kantavat vastuun lapsen kasvatuksesta yms. AP:n vinkuminen on taas sitä tyypillistä yleistävää p@skaa suoraan sanottuna. Ja lisäksin näissä jaksaa aina huvittaa se, että jokaisesta arkisesta puuhasta saadaan tehtyä valtaisia uroteko.
Otetaan nyt sitten esimerkiksi vastakkainen tilanne. Minä, siis isä, olen huolehtinut aamutoimet siitä asti, kun kuopus oli kaksivuotias ja lapset menivät päiväkotiin. Olen varmistanut, että kaikki tarpeellinen on mukana. Tehnyt kasvomaalauksia, kun on ollut juhlat. Olen joitanut kouluun ja harrastuksiin liittyvät ilmoittautumiset. Olen vienyt lapset käytännössä kaikkiin neuvokäynteihin, koska pystyn helpommin sumplimaan työmenojani. Minä varmistan, että lapset ovat tehneet läksyt ja käy vaikeimmat asiat lasten kanssa yhdessä läpi, jne.
Ja tämä on ihan oma valintani. Mielestäni vaimoni ei ole saamaton tai mitä muita yleisiä haukkumanimiä täällä onkaan. Mutta en ymmärrä miten tuosta voi saada noin valtaisan stressin päälle. Lasten asioiden pyörittäminen on erittäin helppoa verrattuna vaikka työelämän projekteihin. Tämä "meta-asioiden"-hallinta on noussut ihmeelliseen asemaan, enkä tosiaa ymmärrä miksi siitä vouhkataan jatkuvasti, koska se ei nyt ole mikään maailman vaikein asia.
Siis olen koko ajan ollut sitä mieltä, että jajsaisin metatyötä + lapsiperhearkea oman työni ohella ihan hyvin, jos vastuu jakautuisikin kahden aikuisen harteille. Aiinä se uupuminen tulee, kun joudun hoitamaan kaiken yksin. Töiden jälkeen ruoanlaitot, läksyt, kaverit, harrastukset, synttärit, neuvolat, vasut, vaaterumbat, varusteet, ongelmat, huolet, mitä nyt milloinkin on. Hoidatko siis kaiken oman työsi ohella yksin ja sanot, että kevyttä on? Ok, mutta älä silti väheksy niitä jotka uupuvat sen kaiken alle. Sinä olet harvinaisuus. Meillä ihmisillä on voimavaroja yksilöllisesti.
Synttärit, neuvolat, vasut ovat kerran vuodessa. Ei aiheuta mitään stressiä, koska ovat helppo hoitaa.
En ole myöskään ikinä ymmärtänyt tätä "vaaterumbaa" ja se ylivoimaisuutta. Koneen täyttäminen kestää 2 minuuttia. Pyykkien asettelu narulle tai kuivausrumpuu lastaaminen 2 minuuttia. Viikaus hyllyyn maks 10 minuuttia ja lapset ovat olleen siinä mukana pienestä asti.
Kokkailu on mukavaa ja vaikeinta on keksiä mikä olisi viikon menu.
Tottakai puuhaa riittää, mutta ei tuo edelleenkään ole mikään sankaritaitoja vaativa suoritus. Toki kaikesta voi tehdä vaikeaa.
Ihan ohis, oletko koskaan ripustanut pyykkejä? 7 kg:n koneellinen sekalaista pikkupyykkiä ei ripustu 2 minuutissa, ellet jätä pyykkejä myttyyn, nurinpäin ja sukat pareitta. Jolloin käytät näihin aikaa myöhemmin.
Ihan ohis, oletko koskaan kuullut kuivausrummusta?
Kuivausrumpu kuluttaa vaatteita. Itse käytän sitä vain lakanoille ja pyyhkeille. Joskus sukille.
Ja jos kuivatat siellä rummussa 7 kiloa pyykkiä, et sitä nyt kyllä todellakaan lataa, setvi ja viikkaa ja vie oikeisiin kaappeihin 12 minuutissa. Jo pelkkiin sukkiin menee tuo aika.
Sitäpaitsi tää ketju käsittelee metatöitä. Pyykinpesu ei ole metatyö.
Ihan kiinnostuksesta, mitä on sitten se metatyö jos tiskaus, pyykinpesu, ruuanlaitto ym on töitä?
Nuo on kotitöitä.
Metatöitä on kaikki se aivotyö yms säätö joka vaadiraan että perhe ja huusholli pyörii.
Metatyö säästää työssä. Metatyötä on esimerkiksi miettiä, missä välissä pesee pyykit, jotta ne ovat kuivia ajoissa. Ja sovittaa se työ kaikkiin muihin kotitöihin eli aikatauluttaa askareet. Metatyötä on myös miettiä, kannattaisiko ostaa se kuivausrumpu helpottamaan elämää.
Jos metatyön tekee huonosti, niin se kerryttää itse itseään, vaikka työmäärä pysyy samana. Jos samat rutiinityöt joutuu jatkuvasti ja uudelleen suunnittelemaan ja miettimään, on huono metatyötaidossa. Se kuormittaa. Ei niinkään se varsinainen työ.
Huonosti metatyötaitoinen saattaa kuluttaa viikon kaiken liikenevän ajan joka sesongin vaihtuessa vaatesuunnittelurumbaan. Metatyönsä taitava hoitaa sen illassa. Tehokas strategia on kullanarvoinen hermojen säästäjä tällaisissa hommissa. Jos jokaikisen potkupuvun kanssa nykertää viisi minuuttia pohdiskellen maailmanparantamista siinä samalla, kyllä kuluu aikaa ja metaa, mutta työtä ei juuri tulokseksi muutu.
Tehokasta metatyötä voi olla vaikkapa sellainen strategia, että lompsii ISOON lastenvaatteita myyvään liikkeeseen ja ostaa kaikille lapsille joka kauden aluksi kaikki tarpeelliset vaatteet ja tarvikkeet kerrallaan. Siis koko paletti, eikä yksittäisiä korvaushankintoja puolipieniksi tai vähän kulahtaneiksi osoittautuvien yksittäisharkinnalla sieltä sun täältä haalien ja vertaillen. Tällainen ostosreissu voi viedä puoli päivää, mutta sen hoitaa yksinkertaisella ostoslistalla joka säilyy lapsesta ja vuodesta toiseen samana. Listaa apunakäyttäen voi toki ruksia siitä yli ennalta sellaiset esimerkiksi isommilta lapsilta pienemmille periytyvät, joita ei tarvitse uusia. Sen tekee aika nopeasti.
Sitten kun vaatteet ja varusteet vanhenevat/hapantuvat/jäävät pieniksi lopullisesti, niitä voi myydä eteenpäin tai muutoin kierrättää ja kelvottomimmat hävittää. Ihan silleen juoksevasti arjen ohessa.
Tämä sitoo hieman pääomia lastenvaatteisiin, mutta on tehokas ja toimiva tapa. Ison osan pääomista saa kuitenkin takaisin kun myy hyvälaatuisina tarpeettomat pois, jos oma katras ei ole riittävän suuri kuluttamaan kaikkea loppuun. Yhtä kaikki, säästöä se silloinkin on. Lastenvaatteet kestävät tietyn määrän sukupolvia riippumatta siitä, ostaako ne uutena vai käytettynä, ja rahanmenetys on suunnilleen sama joka tapauksessa, koska se arvo alenee joka kierrolla samassa suhteessa.
Sivusta.
Ohis tämäkin, mutta kyllä lasten sisävaatteet ovat kuin autoja, eli hinta romahtaa kun ne ajetaan liikkeestä ulos.
Ostan lapsilleni melkein kaikki sisävaatteet kirpputorilta pikkuhiluilla, ja kyllä ne yleensä kestävät 2-3 lasta. Ilmaiseksikin saa välillä.
Ulkovaatteissa tilanne on toinen; niitä saa todella harvoin ok kunnossa, joten samalla vaivalla ostan uutena ja kierrätä perheen sisällä jos voin. Ja sitten ovat hanskat ym. jotka ovat melkein kertakäyttökamaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ristus taas mitä lässytystä. AP voi käydä hakemassa mitallin itselleen.
Jos te lisäännytte tuollaisen miehen kanssa, jota ei lapsen asiat kiinnosta niin se on teidän valinta. Tiedän kyllä useamman tällaisen isän, mutta heidän luonne oli nähtävillä jo kauan ennen jälkikasvun ilmestymistä.
Mutta tiedän myös paljon isejä, jotka kantavat vastuun lapsen kasvatuksesta yms. AP:n vinkuminen on taas sitä tyypillistä yleistävää p@skaa suoraan sanottuna. Ja lisäksin näissä jaksaa aina huvittaa se, että jokaisesta arkisesta puuhasta saadaan tehtyä valtaisia uroteko.
Otetaan nyt sitten esimerkiksi vastakkainen tilanne. Minä, siis isä, olen huolehtinut aamutoimet siitä asti, kun kuopus oli kaksivuotias ja lapset menivät päiväkotiin. Olen varmistanut, että kaikki tarpeellinen on mukana. Tehnyt kasvomaalauksia, kun on ollut juhlat. Olen joitanut kouluun ja harrastuksiin liittyvät ilmoittautumiset. Olen vienyt lapset käytännössä kaikkiin neuvokäynteihin, koska pystyn helpommin sumplimaan työmenojani. Minä varmistan, että lapset ovat tehneet läksyt ja käy vaikeimmat asiat lasten kanssa yhdessä läpi, jne.
Ja tämä on ihan oma valintani. Mielestäni vaimoni ei ole saamaton tai mitä muita yleisiä haukkumanimiä täällä onkaan. Mutta en ymmärrä miten tuosta voi saada noin valtaisan stressin päälle. Lasten asioiden pyörittäminen on erittäin helppoa verrattuna vaikka työelämän projekteihin. Tämä "meta-asioiden"-hallinta on noussut ihmeelliseen asemaan, enkä tosiaa ymmärrä miksi siitä vouhkataan jatkuvasti, koska se ei nyt ole mikään maailman vaikein asia.
Siis olen koko ajan ollut sitä mieltä, että jajsaisin metatyötä + lapsiperhearkea oman työni ohella ihan hyvin, jos vastuu jakautuisikin kahden aikuisen harteille. Aiinä se uupuminen tulee, kun joudun hoitamaan kaiken yksin. Töiden jälkeen ruoanlaitot, läksyt, kaverit, harrastukset, synttärit, neuvolat, vasut, vaaterumbat, varusteet, ongelmat, huolet, mitä nyt milloinkin on. Hoidatko siis kaiken oman työsi ohella yksin ja sanot, että kevyttä on? Ok, mutta älä silti väheksy niitä jotka uupuvat sen kaiken alle. Sinä olet harvinaisuus. Meillä ihmisillä on voimavaroja yksilöllisesti.
Synttärit, neuvolat, vasut ovat kerran vuodessa. Ei aiheuta mitään stressiä, koska ovat helppo hoitaa.
En ole myöskään ikinä ymmärtänyt tätä "vaaterumbaa" ja se ylivoimaisuutta. Koneen täyttäminen kestää 2 minuuttia. Pyykkien asettelu narulle tai kuivausrumpuu lastaaminen 2 minuuttia. Viikaus hyllyyn maks 10 minuuttia ja lapset ovat olleen siinä mukana pienestä asti.
Kokkailu on mukavaa ja vaikeinta on keksiä mikä olisi viikon menu.
Tottakai puuhaa riittää, mutta ei tuo edelleenkään ole mikään sankaritaitoja vaativa suoritus. Toki kaikesta voi tehdä vaikeaa.
Ihan ohis, oletko koskaan ripustanut pyykkejä? 7 kg:n koneellinen sekalaista pikkupyykkiä ei ripustu 2 minuutissa, ellet jätä pyykkejä myttyyn, nurinpäin ja sukat pareitta. Jolloin käytät näihin aikaa myöhemmin.
Ihan ohis, oletko koskaan kuullut kuivausrummusta?
Kuivausrumpu kuluttaa vaatteita. Itse käytän sitä vain lakanoille ja pyyhkeille. Joskus sukille.
Ja jos kuivatat siellä rummussa 7 kiloa pyykkiä, et sitä nyt kyllä todellakaan lataa, setvi ja viikkaa ja vie oikeisiin kaappeihin 12 minuutissa. Jo pelkkiin sukkiin menee tuo aika.
Sitäpaitsi tää ketju käsittelee metatöitä. Pyykinpesu ei ole metatyö.
Ihan kiinnostuksesta, mitä on sitten se metatyö jos tiskaus, pyykinpesu, ruuanlaitto ym on töitä?
Nuo on kotitöitä.
Metatöitä on kaikki se aivotyö yms säätö joka vaadiraan että perhe ja huusholli pyörii.
Metatyö säästää työssä. Metatyötä on esimerkiksi miettiä, missä välissä pesee pyykit, jotta ne ovat kuivia ajoissa. Ja sovittaa se työ kaikkiin muihin kotitöihin eli aikatauluttaa askareet. Metatyötä on myös miettiä, kannattaisiko ostaa se kuivausrumpu helpottamaan elämää.
Jos metatyön tekee huonosti, niin se kerryttää itse itseään, vaikka työmäärä pysyy samana. Jos samat rutiinityöt joutuu jatkuvasti ja uudelleen suunnittelemaan ja miettimään, on huono metatyötaidossa. Se kuormittaa. Ei niinkään se varsinainen työ.
Huonosti metatyötaitoinen saattaa kuluttaa viikon kaiken liikenevän ajan joka sesongin vaihtuessa vaatesuunnittelurumbaan. Metatyönsä taitava hoitaa sen illassa. Tehokas strategia on kullanarvoinen hermojen säästäjä tällaisissa hommissa. Jos jokaikisen potkupuvun kanssa nykertää viisi minuuttia pohdiskellen maailmanparantamista siinä samalla, kyllä kuluu aikaa ja metaa, mutta työtä ei juuri tulokseksi muutu.
Tehokasta metatyötä voi olla vaikkapa sellainen strategia, että lompsii ISOON lastenvaatteita myyvään liikkeeseen ja ostaa kaikille lapsille joka kauden aluksi kaikki tarpeelliset vaatteet ja tarvikkeet kerrallaan. Siis koko paletti, eikä yksittäisiä korvaushankintoja puolipieniksi tai vähän kulahtaneiksi osoittautuvien yksittäisharkinnalla sieltä sun täältä haalien ja vertaillen. Tällainen ostosreissu voi viedä puoli päivää, mutta sen hoitaa yksinkertaisella ostoslistalla joka säilyy lapsesta ja vuodesta toiseen samana. Listaa apunakäyttäen voi toki ruksia siitä yli ennalta sellaiset esimerkiksi isommilta lapsilta pienemmille periytyvät, joita ei tarvitse uusia. Sen tekee aika nopeasti.
Sitten kun vaatteet ja varusteet vanhenevat/hapantuvat/jäävät pieniksi lopullisesti, niitä voi myydä eteenpäin tai muutoin kierrättää ja kelvottomimmat hävittää. Ihan silleen juoksevasti arjen ohessa.
Tämä sitoo hieman pääomia lastenvaatteisiin, mutta on tehokas ja toimiva tapa. Ison osan pääomista saa kuitenkin takaisin kun myy hyvälaatuisina tarpeettomat pois, jos oma katras ei ole riittävän suuri kuluttamaan kaikkea loppuun. Yhtä kaikki, säästöä se silloinkin on. Lastenvaatteet kestävät tietyn määrän sukupolvia riippumatta siitä, ostaako ne uutena vai käytettynä, ja rahanmenetys on suunnilleen sama joka tapauksessa, koska se arvo alenee joka kierrolla samassa suhteessa.
Sivusta.
Harvemmin niitä kaikkia samalla reissulla saa. Aina puuttuu jokin osa, koko on loppu, vaate ei istu jne. Ja perheen eri lapsille käy eri valmistajien vaatteet. Yhdelle istuu Reima, toiselle ei.
Tietyt koot on myös sellaisia että niitä saa oikeasti metsästää. Tyttöjen vaatteissa koko 134 on sellainen. Isoonkin kauppaan on saatettu tilata vain 1 tai 2 kappaletta. Toinen vaikea koko on siirtymä lastenvaatteista naisten kokoihin. Suomessa ei juuri myydä kokoa xxs.
Pahin virhe, minkä nainen voi tehdä, on ottaa naisellisen kodin hengettären roolin parisuhteessa ennen lapsia. Ei se rooli siitä mitenkään tasaannu lasten tultua, vaikka siinä vaiheessa tasapuolisempaa vastuunjakoa haluaisikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ristus taas mitä lässytystä. AP voi käydä hakemassa mitallin itselleen.
Jos te lisäännytte tuollaisen miehen kanssa, jota ei lapsen asiat kiinnosta niin se on teidän valinta. Tiedän kyllä useamman tällaisen isän, mutta heidän luonne oli nähtävillä jo kauan ennen jälkikasvun ilmestymistä.
Mutta tiedän myös paljon isejä, jotka kantavat vastuun lapsen kasvatuksesta yms. AP:n vinkuminen on taas sitä tyypillistä yleistävää p@skaa suoraan sanottuna. Ja lisäksin näissä jaksaa aina huvittaa se, että jokaisesta arkisesta puuhasta saadaan tehtyä valtaisia uroteko.
Otetaan nyt sitten esimerkiksi vastakkainen tilanne. Minä, siis isä, olen huolehtinut aamutoimet siitä asti, kun kuopus oli kaksivuotias ja lapset menivät päiväkotiin. Olen varmistanut, että kaikki tarpeellinen on mukana. Tehnyt kasvomaalauksia, kun on ollut juhlat. Olen joitanut kouluun ja harrastuksiin liittyvät ilmoittautumiset. Olen vienyt lapset käytännössä kaikkiin neuvokäynteihin, koska pystyn helpommin sumplimaan työmenojani. Minä varmistan, että lapset ovat tehneet läksyt ja käy vaikeimmat asiat lasten kanssa yhdessä läpi, jne.
Ja tämä on ihan oma valintani. Mielestäni vaimoni ei ole saamaton tai mitä muita yleisiä haukkumanimiä täällä onkaan. Mutta en ymmärrä miten tuosta voi saada noin valtaisan stressin päälle. Lasten asioiden pyörittäminen on erittäin helppoa verrattuna vaikka työelämän projekteihin. Tämä "meta-asioiden"-hallinta on noussut ihmeelliseen asemaan, enkä tosiaa ymmärrä miksi siitä vouhkataan jatkuvasti, koska se ei nyt ole mikään maailman vaikein asia.
Siis olen koko ajan ollut sitä mieltä, että jajsaisin metatyötä + lapsiperhearkea oman työni ohella ihan hyvin, jos vastuu jakautuisikin kahden aikuisen harteille. Aiinä se uupuminen tulee, kun joudun hoitamaan kaiken yksin. Töiden jälkeen ruoanlaitot, läksyt, kaverit, harrastukset, synttärit, neuvolat, vasut, vaaterumbat, varusteet, ongelmat, huolet, mitä nyt milloinkin on. Hoidatko siis kaiken oman työsi ohella yksin ja sanot, että kevyttä on? Ok, mutta älä silti väheksy niitä jotka uupuvat sen kaiken alle. Sinä olet harvinaisuus. Meillä ihmisillä on voimavaroja yksilöllisesti.
Synttärit, neuvolat, vasut ovat kerran vuodessa. Ei aiheuta mitään stressiä, koska ovat helppo hoitaa.
En ole myöskään ikinä ymmärtänyt tätä "vaaterumbaa" ja se ylivoimaisuutta. Koneen täyttäminen kestää 2 minuuttia. Pyykkien asettelu narulle tai kuivausrumpuu lastaaminen 2 minuuttia. Viikaus hyllyyn maks 10 minuuttia ja lapset ovat olleen siinä mukana pienestä asti.
Kokkailu on mukavaa ja vaikeinta on keksiä mikä olisi viikon menu.
Tottakai puuhaa riittää, mutta ei tuo edelleenkään ole mikään sankaritaitoja vaativa suoritus. Toki kaikesta voi tehdä vaikeaa.
Ihan ohis, oletko koskaan ripustanut pyykkejä? 7 kg:n koneellinen sekalaista pikkupyykkiä ei ripustu 2 minuutissa, ellet jätä pyykkejä myttyyn, nurinpäin ja sukat pareitta. Jolloin käytät näihin aikaa myöhemmin.
Ihan ohis, oletko koskaan kuullut kuivausrummusta?
Kuivausrumpu kuluttaa vaatteita. Itse käytän sitä vain lakanoille ja pyyhkeille. Joskus sukille.
Ja jos kuivatat siellä rummussa 7 kiloa pyykkiä, et sitä nyt kyllä todellakaan lataa, setvi ja viikkaa ja vie oikeisiin kaappeihin 12 minuutissa. Jo pelkkiin sukkiin menee tuo aika.
Sitäpaitsi tää ketju käsittelee metatöitä. Pyykinpesu ei ole metatyö.
Ihan kiinnostuksesta, mitä on sitten se metatyö jos tiskaus, pyykinpesu, ruuanlaitto ym on töitä?
Nuo on kotitöitä.
Metatöitä on kaikki se aivotyö yms säätö joka vaadiraan että perhe ja huusholli pyörii.
Metatyö säästää työssä. Metatyötä on esimerkiksi miettiä, missä välissä pesee pyykit, jotta ne ovat kuivia ajoissa. Ja sovittaa se työ kaikkiin muihin kotitöihin eli aikatauluttaa askareet. Metatyötä on myös miettiä, kannattaisiko ostaa se kuivausrumpu helpottamaan elämää.
Jos metatyön tekee huonosti, niin se kerryttää itse itseään, vaikka työmäärä pysyy samana. Jos samat rutiinityöt joutuu jatkuvasti ja uudelleen suunnittelemaan ja miettimään, on huono metatyötaidossa. Se kuormittaa. Ei niinkään se varsinainen työ.
Huonosti metatyötaitoinen saattaa kuluttaa viikon kaiken liikenevän ajan joka sesongin vaihtuessa vaatesuunnittelurumbaan. Metatyönsä taitava hoitaa sen illassa. Tehokas strategia on kullanarvoinen hermojen säästäjä tällaisissa hommissa. Jos jokaikisen potkupuvun kanssa nykertää viisi minuuttia pohdiskellen maailmanparantamista siinä samalla, kyllä kuluu aikaa ja metaa, mutta työtä ei juuri tulokseksi muutu.
Tehokasta metatyötä voi olla vaikkapa sellainen strategia, että lompsii ISOON lastenvaatteita myyvään liikkeeseen ja ostaa kaikille lapsille joka kauden aluksi kaikki tarpeelliset vaatteet ja tarvikkeet kerrallaan. Siis koko paletti, eikä yksittäisiä korvaushankintoja puolipieniksi tai vähän kulahtaneiksi osoittautuvien yksittäisharkinnalla sieltä sun täältä haalien ja vertaillen. Tällainen ostosreissu voi viedä puoli päivää, mutta sen hoitaa yksinkertaisella ostoslistalla joka säilyy lapsesta ja vuodesta toiseen samana. Listaa apunakäyttäen voi toki ruksia siitä yli ennalta sellaiset esimerkiksi isommilta lapsilta pienemmille periytyvät, joita ei tarvitse uusia. Sen tekee aika nopeasti.
Sitten kun vaatteet ja varusteet vanhenevat/hapantuvat/jäävät pieniksi lopullisesti, niitä voi myydä eteenpäin tai muutoin kierrättää ja kelvottomimmat hävittää. Ihan silleen juoksevasti arjen ohessa.
Tämä sitoo hieman pääomia lastenvaatteisiin, mutta on tehokas ja toimiva tapa. Ison osan pääomista saa kuitenkin takaisin kun myy hyvälaatuisina tarpeettomat pois, jos oma katras ei ole riittävän suuri kuluttamaan kaikkea loppuun. Yhtä kaikki, säästöä se silloinkin on. Lastenvaatteet kestävät tietyn määrän sukupolvia riippumatta siitä, ostaako ne uutena vai käytettynä, ja rahanmenetys on suunnilleen sama joka tapauksessa, koska se arvo alenee joka kierrolla samassa suhteessa.
Sivusta.
Harvemmin niitä kaikkia samalla reissulla saa. Aina puuttuu jokin osa, koko on loppu, vaate ei istu jne. Ja perheen eri lapsille käy eri valmistajien vaatteet. Yhdelle istuu Reima, toiselle ei.
Tietyt koot on myös sellaisia että niitä saa oikeasti metsästää. Tyttöjen vaatteissa koko 134 on sellainen. Isoonkin kauppaan on saatettu tilata vain 1 tai 2 kappaletta. Toinen vaikea koko on siirtymä lastenvaatteista naisten kokoihin. Suomessa ei juuri myydä kokoa xxs.
Minä olen säästänyt paljon metatyötä päättämällä, että jos meillä kotona on oikean kokoinen, puhdas ja ehjä haalari, se saa luvan istua seuraavallekin lapselle, merkistä riippumatta. Yleensä niissä on vähän säädönvaraakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ristus taas mitä lässytystä. AP voi käydä hakemassa mitallin itselleen.
Jos te lisäännytte tuollaisen miehen kanssa, jota ei lapsen asiat kiinnosta niin se on teidän valinta. Tiedän kyllä useamman tällaisen isän, mutta heidän luonne oli nähtävillä jo kauan ennen jälkikasvun ilmestymistä.
Mutta tiedän myös paljon isejä, jotka kantavat vastuun lapsen kasvatuksesta yms. AP:n vinkuminen on taas sitä tyypillistä yleistävää p@skaa suoraan sanottuna. Ja lisäksin näissä jaksaa aina huvittaa se, että jokaisesta arkisesta puuhasta saadaan tehtyä valtaisia uroteko.
Otetaan nyt sitten esimerkiksi vastakkainen tilanne. Minä, siis isä, olen huolehtinut aamutoimet siitä asti, kun kuopus oli kaksivuotias ja lapset menivät päiväkotiin. Olen varmistanut, että kaikki tarpeellinen on mukana. Tehnyt kasvomaalauksia, kun on ollut juhlat. Olen joitanut kouluun ja harrastuksiin liittyvät ilmoittautumiset. Olen vienyt lapset käytännössä kaikkiin neuvokäynteihin, koska pystyn helpommin sumplimaan työmenojani. Minä varmistan, että lapset ovat tehneet läksyt ja käy vaikeimmat asiat lasten kanssa yhdessä läpi, jne.
Ja tämä on ihan oma valintani. Mielestäni vaimoni ei ole saamaton tai mitä muita yleisiä haukkumanimiä täällä onkaan. Mutta en ymmärrä miten tuosta voi saada noin valtaisan stressin päälle. Lasten asioiden pyörittäminen on erittäin helppoa verrattuna vaikka työelämän projekteihin. Tämä "meta-asioiden"-hallinta on noussut ihmeelliseen asemaan, enkä tosiaa ymmärrä miksi siitä vouhkataan jatkuvasti, koska se ei nyt ole mikään maailman vaikein asia.
Siis olen koko ajan ollut sitä mieltä, että jajsaisin metatyötä + lapsiperhearkea oman työni ohella ihan hyvin, jos vastuu jakautuisikin kahden aikuisen harteille. Aiinä se uupuminen tulee, kun joudun hoitamaan kaiken yksin. Töiden jälkeen ruoanlaitot, läksyt, kaverit, harrastukset, synttärit, neuvolat, vasut, vaaterumbat, varusteet, ongelmat, huolet, mitä nyt milloinkin on. Hoidatko siis kaiken oman työsi ohella yksin ja sanot, että kevyttä on? Ok, mutta älä silti väheksy niitä jotka uupuvat sen kaiken alle. Sinä olet harvinaisuus. Meillä ihmisillä on voimavaroja yksilöllisesti.
Synttärit, neuvolat, vasut ovat kerran vuodessa. Ei aiheuta mitään stressiä, koska ovat helppo hoitaa.
En ole myöskään ikinä ymmärtänyt tätä "vaaterumbaa" ja se ylivoimaisuutta. Koneen täyttäminen kestää 2 minuuttia. Pyykkien asettelu narulle tai kuivausrumpuu lastaaminen 2 minuuttia. Viikaus hyllyyn maks 10 minuuttia ja lapset ovat olleen siinä mukana pienestä asti.
Kokkailu on mukavaa ja vaikeinta on keksiä mikä olisi viikon menu.
Tottakai puuhaa riittää, mutta ei tuo edelleenkään ole mikään sankaritaitoja vaativa suoritus. Toki kaikesta voi tehdä vaikeaa.
Ihan ohis, oletko koskaan ripustanut pyykkejä? 7 kg:n koneellinen sekalaista pikkupyykkiä ei ripustu 2 minuutissa, ellet jätä pyykkejä myttyyn, nurinpäin ja sukat pareitta. Jolloin käytät näihin aikaa myöhemmin.
Ihan ohis, oletko koskaan kuullut kuivausrummusta?
Kuivausrumpu kuluttaa vaatteita. Itse käytän sitä vain lakanoille ja pyyhkeille. Joskus sukille.
Ja jos kuivatat siellä rummussa 7 kiloa pyykkiä, et sitä nyt kyllä todellakaan lataa, setvi ja viikkaa ja vie oikeisiin kaappeihin 12 minuutissa. Jo pelkkiin sukkiin menee tuo aika.
Sitäpaitsi tää ketju käsittelee metatöitä. Pyykinpesu ei ole metatyö.
Ihan kiinnostuksesta, mitä on sitten se metatyö jos tiskaus, pyykinpesu, ruuanlaitto ym on töitä?
Nuo on kotitöitä.
Metatöitä on kaikki se aivotyö yms säätö joka vaadiraan että perhe ja huusholli pyörii.
Metatyö säästää työssä. Metatyötä on esimerkiksi miettiä, missä välissä pesee pyykit, jotta ne ovat kuivia ajoissa. Ja sovittaa se työ kaikkiin muihin kotitöihin eli aikatauluttaa askareet. Metatyötä on myös miettiä, kannattaisiko ostaa se kuivausrumpu helpottamaan elämää.
Jos metatyön tekee huonosti, niin se kerryttää itse itseään, vaikka työmäärä pysyy samana. Jos samat rutiinityöt joutuu jatkuvasti ja uudelleen suunnittelemaan ja miettimään, on huono metatyötaidossa. Se kuormittaa. Ei niinkään se varsinainen työ.
Huonosti metatyötaitoinen saattaa kuluttaa viikon kaiken liikenevän ajan joka sesongin vaihtuessa vaatesuunnittelurumbaan. Metatyönsä taitava hoitaa sen illassa. Tehokas strategia on kullanarvoinen hermojen säästäjä tällaisissa hommissa. Jos jokaikisen potkupuvun kanssa nykertää viisi minuuttia pohdiskellen maailmanparantamista siinä samalla, kyllä kuluu aikaa ja metaa, mutta työtä ei juuri tulokseksi muutu.
Tehokasta metatyötä voi olla vaikkapa sellainen strategia, että lompsii ISOON lastenvaatteita myyvään liikkeeseen ja ostaa kaikille lapsille joka kauden aluksi kaikki tarpeelliset vaatteet ja tarvikkeet kerrallaan. Siis koko paletti, eikä yksittäisiä korvaushankintoja puolipieniksi tai vähän kulahtaneiksi osoittautuvien yksittäisharkinnalla sieltä sun täältä haalien ja vertaillen. Tällainen ostosreissu voi viedä puoli päivää, mutta sen hoitaa yksinkertaisella ostoslistalla joka säilyy lapsesta ja vuodesta toiseen samana. Listaa apunakäyttäen voi toki ruksia siitä yli ennalta sellaiset esimerkiksi isommilta lapsilta pienemmille periytyvät, joita ei tarvitse uusia. Sen tekee aika nopeasti.
Sitten kun vaatteet ja varusteet vanhenevat/hapantuvat/jäävät pieniksi lopullisesti, niitä voi myydä eteenpäin tai muutoin kierrättää ja kelvottomimmat hävittää. Ihan silleen juoksevasti arjen ohessa.
Tämä sitoo hieman pääomia lastenvaatteisiin, mutta on tehokas ja toimiva tapa. Ison osan pääomista saa kuitenkin takaisin kun myy hyvälaatuisina tarpeettomat pois, jos oma katras ei ole riittävän suuri kuluttamaan kaikkea loppuun. Yhtä kaikki, säästöä se silloinkin on. Lastenvaatteet kestävät tietyn määrän sukupolvia riippumatta siitä, ostaako ne uutena vai käytettynä, ja rahanmenetys on suunnilleen sama joka tapauksessa, koska se arvo alenee joka kierrolla samassa suhteessa.
Sivusta.
Harvemmin niitä kaikkia samalla reissulla saa. Aina puuttuu jokin osa, koko on loppu, vaate ei istu jne. Ja perheen eri lapsille käy eri valmistajien vaatteet. Yhdelle istuu Reima, toiselle ei.
Tietyt koot on myös sellaisia että niitä saa oikeasti metsästää. Tyttöjen vaatteissa koko 134 on sellainen. Isoonkin kauppaan on saatettu tilata vain 1 tai 2 kappaletta. Toinen vaikea koko on siirtymä lastenvaatteista naisten kokoihin. Suomessa ei juuri myydä kokoa xxs.
Minä olen säästänyt paljon metatyötä päättämällä, että jos meillä kotona on oikean kokoinen, puhdas ja ehjä haalari, se saa luvan istua seuraavallekin lapselle, merkistä riippumatta. Yleensä niissä on vähän säädönvaraakin.
e
Tietenkin. Itsestäänselvää.
Mutta kaikille ei silti käy samat vaatteet. Esim hoikka ja pitkäraajainen ei vaan pysty käyttämään haalaria, jossa ei ole tarpeeksi pitkiä lahkeita ilman että se selkäosa on aitten taas liian pitkä ja leveä purje.
Puhumattakaan esim housuista, joita ei saa kaventamallakaan pysymään ylhäällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ristus taas mitä lässytystä. AP voi käydä hakemassa mitallin itselleen.
Jos te lisäännytte tuollaisen miehen kanssa, jota ei lapsen asiat kiinnosta niin se on teidän valinta. Tiedän kyllä useamman tällaisen isän, mutta heidän luonne oli nähtävillä jo kauan ennen jälkikasvun ilmestymistä.
Mutta tiedän myös paljon isejä, jotka kantavat vastuun lapsen kasvatuksesta yms. AP:n vinkuminen on taas sitä tyypillistä yleistävää p@skaa suoraan sanottuna. Ja lisäksin näissä jaksaa aina huvittaa se, että jokaisesta arkisesta puuhasta saadaan tehtyä valtaisia uroteko.
Otetaan nyt sitten esimerkiksi vastakkainen tilanne. Minä, siis isä, olen huolehtinut aamutoimet siitä asti, kun kuopus oli kaksivuotias ja lapset menivät päiväkotiin. Olen varmistanut, että kaikki tarpeellinen on mukana. Tehnyt kasvomaalauksia, kun on ollut juhlat. Olen joitanut kouluun ja harrastuksiin liittyvät ilmoittautumiset. Olen vienyt lapset käytännössä kaikkiin neuvokäynteihin, koska pystyn helpommin sumplimaan työmenojani. Minä varmistan, että lapset ovat tehneet läksyt ja käy vaikeimmat asiat lasten kanssa yhdessä läpi, jne.
Ja tämä on ihan oma valintani. Mielestäni vaimoni ei ole saamaton tai mitä muita yleisiä haukkumanimiä täällä onkaan. Mutta en ymmärrä miten tuosta voi saada noin valtaisan stressin päälle. Lasten asioiden pyörittäminen on erittäin helppoa verrattuna vaikka työelämän projekteihin. Tämä "meta-asioiden"-hallinta on noussut ihmeelliseen asemaan, enkä tosiaa ymmärrä miksi siitä vouhkataan jatkuvasti, koska se ei nyt ole mikään maailman vaikein asia.
Siis olen koko ajan ollut sitä mieltä, että jajsaisin metatyötä + lapsiperhearkea oman työni ohella ihan hyvin, jos vastuu jakautuisikin kahden aikuisen harteille. Aiinä se uupuminen tulee, kun joudun hoitamaan kaiken yksin. Töiden jälkeen ruoanlaitot, läksyt, kaverit, harrastukset, synttärit, neuvolat, vasut, vaaterumbat, varusteet, ongelmat, huolet, mitä nyt milloinkin on. Hoidatko siis kaiken oman työsi ohella yksin ja sanot, että kevyttä on? Ok, mutta älä silti väheksy niitä jotka uupuvat sen kaiken alle. Sinä olet harvinaisuus. Meillä ihmisillä on voimavaroja yksilöllisesti.
Synttärit, neuvolat, vasut ovat kerran vuodessa. Ei aiheuta mitään stressiä, koska ovat helppo hoitaa.
En ole myöskään ikinä ymmärtänyt tätä "vaaterumbaa" ja se ylivoimaisuutta. Koneen täyttäminen kestää 2 minuuttia. Pyykkien asettelu narulle tai kuivausrumpuu lastaaminen 2 minuuttia. Viikaus hyllyyn maks 10 minuuttia ja lapset ovat olleen siinä mukana pienestä asti.
Kokkailu on mukavaa ja vaikeinta on keksiä mikä olisi viikon menu.
Tottakai puuhaa riittää, mutta ei tuo edelleenkään ole mikään sankaritaitoja vaativa suoritus. Toki kaikesta voi tehdä vaikeaa.
Ihan ohis, oletko koskaan ripustanut pyykkejä? 7 kg:n koneellinen sekalaista pikkupyykkiä ei ripustu 2 minuutissa, ellet jätä pyykkejä myttyyn, nurinpäin ja sukat pareitta. Jolloin käytät näihin aikaa myöhemmin.
Ihan ohis, oletko koskaan kuullut kuivausrummusta?
Kuivausrumpu kuluttaa vaatteita. Itse käytän sitä vain lakanoille ja pyyhkeille. Joskus sukille.
Ja jos kuivatat siellä rummussa 7 kiloa pyykkiä, et sitä nyt kyllä todellakaan lataa, setvi ja viikkaa ja vie oikeisiin kaappeihin 12 minuutissa. Jo pelkkiin sukkiin menee tuo aika.
Sitäpaitsi tää ketju käsittelee metatöitä. Pyykinpesu ei ole metatyö.
Ihan kiinnostuksesta, mitä on sitten se metatyö jos tiskaus, pyykinpesu, ruuanlaitto ym on töitä?
Nuo on kotitöitä.
Metatöitä on kaikki se aivotyö yms säätö joka vaadiraan että perhe ja huusholli pyörii.
Metatyö säästää työssä. Metatyötä on esimerkiksi miettiä, missä välissä pesee pyykit, jotta ne ovat kuivia ajoissa. Ja sovittaa se työ kaikkiin muihin kotitöihin eli aikatauluttaa askareet. Metatyötä on myös miettiä, kannattaisiko ostaa se kuivausrumpu helpottamaan elämää.
Jos metatyön tekee huonosti, niin se kerryttää itse itseään, vaikka työmäärä pysyy samana. Jos samat rutiinityöt joutuu jatkuvasti ja uudelleen suunnittelemaan ja miettimään, on huono metatyötaidossa. Se kuormittaa. Ei niinkään se varsinainen työ.
Huonosti metatyötaitoinen saattaa kuluttaa viikon kaiken liikenevän ajan joka sesongin vaihtuessa vaatesuunnittelurumbaan. Metatyönsä taitava hoitaa sen illassa. Tehokas strategia on kullanarvoinen hermojen säästäjä tällaisissa hommissa. Jos jokaikisen potkupuvun kanssa nykertää viisi minuuttia pohdiskellen maailmanparantamista siinä samalla, kyllä kuluu aikaa ja metaa, mutta työtä ei juuri tulokseksi muutu.
Tehokasta metatyötä voi olla vaikkapa sellainen strategia, että lompsii ISOON lastenvaatteita myyvään liikkeeseen ja ostaa kaikille lapsille joka kauden aluksi kaikki tarpeelliset vaatteet ja tarvikkeet kerrallaan. Siis koko paletti, eikä yksittäisiä korvaushankintoja puolipieniksi tai vähän kulahtaneiksi osoittautuvien yksittäisharkinnalla sieltä sun täältä haalien ja vertaillen. Tällainen ostosreissu voi viedä puoli päivää, mutta sen hoitaa yksinkertaisella ostoslistalla joka säilyy lapsesta ja vuodesta toiseen samana. Listaa apunakäyttäen voi toki ruksia siitä yli ennalta sellaiset esimerkiksi isommilta lapsilta pienemmille periytyvät, joita ei tarvitse uusia. Sen tekee aika nopeasti.
Sitten kun vaatteet ja varusteet vanhenevat/hapantuvat/jäävät pieniksi lopullisesti, niitä voi myydä eteenpäin tai muutoin kierrättää ja kelvottomimmat hävittää. Ihan silleen juoksevasti arjen ohessa.
Tämä sitoo hieman pääomia lastenvaatteisiin, mutta on tehokas ja toimiva tapa. Ison osan pääomista saa kuitenkin takaisin kun myy hyvälaatuisina tarpeettomat pois, jos oma katras ei ole riittävän suuri kuluttamaan kaikkea loppuun. Yhtä kaikki, säästöä se silloinkin on. Lastenvaatteet kestävät tietyn määrän sukupolvia riippumatta siitä, ostaako ne uutena vai käytettynä, ja rahanmenetys on suunnilleen sama joka tapauksessa, koska se arvo alenee joka kierrolla samassa suhteessa.
Sivusta.
Harvemmin niitä kaikkia samalla reissulla saa. Aina puuttuu jokin osa, koko on loppu, vaate ei istu jne. Ja perheen eri lapsille käy eri valmistajien vaatteet. Yhdelle istuu Reima, toiselle ei.
Tietyt koot on myös sellaisia että niitä saa oikeasti metsästää. Tyttöjen vaatteissa koko 134 on sellainen. Isoonkin kauppaan on saatettu tilata vain 1 tai 2 kappaletta. Toinen vaikea koko on siirtymä lastenvaatteista naisten kokoihin. Suomessa ei juuri myydä kokoa xxs.
Tuossa varmaan pätee joku 90/10 -nyrkkisääntö kuten monessakin hommassa. Oleellista on kuitenkin että jos edes sen 90% saa kerralla ja helposti, niin jäljellejäävien rippeiden metsästely ei enää ole iso homma siihen päälle, verrattuna siihen, että koko paketin kanssa toimisi samoin.
Vastaan samalla toiselle kommentoijalle hinnasta. Kyllähän se ensiostaja maksaa suurimman osan lastenvaatteista, ihan totta, mutta siitä huolimatta jälleenmyyntiarvo on olemassa ja se tietysti vaihtelee vaatelajeittain ja kunnon mukaan. Lähes uudenveroista arvokasta ulkohaalaria voi myydä ihan hyvällä hinnalla, kun se joku hintatietoinen kyllä aina on olemassa, joka saa hyvää halvalla. Risat vaatteet nyt on aina risoja tietenkin.
Tuossa kertaostostrategiassa on omat säästönsä, vaikka itse vaatteet olisivat kalliimmat, niin piilokulut jäävät pois. Kirpparien kiertely ja nettipalstoilta sekä verkkokaupoista ostelu lisäävät kovasti kaikenlaisia autoilu- ja postikuluja.
Mutta tietysti aina on jonkinverran tehtävä trade-off:ia rahan ja helppouden välillä. Jos tahtoo säästää kaiken mahdollisen, niin pitää vaan uhrata paljon aikaa ja vaivaa edullisimpien ja sopivien metsästämiseen jälkimarkkinoilta. Jos kaipaa aikaa ja mielenrauhaa, niin siitä pitää hieman pulittaa. Valintakysymys tämäkin. Käyttää sitten säästyneen ajan vaikkapa lasten kanssa leikkimiseen sen sijaan että istuu nenä tabletin ruudussa viikkokaupalla kaikki illat nettilöytöjä metsästämässä - lapsistaan huolehtivaa supervahempaa itsestään maalaillen. Jos vähän provoilisin palstan hengessä. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ristus taas mitä lässytystä. AP voi käydä hakemassa mitallin itselleen.
Jos te lisäännytte tuollaisen miehen kanssa, jota ei lapsen asiat kiinnosta niin se on teidän valinta. Tiedän kyllä useamman tällaisen isän, mutta heidän luonne oli nähtävillä jo kauan ennen jälkikasvun ilmestymistä.
Mutta tiedän myös paljon isejä, jotka kantavat vastuun lapsen kasvatuksesta yms. AP:n vinkuminen on taas sitä tyypillistä yleistävää p@skaa suoraan sanottuna. Ja lisäksin näissä jaksaa aina huvittaa se, että jokaisesta arkisesta puuhasta saadaan tehtyä valtaisia uroteko.
Otetaan nyt sitten esimerkiksi vastakkainen tilanne. Minä, siis isä, olen huolehtinut aamutoimet siitä asti, kun kuopus oli kaksivuotias ja lapset menivät päiväkotiin. Olen varmistanut, että kaikki tarpeellinen on mukana. Tehnyt kasvomaalauksia, kun on ollut juhlat. Olen joitanut kouluun ja harrastuksiin liittyvät ilmoittautumiset. Olen vienyt lapset käytännössä kaikkiin neuvokäynteihin, koska pystyn helpommin sumplimaan työmenojani. Minä varmistan, että lapset ovat tehneet läksyt ja käy vaikeimmat asiat lasten kanssa yhdessä läpi, jne.
Ja tämä on ihan oma valintani. Mielestäni vaimoni ei ole saamaton tai mitä muita yleisiä haukkumanimiä täällä onkaan. Mutta en ymmärrä miten tuosta voi saada noin valtaisan stressin päälle. Lasten asioiden pyörittäminen on erittäin helppoa verrattuna vaikka työelämän projekteihin. Tämä "meta-asioiden"-hallinta on noussut ihmeelliseen asemaan, enkä tosiaa ymmärrä miksi siitä vouhkataan jatkuvasti, koska se ei nyt ole mikään maailman vaikein asia.
Siis olen koko ajan ollut sitä mieltä, että jajsaisin metatyötä + lapsiperhearkea oman työni ohella ihan hyvin, jos vastuu jakautuisikin kahden aikuisen harteille. Aiinä se uupuminen tulee, kun joudun hoitamaan kaiken yksin. Töiden jälkeen ruoanlaitot, läksyt, kaverit, harrastukset, synttärit, neuvolat, vasut, vaaterumbat, varusteet, ongelmat, huolet, mitä nyt milloinkin on. Hoidatko siis kaiken oman työsi ohella yksin ja sanot, että kevyttä on? Ok, mutta älä silti väheksy niitä jotka uupuvat sen kaiken alle. Sinä olet harvinaisuus. Meillä ihmisillä on voimavaroja yksilöllisesti.
Synttärit, neuvolat, vasut ovat kerran vuodessa. Ei aiheuta mitään stressiä, koska ovat helppo hoitaa.
En ole myöskään ikinä ymmärtänyt tätä "vaaterumbaa" ja se ylivoimaisuutta. Koneen täyttäminen kestää 2 minuuttia. Pyykkien asettelu narulle tai kuivausrumpuu lastaaminen 2 minuuttia. Viikaus hyllyyn maks 10 minuuttia ja lapset ovat olleen siinä mukana pienestä asti.
Kokkailu on mukavaa ja vaikeinta on keksiä mikä olisi viikon menu.
Tottakai puuhaa riittää, mutta ei tuo edelleenkään ole mikään sankaritaitoja vaativa suoritus. Toki kaikesta voi tehdä vaikeaa.
Ihan ohis, oletko koskaan ripustanut pyykkejä? 7 kg:n koneellinen sekalaista pikkupyykkiä ei ripustu 2 minuutissa, ellet jätä pyykkejä myttyyn, nurinpäin ja sukat pareitta. Jolloin käytät näihin aikaa myöhemmin.
Ihan ohis, oletko koskaan kuullut kuivausrummusta?
Kuivausrumpu kuluttaa vaatteita. Itse käytän sitä vain lakanoille ja pyyhkeille. Joskus sukille.
Ja jos kuivatat siellä rummussa 7 kiloa pyykkiä, et sitä nyt kyllä todellakaan lataa, setvi ja viikkaa ja vie oikeisiin kaappeihin 12 minuutissa. Jo pelkkiin sukkiin menee tuo aika.
Sitäpaitsi tää ketju käsittelee metatöitä. Pyykinpesu ei ole metatyö.
Ihan kiinnostuksesta, mitä on sitten se metatyö jos tiskaus, pyykinpesu, ruuanlaitto ym on töitä?
Nuo on kotitöitä.
Metatöitä on kaikki se aivotyö yms säätö joka vaadiraan että perhe ja huusholli pyörii.
Metatyö säästää työssä. Metatyötä on esimerkiksi miettiä, missä välissä pesee pyykit, jotta ne ovat kuivia ajoissa. Ja sovittaa se työ kaikkiin muihin kotitöihin eli aikatauluttaa askareet. Metatyötä on myös miettiä, kannattaisiko ostaa se kuivausrumpu helpottamaan elämää.
Jos metatyön tekee huonosti, niin se kerryttää itse itseään, vaikka työmäärä pysyy samana. Jos samat rutiinityöt joutuu jatkuvasti ja uudelleen suunnittelemaan ja miettimään, on huono metatyötaidossa. Se kuormittaa. Ei niinkään se varsinainen työ.
Huonosti metatyötaitoinen saattaa kuluttaa viikon kaiken liikenevän ajan joka sesongin vaihtuessa vaatesuunnittelurumbaan. Metatyönsä taitava hoitaa sen illassa. Tehokas strategia on kullanarvoinen hermojen säästäjä tällaisissa hommissa. Jos jokaikisen potkupuvun kanssa nykertää viisi minuuttia pohdiskellen maailmanparantamista siinä samalla, kyllä kuluu aikaa ja metaa, mutta työtä ei juuri tulokseksi muutu.
Tehokasta metatyötä voi olla vaikkapa sellainen strategia, että lompsii ISOON lastenvaatteita myyvään liikkeeseen ja ostaa kaikille lapsille joka kauden aluksi kaikki tarpeelliset vaatteet ja tarvikkeet kerrallaan. Siis koko paletti, eikä yksittäisiä korvaushankintoja puolipieniksi tai vähän kulahtaneiksi osoittautuvien yksittäisharkinnalla sieltä sun täältä haalien ja vertaillen. Tällainen ostosreissu voi viedä puoli päivää, mutta sen hoitaa yksinkertaisella ostoslistalla joka säilyy lapsesta ja vuodesta toiseen samana. Listaa apunakäyttäen voi toki ruksia siitä yli ennalta sellaiset esimerkiksi isommilta lapsilta pienemmille periytyvät, joita ei tarvitse uusia. Sen tekee aika nopeasti.
Sitten kun vaatteet ja varusteet vanhenevat/hapantuvat/jäävät pieniksi lopullisesti, niitä voi myydä eteenpäin tai muutoin kierrättää ja kelvottomimmat hävittää. Ihan silleen juoksevasti arjen ohessa.
Tämä sitoo hieman pääomia lastenvaatteisiin, mutta on tehokas ja toimiva tapa. Ison osan pääomista saa kuitenkin takaisin kun myy hyvälaatuisina tarpeettomat pois, jos oma katras ei ole riittävän suuri kuluttamaan kaikkea loppuun. Yhtä kaikki, säästöä se silloinkin on. Lastenvaatteet kestävät tietyn määrän sukupolvia riippumatta siitä, ostaako ne uutena vai käytettynä, ja rahanmenetys on suunnilleen sama joka tapauksessa, koska se arvo alenee joka kierrolla samassa suhteessa.
Sivusta.
Harvemmin niitä kaikkia samalla reissulla saa. Aina puuttuu jokin osa, koko on loppu, vaate ei istu jne. Ja perheen eri lapsille käy eri valmistajien vaatteet. Yhdelle istuu Reima, toiselle ei.
Tietyt koot on myös sellaisia että niitä saa oikeasti metsästää. Tyttöjen vaatteissa koko 134 on sellainen. Isoonkin kauppaan on saatettu tilata vain 1 tai 2 kappaletta. Toinen vaikea koko on siirtymä lastenvaatteista naisten kokoihin. Suomessa ei juuri myydä kokoa xxs.
Tuossa varmaan pätee joku 90/10 -nyrkkisääntö kuten monessakin hommassa. Oleellista on kuitenkin että jos edes sen 90% saa kerralla ja helposti, niin jäljellejäävien rippeiden metsästely ei enää ole iso homma siihen päälle, verrattuna siihen, että koko paketin kanssa toimisi samoin.
Vastaan samalla toiselle kommentoijalle hinnasta. Kyllähän se ensiostaja maksaa suurimman osan lastenvaatteista, ihan totta, mutta siitä huolimatta jälleenmyyntiarvo on olemassa ja se tietysti vaihtelee vaatelajeittain ja kunnon mukaan. Lähes uudenveroista arvokasta ulkohaalaria voi myydä ihan hyvällä hinnalla, kun se joku hintatietoinen kyllä aina on olemassa, joka saa hyvää halvalla. Risat vaatteet nyt on aina risoja tietenkin.
Tuossa kertaostostrategiassa on omat säästönsä, vaikka itse vaatteet olisivat kalliimmat, niin piilokulut jäävät pois. Kirpparien kiertely ja nettipalstoilta sekä verkkokaupoista ostelu lisäävät kovasti kaikenlaisia autoilu- ja postikuluja.
Mutta tietysti aina on jonkinverran tehtävä trade-off:ia rahan ja helppouden välillä. Jos tahtoo säästää kaiken mahdollisen, niin pitää vaan uhrata paljon aikaa ja vaivaa edullisimpien ja sopivien metsästämiseen jälkimarkkinoilta. Jos kaipaa aikaa ja mielenrauhaa, niin siitä pitää hieman pulittaa. Valintakysymys tämäkin. Käyttää sitten säästyneen ajan vaikkapa lasten kanssa leikkimiseen sen sijaan että istuu nenä tabletin ruudussa viikkokaupalla kaikki illat nettilöytöjä metsästämässä - lapsistaan huolehtivaa supervahempaa itsestään maalaillen. Jos vähän provoilisin palstan hengessä. :)
Ei kukaan ole väittänytkään että se ostamine olisi jotenkin ylivoimaista. Mistä sellaista sait päähäsi?
Se ei vaan edelleenkään poista sitä että lasten vaatteiden rumba teettää töitä ja vaatii aikaa ja vaivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ristus taas mitä lässytystä. AP voi käydä hakemassa mitallin itselleen.
Jos te lisäännytte tuollaisen miehen kanssa, jota ei lapsen asiat kiinnosta niin se on teidän valinta. Tiedän kyllä useamman tällaisen isän, mutta heidän luonne oli nähtävillä jo kauan ennen jälkikasvun ilmestymistä.
Mutta tiedän myös paljon isejä, jotka kantavat vastuun lapsen kasvatuksesta yms. AP:n vinkuminen on taas sitä tyypillistä yleistävää p@skaa suoraan sanottuna. Ja lisäksin näissä jaksaa aina huvittaa se, että jokaisesta arkisesta puuhasta saadaan tehtyä valtaisia uroteko.
Otetaan nyt sitten esimerkiksi vastakkainen tilanne. Minä, siis isä, olen huolehtinut aamutoimet siitä asti, kun kuopus oli kaksivuotias ja lapset menivät päiväkotiin. Olen varmistanut, että kaikki tarpeellinen on mukana. Tehnyt kasvomaalauksia, kun on ollut juhlat. Olen joitanut kouluun ja harrastuksiin liittyvät ilmoittautumiset. Olen vienyt lapset käytännössä kaikkiin neuvokäynteihin, koska pystyn helpommin sumplimaan työmenojani. Minä varmistan, että lapset ovat tehneet läksyt ja käy vaikeimmat asiat lasten kanssa yhdessä läpi, jne.
Ja tämä on ihan oma valintani. Mielestäni vaimoni ei ole saamaton tai mitä muita yleisiä haukkumanimiä täällä onkaan. Mutta en ymmärrä miten tuosta voi saada noin valtaisan stressin päälle. Lasten asioiden pyörittäminen on erittäin helppoa verrattuna vaikka työelämän projekteihin. Tämä "meta-asioiden"-hallinta on noussut ihmeelliseen asemaan, enkä tosiaa ymmärrä miksi siitä vouhkataan jatkuvasti, koska se ei nyt ole mikään maailman vaikein asia.
Siis olen koko ajan ollut sitä mieltä, että jajsaisin metatyötä + lapsiperhearkea oman työni ohella ihan hyvin, jos vastuu jakautuisikin kahden aikuisen harteille. Aiinä se uupuminen tulee, kun joudun hoitamaan kaiken yksin. Töiden jälkeen ruoanlaitot, läksyt, kaverit, harrastukset, synttärit, neuvolat, vasut, vaaterumbat, varusteet, ongelmat, huolet, mitä nyt milloinkin on. Hoidatko siis kaiken oman työsi ohella yksin ja sanot, että kevyttä on? Ok, mutta älä silti väheksy niitä jotka uupuvat sen kaiken alle. Sinä olet harvinaisuus. Meillä ihmisillä on voimavaroja yksilöllisesti.
Synttärit, neuvolat, vasut ovat kerran vuodessa. Ei aiheuta mitään stressiä, koska ovat helppo hoitaa.
En ole myöskään ikinä ymmärtänyt tätä "vaaterumbaa" ja se ylivoimaisuutta. Koneen täyttäminen kestää 2 minuuttia. Pyykkien asettelu narulle tai kuivausrumpuu lastaaminen 2 minuuttia. Viikaus hyllyyn maks 10 minuuttia ja lapset ovat olleen siinä mukana pienestä asti.
Kokkailu on mukavaa ja vaikeinta on keksiä mikä olisi viikon menu.
Tottakai puuhaa riittää, mutta ei tuo edelleenkään ole mikään sankaritaitoja vaativa suoritus. Toki kaikesta voi tehdä vaikeaa.
Ihan ohis, oletko koskaan ripustanut pyykkejä? 7 kg:n koneellinen sekalaista pikkupyykkiä ei ripustu 2 minuutissa, ellet jätä pyykkejä myttyyn, nurinpäin ja sukat pareitta. Jolloin käytät näihin aikaa myöhemmin.
Ihan ohis, oletko koskaan kuullut kuivausrummusta?
Kuivausrumpu kuluttaa vaatteita. Itse käytän sitä vain lakanoille ja pyyhkeille. Joskus sukille.
Ja jos kuivatat siellä rummussa 7 kiloa pyykkiä, et sitä nyt kyllä todellakaan lataa, setvi ja viikkaa ja vie oikeisiin kaappeihin 12 minuutissa. Jo pelkkiin sukkiin menee tuo aika.
Sitäpaitsi tää ketju käsittelee metatöitä. Pyykinpesu ei ole metatyö.
Ihan kiinnostuksesta, mitä on sitten se metatyö jos tiskaus, pyykinpesu, ruuanlaitto ym on töitä?
Nuo on kotitöitä.
Metatöitä on kaikki se aivotyö yms säätö joka vaadiraan että perhe ja huusholli pyörii.
Metatyö säästää työssä. Metatyötä on esimerkiksi miettiä, missä välissä pesee pyykit, jotta ne ovat kuivia ajoissa. Ja sovittaa se työ kaikkiin muihin kotitöihin eli aikatauluttaa askareet. Metatyötä on myös miettiä, kannattaisiko ostaa se kuivausrumpu helpottamaan elämää.
Jos metatyön tekee huonosti, niin se kerryttää itse itseään, vaikka työmäärä pysyy samana. Jos samat rutiinityöt joutuu jatkuvasti ja uudelleen suunnittelemaan ja miettimään, on huono metatyötaidossa. Se kuormittaa. Ei niinkään se varsinainen työ.
Huonosti metatyötaitoinen saattaa kuluttaa viikon kaiken liikenevän ajan joka sesongin vaihtuessa vaatesuunnittelurumbaan. Metatyönsä taitava hoitaa sen illassa. Tehokas strategia on kullanarvoinen hermojen säästäjä tällaisissa hommissa. Jos jokaikisen potkupuvun kanssa nykertää viisi minuuttia pohdiskellen maailmanparantamista siinä samalla, kyllä kuluu aikaa ja metaa, mutta työtä ei juuri tulokseksi muutu.
Tehokasta metatyötä voi olla vaikkapa sellainen strategia, että lompsii ISOON lastenvaatteita myyvään liikkeeseen ja ostaa kaikille lapsille joka kauden aluksi kaikki tarpeelliset vaatteet ja tarvikkeet kerrallaan. Siis koko paletti, eikä yksittäisiä korvaushankintoja puolipieniksi tai vähän kulahtaneiksi osoittautuvien yksittäisharkinnalla sieltä sun täältä haalien ja vertaillen. Tällainen ostosreissu voi viedä puoli päivää, mutta sen hoitaa yksinkertaisella ostoslistalla joka säilyy lapsesta ja vuodesta toiseen samana. Listaa apunakäyttäen voi toki ruksia siitä yli ennalta sellaiset esimerkiksi isommilta lapsilta pienemmille periytyvät, joita ei tarvitse uusia. Sen tekee aika nopeasti.
Sitten kun vaatteet ja varusteet vanhenevat/hapantuvat/jäävät pieniksi lopullisesti, niitä voi myydä eteenpäin tai muutoin kierrättää ja kelvottomimmat hävittää. Ihan silleen juoksevasti arjen ohessa.
Tämä sitoo hieman pääomia lastenvaatteisiin, mutta on tehokas ja toimiva tapa. Ison osan pääomista saa kuitenkin takaisin kun myy hyvälaatuisina tarpeettomat pois, jos oma katras ei ole riittävän suuri kuluttamaan kaikkea loppuun. Yhtä kaikki, säästöä se silloinkin on. Lastenvaatteet kestävät tietyn määrän sukupolvia riippumatta siitä, ostaako ne uutena vai käytettynä, ja rahanmenetys on suunnilleen sama joka tapauksessa, koska se arvo alenee joka kierrolla samassa suhteessa.
Sivusta.
Harvemmin niitä kaikkia samalla reissulla saa. Aina puuttuu jokin osa, koko on loppu, vaate ei istu jne. Ja perheen eri lapsille käy eri valmistajien vaatteet. Yhdelle istuu Reima, toiselle ei.
Tietyt koot on myös sellaisia että niitä saa oikeasti metsästää. Tyttöjen vaatteissa koko 134 on sellainen. Isoonkin kauppaan on saatettu tilata vain 1 tai 2 kappaletta. Toinen vaikea koko on siirtymä lastenvaatteista naisten kokoihin. Suomessa ei juuri myydä kokoa xxs.
Tuossa varmaan pätee joku 90/10 -nyrkkisääntö kuten monessakin hommassa. Oleellista on kuitenkin että jos edes sen 90% saa kerralla ja helposti, niin jäljellejäävien rippeiden metsästely ei enää ole iso homma siihen päälle, verrattuna siihen, että koko paketin kanssa toimisi samoin.
Vastaan samalla toiselle kommentoijalle hinnasta. Kyllähän se ensiostaja maksaa suurimman osan lastenvaatteista, ihan totta, mutta siitä huolimatta jälleenmyyntiarvo on olemassa ja se tietysti vaihtelee vaatelajeittain ja kunnon mukaan. Lähes uudenveroista arvokasta ulkohaalaria voi myydä ihan hyvällä hinnalla, kun se joku hintatietoinen kyllä aina on olemassa, joka saa hyvää halvalla. Risat vaatteet nyt on aina risoja tietenkin.
Tuossa kertaostostrategiassa on omat säästönsä, vaikka itse vaatteet olisivat kalliimmat, niin piilokulut jäävät pois. Kirpparien kiertely ja nettipalstoilta sekä verkkokaupoista ostelu lisäävät kovasti kaikenlaisia autoilu- ja postikuluja.
Mutta tietysti aina on jonkinverran tehtävä trade-off:ia rahan ja helppouden välillä. Jos tahtoo säästää kaiken mahdollisen, niin pitää vaan uhrata paljon aikaa ja vaivaa edullisimpien ja sopivien metsästämiseen jälkimarkkinoilta. Jos kaipaa aikaa ja mielenrauhaa, niin siitä pitää hieman pulittaa. Valintakysymys tämäkin. Käyttää sitten säästyneen ajan vaikkapa lasten kanssa leikkimiseen sen sijaan että istuu nenä tabletin ruudussa viikkokaupalla kaikki illat nettilöytöjä metsästämässä - lapsistaan huolehtivaa supervahempaa itsestään maalaillen. Jos vähän provoilisin palstan hengessä. :)
Ei kukaan ole väittänytkään että se ostamine olisi jotenkin ylivoimaista. Mistä sellaista sait päähäsi?
Se ei vaan edelleenkään poista sitä että lasten vaatteiden rumba teettää töitä ja vaatii aikaa ja vaivaa.
Öö. Mistä sait päähäsi, että olisin saanut jotain päähäni?
Kyseessä oli vain yksi havainnollistava esimerkki siitä, kuinka sitä kulutettavaa aikaa ja vaivaa voi metatyön avulla vähentää, kun tekee oikein. Voi tehdä huonoakin metatyötä, mikä lsiää ajan ja vaivan kulutusta. Metatyön määrä siis ei ole vakio, eikä sen tuloksena syntyvän työn määräkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ristus taas mitä lässytystä. AP voi käydä hakemassa mitallin itselleen.
Jos te lisäännytte tuollaisen miehen kanssa, jota ei lapsen asiat kiinnosta niin se on teidän valinta. Tiedän kyllä useamman tällaisen isän, mutta heidän luonne oli nähtävillä jo kauan ennen jälkikasvun ilmestymistä.
Mutta tiedän myös paljon isejä, jotka kantavat vastuun lapsen kasvatuksesta yms. AP:n vinkuminen on taas sitä tyypillistä yleistävää p@skaa suoraan sanottuna. Ja lisäksin näissä jaksaa aina huvittaa se, että jokaisesta arkisesta puuhasta saadaan tehtyä valtaisia uroteko.
Otetaan nyt sitten esimerkiksi vastakkainen tilanne. Minä, siis isä, olen huolehtinut aamutoimet siitä asti, kun kuopus oli kaksivuotias ja lapset menivät päiväkotiin. Olen varmistanut, että kaikki tarpeellinen on mukana. Tehnyt kasvomaalauksia, kun on ollut juhlat. Olen joitanut kouluun ja harrastuksiin liittyvät ilmoittautumiset. Olen vienyt lapset käytännössä kaikkiin neuvokäynteihin, koska pystyn helpommin sumplimaan työmenojani. Minä varmistan, että lapset ovat tehneet läksyt ja käy vaikeimmat asiat lasten kanssa yhdessä läpi, jne.
Ja tämä on ihan oma valintani. Mielestäni vaimoni ei ole saamaton tai mitä muita yleisiä haukkumanimiä täällä onkaan. Mutta en ymmärrä miten tuosta voi saada noin valtaisan stressin päälle. Lasten asioiden pyörittäminen on erittäin helppoa verrattuna vaikka työelämän projekteihin. Tämä "meta-asioiden"-hallinta on noussut ihmeelliseen asemaan, enkä tosiaa ymmärrä miksi siitä vouhkataan jatkuvasti, koska se ei nyt ole mikään maailman vaikein asia.
Siis olen koko ajan ollut sitä mieltä, että jajsaisin metatyötä + lapsiperhearkea oman työni ohella ihan hyvin, jos vastuu jakautuisikin kahden aikuisen harteille. Aiinä se uupuminen tulee, kun joudun hoitamaan kaiken yksin. Töiden jälkeen ruoanlaitot, läksyt, kaverit, harrastukset, synttärit, neuvolat, vasut, vaaterumbat, varusteet, ongelmat, huolet, mitä nyt milloinkin on. Hoidatko siis kaiken oman työsi ohella yksin ja sanot, että kevyttä on? Ok, mutta älä silti väheksy niitä jotka uupuvat sen kaiken alle. Sinä olet harvinaisuus. Meillä ihmisillä on voimavaroja yksilöllisesti.
Synttärit, neuvolat, vasut ovat kerran vuodessa. Ei aiheuta mitään stressiä, koska ovat helppo hoitaa.
En ole myöskään ikinä ymmärtänyt tätä "vaaterumbaa" ja se ylivoimaisuutta. Koneen täyttäminen kestää 2 minuuttia. Pyykkien asettelu narulle tai kuivausrumpuu lastaaminen 2 minuuttia. Viikaus hyllyyn maks 10 minuuttia ja lapset ovat olleen siinä mukana pienestä asti.
Kokkailu on mukavaa ja vaikeinta on keksiä mikä olisi viikon menu.
Tottakai puuhaa riittää, mutta ei tuo edelleenkään ole mikään sankaritaitoja vaativa suoritus. Toki kaikesta voi tehdä vaikeaa.
Ihan ohis, oletko koskaan ripustanut pyykkejä? 7 kg:n koneellinen sekalaista pikkupyykkiä ei ripustu 2 minuutissa, ellet jätä pyykkejä myttyyn, nurinpäin ja sukat pareitta. Jolloin käytät näihin aikaa myöhemmin.
Ihan ohis, oletko koskaan kuullut kuivausrummusta?
Kuivausrumpu kuluttaa vaatteita. Itse käytän sitä vain lakanoille ja pyyhkeille. Joskus sukille.
Ja jos kuivatat siellä rummussa 7 kiloa pyykkiä, et sitä nyt kyllä todellakaan lataa, setvi ja viikkaa ja vie oikeisiin kaappeihin 12 minuutissa. Jo pelkkiin sukkiin menee tuo aika.
Sitäpaitsi tää ketju käsittelee metatöitä. Pyykinpesu ei ole metatyö.
Ihan kiinnostuksesta, mitä on sitten se metatyö jos tiskaus, pyykinpesu, ruuanlaitto ym on töitä?
Nuo on kotitöitä.
Metatöitä on kaikki se aivotyö yms säätö joka vaadiraan että perhe ja huusholli pyörii.
Metatyö säästää työssä. Metatyötä on esimerkiksi miettiä, missä välissä pesee pyykit, jotta ne ovat kuivia ajoissa. Ja sovittaa se työ kaikkiin muihin kotitöihin eli aikatauluttaa askareet. Metatyötä on myös miettiä, kannattaisiko ostaa se kuivausrumpu helpottamaan elämää.
Jos metatyön tekee huonosti, niin se kerryttää itse itseään, vaikka työmäärä pysyy samana. Jos samat rutiinityöt joutuu jatkuvasti ja uudelleen suunnittelemaan ja miettimään, on huono metatyötaidossa. Se kuormittaa. Ei niinkään se varsinainen työ.
Huonosti metatyötaitoinen saattaa kuluttaa viikon kaiken liikenevän ajan joka sesongin vaihtuessa vaatesuunnittelurumbaan. Metatyönsä taitava hoitaa sen illassa. Tehokas strategia on kullanarvoinen hermojen säästäjä tällaisissa hommissa. Jos jokaikisen potkupuvun kanssa nykertää viisi minuuttia pohdiskellen maailmanparantamista siinä samalla, kyllä kuluu aikaa ja metaa, mutta työtä ei juuri tulokseksi muutu.
Tehokasta metatyötä voi olla vaikkapa sellainen strategia, että lompsii ISOON lastenvaatteita myyvään liikkeeseen ja ostaa kaikille lapsille joka kauden aluksi kaikki tarpeelliset vaatteet ja tarvikkeet kerrallaan. Siis koko paletti, eikä yksittäisiä korvaushankintoja puolipieniksi tai vähän kulahtaneiksi osoittautuvien yksittäisharkinnalla sieltä sun täältä haalien ja vertaillen. Tällainen ostosreissu voi viedä puoli päivää, mutta sen hoitaa yksinkertaisella ostoslistalla joka säilyy lapsesta ja vuodesta toiseen samana. Listaa apunakäyttäen voi toki ruksia siitä yli ennalta sellaiset esimerkiksi isommilta lapsilta pienemmille periytyvät, joita ei tarvitse uusia. Sen tekee aika nopeasti.
Sitten kun vaatteet ja varusteet vanhenevat/hapantuvat/jäävät pieniksi lopullisesti, niitä voi myydä eteenpäin tai muutoin kierrättää ja kelvottomimmat hävittää. Ihan silleen juoksevasti arjen ohessa.
Tämä sitoo hieman pääomia lastenvaatteisiin, mutta on tehokas ja toimiva tapa. Ison osan pääomista saa kuitenkin takaisin kun myy hyvälaatuisina tarpeettomat pois, jos oma katras ei ole riittävän suuri kuluttamaan kaikkea loppuun. Yhtä kaikki, säästöä se silloinkin on. Lastenvaatteet kestävät tietyn määrän sukupolvia riippumatta siitä, ostaako ne uutena vai käytettynä, ja rahanmenetys on suunnilleen sama joka tapauksessa, koska se arvo alenee joka kierrolla samassa suhteessa.
Sivusta.
Harvemmin niitä kaikkia samalla reissulla saa. Aina puuttuu jokin osa, koko on loppu, vaate ei istu jne. Ja perheen eri lapsille käy eri valmistajien vaatteet. Yhdelle istuu Reima, toiselle ei.
Tietyt koot on myös sellaisia että niitä saa oikeasti metsästää. Tyttöjen vaatteissa koko 134 on sellainen. Isoonkin kauppaan on saatettu tilata vain 1 tai 2 kappaletta. Toinen vaikea koko on siirtymä lastenvaatteista naisten kokoihin. Suomessa ei juuri myydä kokoa xxs.
Tuossa varmaan pätee joku 90/10 -nyrkkisääntö kuten monessakin hommassa. Oleellista on kuitenkin että jos edes sen 90% saa kerralla ja helposti, niin jäljellejäävien rippeiden metsästely ei enää ole iso homma siihen päälle, verrattuna siihen, että koko paketin kanssa toimisi samoin.
Vastaan samalla toiselle kommentoijalle hinnasta. Kyllähän se ensiostaja maksaa suurimman osan lastenvaatteista, ihan totta, mutta siitä huolimatta jälleenmyyntiarvo on olemassa ja se tietysti vaihtelee vaatelajeittain ja kunnon mukaan. Lähes uudenveroista arvokasta ulkohaalaria voi myydä ihan hyvällä hinnalla, kun se joku hintatietoinen kyllä aina on olemassa, joka saa hyvää halvalla. Risat vaatteet nyt on aina risoja tietenkin.
Tuossa kertaostostrategiassa on omat säästönsä, vaikka itse vaatteet olisivat kalliimmat, niin piilokulut jäävät pois. Kirpparien kiertely ja nettipalstoilta sekä verkkokaupoista ostelu lisäävät kovasti kaikenlaisia autoilu- ja postikuluja.
Mutta tietysti aina on jonkinverran tehtävä trade-off:ia rahan ja helppouden välillä. Jos tahtoo säästää kaiken mahdollisen, niin pitää vaan uhrata paljon aikaa ja vaivaa edullisimpien ja sopivien metsästämiseen jälkimarkkinoilta. Jos kaipaa aikaa ja mielenrauhaa, niin siitä pitää hieman pulittaa. Valintakysymys tämäkin. Käyttää sitten säästyneen ajan vaikkapa lasten kanssa leikkimiseen sen sijaan että istuu nenä tabletin ruudussa viikkokaupalla kaikki illat nettilöytöjä metsästämässä - lapsistaan huolehtivaa supervahempaa itsestään maalaillen. Jos vähän provoilisin palstan hengessä. :)
Ei kukaan ole väittänytkään että se ostamine olisi jotenkin ylivoimaista. Mistä sellaista sait päähäsi?
Se ei vaan edelleenkään poista sitä että lasten vaatteiden rumba teettää töitä ja vaatii aikaa ja vaivaa.
Öö. Mistä sait päähäsi, että olisin saanut jotain päähäni?
Kyseessä oli vain yksi havainnollistava esimerkki siitä, kuinka sitä kulutettavaa aikaa ja vaivaa voi metatyön avulla vähentää, kun tekee oikein. Voi tehdä huonoakin metatyötä, mikä lsiää ajan ja vaivan kulutusta. Metatyön määrä siis ei ole vakio, eikä sen tuloksena syntyvän työn määräkään.
Öö. Öö.
Et ole kertonut mitään järisyttävää tai ”oikeaa”. Kyllä kaikki pyrkii ostamaan mahdollisimman paljon kerralla.
Silti ne vaiheet on edelleen ihan se että käydään läpi jo kotona olevat varastot, kierrätetään pienemmille isommilta, tehdään lista mitä puuttuu ja hankitaan ne puuttuvat.
Ja myydään ne liian pienet ja lahjoitetaan loput.
Mitä varsinaisesti uutta sinä toit keskusteluun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ristus taas mitä lässytystä. AP voi käydä hakemassa mitallin itselleen.
Jos te lisäännytte tuollaisen miehen kanssa, jota ei lapsen asiat kiinnosta niin se on teidän valinta. Tiedän kyllä useamman tällaisen isän, mutta heidän luonne oli nähtävillä jo kauan ennen jälkikasvun ilmestymistä.
Mutta tiedän myös paljon isejä, jotka kantavat vastuun lapsen kasvatuksesta yms. AP:n vinkuminen on taas sitä tyypillistä yleistävää p@skaa suoraan sanottuna. Ja lisäksin näissä jaksaa aina huvittaa se, että jokaisesta arkisesta puuhasta saadaan tehtyä valtaisia uroteko.
Otetaan nyt sitten esimerkiksi vastakkainen tilanne. Minä, siis isä, olen huolehtinut aamutoimet siitä asti, kun kuopus oli kaksivuotias ja lapset menivät päiväkotiin. Olen varmistanut, että kaikki tarpeellinen on mukana. Tehnyt kasvomaalauksia, kun on ollut juhlat. Olen joitanut kouluun ja harrastuksiin liittyvät ilmoittautumiset. Olen vienyt lapset käytännössä kaikkiin neuvokäynteihin, koska pystyn helpommin sumplimaan työmenojani. Minä varmistan, että lapset ovat tehneet läksyt ja käy vaikeimmat asiat lasten kanssa yhdessä läpi, jne.
Ja tämä on ihan oma valintani. Mielestäni vaimoni ei ole saamaton tai mitä muita yleisiä haukkumanimiä täällä onkaan. Mutta en ymmärrä miten tuosta voi saada noin valtaisan stressin päälle. Lasten asioiden pyörittäminen on erittäin helppoa verrattuna vaikka työelämän projekteihin. Tämä "meta-asioiden"-hallinta on noussut ihmeelliseen asemaan, enkä tosiaa ymmärrä miksi siitä vouhkataan jatkuvasti, koska se ei nyt ole mikään maailman vaikein asia.
Siis olen koko ajan ollut sitä mieltä, että jajsaisin metatyötä + lapsiperhearkea oman työni ohella ihan hyvin, jos vastuu jakautuisikin kahden aikuisen harteille. Aiinä se uupuminen tulee, kun joudun hoitamaan kaiken yksin. Töiden jälkeen ruoanlaitot, läksyt, kaverit, harrastukset, synttärit, neuvolat, vasut, vaaterumbat, varusteet, ongelmat, huolet, mitä nyt milloinkin on. Hoidatko siis kaiken oman työsi ohella yksin ja sanot, että kevyttä on? Ok, mutta älä silti väheksy niitä jotka uupuvat sen kaiken alle. Sinä olet harvinaisuus. Meillä ihmisillä on voimavaroja yksilöllisesti.
Synttärit, neuvolat, vasut ovat kerran vuodessa. Ei aiheuta mitään stressiä, koska ovat helppo hoitaa.
En ole myöskään ikinä ymmärtänyt tätä "vaaterumbaa" ja se ylivoimaisuutta. Koneen täyttäminen kestää 2 minuuttia. Pyykkien asettelu narulle tai kuivausrumpuu lastaaminen 2 minuuttia. Viikaus hyllyyn maks 10 minuuttia ja lapset ovat olleen siinä mukana pienestä asti.
Kokkailu on mukavaa ja vaikeinta on keksiä mikä olisi viikon menu.
Tottakai puuhaa riittää, mutta ei tuo edelleenkään ole mikään sankaritaitoja vaativa suoritus. Toki kaikesta voi tehdä vaikeaa.
Ihan ohis, oletko koskaan ripustanut pyykkejä? 7 kg:n koneellinen sekalaista pikkupyykkiä ei ripustu 2 minuutissa, ellet jätä pyykkejä myttyyn, nurinpäin ja sukat pareitta. Jolloin käytät näihin aikaa myöhemmin.
Ihan ohis, oletko koskaan kuullut kuivausrummusta?
Kuivausrumpu kuluttaa vaatteita. Itse käytän sitä vain lakanoille ja pyyhkeille. Joskus sukille.
Ja jos kuivatat siellä rummussa 7 kiloa pyykkiä, et sitä nyt kyllä todellakaan lataa, setvi ja viikkaa ja vie oikeisiin kaappeihin 12 minuutissa. Jo pelkkiin sukkiin menee tuo aika.
Sitäpaitsi tää ketju käsittelee metatöitä. Pyykinpesu ei ole metatyö.
Ihan kiinnostuksesta, mitä on sitten se metatyö jos tiskaus, pyykinpesu, ruuanlaitto ym on töitä?
Nuo on kotitöitä.
Metatöitä on kaikki se aivotyö yms säätö joka vaadiraan että perhe ja huusholli pyörii.
Metatyö säästää työssä. Metatyötä on esimerkiksi miettiä, missä välissä pesee pyykit, jotta ne ovat kuivia ajoissa. Ja sovittaa se työ kaikkiin muihin kotitöihin eli aikatauluttaa askareet. Metatyötä on myös miettiä, kannattaisiko ostaa se kuivausrumpu helpottamaan elämää.
Jos metatyön tekee huonosti, niin se kerryttää itse itseään, vaikka työmäärä pysyy samana. Jos samat rutiinityöt joutuu jatkuvasti ja uudelleen suunnittelemaan ja miettimään, on huono metatyötaidossa. Se kuormittaa. Ei niinkään se varsinainen työ.
Huonosti metatyötaitoinen saattaa kuluttaa viikon kaiken liikenevän ajan joka sesongin vaihtuessa vaatesuunnittelurumbaan. Metatyönsä taitava hoitaa sen illassa. Tehokas strategia on kullanarvoinen hermojen säästäjä tällaisissa hommissa. Jos jokaikisen potkupuvun kanssa nykertää viisi minuuttia pohdiskellen maailmanparantamista siinä samalla, kyllä kuluu aikaa ja metaa, mutta työtä ei juuri tulokseksi muutu.
Tehokasta metatyötä voi olla vaikkapa sellainen strategia, että lompsii ISOON lastenvaatteita myyvään liikkeeseen ja ostaa kaikille lapsille joka kauden aluksi kaikki tarpeelliset vaatteet ja tarvikkeet kerrallaan. Siis koko paletti, eikä yksittäisiä korvaushankintoja puolipieniksi tai vähän kulahtaneiksi osoittautuvien yksittäisharkinnalla sieltä sun täältä haalien ja vertaillen. Tällainen ostosreissu voi viedä puoli päivää, mutta sen hoitaa yksinkertaisella ostoslistalla joka säilyy lapsesta ja vuodesta toiseen samana. Listaa apunakäyttäen voi toki ruksia siitä yli ennalta sellaiset esimerkiksi isommilta lapsilta pienemmille periytyvät, joita ei tarvitse uusia. Sen tekee aika nopeasti.
Sitten kun vaatteet ja varusteet vanhenevat/hapantuvat/jäävät pieniksi lopullisesti, niitä voi myydä eteenpäin tai muutoin kierrättää ja kelvottomimmat hävittää. Ihan silleen juoksevasti arjen ohessa.
Tämä sitoo hieman pääomia lastenvaatteisiin, mutta on tehokas ja toimiva tapa. Ison osan pääomista saa kuitenkin takaisin kun myy hyvälaatuisina tarpeettomat pois, jos oma katras ei ole riittävän suuri kuluttamaan kaikkea loppuun. Yhtä kaikki, säästöä se silloinkin on. Lastenvaatteet kestävät tietyn määrän sukupolvia riippumatta siitä, ostaako ne uutena vai käytettynä, ja rahanmenetys on suunnilleen sama joka tapauksessa, koska se arvo alenee joka kierrolla samassa suhteessa.
Sivusta.
Harvemmin niitä kaikkia samalla reissulla saa. Aina puuttuu jokin osa, koko on loppu, vaate ei istu jne. Ja perheen eri lapsille käy eri valmistajien vaatteet. Yhdelle istuu Reima, toiselle ei.
Tietyt koot on myös sellaisia että niitä saa oikeasti metsästää. Tyttöjen vaatteissa koko 134 on sellainen. Isoonkin kauppaan on saatettu tilata vain 1 tai 2 kappaletta. Toinen vaikea koko on siirtymä lastenvaatteista naisten kokoihin. Suomessa ei juuri myydä kokoa xxs.
Tuossa varmaan pätee joku 90/10 -nyrkkisääntö kuten monessakin hommassa. Oleellista on kuitenkin että jos edes sen 90% saa kerralla ja helposti, niin jäljellejäävien rippeiden metsästely ei enää ole iso homma siihen päälle, verrattuna siihen, että koko paketin kanssa toimisi samoin.
Vastaan samalla toiselle kommentoijalle hinnasta. Kyllähän se ensiostaja maksaa suurimman osan lastenvaatteista, ihan totta, mutta siitä huolimatta jälleenmyyntiarvo on olemassa ja se tietysti vaihtelee vaatelajeittain ja kunnon mukaan. Lähes uudenveroista arvokasta ulkohaalaria voi myydä ihan hyvällä hinnalla, kun se joku hintatietoinen kyllä aina on olemassa, joka saa hyvää halvalla. Risat vaatteet nyt on aina risoja tietenkin.
Tuossa kertaostostrategiassa on omat säästönsä, vaikka itse vaatteet olisivat kalliimmat, niin piilokulut jäävät pois. Kirpparien kiertely ja nettipalstoilta sekä verkkokaupoista ostelu lisäävät kovasti kaikenlaisia autoilu- ja postikuluja.
Mutta tietysti aina on jonkinverran tehtävä trade-off:ia rahan ja helppouden välillä. Jos tahtoo säästää kaiken mahdollisen, niin pitää vaan uhrata paljon aikaa ja vaivaa edullisimpien ja sopivien metsästämiseen jälkimarkkinoilta. Jos kaipaa aikaa ja mielenrauhaa, niin siitä pitää hieman pulittaa. Valintakysymys tämäkin. Käyttää sitten säästyneen ajan vaikkapa lasten kanssa leikkimiseen sen sijaan että istuu nenä tabletin ruudussa viikkokaupalla kaikki illat nettilöytöjä metsästämässä - lapsistaan huolehtivaa supervahempaa itsestään maalaillen. Jos vähän provoilisin palstan hengessä. :)
Ei kukaan ole väittänytkään että se ostamine olisi jotenkin ylivoimaista. Mistä sellaista sait päähäsi?
Se ei vaan edelleenkään poista sitä että lasten vaatteiden rumba teettää töitä ja vaatii aikaa ja vaivaa.
Öö. Mistä sait päähäsi, että olisin saanut jotain päähäni?
Kyseessä oli vain yksi havainnollistava esimerkki siitä, kuinka sitä kulutettavaa aikaa ja vaivaa voi metatyön avulla vähentää, kun tekee oikein. Voi tehdä huonoakin metatyötä, mikä lsiää ajan ja vaivan kulutusta. Metatyön määrä siis ei ole vakio, eikä sen tuloksena syntyvän työn määräkään.
Öö. Öö.
Et ole kertonut mitään järisyttävää tai ”oikeaa”. Kyllä kaikki pyrkii ostamaan mahdollisimman paljon kerralla.
Silti ne vaiheet on edelleen ihan se että käydään läpi jo kotona olevat varastot, kierrätetään pienemmille isommilta, tehdään lista mitä puuttuu ja hankitaan ne puuttuvat.
Ja myydään ne liian pienet ja lahjoitetaan loput.
Mitä varsinaisesti uutta sinä toit keskusteluun?
Eri järjestys, yhden vaiheen keventäminen ja viimeisen hävittäminen. Kaikki eivät pyri ostamaan kaikkea kerralla, eivätkä osta.
Nimellisesti samat työvaiheet ovat, mutta prosessia voi sujuvoittaa. Liukuhihna-ajattelua ja kokonaisuuksien hahmottamista kehiin sekä overheadin leikkaamista, niin monet arkihommat helpottuvat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ristus taas mitä lässytystä. AP voi käydä hakemassa mitallin itselleen.
Jos te lisäännytte tuollaisen miehen kanssa, jota ei lapsen asiat kiinnosta niin se on teidän valinta. Tiedän kyllä useamman tällaisen isän, mutta heidän luonne oli nähtävillä jo kauan ennen jälkikasvun ilmestymistä.
Mutta tiedän myös paljon isejä, jotka kantavat vastuun lapsen kasvatuksesta yms. AP:n vinkuminen on taas sitä tyypillistä yleistävää p@skaa suoraan sanottuna. Ja lisäksin näissä jaksaa aina huvittaa se, että jokaisesta arkisesta puuhasta saadaan tehtyä valtaisia uroteko.
Otetaan nyt sitten esimerkiksi vastakkainen tilanne. Minä, siis isä, olen huolehtinut aamutoimet siitä asti, kun kuopus oli kaksivuotias ja lapset menivät päiväkotiin. Olen varmistanut, että kaikki tarpeellinen on mukana. Tehnyt kasvomaalauksia, kun on ollut juhlat. Olen joitanut kouluun ja harrastuksiin liittyvät ilmoittautumiset. Olen vienyt lapset käytännössä kaikkiin neuvokäynteihin, koska pystyn helpommin sumplimaan työmenojani. Minä varmistan, että lapset ovat tehneet läksyt ja käy vaikeimmat asiat lasten kanssa yhdessä läpi, jne.
Ja tämä on ihan oma valintani. Mielestäni vaimoni ei ole saamaton tai mitä muita yleisiä haukkumanimiä täällä onkaan. Mutta en ymmärrä miten tuosta voi saada noin valtaisan stressin päälle. Lasten asioiden pyörittäminen on erittäin helppoa verrattuna vaikka työelämän projekteihin. Tämä "meta-asioiden"-hallinta on noussut ihmeelliseen asemaan, enkä tosiaa ymmärrä miksi siitä vouhkataan jatkuvasti, koska se ei nyt ole mikään maailman vaikein asia.
Siis olen koko ajan ollut sitä mieltä, että jajsaisin metatyötä + lapsiperhearkea oman työni ohella ihan hyvin, jos vastuu jakautuisikin kahden aikuisen harteille. Aiinä se uupuminen tulee, kun joudun hoitamaan kaiken yksin. Töiden jälkeen ruoanlaitot, läksyt, kaverit, harrastukset, synttärit, neuvolat, vasut, vaaterumbat, varusteet, ongelmat, huolet, mitä nyt milloinkin on. Hoidatko siis kaiken oman työsi ohella yksin ja sanot, että kevyttä on? Ok, mutta älä silti väheksy niitä jotka uupuvat sen kaiken alle. Sinä olet harvinaisuus. Meillä ihmisillä on voimavaroja yksilöllisesti.
Synttärit, neuvolat, vasut ovat kerran vuodessa. Ei aiheuta mitään stressiä, koska ovat helppo hoitaa.
En ole myöskään ikinä ymmärtänyt tätä "vaaterumbaa" ja se ylivoimaisuutta. Koneen täyttäminen kestää 2 minuuttia. Pyykkien asettelu narulle tai kuivausrumpuu lastaaminen 2 minuuttia. Viikaus hyllyyn maks 10 minuuttia ja lapset ovat olleen siinä mukana pienestä asti.
Kokkailu on mukavaa ja vaikeinta on keksiä mikä olisi viikon menu.
Tottakai puuhaa riittää, mutta ei tuo edelleenkään ole mikään sankaritaitoja vaativa suoritus. Toki kaikesta voi tehdä vaikeaa.
Ihan ohis, oletko koskaan ripustanut pyykkejä? 7 kg:n koneellinen sekalaista pikkupyykkiä ei ripustu 2 minuutissa, ellet jätä pyykkejä myttyyn, nurinpäin ja sukat pareitta. Jolloin käytät näihin aikaa myöhemmin.
Ihan ohis, oletko koskaan kuullut kuivausrummusta?
Kuivausrumpu kuluttaa vaatteita. Itse käytän sitä vain lakanoille ja pyyhkeille. Joskus sukille.
Ja jos kuivatat siellä rummussa 7 kiloa pyykkiä, et sitä nyt kyllä todellakaan lataa, setvi ja viikkaa ja vie oikeisiin kaappeihin 12 minuutissa. Jo pelkkiin sukkiin menee tuo aika.
Sitäpaitsi tää ketju käsittelee metatöitä. Pyykinpesu ei ole metatyö.
Ihan kiinnostuksesta, mitä on sitten se metatyö jos tiskaus, pyykinpesu, ruuanlaitto ym on töitä?
Nuo on kotitöitä.
Metatöitä on kaikki se aivotyö yms säätö joka vaadiraan että perhe ja huusholli pyörii.
Metatyö säästää työssä. Metatyötä on esimerkiksi miettiä, missä välissä pesee pyykit, jotta ne ovat kuivia ajoissa. Ja sovittaa se työ kaikkiin muihin kotitöihin eli aikatauluttaa askareet. Metatyötä on myös miettiä, kannattaisiko ostaa se kuivausrumpu helpottamaan elämää.
Jos metatyön tekee huonosti, niin se kerryttää itse itseään, vaikka työmäärä pysyy samana. Jos samat rutiinityöt joutuu jatkuvasti ja uudelleen suunnittelemaan ja miettimään, on huono metatyötaidossa. Se kuormittaa. Ei niinkään se varsinainen työ.
Huonosti metatyötaitoinen saattaa kuluttaa viikon kaiken liikenevän ajan joka sesongin vaihtuessa vaatesuunnittelurumbaan. Metatyönsä taitava hoitaa sen illassa. Tehokas strategia on kullanarvoinen hermojen säästäjä tällaisissa hommissa. Jos jokaikisen potkupuvun kanssa nykertää viisi minuuttia pohdiskellen maailmanparantamista siinä samalla, kyllä kuluu aikaa ja metaa, mutta työtä ei juuri tulokseksi muutu.
Tehokasta metatyötä voi olla vaikkapa sellainen strategia, että lompsii ISOON lastenvaatteita myyvään liikkeeseen ja ostaa kaikille lapsille joka kauden aluksi kaikki tarpeelliset vaatteet ja tarvikkeet kerrallaan. Siis koko paletti, eikä yksittäisiä korvaushankintoja puolipieniksi tai vähän kulahtaneiksi osoittautuvien yksittäisharkinnalla sieltä sun täältä haalien ja vertaillen. Tällainen ostosreissu voi viedä puoli päivää, mutta sen hoitaa yksinkertaisella ostoslistalla joka säilyy lapsesta ja vuodesta toiseen samana. Listaa apunakäyttäen voi toki ruksia siitä yli ennalta sellaiset esimerkiksi isommilta lapsilta pienemmille periytyvät, joita ei tarvitse uusia. Sen tekee aika nopeasti.
Sitten kun vaatteet ja varusteet vanhenevat/hapantuvat/jäävät pieniksi lopullisesti, niitä voi myydä eteenpäin tai muutoin kierrättää ja kelvottomimmat hävittää. Ihan silleen juoksevasti arjen ohessa.
Tämä sitoo hieman pääomia lastenvaatteisiin, mutta on tehokas ja toimiva tapa. Ison osan pääomista saa kuitenkin takaisin kun myy hyvälaatuisina tarpeettomat pois, jos oma katras ei ole riittävän suuri kuluttamaan kaikkea loppuun. Yhtä kaikki, säästöä se silloinkin on. Lastenvaatteet kestävät tietyn määrän sukupolvia riippumatta siitä, ostaako ne uutena vai käytettynä, ja rahanmenetys on suunnilleen sama joka tapauksessa, koska se arvo alenee joka kierrolla samassa suhteessa.
Sivusta.
Harvemmin niitä kaikkia samalla reissulla saa. Aina puuttuu jokin osa, koko on loppu, vaate ei istu jne. Ja perheen eri lapsille käy eri valmistajien vaatteet. Yhdelle istuu Reima, toiselle ei.
Tietyt koot on myös sellaisia että niitä saa oikeasti metsästää. Tyttöjen vaatteissa koko 134 on sellainen. Isoonkin kauppaan on saatettu tilata vain 1 tai 2 kappaletta. Toinen vaikea koko on siirtymä lastenvaatteista naisten kokoihin. Suomessa ei juuri myydä kokoa xxs.
Tuossa varmaan pätee joku 90/10 -nyrkkisääntö kuten monessakin hommassa. Oleellista on kuitenkin että jos edes sen 90% saa kerralla ja helposti, niin jäljellejäävien rippeiden metsästely ei enää ole iso homma siihen päälle, verrattuna siihen, että koko paketin kanssa toimisi samoin.
Vastaan samalla toiselle kommentoijalle hinnasta. Kyllähän se ensiostaja maksaa suurimman osan lastenvaatteista, ihan totta, mutta siitä huolimatta jälleenmyyntiarvo on olemassa ja se tietysti vaihtelee vaatelajeittain ja kunnon mukaan. Lähes uudenveroista arvokasta ulkohaalaria voi myydä ihan hyvällä hinnalla, kun se joku hintatietoinen kyllä aina on olemassa, joka saa hyvää halvalla. Risat vaatteet nyt on aina risoja tietenkin.
Tuossa kertaostostrategiassa on omat säästönsä, vaikka itse vaatteet olisivat kalliimmat, niin piilokulut jäävät pois. Kirpparien kiertely ja nettipalstoilta sekä verkkokaupoista ostelu lisäävät kovasti kaikenlaisia autoilu- ja postikuluja.
Mutta tietysti aina on jonkinverran tehtävä trade-off:ia rahan ja helppouden välillä. Jos tahtoo säästää kaiken mahdollisen, niin pitää vaan uhrata paljon aikaa ja vaivaa edullisimpien ja sopivien metsästämiseen jälkimarkkinoilta. Jos kaipaa aikaa ja mielenrauhaa, niin siitä pitää hieman pulittaa. Valintakysymys tämäkin. Käyttää sitten säästyneen ajan vaikkapa lasten kanssa leikkimiseen sen sijaan että istuu nenä tabletin ruudussa viikkokaupalla kaikki illat nettilöytöjä metsästämässä - lapsistaan huolehtivaa supervahempaa itsestään maalaillen. Jos vähän provoilisin palstan hengessä. :)
Ei kukaan ole väittänytkään että se ostamine olisi jotenkin ylivoimaista. Mistä sellaista sait päähäsi?
Se ei vaan edelleenkään poista sitä että lasten vaatteiden rumba teettää töitä ja vaatii aikaa ja vaivaa.
Öö. Mistä sait päähäsi, että olisin saanut jotain päähäni?
Kyseessä oli vain yksi havainnollistava esimerkki siitä, kuinka sitä kulutettavaa aikaa ja vaivaa voi metatyön avulla vähentää, kun tekee oikein. Voi tehdä huonoakin metatyötä, mikä lsiää ajan ja vaivan kulutusta. Metatyön määrä siis ei ole vakio, eikä sen tuloksena syntyvän työn määräkään.
Öö. Öö.
Et ole kertonut mitään järisyttävää tai ”oikeaa”. Kyllä kaikki pyrkii ostamaan mahdollisimman paljon kerralla.
Silti ne vaiheet on edelleen ihan se että käydään läpi jo kotona olevat varastot, kierrätetään pienemmille isommilta, tehdään lista mitä puuttuu ja hankitaan ne puuttuvat.
Ja myydään ne liian pienet ja lahjoitetaan loput.
Mitä varsinaisesti uutta sinä toit keskusteluun?
Eri järjestys, yhden vaiheen keventäminen ja viimeisen hävittäminen. Kaikki eivät pyri ostamaan kaikkea kerralla, eivätkä osta.
Nimellisesti samat työvaiheet ovat, mutta prosessia voi sujuvoittaa. Liukuhihna-ajattelua ja kokonaisuuksien hahmottamista kehiin sekä overheadin leikkaamista, niin monet arkihommat helpottuvat.
En kyllä tunne ketään äitiä, joka ei pyrkisi tekemään tätä tehokkaati. Ja millä tavalla sinä hävitit viimeisen vaiheen, kun juuri kerroit myyväsi ylimääräisiä ja lahjoittavasi loput.
Ja voin muuten vinkata että toimiva ja tehokas kirppis kahdesti vuodessa on huomattavasti tehokkaampaa kuin tuo yksittäisten tuotteiden kaupittelu.
Vierailija kirjoitti:
Siteeraan aloittajaa: "Kuinka paljon lapsen hyvinvoinnista pitää uhrata, että isä saa vapaasti kasvaa normaaliksi vanhemmaksi? Ja kuinka pitkään tuota sekoilua pitää sietää, ennen kuin voi todeta, että vika ei olekaan äidissä, vaan isä on vaan yksinkertaisesti p*ska?"
Normaaliksi vanhemmaksi?
Mikä se on? Äitien normaali? Voisitko ehkä hyväksyä sen, että mies ja nainen toimivat tietyissä tilanteissa eri tavoilla ja että voisi olla normaali äiti ja normaali isä, mutta että ne ovat eri asioita.
Vai onko tavoitteenasi normaali äitinainen ja normaali äitimies?
Lapsen oikeuksien sopimuksesta voi katsoa yleiset periaatteet mitä valtion ja vanhempien on turvattava lapselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ristus taas mitä lässytystä. AP voi käydä hakemassa mitallin itselleen.
Jos te lisäännytte tuollaisen miehen kanssa, jota ei lapsen asiat kiinnosta niin se on teidän valinta. Tiedän kyllä useamman tällaisen isän, mutta heidän luonne oli nähtävillä jo kauan ennen jälkikasvun ilmestymistä.
Mutta tiedän myös paljon isejä, jotka kantavat vastuun lapsen kasvatuksesta yms. AP:n vinkuminen on taas sitä tyypillistä yleistävää p@skaa suoraan sanottuna. Ja lisäksin näissä jaksaa aina huvittaa se, että jokaisesta arkisesta puuhasta saadaan tehtyä valtaisia uroteko.
Otetaan nyt sitten esimerkiksi vastakkainen tilanne. Minä, siis isä, olen huolehtinut aamutoimet siitä asti, kun kuopus oli kaksivuotias ja lapset menivät päiväkotiin. Olen varmistanut, että kaikki tarpeellinen on mukana. Tehnyt kasvomaalauksia, kun on ollut juhlat. Olen joitanut kouluun ja harrastuksiin liittyvät ilmoittautumiset. Olen vienyt lapset käytännössä kaikkiin neuvokäynteihin, koska pystyn helpommin sumplimaan työmenojani. Minä varmistan, että lapset ovat tehneet läksyt ja käy vaikeimmat asiat lasten kanssa yhdessä läpi, jne.
Ja tämä on ihan oma valintani. Mielestäni vaimoni ei ole saamaton tai mitä muita yleisiä haukkumanimiä täällä onkaan. Mutta en ymmärrä miten tuosta voi saada noin valtaisan stressin päälle. Lasten asioiden pyörittäminen on erittäin helppoa verrattuna vaikka työelämän projekteihin. Tämä "meta-asioiden"-hallinta on noussut ihmeelliseen asemaan, enkä tosiaa ymmärrä miksi siitä vouhkataan jatkuvasti, koska se ei nyt ole mikään maailman vaikein asia.
Siis olen koko ajan ollut sitä mieltä, että jajsaisin metatyötä + lapsiperhearkea oman työni ohella ihan hyvin, jos vastuu jakautuisikin kahden aikuisen harteille. Aiinä se uupuminen tulee, kun joudun hoitamaan kaiken yksin. Töiden jälkeen ruoanlaitot, läksyt, kaverit, harrastukset, synttärit, neuvolat, vasut, vaaterumbat, varusteet, ongelmat, huolet, mitä nyt milloinkin on. Hoidatko siis kaiken oman työsi ohella yksin ja sanot, että kevyttä on? Ok, mutta älä silti väheksy niitä jotka uupuvat sen kaiken alle. Sinä olet harvinaisuus. Meillä ihmisillä on voimavaroja yksilöllisesti.
Synttärit, neuvolat, vasut ovat kerran vuodessa. Ei aiheuta mitään stressiä, koska ovat helppo hoitaa.
En ole myöskään ikinä ymmärtänyt tätä "vaaterumbaa" ja se ylivoimaisuutta. Koneen täyttäminen kestää 2 minuuttia. Pyykkien asettelu narulle tai kuivausrumpuu lastaaminen 2 minuuttia. Viikaus hyllyyn maks 10 minuuttia ja lapset ovat olleen siinä mukana pienestä asti.
Kokkailu on mukavaa ja vaikeinta on keksiä mikä olisi viikon menu.
Tottakai puuhaa riittää, mutta ei tuo edelleenkään ole mikään sankaritaitoja vaativa suoritus. Toki kaikesta voi tehdä vaikeaa.
Ihan ohis, oletko koskaan ripustanut pyykkejä? 7 kg:n koneellinen sekalaista pikkupyykkiä ei ripustu 2 minuutissa, ellet jätä pyykkejä myttyyn, nurinpäin ja sukat pareitta. Jolloin käytät näihin aikaa myöhemmin.
Ihan ohis, oletko koskaan kuullut kuivausrummusta?
Kuivausrumpu kuluttaa vaatteita. Itse käytän sitä vain lakanoille ja pyyhkeille. Joskus sukille.
Ja jos kuivatat siellä rummussa 7 kiloa pyykkiä, et sitä nyt kyllä todellakaan lataa, setvi ja viikkaa ja vie oikeisiin kaappeihin 12 minuutissa. Jo pelkkiin sukkiin menee tuo aika.
Sitäpaitsi tää ketju käsittelee metatöitä. Pyykinpesu ei ole metatyö.
Ihan kiinnostuksesta, mitä on sitten se metatyö jos tiskaus, pyykinpesu, ruuanlaitto ym on töitä?
Nuo on kotitöitä.
Metatöitä on kaikki se aivotyö yms säätö joka vaadiraan että perhe ja huusholli pyörii.
Metatyö säästää työssä. Metatyötä on esimerkiksi miettiä, missä välissä pesee pyykit, jotta ne ovat kuivia ajoissa. Ja sovittaa se työ kaikkiin muihin kotitöihin eli aikatauluttaa askareet. Metatyötä on myös miettiä, kannattaisiko ostaa se kuivausrumpu helpottamaan elämää.
Jos metatyön tekee huonosti, niin se kerryttää itse itseään, vaikka työmäärä pysyy samana. Jos samat rutiinityöt joutuu jatkuvasti ja uudelleen suunnittelemaan ja miettimään, on huono metatyötaidossa. Se kuormittaa. Ei niinkään se varsinainen työ.
Huonosti metatyötaitoinen saattaa kuluttaa viikon kaiken liikenevän ajan joka sesongin vaihtuessa vaatesuunnittelurumbaan. Metatyönsä taitava hoitaa sen illassa. Tehokas strategia on kullanarvoinen hermojen säästäjä tällaisissa hommissa. Jos jokaikisen potkupuvun kanssa nykertää viisi minuuttia pohdiskellen maailmanparantamista siinä samalla, kyllä kuluu aikaa ja metaa, mutta työtä ei juuri tulokseksi muutu.
Tehokasta metatyötä voi olla vaikkapa sellainen strategia, että lompsii ISOON lastenvaatteita myyvään liikkeeseen ja ostaa kaikille lapsille joka kauden aluksi kaikki tarpeelliset vaatteet ja tarvikkeet kerrallaan. Siis koko paletti, eikä yksittäisiä korvaushankintoja puolipieniksi tai vähän kulahtaneiksi osoittautuvien yksittäisharkinnalla sieltä sun täältä haalien ja vertaillen. Tällainen ostosreissu voi viedä puoli päivää, mutta sen hoitaa yksinkertaisella ostoslistalla joka säilyy lapsesta ja vuodesta toiseen samana. Listaa apunakäyttäen voi toki ruksia siitä yli ennalta sellaiset esimerkiksi isommilta lapsilta pienemmille periytyvät, joita ei tarvitse uusia. Sen tekee aika nopeasti.
Sitten kun vaatteet ja varusteet vanhenevat/hapantuvat/jäävät pieniksi lopullisesti, niitä voi myydä eteenpäin tai muutoin kierrättää ja kelvottomimmat hävittää. Ihan silleen juoksevasti arjen ohessa.
Tämä sitoo hieman pääomia lastenvaatteisiin, mutta on tehokas ja toimiva tapa. Ison osan pääomista saa kuitenkin takaisin kun myy hyvälaatuisina tarpeettomat pois, jos oma katras ei ole riittävän suuri kuluttamaan kaikkea loppuun. Yhtä kaikki, säästöä se silloinkin on. Lastenvaatteet kestävät tietyn määrän sukupolvia riippumatta siitä, ostaako ne uutena vai käytettynä, ja rahanmenetys on suunnilleen sama joka tapauksessa, koska se arvo alenee joka kierrolla samassa suhteessa.
Sivusta.
Harvemmin niitä kaikkia samalla reissulla saa. Aina puuttuu jokin osa, koko on loppu, vaate ei istu jne. Ja perheen eri lapsille käy eri valmistajien vaatteet. Yhdelle istuu Reima, toiselle ei.
Tietyt koot on myös sellaisia että niitä saa oikeasti metsästää. Tyttöjen vaatteissa koko 134 on sellainen. Isoonkin kauppaan on saatettu tilata vain 1 tai 2 kappaletta. Toinen vaikea koko on siirtymä lastenvaatteista naisten kokoihin. Suomessa ei juuri myydä kokoa xxs.
Tuossa varmaan pätee joku 90/10 -nyrkkisääntö kuten monessakin hommassa. Oleellista on kuitenkin että jos edes sen 90% saa kerralla ja helposti, niin jäljellejäävien rippeiden metsästely ei enää ole iso homma siihen päälle, verrattuna siihen, että koko paketin kanssa toimisi samoin.
Vastaan samalla toiselle kommentoijalle hinnasta. Kyllähän se ensiostaja maksaa suurimman osan lastenvaatteista, ihan totta, mutta siitä huolimatta jälleenmyyntiarvo on olemassa ja se tietysti vaihtelee vaatelajeittain ja kunnon mukaan. Lähes uudenveroista arvokasta ulkohaalaria voi myydä ihan hyvällä hinnalla, kun se joku hintatietoinen kyllä aina on olemassa, joka saa hyvää halvalla. Risat vaatteet nyt on aina risoja tietenkin.
Tuossa kertaostostrategiassa on omat säästönsä, vaikka itse vaatteet olisivat kalliimmat, niin piilokulut jäävät pois. Kirpparien kiertely ja nettipalstoilta sekä verkkokaupoista ostelu lisäävät kovasti kaikenlaisia autoilu- ja postikuluja.
Mutta tietysti aina on jonkinverran tehtävä trade-off:ia rahan ja helppouden välillä. Jos tahtoo säästää kaiken mahdollisen, niin pitää vaan uhrata paljon aikaa ja vaivaa edullisimpien ja sopivien metsästämiseen jälkimarkkinoilta. Jos kaipaa aikaa ja mielenrauhaa, niin siitä pitää hieman pulittaa. Valintakysymys tämäkin. Käyttää sitten säästyneen ajan vaikkapa lasten kanssa leikkimiseen sen sijaan että istuu nenä tabletin ruudussa viikkokaupalla kaikki illat nettilöytöjä metsästämässä - lapsistaan huolehtivaa supervahempaa itsestään maalaillen. Jos vähän provoilisin palstan hengessä. :)
Ei kukaan ole väittänytkään että se ostamine olisi jotenkin ylivoimaista. Mistä sellaista sait päähäsi?
Se ei vaan edelleenkään poista sitä että lasten vaatteiden rumba teettää töitä ja vaatii aikaa ja vaivaa.
Öö. Mistä sait päähäsi, että olisin saanut jotain päähäni?
Kyseessä oli vain yksi havainnollistava esimerkki siitä, kuinka sitä kulutettavaa aikaa ja vaivaa voi metatyön avulla vähentää, kun tekee oikein. Voi tehdä huonoakin metatyötä, mikä lsiää ajan ja vaivan kulutusta. Metatyön määrä siis ei ole vakio, eikä sen tuloksena syntyvän työn määräkään.
Tässä on tärkeä pointti! Sama pätee myös tavallisin kotitöihin.
Voit imuroida kerran päivässä tai voit viettää koko valveillaoloaikasi miettien, että mitä syödään huomenna ja menevätkö siniset pyykit mustien kanssa samaan koneeseen - ja silti aina voi hommaan käyttää vielä enemmän aikaa.
Taitolaji onkin löytää se kohta, jossa käytetty vaiva ja saatu tulos leikkaavat toisensa optimaalisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ristus taas mitä lässytystä. AP voi käydä hakemassa mitallin itselleen.
Jos te lisäännytte tuollaisen miehen kanssa, jota ei lapsen asiat kiinnosta niin se on teidän valinta. Tiedän kyllä useamman tällaisen isän, mutta heidän luonne oli nähtävillä jo kauan ennen jälkikasvun ilmestymistä.
Mutta tiedän myös paljon isejä, jotka kantavat vastuun lapsen kasvatuksesta yms. AP:n vinkuminen on taas sitä tyypillistä yleistävää p@skaa suoraan sanottuna. Ja lisäksin näissä jaksaa aina huvittaa se, että jokaisesta arkisesta puuhasta saadaan tehtyä valtaisia uroteko.
Otetaan nyt sitten esimerkiksi vastakkainen tilanne. Minä, siis isä, olen huolehtinut aamutoimet siitä asti, kun kuopus oli kaksivuotias ja lapset menivät päiväkotiin. Olen varmistanut, että kaikki tarpeellinen on mukana. Tehnyt kasvomaalauksia, kun on ollut juhlat. Olen joitanut kouluun ja harrastuksiin liittyvät ilmoittautumiset. Olen vienyt lapset käytännössä kaikkiin neuvokäynteihin, koska pystyn helpommin sumplimaan työmenojani. Minä varmistan, että lapset ovat tehneet läksyt ja käy vaikeimmat asiat lasten kanssa yhdessä läpi, jne.
Ja tämä on ihan oma valintani. Mielestäni vaimoni ei ole saamaton tai mitä muita yleisiä haukkumanimiä täällä onkaan. Mutta en ymmärrä miten tuosta voi saada noin valtaisan stressin päälle. Lasten asioiden pyörittäminen on erittäin helppoa verrattuna vaikka työelämän projekteihin. Tämä "meta-asioiden"-hallinta on noussut ihmeelliseen asemaan, enkä tosiaa ymmärrä miksi siitä vouhkataan jatkuvasti, koska se ei nyt ole mikään maailman vaikein asia.
Siis olen koko ajan ollut sitä mieltä, että jajsaisin metatyötä + lapsiperhearkea oman työni ohella ihan hyvin, jos vastuu jakautuisikin kahden aikuisen harteille. Aiinä se uupuminen tulee, kun joudun hoitamaan kaiken yksin. Töiden jälkeen ruoanlaitot, läksyt, kaverit, harrastukset, synttärit, neuvolat, vasut, vaaterumbat, varusteet, ongelmat, huolet, mitä nyt milloinkin on. Hoidatko siis kaiken oman työsi ohella yksin ja sanot, että kevyttä on? Ok, mutta älä silti väheksy niitä jotka uupuvat sen kaiken alle. Sinä olet harvinaisuus. Meillä ihmisillä on voimavaroja yksilöllisesti.
Synttärit, neuvolat, vasut ovat kerran vuodessa. Ei aiheuta mitään stressiä, koska ovat helppo hoitaa.
En ole myöskään ikinä ymmärtänyt tätä "vaaterumbaa" ja se ylivoimaisuutta. Koneen täyttäminen kestää 2 minuuttia. Pyykkien asettelu narulle tai kuivausrumpuu lastaaminen 2 minuuttia. Viikaus hyllyyn maks 10 minuuttia ja lapset ovat olleen siinä mukana pienestä asti.
Kokkailu on mukavaa ja vaikeinta on keksiä mikä olisi viikon menu.
Tottakai puuhaa riittää, mutta ei tuo edelleenkään ole mikään sankaritaitoja vaativa suoritus. Toki kaikesta voi tehdä vaikeaa.
Ihan ohis, oletko koskaan ripustanut pyykkejä? 7 kg:n koneellinen sekalaista pikkupyykkiä ei ripustu 2 minuutissa, ellet jätä pyykkejä myttyyn, nurinpäin ja sukat pareitta. Jolloin käytät näihin aikaa myöhemmin.
Ihan ohis, oletko koskaan kuullut kuivausrummusta?
Kuivausrumpu kuluttaa vaatteita. Itse käytän sitä vain lakanoille ja pyyhkeille. Joskus sukille.
Ja jos kuivatat siellä rummussa 7 kiloa pyykkiä, et sitä nyt kyllä todellakaan lataa, setvi ja viikkaa ja vie oikeisiin kaappeihin 12 minuutissa. Jo pelkkiin sukkiin menee tuo aika.
Sitäpaitsi tää ketju käsittelee metatöitä. Pyykinpesu ei ole metatyö.
Ihan kiinnostuksesta, mitä on sitten se metatyö jos tiskaus, pyykinpesu, ruuanlaitto ym on töitä?
Nuo on kotitöitä.
Metatöitä on kaikki se aivotyö yms säätö joka vaadiraan että perhe ja huusholli pyörii.
Metatyö säästää työssä. Metatyötä on esimerkiksi miettiä, missä välissä pesee pyykit, jotta ne ovat kuivia ajoissa. Ja sovittaa se työ kaikkiin muihin kotitöihin eli aikatauluttaa askareet. Metatyötä on myös miettiä, kannattaisiko ostaa se kuivausrumpu helpottamaan elämää.
Jos metatyön tekee huonosti, niin se kerryttää itse itseään, vaikka työmäärä pysyy samana. Jos samat rutiinityöt joutuu jatkuvasti ja uudelleen suunnittelemaan ja miettimään, on huono metatyötaidossa. Se kuormittaa. Ei niinkään se varsinainen työ.
Huonosti metatyötaitoinen saattaa kuluttaa viikon kaiken liikenevän ajan joka sesongin vaihtuessa vaatesuunnittelurumbaan. Metatyönsä taitava hoitaa sen illassa. Tehokas strategia on kullanarvoinen hermojen säästäjä tällaisissa hommissa. Jos jokaikisen potkupuvun kanssa nykertää viisi minuuttia pohdiskellen maailmanparantamista siinä samalla, kyllä kuluu aikaa ja metaa, mutta työtä ei juuri tulokseksi muutu.
Tehokasta metatyötä voi olla vaikkapa sellainen strategia, että lompsii ISOON lastenvaatteita myyvään liikkeeseen ja ostaa kaikille lapsille joka kauden aluksi kaikki tarpeelliset vaatteet ja tarvikkeet kerrallaan. Siis koko paletti, eikä yksittäisiä korvaushankintoja puolipieniksi tai vähän kulahtaneiksi osoittautuvien yksittäisharkinnalla sieltä sun täältä haalien ja vertaillen. Tällainen ostosreissu voi viedä puoli päivää, mutta sen hoitaa yksinkertaisella ostoslistalla joka säilyy lapsesta ja vuodesta toiseen samana. Listaa apunakäyttäen voi toki ruksia siitä yli ennalta sellaiset esimerkiksi isommilta lapsilta pienemmille periytyvät, joita ei tarvitse uusia. Sen tekee aika nopeasti.
Sitten kun vaatteet ja varusteet vanhenevat/hapantuvat/jäävät pieniksi lopullisesti, niitä voi myydä eteenpäin tai muutoin kierrättää ja kelvottomimmat hävittää. Ihan silleen juoksevasti arjen ohessa.
Tämä sitoo hieman pääomia lastenvaatteisiin, mutta on tehokas ja toimiva tapa. Ison osan pääomista saa kuitenkin takaisin kun myy hyvälaatuisina tarpeettomat pois, jos oma katras ei ole riittävän suuri kuluttamaan kaikkea loppuun. Yhtä kaikki, säästöä se silloinkin on. Lastenvaatteet kestävät tietyn määrän sukupolvia riippumatta siitä, ostaako ne uutena vai käytettynä, ja rahanmenetys on suunnilleen sama joka tapauksessa, koska se arvo alenee joka kierrolla samassa suhteessa.
Sivusta.
Harvemmin niitä kaikkia samalla reissulla saa. Aina puuttuu jokin osa, koko on loppu, vaate ei istu jne. Ja perheen eri lapsille käy eri valmistajien vaatteet. Yhdelle istuu Reima, toiselle ei.
Tietyt koot on myös sellaisia että niitä saa oikeasti metsästää. Tyttöjen vaatteissa koko 134 on sellainen. Isoonkin kauppaan on saatettu tilata vain 1 tai 2 kappaletta. Toinen vaikea koko on siirtymä lastenvaatteista naisten kokoihin. Suomessa ei juuri myydä kokoa xxs.
Tuossa varmaan pätee joku 90/10 -nyrkkisääntö kuten monessakin hommassa. Oleellista on kuitenkin että jos edes sen 90% saa kerralla ja helposti, niin jäljellejäävien rippeiden metsästely ei enää ole iso homma siihen päälle, verrattuna siihen, että koko paketin kanssa toimisi samoin.
Vastaan samalla toiselle kommentoijalle hinnasta. Kyllähän se ensiostaja maksaa suurimman osan lastenvaatteista, ihan totta, mutta siitä huolimatta jälleenmyyntiarvo on olemassa ja se tietysti vaihtelee vaatelajeittain ja kunnon mukaan. Lähes uudenveroista arvokasta ulkohaalaria voi myydä ihan hyvällä hinnalla, kun se joku hintatietoinen kyllä aina on olemassa, joka saa hyvää halvalla. Risat vaatteet nyt on aina risoja tietenkin.
Tuossa kertaostostrategiassa on omat säästönsä, vaikka itse vaatteet olisivat kalliimmat, niin piilokulut jäävät pois. Kirpparien kiertely ja nettipalstoilta sekä verkkokaupoista ostelu lisäävät kovasti kaikenlaisia autoilu- ja postikuluja.
Mutta tietysti aina on jonkinverran tehtävä trade-off:ia rahan ja helppouden välillä. Jos tahtoo säästää kaiken mahdollisen, niin pitää vaan uhrata paljon aikaa ja vaivaa edullisimpien ja sopivien metsästämiseen jälkimarkkinoilta. Jos kaipaa aikaa ja mielenrauhaa, niin siitä pitää hieman pulittaa. Valintakysymys tämäkin. Käyttää sitten säästyneen ajan vaikkapa lasten kanssa leikkimiseen sen sijaan että istuu nenä tabletin ruudussa viikkokaupalla kaikki illat nettilöytöjä metsästämässä - lapsistaan huolehtivaa supervahempaa itsestään maalaillen. Jos vähän provoilisin palstan hengessä. :)
Ei kukaan ole väittänytkään että se ostamine olisi jotenkin ylivoimaista. Mistä sellaista sait päähäsi?
Se ei vaan edelleenkään poista sitä että lasten vaatteiden rumba teettää töitä ja vaatii aikaa ja vaivaa.
Öö. Mistä sait päähäsi, että olisin saanut jotain päähäni?
Kyseessä oli vain yksi havainnollistava esimerkki siitä, kuinka sitä kulutettavaa aikaa ja vaivaa voi metatyön avulla vähentää, kun tekee oikein. Voi tehdä huonoakin metatyötä, mikä lsiää ajan ja vaivan kulutusta. Metatyön määrä siis ei ole vakio, eikä sen tuloksena syntyvän työn määräkään.
Tässä on tärkeä pointti! Sama pätee myös tavallisin kotitöihin.
Voit imuroida kerran päivässä tai voit viettää koko valveillaoloaikasi miettien, että mitä syödään huomenna ja menevätkö siniset pyykit mustien kanssa samaan koneeseen - ja silti aina voi hommaan käyttää vielä enemmän aikaa.
Taitolaji onkin löytää se kohta, jossa käytetty vaiva ja saatu tulos leikkaavat toisensa optimaalisesti.
No nyt The Pätijä metavastailee jo itselleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ristus taas mitä lässytystä. AP voi käydä hakemassa mitallin itselleen.
Jos te lisäännytte tuollaisen miehen kanssa, jota ei lapsen asiat kiinnosta niin se on teidän valinta. Tiedän kyllä useamman tällaisen isän, mutta heidän luonne oli nähtävillä jo kauan ennen jälkikasvun ilmestymistä.
Mutta tiedän myös paljon isejä, jotka kantavat vastuun lapsen kasvatuksesta yms. AP:n vinkuminen on taas sitä tyypillistä yleistävää p@skaa suoraan sanottuna. Ja lisäksin näissä jaksaa aina huvittaa se, että jokaisesta arkisesta puuhasta saadaan tehtyä valtaisia uroteko.
Otetaan nyt sitten esimerkiksi vastakkainen tilanne. Minä, siis isä, olen huolehtinut aamutoimet siitä asti, kun kuopus oli kaksivuotias ja lapset menivät päiväkotiin. Olen varmistanut, että kaikki tarpeellinen on mukana. Tehnyt kasvomaalauksia, kun on ollut juhlat. Olen joitanut kouluun ja harrastuksiin liittyvät ilmoittautumiset. Olen vienyt lapset käytännössä kaikkiin neuvokäynteihin, koska pystyn helpommin sumplimaan työmenojani. Minä varmistan, että lapset ovat tehneet läksyt ja käy vaikeimmat asiat lasten kanssa yhdessä läpi, jne.
Ja tämä on ihan oma valintani. Mielestäni vaimoni ei ole saamaton tai mitä muita yleisiä haukkumanimiä täällä onkaan. Mutta en ymmärrä miten tuosta voi saada noin valtaisan stressin päälle. Lasten asioiden pyörittäminen on erittäin helppoa verrattuna vaikka työelämän projekteihin. Tämä "meta-asioiden"-hallinta on noussut ihmeelliseen asemaan, enkä tosiaa ymmärrä miksi siitä vouhkataan jatkuvasti, koska se ei nyt ole mikään maailman vaikein asia.
Siis olen koko ajan ollut sitä mieltä, että jajsaisin metatyötä + lapsiperhearkea oman työni ohella ihan hyvin, jos vastuu jakautuisikin kahden aikuisen harteille. Aiinä se uupuminen tulee, kun joudun hoitamaan kaiken yksin. Töiden jälkeen ruoanlaitot, läksyt, kaverit, harrastukset, synttärit, neuvolat, vasut, vaaterumbat, varusteet, ongelmat, huolet, mitä nyt milloinkin on. Hoidatko siis kaiken oman työsi ohella yksin ja sanot, että kevyttä on? Ok, mutta älä silti väheksy niitä jotka uupuvat sen kaiken alle. Sinä olet harvinaisuus. Meillä ihmisillä on voimavaroja yksilöllisesti.
Synttärit, neuvolat, vasut ovat kerran vuodessa. Ei aiheuta mitään stressiä, koska ovat helppo hoitaa.
En ole myöskään ikinä ymmärtänyt tätä "vaaterumbaa" ja se ylivoimaisuutta. Koneen täyttäminen kestää 2 minuuttia. Pyykkien asettelu narulle tai kuivausrumpuu lastaaminen 2 minuuttia. Viikaus hyllyyn maks 10 minuuttia ja lapset ovat olleen siinä mukana pienestä asti.
Kokkailu on mukavaa ja vaikeinta on keksiä mikä olisi viikon menu.
Tottakai puuhaa riittää, mutta ei tuo edelleenkään ole mikään sankaritaitoja vaativa suoritus. Toki kaikesta voi tehdä vaikeaa.
Ihan ohis, oletko koskaan ripustanut pyykkejä? 7 kg:n koneellinen sekalaista pikkupyykkiä ei ripustu 2 minuutissa, ellet jätä pyykkejä myttyyn, nurinpäin ja sukat pareitta. Jolloin käytät näihin aikaa myöhemmin.
Ihan ohis, oletko koskaan kuullut kuivausrummusta?
Kuivausrumpu kuluttaa vaatteita. Itse käytän sitä vain lakanoille ja pyyhkeille. Joskus sukille.
Ja jos kuivatat siellä rummussa 7 kiloa pyykkiä, et sitä nyt kyllä todellakaan lataa, setvi ja viikkaa ja vie oikeisiin kaappeihin 12 minuutissa. Jo pelkkiin sukkiin menee tuo aika.
Sitäpaitsi tää ketju käsittelee metatöitä. Pyykinpesu ei ole metatyö.
Ihan kiinnostuksesta, mitä on sitten se metatyö jos tiskaus, pyykinpesu, ruuanlaitto ym on töitä?
Nuo on kotitöitä.
Metatöitä on kaikki se aivotyö yms säätö joka vaadiraan että perhe ja huusholli pyörii.
Metatyö säästää työssä. Metatyötä on esimerkiksi miettiä, missä välissä pesee pyykit, jotta ne ovat kuivia ajoissa. Ja sovittaa se työ kaikkiin muihin kotitöihin eli aikatauluttaa askareet. Metatyötä on myös miettiä, kannattaisiko ostaa se kuivausrumpu helpottamaan elämää.
Jos metatyön tekee huonosti, niin se kerryttää itse itseään, vaikka työmäärä pysyy samana. Jos samat rutiinityöt joutuu jatkuvasti ja uudelleen suunnittelemaan ja miettimään, on huono metatyötaidossa. Se kuormittaa. Ei niinkään se varsinainen työ.
Huonosti metatyötaitoinen saattaa kuluttaa viikon kaiken liikenevän ajan joka sesongin vaihtuessa vaatesuunnittelurumbaan. Metatyönsä taitava hoitaa sen illassa. Tehokas strategia on kullanarvoinen hermojen säästäjä tällaisissa hommissa. Jos jokaikisen potkupuvun kanssa nykertää viisi minuuttia pohdiskellen maailmanparantamista siinä samalla, kyllä kuluu aikaa ja metaa, mutta työtä ei juuri tulokseksi muutu.
Tehokasta metatyötä voi olla vaikkapa sellainen strategia, että lompsii ISOON lastenvaatteita myyvään liikkeeseen ja ostaa kaikille lapsille joka kauden aluksi kaikki tarpeelliset vaatteet ja tarvikkeet kerrallaan. Siis koko paletti, eikä yksittäisiä korvaushankintoja puolipieniksi tai vähän kulahtaneiksi osoittautuvien yksittäisharkinnalla sieltä sun täältä haalien ja vertaillen. Tällainen ostosreissu voi viedä puoli päivää, mutta sen hoitaa yksinkertaisella ostoslistalla joka säilyy lapsesta ja vuodesta toiseen samana. Listaa apunakäyttäen voi toki ruksia siitä yli ennalta sellaiset esimerkiksi isommilta lapsilta pienemmille periytyvät, joita ei tarvitse uusia. Sen tekee aika nopeasti.
Sitten kun vaatteet ja varusteet vanhenevat/hapantuvat/jäävät pieniksi lopullisesti, niitä voi myydä eteenpäin tai muutoin kierrättää ja kelvottomimmat hävittää. Ihan silleen juoksevasti arjen ohessa.
Tämä sitoo hieman pääomia lastenvaatteisiin, mutta on tehokas ja toimiva tapa. Ison osan pääomista saa kuitenkin takaisin kun myy hyvälaatuisina tarpeettomat pois, jos oma katras ei ole riittävän suuri kuluttamaan kaikkea loppuun. Yhtä kaikki, säästöä se silloinkin on. Lastenvaatteet kestävät tietyn määrän sukupolvia riippumatta siitä, ostaako ne uutena vai käytettynä, ja rahanmenetys on suunnilleen sama joka tapauksessa, koska se arvo alenee joka kierrolla samassa suhteessa.
Sivusta.
Harvemmin niitä kaikkia samalla reissulla saa. Aina puuttuu jokin osa, koko on loppu, vaate ei istu jne. Ja perheen eri lapsille käy eri valmistajien vaatteet. Yhdelle istuu Reima, toiselle ei.
Tietyt koot on myös sellaisia että niitä saa oikeasti metsästää. Tyttöjen vaatteissa koko 134 on sellainen. Isoonkin kauppaan on saatettu tilata vain 1 tai 2 kappaletta. Toinen vaikea koko on siirtymä lastenvaatteista naisten kokoihin. Suomessa ei juuri myydä kokoa xxs.
Tuossa varmaan pätee joku 90/10 -nyrkkisääntö kuten monessakin hommassa. Oleellista on kuitenkin että jos edes sen 90% saa kerralla ja helposti, niin jäljellejäävien rippeiden metsästely ei enää ole iso homma siihen päälle, verrattuna siihen, että koko paketin kanssa toimisi samoin.
Vastaan samalla toiselle kommentoijalle hinnasta. Kyllähän se ensiostaja maksaa suurimman osan lastenvaatteista, ihan totta, mutta siitä huolimatta jälleenmyyntiarvo on olemassa ja se tietysti vaihtelee vaatelajeittain ja kunnon mukaan. Lähes uudenveroista arvokasta ulkohaalaria voi myydä ihan hyvällä hinnalla, kun se joku hintatietoinen kyllä aina on olemassa, joka saa hyvää halvalla. Risat vaatteet nyt on aina risoja tietenkin.
Tuossa kertaostostrategiassa on omat säästönsä, vaikka itse vaatteet olisivat kalliimmat, niin piilokulut jäävät pois. Kirpparien kiertely ja nettipalstoilta sekä verkkokaupoista ostelu lisäävät kovasti kaikenlaisia autoilu- ja postikuluja.
Mutta tietysti aina on jonkinverran tehtävä trade-off:ia rahan ja helppouden välillä. Jos tahtoo säästää kaiken mahdollisen, niin pitää vaan uhrata paljon aikaa ja vaivaa edullisimpien ja sopivien metsästämiseen jälkimarkkinoilta. Jos kaipaa aikaa ja mielenrauhaa, niin siitä pitää hieman pulittaa. Valintakysymys tämäkin. Käyttää sitten säästyneen ajan vaikkapa lasten kanssa leikkimiseen sen sijaan että istuu nenä tabletin ruudussa viikkokaupalla kaikki illat nettilöytöjä metsästämässä - lapsistaan huolehtivaa supervahempaa itsestään maalaillen. Jos vähän provoilisin palstan hengessä. :)
Ei kukaan ole väittänytkään että se ostamine olisi jotenkin ylivoimaista. Mistä sellaista sait päähäsi?
Se ei vaan edelleenkään poista sitä että lasten vaatteiden rumba teettää töitä ja vaatii aikaa ja vaivaa.
Öö. Mistä sait päähäsi, että olisin saanut jotain päähäni?
Kyseessä oli vain yksi havainnollistava esimerkki siitä, kuinka sitä kulutettavaa aikaa ja vaivaa voi metatyön avulla vähentää, kun tekee oikein. Voi tehdä huonoakin metatyötä, mikä lsiää ajan ja vaivan kulutusta. Metatyön määrä siis ei ole vakio, eikä sen tuloksena syntyvän työn määräkään.
Öö. Öö.
Et ole kertonut mitään järisyttävää tai ”oikeaa”. Kyllä kaikki pyrkii ostamaan mahdollisimman paljon kerralla.
Silti ne vaiheet on edelleen ihan se että käydään läpi jo kotona olevat varastot, kierrätetään pienemmille isommilta, tehdään lista mitä puuttuu ja hankitaan ne puuttuvat.
Ja myydään ne liian pienet ja lahjoitetaan loput.
Mitä varsinaisesti uutta sinä toit keskusteluun?
Eri järjestys, yhden vaiheen keventäminen ja viimeisen hävittäminen. Kaikki eivät pyri ostamaan kaikkea kerralla, eivätkä osta.
Nimellisesti samat työvaiheet ovat, mutta prosessia voi sujuvoittaa. Liukuhihna-ajattelua ja kokonaisuuksien hahmottamista kehiin sekä overheadin leikkaamista, niin monet arkihommat helpottuvat.
En kyllä tunne ketään äitiä, joka ei pyrkisi tekemään tätä tehokkaati. Ja millä tavalla sinä hävitit viimeisen vaiheen, kun juuri kerroit myyväsi ylimääräisiä ja lahjoittavasi loput.
Ja voin muuten vinkata että toimiva ja tehokas kirppis kahdesti vuodessa on huomattavasti tehokkaampaa kuin tuo yksittäisten tuotteiden kaupittelu.
Saahan sitä pyrkiä vaikka presidentiksi. Pelkkä pyrkimys ei vielä takaa taitoja tai onnistumista. Varmasti kannattaakin vähentää yksikkökohtaista metatyötä myös jälleenmyynnissä, enhän toki sitä kiistä.
Alue: Aihe vapaa
Metatyö säästää työssä. Metatyötä on esimerkiksi miettiä, missä välissä pesee pyykit, jotta ne ovat kuivia ajoissa. Ja sovittaa se työ kaikkiin muihin kotitöihin eli aikatauluttaa askareet. Metatyötä on myös miettiä, kannattaisiko ostaa se kuivausrumpu helpottamaan elämää.
Jos metatyön tekee huonosti, niin se kerryttää itse itseään, vaikka työmäärä pysyy samana. Jos samat rutiinityöt joutuu jatkuvasti ja uudelleen suunnittelemaan ja miettimään, on huono metatyötaidossa. Se kuormittaa. Ei niinkään se varsinainen työ.
Huonosti metatyötaitoinen saattaa kuluttaa viikon kaiken liikenevän ajan joka sesongin vaihtuessa vaatesuunnittelurumbaan. Metatyönsä taitava hoitaa sen illassa. Tehokas strategia on kullanarvoinen hermojen säästäjä tällaisissa hommissa. Jos jokaikisen potkupuvun kanssa nykertää viisi minuuttia pohdiskellen maailmanparantamista siinä samalla, kyllä kuluu aikaa ja metaa, mutta työtä ei juuri tulokseksi muutu.
Tehokasta metatyötä voi olla vaikkapa sellainen strategia, että lompsii ISOON lastenvaatteita myyvään liikkeeseen ja ostaa kaikille lapsille joka kauden aluksi kaikki tarpeelliset vaatteet ja tarvikkeet kerrallaan. Siis koko paletti, eikä yksittäisiä korvaushankintoja puolipieniksi tai vähän kulahtaneiksi osoittautuvien yksittäisharkinnalla sieltä sun täältä haalien ja vertaillen. Tällainen ostosreissu voi viedä puoli päivää, mutta sen hoitaa yksinkertaisella ostoslistalla joka säilyy lapsesta ja vuodesta toiseen samana. Listaa apunakäyttäen voi toki ruksia siitä yli ennalta sellaiset esimerkiksi isommilta lapsilta pienemmille periytyvät, joita ei tarvitse uusia. Sen tekee aika nopeasti.
Sitten kun vaatteet ja varusteet vanhenevat/hapantuvat/jäävät pieniksi lopullisesti, niitä voi myydä eteenpäin tai muutoin kierrättää ja kelvottomimmat hävittää. Ihan silleen juoksevasti arjen ohessa.
Tämä sitoo hieman pääomia lastenvaatteisiin, mutta on tehokas ja toimiva tapa. Ison osan pääomista saa kuitenkin takaisin kun myy hyvälaatuisina tarpeettomat pois, jos oma katras ei ole riittävän suuri kuluttamaan kaikkea loppuun. Yhtä kaikki, säästöä se silloinkin on. Lastenvaatteet kestävät tietyn määrän sukupolvia riippumatta siitä, ostaako ne uutena vai käytettynä, ja rahanmenetys on suunnilleen sama joka tapauksessa, koska se arvo alenee joka kierrolla samassa suhteessa.
Sivusta.