Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ihmettelyä suorittajaäiti-keskusteluun liittyen
03.09.2019 |
Teen tästä oman aloituksen, koska ketju on niin pitkä ja yksittäinen kommentti eksyy massaan. Luin tuota keskustelua hämmästyneenä. Vaikka monet olivat kanssani samoilla linjoilla, siellä näytti olevan sitkeästi myös porukkaa, jotka tosissaan tuntuivat ajattelevan, että miehen tekemättömyys/osaamattomuus on naisen vika. Tämä laittoi itseni ajattelemaan.
Joku väitti, että äidit ovat joutuneet samalla tavalla kantapään kautta opettelemaan kaikki asiat. Omalla kohdallani (eikä nopealla pohtimisella kavereidenkaan kohdalla) tämä ainakaan pidä paikkaansa. Esim. viittaus unohtuneisiin luistimiin. Isien pitäisi saada sekoilla rauhassa ja unohtaa ottaa varusteet ja pilata lapsen eskarin luistelukoulu, koska muuten ei voi muka oppia.
Kuinka moni äiti täällä on oppinut asiat niin, että lapsi on ensin laitettu kärsimään, viety ilman varusteita paikalle, jätetty yksin selviämään ja sitten jälkikäteen ihmetelty? Koska omassa tuttavapiirissäni poikkeuksetta kaikki äidit ennen uutta asiaa (esim. sitä luistelukoulua) kyselevät netistä ja tutuilta tietoja, miettivät varusteet, hankkivat sopivan kokoisia luistimia ja kivan näköisiä lapasia ja ties mitä, mistä lapselle tulisi hyvä mieli, jännittävät lapsen kanssa, valmistelevat ja ohjeistavat ja lopuksi pakkaavat niin paljon tavaraa mukaan, että lapsi pärjäisi yksinään viikon eskarin leikkimökissä. En muista ikinä tavanneeni äitiä, joka marssii paikalle ja sitten pällistelee, että "oho, jaa olisko täällä pitänyt olla pipo ja luistimet"
Toinen kohta joka ihmetyttää oli se, että isän pitää kantaa vastuu töppäilyistään, jotta hän voi oppia. Kenen mies oikeasti pyörittää arkea niin paljon, että hän ehtii oikeasti kantaa vastuun?? Toki lapsi voi syödä viikon huonomminkin isän kanssa, kun äiti sitten taas varmistaa, että lapsi syö terveellisesti. Ei ole niin vaarallista, jos läksyt joskun unohtuvat, koska äiti sitten valvoo, että lapsi opiskelee kahta kauheammin kokeisiin ettei arvosanat tipu. Ei ole niin millin päälle, jos ei ole sopivia varusteita, koska kaikki kritiikki annetaan äideille automaattisesti ja jos koulusta soitetaan jollekin lapsen asioista, se on yleensä äiti.
Kuinka paljon lapsen hyvinvoinnista pitää uhrata, että isä saa vapaasti kasvaa normaaliksi vanhemmaksi? Ja kuinka pitkään tuota sekoilua pitää sietää, ennen kuin voi todeta, että vika ei olekaan äidissä, vaan isä on vaan yksinkertaisesti p*ska?
Kommentit (285)
kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten isä ikinä osaisi ostaa oikeanlaisia vaatteita ja oikein, kun äiditkään eivät pääse oikeasta tavasta yksimielisyyteen?
TÄällä on kyllä äidit yksimielisiä. Tuo yksi inttäjä on vakioprovoilija, erikoistunut tähän naisten haukkumiseen ja varttitunnin ihmeresepteihin.
Sä luulet vaan että on olemassa yksi inttäjä. Tosiasiasiassa se inttäjä olet sinä itse ja vastaat satunnaisille kommentoijille aina samalla äkäisyydellä kuvitellen kurmivasi arkkivihollistasi. So sad.
Sinulle minä vastailen, Minuuttimies.
MOT. 😄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
aika huonoa suoritusta jos ei edes vaippoja tai uikkareita osaa löytää.
ihan tiedoksi, asioita voi kysyä , eikä vain itse etsiä hotellin nurkilla olevista kaupoista.
Pekingissä on talvikamppeita ympäri vuoden, kysyy vaan urheiluliikkeen myyjiltä esimerkiksi. Ne vain ei ole esillä.
Ai luulitko, että etsimme jostain kivien ja pensaiden alta? Ei, vaan kysyimme kierrettyämme lähikaupat ja ohjeistus oli mennä kauemmas bussilla hypermarkettiin. Jostain syystä 2-vuotiaan vaippoja ei ollut ko. ranta-alueella myynnissä. Paikalliset ehkä hakevat vaipat harvemmin isoista marketeista. Yritimme pärjätä pikkumarketin vaipoilla, huonoin seurauksin. Valitettavasti tällainen vaippaongelma on aika iso vaippaikäisen lapsen kanssa.
Tässäkin taas syytetään sitä, joka teki metatyötä ennestään ja uskoi neuvoihin, ja sitten teki sitä metatyötä lomalla vaippoihin liittyen... että väärin tehty, kun olisi pitänyt tehdä oikein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ristus taas mitä lässytystä. AP voi käydä hakemassa mitallin itselleen.
Jos te lisäännytte tuollaisen miehen kanssa, jota ei lapsen asiat kiinnosta niin se on teidän valinta. Tiedän kyllä useamman tällaisen isän, mutta heidän luonne oli nähtävillä jo kauan ennen jälkikasvun ilmestymistä.
Mutta tiedän myös paljon isejä, jotka kantavat vastuun lapsen kasvatuksesta yms. AP:n vinkuminen on taas sitä tyypillistä yleistävää p@skaa suoraan sanottuna. Ja lisäksin näissä jaksaa aina huvittaa se, että jokaisesta arkisesta puuhasta saadaan tehtyä valtaisia uroteko.
Otetaan nyt sitten esimerkiksi vastakkainen tilanne. Minä, siis isä, olen huolehtinut aamutoimet siitä asti, kun kuopus oli kaksivuotias ja lapset menivät päiväkotiin. Olen varmistanut, että kaikki tarpeellinen on mukana. Tehnyt kasvomaalauksia, kun on ollut juhlat. Olen joitanut kouluun ja harrastuksiin liittyvät ilmoittautumiset. Olen vienyt lapset käytännössä kaikkiin neuvokäynteihin, koska pystyn helpommin sumplimaan työmenojani. Minä varmistan, että lapset ovat tehneet läksyt ja käy vaikeimmat asiat lasten kanssa yhdessä läpi, jne.
Ja tämä on ihan oma valintani. Mielestäni vaimoni ei ole saamaton tai mitä muita yleisiä haukkumanimiä täällä onkaan. Mutta en ymmärrä miten tuosta voi saada noin valtaisan stressin päälle. Lasten asioiden pyörittäminen on erittäin helppoa verrattuna vaikka työelämän projekteihin. Tämä "meta-asioiden"-hallinta on noussut ihmeelliseen asemaan, enkä tosiaa ymmärrä miksi siitä vouhkataan jatkuvasti, koska se ei nyt ole mikään maailman vaikein asia.
Siis olen koko ajan ollut sitä mieltä, että jajsaisin metatyötä + lapsiperhearkea oman työni ohella ihan hyvin, jos vastuu jakautuisikin kahden aikuisen harteille. Aiinä se uupuminen tulee, kun joudun hoitamaan kaiken yksin. Töiden jälkeen ruoanlaitot, läksyt, kaverit, harrastukset, synttärit, neuvolat, vasut, vaaterumbat, varusteet, ongelmat, huolet, mitä nyt milloinkin on. Hoidatko siis kaiken oman työsi ohella yksin ja sanot, että kevyttä on? Ok, mutta älä silti väheksy niitä jotka uupuvat sen kaiken alle. Sinä olet harvinaisuus. Meillä ihmisillä on voimavaroja yksilöllisesti.
Olet oikeassa siinä että jokainen on yksilö ja yksilölliset voimavarat.
Mietin vaan listaasi, kuulostaa niin turjilta stresseiltä. Joku vasu. Mikä siinä stressaa? Jos ei siis ole erityislasta. Kerran vuodessa käy lätisemässä 30 min päiväkodilla. Joo, onhan se aika varattava, mutta töiden puolesta on muutenkin 100 kalenterimerkintää. Ja neuvola. Päiväkoti-ikäisellä. Kerran vuodessa. Oikeastiko joku ottaa stressin tällaisesta asiasta ja uupuu.
Mies ollut reissutöissä aina ja olen käytännössä aina huolehtinut nuo yksin. Harrastuskuskaukset välillä stressasi kun oli kolme urheilevaa lasta. Mutta joku neuvola ja vasu. Ei ole jäänyt millään tasolla mieleen.
Meillä on kolme lasta, joiden pakolliset käynnit:
- 3x vasu/tavoitekeskustelu puolivuosittain päiväkodilla/koululla; kesto 30-60 min + matkat
- 3x neuvola/terveystarkastus vuosittain (syksy)
- 3x hammastarkastus vuosittain (syksy)
- 2x lauantaikoulupäivä (syksy, vanhemmat mukana)
- 3x joulujuhla (syksy)Tuosta tulee yhteensä 14 pakollista käyntiä, joista kaikki ovat työaikaan, paitsi lauantaikoulupäivät. Sen lisäksi muut käynnit. Ja meillä vielä pari erkkalasta, joilla viikottaiset kuljetukset terapiaan, yhdellä oikomishoito, toisella silmälasit... vaikka ei olisi kuin pari käyntiä vuodessa, niin kyllä niitä riittää joka viikolle.
No tehkää vielä neljäs erkkarilapsi niin saatte sen vuoden väsynein äiti-kruunun. erkkari=eristysnauha
nuistakin jutuista lapset voi mennä yksinään suurimpaan osaan.
Ai mihin voivat lapset mennä yksin?
Ehkä teillä siellä maalla taksi kuljettaa ovelta ovelle tai palvelut ovat kaikki siinä kirkonkylällä, mutta Helsingissä kulkeminen on vähän hankalaampaa. Esim. Pohjois-Helsingin terveyspalveluista osa on Itäkeskuksessa keskitetyssä perhekeskuksessa, eikä sinne päivälläkään kulkeminen onnistu yksin koululaisilta, saati päiväkoti-ikäiseltä.
Tuohon 14 käyntiin sisällytin vain ne käynnit, jotka kaikilla terveilläkin lapsilla on. Erityislasten käynnit tulevat siihen päälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ristus taas mitä lässytystä. AP voi käydä hakemassa mitallin itselleen.
Jos te lisäännytte tuollaisen miehen kanssa, jota ei lapsen asiat kiinnosta niin se on teidän valinta. Tiedän kyllä useamman tällaisen isän, mutta heidän luonne oli nähtävillä jo kauan ennen jälkikasvun ilmestymistä.
Mutta tiedän myös paljon isejä, jotka kantavat vastuun lapsen kasvatuksesta yms. AP:n vinkuminen on taas sitä tyypillistä yleistävää p@skaa suoraan sanottuna. Ja lisäksin näissä jaksaa aina huvittaa se, että jokaisesta arkisesta puuhasta saadaan tehtyä valtaisia uroteko.
Otetaan nyt sitten esimerkiksi vastakkainen tilanne. Minä, siis isä, olen huolehtinut aamutoimet siitä asti, kun kuopus oli kaksivuotias ja lapset menivät päiväkotiin. Olen varmistanut, että kaikki tarpeellinen on mukana. Tehnyt kasvomaalauksia, kun on ollut juhlat. Olen joitanut kouluun ja harrastuksiin liittyvät ilmoittautumiset. Olen vienyt lapset käytännössä kaikkiin neuvokäynteihin, koska pystyn helpommin sumplimaan työmenojani. Minä varmistan, että lapset ovat tehneet läksyt ja käy vaikeimmat asiat lasten kanssa yhdessä läpi, jne.
Ja tämä on ihan oma valintani. Mielestäni vaimoni ei ole saamaton tai mitä muita yleisiä haukkumanimiä täällä onkaan. Mutta en ymmärrä miten tuosta voi saada noin valtaisan stressin päälle. Lasten asioiden pyörittäminen on erittäin helppoa verrattuna vaikka työelämän projekteihin. Tämä "meta-asioiden"-hallinta on noussut ihmeelliseen asemaan, enkä tosiaa ymmärrä miksi siitä vouhkataan jatkuvasti, koska se ei nyt ole mikään maailman vaikein asia.
Siis olen koko ajan ollut sitä mieltä, että jajsaisin metatyötä + lapsiperhearkea oman työni ohella ihan hyvin, jos vastuu jakautuisikin kahden aikuisen harteille. Aiinä se uupuminen tulee, kun joudun hoitamaan kaiken yksin. Töiden jälkeen ruoanlaitot, läksyt, kaverit, harrastukset, synttärit, neuvolat, vasut, vaaterumbat, varusteet, ongelmat, huolet, mitä nyt milloinkin on. Hoidatko siis kaiken oman työsi ohella yksin ja sanot, että kevyttä on? Ok, mutta älä silti väheksy niitä jotka uupuvat sen kaiken alle. Sinä olet harvinaisuus. Meillä ihmisillä on voimavaroja yksilöllisesti.
Olet oikeassa siinä että jokainen on yksilö ja yksilölliset voimavarat.
Mietin vaan listaasi, kuulostaa niin turjilta stresseiltä. Joku vasu. Mikä siinä stressaa? Jos ei siis ole erityislasta. Kerran vuodessa käy lätisemässä 30 min päiväkodilla. Joo, onhan se aika varattava, mutta töiden puolesta on muutenkin 100 kalenterimerkintää. Ja neuvola. Päiväkoti-ikäisellä. Kerran vuodessa. Oikeastiko joku ottaa stressin tällaisesta asiasta ja uupuu.
Mies ollut reissutöissä aina ja olen käytännössä aina huolehtinut nuo yksin. Harrastuskuskaukset välillä stressasi kun oli kolme urheilevaa lasta. Mutta joku neuvola ja vasu. Ei ole jäänyt millään tasolla mieleen.
Meillä on kolme lasta, joiden pakolliset käynnit:
- 3x vasu/tavoitekeskustelu puolivuosittain päiväkodilla/koululla; kesto 30-60 min + matkat
- 3x neuvola/terveystarkastus vuosittain (syksy)
- 3x hammastarkastus vuosittain (syksy)
- 2x lauantaikoulupäivä (syksy, vanhemmat mukana)
- 3x joulujuhla (syksy)Tuosta tulee yhteensä 14 pakollista käyntiä, joista kaikki ovat työaikaan, paitsi lauantaikoulupäivät. Sen lisäksi muut käynnit. Ja meillä vielä pari erkkalasta, joilla viikottaiset kuljetukset terapiaan, yhdellä oikomishoito, toisella silmälasit... vaikka ei olisi kuin pari käyntiä vuodessa, niin kyllä niitä riittää joka viikolle.
No tehkää vielä neljäs erkkarilapsi niin saatte sen vuoden väsynein äiti-kruunun. erkkari=eristysnauha
nuistakin jutuista lapset voi mennä yksinään suurimpaan osaan.
No ei tehdä, kun ollaan jo erottu, kun sain tarpeekseni siitä, että kotityöt, metatyöt ja vielä perheen elatus kaatuikin yksin minulle. Mies paljastui itse nepsyksi ja on periyttänyt tosiaan lapsilleenkin näitä piirteitä. Helpossa lapsettomassa elämässä nämä piirteet eivät näkyneet, mutta perhe-elämässä kuormitus näkyi sulkeutumisena omaan kuplaansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ristus taas mitä lässytystä. AP voi käydä hakemassa mitallin itselleen.
Jos te lisäännytte tuollaisen miehen kanssa, jota ei lapsen asiat kiinnosta niin se on teidän valinta. Tiedän kyllä useamman tällaisen isän, mutta heidän luonne oli nähtävillä jo kauan ennen jälkikasvun ilmestymistä.
Mutta tiedän myös paljon isejä, jotka kantavat vastuun lapsen kasvatuksesta yms. AP:n vinkuminen on taas sitä tyypillistä yleistävää p@skaa suoraan sanottuna. Ja lisäksin näissä jaksaa aina huvittaa se, että jokaisesta arkisesta puuhasta saadaan tehtyä valtaisia uroteko.
Otetaan nyt sitten esimerkiksi vastakkainen tilanne. Minä, siis isä, olen huolehtinut aamutoimet siitä asti, kun kuopus oli kaksivuotias ja lapset menivät päiväkotiin. Olen varmistanut, että kaikki tarpeellinen on mukana. Tehnyt kasvomaalauksia, kun on ollut juhlat. Olen joitanut kouluun ja harrastuksiin liittyvät ilmoittautumiset. Olen vienyt lapset käytännössä kaikkiin neuvokäynteihin, koska pystyn helpommin sumplimaan työmenojani. Minä varmistan, että lapset ovat tehneet läksyt ja käy vaikeimmat asiat lasten kanssa yhdessä läpi, jne.
Ja tämä on ihan oma valintani. Mielestäni vaimoni ei ole saamaton tai mitä muita yleisiä haukkumanimiä täällä onkaan. Mutta en ymmärrä miten tuosta voi saada noin valtaisan stressin päälle. Lasten asioiden pyörittäminen on erittäin helppoa verrattuna vaikka työelämän projekteihin. Tämä "meta-asioiden"-hallinta on noussut ihmeelliseen asemaan, enkä tosiaa ymmärrä miksi siitä vouhkataan jatkuvasti, koska se ei nyt ole mikään maailman vaikein asia.
Siis olen koko ajan ollut sitä mieltä, että jajsaisin metatyötä + lapsiperhearkea oman työni ohella ihan hyvin, jos vastuu jakautuisikin kahden aikuisen harteille. Aiinä se uupuminen tulee, kun joudun hoitamaan kaiken yksin. Töiden jälkeen ruoanlaitot, läksyt, kaverit, harrastukset, synttärit, neuvolat, vasut, vaaterumbat, varusteet, ongelmat, huolet, mitä nyt milloinkin on. Hoidatko siis kaiken oman työsi ohella yksin ja sanot, että kevyttä on? Ok, mutta älä silti väheksy niitä jotka uupuvat sen kaiken alle. Sinä olet harvinaisuus. Meillä ihmisillä on voimavaroja yksilöllisesti.
Olet oikeassa siinä että jokainen on yksilö ja yksilölliset voimavarat.
Mietin vaan listaasi, kuulostaa niin turjilta stresseiltä. Joku vasu. Mikä siinä stressaa? Jos ei siis ole erityislasta. Kerran vuodessa käy lätisemässä 30 min päiväkodilla. Joo, onhan se aika varattava, mutta töiden puolesta on muutenkin 100 kalenterimerkintää. Ja neuvola. Päiväkoti-ikäisellä. Kerran vuodessa. Oikeastiko joku ottaa stressin tällaisesta asiasta ja uupuu.
Mies ollut reissutöissä aina ja olen käytännössä aina huolehtinut nuo yksin. Harrastuskuskaukset välillä stressasi kun oli kolme urheilevaa lasta. Mutta joku neuvola ja vasu. Ei ole jäänyt millään tasolla mieleen.
Meillä on kolme lasta, joiden pakolliset käynnit:
- 3x vasu/tavoitekeskustelu puolivuosittain päiväkodilla/koululla; kesto 30-60 min + matkat
- 3x neuvola/terveystarkastus vuosittain (syksy)
- 3x hammastarkastus vuosittain (syksy)
- 2x lauantaikoulupäivä (syksy, vanhemmat mukana)
- 3x joulujuhla (syksy)Tuosta tulee yhteensä 14 pakollista käyntiä, joista kaikki ovat työaikaan, paitsi lauantaikoulupäivät. Sen lisäksi muut käynnit. Ja meillä vielä pari erkkalasta, joilla viikottaiset kuljetukset terapiaan, yhdellä oikomishoito, toisella silmälasit... vaikka ei olisi kuin pari käyntiä vuodessa, niin kyllä niitä riittää joka viikolle.
No tehkää vielä neljäs erkkarilapsi niin saatte sen vuoden väsynein äiti-kruunun. erkkari=eristysnauha
nuistakin jutuista lapset voi mennä yksinään suurimpaan osaan.
Ai mihin voivat lapset mennä yksin?
Ehkä teillä siellä maalla taksi kuljettaa ovelta ovelle tai palvelut ovat kaikki siinä kirkonkylällä, mutta Helsingissä kulkeminen on vähän hankalaampaa. Esim. Pohjois-Helsingin terveyspalveluista osa on Itäkeskuksessa keskitetyssä perhekeskuksessa, eikä sinne päivälläkään kulkeminen onnistu yksin koululaisilta, saati päiväkoti-ikäiseltä.
Tuohon 14 käyntiin sisällytin vain ne käynnit, jotka kaikilla terveilläkin lapsilla on. Erityislasten käynnit tulevat siihen päälle.
Niihin myös odotetaan ainakin toisen vanhemman osallistuvan.
Ja lusäksi se hammashoito määräytyy koulun mukaan, ei kotiosoitteen, jolloin meilläkin esim väkisin lapsia ohjataan Töölöön hammastarkastuksiin, vaikka edes se koulukaan ei ole siellä, emmekä asu lähelläkään.
T toinwn helsinkiläinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olette te suorittajaäidit toisaalta oikeassakin.
Mutta, miehenä näkökulmani asiaan on myös se, että naiset ovat ihan itse luoneet sen suorittamisympäristönsä ja ne normit, joiden mukaan tämä koko systeemi pyörii. Miesten mielestä siinä on reippaasti yli puolet joutavanpäiväistä höpöhöpöä, jota ilmankin tultaisiin toimeen.
Ja koska miehet pitävät osaa teidän keksinnöistänne höpöhöpönä, eivät he myöskään ole kovin innokkaita sitten niiden eteen näkemään vaivaakaan.
Kärjistetään:
- Jos miehet saisivat päättää, ei sukulaisten luona vierailtaisi --> kenenkään ei tarvitse miettiä vähääkään, että tuliko nyt Emma-Inkerille pakattua vaippoja ja sukkia yms riittävästi.
- Jos miehet saisivat päättää, ei koulusta läheteltäisi mitään lappuja eikä wilma-viestejä, eikä pidettäisi kaiken maailman vanhempainiltoja --> kenenkään ei tarvitse miettiä, onko viestit luettu ja onko leivottu johonkin myyjäisiin ja koska sinne vanhempainiltaan pitää olla lähdössä.
- Jos miehet saisivat päättää, kotona siivottaisiin vähän isommin kerran parissa kuukaudessa --> kenekään ei tarvitsisi stressata sotkuisesta kodista, kun joka kodissa näyttäisi samalta, legoja ja vaatteita pitkin lattioita (se jota häiritsee, voi tarpeen tullen työntää vaikka lumilapiolla enimmät seinän viereen).
- Jos miehet saisivat päättää, ei mietittäisi koko ajan jotain ruuan terveellisyyttä ja hammaslääkäriaikoja ja vaatehankintoja --> kenenkään ei tarvitsisi stressata ja suunnitella, eleltäisiin vaan menemään ihan rauhassa.
- Jos miehet saisivat päättää, lapset ja aikuiset eivät harrastaisi läheskään niin paljon kuin nykyään --> kenenkään ei tarvitsisi aikatauluttaa päiväänsä ja kuljettaa autolla pikku pataljoonan verran väkeä joka ilta ympäri kaupunkia.
jne...
Huutonaurua!
Ei ihme, että eron jälkeen miehet ovat yksinäisiä, kun kaikki yhteydenpito on ollut naisen varassa. Mies ihmettelee myöhemmin, miksei edes lapset soita tai tule käymään.
Miehille on ihan sama, miten lapset pärjäävät koulussa. Ei ihme, että pojilla menee huonosti, kun iskä on sitä mieltä, että hoida itte koulusi.
Sinulla ei taida olla hajuakaan, miten paljon työläämpää on pestä pinttynyttä likaa? Aikaa ja vaivaa menee monin verroin enemmän mitä säännöllisesti siivoamalla.
Lapsuuden huono ruokavalio näkyy viimeistään keski-iässä. Eikö sinua kiinnosta lapsen terveys, ei edes se, että hampaista pidetään huolta? Hammasta alkaa särkeä, kun reikä menee tarpeeksi syvälle ja hermosärky on kovaa. Iskäkö se pakkasaamuna ihmettelee, kun lapsille ei olekaan lämmintä vaatetta päälle? Mitä sinä itse laitat päällesi talven ensimmäisenä kunnon pakkaspäivänä?
Harrastuksesta voi saada jopa ammatin. Muuten en viitsi edes luetella, mitä hyviä puolia hyvistä harrastuksista on lapsille.
Nämä rennot miehet varmaan unohtavat vaihtaa autoon renkaat tai jos vaihtavatkin, niin vain kolme ja nekin huonosti kiinnitettyinä. Auton varoitusvalot saavat vilkkua rauhassa, mitä niistä välittämään. Ei katsastuksenkaan kanssa ole niin nuukaa ja liikennevakuutusten maksupäivä on vaan ohjeellinen asia. Liikennesäännötkin on vaan nössöjä varten. Noinhan se menee, jos miehet saisivat päättää.
Meillä mies oikeasti vaihtoi vaan kolme talvirengasta autoon viime vuonna... Raskaana ja vastasyntyneen kanssa sitten jäin jumiin milloin minnekin, vaikka ajokokemusta paljon, ettei siitä ollut kiinni. Onneksi ei sattunut mitään vakavaa. Ja kyllä minä hoidan auton huollot ja katsastukset meidän perheessä. Kaiken muun lisäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olette te suorittajaäidit toisaalta oikeassakin.
Mutta, miehenä näkökulmani asiaan on myös se, että naiset ovat ihan itse luoneet sen suorittamisympäristönsä ja ne normit, joiden mukaan tämä koko systeemi pyörii. Miesten mielestä siinä on reippaasti yli puolet joutavanpäiväistä höpöhöpöä, jota ilmankin tultaisiin toimeen.
Ja koska miehet pitävät osaa teidän keksinnöistänne höpöhöpönä, eivät he myöskään ole kovin innokkaita sitten niiden eteen näkemään vaivaakaan.
Kärjistetään:
- Jos miehet saisivat päättää, ei sukulaisten luona vierailtaisi --> kenenkään ei tarvitse miettiä vähääkään, että tuliko nyt Emma-Inkerille pakattua vaippoja ja sukkia yms riittävästi.
- Jos miehet saisivat päättää, ei koulusta läheteltäisi mitään lappuja eikä wilma-viestejä, eikä pidettäisi kaiken maailman vanhempainiltoja --> kenenkään ei tarvitse miettiä, onko viestit luettu ja onko leivottu johonkin myyjäisiin ja koska sinne vanhempainiltaan pitää olla lähdössä.
- Jos miehet saisivat päättää, kotona siivottaisiin vähän isommin kerran parissa kuukaudessa --> kenekään ei tarvitsisi stressata sotkuisesta kodista, kun joka kodissa näyttäisi samalta, legoja ja vaatteita pitkin lattioita (se jota häiritsee, voi tarpeen tullen työntää vaikka lumilapiolla enimmät seinän viereen).
- Jos miehet saisivat päättää, ei mietittäisi koko ajan jotain ruuan terveellisyyttä ja hammaslääkäriaikoja ja vaatehankintoja --> kenenkään ei tarvitsisi stressata ja suunnitella, eleltäisiin vaan menemään ihan rauhassa.
- Jos miehet saisivat päättää, lapset ja aikuiset eivät harrastaisi läheskään niin paljon kuin nykyään --> kenenkään ei tarvitsisi aikatauluttaa päiväänsä ja kuljettaa autolla pikku pataljoonan verran väkeä joka ilta ympäri kaupunkia.
jne...
Huutonaurua!
Ei ihme, että eron jälkeen miehet ovat yksinäisiä, kun kaikki yhteydenpito on ollut naisen varassa. Mies ihmettelee myöhemmin, miksei edes lapset soita tai tule käymään.
Miehille on ihan sama, miten lapset pärjäävät koulussa. Ei ihme, että pojilla menee huonosti, kun iskä on sitä mieltä, että hoida itte koulusi.
Sinulla ei taida olla hajuakaan, miten paljon työläämpää on pestä pinttynyttä likaa? Aikaa ja vaivaa menee monin verroin enemmän mitä säännöllisesti siivoamalla.
Lapsuuden huono ruokavalio näkyy viimeistään keski-iässä. Eikö sinua kiinnosta lapsen terveys, ei edes se, että hampaista pidetään huolta? Hammasta alkaa särkeä, kun reikä menee tarpeeksi syvälle ja hermosärky on kovaa. Iskäkö se pakkasaamuna ihmettelee, kun lapsille ei olekaan lämmintä vaatetta päälle? Mitä sinä itse laitat päällesi talven ensimmäisenä kunnon pakkaspäivänä?
Harrastuksesta voi saada jopa ammatin. Muuten en viitsi edes luetella, mitä hyviä puolia hyvistä harrastuksista on lapsille.
Nämä rennot miehet varmaan unohtavat vaihtaa autoon renkaat tai jos vaihtavatkin, niin vain kolme ja nekin huonosti kiinnitettyinä. Auton varoitusvalot saavat vilkkua rauhassa, mitä niistä välittämään. Ei katsastuksenkaan kanssa ole niin nuukaa ja liikennevakuutusten maksupäivä on vaan ohjeellinen asia. Liikennesäännötkin on vaan nössöjä varten. Noinhan se menee, jos miehet saisivat päättää.
Meillä mies oikeasti vaihtoi vaan kolme talvirengasta autoon viime vuonna... Raskaana ja vastasyntyneen kanssa sitten jäin jumiin milloin minnekin, vaikka ajokokemusta paljon, ettei siitä ollut kiinni. Onneksi ei sattunut mitään vakavaa. Ja kyllä minä hoidan auton huollot ja katsastukset meidän perheessä. Kaiken muun lisäksi.
mikset vaihtanut sitä neljättä? ei raskaus ole sairaus.
eikä siihen mene uin 5 min ku nakkaa renkaan paikalleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sivuhuom. keskustelun ohi:
...jaksaa jaksaa... Täytyy kyllä ihailla näiden metatyösankareiden sinnikkyyttä palstailussa. Joka kerta kun vilkaisee av:ta on joku vastaava palsta etusivulla. Täytyy myöntää, että tuo metatyö vie todellakin hurjasti aikaa ja energiaa, erityisesti tämä metapalstailu.
Vierailija kirjoitti:
sivuhuom. keskustelun ohi:
...jaksaa jaksaa... Täytyy kyllä ihailla näiden metatyösankareiden sinnikkyyttä palstailussa. Joka kerta kun vilkaisee av:ta on joku vastaava palsta etusivulla. Täytyy myöntää, että tuo metatyö vie todellakin hurjasti aikaa ja energiaa, erityisesti tämä metapalstailu.
Sinä, Minuuttimies, näitä ketjuja ylhäällä pidät ja aloittelet.
Ja palstailet 24/7 työksesi. Aina täällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
sivuhuom. keskustelun ohi:
...jaksaa jaksaa... Täytyy kyllä ihailla näiden metatyösankareiden sinnikkyyttä palstailussa. Joka kerta kun vilkaisee av:ta on joku vastaava palsta etusivulla. Täytyy myöntää, että tuo metatyö vie todellakin hurjasti aikaa ja energiaa, erityisesti tämä metapalstailu.
Täällä on useampi kirjoittaja, joka on kokenut epäreiluutta kotitöiden jaossa. Ja useimmilla ihmisillä on kuitenkin hetki tai muutama päivässä, jolloin voi selata nettiä, vaikka olisikin kiireinen. Esimerkiksi julkisissa matkalla töistä päiväkodille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä keskustelu on niin tasotonta miesvihan ja sukupuolistereotypioiden tykitystä ettei tähän oikeastaan kannattaisi osallistuakaan. Teen sen silti.
Oli puhe matkatavaroiden pakkaamisesta. Olkoon se hyvä esimerkki. Se ei ole sukupuolikysymys eikä kerro osaamattomuudesta, jos asioihin suhtautuu eri tavoin. Osa on ylihuolehtivia varmistajia, jotka pohtivat kaikki mahdolliset tilanteet ja kriisit ja varautuvat kaikkeen. He pakkaavat mukaan koko lääkekaapin ja kahden päivän varamuonat sekä kolminkertaisen määrän vaatekertoja kaikkiin eri sääolosuhteisiin. Osa on rentoja tilanteenmukaanluovijoita, jotka pakkaavat oikeasti ihan välttämättömimmän ja ottavat varalta rahaa, niin että yllätysten edessä puuttuvat jutut voi ostaa reissun päällä.
Tämä rennompi lähestymistapa voi olla myös opittua kokemusta. Mulla on takana työn puitteissa satoja matkapäiviä ja olen hiljalleen kehittänyt pakkaamisen ja muut lähdön rutiinit aika virtaviivaisiksi. Aiemmin pakkasin kaiken varman päälle ja tuplasti, joten raahasin isoissa laukuissa turhaa tavaraa ympäri maailmaa. Opin vähitellen käsittämään oikeasti tarpeelliset asiat ja tajusin, että on suorastaan vaikeaa päätyä matkoilla sellaisiin paikkoihin, joista ei löydy ruoka- ja vaatekauppaa sekä apteekkia varten säteeltä. Viimeinen silaus ennakkovarautumisen turhuuteen tuli, kun kaikki se huolella pakattu varmuus hävisi lentokenttien syövereihin pariin otteeseen, joten mukanani olikin sitten tasan se, mitä oli ylläni.
Lasten kanssa matkatessakin ne oikeasti välttämättömät asiat on melko vähät. Suurin osa varmisteluista on sellaista mitä voi suunnitellusti täydentää tai yllätyksissä hankkia reissun päällä. Tietty perussetti tarvikkeita on sama normaali kuin kotonakin, joten jos lapsen hoidosta mitään käsittää eli sitä tekee muutenkin, niin samalla kaavalla se menee matkallakin. Toki on hyvä haukkua isiä, jotka eivät ole kotonakaan lastaan koskaan esim täyttä vuorokautta omatoimisesti hoitaneet - mutta syyllistä voi alkaa vilkuilla peilin kautta silloin.
Lähdetään viikon etelänlomalle. Ensimmäiseen kolmeen päivään lapset eivät pääse uimaan tai leikkialueelle. Koska varusteita puuttuu.
Neljäs päivä ja viides päivä shoppaillaan niitä varusteita.
Kuudes päivä lomaillaan paitsi että istutaan hotellihuoneessa odottamassa lääkäriä, koska ei ole niitä lääkkeitä.
Seitsemäntenä lähdetään kotiin.
Kotona joka mukulalla on sitten vähän käytettyjä tarvikkeita läjäpäin. Joita äiti sitten lajittelee ja hinnoittelee kirpparille.
Ja viikon päästä tulee 300 euron ylimääräinen lasku tarvikkeista ja vaatteista joita ei olisi tarvinnut ostaa.
Meillä metsästettiin puolet Välimeren lomasta vaippoja meidän 2-vuotiaalle. Housuvaippoja ei ollutkaan kuin lähimmässä hypermarketissa, joten teimme sinne erikseen matkan. Väärillä vaipoilla sitten sotkimme esim. hotellin patjoja ja vaihdatimme niitä uusiin. Tosi hyvää ajankäyttöä lomalla. Kun neuvottiin, ettei vaippoja kannata Suomesta sinne rahdata.
Minulle sanottiin aikoinaan että Pekingistä saa aivan kaikkea. Mentiin sinne helmikuussa ja missään ei ollut enää lasten talvivaatteita myynnissä. Vain kevätvaatteita.
Pekingistä saa aivan taatusti talvivaatteita helmikuussa, siellä on noihin aikoihin kunnon pakkasia, ei tartte edes kovaa metatyötä. Ihan kun kävelee lähimpään Decathloniin niin saa paitsi helposti, myös edullisesti koko talvigarderoobin.
Tämä olisi luultavasti selvinnyt ihan kysymällä hotellin respasta. Google ei ole Kiinassa kiva kaveri kun he eivät sitä käytä, he käyttävät Baidua.
Nää on oikeasti helppoja asioita jos yhtään miettii. Joku etsii Kanarialla 6 päivää vaippoja ja sitten keksii matkustaa viereiseen kaupunkiin. Miksi ei päivänä 1? Olen matkustanut paljon kolmen pienen lapsen kanssa ja asunutkin tuolla Pekingissä. Kyllähän se suunnittelua vaatii, mutta että vaippojen takia menee loma pilalle. En vaan ymmärrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onhan tuo "pärjäisi viikon eskarin leikimökissä" varustelukin nyt ihan pimahtanutta. Ja aivan turhaa. Jos suurinpiirtein on asialliset ulkokamppeet ja ne luistimet mukana, niin sillä pääsee jo pitkälle. Ei se luistelutunti nyt mikään selviytymisleiri ole.
Kyllä meillä on kuluneen 18 vuoden ja kolmen lapsen kanssa unohtunut luistimia, jäänyt lukematta viestejä, palauttamatta lomalaan, on eletty kesällä ruokailun suhteen kuin pellossa (ei tarkkoja ruoka-aikoja jne.). Silti on ihan täyspäisiä ja fiksuja nuoria kasvanut vaikkei hulluna ole suoritettukaan ja jo aika pienenä ovat osanneet ottaa vastuuta mm. harrastusvälineistä.
Ne äidit jotka pimahtavat jo jostain eskarin luistelutunnin varustelusta ovat kyllä hemmetinmoisessa pulassa kun koulu alkaa ja Wilma alkaa tuutata muutosta ja muutoksen muutosta ja vielä korjausta edelliseen muutosviestiin. Huomenna on uintia. Ei sittenkään, onkin luistelua. Eikun sisäliikuntaa (ja vika viesti tulee tietenkin klo 21 edellisenä iltana Wilmaan).
Lapsi ei kyllä mene rikki siitä jos kerran luistimet puuttuu tai kurahanskat on jääneet kotiin. Kyllä siitä selvitään, vaikkei se nyt mukavaa tietty ole kenellekään.
Tottakai se on aivan turhaa! Pointti olikin, että toisin kuin keskustelussa väitettiin, äidit eivät ole opetelleet asioita kämmäilemällä, vaan hankkimalla tietoa itsenäisesti, varautumalla vähän kaikkeen, ja sitten kokemuksen myötä osaavat karsia esim. juuri tuota luistelukassin sisältöä. Äitien ei siis tarvitse missään vaiheessa jättää lapsia itkemään yksin, ilman varusteita, vaan jostain syystä äidit ovat kykeneviä oppimaan myös itsenäisesti tietoa hankkimalla.
Kyllä minullakin asioita unohtuu, mutta ei tulisi mieleenkään uhriutua ja väittää, että se on mieheni vika, kun hän ei ole antanut minulle mahdollisuutta oppia.
Ja omat lapseni ovat jo yläasteella ja lukiossa, joten todellakin tiedän. Miehelläni sen sijaan ei vieläkään ole wilma-tunnuksia, kuten ei monella muullakaan tuttavaperheiden isillä. Joillakin on, mutta he kirjautuvat sinne ehkä kerran kuukaudessa, tai vuodessa.
En yritä aloituksellani keskustella mistään yksittäisestä tapahtumasta, vaan yleisesti ihmetellä niitä asenteita ja odotuksia, mitä isiin ja äiteihin kohdistetaan.
ap
Ohis. Minä olen perheeni äiti, enkä ole ikinä käynyt Wilmassa. Näin ollen en osaa sanoa, mitä kaikkea mieheni on siellä unohdellut. Mutta lapset menestyvät koulussa hyvin.
Tätä täällä on yritetty selittää. Vastuunjako tarkoittaa sitä, että se vastuu Wilmasta on kenellä sitten onkaan, eikä toinen sekaannu siihen.
Näin juuri. Ja jos Wilmaan tulee viime hetken muutoksia, niin no not, koulun oma moka jos suurimmalla osalla oppilaista väärät varusteet. Omat lapset jo lukiossa enkä hirveän paljon ole Wilmaa seurannut, silloin tällöin tsekannut ja samoin mies. Hyvin on mennyt. Muutenkin tuo suorittajaäiti tai isä ajatus on meille vieras, ollaan vanhempia molemmat, meillä ollut mukavat lapset ja kiva perhe. Yhdessä viihdytään ja relataan, arki hoidetaan mahdollisimman sujuvaksi vähällä stressaamisella. Kun nyt jälkikäteen miettii paljonko parempaa vanhemmuutta olisi ollut ettei ne Villen luistimet olisi unohtuneet kolmannen luokan talvella toiselta luistelukerralta (koulussa varavälineitä joita saa lainaan), tai Ella jäänyt jälki-istunnossa tekemään kolmatta kertaa unohtuneita läksyjään... No, tuskin ängstäys ja stressaantuminen noista olisi heidän lapsuuttaan onnellisemmaksi tehnyt. Tuo suorittajuus ja pikkuasioista stressaaminen on luonteenpiirre, valitettavsti näyttää olevan yleisempää naisilla kuin miehillä. Se näkyy hartiakipuina ja pänsärkyinä, korkeana verenpaineena ja lyhyempänä odotuselinikänä. Eli siitä kannattaa opetella eroon. Lapset saa aikuisiksi ja arjen sujumaan huomattavan paljon vähemmällä metatyöhermoilulla kuin mitä täällä annetaan ymmärtää - ja kodin ilmapiirikin pysyy paljon kivempana kaikille.
Siis hetkinen? Naisten stressaus näkyy miehiä lyhyempänä odotettavana elinikänä? Ehkei kuitenkaan..:
Muuten tuossa oli kyllä paljon asiaa.
Perheelliset naisethan elävät lyhyempään kuin ”vanhat piiat”, miehillä tilanne taas päinvastainen. Perheelliset miehet elävät pidempään kuin ei-perheelliset. Veikkaan että tässä keskustelussa tullut esille monta syytä tähän. Naiset joutuvat yleensä ottamaan vastuun perheen ja kodin asioista, syytä en osaa sanoa ja se on väärin. Eri asia olisi jos olisivat kotirouvina. Mutta ei kun joutuvat hoitamaan sekä työn että kodin ja perheen. Mies hyvä jos hoitaa itsensä ja oman työnsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä keskustelu on niin tasotonta miesvihan ja sukupuolistereotypioiden tykitystä ettei tähän oikeastaan kannattaisi osallistuakaan. Teen sen silti.
Oli puhe matkatavaroiden pakkaamisesta. Olkoon se hyvä esimerkki. Se ei ole sukupuolikysymys eikä kerro osaamattomuudesta, jos asioihin suhtautuu eri tavoin. Osa on ylihuolehtivia varmistajia, jotka pohtivat kaikki mahdolliset tilanteet ja kriisit ja varautuvat kaikkeen. He pakkaavat mukaan koko lääkekaapin ja kahden päivän varamuonat sekä kolminkertaisen määrän vaatekertoja kaikkiin eri sääolosuhteisiin. Osa on rentoja tilanteenmukaanluovijoita, jotka pakkaavat oikeasti ihan välttämättömimmän ja ottavat varalta rahaa, niin että yllätysten edessä puuttuvat jutut voi ostaa reissun päällä.
Tämä rennompi lähestymistapa voi olla myös opittua kokemusta. Mulla on takana työn puitteissa satoja matkapäiviä ja olen hiljalleen kehittänyt pakkaamisen ja muut lähdön rutiinit aika virtaviivaisiksi. Aiemmin pakkasin kaiken varman päälle ja tuplasti, joten raahasin isoissa laukuissa turhaa tavaraa ympäri maailmaa. Opin vähitellen käsittämään oikeasti tarpeelliset asiat ja tajusin, että on suorastaan vaikeaa päätyä matkoilla sellaisiin paikkoihin, joista ei löydy ruoka- ja vaatekauppaa sekä apteekkia varten säteeltä. Viimeinen silaus ennakkovarautumisen turhuuteen tuli, kun kaikki se huolella pakattu varmuus hävisi lentokenttien syövereihin pariin otteeseen, joten mukanani olikin sitten tasan se, mitä oli ylläni.
Lasten kanssa matkatessakin ne oikeasti välttämättömät asiat on melko vähät. Suurin osa varmisteluista on sellaista mitä voi suunnitellusti täydentää tai yllätyksissä hankkia reissun päällä. Tietty perussetti tarvikkeita on sama normaali kuin kotonakin, joten jos lapsen hoidosta mitään käsittää eli sitä tekee muutenkin, niin samalla kaavalla se menee matkallakin. Toki on hyvä haukkua isiä, jotka eivät ole kotonakaan lastaan koskaan esim täyttä vuorokautta omatoimisesti hoitaneet - mutta syyllistä voi alkaa vilkuilla peilin kautta silloin.
Lähdetään viikon etelänlomalle. Ensimmäiseen kolmeen päivään lapset eivät pääse uimaan tai leikkialueelle. Koska varusteita puuttuu.
Neljäs päivä ja viides päivä shoppaillaan niitä varusteita.
Kuudes päivä lomaillaan paitsi että istutaan hotellihuoneessa odottamassa lääkäriä, koska ei ole niitä lääkkeitä.
Seitsemäntenä lähdetään kotiin.
Kotona joka mukulalla on sitten vähän käytettyjä tarvikkeita läjäpäin. Joita äiti sitten lajittelee ja hinnoittelee kirpparille.
Ja viikon päästä tulee 300 euron ylimääräinen lasku tarvikkeista ja vaatteista joita ei olisi tarvinnut ostaa.
Meillä metsästettiin puolet Välimeren lomasta vaippoja meidän 2-vuotiaalle. Housuvaippoja ei ollutkaan kuin lähimmässä hypermarketissa, joten teimme sinne erikseen matkan. Väärillä vaipoilla sitten sotkimme esim. hotellin patjoja ja vaihdatimme niitä uusiin. Tosi hyvää ajankäyttöä lomalla. Kun neuvottiin, ettei vaippoja kannata Suomesta sinne rahdata.
Minulle sanottiin aikoinaan että Pekingistä saa aivan kaikkea. Mentiin sinne helmikuussa ja missään ei ollut enää lasten talvivaatteita myynnissä. Vain kevätvaatteita.
Pekingistä saa aivan taatusti talvivaatteita helmikuussa, siellä on noihin aikoihin kunnon pakkasia, ei tartte edes kovaa metatyötä. Ihan kun kävelee lähimpään Decathloniin niin saa paitsi helposti, myös edullisesti koko talvigarderoobin.
Tämä olisi luultavasti selvinnyt ihan kysymällä hotellin respasta. Google ei ole Kiinassa kiva kaveri kun he eivät sitä käytä, he käyttävät Baidua.
Nää on oikeasti helppoja asioita jos yhtään miettii. Joku etsii Kanarialla 6 päivää vaippoja ja sitten keksii matkustaa viereiseen kaupunkiin. Miksi ei päivänä 1? Olen matkustanut paljon kolmen pienen lapsen kanssa ja asunutkin tuolla Pekingissä. Kyllähän se suunnittelua vaatii, mutta että vaippojen takia menee loma pilalle. En vaan ymmärrä.
Eipä ollut. Ammattiopas etsi ja kyseli. Kaupoissa sanottiin että kevätmallistoa myydään nyt.
Ja kyllä minä että siellä on kylmää. Me oltiin siellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyllä pekingissä on niitä kamppeita, se että joku on ammattiopas,ei tarkota että ne kaiken tietäs.
Joskus ns. asiantuntijan tarkistama metalli kiinasta on sitte osoittautunu ihan romuraudaksi kun ollut täällä määränpäässä...
Asuin siellä vähän vajaa 3 vuotta, ja takuulla löyty mitä tartti, ihan millon vaan .
Vierailija kirjoitti:
kyllä pekingissä on niitä kamppeita, se että joku on ammattiopas,ei tarkota että ne kaiken tietäs.
Joskus ns. asiantuntijan tarkistama metalli kiinasta on sitte osoittautunu ihan romuraudaksi kun ollut täällä määränpäässä...
Asuin siellä vähän vajaa 3 vuotta, ja takuulla löyty mitä tartti, ihan millon vaan .
Ai nytkö Minuuttimies on muka-asunut Kiinassakin. Voi yhyren kerran tätä pelleä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
sivuhuom. keskustelun ohi:
...jaksaa jaksaa... Täytyy kyllä ihailla näiden metatyösankareiden sinnikkyyttä palstailussa. Joka kerta kun vilkaisee av:ta on joku vastaava palsta etusivulla. Täytyy myöntää, että tuo metatyö vie todellakin hurjasti aikaa ja energiaa, erityisesti tämä metapalstailu.
Sinä, Minuuttimies, näitä ketjuja ylhäällä pidät ja aloittelet.
Ja palstailet 24/7 työksesi. Aina täällä.
Ainahan täällä nyt joku tietenkin on. Ongelmasi on, että luulet kaikkien eri ihmisten olevan yksi ja sama henkilö ja se tuottaa sulle melkoisesti stressiä näemmä.
No minun lapsillani on sellainen isä joka osaa ja haluaa huolehtia harrastuksista, hammaslääkäreistä ja päiväkotirepun sisällöstä. Paremmin kuin minä.
Ihan käsittämätön asetelma, että vain ÄITI voi osata, ja jos on onnekas niin mies voi oppia mutta toisaalta ei ehkä kannata antaa edes yrittää kun ei se onnistu kuitenkaan ja lapsi kärsii.
Oikeasti, kyllä te naiset olette ihan itse luoneet tuon tilanteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
sivuhuom. keskustelun ohi:
...jaksaa jaksaa... Täytyy kyllä ihailla näiden metatyösankareiden sinnikkyyttä palstailussa. Joka kerta kun vilkaisee av:ta on joku vastaava palsta etusivulla. Täytyy myöntää, että tuo metatyö vie todellakin hurjasti aikaa ja energiaa, erityisesti tämä metapalstailu.
Sinä, Minuuttimies, näitä ketjuja ylhäällä pidät ja aloittelet.
Ja palstailet 24/7 työksesi. Aina täällä.
Ainahan täällä nyt joku tietenkin on. Ongelmasi on, että luulet kaikkien eri ihmisten olevan yksi ja sama henkilö ja se tuottaa sulle melkoisesti stressiä näemmä.
Sinä, Minuuttimies, täällä päivystät. Se mitään stressiä aiheuta, mukavahan sinulle on nauraa!
Tää on toki mennyt typeräksi jankkaamiseksi, mutta yritän kuitenkin:
-yksi asiakokonaisuus tässä on se, mitä tehdä jos äiti on vastuussa kaikista välttämättömistä ja ei-välttämättömistä, mutta lapselle kivoista ja tärkeistä jutuista. Tässä keskustelussa ei kannata alkaa jankata siitä, että mitä siitä jos lapsella on eriparisukat. Tässä järkevä alkuoletus on, että puhutaan lapselle välttämättömistä tai tärkeistä jutuista.
-toinen, edellisestä erillinen keskustelu on se, mikä on välttämätöntä ja tärkeää, ja mikä ei.
Tässä koko ajan sotketetaan nämä kaksi ja siksi ei päästä mihinkään. Eli esim kun näiltä isäaktivisteilta loppuu argumentit niin vedetään heti esiin nuo eriparisukat. Ei näin! Jos et kerta kaikkiaan usko, että tärkeiden asioiden vastuu koskaan jakautuu oikeasti epätasaisesti perheessä, niin sano se suoraan ja poistu keskustelusta.
Alue: Aihe vapaa
Sinulle minä vastailen, Minuuttimies.