Lue keskustelun säännöt.
Annatko miehen tehdä virheitä, vaikka lapsi kärsisi siitä?
03.09.2019 |
Et siis muistuta, vahdi, kysele perään, onko mies hoitanut hänen vastuulleen annetun tehtävän.
Minä en pysty olemaan lapsilleni niin julma. Mies voisi esim ihan hyvin olla antamatta lapsille ruokaa koko päivänä ja kaikki nälkäkiukku kaatuisi illalla mun päälle.
Kommentit (137)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mieheni on valitettavasti tällainen itsekäs tollo, joka ei osaa ajatella lapsen tarpeita etukäteen. Aina sanoo, että ”No se lapsi ottaa ja lämmittää ruokansa sit ite, oppiipahan tekemään.” 6-vuotias laitta ruokansa itse, joopa joo. Ja katsoo vieressä kun isä itse syö...?
Kun lapsi oli taapero, mies ihmetteli aina kiukkuisena, kun ”lapsi vaan huutaa ja temppuilee” eikä tajunnut, että nälästähän tällainen johtuu. Lapselle ehti tulla jo niin suunnaton nälkä, että alkoi kiukuttelu.
Myös lähteminen ja pakkaaminen on isälle mahdotonta. Aina unohtuisi puolet tavaroista pois, mutta hän ajattelee, että ”ostetaan niitä vaippoja sitten matkalta”. Jep, kun hätä on jo kädessä. Sitten raivoaa, kun vauvan vaatteet on p-skassa ja vaippoja/vaihtovaatetta ei ole mukana yhtään, että vauvan vika - miksi paskoo?!
Ei ollut tällainen seurustellessa, vaan vasta lasten synnyttyä on paljastunut tällainen valuvika. Ajattelee aina, että äidin tehtävä on huolehtia tämä kaikki. Saisin riidellä tästä aina. Mutta hänen oma isänsä oli juuri näitä isiä, jotka katosivat sanomalehden taa eivätkä osallistuneet vauvanhoitoon. Ainoastaan kurinpitoon.
Kyllä se oikeasti oli näkyvissä jo seurusteluvaiheessa, et vain kiinnittänyt siihen huomiota koska elämäntilanteenne oli sellainen jossa kotitöitä ei ollut niin paljon. Mutta en tiedä yhtään tapausta jossa suvereenisti kotihommia itsenäisesti tekevä mies olisi äkkiä lasten synnyttyä lopettanut täysin kaiken ymmärtämisen kodin- ja lastenhoidon vaatimuksista.
Juuri niin. Mutta toisinkin.
Seurusteluvaiheessa tehdään yhdessä ruokaa. Se tarkoittaa esim. sitä, että mies paistaa lihat ja nainen tekee lisukkeet, pilkkoo salaatit, tekee kastikkeen, kattaa pöydän, tekee jälkiruoan jne. Ollaanhan hänen kotonaan, joten hän tietää, missä astiat ovat ja osaa käyttää koneita. Lihan paisto kuitenkin on helppo homma miehellekin. Kivaa tehdä yhdessä. Aterian jälkeen mies osallistuu tasavertaisesti nostamalla astiat pöydästä tiskipöydälle. Nainen kaapii tähteet, tiskaa astiat, pyyhkii pöydät, laittaa rekvisiitan takaisin kaappeihin. Tietäähän hän kotinsa systeemit ja astioiden oikean paikan ja jäjrestyksen. Kivaa tehdä yhdessä. Ihana, osallistuva mies.
Kymmenen vuoden kuluttua mies edelleen voi paistaa lihan ja nostaa astiat ruokapöydästä tiskipöydälle. Jos sattuu olemaan kotona. Hän tekee yhä yhdessä, kuten aina ennenkin. Hyvillä mielin, mitenkään taakaksi osuuttaan kokematta. Totuttuun yhteiseen tapaan. Nainen tosin on siinä välissä ottanut taakakseen neljä kertaa suuremman kodin hoitamisen, pari huollettavaa mukulaa vaippineen ja päivähoitoineen sekä sata muuta juoksuasiaa, viisi ateriaa päivässä sekä miehen eväät töihin, miehen vaatehuollon, ynnä muuta. Sitten ihmetellään kun mies onkin laiska ja saamaton aikuisvauva. Miten näin pääsi käymään?
Joko miehen luonteenlaatu on sellainen, eikä sitä alun seukkailuvaiheessa vaan tajunnut, koska omakin kuormitus oli kevyt, tai sitten ihan itse on mennyt tyrimään siinä, että on vapaaehtoisesti tai jopa väkisin ominut kaikki hommat omalle vastuulleen ja työntänyt miehen ulos kotiin ja perheeseen liittyvistä asioista.
Juuri tuota tarkoitin. Mies voi vaikuttaa osallistuvalta jos sitä tekemistä on aika vähän. Mutta kyllä se "oikea" kyvykkyys kotihommissa näkyy jos osaa katsoa. Eli ryhtyykö mies omatoimisesti töihin eikä vain pyynnöstä tai "apuna"? Osaako hän suoriutua töistä sen näköisesti että niiden tekeminen on hänelle luontevaa? Onko miehestä hassua erotella "miesten ja naisten töitä" vai onko hänellä sukupuolittuneita käsityksiä kotitöistä? Onko miehen oma asunto siisti ja laittaako hän itselleen ruokaa?
Saako katsomaan osaava nainen heivata yli laidan miehen joka ei osoita "oikeaa" kyvykkyyttä kotihommissa, palstan miesten nitisemättä siis? Vai työnnetäänkö siitäkin vastuu naiselle, ettei antanut tilaisuutta, tai peräti opettanut miestä?
Miksi ei saisi? Varsinkin jos mies ei osoita minkäänlaista halua kehittyä tai oppia.
Niin ja olen mies ja ihmettelen miten naiset jaksavat näitä "isoja lapsia" puolisoinaan. Ja mistä he näitä vätyksiä löytävä?.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sylvester kirjoitti:
Mun lapsen isä ei ole kuukauteen kysyny, mitä lapselle kuuluu, eikä tavannut vaikka autolla ois viidessä minuutissa täällä. Silti on mielestään hyvä isä. Mun avomies hoitaa itsensä, muttei lasta, mutta turvallisesti voi jättää lapsen hänen kanssaan. Ainoa, jolle tästä on tullut sanomista, on minä, koska minun kuuluisi pakottaa miehet osallistumaan enemmän.
Pakottamalla saa harvoin hyviä tuloksia. Mutta sovitaanko että kolmannella kerralla osaat jo valita ihan alunperin selaisen miehen jota ei tarvitse pakottaa?
Montako uutista olette lukeneet, että äiti on unohtanut lapset kuumaan autoon työpäivän ajaksi. Entä että isä on unohtanut.
Vierailija kirjoitti:
Montako uutista olette lukeneet, että äiti on unohtanut lapset kuumaan autoon työpäivän ajaksi. Entä että isä on unohtanut.
En muista kumpaakaan. Mutta mieleen tulee kyllä uutinen jossa äiti oli unohtanut lapsensa ostoskärryyn parkkipaikalle ja kaasuttanut pois.
Vierailija kirjoitti:
Montako uutista olette lukeneet, että äiti on unohtanut lapset kuumaan autoon työpäivän ajaksi. Entä että isä on unohtanut.
Äidit lähtevät sen sijaan baariin ja jättävät lapset kotiin ilman valvontaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Montako uutista olette lukeneet, että äiti on unohtanut lapset kuumaan autoon työpäivän ajaksi. Entä että isä on unohtanut.
En muista kumpaakaan. Mutta mieleen tulee kyllä uutinen jossa äiti oli unohtanut lapsensa ostoskärryyn parkkipaikalle ja kaasuttanut pois.
No juuri oli lääkäri-isä unohtanut kaksoset autoon jonne kuolivat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mieheni on valitettavasti tällainen itsekäs tollo, joka ei osaa ajatella lapsen tarpeita etukäteen. Aina sanoo, että ”No se lapsi ottaa ja lämmittää ruokansa sit ite, oppiipahan tekemään.” 6-vuotias laitta ruokansa itse, joopa joo. Ja katsoo vieressä kun isä itse syö...?
Kun lapsi oli taapero, mies ihmetteli aina kiukkuisena, kun ”lapsi vaan huutaa ja temppuilee” eikä tajunnut, että nälästähän tällainen johtuu. Lapselle ehti tulla jo niin suunnaton nälkä, että alkoi kiukuttelu.
Myös lähteminen ja pakkaaminen on isälle mahdotonta. Aina unohtuisi puolet tavaroista pois, mutta hän ajattelee, että ”ostetaan niitä vaippoja sitten matkalta”. Jep, kun hätä on jo kädessä. Sitten raivoaa, kun vauvan vaatteet on p-skassa ja vaippoja/vaihtovaatetta ei ole mukana yhtään, että vauvan vika - miksi paskoo?!
Ei ollut tällainen seurustellessa, vaan vasta lasten synnyttyä on paljastunut tällainen valuvika. Ajattelee aina, että äidin tehtävä on huolehtia tämä kaikki. Saisin riidellä tästä aina. Mutta hänen oma isänsä oli juuri näitä isiä, jotka katosivat sanomalehden taa eivätkä osallistuneet vauvanhoitoon. Ainoastaan kurinpitoon.
Kyllä se oikeasti oli näkyvissä jo seurusteluvaiheessa, et vain kiinnittänyt siihen huomiota koska elämäntilanteenne oli sellainen jossa kotitöitä ei ollut niin paljon. Mutta en tiedä yhtään tapausta jossa suvereenisti kotihommia itsenäisesti tekevä mies olisi äkkiä lasten synnyttyä lopettanut täysin kaiken ymmärtämisen kodin- ja lastenhoidon vaatimuksista.
Juuri niin. Mutta toisinkin.
Seurusteluvaiheessa tehdään yhdessä ruokaa. Se tarkoittaa esim. sitä, että mies paistaa lihat ja nainen tekee lisukkeet, pilkkoo salaatit, tekee kastikkeen, kattaa pöydän, tekee jälkiruoan jne. Ollaanhan hänen kotonaan, joten hän tietää, missä astiat ovat ja osaa käyttää koneita. Lihan paisto kuitenkin on helppo homma miehellekin. Kivaa tehdä yhdessä. Aterian jälkeen mies osallistuu tasavertaisesti nostamalla astiat pöydästä tiskipöydälle. Nainen kaapii tähteet, tiskaa astiat, pyyhkii pöydät, laittaa rekvisiitan takaisin kaappeihin. Tietäähän hän kotinsa systeemit ja astioiden oikean paikan ja jäjrestyksen. Kivaa tehdä yhdessä. Ihana, osallistuva mies.
Kymmenen vuoden kuluttua mies edelleen voi paistaa lihan ja nostaa astiat ruokapöydästä tiskipöydälle. Jos sattuu olemaan kotona. Hän tekee yhä yhdessä, kuten aina ennenkin. Hyvillä mielin, mitenkään taakaksi osuuttaan kokematta. Totuttuun yhteiseen tapaan. Nainen tosin on siinä välissä ottanut taakakseen neljä kertaa suuremman kodin hoitamisen, pari huollettavaa mukulaa vaippineen ja päivähoitoineen sekä sata muuta juoksuasiaa, viisi ateriaa päivässä sekä miehen eväät töihin, miehen vaatehuollon, ynnä muuta. Sitten ihmetellään kun mies onkin laiska ja saamaton aikuisvauva. Miten näin pääsi käymään?
Joko miehen luonteenlaatu on sellainen, eikä sitä alun seukkailuvaiheessa vaan tajunnut, koska omakin kuormitus oli kevyt, tai sitten ihan itse on mennyt tyrimään siinä, että on vapaaehtoisesti tai jopa väkisin ominut kaikki hommat omalle vastuulleen ja työntänyt miehen ulos kotiin ja perheeseen liittyvistä asioista.
Juuri tuota tarkoitin. Mies voi vaikuttaa osallistuvalta jos sitä tekemistä on aika vähän. Mutta kyllä se "oikea" kyvykkyys kotihommissa näkyy jos osaa katsoa. Eli ryhtyykö mies omatoimisesti töihin eikä vain pyynnöstä tai "apuna"? Osaako hän suoriutua töistä sen näköisesti että niiden tekeminen on hänelle luontevaa? Onko miehestä hassua erotella "miesten ja naisten töitä" vai onko hänellä sukupuolittuneita käsityksiä kotitöistä? Onko miehen oma asunto siisti ja laittaako hän itselleen ruokaa?
Saako katsomaan osaava nainen heivata yli laidan miehen joka ei osoita "oikeaa" kyvykkyyttä kotihommissa, palstan miesten nitisemättä siis? Vai työnnetäänkö siitäkin vastuu naiselle, ettei antanut tilaisuutta, tai peräti opettanut miestä?
Miksi ei saisi? Varsinkin jos mies ei osoita minkäänlaista halua kehittyä tai oppia.
Niin ja olen mies ja ihmettelen miten naiset jaksavat näitä "isoja lapsia" puolisoinaan. Ja mistä he näitä vätyksiä löytävä?.
Miehet ovat perkuleen hyviä näyttelemään suhteen alkuaikoina...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HÄH? Siis mies ei anna lapselle ruokaa koko päivänä? Sä olet joko tehnyt tosi pahan virheen miestä valitessasi tai sitten olet pahemman luokan kontrollifriikki ja/tai liioittelija... Kummassakin tapauksessa olisi syytä katsoa ensin peiliin.
Että naisen vika sekin.
Näillä tiedoilla kyllä. Kun ap:n kuvausta ei voi tulkita oikein muuten kuin että mies on täysin vastuuton ja hänelle ei pitäisi jättää lasta vastuulle tai sitten mies on ihan tavallinen huolehtiva isä ja ap ei vain osaa luottaa häneen yhtään.
Minun mieheni ei ainakaan ole täysin vastuuton, hänelle ei vaan tule mieleen, että lapsia pitää ruokkia tiettyyn aikaan tai viedä vessaan. Esim. Olivat menossa mummolaan useamman tunnin automatkan. Mies käy huoltoasemalla vessassa, mutta hänelle ei tule mieleen pyytää 3 v lasta käymään. Sama kotona ruoan kanssa. Ei tule vaan mieleen että lapsellekin pitää antaa ruokaa.
T. 5
Eiköhän 3-vuotias osaa itse kertoa milloin vessahätä on. Tai jollei osaa, niin pissat tulee sitten autoon. Eiköhän mies yhden autonpesu-urakan jälkeen jo ymmärrä.
Kolmevuotias voi pissata pysäkin laidalle tai vaikka ihan piennarojaan.
Voi, jos se lapsi osaa sanoa että pysähdy, minulla on pissahätä. Jos ei osaa, se pissaa housuun. Sinulla ei taida olla lapsia? Jokaikinen kolmevuotias sanoo kysyttäessä että tarviiko käydä vessassa, että ei tarvi, ei ole yhtään hätä! Sitten 10min päästä on jo niin kova hätä että on kiire. Siksi fiksu aikuinen käyttää lapsen vessassa aina ennen ulos lähtöä, oli lapsella hätä tai ei.
Haa, sama "sulla ei taida olla lapsia" -solkottaja tätäkin ketjua veivaamassa! :D XD
Joo, kaikki lapsemme ovat osanneet kolmevuotiaina puhua ja ilmoittaa pissahädästä, ihan ovat kuivia olleet jo tuon ikäisinä. Tottakai jos on erilainen lapsi, niin sitten joutuu miettimään eri ratkaisuja. Joko jatkaa vaippojen käyttöä tai sitten tosiaan pitää ennakoiden pissattaa varmuuden vuoksi jo siinä edellisessä liittymässä. Eiköhän vanhempi lapsensa tunne, vähintäänkin kerran auton penkin pestyään.
Ei voi ihmisellä olla kokemusta pienistä lapsista jos ei ymmärrä ettei heidän sanaansa ihan täysin joka asiassa voi luottaa. Hienoa ettei teidän lapsille ole koskaan sattunut vahinkoja, taitaa kuitenkin olla aika harvinaista kun kuivaksi vasta opetellaan. Tietenkin pitää pissattaa varmuuden vuoksi jos pitkälle automatkalle lähdetään, pointti olikin että mies ei sitä tee ja sitten suuttuu lapselle kun tämä pissaa housuun.
Jos sun mies ei vaan osaa, niin hän ei vaan osaa. Mutta turha yleistää, normaalit ihmiset osaavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mieheni on valitettavasti tällainen itsekäs tollo, joka ei osaa ajatella lapsen tarpeita etukäteen. Aina sanoo, että ”No se lapsi ottaa ja lämmittää ruokansa sit ite, oppiipahan tekemään.” 6-vuotias laitta ruokansa itse, joopa joo. Ja katsoo vieressä kun isä itse syö...?
Kun lapsi oli taapero, mies ihmetteli aina kiukkuisena, kun ”lapsi vaan huutaa ja temppuilee” eikä tajunnut, että nälästähän tällainen johtuu. Lapselle ehti tulla jo niin suunnaton nälkä, että alkoi kiukuttelu.
Myös lähteminen ja pakkaaminen on isälle mahdotonta. Aina unohtuisi puolet tavaroista pois, mutta hän ajattelee, että ”ostetaan niitä vaippoja sitten matkalta”. Jep, kun hätä on jo kädessä. Sitten raivoaa, kun vauvan vaatteet on p-skassa ja vaippoja/vaihtovaatetta ei ole mukana yhtään, että vauvan vika - miksi paskoo?!
Ei ollut tällainen seurustellessa, vaan vasta lasten synnyttyä on paljastunut tällainen valuvika. Ajattelee aina, että äidin tehtävä on huolehtia tämä kaikki. Saisin riidellä tästä aina. Mutta hänen oma isänsä oli juuri näitä isiä, jotka katosivat sanomalehden taa eivätkä osallistuneet vauvanhoitoon. Ainoastaan kurinpitoon.
Kyllä se oikeasti oli näkyvissä jo seurusteluvaiheessa, et vain kiinnittänyt siihen huomiota koska elämäntilanteenne oli sellainen jossa kotitöitä ei ollut niin paljon. Mutta en tiedä yhtään tapausta jossa suvereenisti kotihommia itsenäisesti tekevä mies olisi äkkiä lasten synnyttyä lopettanut täysin kaiken ymmärtämisen kodin- ja lastenhoidon vaatimuksista.
Juuri niin. Mutta toisinkin.
Seurusteluvaiheessa tehdään yhdessä ruokaa. Se tarkoittaa esim. sitä, että mies paistaa lihat ja nainen tekee lisukkeet, pilkkoo salaatit, tekee kastikkeen, kattaa pöydän, tekee jälkiruoan jne. Ollaanhan hänen kotonaan, joten hän tietää, missä astiat ovat ja osaa käyttää koneita. Lihan paisto kuitenkin on helppo homma miehellekin. Kivaa tehdä yhdessä. Aterian jälkeen mies osallistuu tasavertaisesti nostamalla astiat pöydästä tiskipöydälle. Nainen kaapii tähteet, tiskaa astiat, pyyhkii pöydät, laittaa rekvisiitan takaisin kaappeihin. Tietäähän hän kotinsa systeemit ja astioiden oikean paikan ja jäjrestyksen. Kivaa tehdä yhdessä. Ihana, osallistuva mies.
Kymmenen vuoden kuluttua mies edelleen voi paistaa lihan ja nostaa astiat ruokapöydästä tiskipöydälle. Jos sattuu olemaan kotona. Hän tekee yhä yhdessä, kuten aina ennenkin. Hyvillä mielin, mitenkään taakaksi osuuttaan kokematta. Totuttuun yhteiseen tapaan. Nainen tosin on siinä välissä ottanut taakakseen neljä kertaa suuremman kodin hoitamisen, pari huollettavaa mukulaa vaippineen ja päivähoitoineen sekä sata muuta juoksuasiaa, viisi ateriaa päivässä sekä miehen eväät töihin, miehen vaatehuollon, ynnä muuta. Sitten ihmetellään kun mies onkin laiska ja saamaton aikuisvauva. Miten näin pääsi käymään?
Joko miehen luonteenlaatu on sellainen, eikä sitä alun seukkailuvaiheessa vaan tajunnut, koska omakin kuormitus oli kevyt, tai sitten ihan itse on mennyt tyrimään siinä, että on vapaaehtoisesti tai jopa väkisin ominut kaikki hommat omalle vastuulleen ja työntänyt miehen ulos kotiin ja perheeseen liittyvistä asioista.
Juuri tuota tarkoitin. Mies voi vaikuttaa osallistuvalta jos sitä tekemistä on aika vähän. Mutta kyllä se "oikea" kyvykkyys kotihommissa näkyy jos osaa katsoa. Eli ryhtyykö mies omatoimisesti töihin eikä vain pyynnöstä tai "apuna"? Osaako hän suoriutua töistä sen näköisesti että niiden tekeminen on hänelle luontevaa? Onko miehestä hassua erotella "miesten ja naisten töitä" vai onko hänellä sukupuolittuneita käsityksiä kotitöistä? Onko miehen oma asunto siisti ja laittaako hän itselleen ruokaa?
Äärimmäisen tai räikeän tapauksen varmasti tunnistaa, tottakai. Sovinismi, epäsiisteys, täysi tumpelous ovat varoitusmerkkejä.
Yhtä lailla se (asenne)vika voi silti olla naisessakin, mikä pitäisi jo tuossa vaiheessa tunnistaa. Hän ehkä laittaa miehen stereotyyppisiin miehen hommiin ja tekee sen käskien/pyytäen, ehkä vähän alentuvastikin, varmistellen, että osaahan tämä nyt varmasti sen lihakimpaleen kääntää ajoissa, speksaamalla homman tarkasti ja hoitamalla kaiken muun puhua pukahtamattakaan siitä kokonaisuudesta, jonka on itse metatyöskennellyt mielessään valmiiksi. Alussa tämä voi tuntua ihan harmittomalta kummastakin, mutta pienistä asioista alkaa kertyä isoja, kun samaan kompassisuuntaan jatketaan aina vaan tapoihin tottuneena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HÄH? Siis mies ei anna lapselle ruokaa koko päivänä? Sä olet joko tehnyt tosi pahan virheen miestä valitessasi tai sitten olet pahemman luokan kontrollifriikki ja/tai liioittelija... Kummassakin tapauksessa olisi syytä katsoa ensin peiliin.
Että naisen vika sekin.
Näillä tiedoilla kyllä. Kun ap:n kuvausta ei voi tulkita oikein muuten kuin että mies on täysin vastuuton ja hänelle ei pitäisi jättää lasta vastuulle tai sitten mies on ihan tavallinen huolehtiva isä ja ap ei vain osaa luottaa häneen yhtään.
Minun mieheni ei ainakaan ole täysin vastuuton, hänelle ei vaan tule mieleen, että lapsia pitää ruokkia tiettyyn aikaan tai viedä vessaan. Esim. Olivat menossa mummolaan useamman tunnin automatkan. Mies käy huoltoasemalla vessassa, mutta hänelle ei tule mieleen pyytää 3 v lasta käymään. Sama kotona ruoan kanssa. Ei tule vaan mieleen että lapsellekin pitää antaa ruokaa.
T. 5
Eiköhän 3-vuotias osaa itse kertoa milloin vessahätä on. Tai jollei osaa, niin pissat tulee sitten autoon. Eiköhän mies yhden autonpesu-urakan jälkeen jo ymmärrä.
Mitä se auttaa jos kertoo kun huoltamo meni jo?
Koko matkalla ei ole kuin yksi huoltoasema? Ja sitä paitsi, todella moni aikuinenkin käy puskapissalla pidemmillä automatkoilla, jos huoltoasema ei ole llähettyvillä.
Uusi on liian kaukana.
Eikä moottoriteillä pysähdellä.
Moottoritiellä on liittymä muutaman minuutin välein.
Ei Kehä I ole moottoritie.
Eikä Kehä II.
Väittikö joku niin?
Ei nuo "mitään tajuamattomat" ukot ole tyhmiä tai yksinkertaisia vaan päinvastoin: ei muisteta, tehdään huonosti ym jotta toinen tekisi jatkossa eikä ITSE tarvisi tehdä! Ikivanha temppu..jotkut naiset alistuu, toiset käyttää elämänsä koettaen saada muutosta aikaan, osa eroaa. Minä erosin ja voi että kun nautin siitä että ex joutuu hoitovuorollaan tekemään OMAN osansa! Minun elinvoimaa ei kukaan käytä hyväkseen enkä kanna toisen velvollisuuksia kun siihen uupuisin (plus että se on väärin toiselta tehty). Näillä spekseillä nyt mennään ja energiaa riittää minulla taas! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mieheni on valitettavasti tällainen itsekäs tollo, joka ei osaa ajatella lapsen tarpeita etukäteen. Aina sanoo, että ”No se lapsi ottaa ja lämmittää ruokansa sit ite, oppiipahan tekemään.” 6-vuotias laitta ruokansa itse, joopa joo. Ja katsoo vieressä kun isä itse syö...?
Kun lapsi oli taapero, mies ihmetteli aina kiukkuisena, kun ”lapsi vaan huutaa ja temppuilee” eikä tajunnut, että nälästähän tällainen johtuu. Lapselle ehti tulla jo niin suunnaton nälkä, että alkoi kiukuttelu.
Myös lähteminen ja pakkaaminen on isälle mahdotonta. Aina unohtuisi puolet tavaroista pois, mutta hän ajattelee, että ”ostetaan niitä vaippoja sitten matkalta”. Jep, kun hätä on jo kädessä. Sitten raivoaa, kun vauvan vaatteet on p-skassa ja vaippoja/vaihtovaatetta ei ole mukana yhtään, että vauvan vika - miksi paskoo?!
Ei ollut tällainen seurustellessa, vaan vasta lasten synnyttyä on paljastunut tällainen valuvika. Ajattelee aina, että äidin tehtävä on huolehtia tämä kaikki. Saisin riidellä tästä aina. Mutta hänen oma isänsä oli juuri näitä isiä, jotka katosivat sanomalehden taa eivätkä osallistuneet vauvanhoitoon. Ainoastaan kurinpitoon.
Kyllä se oikeasti oli näkyvissä jo seurusteluvaiheessa, et vain kiinnittänyt siihen huomiota koska elämäntilanteenne oli sellainen jossa kotitöitä ei ollut niin paljon. Mutta en tiedä yhtään tapausta jossa suvereenisti kotihommia itsenäisesti tekevä mies olisi äkkiä lasten synnyttyä lopettanut täysin kaiken ymmärtämisen kodin- ja lastenhoidon vaatimuksista.
Juuri niin. Mutta toisinkin.
Seurusteluvaiheessa tehdään yhdessä ruokaa. Se tarkoittaa esim. sitä, että mies paistaa lihat ja nainen tekee lisukkeet, pilkkoo salaatit, tekee kastikkeen, kattaa pöydän, tekee jälkiruoan jne. Ollaanhan hänen kotonaan, joten hän tietää, missä astiat ovat ja osaa käyttää koneita. Lihan paisto kuitenkin on helppo homma miehellekin. Kivaa tehdä yhdessä. Aterian jälkeen mies osallistuu tasavertaisesti nostamalla astiat pöydästä tiskipöydälle. Nainen kaapii tähteet, tiskaa astiat, pyyhkii pöydät, laittaa rekvisiitan takaisin kaappeihin. Tietäähän hän kotinsa systeemit ja astioiden oikean paikan ja jäjrestyksen. Kivaa tehdä yhdessä. Ihana, osallistuva mies.
Kymmenen vuoden kuluttua mies edelleen voi paistaa lihan ja nostaa astiat ruokapöydästä tiskipöydälle. Jos sattuu olemaan kotona. Hän tekee yhä yhdessä, kuten aina ennenkin. Hyvillä mielin, mitenkään taakaksi osuuttaan kokematta. Totuttuun yhteiseen tapaan. Nainen tosin on siinä välissä ottanut taakakseen neljä kertaa suuremman kodin hoitamisen, pari huollettavaa mukulaa vaippineen ja päivähoitoineen sekä sata muuta juoksuasiaa, viisi ateriaa päivässä sekä miehen eväät töihin, miehen vaatehuollon, ynnä muuta. Sitten ihmetellään kun mies onkin laiska ja saamaton aikuisvauva. Miten näin pääsi käymään?
Joko miehen luonteenlaatu on sellainen, eikä sitä alun seukkailuvaiheessa vaan tajunnut, koska omakin kuormitus oli kevyt, tai sitten ihan itse on mennyt tyrimään siinä, että on vapaaehtoisesti tai jopa väkisin ominut kaikki hommat omalle vastuulleen ja työntänyt miehen ulos kotiin ja perheeseen liittyvistä asioista.
Juuri tuota tarkoitin. Mies voi vaikuttaa osallistuvalta jos sitä tekemistä on aika vähän. Mutta kyllä se "oikea" kyvykkyys kotihommissa näkyy jos osaa katsoa. Eli ryhtyykö mies omatoimisesti töihin eikä vain pyynnöstä tai "apuna"? Osaako hän suoriutua töistä sen näköisesti että niiden tekeminen on hänelle luontevaa? Onko miehestä hassua erotella "miesten ja naisten töitä" vai onko hänellä sukupuolittuneita käsityksiä kotitöistä? Onko miehen oma asunto siisti ja laittaako hän itselleen ruokaa?
Saako katsomaan osaava nainen heivata yli laidan miehen joka ei osoita "oikeaa" kyvykkyyttä kotihommissa, palstan miesten nitisemättä siis? Vai työnnetäänkö siitäkin vastuu naiselle, ettei antanut tilaisuutta, tai peräti opettanut miestä?
Miksi ei saisi? Varsinkin jos mies ei osoita minkäänlaista halua kehittyä tai oppia.
Niin ja olen mies ja ihmettelen miten naiset jaksavat näitä "isoja lapsia" puolisoinaan. Ja mistä he näitä vätyksiä löytävä?.
Miehet ovat perkuleen hyviä näyttelemään suhteen alkuaikoina...
Olisivat kaikki teatteri- tai elokuva-alalla töissä jos noin olisi. Eiköhän kyse ole vain siitä alun vaaleanpunaisista silmälaseista jolloin kiinnitetään miehessä huomiota vähän eri asioihin kuin kodinhoitotaitoihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HÄH? Siis mies ei anna lapselle ruokaa koko päivänä? Sä olet joko tehnyt tosi pahan virheen miestä valitessasi tai sitten olet pahemman luokan kontrollifriikki ja/tai liioittelija... Kummassakin tapauksessa olisi syytä katsoa ensin peiliin.
Että naisen vika sekin.
No loppuviimeksi kyllä. Jos menee lisääntymään luuserin kanssa niin ihan naisen vika, naisen keho, naisen oikeus päättää ja silleen. Ne isommat oikeudet tuottaa myös isommat velvollisuudet pohtia, kenen kanssa sänkyyn kellahtaa lastenteko mielessä.
Jos mies ei oikeasti tajua antaa lapselle ruokaa koko aikana niin vihjeitä tällaisesta on kyllä varmasti ollut jo ennen lapsen hankintaa. Ellei mies ole sitten aivovammautunut lapsen syntymän jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enemmän tuo aloituksen esimerkki kuulostaa välinpitämättömyydeltä kuin virheeltä. Sitä en sidä. Virheet sen sijaan kuuluu elämään, ne hyväksyn niin itselleni kuin puolisolle ja lapsille. Unohduksia sattuu välillä itsellenikin, eikä puolin tai toisin aleta haukkana vahtia jos joskus unohtaa jotakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HÄH? Siis mies ei anna lapselle ruokaa koko päivänä? Sä olet joko tehnyt tosi pahan virheen miestä valitessasi tai sitten olet pahemman luokan kontrollifriikki ja/tai liioittelija... Kummassakin tapauksessa olisi syytä katsoa ensin peiliin.
Että naisen vika sekin.
Näillä tiedoilla kyllä. Kun ap:n kuvausta ei voi tulkita oikein muuten kuin että mies on täysin vastuuton ja hänelle ei pitäisi jättää lasta vastuulle tai sitten mies on ihan tavallinen huolehtiva isä ja ap ei vain osaa luottaa häneen yhtään.
Minun mieheni ei ainakaan ole täysin vastuuton, hänelle ei vaan tule mieleen, että lapsia pitää ruokkia tiettyyn aikaan tai viedä vessaan. Esim. Olivat menossa mummolaan useamman tunnin automatkan. Mies käy huoltoasemalla vessassa, mutta hänelle ei tule mieleen pyytää 3 v lasta käymään. Sama kotona ruoan kanssa. Ei tule vaan mieleen että lapsellekin pitää antaa ruokaa.
T. 5
Eiköhän 3-vuotias osaa itse kertoa milloin vessahätä on. Tai jollei osaa, niin pissat tulee sitten autoon. Eiköhän mies yhden autonpesu-urakan jälkeen jo ymmärrä.
Kolmevuotias voi pissata pysäkin laidalle tai vaikka ihan piennarojaan.
Voi, jos se lapsi osaa sanoa että pysähdy, minulla on pissahätä. Jos ei osaa, se pissaa housuun. Sinulla ei taida olla lapsia? Jokaikinen kolmevuotias sanoo kysyttäessä että tarviiko käydä vessassa, että ei tarvi, ei ole yhtään hätä! Sitten 10min päästä on jo niin kova hätä että on kiire. Siksi fiksu aikuinen käyttää lapsen vessassa aina ennen ulos lähtöä, oli lapsella hätä tai ei.
Haa, sama "sulla ei taida olla lapsia" -solkottaja tätäkin ketjua veivaamassa! :D XD
Joo, kaikki lapsemme ovat osanneet kolmevuotiaina puhua ja ilmoittaa pissahädästä, ihan ovat kuivia olleet jo tuon ikäisinä. Tottakai jos on erilainen lapsi, niin sitten joutuu miettimään eri ratkaisuja. Joko jatkaa vaippojen käyttöä tai sitten tosiaan pitää ennakoiden pissattaa varmuuden vuoksi jo siinä edellisessä liittymässä. Eiköhän vanhempi lapsensa tunne, vähintäänkin kerran auton penkin pestyään.
Ei voi ihmisellä olla kokemusta pienistä lapsista jos ei ymmärrä ettei heidän sanaansa ihan täysin joka asiassa voi luottaa. Hienoa ettei teidän lapsille ole koskaan sattunut vahinkoja, taitaa kuitenkin olla aika harvinaista kun kuivaksi vasta opetellaan. Tietenkin pitää pissattaa varmuuden vuoksi jos pitkälle automatkalle lähdetään, pointti olikin että mies ei sitä tee ja sitten suuttuu lapselle kun tämä pissaa housuun.
Jos sun mies ei vaan osaa, niin hän ei vaan osaa. Mutta turha yleistää, normaalit ihmiset osaavat.
Arvasin että tämä kommentti vielä tulee ”muut miehet kyllä hoitavat osansa.” Naiset siis ovat keksineet päästään jutut miehistä jotka eivät hoida, ok.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HÄH? Siis mies ei anna lapselle ruokaa koko päivänä? Sä olet joko tehnyt tosi pahan virheen miestä valitessasi tai sitten olet pahemman luokan kontrollifriikki ja/tai liioittelija... Kummassakin tapauksessa olisi syytä katsoa ensin peiliin.
Että naisen vika sekin.
Näillä tiedoilla kyllä. Kun ap:n kuvausta ei voi tulkita oikein muuten kuin että mies on täysin vastuuton ja hänelle ei pitäisi jättää lasta vastuulle tai sitten mies on ihan tavallinen huolehtiva isä ja ap ei vain osaa luottaa häneen yhtään.
Minun mieheni ei ainakaan ole täysin vastuuton, hänelle ei vaan tule mieleen, että lapsia pitää ruokkia tiettyyn aikaan tai viedä vessaan. Esim. Olivat menossa mummolaan useamman tunnin automatkan. Mies käy huoltoasemalla vessassa, mutta hänelle ei tule mieleen pyytää 3 v lasta käymään. Sama kotona ruoan kanssa. Ei tule vaan mieleen että lapsellekin pitää antaa ruokaa.
T. 5
Eiköhän 3-vuotias osaa itse kertoa milloin vessahätä on. Tai jollei osaa, niin pissat tulee sitten autoon. Eiköhän mies yhden autonpesu-urakan jälkeen jo ymmärrä.
Kolmevuotias voi pissata pysäkin laidalle tai vaikka ihan piennarojaan.
Voi, jos se lapsi osaa sanoa että pysähdy, minulla on pissahätä. Jos ei osaa, se pissaa housuun. Sinulla ei taida olla lapsia? Jokaikinen kolmevuotias sanoo kysyttäessä että tarviiko käydä vessassa, että ei tarvi, ei ole yhtään hätä! Sitten 10min päästä on jo niin kova hätä että on kiire. Siksi fiksu aikuinen käyttää lapsen vessassa aina ennen ulos lähtöä, oli lapsella hätä tai ei.
Haa, sama "sulla ei taida olla lapsia" -solkottaja tätäkin ketjua veivaamassa! :D XD
Joo, kaikki lapsemme ovat osanneet kolmevuotiaina puhua ja ilmoittaa pissahädästä, ihan ovat kuivia olleet jo tuon ikäisinä. Tottakai jos on erilainen lapsi, niin sitten joutuu miettimään eri ratkaisuja. Joko jatkaa vaippojen käyttöä tai sitten tosiaan pitää ennakoiden pissattaa varmuuden vuoksi jo siinä edellisessä liittymässä. Eiköhän vanhempi lapsensa tunne, vähintäänkin kerran auton penkin pestyään.
Ei voi ihmisellä olla kokemusta pienistä lapsista jos ei ymmärrä ettei heidän sanaansa ihan täysin joka asiassa voi luottaa. Hienoa ettei teidän lapsille ole koskaan sattunut vahinkoja, taitaa kuitenkin olla aika harvinaista kun kuivaksi vasta opetellaan. Tietenkin pitää pissattaa varmuuden vuoksi jos pitkälle automatkalle lähdetään, pointti olikin että mies ei sitä tee ja sitten suuttuu lapselle kun tämä pissaa housuun.
Jos sun mies ei vaan osaa, niin hän ei vaan osaa. Mutta turha yleistää, normaalit ihmiset osaavat.
Arvasin että tämä kommentti vielä tulee ”muut miehet kyllä hoitavat osansa.” Naiset siis ovat keksineet päästään jutut miehistä jotka eivät hoida, ok.
Lukutaitosi brakaa. En väittänyt kokemuksiasi keksityiksi. Mutta kun ihmisissä on eroja, kaikki eivät ole samasta muotista. On ihan normaalia osata tuollaiset jokseenkin selvät asiat ja hölmömpikin oppii yleensä kerrasta.
Vierailija kirjoitti:
Sylvester kirjoitti:
Mun lapsen isä ei ole kuukauteen kysyny, mitä lapselle kuuluu, eikä tavannut vaikka autolla ois viidessä minuutissa täällä. Silti on mielestään hyvä isä. Mun avomies hoitaa itsensä, muttei lasta, mutta turvallisesti voi jättää lapsen hänen kanssaan. Ainoa, jolle tästä on tullut sanomista, on minä, koska minun kuuluisi pakottaa miehet osallistumaan enemmän.
Pakottamalla saa harvoin hyviä tuloksia. Mutta sovitaanko että kolmannella kerralla osaat jo valita ihan alunperin selaisen miehen jota ei tarvitse pakottaa?
Ei oo tarkoitus vaihtaa ja pahoin pelkään, että taas valitsisin jonkun jäärän :D Ihan riittäis jos saisin rauhassa nykyisen kanssa olla. Helpompi pitää huolta yhdestä lapsesta, kuin lapsesta ja kahdesta miehestä. Kai mä sitten olen tommonen äiti joka ei suostu jakamaan vastuuta, kun en halua helokopteroida aikuisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mieheni on valitettavasti tällainen itsekäs tollo, joka ei osaa ajatella lapsen tarpeita etukäteen. Aina sanoo, että ”No se lapsi ottaa ja lämmittää ruokansa sit ite, oppiipahan tekemään.” 6-vuotias laitta ruokansa itse, joopa joo. Ja katsoo vieressä kun isä itse syö...?
Kun lapsi oli taapero, mies ihmetteli aina kiukkuisena, kun ”lapsi vaan huutaa ja temppuilee” eikä tajunnut, että nälästähän tällainen johtuu. Lapselle ehti tulla jo niin suunnaton nälkä, että alkoi kiukuttelu.
Myös lähteminen ja pakkaaminen on isälle mahdotonta. Aina unohtuisi puolet tavaroista pois, mutta hän ajattelee, että ”ostetaan niitä vaippoja sitten matkalta”. Jep, kun hätä on jo kädessä. Sitten raivoaa, kun vauvan vaatteet on p-skassa ja vaippoja/vaihtovaatetta ei ole mukana yhtään, että vauvan vika - miksi paskoo?!
Ei ollut tällainen seurustellessa, vaan vasta lasten synnyttyä on paljastunut tällainen valuvika. Ajattelee aina, että äidin tehtävä on huolehtia tämä kaikki. Saisin riidellä tästä aina. Mutta hänen oma isänsä oli juuri näitä isiä, jotka katosivat sanomalehden taa eivätkä osallistuneet vauvanhoitoon. Ainoastaan kurinpitoon.
Kyllä se oikeasti oli näkyvissä jo seurusteluvaiheessa, et vain kiinnittänyt siihen huomiota koska elämäntilanteenne oli sellainen jossa kotitöitä ei ollut niin paljon. Mutta en tiedä yhtään tapausta jossa suvereenisti kotihommia itsenäisesti tekevä mies olisi äkkiä lasten synnyttyä lopettanut täysin kaiken ymmärtämisen kodin- ja lastenhoidon vaatimuksista.
Juuri niin. Mutta toisinkin.
Seurusteluvaiheessa tehdään yhdessä ruokaa. Se tarkoittaa esim. sitä, että mies paistaa lihat ja nainen tekee lisukkeet, pilkkoo salaatit, tekee kastikkeen, kattaa pöydän, tekee jälkiruoan jne. Ollaanhan hänen kotonaan, joten hän tietää, missä astiat ovat ja osaa käyttää koneita. Lihan paisto kuitenkin on helppo homma miehellekin. Kivaa tehdä yhdessä. Aterian jälkeen mies osallistuu tasavertaisesti nostamalla astiat pöydästä tiskipöydälle. Nainen kaapii tähteet, tiskaa astiat, pyyhkii pöydät, laittaa rekvisiitan takaisin kaappeihin. Tietäähän hän kotinsa systeemit ja astioiden oikean paikan ja jäjrestyksen. Kivaa tehdä yhdessä. Ihana, osallistuva mies.
Kymmenen vuoden kuluttua mies edelleen voi paistaa lihan ja nostaa astiat ruokapöydästä tiskipöydälle. Jos sattuu olemaan kotona. Hän tekee yhä yhdessä, kuten aina ennenkin. Hyvillä mielin, mitenkään taakaksi osuuttaan kokematta. Totuttuun yhteiseen tapaan. Nainen tosin on siinä välissä ottanut taakakseen neljä kertaa suuremman kodin hoitamisen, pari huollettavaa mukulaa vaippineen ja päivähoitoineen sekä sata muuta juoksuasiaa, viisi ateriaa päivässä sekä miehen eväät töihin, miehen vaatehuollon, ynnä muuta. Sitten ihmetellään kun mies onkin laiska ja saamaton aikuisvauva. Miten näin pääsi käymään?
Joko miehen luonteenlaatu on sellainen, eikä sitä alun seukkailuvaiheessa vaan tajunnut, koska omakin kuormitus oli kevyt, tai sitten ihan itse on mennyt tyrimään siinä, että on vapaaehtoisesti tai jopa väkisin ominut kaikki hommat omalle vastuulleen ja työntänyt miehen ulos kotiin ja perheeseen liittyvistä asioista.
Juuri tuota tarkoitin. Mies voi vaikuttaa osallistuvalta jos sitä tekemistä on aika vähän. Mutta kyllä se "oikea" kyvykkyys kotihommissa näkyy jos osaa katsoa. Eli ryhtyykö mies omatoimisesti töihin eikä vain pyynnöstä tai "apuna"? Osaako hän suoriutua töistä sen näköisesti että niiden tekeminen on hänelle luontevaa? Onko miehestä hassua erotella "miesten ja naisten töitä" vai onko hänellä sukupuolittuneita käsityksiä kotitöistä? Onko miehen oma asunto siisti ja laittaako hän itselleen ruokaa?
Saako katsomaan osaava nainen heivata yli laidan miehen joka ei osoita "oikeaa" kyvykkyyttä kotihommissa, palstan miesten nitisemättä siis? Vai työnnetäänkö siitäkin vastuu naiselle, ettei antanut tilaisuutta, tai peräti opettanut miestä?
Miestä täytyy opettaa ja jos ei opi, niin heitetään pihalle. Tämän neuvon sain sossusta, ihan oikeesti.
Jos mies ei muista edes ruokkia lasta, niin ollaan kyllä isompien ongelmien äärellä.
Mun lapsen isä ei ole kuukauteen kysyny, mitä lapselle kuuluu, eikä tavannut vaikka autolla ois viidessä minuutissa täällä. Silti on mielestään hyvä isä. Mun avomies hoitaa itsensä, muttei lasta, mutta turvallisesti voi jättää lapsen hänen kanssaan. Ainoa, jolle tästä on tullut sanomista, on minä, koska minun kuuluisi pakottaa miehet osallistumaan enemmän.