Lue keskustelun säännöt.
Annatko miehen tehdä virheitä, vaikka lapsi kärsisi siitä?
03.09.2019 |
Et siis muistuta, vahdi, kysele perään, onko mies hoitanut hänen vastuulleen annetun tehtävän.
Minä en pysty olemaan lapsilleni niin julma. Mies voisi esim ihan hyvin olla antamatta lapsille ruokaa koko päivänä ja kaikki nälkäkiukku kaatuisi illalla mun päälle.
Kommentit (137)
Monella naisella on taito luoda ongelmia tyhjästä. En tiedä miten tuo on mahdollista, mutta jotenkin se vaan on. Miten suu pannaan jos vaikka sinun kädessäsä ei ole mitään, sitten siihen kuvitellaan joku hyvä juttu ja seuraavaksi harmistutaan kun sitä ei ole. Meneekö se jotenkin noin? Tai sitten ensin asit on hyvin, mutta sitten tahdotaan lapsia. No ei siinä mitään, mutta mik ne lapset sitten tehdään sellaisen ihmisen kanssa jonka kanssa ei tahtoisi yhteistä lasta. Tämä on jotakin käsittämätöntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen puheterapeutti ja urani ensimmäisinä vuosina soitin lähetteen tullessa ydinperheessä aina isälle. Halusin rikkoa aina äidille soittamisen kaavaa. Lopulta luovutin. Niin suuri osa isistä ei kerta kaikkiaan osannut kertoa lapsesta tarvittavia esitietoja tai yleensäkään mitään.
Nykyisin kutsukirjeessämme (nykyään laitetaan aika siis postina) lukee, että ensikäynnille mukaan aikuinen, joka osaa kertoa lapsen esitiedot. Suurella osalla isistä ei ole hajuakaan menikö lapsi päiväkotiin 2 vai 4 vuotiaana. Sanoiko lapsi ekat sanat 1 vai 3 vuotiaana. Puhuuko lapsi lauseita? Ymmärtääkö ohjeita. Ja kun isälle antaa ohjeet, niin äiti soittaa seuraavana päivänä ja sanoo ettei isä osannut kertoa ohjeista mitään. Tai sitten äiti soittaa ja kertoo, että hups, isä vahingossa sanoi että lapsi puhuu kotona sujuvasti kun oikeasti puhuu epäselvästi parin sanan lauseita, niin että päikyssä ei ymmärretä mitään. Vaimot osaavat kertoa miehen suvun kieliongelmista enemmän kuin mies. Uskomatonta!
En nyt oikein tiedä mikä ongelma tuossa olisi (paitsi se että meillä on ajat tullu kirjeitse lapsen nimellä ja esitietokaavakkeella). Minua (äitiä) on välillä hankala saada kiinni puhelimitse virka-aikana joten tiedoissa on isän numero ensisijaisena. Ainakin meillä mies osaa tarvittaessa välittää tiedon minulle jos ei osaa esim. vastata esitettyihin kysymyksiin ja mahdollisesti kysyä voiko äiti vaikka soittaa. Tosin viimeksi tänään terapeutti oli kysynyt tuleeko äiti mukaan seuraavalla kerralla ja miksiköhän pitäisi, en tiedä.
Ongelma on se, että äidin ei koskaan (siis oikeasti en muista 20 v yhtään tapausta) tarvitse sanoa että isä voi vielä soittaa tarkempia tietoja. Isät sanovat noin usein. Ja mieti sitä miksi terapeutti oli pyytänyt sinut mukaan? Ehkä hän kovalla kokemuksella jo tietää, että tieto ei vaan yleensä siirry suuntaan tai toiseen riittävästi isän kautta. Esitietolomake (lähes aina äidin täyttämä) on meilläkin käytössä. Mutta tuoko isä sen mukanaan? Ei läheskään aina.
Se pt
Mikä tieto? Lapsi on käynyt jo usemman vuoden samalla terapeutilla ja toisaalta en ymmärrä miksi hänen pitäisi jotenkin terapioida ainakaan enää meitä vanhempia, lapsi siellä on on terapiassa eikä me vanhemmat. Ongelmaa tuskin eses olisi jos lapsi olisi tyttö mutta koska hän on poika automaattisesti on oletus että äiti joutuu huolehtimaan hänestä eikä hänelle itselle voi antaa mitään vastuuta.
Nykyään puheterapiasta valtaosa tehdään kotona. Ei se kerta kuukaudessa mitään auta. Eli suuri osa terapiaa on vanhempien ohjausta ja samalla kyselyä miten kotiharjoitteet tai esim. kielen rikastaminen tai viitomien käyttö on tehonnut. Jos olisin ilkeä, niin voisin ajatella, että onkohan teilläkin pitänyt tehdä joitain harjoitteita jo vuosia, mutta mies ei ole niistä kotona kertonut, saati tehnyt. Uskon kuitenkin, että pt olisi soittanut sinulle jos näin olisi.
Se pt
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen puheterapeutti ja urani ensimmäisinä vuosina soitin lähetteen tullessa ydinperheessä aina isälle. Halusin rikkoa aina äidille soittamisen kaavaa. Lopulta luovutin. Niin suuri osa isistä ei kerta kaikkiaan osannut kertoa lapsesta tarvittavia esitietoja tai yleensäkään mitään.
Nykyisin kutsukirjeessämme (nykyään laitetaan aika siis postina) lukee, että ensikäynnille mukaan aikuinen, joka osaa kertoa lapsen esitiedot. Suurella osalla isistä ei ole hajuakaan menikö lapsi päiväkotiin 2 vai 4 vuotiaana. Sanoiko lapsi ekat sanat 1 vai 3 vuotiaana. Puhuuko lapsi lauseita? Ymmärtääkö ohjeita. Ja kun isälle antaa ohjeet, niin äiti soittaa seuraavana päivänä ja sanoo ettei isä osannut kertoa ohjeista mitään. Tai sitten äiti soittaa ja kertoo, että hups, isä vahingossa sanoi että lapsi puhuu kotona sujuvasti kun oikeasti puhuu epäselvästi parin sanan lauseita, niin että päikyssä ei ymmärretä mitään. Vaimot osaavat kertoa miehen suvun kieliongelmista enemmän kuin mies. Uskomatonta!
En nyt oikein tiedä mikä ongelma tuossa olisi (paitsi se että meillä on ajat tullu kirjeitse lapsen nimellä ja esitietokaavakkeella). Minua (äitiä) on välillä hankala saada kiinni puhelimitse virka-aikana joten tiedoissa on isän numero ensisijaisena. Ainakin meillä mies osaa tarvittaessa välittää tiedon minulle jos ei osaa esim. vastata esitettyihin kysymyksiin ja mahdollisesti kysyä voiko äiti vaikka soittaa. Tosin viimeksi tänään terapeutti oli kysynyt tuleeko äiti mukaan seuraavalla kerralla ja miksiköhän pitäisi, en tiedä.
Ongelma on se, että äidin ei koskaan (siis oikeasti en muista 20 v yhtään tapausta) tarvitse sanoa että isä voi vielä soittaa tarkempia tietoja. Isät sanovat noin usein. Ja mieti sitä miksi terapeutti oli pyytänyt sinut mukaan? Ehkä hän kovalla kokemuksella jo tietää, että tieto ei vaan yleensä siirry suuntaan tai toiseen riittävästi isän kautta. Esitietolomake (lähes aina äidin täyttämä) on meilläkin käytössä. Mutta tuoko isä sen mukanaan? Ei läheskään aina.
Se pt
Mutta kuka tekee perheen rahat? Yleensä mies on se, joka tienaa enemmän. Raha ei tule tilille, jos on ihan tumpelo. Mies osaa tehdä työt. Ehkä miehen aivokapasiteetti on keskittynyt siihen rahan tekemiseen enemmän kuin muuhun.
Jos mies tienaa enemmän rahaa, niin miksi kuitenkin naista vaaditaan maksamaan puolet perheen kuluista? Naisenko pitäisi hoitaa enemmän lasta ja kotihommia, että mies voi kartuttaa omaa pankkitiliä? Vastuut tulee jakaa kotonakin puoliksi jos kustannukset jaetaan puoliksi. Vaativampi työ ei ole selitys laiskottelulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen puheterapeutti ja urani ensimmäisinä vuosina soitin lähetteen tullessa ydinperheessä aina isälle. Halusin rikkoa aina äidille soittamisen kaavaa. Lopulta luovutin. Niin suuri osa isistä ei kerta kaikkiaan osannut kertoa lapsesta tarvittavia esitietoja tai yleensäkään mitään.
Nykyisin kutsukirjeessämme (nykyään laitetaan aika siis postina) lukee, että ensikäynnille mukaan aikuinen, joka osaa kertoa lapsen esitiedot. Suurella osalla isistä ei ole hajuakaan menikö lapsi päiväkotiin 2 vai 4 vuotiaana. Sanoiko lapsi ekat sanat 1 vai 3 vuotiaana. Puhuuko lapsi lauseita? Ymmärtääkö ohjeita. Ja kun isälle antaa ohjeet, niin äiti soittaa seuraavana päivänä ja sanoo ettei isä osannut kertoa ohjeista mitään. Tai sitten äiti soittaa ja kertoo, että hups, isä vahingossa sanoi että lapsi puhuu kotona sujuvasti kun oikeasti puhuu epäselvästi parin sanan lauseita, niin että päikyssä ei ymmärretä mitään. Vaimot osaavat kertoa miehen suvun kieliongelmista enemmän kuin mies. Uskomatonta!
En nyt oikein tiedä mikä ongelma tuossa olisi (paitsi se että meillä on ajat tullu kirjeitse lapsen nimellä ja esitietokaavakkeella). Minua (äitiä) on välillä hankala saada kiinni puhelimitse virka-aikana joten tiedoissa on isän numero ensisijaisena. Ainakin meillä mies osaa tarvittaessa välittää tiedon minulle jos ei osaa esim. vastata esitettyihin kysymyksiin ja mahdollisesti kysyä voiko äiti vaikka soittaa. Tosin viimeksi tänään terapeutti oli kysynyt tuleeko äiti mukaan seuraavalla kerralla ja miksiköhän pitäisi, en tiedä.
Ongelma on se, että äidin ei koskaan (siis oikeasti en muista 20 v yhtään tapausta) tarvitse sanoa että isä voi vielä soittaa tarkempia tietoja. Isät sanovat noin usein. Ja mieti sitä miksi terapeutti oli pyytänyt sinut mukaan? Ehkä hän kovalla kokemuksella jo tietää, että tieto ei vaan yleensä siirry suuntaan tai toiseen riittävästi isän kautta. Esitietolomake (lähes aina äidin täyttämä) on meilläkin käytössä. Mutta tuoko isä sen mukanaan? Ei läheskään aina.
Se pt
Mikä tieto? Lapsi on käynyt jo usemman vuoden samalla terapeutilla ja toisaalta en ymmärrä miksi hänen pitäisi jotenkin terapioida ainakaan enää meitä vanhempia, lapsi siellä on on terapiassa eikä me vanhemmat. Ongelmaa tuskin eses olisi jos lapsi olisi tyttö mutta koska hän on poika automaattisesti on oletus että äiti joutuu huolehtimaan hänestä eikä hänelle itselle voi antaa mitään vastuuta.
Nykyään puheterapiasta valtaosa tehdään kotona. Ei se kerta kuukaudessa mitään auta. Eli suuri osa terapiaa on vanhempien ohjausta ja samalla kyselyä miten kotiharjoitteet tai esim. kielen rikastaminen tai viitomien käyttö on tehonnut. Jos olisin ilkeä, niin voisin ajatella, että onkohan teilläkin pitänyt tehdä joitain harjoitteita jo vuosia, mutta mies ei ole niistä kotona kertonut, saati tehnyt. Uskon kuitenkin, että pt olisi soittanut sinulle jos näin olisi.
Se pt
Palautekin tulee noista terapioista kirjallisena kotiin joten jos jotakin harjoitteita on ne on kyllä palautteissa ohjeistettu. (Vosi toki olla kyse puheterapiastaki , mutta tänään kyse oli ihan muusta, silti samat asenteet näkyy vallitsevan myös siellä.)
Ei tietenkään lapset saa kärsiä siitä, että mies unohtaa jotain tai tekee puolivillaisesti. Ainoa kärsijä tuossa on mies. Jos minulla menee aikaa ja vaivaa tehfä jotain miehen puolesta, se aika on pois jostain miehen mielestä kivemmasta. En minäkään jaksa mahdottomia, joten jätän sitten turhimmasta päästä pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen puheterapeutti ja urani ensimmäisinä vuosina soitin lähetteen tullessa ydinperheessä aina isälle. Halusin rikkoa aina äidille soittamisen kaavaa. Lopulta luovutin. Niin suuri osa isistä ei kerta kaikkiaan osannut kertoa lapsesta tarvittavia esitietoja tai yleensäkään mitään.
Nykyisin kutsukirjeessämme (nykyään laitetaan aika siis postina) lukee, että ensikäynnille mukaan aikuinen, joka osaa kertoa lapsen esitiedot. Suurella osalla isistä ei ole hajuakaan menikö lapsi päiväkotiin 2 vai 4 vuotiaana. Sanoiko lapsi ekat sanat 1 vai 3 vuotiaana. Puhuuko lapsi lauseita? Ymmärtääkö ohjeita. Ja kun isälle antaa ohjeet, niin äiti soittaa seuraavana päivänä ja sanoo ettei isä osannut kertoa ohjeista mitään. Tai sitten äiti soittaa ja kertoo, että hups, isä vahingossa sanoi että lapsi puhuu kotona sujuvasti kun oikeasti puhuu epäselvästi parin sanan lauseita, niin että päikyssä ei ymmärretä mitään. Vaimot osaavat kertoa miehen suvun kieliongelmista enemmän kuin mies. Uskomatonta!
En nyt oikein tiedä mikä ongelma tuossa olisi (paitsi se että meillä on ajat tullu kirjeitse lapsen nimellä ja esitietokaavakkeella). Minua (äitiä) on välillä hankala saada kiinni puhelimitse virka-aikana joten tiedoissa on isän numero ensisijaisena. Ainakin meillä mies osaa tarvittaessa välittää tiedon minulle jos ei osaa esim. vastata esitettyihin kysymyksiin ja mahdollisesti kysyä voiko äiti vaikka soittaa. Tosin viimeksi tänään terapeutti oli kysynyt tuleeko äiti mukaan seuraavalla kerralla ja miksiköhän pitäisi, en tiedä.
Ongelma on se, että äidin ei koskaan (siis oikeasti en muista 20 v yhtään tapausta) tarvitse sanoa että isä voi vielä soittaa tarkempia tietoja. Isät sanovat noin usein. Ja mieti sitä miksi terapeutti oli pyytänyt sinut mukaan? Ehkä hän kovalla kokemuksella jo tietää, että tieto ei vaan yleensä siirry suuntaan tai toiseen riittävästi isän kautta. Esitietolomake (lähes aina äidin täyttämä) on meilläkin käytössä. Mutta tuoko isä sen mukanaan? Ei läheskään aina.
Se pt
Mikä tieto? Lapsi on käynyt jo usemman vuoden samalla terapeutilla ja toisaalta en ymmärrä miksi hänen pitäisi jotenkin terapioida ainakaan enää meitä vanhempia, lapsi siellä on on terapiassa eikä me vanhemmat. Ongelmaa tuskin eses olisi jos lapsi olisi tyttö mutta koska hän on poika automaattisesti on oletus että äiti joutuu huolehtimaan hänestä eikä hänelle itselle voi antaa mitään vastuuta.
Nykyään puheterapiasta valtaosa tehdään kotona. Ei se kerta kuukaudessa mitään auta. Eli suuri osa terapiaa on vanhempien ohjausta ja samalla kyselyä miten kotiharjoitteet tai esim. kielen rikastaminen tai viitomien käyttö on tehonnut. Jos olisin ilkeä, niin voisin ajatella, että onkohan teilläkin pitänyt tehdä joitain harjoitteita jo vuosia, mutta mies ei ole niistä kotona kertonut, saati tehnyt. Uskon kuitenkin, että pt olisi soittanut sinulle jos näin olisi.
Se pt
Palautekin tulee noista terapioista kirjallisena kotiin joten jos jotakin harjoitteita on ne on kyllä palautteissa ohjeistettu. (Vosi toki olla kyse puheterapiastaki , mutta tänään kyse oli ihan muusta, silti samat asenteet näkyy vallitsevan myös siellä.)
Meillä kirjallinen palaute annetaan vasta jakson lopussa. Eli käytännössä koko jakso menisi hukkaan jos ohjeet lukisi vasta sitten. Palautteessa pitää myös kertoa, onko noiden harjoitteiden teko ollut tuloksellista. Mutta se puheterapiasta.
Siksi alunperin kirjoitin, että tämä on esimerkki tilanteesta, jossa voidaan tehdä melkoinen virhe, jos yhteiskunnan maksama terapia heitetään hukkaan juuri tärkeässä vaiheessa. Mutta antaa isien tehdä virheitä, eikö niin?
Se pt
Jos teillä on julkinen someprofiili ja Tinder-profiili ja jos deittailette - tosin seurustelevatkaan eivät ole turvassa - TIEDOKSI, että teitä saatetaan valokuvata ja videokuvata salaa (ja kännyllähän se on helppoa) kun harrastatte s e k s i ä tai nukutte.
Y l i l a u t a - jota ei näköjään moderoida mitenkään - on TÄYNNÄ ketjuja, joissa on levitelty Tinder-profiileja, Instagram-profiileja ja jopa edellä mainitun kaltaisia salaa otettuja kuvia ja videoita.
Ottakaa vaikka seurantaan koko Y l i l a u t a ja tehkää r i k o s i l m o i t u s aina kun havaitsette, että jonkun kuvaa ja nimeä levitellään.
Ongelma ei ole ns. julkisen ja julkaistun sisällön jakaminen vaan suoranainen maalittaminen, halveeraaminen ja joukossa tiivistyvä naisviha, h u o r i t t e l u, yksityiselämää koskevan tiedon levittäminen, "tunnistaminen" ja lisätietojen jakaminen. Myös alaikäisten kuvia on paljon.
Vinkkini naisille siis on, että katsokaa TODELLA tarkkaan ketä deittailette, kenen mukaan lähdette baarista ja missä poikaystävän puhelin on kun sinulla ei ole vaatteita päällä. Älkää milloinkaan lähettäkö intiimejä kuvia kenellekään, koska ette voi tietää minne ne päätyy.
Itse ainakin haluaisin tietää, jos joku olisi vaikkapa minun deittiprofiilini tuonne laittanut. Seuraava siellä kysyisi että mikä tuon sukunimi on ja missä asuu. Kolmas kommentoi, että tiedän tuon, p a n i n sitä. Neljäs kertoo missä olen töissä. Ja viides selvittää osoitteeni. Jne. Tämä voi tapahtua kenelle tahansa.
Y l i l a u t a on työllistänyt poliisia jo pitkään ja yhäkään sitä ei saada kuriin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen puheterapeutti ja urani ensimmäisinä vuosina soitin lähetteen tullessa ydinperheessä aina isälle. Halusin rikkoa aina äidille soittamisen kaavaa. Lopulta luovutin. Niin suuri osa isistä ei kerta kaikkiaan osannut kertoa lapsesta tarvittavia esitietoja tai yleensäkään mitään.
Nykyisin kutsukirjeessämme (nykyään laitetaan aika siis postina) lukee, että ensikäynnille mukaan aikuinen, joka osaa kertoa lapsen esitiedot. Suurella osalla isistä ei ole hajuakaan menikö lapsi päiväkotiin 2 vai 4 vuotiaana. Sanoiko lapsi ekat sanat 1 vai 3 vuotiaana. Puhuuko lapsi lauseita? Ymmärtääkö ohjeita. Ja kun isälle antaa ohjeet, niin äiti soittaa seuraavana päivänä ja sanoo ettei isä osannut kertoa ohjeista mitään. Tai sitten äiti soittaa ja kertoo, että hups, isä vahingossa sanoi että lapsi puhuu kotona sujuvasti kun oikeasti puhuu epäselvästi parin sanan lauseita, niin että päikyssä ei ymmärretä mitään. Vaimot osaavat kertoa miehen suvun kieliongelmista enemmän kuin mies. Uskomatonta!
En nyt oikein tiedä mikä ongelma tuossa olisi (paitsi se että meillä on ajat tullu kirjeitse lapsen nimellä ja esitietokaavakkeella). Minua (äitiä) on välillä hankala saada kiinni puhelimitse virka-aikana joten tiedoissa on isän numero ensisijaisena. Ainakin meillä mies osaa tarvittaessa välittää tiedon minulle jos ei osaa esim. vastata esitettyihin kysymyksiin ja mahdollisesti kysyä voiko äiti vaikka soittaa. Tosin viimeksi tänään terapeutti oli kysynyt tuleeko äiti mukaan seuraavalla kerralla ja miksiköhän pitäisi, en tiedä.
Ongelma on se, että äidin ei koskaan (siis oikeasti en muista 20 v yhtään tapausta) tarvitse sanoa että isä voi vielä soittaa tarkempia tietoja. Isät sanovat noin usein. Ja mieti sitä miksi terapeutti oli pyytänyt sinut mukaan? Ehkä hän kovalla kokemuksella jo tietää, että tieto ei vaan yleensä siirry suuntaan tai toiseen riittävästi isän kautta. Esitietolomake (lähes aina äidin täyttämä) on meilläkin käytössä. Mutta tuoko isä sen mukanaan? Ei läheskään aina.
Se pt
Mikä tieto? Lapsi on käynyt jo usemman vuoden samalla terapeutilla ja toisaalta en ymmärrä miksi hänen pitäisi jotenkin terapioida ainakaan enää meitä vanhempia, lapsi siellä on on terapiassa eikä me vanhemmat. Ongelmaa tuskin eses olisi jos lapsi olisi tyttö mutta koska hän on poika automaattisesti on oletus että äiti joutuu huolehtimaan hänestä eikä hänelle itselle voi antaa mitään vastuuta.
Nykyään puheterapiasta valtaosa tehdään kotona. Ei se kerta kuukaudessa mitään auta. Eli suuri osa terapiaa on vanhempien ohjausta ja samalla kyselyä miten kotiharjoitteet tai esim. kielen rikastaminen tai viitomien käyttö on tehonnut. Jos olisin ilkeä, niin voisin ajatella, että onkohan teilläkin pitänyt tehdä joitain harjoitteita jo vuosia, mutta mies ei ole niistä kotona kertonut, saati tehnyt. Uskon kuitenkin, että pt olisi soittanut sinulle jos näin olisi.
Se pt
Palautekin tulee noista terapioista kirjallisena kotiin joten jos jotakin harjoitteita on ne on kyllä palautteissa ohjeistettu. (Vosi toki olla kyse puheterapiastaki , mutta tänään kyse oli ihan muusta, silti samat asenteet näkyy vallitsevan myös siellä.)
Meillä kirjallinen palaute annetaan vasta jakson lopussa. Eli käytännössä koko jakso menisi hukkaan jos ohjeet lukisi vasta sitten. Palautteessa pitää myös kertoa, onko noiden harjoitteiden teko ollut tuloksellista. Mutta se puheterapiasta.
Siksi alunperin kirjoitin, että tämä on esimerkki tilanteesta, jossa voidaan tehdä melkoinen virhe, jos yhteiskunnan maksama terapia heitetään hukkaan juuri tärkeässä vaiheessa. Mutta antaa isien tehdä virheitä, eikö niin?
Se pt
Ethän sinä anna heidän tehdä mitään koska et luota. Sinänsä se asia ei minua haittaa jos haluat yrittää minua äitinä puhelumitse kiinni mieluummin kuin isää. Sinun työaikaasi siinä kuluu, ei minun. En usko että isäkään pistää ollenkaan sitä pahakseen että sinä et hänelle soittele vaan odota että minä joskus ehdin työaikanasi vastata puhelimeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen puheterapeutti ja urani ensimmäisinä vuosina soitin lähetteen tullessa ydinperheessä aina isälle. Halusin rikkoa aina äidille soittamisen kaavaa. Lopulta luovutin. Niin suuri osa isistä ei kerta kaikkiaan osannut kertoa lapsesta tarvittavia esitietoja tai yleensäkään mitään.
Nykyisin kutsukirjeessämme (nykyään laitetaan aika siis postina) lukee, että ensikäynnille mukaan aikuinen, joka osaa kertoa lapsen esitiedot. Suurella osalla isistä ei ole hajuakaan menikö lapsi päiväkotiin 2 vai 4 vuotiaana. Sanoiko lapsi ekat sanat 1 vai 3 vuotiaana. Puhuuko lapsi lauseita? Ymmärtääkö ohjeita. Ja kun isälle antaa ohjeet, niin äiti soittaa seuraavana päivänä ja sanoo ettei isä osannut kertoa ohjeista mitään. Tai sitten äiti soittaa ja kertoo, että hups, isä vahingossa sanoi että lapsi puhuu kotona sujuvasti kun oikeasti puhuu epäselvästi parin sanan lauseita, niin että päikyssä ei ymmärretä mitään. Vaimot osaavat kertoa miehen suvun kieliongelmista enemmän kuin mies. Uskomatonta!
En nyt oikein tiedä mikä ongelma tuossa olisi (paitsi se että meillä on ajat tullu kirjeitse lapsen nimellä ja esitietokaavakkeella). Minua (äitiä) on välillä hankala saada kiinni puhelimitse virka-aikana joten tiedoissa on isän numero ensisijaisena. Ainakin meillä mies osaa tarvittaessa välittää tiedon minulle jos ei osaa esim. vastata esitettyihin kysymyksiin ja mahdollisesti kysyä voiko äiti vaikka soittaa. Tosin viimeksi tänään terapeutti oli kysynyt tuleeko äiti mukaan seuraavalla kerralla ja miksiköhän pitäisi, en tiedä.
Ongelma on se, että äidin ei koskaan (siis oikeasti en muista 20 v yhtään tapausta) tarvitse sanoa että isä voi vielä soittaa tarkempia tietoja. Isät sanovat noin usein. Ja mieti sitä miksi terapeutti oli pyytänyt sinut mukaan? Ehkä hän kovalla kokemuksella jo tietää, että tieto ei vaan yleensä siirry suuntaan tai toiseen riittävästi isän kautta. Esitietolomake (lähes aina äidin täyttämä) on meilläkin käytössä. Mutta tuoko isä sen mukanaan? Ei läheskään aina.
Se pt
Mutta kuka tekee perheen rahat? Yleensä mies on se, joka tienaa enemmän. Raha ei tule tilille, jos on ihan tumpelo. Mies osaa tehdä työt. Ehkä miehen aivokapasiteetti on keskittynyt siihen rahan tekemiseen enemmän kuin muuhun.
Me tienaamme ihan samalla tasolla, aina tienattu, saman tason koulutus. Olen myös elättänyt koko perheen sekä perhevapaiden ajan että kolme vuotta kun mies käynnisti yritystään.
Olen myös sijoittanut perintöni perheen asuntoon. Mies ei ole perinyt mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mieheni on valitettavasti tällainen itsekäs tollo, joka ei osaa ajatella lapsen tarpeita etukäteen. Aina sanoo, että ”No se lapsi ottaa ja lämmittää ruokansa sit ite, oppiipahan tekemään.” 6-vuotias laitta ruokansa itse, joopa joo. Ja katsoo vieressä kun isä itse syö...?
Kun lapsi oli taapero, mies ihmetteli aina kiukkuisena, kun ”lapsi vaan huutaa ja temppuilee” eikä tajunnut, että nälästähän tällainen johtuu. Lapselle ehti tulla jo niin suunnaton nälkä, että alkoi kiukuttelu.
Myös lähteminen ja pakkaaminen on isälle mahdotonta. Aina unohtuisi puolet tavaroista pois, mutta hän ajattelee, että ”ostetaan niitä vaippoja sitten matkalta”. Jep, kun hätä on jo kädessä. Sitten raivoaa, kun vauvan vaatteet on p-skassa ja vaippoja/vaihtovaatetta ei ole mukana yhtään, että vauvan vika - miksi paskoo?!
Ei ollut tällainen seurustellessa, vaan vasta lasten synnyttyä on paljastunut tällainen valuvika. Ajattelee aina, että äidin tehtävä on huolehtia tämä kaikki. Saisin riidellä tästä aina. Mutta hänen oma isänsä oli juuri näitä isiä, jotka katosivat sanomalehden taa eivätkä osallistuneet vauvanhoitoon. Ainoastaan kurinpitoon.
Kyllä se oikeasti oli näkyvissä jo seurusteluvaiheessa, et vain kiinnittänyt siihen huomiota koska elämäntilanteenne oli sellainen jossa kotitöitä ei ollut niin paljon. Mutta en tiedä yhtään tapausta jossa suvereenisti kotihommia itsenäisesti tekevä mies olisi äkkiä lasten synnyttyä lopettanut täysin kaiken ymmärtämisen kodin- ja lastenhoidon vaatimuksista.
Juuri niin. Mutta toisinkin.
Seurusteluvaiheessa tehdään yhdessä ruokaa. Se tarkoittaa esim. sitä, että mies paistaa lihat ja nainen tekee lisukkeet, pilkkoo salaatit, tekee kastikkeen, kattaa pöydän, tekee jälkiruoan jne. Ollaanhan hänen kotonaan, joten hän tietää, missä astiat ovat ja osaa käyttää koneita. Lihan paisto kuitenkin on helppo homma miehellekin. Kivaa tehdä yhdessä. Aterian jälkeen mies osallistuu tasavertaisesti nostamalla astiat pöydästä tiskipöydälle. Nainen kaapii tähteet, tiskaa astiat, pyyhkii pöydät, laittaa rekvisiitan takaisin kaappeihin. Tietäähän hän kotinsa systeemit ja astioiden oikean paikan ja jäjrestyksen. Kivaa tehdä yhdessä. Ihana, osallistuva mies.
Kymmenen vuoden kuluttua mies edelleen voi paistaa lihan ja nostaa astiat ruokapöydästä tiskipöydälle. Jos sattuu olemaan kotona. Hän tekee yhä yhdessä, kuten aina ennenkin. Hyvillä mielin, mitenkään taakaksi osuuttaan kokematta. Totuttuun yhteiseen tapaan. Nainen tosin on siinä välissä ottanut taakakseen neljä kertaa suuremman kodin hoitamisen, pari huollettavaa mukulaa vaippineen ja päivähoitoineen sekä sata muuta juoksuasiaa, viisi ateriaa päivässä sekä miehen eväät töihin, miehen vaatehuollon, ynnä muuta. Sitten ihmetellään kun mies onkin laiska ja saamaton aikuisvauva. Miten näin pääsi käymään?
Joko miehen luonteenlaatu on sellainen, eikä sitä alun seukkailuvaiheessa vaan tajunnut, koska omakin kuormitus oli kevyt, tai sitten ihan itse on mennyt tyrimään siinä, että on vapaaehtoisesti tai jopa väkisin ominut kaikki hommat omalle vastuulleen ja työntänyt miehen ulos kotiin ja perheeseen liittyvistä asioista.
Juuri tuota tarkoitin. Mies voi vaikuttaa osallistuvalta jos sitä tekemistä on aika vähän. Mutta kyllä se "oikea" kyvykkyys kotihommissa näkyy jos osaa katsoa. Eli ryhtyykö mies omatoimisesti töihin eikä vain pyynnöstä tai "apuna"? Osaako hän suoriutua töistä sen näköisesti että niiden tekeminen on hänelle luontevaa? Onko miehestä hassua erotella "miesten ja naisten töitä" vai onko hänellä sukupuolittuneita käsityksiä kotitöistä? Onko miehen oma asunto siisti ja laittaako hän itselleen ruokaa?
Saako katsomaan osaava nainen heivata yli laidan miehen joka ei osoita "oikeaa" kyvykkyyttä kotihommissa, palstan miesten nitisemättä siis? Vai työnnetäänkö siitäkin vastuu naiselle, ettei antanut tilaisuutta, tai peräti opettanut miestä?
Miksi ei saisi? Varsinkin jos mies ei osoita minkäänlaista halua kehittyä tai oppia.
Niin ja olen mies ja ihmettelen miten naiset jaksavat näitä "isoja lapsia" puolisoinaan. Ja mistä he näitä vätyksiä löytävä?.
Miehet ovat perkuleen hyviä näyttelemään suhteen alkuaikoina...
En usko. Kuka jaksaa näytellä muutamia vuosia? Joko lapset hankittu kiireellä juuri suhteen alkuaikoina tai sitten ei ole haluttu nähdä sitä, mitä mies oikeasti on. Sokeasti uskottu, että mies muuttuu, kun lapsi syntyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HÄH? Siis mies ei anna lapselle ruokaa koko päivänä? Sä olet joko tehnyt tosi pahan virheen miestä valitessasi tai sitten olet pahemman luokan kontrollifriikki ja/tai liioittelija... Kummassakin tapauksessa olisi syytä katsoa ensin peiliin.
Että naisen vika sekin.
Näillä tiedoilla kyllä. Kun ap:n kuvausta ei voi tulkita oikein muuten kuin että mies on täysin vastuuton ja hänelle ei pitäisi jättää lasta vastuulle tai sitten mies on ihan tavallinen huolehtiva isä ja ap ei vain osaa luottaa häneen yhtään.
Minun mieheni ei ainakaan ole täysin vastuuton, hänelle ei vaan tule mieleen, että lapsia pitää ruokkia tiettyyn aikaan tai viedä vessaan. Esim. Olivat menossa mummolaan useamman tunnin automatkan. Mies käy huoltoasemalla vessassa, mutta hänelle ei tule mieleen pyytää 3 v lasta käymään. Sama kotona ruoan kanssa. Ei tule vaan mieleen että lapsellekin pitää antaa ruokaa.
T. 5
Eiköhän 3-vuotias osaa itse kertoa milloin vessahätä on. Tai jollei osaa, niin pissat tulee sitten autoon. Eiköhän mies yhden autonpesu-urakan jälkeen jo ymmärrä.
Mitä se auttaa jos kertoo kun huoltamo meni jo?
Koko matkalla ei ole kuin yksi huoltoasema? Ja sitä paitsi, todella moni aikuinenkin käy puskapissalla pidemmillä automatkoilla, jos huoltoasema ei ole llähettyvillä.
Uusi on liian kaukana.
Eikä moottoriteillä pysähdellä.
No, Suomessa ei pysty ajamaan "useamman tunnin mummolamatkaa" pelkästään moottoritietä pitkin. Ja ainakin tietämilläni moottoriteillä on liittymiä muutamien minuuttien välein. Helsinki-Heinola taitaa olla pisin pätkä, siinä menee n. 2 h jos nopeusrajoitusten mukaan ajaa. Ja sillä tiellä on liittymä muutamien minuuttien välein.
Toki se muutama minuuttikin voi olla lapselle liikaa ja idiootti isä jos ei edes kysy tarviiko mennä vessaan jos itse käy. Mutta kyllä niitä pysähdyspaikkoja on tiheään myös motareilla.
No esim Turuntiellä on kyllä hankala päästä pikapissalle.
Kellotapa joskus huviksesi, kuinka usein silläKIN tiellä on liittymiä. Toki mikään "kääk, nyt tulee pissa housuun" -pysähdys ei onnistu tyyliin sekunneissa, kuten ei onnistu tavallisella maantielläkään. Mutta moni 3-vuotias osaa jo vähän ennakoida. Ei aina osaa ja vahinkoja sattuu, vaikka vanhempi kuinka ennakoisi. Mutta se pissa housuun ei maata kaada ja veikkaisin, että näinkin tonttu mies oppii siitä kerrasta, että se 3-vuotias kannattaa pissattaa kun pysähtyy itsekin tarpeilleen.
En ajattelisi tätä virheeksi jossa "lapsi kärsii", jos tapahtuneeseen reagoidaan mahdollisimman pian, eli pysähdytään vaihtamaan vaatteet ja laitetaan turvaistuimeen jotain suojaa sen pissan päälle ja pestään se sitten perillä. Entisen yökastelijan äitinä en näe pissaamista housuun ihan kauheana kärsimyksenä.
No se on turha kärsimys joka on helppo välttää kun pissattaa lapsen kun on muutenkin huoltamolla.
Ja kylään mummolaqn on voitu lähteä mummon antamassa asussa, idea menee pilalle.
Nuorimmaisellani esim oli lääkitys joka aiheutti juurikin niitä nyt äkkiä sekunnissa pissahätiä.
Ylipäätään typerä vertaus. Päiväsaikaan housuun pissaaminen on ankeaa.
Tottakai olisi ihanaa, jos ei koskaan tulisi mitään pissoja housuun. Mutta itse en pidä tuollaista nyt ihan "kärsimys" -termin mukaisena hommana.
Ajattelisin nimenomaan niin, että se opettaa hiukan molempia kommunikointiin. Lapsi oppii sanomaan, että munkin pitää päästä pissalle ja aikuinen oppii, että sen lapsen kanssa kannattaa ennakoida. En todellakaan ajattele 3-vuotiaan pissavahinkoa minään kärsimyksenä, ellei vanhempi ole sadistisesti suoraan sanonut että sinä et nyt saa käydä pissalla, vain minä käyn ja/tai että annetaan istua pissaisissa kamppeissa monta tuntia perille saakka.
Ja en nyt 3-vuotiaalle laittaisi useamman tunnin matkalle jotain varta vasten mumille esiteltävää asua muutenkaan.
Ihan eri sfäärin asia kuin olla tajuamatta antaa ruokaa lapselle koko päivänä, mutta samalla syödä kuitenkin itse. Puhutaan minusta ihan eri asioista. Toinen on sellaista tilannetajun puutetta, ettei tajuta lapsen eroa aikuiseen, esim. siinä, muistaako sanoa pissahädästä just silloin kun pysähdytään. Toisessa kokonaisen päivän aikana syödään itse, mutta ei tajuta laittaa lapselle ruokaa eteen, että nyt on ruoka-aika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HÄH? Siis mies ei anna lapselle ruokaa koko päivänä? Sä olet joko tehnyt tosi pahan virheen miestä valitessasi tai sitten olet pahemman luokan kontrollifriikki ja/tai liioittelija... Kummassakin tapauksessa olisi syytä katsoa ensin peiliin.
Että naisen vika sekin.
No sinälläänhän tuo on naisen vika, koska on valinnut lapselleen tuollaisen isän. Ei tämä poista tuon isänkään syyllisyyttä. Ihmettelen näitä naisa joiden miehet eivät ilmeisesti osaa tehdä mitään, ja sitten lisäännytään näiden kanssa. Eri
Kun lukee näitä juttuja, en voi kun ihmetellä, mistä näitä vätys miehiä löydetään? Ovatko naiset niin epätoivoisia, että lähes kuka tahansa mies kelpaa, todistaakseen muille ja itselleen, että on itse kelvannut ja saanut perheenkin perustettua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen puheterapeutti ja urani ensimmäisinä vuosina soitin lähetteen tullessa ydinperheessä aina isälle. Halusin rikkoa aina äidille soittamisen kaavaa. Lopulta luovutin. Niin suuri osa isistä ei kerta kaikkiaan osannut kertoa lapsesta tarvittavia esitietoja tai yleensäkään mitään.
Nykyisin kutsukirjeessämme (nykyään laitetaan aika siis postina) lukee, että ensikäynnille mukaan aikuinen, joka osaa kertoa lapsen esitiedot. Suurella osalla isistä ei ole hajuakaan menikö lapsi päiväkotiin 2 vai 4 vuotiaana. Sanoiko lapsi ekat sanat 1 vai 3 vuotiaana. Puhuuko lapsi lauseita? Ymmärtääkö ohjeita. Ja kun isälle antaa ohjeet, niin äiti soittaa seuraavana päivänä ja sanoo ettei isä osannut kertoa ohjeista mitään. Tai sitten äiti soittaa ja kertoo, että hups, isä vahingossa sanoi että lapsi puhuu kotona sujuvasti kun oikeasti puhuu epäselvästi parin sanan lauseita, niin että päikyssä ei ymmärretä mitään. Vaimot osaavat kertoa miehen suvun kieliongelmista enemmän kuin mies. Uskomatonta!
En nyt oikein tiedä mikä ongelma tuossa olisi (paitsi se että meillä on ajat tullu kirjeitse lapsen nimellä ja esitietokaavakkeella). Minua (äitiä) on välillä hankala saada kiinni puhelimitse virka-aikana joten tiedoissa on isän numero ensisijaisena. Ainakin meillä mies osaa tarvittaessa välittää tiedon minulle jos ei osaa esim. vastata esitettyihin kysymyksiin ja mahdollisesti kysyä voiko äiti vaikka soittaa. Tosin viimeksi tänään terapeutti oli kysynyt tuleeko äiti mukaan seuraavalla kerralla ja miksiköhän pitäisi, en tiedä.
Ongelma on se, että äidin ei koskaan (siis oikeasti en muista 20 v yhtään tapausta) tarvitse sanoa että isä voi vielä soittaa tarkempia tietoja. Isät sanovat noin usein. Ja mieti sitä miksi terapeutti oli pyytänyt sinut mukaan? Ehkä hän kovalla kokemuksella jo tietää, että tieto ei vaan yleensä siirry suuntaan tai toiseen riittävästi isän kautta. Esitietolomake (lähes aina äidin täyttämä) on meilläkin käytössä. Mutta tuoko isä sen mukanaan? Ei läheskään aina.
Se pt
Mikä tieto? Lapsi on käynyt jo usemman vuoden samalla terapeutilla ja toisaalta en ymmärrä miksi hänen pitäisi jotenkin terapioida ainakaan enää meitä vanhempia, lapsi siellä on on terapiassa eikä me vanhemmat. Ongelmaa tuskin eses olisi jos lapsi olisi tyttö mutta koska hän on poika automaattisesti on oletus että äiti joutuu huolehtimaan hänestä eikä hänelle itselle voi antaa mitään vastuuta.
Nykyään puheterapiasta valtaosa tehdään kotona. Ei se kerta kuukaudessa mitään auta. Eli suuri osa terapiaa on vanhempien ohjausta ja samalla kyselyä miten kotiharjoitteet tai esim. kielen rikastaminen tai viitomien käyttö on tehonnut. Jos olisin ilkeä, niin voisin ajatella, että onkohan teilläkin pitänyt tehdä joitain harjoitteita jo vuosia, mutta mies ei ole niistä kotona kertonut, saati tehnyt. Uskon kuitenkin, että pt olisi soittanut sinulle jos näin olisi.
Se pt
Palautekin tulee noista terapioista kirjallisena kotiin joten jos jotakin harjoitteita on ne on kyllä palautteissa ohjeistettu. (Vosi toki olla kyse puheterapiastaki , mutta tänään kyse oli ihan muusta, silti samat asenteet näkyy vallitsevan myös siellä.)
Meillä kirjallinen palaute annetaan vasta jakson lopussa. Eli käytännössä koko jakso menisi hukkaan jos ohjeet lukisi vasta sitten. Palautteessa pitää myös kertoa, onko noiden harjoitteiden teko ollut tuloksellista. Mutta se puheterapiasta.
Siksi alunperin kirjoitin, että tämä on esimerkki tilanteesta, jossa voidaan tehdä melkoinen virhe, jos yhteiskunnan maksama terapia heitetään hukkaan juuri tärkeässä vaiheessa. Mutta antaa isien tehdä virheitä, eikö niin?
Se pt
Ethän sinä anna heidän tehdä mitään koska et luota. Sinänsä se asia ei minua haittaa jos haluat yrittää minua äitinä puhelumitse kiinni mieluummin kuin isää. Sinun työaikaasi siinä kuluu, ei minun. En usko että isäkään pistää ollenkaan sitä pahakseen että sinä et hänelle soittele vaan odota että minä joskus ehdin työaikanasi vastata puhelimeen.
Kuten kirjoitin, periaatteesta soitin ekat vuodet aina isälle, jos mahdollista. (Lähetelomakkeessa ei ollut mahdollista merkitä ensisijaista puhelinnumeroa.) Lopulta luovutin, kun siihen meni kerta kaikkiaan niin paljon turhaa työaikaa kun isät vaan pyysivät soittamaan äidille. Joskus näin myös sovittiin eka tapaaminen isän kalenteriin sopivaksi ja isä tuli lapsen kanssa, eikä osannut kertoa juuri mitään. Pahimmillaan (useita kertoja) isä kertoi, että ongelmia ei enää ole ja lapsi puhuu sujuvasti, nyt vaan ujostelee. Sitten äiti soittaa lähes itkien perään että voiko lapsi sittenkin saada sitä puheterapiaa (vaikka isän kanssa sovittu että eivät enää tule), kun ongelmat ovat niin valtavat.
Eli yritin antaa miehille mahdollisuuden ja kerrasta toiseen pilasivat mahdollisuutensa.
Pt
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HÄH? Siis mies ei anna lapselle ruokaa koko päivänä? Sä olet joko tehnyt tosi pahan virheen miestä valitessasi tai sitten olet pahemman luokan kontrollifriikki ja/tai liioittelija... Kummassakin tapauksessa olisi syytä katsoa ensin peiliin.
Että naisen vika sekin.
No sinälläänhän tuo on naisen vika, koska on valinnut lapselleen tuollaisen isän. Ei tämä poista tuon isänkään syyllisyyttä. Ihmettelen näitä naisa joiden miehet eivät ilmeisesti osaa tehdä mitään, ja sitten lisäännytään näiden kanssa. Eri
Kun lukee näitä juttuja, en voi kun ihmetellä, mistä näitä vätys miehiä löydetään? Ovatko naiset niin epätoivoisia, että lähes kuka tahansa mies kelpaa, todistaakseen muille ja itselleen, että on itse kelvannut ja saanut perheenkin perustettua?
Samat mammat täällä paasaa samoin sanakääntein. Siivoushullu on paras esimerkki pitkine jaarituksineen. Kopsaa omia juttujaan Wordista tjsp.
Miksi kukaan hankkisi lapsia sellaisen miehen kanssa, joka ei kykene hoitamaan omia lapsiaan ja olemaan heistä vastuussa. Entä jos kuolet ja hän jää yksinhuoltajaksi, tai jos joudut onnettomuuteen etkä pysty enää huolehtimaan perheestä itse?
Se kenen kanssa lapsia hankitaan, on naisen elämän tärkein ja kauaskantoisin päätös. Siinä ei kannata tehdä noin pahaa virhearviota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HÄH? Siis mies ei anna lapselle ruokaa koko päivänä? Sä olet joko tehnyt tosi pahan virheen miestä valitessasi tai sitten olet pahemman luokan kontrollifriikki ja/tai liioittelija... Kummassakin tapauksessa olisi syytä katsoa ensin peiliin.
Että naisen vika sekin.
No sinälläänhän tuo on naisen vika, koska on valinnut lapselleen tuollaisen isän. Ei tämä poista tuon isänkään syyllisyyttä. Ihmettelen näitä naisa joiden miehet eivät ilmeisesti osaa tehdä mitään, ja sitten lisäännytään näiden kanssa. Eri
Kun lukee näitä juttuja, en voi kun ihmetellä, mistä näitä vätys miehiä löydetään? Ovatko naiset niin epätoivoisia, että lähes kuka tahansa mies kelpaa, todistaakseen muille ja itselleen, että on itse kelvannut ja saanut perheenkin perustettua?
Minä seurustelin miehen kanssa neljä vuotta ennen yhteenmuuttoa ja yhdessä asuttiin kolme vuotta ennen esikoisen syntymää. Miehen isä teki arkisin perheelleen ruuan ja muistan, miten se teki minuun vaikutuksen. Mies teki paljon hommia lapsuuskodissaan ja auttoi sukulaisiaan ja kavereitaan. Ihastelin, miten mies jaksoi leikkiä sukulaislasten kanssa.
Isoin virhe tuli siinä, että mies muutti minun kanssa yhteen lapsuudenkodistaan, hän ei ole koskaan asunut yksin. Mies kävi kaupassa ja teki ruokaa. Minä tyhmyyksissäni tein muut kotityöt, kun eihän niitä paljoa ollut.
Ensimmäisen lapsen synnyttyä tein kotona kaiken ja mies tottui siihen. Töihin palattuani sain tilanteen niin, että mies teki osan. Toisen lapsen jälkeen mies ei enää viitsinytkään tehdä mitään, se ruuanlaittokykykin alkoi kadota. Jos nyt miehen täytyy tehdä ruokaa, hän käy grillillä tai paistaa makkaraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen puheterapeutti ja urani ensimmäisinä vuosina soitin lähetteen tullessa ydinperheessä aina isälle. Halusin rikkoa aina äidille soittamisen kaavaa. Lopulta luovutin. Niin suuri osa isistä ei kerta kaikkiaan osannut kertoa lapsesta tarvittavia esitietoja tai yleensäkään mitään.
Nykyisin kutsukirjeessämme (nykyään laitetaan aika siis postina) lukee, että ensikäynnille mukaan aikuinen, joka osaa kertoa lapsen esitiedot. Suurella osalla isistä ei ole hajuakaan menikö lapsi päiväkotiin 2 vai 4 vuotiaana. Sanoiko lapsi ekat sanat 1 vai 3 vuotiaana. Puhuuko lapsi lauseita? Ymmärtääkö ohjeita. Ja kun isälle antaa ohjeet, niin äiti soittaa seuraavana päivänä ja sanoo ettei isä osannut kertoa ohjeista mitään. Tai sitten äiti soittaa ja kertoo, että hups, isä vahingossa sanoi että lapsi puhuu kotona sujuvasti kun oikeasti puhuu epäselvästi parin sanan lauseita, niin että päikyssä ei ymmärretä mitään. Vaimot osaavat kertoa miehen suvun kieliongelmista enemmän kuin mies. Uskomatonta!
En nyt oikein tiedä mikä ongelma tuossa olisi (paitsi se että meillä on ajat tullu kirjeitse lapsen nimellä ja esitietokaavakkeella). Minua (äitiä) on välillä hankala saada kiinni puhelimitse virka-aikana joten tiedoissa on isän numero ensisijaisena. Ainakin meillä mies osaa tarvittaessa välittää tiedon minulle jos ei osaa esim. vastata esitettyihin kysymyksiin ja mahdollisesti kysyä voiko äiti vaikka soittaa. Tosin viimeksi tänään terapeutti oli kysynyt tuleeko äiti mukaan seuraavalla kerralla ja miksiköhän pitäisi, en tiedä.
Ongelma on se, että äidin ei koskaan (siis oikeasti en muista 20 v yhtään tapausta) tarvitse sanoa että isä voi vielä soittaa tarkempia tietoja. Isät sanovat noin usein. Ja mieti sitä miksi terapeutti oli pyytänyt sinut mukaan? Ehkä hän kovalla kokemuksella jo tietää, että tieto ei vaan yleensä siirry suuntaan tai toiseen riittävästi isän kautta. Esitietolomake (lähes aina äidin täyttämä) on meilläkin käytössä. Mutta tuoko isä sen mukanaan? Ei läheskään aina.
Se pt
Mikä tieto? Lapsi on käynyt jo usemman vuoden samalla terapeutilla ja toisaalta en ymmärrä miksi hänen pitäisi jotenkin terapioida ainakaan enää meitä vanhempia, lapsi siellä on on terapiassa eikä me vanhemmat. Ongelmaa tuskin eses olisi jos lapsi olisi tyttö mutta koska hän on poika automaattisesti on oletus että äiti joutuu huolehtimaan hänestä eikä hänelle itselle voi antaa mitään vastuuta.
Nykyään puheterapiasta valtaosa tehdään kotona. Ei se kerta kuukaudessa mitään auta. Eli suuri osa terapiaa on vanhempien ohjausta ja samalla kyselyä miten kotiharjoitteet tai esim. kielen rikastaminen tai viitomien käyttö on tehonnut. Jos olisin ilkeä, niin voisin ajatella, että onkohan teilläkin pitänyt tehdä joitain harjoitteita jo vuosia, mutta mies ei ole niistä kotona kertonut, saati tehnyt. Uskon kuitenkin, että pt olisi soittanut sinulle jos näin olisi.
Se pt
Palautekin tulee noista terapioista kirjallisena kotiin joten jos jotakin harjoitteita on ne on kyllä palautteissa ohjeistettu. (Vosi toki olla kyse puheterapiastaki , mutta tänään kyse oli ihan muusta, silti samat asenteet näkyy vallitsevan myös siellä.)
Meillä kirjallinen palaute annetaan vasta jakson lopussa. Eli käytännössä koko jakso menisi hukkaan jos ohjeet lukisi vasta sitten. Palautteessa pitää myös kertoa, onko noiden harjoitteiden teko ollut tuloksellista. Mutta se puheterapiasta.
Siksi alunperin kirjoitin, että tämä on esimerkki tilanteesta, jossa voidaan tehdä melkoinen virhe, jos yhteiskunnan maksama terapia heitetään hukkaan juuri tärkeässä vaiheessa. Mutta antaa isien tehdä virheitä, eikö niin?
Se pt
Ethän sinä anna heidän tehdä mitään koska et luota. Sinänsä se asia ei minua haittaa jos haluat yrittää minua äitinä puhelumitse kiinni mieluummin kuin isää. Sinun työaikaasi siinä kuluu, ei minun. En usko että isäkään pistää ollenkaan sitä pahakseen että sinä et hänelle soittele vaan odota että minä joskus ehdin työaikanasi vastata puhelimeen.
Kuten kirjoitin, periaatteesta soitin ekat vuodet aina isälle, jos mahdollista. (Lähetelomakkeessa ei ollut mahdollista merkitä ensisijaista puhelinnumeroa.) Lopulta luovutin, kun siihen meni kerta kaikkiaan niin paljon turhaa työaikaa kun isät vaan pyysivät soittamaan äidille. Joskus näin myös sovittiin eka tapaaminen isän kalenteriin sopivaksi ja isä tuli lapsen kanssa, eikä osannut kertoa juuri mitään. Pahimmillaan (useita kertoja) isä kertoi, että ongelmia ei enää ole ja lapsi puhuu sujuvasti, nyt vaan ujostelee. Sitten äiti soittaa lähes itkien perään että voiko lapsi sittenkin saada sitä puheterapiaa (vaikka isän kanssa sovittu että eivät enää tule), kun ongelmat ovat niin valtavat.
Eli yritin antaa miehille mahdollisuuden ja kerrasta toiseen pilasivat mahdollisuutensa.
Pt
Iso ongelma esitietolomakkeessa kyllä on jos siihen ei voi merkitö kumman lapsen kenet tai kumman huoltajista saa parhaiten kiinni.
Itse teen vähän vastaavaa työtä (en siis kuitenkaan puheterapiaa), mutta aikuisten ihmisten kanssa. Etenkin vanhusten kohdalla useinkin on tarve saada yhteys läheisin esim. niiden esitietojen vuoksi. Aika usein siellä yhteistiedoissa ensisijaisena on tytär, joskus myös miniä, mutta toisinaan myös esim. poika tai aviomies vaikka tiedoista löytyisi myös tyttären tai jonkun naispuolisen yhteistiedot. Yhteyttä otan tietenkin ensisijaisesti siihen henkilöön joka siellä ensisijaisena on. Toisinaan yhteydenpito sujuu paremmin toisinaan huonommin ihan sukupuolesta riippumatta. Joskus käy niin että ensisijainen henkilö pyytääkin ottamaan yhteyttä toiseen henkilöön tai esim. kysyy mahdollisuutta että tämä toinen henkilö voisi soittaa asiasta. Mututuntumalla en kyllä pysty sanomaan käykö noin useammin miesten vai naisten kanssa, molempia löytyy. Samoin enemmän se riippuu tapauksesta kuin sukupuolesta kenen kanssa on helpoita asioida. Helppouden perusteella en kuitenkaan voi päättää kehen otan yhteyttä, vaan läheiset päättää sen keskenään.
Vierailija kirjoitti:
Sylvester kirjoitti:
Mun lapsen isä ei ole kuukauteen kysyny, mitä lapselle kuuluu, eikä tavannut vaikka autolla ois viidessä minuutissa täällä. Silti on mielestään hyvä isä. Mun avomies hoitaa itsensä, muttei lasta, mutta turvallisesti voi jättää lapsen hänen kanssaan. Ainoa, jolle tästä on tullut sanomista, on minä, koska minun kuuluisi pakottaa miehet osallistumaan enemmän.
Lapsesi isä ei välitä lapsestaan, siksi häntä ei kiinnosta lasta nähdä. Avomieheesi ei välitä lapestasi, siksi hän ei lapsesta huolehdi, ainoastaan sietää. Ei kumpaakaan voi pakottaa tuntemaan rakkautta lastasi kohtaan, kun sitä ei ole. Valitettavasti se on sinun tehtäväsi hoitaa lapsi yksin :(
Niinpä, ja olen aima hoitanut. Mutta se ei mene huolestujille jakeluun.
Vierailija kirjoitti:
Olen puheterapeutti ja urani ensimmäisinä vuosina soitin lähetteen tullessa ydinperheessä aina isälle. Halusin rikkoa aina äidille soittamisen kaavaa. Lopulta luovutin. Niin suuri osa isistä ei kerta kaikkiaan osannut kertoa lapsesta tarvittavia esitietoja tai yleensäkään mitään.
Nykyisin kutsukirjeessämme (nykyään laitetaan aika siis postina) lukee, että ensikäynnille mukaan aikuinen, joka osaa kertoa lapsen esitiedot. Suurella osalla isistä ei ole hajuakaan menikö lapsi päiväkotiin 2 vai 4 vuotiaana. Sanoiko lapsi ekat sanat 1 vai 3 vuotiaana. Puhuuko lapsi lauseita? Ymmärtääkö ohjeita. Ja kun isälle antaa ohjeet, niin äiti soittaa seuraavana päivänä ja sanoo ettei isä osannut kertoa ohjeista mitään. Tai sitten äiti soittaa ja kertoo, että hups, isä vahingossa sanoi että lapsi puhuu kotona sujuvasti kun oikeasti puhuu epäselvästi parin sanan lauseita, niin että päikyssä ei ymmärretä mitään. Vaimot osaavat kertoa miehen suvun kieliongelmista enemmän kuin mies. Uskomatonta!
Juuri näin. Meillä etäisä halusi tulla neuvolaan leikkimään aktiivista vanhempaa eikä antanut minulle suunvuoroa. Terveydenhoitaja kuunteli ihmeissään kun mies kertoi kuviteltuja totuuksia mm lapsen nukkumistavoista. Itse kun olin kertonut lapsen nukkuvan hyvin. Eikä hän ollut perillä silloinkaan kun vielä "osallistui".
Kiinnostaisi tietää mitä työtä nämä tumpulat miehet tekevät. Joskus tuntui että monia yhdisti korkea koulutus teknisellä alalla. Oma mieheni oli lasten ollessa pieniä DI ja nyt TT. Silti ei vaan tajua lasten asioita. Olen jo luovuttanut. Se varmaan oli miehen tarkoituskin.