Lue keskustelun säännöt.
"Lapsista jäi näitä kiloja..."
02.09.2019 |
Niinpä niin. Ja toinen lapsi pääsee ripille ja toinen menee armeijaan.
Kommentit (99)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperheen äidillä kuule riittää muutakin puuhaa.
Ilmeisesti ehtii syödä kuitenkin? ;) Painonpudotus on kuule enemmän kiinni siitä, mitä jättää tekemättä (lue: tunkematta suuhunsa) kuin mitä tekee.
Myös valvominen ja stressi lihottaa, vaikkei syöminen muuttuisi yhtään.
Valvominen ja stressikään eivät tee normaalipainoisesta huomattavasti ylipainoista tai estä painonhallintaa. Kuten ei tee lihavuudelle altistava geeni, tietynlainen suolistomikrobisto tai oikeassa hoitotasapainossa oleva kilpirauhasen vajaatoiminta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en usko, että kukaan kommentoi tätä, mutta pannaan nyt kuitenkin:
"
Rissanen on sitä mieltä, että lihominen ei ole yksittäisen ihmisen oma vika vaan nyky-yhteiskunnan tuottama ongelma. Ihmiset lihovat, koska elinympäristö on muuttunut sellaiseksi, ettei se sovi meidän kivikautisille geeneillemme.
”Useimmilla meistä on lukuisia erilaisia perintötekijöitä, joiden vuoksi lihomme helposti”, Rissanen sanoo."
"Rissasen mukaan syy on ihmisen biologiassa. Ihmiskunta on koko historiansa ajan kamppaillut ruuanpuutetta vastaan, ja hengissä ovat selvinneet ne, joiden elimistö on sopeutunut niukkaan energiansaantiin.
”Ei siitä ole kuin runsaat sata vuotta, kun Suomessa oli viimeinen nälänhätä”, Rissanen muistuttaa.
Lihominen alkoi 1970- ja 80-luvuilla, kun elintaso nousi. Moniin koteihin hankittiin auto ja televisio. Ruokakaupasta sai keskiolutta ja kioskilta irtokarkkia. Suomeen perustettiin hampurilaisravintoloita, ja kauppoihin ilmestyi einespitsoja.
Hengissä pysymisen taanneista geeneistä alkoi tulla ongelma.
Geenit vaikuttavat muun muassa siihen, millaisista ruuista pidämme tai miten herkästi reagoimme kylläisyyden tunteeseen. Lisäksi perimä ohjaa sitä, kuinka helposti lihakset kasvavat ja minne vararasvaa kertyy."
"Rissanen alkoi tutkia Meilahden sairaalassa erilaisia laihdutusmenetelmiä, kuten tuolloin tehokkaaksi uskottua paastoamista. Hän uskoi monien muiden lailla, että ratkaisu lihavuuteen ja siihen liittyviin sairauksiin on laihduttaminen.
”Olin vakuuttunut, että vaikka muut epäonnistuvat, minä pystyn hoikentamaan ihmisiä pysyvästi, kun vain hoidan heitä tarpeeksi pieteetillä ja kokonaisvaltaisesti”, Rissanen muistelee.
"Vuosien varrella Rissanen ideoi muun muassa laihdutukseen tarkoitetun ateriankorvikkeen ja oli mukana kehittämässä Painonvartijoiden ohjelmaa.
Enää Rissanen tai muutkaan asiantuntijat eivät kannusta ihmisiä tiukoille laihdutuskuureille. Niistä kun voi olla enemmän haittaa kuin hyötyä.
NAINEN oli Rissasen painonhallintaryhmän tähtioppilas. Hän oli onnistunut laihtumaan kymmeniä kiloja. Mutta eräänä päivänä tähtioppilasta ei näkynyt. Rissanen yritti soitella tämän perään, mutta laihdutusryhmäläinen ei vastannut. Lopulta Rissasen puhelin soi.
”Hänen miehensä soitti ja sanoi, että vaimo vain itkee nurkassa ja syö koko ajan.”
Silloin Rissanen ymmärsi, miten vakavia sivuvaikutuksia laihduttamisella saattaa pahimmillaan olla. Syömisen kontrolloiminen ja nälkä voivat altistaa syömishäiriöille. Rissanen alkoi tutkia lihavuuden ohella ahmintahäiriötä ja kehittää siihen hoitoa.
Hänen mukaansa ahmintahäiriöt ovat yleistyneet viime vuosikymmeninä, kun laihduttaminen on yleistynyt.
”Osalla laihduttajista laihdutus ei pääse kunnolla alkuunkaan, kun heille tulee hirmuinen nälkä. Joillekin tulee ahmintaa pelkästä laihdutuksen yrityksestäkin.”
Laihduttamiseen liittyy syömishäiriöriskin lisäksi toinen ongelma: se ei useimmiten toimi."
"”Jos on kerran lihonut, elimistö puolustaa luolamiehen biologiaa monin kieroin tavoin. Aivoihin jää jälki siitä, että olet kerran ollut tietyssä ravitsemustilassa. Jos tilasta poiketaan, elimistön hälytyskellot soivat ja elimistö pyrkii entiseen painoonsa.”"
Tässä nyt jotain otteita lihavuustutkijan haastattelusta Hesarista.
Ei siitäkään liene kauaa kun naisia on rais.k.attu silloin kun on vähänkin panettanut, ja osa tekee näin vielä nykyäänkin. Mutta tietenkin tämä on eri asia koska mamma tietää ja tyypillisesti määrittelee miten asiat ovat. Lihavuus johtuu yksilön päätöksestä syödä enemmän kuin kuluttaa. Joko pitää kuluttaa enemmän, tai sitten syödä vähemmän kaloreita.
Vierailija kirjoitti:
Ihan samalla tavalla miehetkin tuntuvat lihovan, mutta jostain syystä aloittajaa ärsyttää vain naisten liikakilot. Pidä vain huoli omasta painostasi.
Kiitos, aivan varmasti pidänkin. Eivätkä minua ärsytä niinkään kilot, vaan niiden selittely naurettavilla ja kaukaahaetuilla syillä.
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperheen äidillä kuule riittää muutakin puuhaa.
😂 Mitä puuhaa? Mässyn lapioimista kyselyaukkoon?
Lapset on niin helppo syyllistämiskohde, kun on itse liian laiska tekemään painolleen mitään. Itsekin olen nyt lievästi ylipainoinen, mutta mä en alennu niin alas, että syyttäisin lapsiani siitä, vaan ihan itse olen tunkenut epäterveellistä ruokaa suustani sisään ihan liian suuria määriä ja olen istunut sohvalla mässäämässä liikkumisen sijaan.
Otin taas itseäni niskasta kiinni, katsotaan kuinka kauas se tällä kertaa kantaa :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperheen äidillä kuule riittää muutakin puuhaa.
Ilmeisesti ehtii syödä kuitenkin? ;) Painonpudotus on kuule enemmän kiinni siitä, mitä jättää tekemättä (lue: tunkematta suuhunsa) kuin mitä tekee.
Myös valvominen ja stressi lihottaa, vaikkei syöminen muuttuisi yhtään.
Valvominen ja stressikään eivät tee normaalipainoisesta huomattavasti ylipainoista tai estä painonhallintaa. Kuten ei tee lihavuudelle altistava geeni, tietynlainen suolistomikrobisto tai oikeassa hoitotasapainossa oleva kilpirauhasen vajaatoiminta.
Jäiköhän joku tekosyy vielä pois listasta? Sinä lihavuustutkijoihon viittaava, kerropa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperheen äidillä kuule riittää muutakin puuhaa.
Ilmeisesti ehtii syödä kuitenkin? ;) Painonpudotus on kuule enemmän kiinni siitä, mitä jättää tekemättä (lue: tunkematta suuhunsa) kuin mitä tekee.
Myös valvominen ja stressi lihottaa, vaikkei syöminen muuttuisi yhtään.
Valvominen ja stressikään eivät tee normaalipainoisesta huomattavasti ylipainoista tai estä painonhallintaa. Kuten ei tee lihavuudelle altistava geeni, tietynlainen suolistomikrobisto tai oikeassa hoitotasapainossa oleva kilpirauhasen vajaatoiminta.
Eivät mutta jos vaikeista raskauksista on jäänyt kiloja, sitten on valvonut useamman vuoden, sitten tulee päivähoito- ja koulukaaoksen aiheuttama stressi niin kyllä ne vaan lihottaa.
Ja Suomen maassa on todella vaikea saada kilpirauhassairauksia tasapainoon koska säästöt ja hoitosuositulset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperheen äidillä kuule riittää muutakin puuhaa.
😂 Mitä puuhaa? Mässyn lapioimista kyselyaukkoon?
Unohdit nettipalstoilla roikkumisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperheen äidillä kuule riittää muutakin puuhaa.
Ilmeisesti ehtii syödä kuitenkin? ;) Painonpudotus on kuule enemmän kiinni siitä, mitä jättää tekemättä (lue: tunkematta suuhunsa) kuin mitä tekee.
Myös valvominen ja stressi lihottaa, vaikkei syöminen muuttuisi yhtään.
Vähentääkö se lihoaminen jotenkin stressiä tai valvomista kun se tarjotaan niille vaihtoehtona. Uskoisin että vain pahentaa asiaa. Stressin poistamiseksi kannattaisi välttää ylipainoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli tavoitteena, että muutama kilo jäisi raskausajoilta, mutta pyh, taas oon laiha kun luuviulu. Mitä muutamissa lisäkiloissa on vikana? Pääasia, että on terve ja harrastaa liikuntaa.
Millä terveys mitataan? Sillä, että pitää itse itseään terveenä?
No se on hyvä mittari, että pitää itseään terveenä, on hyvä ja jaksava olo, eikä sairastele ja kärsi eri oireista. Sitten on erilaisia tapoja selvittää ihmisen terveyttä, kuten labrakokeet, verenpaineen mittaus. Toki vy kertoo terveydestä. Jos kaikki ylimääräinen kertyy vyötärölle, niin silloin kantsis tehdä asialle jotain.
Oletteko huomannieetneet, että usein naisilla on aina selitys omaan tilanteeseensa, eikä se koskaan liity ydinminään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletteko huomannieetneet, että usein naisilla on aina selitys omaan tilanteeseensa, eikä se koskaan liity ydinminään.
Naisen asema on sellainen että hän harvemmin voi keskittyä siihen ydinminään. Siksi häne hyvinvointinsa jääkin aina sinne listan viimeiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperheen äidillä kuule riittää muutakin puuhaa.
Ilmeisesti ehtii syödä kuitenkin? ;) Painonpudotus on kuule enemmän kiinni siitä, mitä jättää tekemättä (lue: tunkematta suuhunsa) kuin mitä tekee.
Myös valvominen ja stressi lihottaa, vaikkei syöminen muuttuisi yhtään.
Vähentääkö se lihoaminen jotenkin stressiä tai valvomista kun se tarjotaan niille vaihtoehtona. Uskoisin että vain pahentaa asiaa. Stressin poistamiseksi kannattaisi välttää ylipainoa.
Verbi on lihoa, substantiivi lihominen.
Ja tässähän keskustellaan siitä, miksi ei laihdu. Ei lihomisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan samalla tavalla miehetkin tuntuvat lihovan, mutta jostain syystä aloittajaa ärsyttää vain naisten liikakilot. Pidä vain huoli omasta painostasi.
Miehillä ei ole tekosyitä. Yhteiskunta tai geenit eivät työnnä einestä ja kaljaa kurkusta alas, kuten naisilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko huomannieetneet, että usein naisilla on aina selitys omaan tilanteeseensa, eikä se koskaan liity ydinminään.
Naisen asema on sellainen että hän harvemmin voi keskittyä siihen ydinminään. Siksi häne hyvinvointinsa jääkin aina sinne listan viimeiseksi.
Missä naisen asema on määritelty? Jokaisen oma velvollisuus on pitää omasta hyvinvoinnistaan huolta, jos näin ei tee se on oma syy. Naiset tuppaavat pistävän omia puutteitaan muiden syyksi, jopa lapsien.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko huomannieetneet, että usein naisilla on aina selitys omaan tilanteeseensa, eikä se koskaan liity ydinminään.
Naisen asema on sellainen että hän harvemmin voi keskittyä siihen ydinminään. Siksi häne hyvinvointinsa jääkin aina sinne listan viimeiseksi.
Missä naisen asema on määritelty? Jokaisen oma velvollisuus on pitää omasta hyvinvoinnistaan huolta, jos näin ei tee se on oma syy. Naiset tuppaavat pistävän omia puutteitaan muiden syyksi, jopa lapsien.
Yhteiskunta määrittelee. Jos määrittelee, saisi sitten myös auttaa huolehtimaan hyvinvoinnistaan. Nythän yhteiskunta nimenomaan vain kuormittaa. Järjettömät vaatimukset, törkeät palvelut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperheen äidillä kuule riittää muutakin puuhaa.
Ilmeisesti ehtii syödä kuitenkin? ;) Painonpudotus on kuule enemmän kiinni siitä, mitä jättää tekemättä (lue: tunkematta suuhunsa) kuin mitä tekee.
Myös valvominen ja stressi lihottaa, vaikkei syöminen muuttuisi yhtään.
Valvominen ja stressikään eivät tee normaalipainoisesta huomattavasti ylipainoista tai estä painonhallintaa. Kuten ei tee lihavuudelle altistava geeni, tietynlainen suolistomikrobisto tai oikeassa hoitotasapainossa oleva kilpirauhasen vajaatoiminta.
Eivät mutta jos vaikeista raskauksista on jäänyt kiloja, sitten on valvonut useamman vuoden, sitten tulee päivähoito- ja koulukaaoksen aiheuttama stressi niin kyllä ne vaan lihottaa.
Ja Suomen maassa on todella vaikea saada kilpirauhassairauksia tasapainoon koska säästöt ja hoitosuositulset.
Raskauteen kuluu energiaa. Pyhällä hengelläkö luulit vatsan kasvavan?
Joo tämän hetkinen käsityshän on suurin piirtein se, että vaikka mieltymykset suosisivat lihomista niin lihomista tulee välttää. Lihominen jättää pysyvän jäljen aivoihin ja siitä eteenpäin aivot tuottavat "nälkähormoneja" aina kylläisimpään/lihavimpaan ravitsemustilaan tähdäten. Toki on poikkeusyksilöitä.
Ei siis kannata päästää itseään ikinä lihavaksi koska jos kerran lihot, tulet aina olemaan muita nälkäisempi normaalipainoisena.
Jos kuitenkin lihot vaikka lohtusyömisen tai ahdistuneen ahmimishäiriön tai vaikka sairauhden tai lääkkeiden sekoittaman aineenvaihdunnan vuoksi - niin sinun pitää lopun elämääsi harjoittaa kovaa itsekuria ja huolehtia voimavaroistasi. Syödä säännöllisesti ja kevyesti ja yrittää parhaasi mukaan "huijata" aivojasi. Pitää vatsalaukku täynnä riittävän kevyttä ruokaa, jotta nälkähormoneja välittyy vähemmän. Ei stressata koska silloin kalorit tarttuu tiukemmin. Ja harrastaa monipuolisesti liikuntaa. Ja tarkkailla, ettei paino pääse nousemaan punnitsemalla itsesi esim. kerran viikossa. Syömishäiriöiltä suojaa se, ettei kuitenkaan laske kaloreita ja ala kikkailemaan niillä ja nälällä. Vaan ihan vaan syö terveellistä, kevyttä ruokaa säännöllisesti/vatsa pysyy täynnä ja liikkuu.
Ihan vaan paras neuvo on, että älä alunperinkään liho. Aineenvaihduntasi on muuten aina haastavampi kuin muiden. Älä liho millään tekosyyllä, raskausaikana, masentuneena tai vaihdevuosissa (vaihdevuosissa pieni pulskuus/ei kuitenkaan ylipaino, on parempi kuin liiallinen laihuus).
Tulevaisuuden lihavuuslääkkeet tulevat säätelemään nälkähormoneja, mutta mieluumminhan sitä ei ole mistään lääkkeestä riippuvainen vaan terve.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko huomannieetneet, että usein naisilla on aina selitys omaan tilanteeseensa, eikä se koskaan liity ydinminään.
Naisen asema on sellainen että hän harvemmin voi keskittyä siihen ydinminään. Siksi häne hyvinvointinsa jääkin aina sinne listan viimeiseksi.
Missä naisen asema on määritelty? Jokaisen oma velvollisuus on pitää omasta hyvinvoinnistaan huolta, jos näin ei tee se on oma syy. Naiset tuppaavat pistävän omia puutteitaan muiden syyksi, jopa lapsien.
Yhteiskunta määrittelee. Jos määrittelee, saisi sitten myös auttaa huolehtimaan hyvinvoinnistaan. Nythän yhteiskunta nimenomaan vain kuormittaa. Järjettömät vaatimukset, törkeät palvelut.
Edelleenkin lapset on henkilökohtainen arvovalinta ja yhteiskunta ei heitä vaadi tekemään esim. sakon uhalla. Eikä myöskään yhteiskunta pakota naista uhrin asemaan vaan nainen itse.
Se onkin liian raskas ponnitus syödä heikon ruuan sijaan jotain järkeävämpää ja napostella terveellisemmin vuonna 2019, joilloin on saatavilla muutakin kuin jotain sontaa. Hymiö.