"Lapsista jäi näitä kiloja..."

Jokainen mies ja jokainen synnyttämätön nainen voisi muokata hormonitoimintansa uuteen uskoon ja nostaa painoa kymmenisen kiloa ja laskea sitä heti perään, huonosti syömällä ja nukkumalla, pienestä ihmisestä huolehtien. Ei ole helppoa!

Älkää naiset olko toisillenne armottomia! Kaiken kokoiset naiset on hyviä ja kauniita ja parhaita äitejä vauvoilleen.

Kaikille ei painon pudotus ole helppoa, erilaisista syistä johtuen. Itse olen pienikokoinen synnytystenkin jälkeen, mutta ymmärrän kyllä, että kuulun harvinaiseen joukkoon. Mitään erityistä kun ei tarvinnut painon pudotuksen eteen tehdä. Suurin osa ihmisistä joutuu todella kamppailemaan painon kanssa, eikä jatkuva haukkuminen ainakaan tilannetta paranna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsiperheen äidillä kuule riittää muutakin puuhaa.

Pöh, eipä tuossa hirveesti nyt mitään ole. Jos itselleen keksii kaikenmaailman ylimääräistä tekemistä, niin sitten on. Ihan kuin se äiti olisi jumalasta seuraava. Ei ole, monet pelaavat tuota äitikorttia tämän tästä. Muillakin ihmisillä on puuhansa, mutta he eivät toitota sitä kaikkiala 24/7.

Ohiksena kyllä huomauttaisin, että ainakin itse olen ollut omille vauvoille ja pienille taaperoille se Jumalasta seuraava olento. Toki se ei estä liikkumista, mutta vie hirveästi voimia. 

Itselläni on kolme lasta ja kahden jälkimmäisen jälkeen olen yrittänyt alkaa liikkumaan silloin, kun lapset olivat pieniä. Muutenkin oli pienet ikäerot ja kaikki huonoja nukkumaan. Vasta jälkeenpäin olen ymmärtänyt, miten lujilla olin. Molemmilla kerroilla aloitin käymään salilla, joka on kolmannessa kerroksessa, enkä millään jaksanut oikein ponnistella niitä portaita edes ylös. Vasta kun nuorin oli 5v, alkoi elämä voittaa. Aloitin liikunnan uudestaan ja silloin voimavarat olivat toisenlaiset. 

Ihan todella olin vain niin poikki, etten jaksanut harrastaa liikuntaa. Ehkä olisi pitänyt, mutta kun ei vain huvittanut. Antakaa äitien olla väsyneitä ja vaikka vähän lihoakin (kohtuullisesti). Mitä merkitystä sillä on, kunhan nyt perheenä selvitään ne raskaimmat vuodet. Niiden jälkeen tulee eriytymisen vaihe, jolloin ottaa etäisyyttä lapsiin ja alkaa rakentamaan omaa elämää ja vapaa-aikaansa uudella tavalla. 

Vierailija kirjoitti:

Imetyksellä saa kyllä raskauskilot pois jos samalla edes vähän liikkuu ja katsoo mitä suuhunsa laittaa.

Imettämällä on ei kannata laihduttaa. Monet myrkyt kertyvät ihmisen rasvakudokseen ja siirtyvät äidinmaitoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Imetyksellä saa kyllä raskauskilot pois jos samalla edes vähän liikkuu ja katsoo mitä suuhunsa laittaa.

Imettämällä on ei kannata laihduttaa. Monet myrkyt kertyvät ihmisen rasvakudokseen ja siirtyvät äidinmaitoon.

Mitkä myrkyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsiperheen äidillä kuule riittää muutakin puuhaa.

Pöh, eipä tuossa hirveesti nyt mitään ole. Jos itselleen keksii kaikenmaailman ylimääräistä tekemistä, niin sitten on. Ihan kuin se äiti olisi jumalasta seuraava. Ei ole, monet pelaavat tuota äitikorttia tämän tästä. Muillakin ihmisillä on puuhansa, mutta he eivät toitota sitä kaikkiala 24/7.

Ohiksena kyllä huomauttaisin, että ainakin itse olen ollut omille vauvoille ja pienille taaperoille se Jumalasta seuraava olento. Toki se ei estä liikkumista, mutta vie hirveästi voimia. 

Itselläni on kolme lasta ja kahden jälkimmäisen jälkeen olen yrittänyt alkaa liikkumaan silloin, kun lapset olivat pieniä. Muutenkin oli pienet ikäerot ja kaikki huonoja nukkumaan. Vasta jälkeenpäin olen ymmärtänyt, miten lujilla olin. Molemmilla kerroilla aloitin käymään salilla, joka on kolmannessa kerroksessa, enkä millään jaksanut oikein ponnistella niitä portaita edes ylös. Vasta kun nuorin oli 5v, alkoi elämä voittaa. Aloitin liikunnan uudestaan ja silloin voimavarat olivat toisenlaiset. 

Ihan todella olin vain niin poikki, etten jaksanut harrastaa liikuntaa. Ehkä olisi pitänyt, mutta kun ei vain huvittanut. Antakaa äitien olla väsyneitä ja vaikka vähän lihoakin (kohtuullisesti). Mitä merkitystä sillä on, kunhan nyt perheenä selvitään ne raskaimmat vuodet. Niiden jälkeen tulee eriytymisen vaihe, jolloin ottaa etäisyyttä lapsiin ja alkaa rakentamaan omaa elämää ja vapaa-aikaansa uudella tavalla. 

Liikunnalla ei laihduteta ja liikkua voi, vaikka sitä ei "harrasta"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsiperheen äidillä kuule riittää muutakin puuhaa.

Pöh, eipä tuossa hirveesti nyt mitään ole. Jos itselleen keksii kaikenmaailman ylimääräistä tekemistä, niin sitten on. Ihan kuin se äiti olisi jumalasta seuraava. Ei ole, monet pelaavat tuota äitikorttia tämän tästä. Muillakin ihmisillä on puuhansa, mutta he eivät toitota sitä kaikkiala 24/7.

Ohiksena kyllä huomauttaisin, että ainakin itse olen ollut omille vauvoille ja pienille taaperoille se Jumalasta seuraava olento. Toki se ei estä liikkumista, mutta vie hirveästi voimia. 

Itselläni on kolme lasta ja kahden jälkimmäisen jälkeen olen yrittänyt alkaa liikkumaan silloin, kun lapset olivat pieniä. Muutenkin oli pienet ikäerot ja kaikki huonoja nukkumaan. Vasta jälkeenpäin olen ymmärtänyt, miten lujilla olin. Molemmilla kerroilla aloitin käymään salilla, joka on kolmannessa kerroksessa, enkä millään jaksanut oikein ponnistella niitä portaita edes ylös. Vasta kun nuorin oli 5v, alkoi elämä voittaa. Aloitin liikunnan uudestaan ja silloin voimavarat olivat toisenlaiset. 

Ihan todella olin vain niin poikki, etten jaksanut harrastaa liikuntaa. Ehkä olisi pitänyt, mutta kun ei vain huvittanut. Antakaa äitien olla väsyneitä ja vaikka vähän lihoakin (kohtuullisesti). Mitä merkitystä sillä on, kunhan nyt perheenä selvitään ne raskaimmat vuodet. Niiden jälkeen tulee eriytymisen vaihe, jolloin ottaa etäisyyttä lapsiin ja alkaa rakentamaan omaa elämää ja vapaa-aikaansa uudella tavalla. 

Liikunnalla ei laihduteta ja liikkua voi, vaikka sitä ei "harrasta"

Laihduttaminen vaatii tiettyä ponnistelua ja energiatasoa, että jaksaa sinnitellä tavoitteita kohti. Liikkuminen ilman harrastamista kolmen lapsen kanssa on aika minimaalista. Jää siihen pulkkamäkeen, lumilinnan rakentamiseen ja kuralätäkön kiertämiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsiperheen äidillä kuule riittää muutakin puuhaa.

Pöh, eipä tuossa hirveesti nyt mitään ole. Jos itselleen keksii kaikenmaailman ylimääräistä tekemistä, niin sitten on. Ihan kuin se äiti olisi jumalasta seuraava. Ei ole, monet pelaavat tuota äitikorttia tämän tästä. Muillakin ihmisillä on puuhansa, mutta he eivät toitota sitä kaikkiala 24/7.

Ohiksena kyllä huomauttaisin, että ainakin itse olen ollut omille vauvoille ja pienille taaperoille se Jumalasta seuraava olento. Toki se ei estä liikkumista, mutta vie hirveästi voimia. 

Itselläni on kolme lasta ja kahden jälkimmäisen jälkeen olen yrittänyt alkaa liikkumaan silloin, kun lapset olivat pieniä. Muutenkin oli pienet ikäerot ja kaikki huonoja nukkumaan. Vasta jälkeenpäin olen ymmärtänyt, miten lujilla olin. Molemmilla kerroilla aloitin käymään salilla, joka on kolmannessa kerroksessa, enkä millään jaksanut oikein ponnistella niitä portaita edes ylös. Vasta kun nuorin oli 5v, alkoi elämä voittaa. Aloitin liikunnan uudestaan ja silloin voimavarat olivat toisenlaiset. 

Ihan todella olin vain niin poikki, etten jaksanut harrastaa liikuntaa. Ehkä olisi pitänyt, mutta kun ei vain huvittanut. Antakaa äitien olla väsyneitä ja vaikka vähän lihoakin (kohtuullisesti). Mitä merkitystä sillä on, kunhan nyt perheenä selvitään ne raskaimmat vuodet. Niiden jälkeen tulee eriytymisen vaihe, jolloin ottaa etäisyyttä lapsiin ja alkaa rakentamaan omaa elämää ja vapaa-aikaansa uudella tavalla. 

Liikunnalla ei laihduteta ja liikkua voi, vaikka sitä ei "harrasta"

Laihduttaminen vaatii tiettyä ponnistelua ja energiatasoa, että jaksaa sinnitellä tavoitteita kohti. Liikkuminen ilman harrastamista kolmen lapsen kanssa on aika minimaalista. Jää siihen pulkkamäkeen, lumilinnan rakentamiseen ja kuralätäkön kiertämiseen. 

Mitä ihmeen ponnistelua ja energiatasoa laihduttaminen vaatii?  Onko se jotain erikoista, mitä ei voi sisällyttää normaaliin arkeen?  Oletko päivän paikallasi, jos et "harrasta liikuntaa"?  Miksi laihduttaminen olisi "sinnittelyä"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsiperheen äidillä kuule riittää muutakin puuhaa.

Pöh, eipä tuossa hirveesti nyt mitään ole. Jos itselleen keksii kaikenmaailman ylimääräistä tekemistä, niin sitten on. Ihan kuin se äiti olisi jumalasta seuraava. Ei ole, monet pelaavat tuota äitikorttia tämän tästä. Muillakin ihmisillä on puuhansa, mutta he eivät toitota sitä kaikkiala 24/7.

Ohiksena kyllä huomauttaisin, että ainakin itse olen ollut omille vauvoille ja pienille taaperoille se Jumalasta seuraava olento. Toki se ei estä liikkumista, mutta vie hirveästi voimia. 

Itselläni on kolme lasta ja kahden jälkimmäisen jälkeen olen yrittänyt alkaa liikkumaan silloin, kun lapset olivat pieniä. Muutenkin oli pienet ikäerot ja kaikki huonoja nukkumaan. Vasta jälkeenpäin olen ymmärtänyt, miten lujilla olin. Molemmilla kerroilla aloitin käymään salilla, joka on kolmannessa kerroksessa, enkä millään jaksanut oikein ponnistella niitä portaita edes ylös. Vasta kun nuorin oli 5v, alkoi elämä voittaa. Aloitin liikunnan uudestaan ja silloin voimavarat olivat toisenlaiset. 

Ihan todella olin vain niin poikki, etten jaksanut harrastaa liikuntaa. Ehkä olisi pitänyt, mutta kun ei vain huvittanut. Antakaa äitien olla väsyneitä ja vaikka vähän lihoakin (kohtuullisesti). Mitä merkitystä sillä on, kunhan nyt perheenä selvitään ne raskaimmat vuodet. Niiden jälkeen tulee eriytymisen vaihe, jolloin ottaa etäisyyttä lapsiin ja alkaa rakentamaan omaa elämää ja vapaa-aikaansa uudella tavalla. 

Liikunnalla ei laihduteta ja liikkua voi, vaikka sitä ei "harrasta"

Laihduttaminen vaatii tiettyä ponnistelua ja energiatasoa, että jaksaa sinnitellä tavoitteita kohti. Liikkuminen ilman harrastamista kolmen lapsen kanssa on aika minimaalista. Jää siihen pulkkamäkeen, lumilinnan rakentamiseen ja kuralätäkön kiertämiseen. 

Laihdutaminen on lähes kokonaan ruokavaliosta kiinni ja liikunnan osuus on olematon.

"Nyt voi syödä kahden edestä, kun oon raskaana."

Siinä viidennen raskauden kohdalla syödään jo neljän edestä, lapsen ja kolmen leuan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsiperheen äidillä kuule riittää muutakin puuhaa.

Ilmeisesti ehtii syödä kuitenkin? ;) Painonpudotus on kuule enemmän kiinni siitä, mitä jättää tekemättä (lue: tunkematta suuhunsa) kuin mitä tekee.

Myös valvominen ja stressi lihottaa, vaikkei syöminen muuttuisi yhtään.

Niin siis kukaan EI kasvata rasvamassaa, eli turvota rasvasoluja ilman ravintoa. Eri syistä voi tulla nesteturvotusta, mikä kyllä lähtee poiskin.

Stressi ja väsymys edesauttavat sitä, että ylimääräinen ravinto kertyy rasvaksi, mutta stressi tai väsymyskään ei lihota ilmasta. Eli jos keho on ennen kestänyt lihomatta x ylimääräistä kaloria per päivä, niin stressissä ne nyt päätyvätkin rasvaksi.

Lisäksi väsynyt ja stressaantunut mieli halajaa hiilihydraatteja ja lohtusyöntiä, mikä lihottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsiperheen äidillä kuule riittää muutakin puuhaa.

Ilmeisesti ehtii syödä kuitenkin? ;) Painonpudotus on kuule enemmän kiinni siitä, mitä jättää tekemättä (lue: tunkematta suuhunsa) kuin mitä tekee.

Mitä kuule sua toisten kilot ja syömiset liikuttaa? Häh?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsiperheen äidillä kuule riittää muutakin puuhaa.

Ilmeisesti ehtii syödä kuitenkin? ;) Painonpudotus on kuule enemmän kiinni siitä, mitä jättää tekemättä (lue: tunkematta suuhunsa) kuin mitä tekee.

Myös valvominen ja stressi lihottaa, vaikkei syöminen muuttuisi yhtään.

Niin siis kukaan EI kasvata rasvamassaa, eli turvota rasvasoluja ilman ravintoa. Eri syistä voi tulla nesteturvotusta, mikä kyllä lähtee poiskin.

Stressi ja väsymys edesauttavat sitä, että ylimääräinen ravinto kertyy rasvaksi, mutta stressi tai väsymyskään ei lihota ilmasta. Eli jos keho on ennen kestänyt lihomatta x ylimääräistä kaloria per päivä, niin stressissä ne nyt päätyvätkin rasvaksi.

Lisäksi väsynyt ja stressaantunut mieli halajaa hiilihydraatteja ja lohtusyöntiä, mikä lihottaa.

Pelkkiä tekosyitä.

En tiedä saako tätä sanoa ääneen vai tuleeko heti syyllistäviä katseita. Lihoin raskausaikana 25kg. Pudotin nuo kaikki kilot vauvavuoden aikana pois ja en kokenut sitä mitenkään ylivoimaiseksi. Kävin salilla iltaisin opettelemassa treenaamista kun vauva nukahti yöunille ja puoliso oli kotona. Päivisin vaunulenkeillä ja päivittäisessä siivoamisessakin kaloreita taisi palaa kivasti. Hoidin vauvan ja kotityöt. Joskus pyörin tällä palstallakin ja söin suklaata. En imettänyt, se olisi todennäköisesti nopeuttanut laihtumista. Eli ei nyt ihan kaikille meille äideille niitä kiloja jää...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsiperheen äidillä kuule riittää muutakin puuhaa.

Pöh, eipä tuossa hirveesti nyt mitään ole. Jos itselleen keksii kaikenmaailman ylimääräistä tekemistä, niin sitten on. Ihan kuin se äiti olisi jumalasta seuraava. Ei ole, monet pelaavat tuota äitikorttia tämän tästä. Muillakin ihmisillä on puuhansa, mutta he eivät toitota sitä kaikkiala 24/7.

Ohiksena kyllä huomauttaisin, että ainakin itse olen ollut omille vauvoille ja pienille taaperoille se Jumalasta seuraava olento. Toki se ei estä liikkumista, mutta vie hirveästi voimia. 

Itselläni on kolme lasta ja kahden jälkimmäisen jälkeen olen yrittänyt alkaa liikkumaan silloin, kun lapset olivat pieniä. Muutenkin oli pienet ikäerot ja kaikki huonoja nukkumaan. Vasta jälkeenpäin olen ymmärtänyt, miten lujilla olin. Molemmilla kerroilla aloitin käymään salilla, joka on kolmannessa kerroksessa, enkä millään jaksanut oikein ponnistella niitä portaita edes ylös. Vasta kun nuorin oli 5v, alkoi elämä voittaa. Aloitin liikunnan uudestaan ja silloin voimavarat olivat toisenlaiset. 

Ihan todella olin vain niin poikki, etten jaksanut harrastaa liikuntaa. Ehkä olisi pitänyt, mutta kun ei vain huvittanut. Antakaa äitien olla väsyneitä ja vaikka vähän lihoakin (kohtuullisesti). Mitä merkitystä sillä on, kunhan nyt perheenä selvitään ne raskaimmat vuodet. Niiden jälkeen tulee eriytymisen vaihe, jolloin ottaa etäisyyttä lapsiin ja alkaa rakentamaan omaa elämää ja vapaa-aikaansa uudella tavalla. 

Liikunnalla ei laihduteta ja liikkua voi, vaikka sitä ei "harrasta"

Laihduttaminen vaatii tiettyä ponnistelua ja energiatasoa, että jaksaa sinnitellä tavoitteita kohti. Liikkuminen ilman harrastamista kolmen lapsen kanssa on aika minimaalista. Jää siihen pulkkamäkeen, lumilinnan rakentamiseen ja kuralätäkön kiertämiseen. 

Lumilinnan vieressä voi tehdä punnerruksia, x-hyppyjä ja juoksuspurtteja. Leikkipuistossa voi vedellä leukoja, tehdä askelkyykkyjä, porrashyppyjä, leikkiä hippaa lasten kanssa, hyppiä hyppynarua, jumpata jumppakuminauhoilla... Onhan näitä vaihtoehtoja. :) T. äiti myös

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsiperheen äidillä kuule riittää muutakin puuhaa.

Ilmeisesti ehtii syödä kuitenkin? ;) Painonpudotus on kuule enemmän kiinni siitä, mitä jättää tekemättä (lue: tunkematta suuhunsa) kuin mitä tekee.

Et ole vissiin lukenut, mitä lihavuustutkijoilla on sanottavana aiheesta?

Lihavuustutkijat sanovat, että ihminen lihoo, kun energian saanti ylittää kulutuksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsiperheen äidillä kuule riittää muutakin puuhaa.

Ilmeisesti ehtii syödä kuitenkin? ;) Painonpudotus on kuule enemmän kiinni siitä, mitä jättää tekemättä (lue: tunkematta suuhunsa) kuin mitä tekee.

Onneksi kiireiset mammat ehtii sentään syödä! Kyllähän sosiaalisen median selaaminen pistää nälättämään. Ja niille kakaroillekin täytyy jotain tekemistä keksiä ja ovat jatkuvasti jotain vailla. Pelkkä ajatus lasten huolehtimisesta pistää nälättämään.

Enemmän huolettaa perheet, joissa sekä äiti että lapset ovat ylipainoisia.

Isistä ei nyt puhuta, koska eivät kuulemma suurimmassa osassa perheistä osallistu perhe-elämän pyörittämiseen vaan ruokahuolto jää äideille. Olen oppinut täältä tämän asian.

Tein lapset kolmevitosena kolme parin vuoden väleillä. Viimeisen raskauden aikana tuli kilpirauhasen vajaatoiminta ja ennen kuin se löytyi ja sai lääkityksen olinkin jo melkein viisikymmentä vuotias eli keski-ikäinen. Aineenvaihdunta siis muuttui noista kahdesta syystä huimasti. Keski-iässä ei painon pudottaminen ole enää kovin helppoa. Varmaan kohta tulee vielä vaihdevuodet niin saa nähdä että aiheuttako mitään. Onneksi sukuni naisilla ei näytä olevan taipumusta lihoa vaihdevuosissa ja ajattelinkin kymmenen ensimmäistä vuotta käyttää hormonihoitoa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsiperheen äidillä kuule riittää muutakin puuhaa.

Pöh, eipä tuossa hirveesti nyt mitään ole. Jos itselleen keksii kaikenmaailman ylimääräistä tekemistä, niin sitten on. Ihan kuin se äiti olisi jumalasta seuraava. Ei ole, monet pelaavat tuota äitikorttia tämän tästä. Muillakin ihmisillä on puuhansa, mutta he eivät toitota sitä kaikkiala 24/7.

Ohiksena kyllä huomauttaisin, että ainakin itse olen ollut omille vauvoille ja pienille taaperoille se Jumalasta seuraava olento. Toki se ei estä liikkumista, mutta vie hirveästi voimia. 

Itselläni on kolme lasta ja kahden jälkimmäisen jälkeen olen yrittänyt alkaa liikkumaan silloin, kun lapset olivat pieniä. Muutenkin oli pienet ikäerot ja kaikki huonoja nukkumaan. Vasta jälkeenpäin olen ymmärtänyt, miten lujilla olin. Molemmilla kerroilla aloitin käymään salilla, joka on kolmannessa kerroksessa, enkä millään jaksanut oikein ponnistella niitä portaita edes ylös. Vasta kun nuorin oli 5v, alkoi elämä voittaa. Aloitin liikunnan uudestaan ja silloin voimavarat olivat toisenlaiset. 

Ihan todella olin vain niin poikki, etten jaksanut harrastaa liikuntaa. Ehkä olisi pitänyt, mutta kun ei vain huvittanut. Antakaa äitien olla väsyneitä ja vaikka vähän lihoakin (kohtuullisesti). Mitä merkitystä sillä on, kunhan nyt perheenä selvitään ne raskaimmat vuodet. Niiden jälkeen tulee eriytymisen vaihe, jolloin ottaa etäisyyttä lapsiin ja alkaa rakentamaan omaa elämää ja vapaa-aikaansa uudella tavalla. 

Liikunnalla ei laihduteta ja liikkua voi, vaikka sitä ei "harrasta"

Laihduttaminen vaatii tiettyä ponnistelua ja energiatasoa, että jaksaa sinnitellä tavoitteita kohti. Liikkuminen ilman harrastamista kolmen lapsen kanssa on aika minimaalista. Jää siihen pulkkamäkeen, lumilinnan rakentamiseen ja kuralätäkön kiertämiseen. 

Sinulta on tainnut jäädä nuokin mainitsemasi kolme asiaa tekemättä, oma napa ollut vähän liian lähellä.