Lue keskustelun säännöt.
"Lapsista jäi näitä kiloja..."
02.09.2019 |
Niinpä niin. Ja toinen lapsi pääsee ripille ja toinen menee armeijaan.
Kommentit (99)
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperheen äidillä kuule riittää muutakin puuhaa.
Jos kuopus on 15v, ei kyseessä ole enää mikään lapsiperhe.
Itselläni 7 lasta, ja kuopus 6v. Raskauskilot ovat lähteneet jo aikaa sitten, ihan vain sillä, että söin pienempiä annoksia. Sen jälkeen olen myös lihonut lääkkeen aiheuttaman lisääntyneen ruokahalun seurauksena. Nekin kilot sain pois sen jälkeen kun lääkitys lopetettiin. Tiedän kyllä miten saisin kilot helposti takaisin, mutta tiedän myös, miten ne pysyvät poissa. Ja ei tarvitse edes mitän kitudieettiä pitää yllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua ei haittaa vaikka kiloja vähän on tullutkin lisää. Olen äiti ja siunattu niin suurella onnella kuin lapset ja sitä iloa ei himmennä edes lisäkilot. Mieluummin onnellinen pullero äiti kuin laiha ja lapseton.
Girl power. Tämä ajattelumalli onkin johtanut lihavuusepidemiaan. Voimaantuneilla on kivaa ja kaikki haluaa päästä siihen osalliseksi. #kehopositiivisuus
Vierailija kirjoitti:
Joo tämän hetkinen käsityshän on suurin piirtein se, että vaikka mieltymykset suosisivat lihomista niin lihomista tulee välttää. Lihominen jättää pysyvän jäljen aivoihin ja siitä eteenpäin aivot tuottavat "nälkähormoneja" aina kylläisimpään/lihavimpaan ravitsemustilaan tähdäten. Toki on poikkeusyksilöitä.
Ei siis kannata päästää itseään ikinä lihavaksi koska jos kerran lihot, tulet aina olemaan muita nälkäisempi normaalipainoisena.
Jos kuitenkin lihot vaikka lohtusyömisen tai ahdistuneen ahmimishäiriön tai vaikka sairauhden tai lääkkeiden sekoittaman aineenvaihdunnan vuoksi - niin sinun pitää lopun elämääsi harjoittaa kovaa itsekuria ja huolehtia voimavaroistasi. Syödä säännöllisesti ja kevyesti ja yrittää parhaasi mukaan "huijata" aivojasi. Pitää vatsalaukku täynnä riittävän kevyttä ruokaa, jotta nälkähormoneja välittyy vähemmän. Ei stressata koska silloin kalorit tarttuu tiukemmin. Ja harrastaa monipuolisesti liikuntaa. Ja tarkkailla, ettei paino pääse nousemaan punnitsemalla itsesi esim. kerran viikossa. Syömishäiriöiltä suojaa se, ettei kuitenkaan laske kaloreita ja ala kikkailemaan niillä ja nälällä. Vaan ihan vaan syö terveellistä, kevyttä ruokaa säännöllisesti/vatsa pysyy täynnä ja liikkuu.
Ihan vaan paras neuvo on, että älä alunperinkään liho. Aineenvaihduntasi on muuten aina haastavampi kuin muiden. Älä liho millään tekosyyllä, raskausaikana, masentuneena tai vaihdevuosissa (vaihdevuosissa pieni pulskuus/ei kuitenkaan ylipaino, on parempi kuin liiallinen laihuus).
Tulevaisuuden lihavuuslääkkeet tulevat säätelemään nälkähormoneja, mutta mieluumminhan sitä ei ole mistään lääkkeestä riippuvainen vaan terve.
Ei itseasiassa pidä paikkaansa. Painoin joskus 70kg ja olin lihava, nälkä oli kokoajan ja söin isoja annoksia. Nyt olen 164/54, syön vähän ja pieniä annoksia ja tulen täyteen yhdestä leivästäkin. Ei läskiksi enää ikinä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli tavoitteena, että muutama kilo jäisi raskausajoilta, mutta pyh, taas oon laiha kun luuviulu. Mitä muutamissa lisäkiloissa on vikana? Pääasia, että on terve ja harrastaa liikuntaa.
Millä terveys mitataan? Sillä, että pitää itse itseään terveenä?
Hyvä kysymys. Ja mikä terveydessä on tärkeintä, fyysinen vai henkinen terveys? Mehän nykyään keskitymme vain fyysiseen terveyteen, ja käytännössä pakotamme ihmisiä tavoittelemaan ulkoisesti tervettä fyysistä kehoa, eli laihduttamaan, välittämättä ollenkaan ihmisen henkisestä hyvinvoinnista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli tavoitteena, että muutama kilo jäisi raskausajoilta, mutta pyh, taas oon laiha kun luuviulu. Mitä muutamissa lisäkiloissa on vikana? Pääasia, että on terve ja harrastaa liikuntaa.
Millä terveys mitataan? Sillä, että pitää itse itseään terveenä?
Hyvä kysymys. Ja mikä terveydessä on tärkeintä, fyysinen vai henkinen terveys? Mehän nykyään keskitymme vain fyysiseen terveyteen, ja käytännössä pakotamme ihmisiä tavoittelemaan ulkoisesti tervettä fyysistä kehoa, eli laihduttamaan, välittämättä ollenkaan ihmisen henkisestä hyvinvoinnista.
Olisi tosiaan mielenkiintoista olla jonkun pullatakinaa muistuttavan pään sisälle voiko hän oikeasti henkisesti hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ei haittaa vaikka kiloja vähän on tullutkin lisää. Olen äiti ja siunattu niin suurella onnella kuin lapset ja sitä iloa ei himmennä edes lisäkilot. Mieluummin onnellinen pullero äiti kuin laiha ja lapseton.
Girl power. Tämä ajattelumalli onkin johtanut lihavuusepidemiaan. Voimaantuneilla on kivaa ja kaikki haluaa päästä siihen osalliseksi. #kehopositiivisuus
Kyllä se lihavuusepidemia oli paljon ennen kehopositiivisuutta. Mutta kivahan se on hölistä typeriä.
Kehopositiivisuus ei myöskään millään lailla kehota lihavuuteen. Se pyrkii vain takaamaan ihan jokaiselle, niin lihavalle kuin laihalle, vammaiselle kuin vammattomalle jne. kehorauhan ja oikeuden elää just sellaisena kuin on hyvää elämää.
Oikeastaan se on päin vastoin, jos kehopositiivisuus saa ihmiset lopettamaan laihduttamisen, se kyllä hidastaisi lihoisepidemiaa. Katsos kun ihan kaikki pitkittäistutkimukset osoittavat, että laihduttaminen loppupeleissä vain ja ainoastaan lihottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli tavoitteena, että muutama kilo jäisi raskausajoilta, mutta pyh, taas oon laiha kun luuviulu. Mitä muutamissa lisäkiloissa on vikana? Pääasia, että on terve ja harrastaa liikuntaa.
Millä terveys mitataan? Sillä, että pitää itse itseään terveenä?
Hyvä kysymys. Ja mikä terveydessä on tärkeintä, fyysinen vai henkinen terveys? Mehän nykyään keskitymme vain fyysiseen terveyteen, ja käytännössä pakotamme ihmisiä tavoittelemaan ulkoisesti tervettä fyysistä kehoa, eli laihduttamaan, välittämättä ollenkaan ihmisen henkisestä hyvinvoinnista.
Olisi tosiaan mielenkiintoista olla jonkun pullatakinaa muistuttavan pään sisälle voiko hän oikeasti henkisesti hyvin.
En tiedä kehosi muotoa, mutta sitä voit katsella, ja miettiä miksi sinä et selvästikään voi henkisesti hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jep. Minulla on 2 pientä lasta ja olen hoikka ja urheilullinen, olen kuullut hiekkalaatikolla suorastaan syyllistämistä siitä miten en hoida lapsiani ja ulkonäkö on minulle tärkeintä, koska en ole lihava :,D ihan naurettavaa, 3krt viikossa tunnin juoksulenkki, kotona lihaskuntoa lasten kanssa ja syömme kaikki terveellisesti. Ja MINÄ en huolehdi lapsistani, niinhän se olikin.
Vierailija kirjoitti:
Mä painoin 3. lapsen jälkeen vielä 52kg.
Ja olin hänen syntyessään valvonut jo 7 vuotta kaikki yöt (pikkukakkonen heräsi 3-7x yössä 3v saakka ja mulle jäi se pätkäuni krooniseksi). Stressiä oli työn, kodin ja äidin sairauden/kuoleman ja isästä huolehtimisen yhteensovittamisessa ihan riittävästi, rahakin oli tiukalla 90 luvun laman aikaan. No se hyvä puoli tietty tiukassa taloudessa ettei ollut varaa herkutella.
Paino nousi laihasta normaaliksi kun rakensimme 1. talomme, lihasmassaa tuli 8kg. Tuo jäi ja pysyi samana 4. lapsen syntymän jälkeen. Edelleenkin vaikka kuopus on jo 17v.
Ehkä syynä on aina itsetehty hyvälaatuinen ruoka missä ei ole turhia kaloreita. Voita käytetään kyllä lihan ruskistamiseen ja aitoa kermaa jos kermakastike tehdään mutta pataruuat ja keitot on kevyitä. Ruokaa ei santsata ja annoskoot on maltillisia
Tai sitten sulla on geeniperimä, joka tukee normaalipainoisuutta. Tai sullaon ollut sitä tukeva kasvuympäristö. Tai parhaimmillaan molemmat.
Oman erinomaisuutesi syytä se tuskin on.
Vähän kuin hyvä kielipää, tai matemaattinen osaaminen. Joillekin helppoa, toisille käsittämättömän vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ei haittaa vaikka kiloja vähän on tullutkin lisää. Olen äiti ja siunattu niin suurella onnella kuin lapset ja sitä iloa ei himmennä edes lisäkilot. Mieluummin onnellinen pullero äiti kuin laiha ja lapseton.
Girl power. Tämä ajattelumalli onkin johtanut lihavuusepidemiaan. Voimaantuneilla on kivaa ja kaikki haluaa päästä siihen osalliseksi. #kehopositiivisuus
Niinpä, en ymmärrä miksei näyttäisi lapsilleen terveen elämäntapojen mallia? Mitä jos et olisikaan pullero äiti vaan TERVE äiti? Ehkä lapsista kasvaisi terveitä ja onnellisia? Tarviiko olla lihava ollakseen onnellinen..? Voi saada kaiken.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä painoin 3. lapsen jälkeen vielä 52kg.
Ja olin hänen syntyessään valvonut jo 7 vuotta kaikki yöt (pikkukakkonen heräsi 3-7x yössä 3v saakka ja mulle jäi se pätkäuni krooniseksi). Stressiä oli työn, kodin ja äidin sairauden/kuoleman ja isästä huolehtimisen yhteensovittamisessa ihan riittävästi, rahakin oli tiukalla 90 luvun laman aikaan. No se hyvä puoli tietty tiukassa taloudessa ettei ollut varaa herkutella.
Paino nousi laihasta normaaliksi kun rakensimme 1. talomme, lihasmassaa tuli 8kg. Tuo jäi ja pysyi samana 4. lapsen syntymän jälkeen. Edelleenkin vaikka kuopus on jo 17v.
Ehkä syynä on aina itsetehty hyvälaatuinen ruoka missä ei ole turhia kaloreita. Voita käytetään kyllä lihan ruskistamiseen ja aitoa kermaa jos kermakastike tehdään mutta pataruuat ja keitot on kevyitä. Ruokaa ei santsata ja annoskoot on maltillisia
Tai sitten sulla on geeniperimä, joka tukee normaalipainoisuutta. Tai sullaon ollut sitä tukeva kasvuympäristö. Tai parhaimmillaan molemmat.
Oman erinomaisuutesi syytä se tuskin on.
Vähän kuin hyvä kielipää, tai matemaattinen osaaminen. Joillekin helppoa, toisille käsittämättömän vaikeaa.
Tai mitäpä jos... hän vaan ei syö liikaa? En voi mitenkään ymmärtää kuinka joku saa pistettyä omat syömisensä jonkun toisen viaksi. Kuka sitä ruokaa väkisin tunkee suuhun??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä painoin 3. lapsen jälkeen vielä 52kg.
Ja olin hänen syntyessään valvonut jo 7 vuotta kaikki yöt (pikkukakkonen heräsi 3-7x yössä 3v saakka ja mulle jäi se pätkäuni krooniseksi). Stressiä oli työn, kodin ja äidin sairauden/kuoleman ja isästä huolehtimisen yhteensovittamisessa ihan riittävästi, rahakin oli tiukalla 90 luvun laman aikaan. No se hyvä puoli tietty tiukassa taloudessa ettei ollut varaa herkutella.
Paino nousi laihasta normaaliksi kun rakensimme 1. talomme, lihasmassaa tuli 8kg. Tuo jäi ja pysyi samana 4. lapsen syntymän jälkeen. Edelleenkin vaikka kuopus on jo 17v.
Ehkä syynä on aina itsetehty hyvälaatuinen ruoka missä ei ole turhia kaloreita. Voita käytetään kyllä lihan ruskistamiseen ja aitoa kermaa jos kermakastike tehdään mutta pataruuat ja keitot on kevyitä. Ruokaa ei santsata ja annoskoot on maltillisia
Tai sitten sulla on geeniperimä, joka tukee normaalipainoisuutta. Tai sullaon ollut sitä tukeva kasvuympäristö. Tai parhaimmillaan molemmat.
Oman erinomaisuutesi syytä se tuskin on.
Vähän kuin hyvä kielipää, tai matemaattinen osaaminen. Joillekin helppoa, toisille käsittämättömän vaikeaa.
Tai mitäpä jos... hän vaan ei syö liikaa? En voi mitenkään ymmärtää kuinka joku saa pistettyä omat syömisensä jonkun toisen viaksi. Kuka sitä ruokaa väkisin tunkee suuhun??
Niin raskauskaan ei lihota vaan se liika syöminen sen aikana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä painoin 3. lapsen jälkeen vielä 52kg.
Ja olin hänen syntyessään valvonut jo 7 vuotta kaikki yöt (pikkukakkonen heräsi 3-7x yössä 3v saakka ja mulle jäi se pätkäuni krooniseksi). Stressiä oli työn, kodin ja äidin sairauden/kuoleman ja isästä huolehtimisen yhteensovittamisessa ihan riittävästi, rahakin oli tiukalla 90 luvun laman aikaan. No se hyvä puoli tietty tiukassa taloudessa ettei ollut varaa herkutella.
Paino nousi laihasta normaaliksi kun rakensimme 1. talomme, lihasmassaa tuli 8kg. Tuo jäi ja pysyi samana 4. lapsen syntymän jälkeen. Edelleenkin vaikka kuopus on jo 17v.
Ehkä syynä on aina itsetehty hyvälaatuinen ruoka missä ei ole turhia kaloreita. Voita käytetään kyllä lihan ruskistamiseen ja aitoa kermaa jos kermakastike tehdään mutta pataruuat ja keitot on kevyitä. Ruokaa ei santsata ja annoskoot on maltillisia
Tai sitten sulla on geeniperimä, joka tukee normaalipainoisuutta. Tai sullaon ollut sitä tukeva kasvuympäristö. Tai parhaimmillaan molemmat.
Oman erinomaisuutesi syytä se tuskin on.
Vähän kuin hyvä kielipää, tai matemaattinen osaaminen. Joillekin helppoa, toisille käsittämättömän vaikeaa.
Tai mitäpä jos... hän vaan ei syö liikaa? En voi mitenkään ymmärtää kuinka joku saa pistettyä omat syömisensä jonkun toisen viaksi. Kuka sitä ruokaa väkisin tunkee suuhun??
Niin raskauskaan ei lihota vaan se liika syöminen sen aikana.
Raskaus toki lisää painoa, se on ihan normaalia ja suotavaa, mutta ei lihota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisipa laihtuminen ja normaalipainossa pysyminen yhtä helppoa kuin tupakoinnin, alkoholin juomisen tai huumeiden käytön lopettaminen. Niissä riittää, että ei käytä niitä ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Lapset on niin helppo syyllistämiskohde, kun on itse liian laiska tekemään painolleen mitään. Itsekin olen nyt lievästi ylipainoinen, mutta mä en alennu niin alas, että syyttäisin lapsiani siitä, vaan ihan itse olen tunkenut epäterveellistä ruokaa suustani sisään ihan liian suuria määriä ja olen istunut sohvalla mässäämässä liikkumisen sijaan.
Otin taas itseäni niskasta kiinni, katsotaan kuinka kauas se tällä kertaa kantaa :D
Ajattelen juuri samoin. En ikinä kehtaisi laittaa lapsiani syypäiksi lihavuuteeni. Kamalaa, jos lapset kuvittelisivat, että syy on heissä. Kyllä syy on yksin minussa ja omissa valinnoissani.
Vierailija kirjoitti:
Jep. Minulla on 2 pientä lasta ja olen hoikka ja urheilullinen, olen kuullut hiekkalaatikolla suorastaan syyllistämistä siitä miten en hoida lapsiani ja ulkonäkö on minulle tärkeintä, koska en ole lihava :,D ihan naurettavaa, 3krt viikossa tunnin juoksulenkki, kotona lihaskuntoa lasten kanssa ja syömme kaikki terveellisesti. Ja MINÄ en huolehdi lapsistani, niinhän se olikin.
Tämä, samat jutut olen kuullut, vaikka olen ollut hiekkalaatikolla 15 vuotta sitten. Edelleen olen hoikka. Suomessa on hyväksytty ajatus, jonka mukaan äiti automaattisesti lihoo. Jos ei, niin vika on äidissä. Kuitenkin meille kaikille olisi eduksi olla lihomatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperheen äidillä kuule riittää muutakin puuhaa.
Pöh, eipä tuossa hirveesti nyt mitään ole. Jos itselleen keksii kaikenmaailman ylimääräistä tekemistä, niin sitten on. Ihan kuin se äiti olisi jumalasta seuraava. Ei ole, monet pelaavat tuota äitikorttia tämän tästä. Muillakin ihmisillä on puuhansa, mutta he eivät toitota sitä kaikkiala 24/7.
Sinulla ei taida olla kokemusta äitinä olemisesta, joten parempi vaan olla esittämättä mutuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä painoin 3. lapsen jälkeen vielä 52kg.
Ja olin hänen syntyessään valvonut jo 7 vuotta kaikki yöt (pikkukakkonen heräsi 3-7x yössä 3v saakka ja mulle jäi se pätkäuni krooniseksi). Stressiä oli työn, kodin ja äidin sairauden/kuoleman ja isästä huolehtimisen yhteensovittamisessa ihan riittävästi, rahakin oli tiukalla 90 luvun laman aikaan. No se hyvä puoli tietty tiukassa taloudessa ettei ollut varaa herkutella.
Paino nousi laihasta normaaliksi kun rakensimme 1. talomme, lihasmassaa tuli 8kg. Tuo jäi ja pysyi samana 4. lapsen syntymän jälkeen. Edelleenkin vaikka kuopus on jo 17v.
Ehkä syynä on aina itsetehty hyvälaatuinen ruoka missä ei ole turhia kaloreita. Voita käytetään kyllä lihan ruskistamiseen ja aitoa kermaa jos kermakastike tehdään mutta pataruuat ja keitot on kevyitä. Ruokaa ei santsata ja annoskoot on maltillisia
Tai sitten sulla on geeniperimä, joka tukee normaalipainoisuutta. Tai sullaon ollut sitä tukeva kasvuympäristö. Tai parhaimmillaan molemmat.
Oman erinomaisuutesi syytä se tuskin on.
Vähän kuin hyvä kielipää, tai matemaattinen osaaminen. Joillekin helppoa, toisille käsittämättömän vaikeaa.
Tai mitäpä jos... hän vaan ei syö liikaa? En voi mitenkään ymmärtää kuinka joku saa pistettyä omat syömisensä jonkun toisen viaksi. Kuka sitä ruokaa väkisin tunkee suuhun??
Niin raskauskaan ei lihota vaan se liika syöminen sen aikana.
Raskaus toki lisää painoa, se on ihan normaalia ja suotavaa, mutta ei lihota.
Kyllä raskaus lihottaa myös. Hormonit toimii aivan eri tavalla ja äidin lihominen on hyvä asia vauvalle, koska kasvavat aivot tarvitsee rasvaa. Mutta raskauden jälkeen olisi hyvä laihtua takaisin omiin mittoihin. En tiedä onko lihavuustutkijan teoria tuossakin paikkansapitävä, eli onko myös raskauskilojen laihduttaminen vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli tavoitteena, että muutama kilo jäisi raskausajoilta, mutta pyh, taas oon laiha kun luuviulu. Mitä muutamissa lisäkiloissa on vikana? Pääasia, että on terve ja harrastaa liikuntaa.
Millä terveys mitataan? Sillä, että pitää itse itseään terveenä?
Hyvä kysymys. Ja mikä terveydessä on tärkeintä, fyysinen vai henkinen terveys? Mehän nykyään keskitymme vain fyysiseen terveyteen, ja käytännössä pakotamme ihmisiä tavoittelemaan ulkoisesti tervettä fyysistä kehoa, eli laihduttamaan, välittämättä ollenkaan ihmisen henkisestä hyvinvoinnista.
Olen lenkkikaverini kanssa monta kertaa pohtinut, miksi meitä hyväkuntoisia ja terveellisesti syöviä pidetään jotenkin huonosti huonosti voivina itsensä rääkkääjinä. Meillä on kuitenkin hyvä olla.
Minun miehelläni ainakin on tekosyy: uskomattoman hidas aineenvauhdunta. Sillä ei tietenkään ole osuutta mieheni painoon, että hän syö joka päivä yhden keksipaketin, noin ohimennen.