Mieheni löysi töistä uuden naispuolisen ystävän jonka kanssa viettää välillä vapaa-aikaa. Nyt hän valittaa, miksi en hyväksy naispuolisia ystäviä.

Vierailija kirjoitti:

Kysy naiselta haluaisiko alkaa teidän kanssa 3kimppaa.Minä ja miehene nais tuttu harrastamme 3kimppaa nykyään. Tosi ihanaa on.

Me myös harrastetaan kolmenkimppaa, mukavaa on ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en sitten taas oikein ymmärrä näitä, jotka haluavat kieltää puolisoltaan uudet ystävät tms. Ajattelen, että jos kumppanini minua pettää, niin silloin ei oo mun arvoiseni ja joutaa mennä. Miksi yrittäisin väkisin elämässäni sellaista ihmistä pitää, joka ei rakasta eikä arvosta minua? Ihmistä, joka ei petä minua vain siksi, että minä sen saan jotenkin estettyä? Ei mitään järkeä. Pitäköön ystävänsä, uudet ja vanhat, mutta jos pettää niin meidän juttu on sitten siinä. 

Tämä niin maan pirusti, vihdoin saatiin järjen ääni tähänkin keskusteluun. Mä itse nimenomaan haluan parisuhteen, missä mies ei petä mua VAIKKA siihen olisi mahdollisuus.

Oon myös vahvasti siinä uskossa, että jos ihminen haluaa pettää, se kyllä ennen pitkää löytää siihen tilaisuuden vaikka kuinka sitä yrittäisin estellä. En ite pystyis elää suhteessa, missä toiseen ei voi luottaa ja sen vuoksi pitää hänen elämäänsä ja ihmissuhteitaan rajoittaa. Sama toisinpäin, ahdistuisin hyvin äkkiä jos miehellä olis valta päättää mun ystävyyssuhteista ja siitä, keihin saan tutustua ja keihin en.

Kumma kyllä, kun se sattuu kohdalle ei olekaan niin helppo vannoa että eroaisi heti. Kumma kyllä, tulee syyteltyä itseä siitä, että ei estellyt sitä kun ystävyys syveni. Sitä miettii, mitä olisi voinut tehdä toisin. Ei ole enää niin selvää kuka pettää ja ketä, jos itse on venynyt niin paljon että on mahdollistanut sen.

Niitä riitoja ja heikkoja aikoja kun osuu jokaiseen suhteeseen. Toinen on siellä valmiina. Lähes 40% kaikista miehistä - kuinkahan paljon suurempi osuus niistä, joilla on "nainen katsottuna valmiiksi". Hyvät todennäköisyydet ystävänaiselle.

Mä en tajua tuota, miten niin mahdollistanut pettämisen? Pallo jalassako sillä puolisolla pitää olla? Mun miehen lähimmät työkaverit on kaikki naisia. Jos mies haluaa pettää jonkun työkaverinsa kanssa, ei siihen tarvita kuin työpaikan vessa. Miten hemmetissä senkin voisi estää?

Jos tuo mies pettää, se on miehen oma, aktiivinen valinta. Toiminnallaan hän osoittaa, ettei enää kunnioita ja rakasta niin paljon että hänen kanssaan suhdetta kannattaisi jatkaa muutenkaan, vaikkei olisi pettänytkään. Mikään riita ei käy tekosyyksi ja oikeutukseksi. Jos sellaista käyttää, ei ole oikea mies minulle muutenkaan ja saa mennä. Eikö ihmiset oikeasti tajua, että rakkaus (eli aika sen jälkeen, kun rakastuminen on hiipunut ja suhde muuttunut arkiseksi) on valinta? Toki se on molemminpuolinen valinta, rakkautta on vaikea ylläpitää yksin, jos toinen ei tee samaa valintaa tahollaan. Kukaan ei jaksa yksin kannatella sitä, siihen tarvitaan molemmat. Pettäminen kertoo siitä, että kumppani ei enää siinä tilanteessa ole valinnut rakkautta puolisoonsa, vaan jotain ihan päinvastaista.

Tuskin sä saisit edes siitä työpaikan vessassa tapahtuvasta panosta tietää, mutta kyllähän sä esim. Sen miehen ihastumisen muuhun kotona huomaisit . Tekisitkö jotain vai et, kun ensimmäiset merkit huomaisit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En minä itsestäni niinkään, mutta kun kokemus on vain siitä, että miehet kaveraa naisen kanssa vain, kun heillä on taka-ajatuksia. Siis nainen olen itse. Miesvaltaisilla aloilla työtä tehnyt ikäni. Toki voidaan porukassa olla ja työpaikan tapahtumissa ja vaikka jonkun tapahtuma jälkeen kahdenkin jonkun miehen kanssa jatkaa baarireissua ja jutustelua, mutta jos ihan erikseen joku työkaveri pyytää vapaa-ajalla kyläilemään tai aikaa viettämään kanssaan, kahdestaan, niin aina siinä jotain muutakin toivetta kuin pelkkää ystävyyttä on ollut. Ihan kaikkien (myös sen onnettoman työkaverin) sydäntä ja hermoja säästääkseni en enää lähde tällaisiin mukaan.

Omituiselta tuntuisi, jos oma mies alkaisi yht'äkkiä pyydellä naispuolista työkaveriaan elokuviin tai syömään tai johonkin vastaavaan. Toki, jos heillä olisi jokin erityinen ja erikoinen harrastus, niin silloin olisi ymmärrettävää tuon harrastuksen puitteissa, jos sopisivat menoja. Jos kysymys on oikeasti ystävyydestä, siinä ei ole mitään pahaa. Suurempi kysymys onkin se, onko kyse oikeasti ystävyydestä? Ja mikäli ei ole, onko peli jo menetetty joka tapauksessa vai voiko tilanteelle vielä jotakin tehdä?

Työpaikalla myös "miesvaltaisella" tuo on niin monesti nähty. Jos huhuja aletaan puhumaan joistakin, että heidät on nähty yhdessä, niin ennen tai myöhemmin he julkistavat parisuhteen, vaikka aiemmin olivat muka vain kavereita. Niin tavallista.

Jep! Just seurataan yhtä tilannetta töissä, kun naimisissa olevat assari ja projektipäällikkö alkoivat käymään kaksin lounaalla ja muutenkin sellaista ihmeellistä kiherrystä ja silmäpeliä... Ei ole enää normaalia asiallista työkaveruutta.

Mies ja nainen ei koskaan voi olla vain ystäviä. Toisella tai molemmilla on muutakin mielessä. Lisäksi jos jonkun kanssa viettää paljon kahdenkeskistä aikaa niin siihen ihastuu. Jopa terapeuttiin ihastutaan!

Meillä töissä työkaverille naimisissa olevalle nelikymppiselle tuli neljänkympin kriisi ja siinä alettiin flirttaamaan yhden jos toisen työkaverin kanssa ja voi luoja kuinka helppoja miehet oli jonkun lirkutellessa ja kikattaessa. Teki pahaa katsoa. Lopputulos yksi rauniona höyryävä avioliitto ja kaksi avioeroa. Avioerojen seurauksena tuo nainen nappasi työkaverista itselleen miehen.

Niin kauan kuin maailmassa on lukemattomia mies ja nainen -ystäviä, tuo lause ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa.

Tavallaan ystävät on ihan jees ja hyvä asia, mutta toisaalta jos mies tai nainen ei jaksa töiden jälkeen olla läsnä lastensa kanssa, niin miten sellainen jaksaa sitten olla ystävän kanssa "olla läsnä".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en sitten taas oikein ymmärrä näitä, jotka haluavat kieltää puolisoltaan uudet ystävät tms. Ajattelen, että jos kumppanini minua pettää, niin silloin ei oo mun arvoiseni ja joutaa mennä. Miksi yrittäisin väkisin elämässäni sellaista ihmistä pitää, joka ei rakasta eikä arvosta minua? Ihmistä, joka ei petä minua vain siksi, että minä sen saan jotenkin estettyä? Ei mitään järkeä. Pitäköön ystävänsä, uudet ja vanhat, mutta jos pettää niin meidän juttu on sitten siinä. 

Tämä niin maan pirusti, vihdoin saatiin järjen ääni tähänkin keskusteluun. Mä itse nimenomaan haluan parisuhteen, missä mies ei petä mua VAIKKA siihen olisi mahdollisuus.

Oon myös vahvasti siinä uskossa, että jos ihminen haluaa pettää, se kyllä ennen pitkää löytää siihen tilaisuuden vaikka kuinka sitä yrittäisin estellä. En ite pystyis elää suhteessa, missä toiseen ei voi luottaa ja sen vuoksi pitää hänen elämäänsä ja ihmissuhteitaan rajoittaa. Sama toisinpäin, ahdistuisin hyvin äkkiä jos miehellä olis valta päättää mun ystävyyssuhteista ja siitä, keihin saan tutustua ja keihin en.

Kumma kyllä, kun se sattuu kohdalle ei olekaan niin helppo vannoa että eroaisi heti. Kumma kyllä, tulee syyteltyä itseä siitä, että ei estellyt sitä kun ystävyys syveni. Sitä miettii, mitä olisi voinut tehdä toisin. Ei ole enää niin selvää kuka pettää ja ketä, jos itse on venynyt niin paljon että on mahdollistanut sen.

Niitä riitoja ja heikkoja aikoja kun osuu jokaiseen suhteeseen. Toinen on siellä valmiina. Lähes 40% kaikista miehistä - kuinkahan paljon suurempi osuus niistä, joilla on "nainen katsottuna valmiiksi". Hyvät todennäköisyydet ystävänaiselle.

Mä en tajua tuota, miten niin mahdollistanut pettämisen? Pallo jalassako sillä puolisolla pitää olla? Mun miehen lähimmät työkaverit on kaikki naisia. Jos mies haluaa pettää jonkun työkaverinsa kanssa, ei siihen tarvita kuin työpaikan vessa. Miten hemmetissä senkin voisi estää?

Jos tuo mies pettää, se on miehen oma, aktiivinen valinta. Toiminnallaan hän osoittaa, ettei enää kunnioita ja rakasta niin paljon että hänen kanssaan suhdetta kannattaisi jatkaa muutenkaan, vaikkei olisi pettänytkään. Mikään riita ei käy tekosyyksi ja oikeutukseksi. Jos sellaista käyttää, ei ole oikea mies minulle muutenkaan ja saa mennä. Eikö ihmiset oikeasti tajua, että rakkaus (eli aika sen jälkeen, kun rakastuminen on hiipunut ja suhde muuttunut arkiseksi) on valinta? Toki se on molemminpuolinen valinta, rakkautta on vaikea ylläpitää yksin, jos toinen ei tee samaa valintaa tahollaan. Kukaan ei jaksa yksin kannatella sitä, siihen tarvitaan molemmat. Pettäminen kertoo siitä, että kumppani ei enää siinä tilanteessa ole valinnut rakkautta puolisoonsa, vaan jotain ihan päinvastaista.

On aivan mahdollista rakastaa puolisoaan ja haluta jatkaa parisuhdetta tämän kanssa ja samaan aikaan pitää sivusuhdetta tai irtopanoja. Kaikki ei suhtaudu seksiin ja uskollisuuteen samalla tavoin ehdottomasti. Kyllähän niissä pettämisketjuissa on niitä, jotka sanovat kaipaavansa jännitystä , vaihtelua, erilaista seksiä kuin puolison kanssa. Toteavat vielä päälle, että mitä kumppani ei tiedä, siitä hän ei kärsi. Jotenkin naivia olettaa asioiden olevan mustavalkoisia. Siinä välissä on laaja alue harmaan eri sävyjä.

Tavallaan ystävät on ihan jees ja hyvä asia, mutta toisaalta jos mies tai nainen ei jaksa töiden jälkeen olla läsnä lastensa kanssa, niin miten sellainen jaksaa sitten olla ystävän kanssa "olla läsnä".

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan ystävät on ihan jees ja hyvä asia, mutta toisaalta jos mies tai nainen ei jaksa töiden jälkeen olla läsnä lastensa kanssa, niin miten sellainen jaksaa sitten olla ystävän kanssa "olla läsnä".

Meillä edellytys ystäville onkin se että vaimoni täytyy osallistua kotitöihin koko perheen kanssa ja seurustella perheensä kanssa aktiivisesti. Jos ei jaksa niin lepää sitten, mutta turha olettaa että päästän häntä työkavereiden kanssa vapaa-ajalle, jos ei osaa ja viitsi edes hoitaa ensin perhe-elämäänsä kuntoon.

Tämä sama muuten pätee myös minuun. Kyse ei ole mustasukkaisuudesta vaan prioriteeteista.

T: Valvova aviomies

Kyllä se nyt vaan niin on ettei parisuhteessa oleva mies mitään uutta naiskaveria tarvitse. Hän haluaa säpinää ja jännitystä elämäänsä ja ovelasti esittelemällä tämän "uuden kaverin" naiselleen, hän pääsee hyväksytysti olemaan tämän kanssa missä ja milloin lystää. Tälläistä ei kukaan terve ihminen hyväksy.eikä sen pitäisi olla kontrollointia vaan sääntö josta ei poiketa.

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan ystävät on ihan jees ja hyvä asia, mutta toisaalta jos mies tai nainen ei jaksa töiden jälkeen olla läsnä lastensa kanssa, niin miten sellainen jaksaa sitten olla ystävän kanssa "olla läsnä".

Tuossahan se järki onkin.

Toisaalta kyllähän ystäviä voi perheellinen ihminen tavata ehkä kerran pari vuodessa, koska realismi työtätekevällä vanhemmalla on se, että ei siinä mitään ystäviä kerkeä näkemään työajan ulkopuolella.

Piiri vaan pienenee siihen olohuoneeseen. Tämä on valitettava fakta.

Jos perheellinen käy jatkuvasti ystävien kanssa jossain, eikä aikaa jää lapsille, niin miksi on perheellinen?

Eikö sellainen ole jo ihan sinkkuelämää se vai mitä sanoopi hän?

Voiko nainen ja mies olla vain ystäviä?

https://yle.fi/uutiset/3-6470637

https://www.is.fi/seksi-parisuhde/art-2000000501312.html

https://www.menaiset.fi/artikkeli/suhteet/ihmissuhteet/tutkimus-taman-t…

Hanki sinäkin ap uusi miespuolinen ystävä, jonka kanssa alat käydä harrastuksissa ja muissa menoissa. Sinun on saatava tietenkin yhtä paljon vapaa-aikaa kuin miehesikin saa. Katsotaan sen jälkeen, mitä mieltä miehesi onkaan uusista ystävistä ja heidän kanssaan vietetystä vapaa-ajasta.

Vierailija kirjoitti:

Ystävystyin töissä miehen kanssa ja luulin juttua aidoksi kaveruudeksi. Vuodessa tilanne muuttui piinaavaksi: toinen oli ihastunut palavasti, vaikka sitä yritti peitellä. Vaihdoin työpaikkaa. Paljon on tullut ystävien kanssa juteltua näistä jutuista ja 90% tällaisista työpaikkaystävyyksistä johtaa johonkin sotkuun. Sulla on oikeus epäillä miestäsi. Hän ei välttämättä edes itse tajua, miksi uusi "ystävä" kiinnostaa ja mihin tilanne voi kehittyä.

Näin se menee. Kupla puhkeaa jossain vaiheessa

mies51v

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en sitten taas oikein ymmärrä näitä, jotka haluavat kieltää puolisoltaan uudet ystävät tms. Ajattelen, että jos kumppanini minua pettää, niin silloin ei oo mun arvoiseni ja joutaa mennä. Miksi yrittäisin väkisin elämässäni sellaista ihmistä pitää, joka ei rakasta eikä arvosta minua? Ihmistä, joka ei petä minua vain siksi, että minä sen saan jotenkin estettyä? Ei mitään järkeä. Pitäköön ystävänsä, uudet ja vanhat, mutta jos pettää niin meidän juttu on sitten siinä. 

Tämä niin maan pirusti, vihdoin saatiin järjen ääni tähänkin keskusteluun. Mä itse nimenomaan haluan parisuhteen, missä mies ei petä mua VAIKKA siihen olisi mahdollisuus.

Oon myös vahvasti siinä uskossa, että jos ihminen haluaa pettää, se kyllä ennen pitkää löytää siihen tilaisuuden vaikka kuinka sitä yrittäisin estellä. En ite pystyis elää suhteessa, missä toiseen ei voi luottaa ja sen vuoksi pitää hänen elämäänsä ja ihmissuhteitaan rajoittaa. Sama toisinpäin, ahdistuisin hyvin äkkiä jos miehellä olis valta päättää mun ystävyyssuhteista ja siitä, keihin saan tutustua ja keihin en.

Kumma kyllä, kun se sattuu kohdalle ei olekaan niin helppo vannoa että eroaisi heti. Kumma kyllä, tulee syyteltyä itseä siitä, että ei estellyt sitä kun ystävyys syveni. Sitä miettii, mitä olisi voinut tehdä toisin. Ei ole enää niin selvää kuka pettää ja ketä, jos itse on venynyt niin paljon että on mahdollistanut sen.

Niitä riitoja ja heikkoja aikoja kun osuu jokaiseen suhteeseen. Toinen on siellä valmiina. Lähes 40% kaikista miehistä - kuinkahan paljon suurempi osuus niistä, joilla on "nainen katsottuna valmiiksi". Hyvät todennäköisyydet ystävänaiselle.

Mä en tajua tuota, miten niin mahdollistanut pettämisen? Pallo jalassako sillä puolisolla pitää olla? Mun miehen lähimmät työkaverit on kaikki naisia. Jos mies haluaa pettää jonkun työkaverinsa kanssa, ei siihen tarvita kuin työpaikan vessa. Miten hemmetissä senkin voisi estää?

Jos tuo mies pettää, se on miehen oma, aktiivinen valinta. Toiminnallaan hän osoittaa, ettei enää kunnioita ja rakasta niin paljon että hänen kanssaan suhdetta kannattaisi jatkaa muutenkaan, vaikkei olisi pettänytkään. Mikään riita ei käy tekosyyksi ja oikeutukseksi. Jos sellaista käyttää, ei ole oikea mies minulle muutenkaan ja saa mennä. Eikö ihmiset oikeasti tajua, että rakkaus (eli aika sen jälkeen, kun rakastuminen on hiipunut ja suhde muuttunut arkiseksi) on valinta? Toki se on molemminpuolinen valinta, rakkautta on vaikea ylläpitää yksin, jos toinen ei tee samaa valintaa tahollaan. Kukaan ei jaksa yksin kannatella sitä, siihen tarvitaan molemmat. Pettäminen kertoo siitä, että kumppani ei enää siinä tilanteessa ole valinnut rakkautta puolisoonsa, vaan jotain ihan päinvastaista.

On aivan mahdollista rakastaa puolisoaan ja haluta jatkaa parisuhdetta tämän kanssa ja samaan aikaan pitää sivusuhdetta tai irtopanoja. Kaikki ei suhtaudu seksiin ja uskollisuuteen samalla tavoin ehdottomasti. Kyllähän niissä pettämisketjuissa on niitä, jotka sanovat kaipaavansa jännitystä , vaihtelua, erilaista seksiä kuin puolison kanssa. Toteavat vielä päälle, että mitä kumppani ei tiedä, siitä hän ei kärsi. Jotenkin naivia olettaa asioiden olevan mustavalkoisia. Siinä välissä on laaja alue harmaan eri sävyjä.

Ei. Ei, ei ja vielä kerran ei. Jos oikeasti toista rakastaa, ei halua häntä satuttaa. Luottamuksen rikkominen satuttaa aina, on kyse sitten seksistä tai vaikka raha-asioista. Tuo, että kun puoliso ei tiedä, hän ei kärsi, on pelkkää selittelyä jolla oma itsekkyys ja petollisuus oikeutetaan. Sillä paetaan vastuuta omista teoista. Tosin sitähän suurin osa ihmisistä tekee, pakenee vastuutaan luoja tietää millä tekosyillä. Tiedän ettei maailma pyöri niin kuin sen minun mielestäni pitäisi, ja että olen idealistinen tässä asiassa. Se ei silti muuta sitä tosiasiaa, että pettäessään tekee väärin sitä kohtaan, jota eniten pitäisi rakastaa, ja jolle on uskollisuutta luvannut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en sitten taas oikein ymmärrä näitä, jotka haluavat kieltää puolisoltaan uudet ystävät tms. Ajattelen, että jos kumppanini minua pettää, niin silloin ei oo mun arvoiseni ja joutaa mennä. Miksi yrittäisin väkisin elämässäni sellaista ihmistä pitää, joka ei rakasta eikä arvosta minua? Ihmistä, joka ei petä minua vain siksi, että minä sen saan jotenkin estettyä? Ei mitään järkeä. Pitäköön ystävänsä, uudet ja vanhat, mutta jos pettää niin meidän juttu on sitten siinä. 

Tämä niin maan pirusti, vihdoin saatiin järjen ääni tähänkin keskusteluun. Mä itse nimenomaan haluan parisuhteen, missä mies ei petä mua VAIKKA siihen olisi mahdollisuus.

Oon myös vahvasti siinä uskossa, että jos ihminen haluaa pettää, se kyllä ennen pitkää löytää siihen tilaisuuden vaikka kuinka sitä yrittäisin estellä. En ite pystyis elää suhteessa, missä toiseen ei voi luottaa ja sen vuoksi pitää hänen elämäänsä ja ihmissuhteitaan rajoittaa. Sama toisinpäin, ahdistuisin hyvin äkkiä jos miehellä olis valta päättää mun ystävyyssuhteista ja siitä, keihin saan tutustua ja keihin en.

Kumma kyllä, kun se sattuu kohdalle ei olekaan niin helppo vannoa että eroaisi heti. Kumma kyllä, tulee syyteltyä itseä siitä, että ei estellyt sitä kun ystävyys syveni. Sitä miettii, mitä olisi voinut tehdä toisin. Ei ole enää niin selvää kuka pettää ja ketä, jos itse on venynyt niin paljon että on mahdollistanut sen.

Niitä riitoja ja heikkoja aikoja kun osuu jokaiseen suhteeseen. Toinen on siellä valmiina. Lähes 40% kaikista miehistä - kuinkahan paljon suurempi osuus niistä, joilla on "nainen katsottuna valmiiksi". Hyvät todennäköisyydet ystävänaiselle.

Mä en tajua tuota, miten niin mahdollistanut pettämisen? Pallo jalassako sillä puolisolla pitää olla? Mun miehen lähimmät työkaverit on kaikki naisia. Jos mies haluaa pettää jonkun työkaverinsa kanssa, ei siihen tarvita kuin työpaikan vessa. Miten hemmetissä senkin voisi estää?

Jos tuo mies pettää, se on miehen oma, aktiivinen valinta. Toiminnallaan hän osoittaa, ettei enää kunnioita ja rakasta niin paljon että hänen kanssaan suhdetta kannattaisi jatkaa muutenkaan, vaikkei olisi pettänytkään. Mikään riita ei käy tekosyyksi ja oikeutukseksi. Jos sellaista käyttää, ei ole oikea mies minulle muutenkaan ja saa mennä. Eikö ihmiset oikeasti tajua, että rakkaus (eli aika sen jälkeen, kun rakastuminen on hiipunut ja suhde muuttunut arkiseksi) on valinta? Toki se on molemminpuolinen valinta, rakkautta on vaikea ylläpitää yksin, jos toinen ei tee samaa valintaa tahollaan. Kukaan ei jaksa yksin kannatella sitä, siihen tarvitaan molemmat. Pettäminen kertoo siitä, että kumppani ei enää siinä tilanteessa ole valinnut rakkautta puolisoonsa, vaan jotain ihan päinvastaista.

On aivan mahdollista rakastaa puolisoaan ja haluta jatkaa parisuhdetta tämän kanssa ja samaan aikaan pitää sivusuhdetta tai irtopanoja. Kaikki ei suhtaudu seksiin ja uskollisuuteen samalla tavoin ehdottomasti. Kyllähän niissä pettämisketjuissa on niitä, jotka sanovat kaipaavansa jännitystä , vaihtelua, erilaista seksiä kuin puolison kanssa. Toteavat vielä päälle, että mitä kumppani ei tiedä, siitä hän ei kärsi. Jotenkin naivia olettaa asioiden olevan mustavalkoisia. Siinä välissä on laaja alue harmaan eri sävyjä.

Miksi puolisolta sitten pitää salata sivusuhde jos hänkin on valmis jatkamaan ja hyväksyy syrjähypyt? Ilmoita vain hänelle, että haluat vapaan suhteen. Silloinhan tuo on reilua. Jos toinen ei hyväksy sivusuhdetta, niin olette sitten vääriä henkilöitä toisillenne.

mies51v

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en sitten taas oikein ymmärrä näitä, jotka haluavat kieltää puolisoltaan uudet ystävät tms. Ajattelen, että jos kumppanini minua pettää, niin silloin ei oo mun arvoiseni ja joutaa mennä. Miksi yrittäisin väkisin elämässäni sellaista ihmistä pitää, joka ei rakasta eikä arvosta minua? Ihmistä, joka ei petä minua vain siksi, että minä sen saan jotenkin estettyä? Ei mitään järkeä. Pitäköön ystävänsä, uudet ja vanhat, mutta jos pettää niin meidän juttu on sitten siinä. 

Tämä niin maan pirusti, vihdoin saatiin järjen ääni tähänkin keskusteluun. Mä itse nimenomaan haluan parisuhteen, missä mies ei petä mua VAIKKA siihen olisi mahdollisuus.

Oon myös vahvasti siinä uskossa, että jos ihminen haluaa pettää, se kyllä ennen pitkää löytää siihen tilaisuuden vaikka kuinka sitä yrittäisin estellä. En ite pystyis elää suhteessa, missä toiseen ei voi luottaa ja sen vuoksi pitää hänen elämäänsä ja ihmissuhteitaan rajoittaa. Sama toisinpäin, ahdistuisin hyvin äkkiä jos miehellä olis valta päättää mun ystävyyssuhteista ja siitä, keihin saan tutustua ja keihin en.

Kumma kyllä, kun se sattuu kohdalle ei olekaan niin helppo vannoa että eroaisi heti. Kumma kyllä, tulee syyteltyä itseä siitä, että ei estellyt sitä kun ystävyys syveni. Sitä miettii, mitä olisi voinut tehdä toisin. Ei ole enää niin selvää kuka pettää ja ketä, jos itse on venynyt niin paljon että on mahdollistanut sen.

Niitä riitoja ja heikkoja aikoja kun osuu jokaiseen suhteeseen. Toinen on siellä valmiina. Lähes 40% kaikista miehistä - kuinkahan paljon suurempi osuus niistä, joilla on "nainen katsottuna valmiiksi". Hyvät todennäköisyydet ystävänaiselle.

Mä en tajua tuota, miten niin mahdollistanut pettämisen? Pallo jalassako sillä puolisolla pitää olla? Mun miehen lähimmät työkaverit on kaikki naisia. Jos mies haluaa pettää jonkun työkaverinsa kanssa, ei siihen tarvita kuin työpaikan vessa. Miten hemmetissä senkin voisi estää?

Jos tuo mies pettää, se on miehen oma, aktiivinen valinta. Toiminnallaan hän osoittaa, ettei enää kunnioita ja rakasta niin paljon että hänen kanssaan suhdetta kannattaisi jatkaa muutenkaan, vaikkei olisi pettänytkään. Mikään riita ei käy tekosyyksi ja oikeutukseksi. Jos sellaista käyttää, ei ole oikea mies minulle muutenkaan ja saa mennä. Eikö ihmiset oikeasti tajua, että rakkaus (eli aika sen jälkeen, kun rakastuminen on hiipunut ja suhde muuttunut arkiseksi) on valinta? Toki se on molemminpuolinen valinta, rakkautta on vaikea ylläpitää yksin, jos toinen ei tee samaa valintaa tahollaan. Kukaan ei jaksa yksin kannatella sitä, siihen tarvitaan molemmat. Pettäminen kertoo siitä, että kumppani ei enää siinä tilanteessa ole valinnut rakkautta puolisoonsa, vaan jotain ihan päinvastaista.

On aivan mahdollista rakastaa puolisoaan ja haluta jatkaa parisuhdetta tämän kanssa ja samaan aikaan pitää sivusuhdetta tai irtopanoja. Kaikki ei suhtaudu seksiin ja uskollisuuteen samalla tavoin ehdottomasti. Kyllähän niissä pettämisketjuissa on niitä, jotka sanovat kaipaavansa jännitystä , vaihtelua, erilaista seksiä kuin puolison kanssa. Toteavat vielä päälle, että mitä kumppani ei tiedä, siitä hän ei kärsi. Jotenkin naivia olettaa asioiden olevan mustavalkoisia. Siinä välissä on laaja alue harmaan eri sävyjä.

Tällaista seksiriippuvuutta varten on avoimet suhteet. Toisen luottamuksen rikkominen on niin kaukana rakkaudesta kuin olla ja voi. Se on narsismia ja opportunismia. Hyväksikäyttöä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en sitten taas oikein ymmärrä näitä, jotka haluavat kieltää puolisoltaan uudet ystävät tms. Ajattelen, että jos kumppanini minua pettää, niin silloin ei oo mun arvoiseni ja joutaa mennä. Miksi yrittäisin väkisin elämässäni sellaista ihmistä pitää, joka ei rakasta eikä arvosta minua? Ihmistä, joka ei petä minua vain siksi, että minä sen saan jotenkin estettyä? Ei mitään järkeä. Pitäköön ystävänsä, uudet ja vanhat, mutta jos pettää niin meidän juttu on sitten siinä. 

Tämä niin maan pirusti, vihdoin saatiin järjen ääni tähänkin keskusteluun. Mä itse nimenomaan haluan parisuhteen, missä mies ei petä mua VAIKKA siihen olisi mahdollisuus.

Oon myös vahvasti siinä uskossa, että jos ihminen haluaa pettää, se kyllä ennen pitkää löytää siihen tilaisuuden vaikka kuinka sitä yrittäisin estellä. En ite pystyis elää suhteessa, missä toiseen ei voi luottaa ja sen vuoksi pitää hänen elämäänsä ja ihmissuhteitaan rajoittaa. Sama toisinpäin, ahdistuisin hyvin äkkiä jos miehellä olis valta päättää mun ystävyyssuhteista ja siitä, keihin saan tutustua ja keihin en.

Kumma kyllä, kun se sattuu kohdalle ei olekaan niin helppo vannoa että eroaisi heti. Kumma kyllä, tulee syyteltyä itseä siitä, että ei estellyt sitä kun ystävyys syveni. Sitä miettii, mitä olisi voinut tehdä toisin. Ei ole enää niin selvää kuka pettää ja ketä, jos itse on venynyt niin paljon että on mahdollistanut sen.

Niitä riitoja ja heikkoja aikoja kun osuu jokaiseen suhteeseen. Toinen on siellä valmiina. Lähes 40% kaikista miehistä - kuinkahan paljon suurempi osuus niistä, joilla on "nainen katsottuna valmiiksi". Hyvät todennäköisyydet ystävänaiselle.

Mä en tajua tuota, miten niin mahdollistanut pettämisen? Pallo jalassako sillä puolisolla pitää olla? Mun miehen lähimmät työkaverit on kaikki naisia. Jos mies haluaa pettää jonkun työkaverinsa kanssa, ei siihen tarvita kuin työpaikan vessa. Miten hemmetissä senkin voisi estää?

Jos tuo mies pettää, se on miehen oma, aktiivinen valinta. Toiminnallaan hän osoittaa, ettei enää kunnioita ja rakasta niin paljon että hänen kanssaan suhdetta kannattaisi jatkaa muutenkaan, vaikkei olisi pettänytkään. Mikään riita ei käy tekosyyksi ja oikeutukseksi. Jos sellaista käyttää, ei ole oikea mies minulle muutenkaan ja saa mennä. Eikö ihmiset oikeasti tajua, että rakkaus (eli aika sen jälkeen, kun rakastuminen on hiipunut ja suhde muuttunut arkiseksi) on valinta? Toki se on molemminpuolinen valinta, rakkautta on vaikea ylläpitää yksin, jos toinen ei tee samaa valintaa tahollaan. Kukaan ei jaksa yksin kannatella sitä, siihen tarvitaan molemmat. Pettäminen kertoo siitä, että kumppani ei enää siinä tilanteessa ole valinnut rakkautta puolisoonsa, vaan jotain ihan päinvastaista.

On aivan mahdollista rakastaa puolisoaan ja haluta jatkaa parisuhdetta tämän kanssa ja samaan aikaan pitää sivusuhdetta tai irtopanoja. Kaikki ei suhtaudu seksiin ja uskollisuuteen samalla tavoin ehdottomasti. Kyllähän niissä pettämisketjuissa on niitä, jotka sanovat kaipaavansa jännitystä , vaihtelua, erilaista seksiä kuin puolison kanssa. Toteavat vielä päälle, että mitä kumppani ei tiedä, siitä hän ei kärsi. Jotenkin naivia olettaa asioiden olevan mustavalkoisia. Siinä välissä on laaja alue harmaan eri sävyjä.

Miksi puolisolta sitten pitää salata sivusuhde jos hänkin on valmis jatkamaan ja hyväksyy syrjähypyt? Ilmoita vain hänelle, että haluat vapaan suhteen. Silloinhan tuo on reilua. Jos toinen ei hyväksy sivusuhdetta, niin olette sitten vääriä henkilöitä toisillenne.

mies51v

Juuri näin.

Rouva46

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en sitten taas oikein ymmärrä näitä, jotka haluavat kieltää puolisoltaan uudet ystävät tms. Ajattelen, että jos kumppanini minua pettää, niin silloin ei oo mun arvoiseni ja joutaa mennä. Miksi yrittäisin väkisin elämässäni sellaista ihmistä pitää, joka ei rakasta eikä arvosta minua? Ihmistä, joka ei petä minua vain siksi, että minä sen saan jotenkin estettyä? Ei mitään järkeä. Pitäköön ystävänsä, uudet ja vanhat, mutta jos pettää niin meidän juttu on sitten siinä. 

Tämä niin maan pirusti, vihdoin saatiin järjen ääni tähänkin keskusteluun. Mä itse nimenomaan haluan parisuhteen, missä mies ei petä mua VAIKKA siihen olisi mahdollisuus.

Oon myös vahvasti siinä uskossa, että jos ihminen haluaa pettää, se kyllä ennen pitkää löytää siihen tilaisuuden vaikka kuinka sitä yrittäisin estellä. En ite pystyis elää suhteessa, missä toiseen ei voi luottaa ja sen vuoksi pitää hänen elämäänsä ja ihmissuhteitaan rajoittaa. Sama toisinpäin, ahdistuisin hyvin äkkiä jos miehellä olis valta päättää mun ystävyyssuhteista ja siitä, keihin saan tutustua ja keihin en.

Kumma kyllä, kun se sattuu kohdalle ei olekaan niin helppo vannoa että eroaisi heti. Kumma kyllä, tulee syyteltyä itseä siitä, että ei estellyt sitä kun ystävyys syveni. Sitä miettii, mitä olisi voinut tehdä toisin. Ei ole enää niin selvää kuka pettää ja ketä, jos itse on venynyt niin paljon että on mahdollistanut sen.

Niitä riitoja ja heikkoja aikoja kun osuu jokaiseen suhteeseen. Toinen on siellä valmiina. Lähes 40% kaikista miehistä - kuinkahan paljon suurempi osuus niistä, joilla on "nainen katsottuna valmiiksi". Hyvät todennäköisyydet ystävänaiselle.

Mä en tajua tuota, miten niin mahdollistanut pettämisen? Pallo jalassako sillä puolisolla pitää olla? Mun miehen lähimmät työkaverit on kaikki naisia. Jos mies haluaa pettää jonkun työkaverinsa kanssa, ei siihen tarvita kuin työpaikan vessa. Miten hemmetissä senkin voisi estää?

Jos tuo mies pettää, se on miehen oma, aktiivinen valinta. Toiminnallaan hän osoittaa, ettei enää kunnioita ja rakasta niin paljon että hänen kanssaan suhdetta kannattaisi jatkaa muutenkaan, vaikkei olisi pettänytkään. Mikään riita ei käy tekosyyksi ja oikeutukseksi. Jos sellaista käyttää, ei ole oikea mies minulle muutenkaan ja saa mennä. Eikö ihmiset oikeasti tajua, että rakkaus (eli aika sen jälkeen, kun rakastuminen on hiipunut ja suhde muuttunut arkiseksi) on valinta? Toki se on molemminpuolinen valinta, rakkautta on vaikea ylläpitää yksin, jos toinen ei tee samaa valintaa tahollaan. Kukaan ei jaksa yksin kannatella sitä, siihen tarvitaan molemmat. Pettäminen kertoo siitä, että kumppani ei enää siinä tilanteessa ole valinnut rakkautta puolisoonsa, vaan jotain ihan päinvastaista.

On aivan mahdollista rakastaa puolisoaan ja haluta jatkaa parisuhdetta tämän kanssa ja samaan aikaan pitää sivusuhdetta tai irtopanoja. Kaikki ei suhtaudu seksiin ja uskollisuuteen samalla tavoin ehdottomasti. Kyllähän niissä pettämisketjuissa on niitä, jotka sanovat kaipaavansa jännitystä , vaihtelua, erilaista seksiä kuin puolison kanssa. Toteavat vielä päälle, että mitä kumppani ei tiedä, siitä hän ei kärsi. Jotenkin naivia olettaa asioiden olevan mustavalkoisia. Siinä välissä on laaja alue harmaan eri sävyjä.

Ei. Ei, ei ja vielä kerran ei. Jos oikeasti toista rakastaa, ei halua häntä satuttaa. Luottamuksen rikkominen satuttaa aina, on kyse sitten seksistä tai vaikka raha-asioista. Tuo, että kun puoliso ei tiedä, hän ei kärsi, on pelkkää selittelyä jolla oma itsekkyys ja petollisuus oikeutetaan. Sillä paetaan vastuuta omista teoista. Tosin sitähän suurin osa ihmisistä tekee, pakenee vastuutaan luoja tietää millä tekosyillä. Tiedän ettei maailma pyöri niin kuin sen minun mielestäni pitäisi, ja että olen idealistinen tässä asiassa. Se ei silti muuta sitä tosiasiaa, että pettäessään tekee väärin sitä kohtaan, jota eniten pitäisi rakastaa, ja jolle on uskollisuutta luvannut.

Kannattaa tosiaankin toivoa, että kumppanisi on yhtä idealisti kuin sinäkin ja pitää arvossa luottamusta ja uskollisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en sitten taas oikein ymmärrä näitä, jotka haluavat kieltää puolisoltaan uudet ystävät tms. Ajattelen, että jos kumppanini minua pettää, niin silloin ei oo mun arvoiseni ja joutaa mennä. Miksi yrittäisin väkisin elämässäni sellaista ihmistä pitää, joka ei rakasta eikä arvosta minua? Ihmistä, joka ei petä minua vain siksi, että minä sen saan jotenkin estettyä? Ei mitään järkeä. Pitäköön ystävänsä, uudet ja vanhat, mutta jos pettää niin meidän juttu on sitten siinä. 

Tämä niin maan pirusti, vihdoin saatiin järjen ääni tähänkin keskusteluun. Mä itse nimenomaan haluan parisuhteen, missä mies ei petä mua VAIKKA siihen olisi mahdollisuus.

Oon myös vahvasti siinä uskossa, että jos ihminen haluaa pettää, se kyllä ennen pitkää löytää siihen tilaisuuden vaikka kuinka sitä yrittäisin estellä. En ite pystyis elää suhteessa, missä toiseen ei voi luottaa ja sen vuoksi pitää hänen elämäänsä ja ihmissuhteitaan rajoittaa. Sama toisinpäin, ahdistuisin hyvin äkkiä jos miehellä olis valta päättää mun ystävyyssuhteista ja siitä, keihin saan tutustua ja keihin en.

Kumma kyllä, kun se sattuu kohdalle ei olekaan niin helppo vannoa että eroaisi heti. Kumma kyllä, tulee syyteltyä itseä siitä, että ei estellyt sitä kun ystävyys syveni. Sitä miettii, mitä olisi voinut tehdä toisin. Ei ole enää niin selvää kuka pettää ja ketä, jos itse on venynyt niin paljon että on mahdollistanut sen.

Niitä riitoja ja heikkoja aikoja kun osuu jokaiseen suhteeseen. Toinen on siellä valmiina. Lähes 40% kaikista miehistä - kuinkahan paljon suurempi osuus niistä, joilla on "nainen katsottuna valmiiksi". Hyvät todennäköisyydet ystävänaiselle.

Mä en tajua tuota, miten niin mahdollistanut pettämisen? Pallo jalassako sillä puolisolla pitää olla? Mun miehen lähimmät työkaverit on kaikki naisia. Jos mies haluaa pettää jonkun työkaverinsa kanssa, ei siihen tarvita kuin työpaikan vessa. Miten hemmetissä senkin voisi estää?

Jos tuo mies pettää, se on miehen oma, aktiivinen valinta. Toiminnallaan hän osoittaa, ettei enää kunnioita ja rakasta niin paljon että hänen kanssaan suhdetta kannattaisi jatkaa muutenkaan, vaikkei olisi pettänytkään. Mikään riita ei käy tekosyyksi ja oikeutukseksi. Jos sellaista käyttää, ei ole oikea mies minulle muutenkaan ja saa mennä. Eikö ihmiset oikeasti tajua, että rakkaus (eli aika sen jälkeen, kun rakastuminen on hiipunut ja suhde muuttunut arkiseksi) on valinta? Toki se on molemminpuolinen valinta, rakkautta on vaikea ylläpitää yksin, jos toinen ei tee samaa valintaa tahollaan. Kukaan ei jaksa yksin kannatella sitä, siihen tarvitaan molemmat. Pettäminen kertoo siitä, että kumppani ei enää siinä tilanteessa ole valinnut rakkautta puolisoonsa, vaan jotain ihan päinvastaista.

On aivan mahdollista rakastaa puolisoaan ja haluta jatkaa parisuhdetta tämän kanssa ja samaan aikaan pitää sivusuhdetta tai irtopanoja. Kaikki ei suhtaudu seksiin ja uskollisuuteen samalla tavoin ehdottomasti. Kyllähän niissä pettämisketjuissa on niitä, jotka sanovat kaipaavansa jännitystä , vaihtelua, erilaista seksiä kuin puolison kanssa. Toteavat vielä päälle, että mitä kumppani ei tiedä, siitä hän ei kärsi. Jotenkin naivia olettaa asioiden olevan mustavalkoisia. Siinä välissä on laaja alue harmaan eri sävyjä.

Tällaista seksiriippuvuutta varten on avoimet suhteet. Toisen luottamuksen rikkominen on niin kaukana rakkaudesta kuin olla ja voi. Se on narsismia ja opportunismia. Hyväksikäyttöä.

Mutta minkäs teet? Ihmiset ovat erilaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en sitten taas oikein ymmärrä näitä, jotka haluavat kieltää puolisoltaan uudet ystävät tms. Ajattelen, että jos kumppanini minua pettää, niin silloin ei oo mun arvoiseni ja joutaa mennä. Miksi yrittäisin väkisin elämässäni sellaista ihmistä pitää, joka ei rakasta eikä arvosta minua? Ihmistä, joka ei petä minua vain siksi, että minä sen saan jotenkin estettyä? Ei mitään järkeä. Pitäköön ystävänsä, uudet ja vanhat, mutta jos pettää niin meidän juttu on sitten siinä. 

Tämä niin maan pirusti, vihdoin saatiin järjen ääni tähänkin keskusteluun. Mä itse nimenomaan haluan parisuhteen, missä mies ei petä mua VAIKKA siihen olisi mahdollisuus.

Oon myös vahvasti siinä uskossa, että jos ihminen haluaa pettää, se kyllä ennen pitkää löytää siihen tilaisuuden vaikka kuinka sitä yrittäisin estellä. En ite pystyis elää suhteessa, missä toiseen ei voi luottaa ja sen vuoksi pitää hänen elämäänsä ja ihmissuhteitaan rajoittaa. Sama toisinpäin, ahdistuisin hyvin äkkiä jos miehellä olis valta päättää mun ystävyyssuhteista ja siitä, keihin saan tutustua ja keihin en.

Kumma kyllä, kun se sattuu kohdalle ei olekaan niin helppo vannoa että eroaisi heti. Kumma kyllä, tulee syyteltyä itseä siitä, että ei estellyt sitä kun ystävyys syveni. Sitä miettii, mitä olisi voinut tehdä toisin. Ei ole enää niin selvää kuka pettää ja ketä, jos itse on venynyt niin paljon että on mahdollistanut sen.

Niitä riitoja ja heikkoja aikoja kun osuu jokaiseen suhteeseen. Toinen on siellä valmiina. Lähes 40% kaikista miehistä - kuinkahan paljon suurempi osuus niistä, joilla on "nainen katsottuna valmiiksi". Hyvät todennäköisyydet ystävänaiselle.

Mä en tajua tuota, miten niin mahdollistanut pettämisen? Pallo jalassako sillä puolisolla pitää olla? Mun miehen lähimmät työkaverit on kaikki naisia. Jos mies haluaa pettää jonkun työkaverinsa kanssa, ei siihen tarvita kuin työpaikan vessa. Miten hemmetissä senkin voisi estää?

Jos tuo mies pettää, se on miehen oma, aktiivinen valinta. Toiminnallaan hän osoittaa, ettei enää kunnioita ja rakasta niin paljon että hänen kanssaan suhdetta kannattaisi jatkaa muutenkaan, vaikkei olisi pettänytkään. Mikään riita ei käy tekosyyksi ja oikeutukseksi. Jos sellaista käyttää, ei ole oikea mies minulle muutenkaan ja saa mennä. Eikö ihmiset oikeasti tajua, että rakkaus (eli aika sen jälkeen, kun rakastuminen on hiipunut ja suhde muuttunut arkiseksi) on valinta? Toki se on molemminpuolinen valinta, rakkautta on vaikea ylläpitää yksin, jos toinen ei tee samaa valintaa tahollaan. Kukaan ei jaksa yksin kannatella sitä, siihen tarvitaan molemmat. Pettäminen kertoo siitä, että kumppani ei enää siinä tilanteessa ole valinnut rakkautta puolisoonsa, vaan jotain ihan päinvastaista.

On aivan mahdollista rakastaa puolisoaan ja haluta jatkaa parisuhdetta tämän kanssa ja samaan aikaan pitää sivusuhdetta tai irtopanoja. Kaikki ei suhtaudu seksiin ja uskollisuuteen samalla tavoin ehdottomasti. Kyllähän niissä pettämisketjuissa on niitä, jotka sanovat kaipaavansa jännitystä , vaihtelua, erilaista seksiä kuin puolison kanssa. Toteavat vielä päälle, että mitä kumppani ei tiedä, siitä hän ei kärsi. Jotenkin naivia olettaa asioiden olevan mustavalkoisia. Siinä välissä on laaja alue harmaan eri sävyjä.

Tällaista seksiriippuvuutta varten on avoimet suhteet. Toisen luottamuksen rikkominen on niin kaukana rakkaudesta kuin olla ja voi. Se on narsismia ja opportunismia. Hyväksikäyttöä.

Mutta minkäs teet? Ihmiset ovat erilaisia.

Ei persoonallisuushäiriö ja muiden ihmisten htväksikäyttö ole ”erilaisuutta”. Se on pahuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en sitten taas oikein ymmärrä näitä, jotka haluavat kieltää puolisoltaan uudet ystävät tms. Ajattelen, että jos kumppanini minua pettää, niin silloin ei oo mun arvoiseni ja joutaa mennä. Miksi yrittäisin väkisin elämässäni sellaista ihmistä pitää, joka ei rakasta eikä arvosta minua? Ihmistä, joka ei petä minua vain siksi, että minä sen saan jotenkin estettyä? Ei mitään järkeä. Pitäköön ystävänsä, uudet ja vanhat, mutta jos pettää niin meidän juttu on sitten siinä. 

Tämä niin maan pirusti, vihdoin saatiin järjen ääni tähänkin keskusteluun. Mä itse nimenomaan haluan parisuhteen, missä mies ei petä mua VAIKKA siihen olisi mahdollisuus.

Oon myös vahvasti siinä uskossa, että jos ihminen haluaa pettää, se kyllä ennen pitkää löytää siihen tilaisuuden vaikka kuinka sitä yrittäisin estellä. En ite pystyis elää suhteessa, missä toiseen ei voi luottaa ja sen vuoksi pitää hänen elämäänsä ja ihmissuhteitaan rajoittaa. Sama toisinpäin, ahdistuisin hyvin äkkiä jos miehellä olis valta päättää mun ystävyyssuhteista ja siitä, keihin saan tutustua ja keihin en.

Kumma kyllä, kun se sattuu kohdalle ei olekaan niin helppo vannoa että eroaisi heti. Kumma kyllä, tulee syyteltyä itseä siitä, että ei estellyt sitä kun ystävyys syveni. Sitä miettii, mitä olisi voinut tehdä toisin. Ei ole enää niin selvää kuka pettää ja ketä, jos itse on venynyt niin paljon että on mahdollistanut sen.

Niitä riitoja ja heikkoja aikoja kun osuu jokaiseen suhteeseen. Toinen on siellä valmiina. Lähes 40% kaikista miehistä - kuinkahan paljon suurempi osuus niistä, joilla on "nainen katsottuna valmiiksi". Hyvät todennäköisyydet ystävänaiselle.

Mä en tajua tuota, miten niin mahdollistanut pettämisen? Pallo jalassako sillä puolisolla pitää olla? Mun miehen lähimmät työkaverit on kaikki naisia. Jos mies haluaa pettää jonkun työkaverinsa kanssa, ei siihen tarvita kuin työpaikan vessa. Miten hemmetissä senkin voisi estää?

Jos tuo mies pettää, se on miehen oma, aktiivinen valinta. Toiminnallaan hän osoittaa, ettei enää kunnioita ja rakasta niin paljon että hänen kanssaan suhdetta kannattaisi jatkaa muutenkaan, vaikkei olisi pettänytkään. Mikään riita ei käy tekosyyksi ja oikeutukseksi. Jos sellaista käyttää, ei ole oikea mies minulle muutenkaan ja saa mennä. Eikö ihmiset oikeasti tajua, että rakkaus (eli aika sen jälkeen, kun rakastuminen on hiipunut ja suhde muuttunut arkiseksi) on valinta? Toki se on molemminpuolinen valinta, rakkautta on vaikea ylläpitää yksin, jos toinen ei tee samaa valintaa tahollaan. Kukaan ei jaksa yksin kannatella sitä, siihen tarvitaan molemmat. Pettäminen kertoo siitä, että kumppani ei enää siinä tilanteessa ole valinnut rakkautta puolisoonsa, vaan jotain ihan päinvastaista.

On aivan mahdollista rakastaa puolisoaan ja haluta jatkaa parisuhdetta tämän kanssa ja samaan aikaan pitää sivusuhdetta tai irtopanoja. Kaikki ei suhtaudu seksiin ja uskollisuuteen samalla tavoin ehdottomasti. Kyllähän niissä pettämisketjuissa on niitä, jotka sanovat kaipaavansa jännitystä , vaihtelua, erilaista seksiä kuin puolison kanssa. Toteavat vielä päälle, että mitä kumppani ei tiedä, siitä hän ei kärsi. Jotenkin naivia olettaa asioiden olevan mustavalkoisia. Siinä välissä on laaja alue harmaan eri sävyjä.

Tällaista seksiriippuvuutta varten on avoimet suhteet. Toisen luottamuksen rikkominen on niin kaukana rakkaudesta kuin olla ja voi. Se on narsismia ja opportunismia. Hyväksikäyttöä.

Mutta minkäs teet? Ihmiset ovat erilaisia.

On. Murhia ja raiskauksiakin tehdään. Ei niitä kuitenkaan tarvitse hyväksyä

mies51v