Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Surkein KIRJA jonka olet koskaan lukenut
01.09.2019 |
...tai yrittänyt lukea.
Eikä nyt mitään Raamattua tms. vaan ihan normaaleja romaaneja.
Omani on James Joycen Odysseus. Kovasti yritin nyhertää mutta en lopulta kestänyt sitä pseudointellektuellia pöhinää.
Dekkaripuolelta löytyy useampikin teos joka sopisi paremmin perspaperiksi. Aina sama juoni, sama "twist" lopussa, samat poskettoman tylsät henkilöhahmot. Miksihän aina retkahdan kokeilemaan uusia, kun tuntuu siltä että jos yhden on lukenut, on lukenut kaikki. :D (Poikkeuksena Agatha Christien "Murder of Roger Ackroyd" jonka loppu ihan oikeasti yllätti.)
Kommentit (185)
Koulussa pakkoluetut kirjat eivät lainkaan kuulu tähän sarjaan.
(Parempi olisi jos koululaisia kiellettäisiin lukemasta Seitsemää veljestä ym. klassikoita.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Gail Honeymanin "Eleanor Oliphant is completely fine." Goodreadsissa vetelee 4.3 keskiarvolla, en ymmärrä miksi! Ei nyt kököin lukemani kirja mutta odotin paaaaljon enemmän. Naiivia, henkilöhahmot epäuskottavia, koko tarina ennalta-arvattava ja lopulta kliseinen. Juonenkulku myös jotenkin outo. Ei vain napannut ollenkaan. Kahlasin kuitenkin loppuun koska odotin että jokin yllättävä juonenkäänne odottaa lopussa... Mutta ei. Mä antaisin 2/5 maksimissaan.
Mutta makuja on monia.
Tykkäsin tästä alussa, mutta sen lopun paljastuksen saattoi aavistaa jo aika varhain, joten se ei riittänyt kantamaan koko kirjaa, vaan jotain muuta olisi pitänyt olla palkitsemaan lukija, tai sitten tarinaa olisi pitänyt tiivistää ja jaarittelua rajata. Hyvät ainekset oli kirjailijalla, mutta meni pilaamaan ne liian pitkällä haudutusajalla, lopputuloksena harmaata mössöä.
Olen muuten huomannut, että melkein kaikki kirjat saavat Goodreadissa hyvät keskuarvot, joten siihen lukuun ei voi luottaa kun haluaa arvioida, kannattaako joku kirja lukea. Nykyään käynkin läpi vain niitä arvosteluja, joissa on annettu huonot pisteet.Joo, sama täällä, nyt käyn läpi myös niitä ns. huonommin arvioituja. Sieltähän valikoituikin itselleni nykyinen suosikkini, Donna Tarttin Tikli. En voi ymmärtää miten tuolla on vähemmän pointseja Goodreadsissa kuin tuolla Honeymanin kirjalla. MITÄ! Ovat täysin eri luokkaa kirjailijoina. Tartt on aivan älyttömän lahjakas, hänen kirjansa kannattaa lukea englanniksi jos vain pystyy :) Monet itkut on väännetty ja maailmaa parannettu ystävien kesken hänen kirjojensa lukemisen jälkeen. Jumalat juhlivat öisin on myös loistava ja SEKIN on arvotettu alemmas?! Siis mitvit?! :D Olen siis tuo jolle vastasit
Tulee mieleen että Goodreadsissa toimii joku samanlainen rinki kuin instassa tms., että niitä hyviä mielipiteitä voi ostaa joltain skeidatehtaalta Aasiasta.
Tartt on mielestäni erinomainen. Olenkohan menettänyt paljon kun olen lukenut hänen teoksiaan vain suomeksi? Englanti myös taittuisi, jostain syystä käteen on osunut aina vain suomenkielinen teos...
En ole lukenut käännöksiä, eli en osaa oikein sanoa. On monia todella lahjakkaita kääntäjiä jotka osaavat muuntaa alkuperäisen kielen sopivaksi toisen maan lukijakunnalle. Englanti ei toki ole mikään hankalin kieli kääntää, eli uskoisin että myös suomenkielinen versio on varsin hyvä.
Joitain ihan kamaliakin käännettyjä teoksia olen lukenut ja miettinyt, että kuka hullu tämänkin on kustantanut, mutta sitten alkuperäisen luetteuani olenkin tullut siihen tulokseen, että tapahtui ns. "lost in translation" -moka ja kääntäjä ei vain ole handlannut hommaansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Gail Honeymanin "Eleanor Oliphant is completely fine." Goodreadsissa vetelee 4.3 keskiarvolla, en ymmärrä miksi! Ei nyt kököin lukemani kirja mutta odotin paaaaljon enemmän. Naiivia, henkilöhahmot epäuskottavia, koko tarina ennalta-arvattava ja lopulta kliseinen. Juonenkulku myös jotenkin outo. Ei vain napannut ollenkaan. Kahlasin kuitenkin loppuun koska odotin että jokin yllättävä juonenkäänne odottaa lopussa... Mutta ei. Mä antaisin 2/5 maksimissaan.
Mutta makuja on monia.
Tykkäsin tästä alussa, mutta sen lopun paljastuksen saattoi aavistaa jo aika varhain, joten se ei riittänyt kantamaan koko kirjaa, vaan jotain muuta olisi pitänyt olla palkitsemaan lukija, tai sitten tarinaa olisi pitänyt tiivistää ja jaarittelua rajata. Hyvät ainekset oli kirjailijalla, mutta meni pilaamaan ne liian pitkällä haudutusajalla, lopputuloksena harmaata mössöä.
Olen muuten huomannut, että melkein kaikki kirjat saavat Goodreadissa hyvät keskuarvot, joten siihen lukuun ei voi luottaa kun haluaa arvioida, kannattaako joku kirja lukea. Nykyään käynkin läpi vain niitä arvosteluja, joissa on annettu huonot pisteet.Joo, sama täällä, nyt käyn läpi myös niitä ns. huonommin arvioituja. Sieltähän valikoituikin itselleni nykyinen suosikkini, Donna Tarttin Tikli. En voi ymmärtää miten tuolla on vähemmän pointseja Goodreadsissa kuin tuolla Honeymanin kirjalla. MITÄ! Ovat täysin eri luokkaa kirjailijoina. Tartt on aivan älyttömän lahjakas, hänen kirjansa kannattaa lukea englanniksi jos vain pystyy :) Monet itkut on väännetty ja maailmaa parannettu ystävien kesken hänen kirjojensa lukemisen jälkeen. Jumalat juhlivat öisin on myös loistava ja SEKIN on arvotettu alemmas?! Siis mitvit?! :D Olen siis tuo jolle vastasit
Tulee mieleen että Goodreadsissa toimii joku samanlainen rinki kuin instassa tms., että niitä hyviä mielipiteitä voi ostaa joltain skeidatehtaalta Aasiasta.
Minäkin pidän kovasti Donna Tarttin kirjoista, etenkin Pienestä ystävästä. Tuolla maailmalla kyllä puhutaan, että Tartt on vain viihdekirjailija ja että kirjallisuuspalkintojen antaminen hänelle on suorastaan pyhäinhäväistys. Itse en osaa tätä asiaa sillä tavalla arvioida, kun en ole mikään kirjallisuuskriitikko.
Jos kirja on surkea, en lue sitä loppuun. Miksi ihmeessä joku jaksaa lukea surkean kirjan?
Onkohan tämä nyt hyväksyttävä vastaus, kun en mokomaa edes lukenut.. Mutta "50 shades of grey". Oli niin kamalaa tuubaa, etten vaan pystynyt sitä loppuun lukemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus lukion jälkeisessä voimaintunnossa yritin Rushdien Saatanallisia säkeitä englanniksi. Alkusivuille jäi enkä oo myöhemmin saanut yritettyä uudestaan.
Myös Nimet marmoritauluissa oli jopa vanhaksi sotakirjaksi harvinaisen tylsää luettavaa. Tätä on täytynyt muokata aika raskaasti että on elokuva saatu kyhättyä (en ole nähnyt onko yhtä tylsä)
Luin saksalaisen Tommy Jaudin " huumorikirjan " . Saksalainen huumori ei naurtatanut kaamea
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Gabriel García Márquez: Sadan vuoden yksinäisyys
Maasta taivaaseen kehuttu ja melkein kaikilla "nämä kirjat sinun on luetava" listoilla, mutta minusta yksi tylsimmistä kirjoista, joita olen koskaan lukenut. Luen todella paljon monilla kielillä ja lukenut lähes viisikymmentä vuotta, mutta tämän jouduin alottamaan kolme kertaa, kunnes viimein pääsin loppuun.
En jaksa muuten arvostella, mutta löysin erään artikkelin, jossa tätä oli mielestäni luonnehdittu hyvin:
"Like trying to get to grips with seven generations of your Colombian exchange student’s family tree."
Not the 50 books you must read before you die by Iain Hollingshead
https://www.telegraph.co.uk/culture/books/8408894/Not-the-50-books-you-…
Vierailija kirjoitti:
Tuntematon sotilas. Tosin se olikin sellainen mikä pakotettiin lukemaan ylä-asteella. Luin joka päivä vapaa ajallani kirjoja, mutta tuo aihepiiri oli jo valmiiksi sellainen josta en yhäkään pidä. Eikä se kerronta ja tarina minusta niin kovin ihmeellistä ollut joten en tiedä mistä moinen kulttimaine on tullut. Muistaakseni luin ehkä puoleen väliin ja kahlasin loput sivut epämääräisesti lävitse.
En mäkään yläasteella saanut tästä mitään irti. Liikaa hahmoja, liikaa outoja lyhenteitä, muutenkin ihan ihme menoa 2000-luvun vaihteen teinille. Sitten kun aikuisena luin uudestaan, tajusin asiat ihan eri tavalla ja tykkäsin kovasti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koulussa aikoinaan oli pakko lukea Juhani Ahon Lastuja. Onneksi olin jo innokas lukija, sillä muuten minulle olisi käynyt kuin usealle luokkalaiselleni. Eivät varmaan sen "kokemuksen" jälkeen lukeneet mitään Aku Ankkaa vaativampaa. Ihan kauhea kirja ja huonosti kirjoitettu. Miten se voikin olla klassikko.
Toinen samanlainen kokemus oli Kirsikkapuutarha. Venäläiset naiset viettävät aikaa talossa ja pitävät ikävää koko kirjan mitan ajan.
Da Vinci -koodi. Miten tämä kirja voi olla best seller ympäri maailmaa? Huono dekkari, jonka historiallinen "tarkkuus" on kyllä ala-arvoista. Tylsiä henkilöhahmoja, ennalta-arvattavia juonenkäänteitä ja muista kirjoista kopioituja asioita. Pakkohan se oli lukea, kun siitä niin paljon puhuttiin. Tuntui kuin älykkyysosamääräni olisi romahtanut tämän pökäleenlukukokemuksen aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En muista kirjan nimeä, mutta kerran aloin mummolassa tylsyyteeni lukemaan sellaista perhanan paksua kirjaa, joka sijoittui jääkaudelle (?). Aihe kuulosti kiinnostavalta, mutta se oli niin huonosti kirjoitettu, ettei ollut tosikaan. Loputtomiin jotain idioottimaisia henkilöiden nimiä, jotain sukuluetteloita ja tämän tasoista dialogia: "Hmmm, haluaisin mennä uimaan." "Joo, mennään tokikin, mutta voisimme ensin syödä päivällistä serkkuni Melinalinariran luona, joka on Zigarizugarin puoliso, Dippelidappelin äiti." "No se sopii, voimmehan me uida myöhemminkin. Vesi olisi ihanan virkistävää!" En muista mitä muuta kirjassa tapahtui.
Kahlasin sitä ihan liian pitkään, mutta lopetin lopulta kesken.
Luolakarhun klaani. Ayla päähenkilön nimi ja kivikautispornoa koko sisältö.
American Psycho. Vaikka tämä paksu tekele mässäilikin makaabereilla raakuuksilla, jäi silti ikävä maku lapsentasoisesta kirjoitustavasta ja tylsääkin tylsemmistä hahmoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Untinen-Auel: Maalattujen luolien maa
Signora Maggi: 120 nautinnon yötä - tarinoita ruskeasta talosta
Dr Philin vaimon lyhykäinen sopustus n.10 v sitten kirjastosta muiden elämänkertakirjojen mukana...jos eukko on vieläkin elävien kirjoissa niin näkeehän sen kiristettyä kuminaamarista ja tuijottavists silmistä ettei siellä mitään liiku. Kyllä se muistaakseni tuli kokonaan selattua kaikki muutama kymmenen sivua. Ei mitään sisältöä.
"Luonas en ollutkaan". Tarkoitus on kai olla joku rikosromaani miehen katoamisesta, mutta koko juttu lässähtää jossain kohtaa. Kömpelöä kerrontaa, jossa on miehen ja naisen päiväkirjaotteita mukana. Kaikki - kertojanääni ja molemmat päiväkirjat - on kirjoitettu samalla, puuduttavalla tyylillä. Ei mitään omia ääniä hahmoilla. Kertoja on olevinaan niin neutraali, mutta onnistuu olemaan pelkästään tylsä. Luin loppuun asti kun odotin jotain twistiä, ja tulihan se sieltä mutta ei ollut erityisen jännittävä. Turhaan käytin aikaa tähän. En suosittele.
"Empress Theresa", omakustanneromaani. Theresa saa supervoimat ja muuttaa koko maailman. Tosiaan koko maailman, mm. muuttaa Maan akselia, hävittää talven ja yön pimeyden. Tarina on kerrottu äärimmäisen tylsästi ja mukana on katolilaista uskonnon mainostamista. Kirjailija pitää teosta maailman parhaana ja raivoaa kaikille arvostelijoille. Kaikessa typeryydessään kirja on kieltämättä tavallaan viihdyttävä. Amazon-esittely varmaan kertoo kaiken.
https://www.amazon.com/Empress-Theresa-Norman-Boutin/dp/1495450422/
Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä. Todella puuduttava. Inhosin päähenkilöä, rasittava äidin perään inisijä. Ja sisulla porskutin kaikki osat läpi 😱
Alue: Aihe vapaa
Ernest Hemingwayn yksi klassikoista: Vanhus ja meri. Uskomattoman pitkäveteinen, onneksi sentään suht vähäsivuinen.