Lue keskustelun säännöt.
(Yllättäen) jätettyjen vertaistukiketju
01.09.2019 |
Teitä on pakko olla muitakin - miten voitte? Miten selvisitte? Jos tapahtuneesta on jo pitempi aika, kuinka kauan meni päästä takaisin omille jaloilleen? Mihin ja miten suhde kaatui? Liittyikö asiaan kolmas osapyörä tai tuliko sellainen kuvioon nopeasti? Ikäkriisi? Miten mahdolliset lapset ovat sopeutuneet? Osuviä kirja-, leffa- tai musiikkisuosituksia?
Kuinka kääntää tämä todelliseksi uudeksi aluksi eikä vain jokapäiväiseksi selviytymiskamppailuksi? On hämmentävää, kun entistä elämänkumppania ei yhtäkkiä tunnista enää samaksi ihmiseksi.
Kommentit (16)
Kolmas pyörä liittyi vahvasti asiaan. Isä heivasi myös lapset ja lemmikit pois. Tätä voi sitten spekuloida jos tahtoo, että oliko sen takana uusi nainen.
Aikaa on kulunut jo pari vuotta ja se niin klassinen aika auttaa pitää kyllä paikkaansa.
Ja niin , ei siis omat lapset kiinnosta edelleenkään, mutta eipä lapsiakaan enää.
Alku meni kyllä lasten tuskan kantamisessa, joten oma tuska sai jäädä syrjään.
Tällä hetkellä elämä lasten kanssa minulla ihan mallillaan pikkuhiljaa alkaa olemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mut jätti mies 3 päivää sen jälkeen kun hänen pari vuotta kestäneen ruinaamisensa seurauksena suostuin lopulta muuttamaan hänen kotipaikkakunnalleen. Eli olin myynyt taloni, irtisanoutunut töistä ja saanut työn miehen kotipaikkakunnalta, sitten vaan muuttamaan sinne. Ei ollut mitään riitoja ollenkaan. Mies oli ihan onnessaan kun lopulta päästiin asumaan yhteen. Kun tulin, ojensi kukkakimpun ja vei minut ravintolaan syömään hyvin ja puhui miten nyt alkaa onnellinen loppuelämä.
No, niin siinä vaan kävi sitten parin päivän päästä ilmoitti, että ei pystykään sittenkään asumaan kenenkään naisen kanssa vielä (erosta 6 vuotta), ehkä ei koskaan. Joten minun täytyy nyt poistua heti hänen asunnostaan. Yritin neuvotella, että voisinko asua ihan sen hetken että löydän itselleni asunnon, kun jo työkin on täällä joten pakko jäädä. Et voi, oli vastaus, häntä ahdistaa liikaa toinen ihminen saman katon alla. Joten hotelliin sitten asumaan kunnes löysin vuokra-asunnon.
Vierailija kirjoitti:
Mut jätti mies 3 päivää sen jälkeen kun hänen pari vuotta kestäneen ruinaamisensa seurauksena suostuin lopulta muuttamaan hänen kotipaikkakunnalleen. Eli olin myynyt taloni, irtisanoutunut töistä ja saanut työn miehen kotipaikkakunnalta, sitten vaan muuttamaan sinne. Ei ollut mitään riitoja ollenkaan. Mies oli ihan onnessaan kun lopulta päästiin asumaan yhteen. Kun tulin, ojensi kukkakimpun ja vei minut ravintolaan syömään hyvin ja puhui miten nyt alkaa onnellinen loppuelämä.
No, niin siinä vaan kävi sitten parin päivän päästä ilmoitti, että ei pystykään sittenkään asumaan kenenkään naisen kanssa vielä (erosta 6 vuotta), ehkä ei koskaan. Joten minun täytyy nyt poistua heti hänen asunnostaan. Yritin neuvotella, että voisinko asua ihan sen hetken että löydän itselleni asunnon, kun jo työkin on täällä joten pakko jäädä. Et voi, oli vastaus, häntä ahdistaa liikaa toinen ihminen saman katon alla. Joten hotelliin sitten asumaan kunnes löysin vuokra-asunnon.
Ja miten selvisin? Huonosti. V*tutti että olin muuttanut Helsingistä paikkakunnalle jota en tuntenut ja josta en pitänyt. Heittänyt hyvän työpaikan huonomman takia pois, että saan olla miehen kanssa yhdessä. Aloin juoda alkoholia iltaisin jaksaakseni, ja sama meno jatkuu nyt 8 vuotta erosta. Ja asun edelleen siellä samalla paikkakunnalla, olen samassa työssä. Nykyään tuo exä on kyllä hyvä kaverini sentään, onkin ainoa ihminen jonka edelleen paikkakunnalla tunnen.
Liittyi kolmas osapuoli, oli ollut kuvioissa jo kauan.
Olin kuolla, kun kuulin. Olin niin rakastunut. Toisaalta olin jo silloin kyllin fiksu, etten ottanut tyyppiä takaisin, vaikka kuukauden pästä tuli itkien anelemaan. Teko oli törkeä, enkä sitä unohda.
Pääsin asiasta yli vahvan päätöksen avulla. Minä van päätin, että pärjään, enkä elämääni pettäjää halua. PIkkuhiljaa alkoin ruoka maistumaan ja löysin kivoja asioita elämääni.
Minulla on nykyään perhe ja aivan ihanat lapset mutta rakastunut en ole enää koskaan ollut tuon jälkeen. Siis lapsiini kyllä, mutta siten kuin puolisoon rakastutaan, en.
Sitä rakastumisen tunnetta kaipaan useinkin mutta yritän olla ajattelematta asiaa,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mut jätti mies 3 päivää sen jälkeen kun hänen pari vuotta kestäneen ruinaamisensa seurauksena suostuin lopulta muuttamaan hänen kotipaikkakunnalleen. Eli olin myynyt taloni, irtisanoutunut töistä ja saanut työn miehen kotipaikkakunnalta, sitten vaan muuttamaan sinne. Ei ollut mitään riitoja ollenkaan. Mies oli ihan onnessaan kun lopulta päästiin asumaan yhteen. Kun tulin, ojensi kukkakimpun ja vei minut ravintolaan syömään hyvin ja puhui miten nyt alkaa onnellinen loppuelämä.
No, niin siinä vaan kävi sitten parin päivän päästä ilmoitti, että ei pystykään sittenkään asumaan kenenkään naisen kanssa vielä (erosta 6 vuotta), ehkä ei koskaan. Joten minun täytyy nyt poistua heti hänen asunnostaan. Yritin neuvotella, että voisinko asua ihan sen hetken että löydän itselleni asunnon, kun jo työkin on täällä joten pakko jäädä. Et voi, oli vastaus, häntä ahdistaa liikaa toinen ihminen saman katon alla. Joten hotelliin sitten asumaan kunnes löysin vuokra-asunnon.
Minulla on vähän vastaava kokemus. Olimme pitkään katselleet uutta kotia ja ostimme viimein ihanan yhteisen kodin (ja hemmetisti lainaa), mutta ennen kuin muutto oli ajankohtainen, mies jättikin. Meillä oli pitkä suhde takana ja lapsiakin. Ero tuli tästäkin syystä ihan hemmetin kalliiksi, en millään voinut pitää taloa yksin, enkä tiedä toivunko taloudellisesti tästä koskaan. Uuden kodin piti olla koko loppuelämän koti, mutta vuokralla tässä elelen lasten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Liittyi kolmas osapuoli, oli ollut kuvioissa jo kauan.
Olin kuolla, kun kuulin. Olin niin rakastunut. Toisaalta olin jo silloin kyllin fiksu, etten ottanut tyyppiä takaisin, vaikka kuukauden pästä tuli itkien anelemaan. Teko oli törkeä, enkä sitä unohda.
Pääsin asiasta yli vahvan päätöksen avulla. Minä van päätin, että pärjään, enkä elämääni pettäjää halua. PIkkuhiljaa alkoin ruoka maistumaan ja löysin kivoja asioita elämääni.
Minulla on nykyään perhe ja aivan ihanat lapset mutta rakastunut en ole enää koskaan ollut tuon jälkeen. Siis lapsiini kyllä, mutta siten kuin puolisoon rakastutaan, en.
Sitä rakastumisen tunnetta kaipaan useinkin mutta yritän olla ajattelematta asiaa,
Kyllähän tuollainen varmasti ottaa voimille, kun kumppani paljastuu petolliseksi.
Oikein hänelle että et antanut anteeksi, ei kannata.
Voihan se olla että sinullekin on vielä olemassa se unelmamies jossakin?
Tietenkin se ottaa jonkin verran aikaa ennen kuin pystyy rakastumaan uudelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mut jätti mies 3 päivää sen jälkeen kun hänen pari vuotta kestäneen ruinaamisensa seurauksena suostuin lopulta muuttamaan hänen kotipaikkakunnalleen. Eli olin myynyt taloni, irtisanoutunut töistä ja saanut työn miehen kotipaikkakunnalta, sitten vaan muuttamaan sinne. Ei ollut mitään riitoja ollenkaan. Mies oli ihan onnessaan kun lopulta päästiin asumaan yhteen. Kun tulin, ojensi kukkakimpun ja vei minut ravintolaan syömään hyvin ja puhui miten nyt alkaa onnellinen loppuelämä.
No, niin siinä vaan kävi sitten parin päivän päästä ilmoitti, että ei pystykään sittenkään asumaan kenenkään naisen kanssa vielä (erosta 6 vuotta), ehkä ei koskaan. Joten minun täytyy nyt poistua heti hänen asunnostaan. Yritin neuvotella, että voisinko asua ihan sen hetken että löydän itselleni asunnon, kun jo työkin on täällä joten pakko jäädä. Et voi, oli vastaus, häntä ahdistaa liikaa toinen ihminen saman katon alla. Joten hotelliin sitten asumaan kunnes löysin vuokra-asunnon.
Ja miten selvisin? Huonosti. V*tutti että olin muuttanut Helsingistä paikkakunnalle jota en tuntenut ja josta en pitänyt. Heittänyt hyvän työpaikan huonomman takia pois, että saan olla miehen kanssa yhdessä. Aloin juoda alkoholia iltaisin jaksaakseni, ja sama meno jatkuu nyt 8 vuotta erosta. Ja asun edelleen siellä samalla paikkakunnalla, olen samassa työssä. Nykyään tuo exä on kyllä hyvä kaverini sentään, onkin ainoa ihminen jonka edelleen paikkakunnalla tunnen.
Mulle kävi samalla tavalla, mutta erona oli, etten ollut vielä ehtinyt muuttaa yhteen. Olin tosin valmistautunut muuttamaan toiseen maahan pysyvästi tämän miehen vuoksi, joten lienee onni onnettomuudessa, etten ehtinyt muuttaa hänen katon alleen tullakseni häädetyksi kadulle maassa, jossa minulla ei kummoista tukiverkkoa ole. Se häpeän määrä oli vaikea kestää, kun olin ehtinyt jo onnessani kertoa tästä kehityksestä kaikille läheisilleni ja ystävilleni. Minun on ollut vaikea luottaa miehiin tämän tempun jälkeen.
Voisin kuvitella että naisilla on paremmat saumat kuin miehillä. Kestää yllätys erot, jne.
Itsellä tarina menee niin että ostettiin puolison kanssa ensiasunto n. 400k laina. Kun nimet oli paperissa ja yritettiin lasta. Vaimo päätti aloittaa suhteen nuoreen alaiseen. No kiinnihän jäi. Yritettiin päästä kriisistä eroon ja jotenkin päästiin. No ei mennyt kuin 3v aloitti suhteen esimiehen kanssa ja muutti lennossa hänen luokse.
Koko maailma romuttui toistamiseen. Eikä mitenkään ollut helppoa. 6kk itsesääliä ja yksinäisyyttä. Kun olin kerännyt itseni ja prosessoinut asiat, lähdin deittailemaan. Löysin mukavan naisen joka alkoi asustelemaan minun luona. Vuoden katselin ja totesin että tarvitsen enemmän tasa-arvoa ja avoimuutta suhteeseen, joten suhde päätettiin. Puol vuotta yritin jäsennellä itselle millainen uusi kumppani olisi hyvä itselle jonka jälkeen palasin netti deittipalstoille.
Vuodenvaihteessa tulossa vuosi täyteen palstoilla. Ei treffejä ole näkynyt tai keskusteluja. No rauhassa mennään ja eikä kiire enää suhteisiin ellei löytyisi sellaista jonka kanssa voisin kuvitella loppuelämän viettävän.
Ps. Mutta vielä ensimmäisiin kommentteihini. Naisilla tukiverkosto on yleistä paljon laajempi kuin meillä miehillä. Joten helpottaa aika paljon. Plus naisilla on paremmat mahdollisuudet saada uusi kumppani ehdokas, joten kun ajatukset on kerätty niin hetkessä pääsette boostaamaan itsetuntoa treffeillä jne.
Stemppiä kaikille jotka olette joutuneet yllättäen sinkuksi. Ja muistakaa että läheisten tuki ja "hyväksikäyttäkää sitä". Kyllä elämä muuttuu paremmaksi myöhemmin eron jälkeen. ❤️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mut jätti mies 3 päivää sen jälkeen kun hänen pari vuotta kestäneen ruinaamisensa seurauksena suostuin lopulta muuttamaan hänen kotipaikkakunnalleen. Eli olin myynyt taloni, irtisanoutunut töistä ja saanut työn miehen kotipaikkakunnalta, sitten vaan muuttamaan sinne. Ei ollut mitään riitoja ollenkaan. Mies oli ihan onnessaan kun lopulta päästiin asumaan yhteen. Kun tulin, ojensi kukkakimpun ja vei minut ravintolaan syömään hyvin ja puhui miten nyt alkaa onnellinen loppuelämä.
No, niin siinä vaan kävi sitten parin päivän päästä ilmoitti, että ei pystykään sittenkään asumaan kenenkään naisen kanssa vielä (erosta 6 vuotta), ehkä ei koskaan. Joten minun täytyy nyt poistua heti hänen asunnostaan. Yritin neuvotella, että voisinko asua ihan sen hetken että löydän itselleni asunnon, kun jo työkin on täällä joten pakko jäädä. Et voi, oli vastaus, häntä ahdistaa liikaa toinen ihminen saman katon alla. Joten hotelliin sitten asumaan kunnes löysin vuokra-asunnon.
Törkeä tapaus.
Oletteko vielä yhteydessä, näettekö joskus sattumalta? Asutteko pienellä paikkakunnslla? Se vaikeuttaa uutta alkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletteko vielä yhteydessä, näettekö joskus sattumalta? Asutteko pienellä paikkakunnslla? Se vaikeuttaa uutta alkua.
Kun on yhteisiä lapsia, sitä toista joutuu näkemään jatkuvasti, kuunnella lasten puheita isästään. Lasten takia on vain kestettävä ja oltava asiallisissa väleissä, mutta tällainen "pakkoyhteydenpito" kieltämättä vaikeutta uutta alkua. Usein iskee se "mitä jos" tai "entä jos sittenkin" päälle. Tai jos asiat on saatu sujumaan, niin yhtäkkiä toisella onkin uusi sekoittamassa pakkaa ja kuviota. Haavat aukeaa kerta toisensa jälkeen uudelleen auki.
Ap.
Äkillistä eroa on verrattu läheisen äkilliseen kuolemaan ja kyllä se on vähän siltä tuntunut. Samat tunneprosessit: shokki, kieltäminen, suru, viha yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko kodin ostaminen siis monessakin äkkierossa taustalla? Näiden kommenttien perusteella näin olisi.
Kyllä niitä äkkieroja on muitakin mutta shokki on paljon pahempi noissa kun asunto on hankittu. Kun yleinsä tuossa vaiheessa kuvitellaan että parisuhde on todella vakaalla pohjalla kun isoin investointi joka eliniän aikana tehdään. Sitten vielä kun otetaan huomioon että tuossa shokissa pitää alkaa yrittää jäsennellä mitä asunnon ja velkojen kanssa tehdään.
Ps. Unohdin mainostaa tuossa omassa tarinassa että shokkieroni jälkeen laihduin 15kg rasvaprosentti valahti 7%. Ja eristyin muusta maailmasta sohvan pohjalle. Ja sohvalla nukuttiin sen takia että parisuhteessa nukuimme aina lusikassa. Niin sohvan selkänoja antoi "läheisyyttä". Ja oma kokekumus erosta oli 10kertaa pahempi kuin oman vanhemman tai kenenkään muunkaan kuolema. Ja väittäisin että jos exä olisi kuollut parisuhteessa, niin sekin vaikutus olisi ollut maksimissaan puolet siitä mitä shokkiero oli.
Anyone?