Perheen oma vai toisen puolison vanhempien mökki?

Oma.

Ei ikinä puolison vanhempien. Ei ikinä.

Jos haluatte mökkeillä useammin kuin muutaman kesäviikonlopun, niin mieluummin oma. Yksi vaihtoehto olisi tietysti rakentaa samaan pihapiiriin oma mökki, missä voisi elää enemmän omassa rytmissä mm. ruokailujen suhteen. Jos siis rakennusoikeutta riittää ja appivanhemmat ovat suostuvaisia.

Vierailija kirjoitti:

Ei ikinä puolison vanhempien. Ei ikinä.

Perustelut. Olen AP ja välini ovat hyvät puolison vanhempiin sekä muuhun sukuun joka myös usein käyttää mökkiä saunomiseen ja uimiseen. Muuta siellä ei voi tsenäisesti tehdäkkään, ei edes grillata.

Muiden johtama kesäleiri ei innosta yhtään :D

Äidilläni oli aikataulu aina valmiina, muun luppoajan voisi kuunnella vanhempieni riitelyä, kun isä ei taaskaan ole tehnyt sitä tai tätä.

Oma. Toisten mökillä olette aina ”kylässä”. Tuo ettei saa edes grillata oman mielen mukaan kertoo aivan kaiken.

Oma.

Tai ehkä teidän kannattaa miettiä vuokraamista? Kuitenkin saatte käyttää sitä appivanhempien paikkaa niin mitä jos vuokraatte joka kesä kerran pari kivan mökin eri paikoista? Ei huolia ja aina näkee jotain uutta. Sen vuokra-ajan on sitten intensiivisesti mökillä.

Talvella voi sitten vuokrata jonkin kivan hiihtopaikan vaikka.

Tuo vuokraaminen ei tietysti kartuta omaisuutta, mutta huoletonta se on.

Oma, ehdottomasti. Vaikka tulisi hyvin toimeen appivanhempien kanssa (tai omiensa) alkaa yhteinen työleiri ennen pitkää tympiä. Toisen mielestä kun asiat tarttee tehdä just siinä järjestyksessä ja siten kuin ne on aina tehty ja toisen mielestä kaikki ei oo niin tarpeen tehdä just tähän väliin. Maksajastakin tulee aina erimielisyyttä, koettu on.

Oma vaatimaton mökki jolla voi tehdä just niin paljon kuin haluaa, silloin kun haluaa. Se on lomaa ja akkujen latailua.

Tietenkin oma! Minua ärsyttää suunnattomasti se, että miniät yrittävät määräillä, kuka ja koska saa olla mökillä, jota he eivät omista. Ilman muuta kannustan hankkimaan oman, koska näin appivanhemmat saavat olla rauhassa omalla mökillään, sisustaa ja ruokailla juuri niin kuin haluavat ilman, että joku ulkopuolinen on selittämässä, miten sukumökillä tulee olla. Lisäksi yhdessä omistettu ja maksettu mökki on oikeasti yhteinen, siellä molemmilla puolisoilla on lupa olla juuri niin kuin haluaa ja erossa sen voi myydä ja saada rahaa asunnonostoon. Appivanhempien mökistä ei välttämättä saa euroakaan.

Näin ei mökki ihmisenä on ihan kiva kun mökki ei ole oma. Ei tarvitse murehtia remonteista tms. mutta voi halutessa nauttia viikon tai pari mökkeilystä kesäisin.

Mieheni vanhemmat ovat kysyneet meiltä haluaisimmeko heidän mökkinsä sitten kun he eivät sitä enää pysty hoitamaan, mutta että he saisivat käyttää sitä niin kauan kuin jaksaisivat. Sanoimme yhdessä tuumin, että ei kiitos, emme halua.

He kysyivät myös haluammeko jonkun osan tontista jo nyt ja rakentaa sinne oman mökin. Emme halua, sillä he ovat siellä ja liian lähellä oleminen pilaisi välit lopullisesti.

Voimme käydä siellä mökillä ehkä pari kertaa kesässä viikonlopun tai pari, mutta se on heidän mökki. Siellä ihan kaikki on heidän ja anoppi pomottaa kaikkea ja kaikkia mitä siellä tapahtuu. Omasta mielestään niin ei tapahdu, mutta muille asia ei jää epäselväksi. Koska lapsemmekin ovat jo teinejä ja eivät enää niin into piukassa mökille lähde, niin sinne meneminen on aina vähän kuin palaisi itse lapsuuteen. Tai ei minulla, mutta miehellä. Siinä ollaan heidän silmien alla sitten koko ajan ja aika menisi heidän kanssaan suurimmaksi osaksi, sillä eihän siitä nyt mitään tule, jos vierekkäin ollessa tehtäisiin kahdet eri ruuat tai lämmktettäisiin kaksi saunaa yhtä aikaa. Juu ei kiitos. Appivanhemmat ovat ihania, mutta pienemmässä määrässä ja hallitusti.

Olemme katsoneet omaa mökkiä/tonttia muutaman vuoden, mutta viime kesänä päätimme, että ainakaan tähän elämäntilanteeseen se ei ole hyvä. Emme halua lukita itseämme yhteen paikkaan, laittaa siihen isoa rahaa kiinni ja huomata sitten, että vietämme siellä vain muutaman viikon vuodessa. Meillä on omakotitalo isolla tontilla jo nyt ja tykkäämme käydä muuallakin kuin vain yhdessä paikassa. Ja tulevaisuudesta ei ikinä tiedä. Päätimme olla tekemättä isoja rahallisia siirtoja ja elää nyt vakaata rauhallista elämää niin kuin tähänkin asti.

Mummokki kun mökkeilemme max viikon kesässä

Vierailija kirjoitti:

Mieheni vanhemmat ovat kysyneet meiltä haluaisimmeko heidän mökkinsä sitten kun he eivät sitä enää pysty hoitamaan, mutta että he saisivat käyttää sitä niin kauan kuin jaksaisivat. Sanoimme yhdessä tuumin, että ei kiitos, emme halua.

He kysyivät myös haluammeko jonkun osan tontista jo nyt ja rakentaa sinne oman mökin. Emme halua, sillä he ovat siellä ja liian lähellä oleminen pilaisi välit lopullisesti.

Voimme käydä siellä mökillä ehkä pari kertaa kesässä viikonlopun tai pari, mutta se on heidän mökki. Siellä ihan kaikki on heidän ja anoppi pomottaa kaikkea ja kaikkia mitä siellä tapahtuu. Omasta mielestään niin ei tapahdu, mutta muille asia ei jää epäselväksi. Koska lapsemmekin ovat jo teinejä ja eivät enää niin into piukassa mökille lähde, niin sinne meneminen on aina vähän kuin palaisi itse lapsuuteen. Tai ei minulla, mutta miehellä. Siinä ollaan heidän silmien alla sitten koko ajan ja aika menisi heidän kanssaan suurimmaksi osaksi, sillä eihän siitä nyt mitään tule, jos vierekkäin ollessa tehtäisiin kahdet eri ruuat tai lämmktettäisiin kaksi saunaa yhtä aikaa. Juu ei kiitos. Appivanhemmat ovat ihania, mutta pienemmässä määrässä ja hallitusti.

Olemme katsoneet omaa mökkiä/tonttia muutaman vuoden, mutta viime kesänä päätimme, että ainakaan tähän elämäntilanteeseen se ei ole hyvä. Emme halua lukita itseämme yhteen paikkaan, laittaa siihen isoa rahaa kiinni ja huomata sitten, että vietämme siellä vain muutaman viikon vuodessa. Meillä on omakotitalo isolla tontilla jo nyt ja tykkäämme käydä muuallakin kuin vain yhdessä paikassa. Ja tulevaisuudesta ei ikinä tiedä. Päätimme olla tekemättä isoja rahallisia siirtoja ja elää nyt vakaata rauhallista elämää niin kuin tähänkin asti.

Mitä jos kokeilisitte vuosivuokramökkiä? Olisi se "oma" paikka mihin voisi mennä milloin haluaa, mutta siitä pääsisi helposti eroon jos siltä alkaa tuntua.

Ottakaa alkuun vuokramökki

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin oma! Minua ärsyttää suunnattomasti se, että miniät yrittävät määräillä, kuka ja koska saa olla mökillä, jota he eivät omista. Ilman muuta kannustan hankkimaan oman, koska näin appivanhemmat saavat olla rauhassa omalla mökillään, sisustaa ja ruokailla juuri niin kuin haluavat ilman, että joku ulkopuolinen on selittämässä, miten sukumökillä tulee olla. Lisäksi yhdessä omistettu ja maksettu mökki on oikeasti yhteinen, siellä molemmilla puolisoilla on lupa olla juuri niin kuin haluaa ja erossa sen voi myydä ja saada rahaa asunnonostoon. Appivanhempien mökistä ei välttämättä saa euroakaan.

En halua omia toisen mökkiä rahallisesti enkä määräillä miten mökillä ollaan, en edes ruuan laadusta sano. Koska mökki ei siis oma. Mies ei tietenkään näe tässä ongelmaa, koska isänsä kanssa puuhastelee mitä puuhastaa, kun sitten on tekemisisestä erimieltä, mieheni purkaa sen minuun. Tai sitten istuu kalassa koko mökkeilyn. Minä istun ja luen vanhoja seuroja. Tylsistyn, en edes enää käy mökillä ja siksi mieheni mielesrä emme tarvitse omaa, kun en viihdy sukumökillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni vanhemmat ovat kysyneet meiltä haluaisimmeko heidän mökkinsä sitten kun he eivät sitä enää pysty hoitamaan, mutta että he saisivat käyttää sitä niin kauan kuin jaksaisivat. Sanoimme yhdessä tuumin, että ei kiitos, emme halua.

He kysyivät myös haluammeko jonkun osan tontista jo nyt ja rakentaa sinne oman mökin. Emme halua, sillä he ovat siellä ja liian lähellä oleminen pilaisi välit lopullisesti.

Voimme käydä siellä mökillä ehkä pari kertaa kesässä viikonlopun tai pari, mutta se on heidän mökki. Siellä ihan kaikki on heidän ja anoppi pomottaa kaikkea ja kaikkia mitä siellä tapahtuu. Omasta mielestään niin ei tapahdu, mutta muille asia ei jää epäselväksi. Koska lapsemmekin ovat jo teinejä ja eivät enää niin into piukassa mökille lähde, niin sinne meneminen on aina vähän kuin palaisi itse lapsuuteen. Tai ei minulla, mutta miehellä. Siinä ollaan heidän silmien alla sitten koko ajan ja aika menisi heidän kanssaan suurimmaksi osaksi, sillä eihän siitä nyt mitään tule, jos vierekkäin ollessa tehtäisiin kahdet eri ruuat tai lämmktettäisiin kaksi saunaa yhtä aikaa. Juu ei kiitos. Appivanhemmat ovat ihania, mutta pienemmässä määrässä ja hallitusti.

Olemme katsoneet omaa mökkiä/tonttia muutaman vuoden, mutta viime kesänä päätimme, että ainakaan tähän elämäntilanteeseen se ei ole hyvä. Emme halua lukita itseämme yhteen paikkaan, laittaa siihen isoa rahaa kiinni ja huomata sitten, että vietämme siellä vain muutaman viikon vuodessa. Meillä on omakotitalo isolla tontilla jo nyt ja tykkäämme käydä muuallakin kuin vain yhdessä paikassa. Ja tulevaisuudesta ei ikinä tiedä. Päätimme olla tekemättä isoja rahallisia siirtoja ja elää nyt vakaata rauhallista elämää niin kuin tähänkin asti.

Mitä jos kokeilisitte vuosivuokramökkiä? Olisi se "oma" paikka mihin voisi mennä milloin haluaa, mutta siitä pääsisi helposti eroon jos siltä alkaa tuntua.

Mutta miten sellaisella kävisi esin istuttaminen tai muu pitkäaikasempi homma? Löhöillä ja olla miehen kanssa kahden siinä.rantamökissä voin olla tuollakin.11

Mä tahtoisin teidän tilanteessa oman. Vaikka olenkin sukurakas pidän omasta rauhasta kovasti myös.

Meillä on mieheni vanhempien mökki käytössämme ja täällä ollessamme miehen vanhemmat eivät ole paikalla ja vielä koskaan ei ole tullut tilannetta, että tulomme ei olisi onnistunut. He itse "asuvat" mökillä huhtikuusta lokakuulle.

Siirtolapuutarhamökki kaupungissa?

Vierailija kirjoitti:

Oma, ehdottomasti. Vaikka tulisi hyvin toimeen appivanhempien kanssa (tai omiensa) alkaa yhteinen työleiri ennen pitkää tympiä. Toisen mielestä kun asiat tarttee tehdä just siinä järjestyksessä ja siten kuin ne on aina tehty ja toisen mielestä kaikki ei oo niin tarpeen tehdä just tähän väliin. Maksajastakin tulee aina erimielisyyttä, koettu on.

Oma vaatimaton mökki jolla voi tehdä just niin paljon kuin haluaa, silloin kun haluaa. Se on lomaa ja akkujen latailua.

Juuri näin olemme tehneet ja laskimme kesällä, että olemme vuokranneet oman perheen kesken mökkejä 20 viikon verran. Esimerkiksi viime kesänä olimme kahdella eri vuokramökillä Saimaalla, hiihtolomalla olimme reilun viikon Lapissa, syyslomalla Itä-Suomessa, edellisenä kesänä Inarissa pari viikkoa jne. Näiden lisäksi olemme vuokranneet isoja matkaveneitä ja purjeveneitä useasti viikoksi tai pariksi.

Lomat ovat olleet aivan ihania, rentoja ja lomia. Emme ole edes antaneet mökkien osoitteita kenellekään, vaan olleet vaan perheen kesken ihan rauhassa.

Oma ! Olen kuusissa kymmenissä minulla mökki ja aikuinen lapsi.

Valitettavasti oma vaikka appivanhempiesi mökki jossain vaiheessa jossain muodossa tipahtaa syliinne.

Mökillä vuosikymmeniä viettänyt on urautunut, hullua myönnän, mutta haluan tietyt asiat tehtävän tietyllä tavalla enkä tarkoita jotain pyykin ripusta tms.

Lisäksi olisitte tod.näk appivanhempiesi aikataulujen armoilla.

Toiset ovat sosiaalisempia , tämäkin vaikuttaa kuinka paljon appivanhemmat sekaantuisivat, voisiko teillä olla omia vieraita jne.

Jotkut viihtyvät ja jopa kaipaavat kolhoosia, sanon tämän positiivisessa mielessä.

Itse en kestäisi poikani ja miniäni vierailua tai kenenkään muunkaan paria yötä pidempään.

Se, että joku toinen omistaa tuo jo kertomasi tunteen, että et saa tai voi tehdä mitään. Mökkimme on appivanhempieni vanha ja vaikka se oli ollut omistuksessamme jo jokusen vuoden tuntui , että pitäisi kysyä lupa muutoksiin vaikka juridisesti olisimme saaneet vaikka jyrätä sen sileäksi.