Lue keskustelun säännöt.
Nainen, voisitko seurustella elämäntapatyöttömän kanssa?
30.08.2019 |
Muuten olisi aivan normaali, mutta töissä ei kävisi. Olisi silti aktiivinen ja hankkisi marjoja keräämällä ym. 5-10t euroa vuodessa, oman halun ja mielenkiinnon mukaan.
Harrastuksina musiikki, pelit ja liikunta. Ikää 32 vuotta.
Kommentit (190)
En. Toki jos tienaa jotenkin muuten, niin sitten. Elätettävää en ota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, miks ei jos muuten rakastaisin häntä ja hän minua.
Mulla on massia elättää molemmat niin ettei tarvii pennejä venytellä.
Voisin jos mies yhteen muutettaessa hoitaisi kodin kokonaan niin, että mun tarvitsisi käydä vain töissä. Eikä olettaisi että kustannan hänen menojaan.
Olen liki 50 vuotias elämäntapatyötön, mut en suhtaudu työhön nollatoleranssilla. Tälläkin hetkellä olen pajalla, sillä en mielelläni ota karenssia. Turha toivo löytää partneria. Itseasiassa seurustelu tulee kalliiksi, sen on saanut huomata. Parempi harrastaa yhdenillan suhteita, mut ei parane mainostaa olevansa elämäntapatyötön, tai oikeastaan edes työtön. Se on nopea turn out, vaikka työttömyys onkin nykyään yleistä.
Jotta seurustelusta tulisi jotain, tulisi kumppanin olla samankaltainen elämäntapatyötön, mutta sellaista on vaan aika vaikea löytää, niin huvittavalta kuin se ehkä kuulostaakin, näinä suuren työttömyyden aikoina. Yleensä pitkään työttömänä olevat ovat viinalle persoja tai mielenterveysongelmaisia. Hieman nyt yleistän, mut vaikea on kyllä löytää niitä fiksumpia elämäntapatyöttömiä. Hyvin onnistuvat piilossa pysytellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan löytyy joku hippinainen tai sitten mt-ongelmien vuoksi syrjäytynyt, tai nuori sairaeläkeläinen. Kyllä näitä on, kun jaksat vähän katsella.
Äläpä leimaa. Itse olen masennuksen takia melkolailla syrjäytynyt nainen ja olen todellakin ilman kuin ottaisin laiskan miehen joka ei viitsi töissä käydä. Tietysti ei ap:n tapaista mihinkään huolittaisikaan.
Kun itse ei pysty itseään elättämään vaikka tahtoisi, sylettää lukea tuollaisen paskan kirjoitusta. Saunan takana olisi kyllä tilaa.
Persut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin moni eroo talouden takia muutenkin.
Eli kyseessä on taloudellinen järjestely eikä mikään rakkaus. Hyvä. Ei kukaan tervejärkinen haluakaan tuollaiseen, tuosta on kaikenlainen välittäminen ja rakkaus kaukana.
Puistattavin oli ylläoleva viesti jossa nainen sanoi ottavansa heti eron miehestä, jos tämä saa potkut töistä.
Osoittaa jo totaalista sieluttomuutta, tuollainen nainen on pelkkä elukka.
ELi rakkaus voittaa taloushuolet. Onhan se suurta rakkauta makoilijalta, joka loisii kumppanin rahoilla eikä tee mitään. Miksi toisen pitäisi tehdä kahden edestä töitä, että pärjää. Yhteiseen talouteen panostaa molemmat. Tulee halvemmaksi elää yksin. Rahat loppuu, niin sanat rakastan sinua ei tuo leipää pöytään. Kerran olen ollut tilanteessa missä kumppani jäi työttömäksi. Se oli ihan ok, mutta se ei ollut enää ok, kun lopetti työnhaun. Ei vaan enää etsinyt, kun maksoin lystin vuoden verran. Lopetin sen suhteen, kun ei ole järkeä olla, kun toinen ei edes enää yritä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En voisi. En rupea elättämään ketään. Mikäli ko. henkilöllä on kuitenkin itsellään omaisuutta, eikä nosta yhteiskunnan tukia, asia voisi olla ok.
Onat tulot yli 5.000 kuussa, joten vahvasti epäilisin hänen halyan hyötyä minusta.
Tapatyöttömät alapeukuttaa minkä kerkeää. Tais kolahtaa pahasti, kun kukaan ei suostu elättää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä mitä pahaa on elämäntapatyöttömyydessä. Onko se jotenkin joltain pois? Jos minä haluan olla elämäntapatyötön niin mitä ihmettä se kenellekään kuuluu? Kateutta?
Emme todennäköisesti olisi samoilla aalloilla, emmekä ymmärtäisi toisiamme. En usko, että voisin. Ainakin minun on todella vaikea kuvitella sellaista tilannetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä mitä pahaa on elämäntapatyöttömyydessä. Onko se jotenkin joltain pois? Jos minä haluan olla elämäntapatyötön niin mitä ihmettä se kenellekään kuuluu? Kateutta?
Kateutta alle 500 euron tuloista tuskin tässä maassa kukaan tuntee.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu. Nostaako tukia?
Jos ei, sitten voisin harkita. Jos elää tuilla, sitten en.
Luulin itsekin aikoinani, että ratkaisevaa olisi nimenomaan se nostaako tukia vai ei. Itse jättäydyin reilu viisi vuotta sitten pois stressaavasta oravanpyörästä, sillä taloudellinen tilanteeni sen salli. Pystyn omilla säästöilläni elämään ihan normaalia aktiivista elämää, mutta niin rikas en kuitenkaan ole että voisin kustantaa vielä jonkun toisen ylläpidon.
Joka tapauksessa huomasin hyvin selvästi, että samalla kun lopetin päivätyöt, niin kaikki minusta kiinnostuneet naiset katosivat kuin tuhka tuuleen. Lupaavasti alkaneet jutut ja alunperin kiinnostusta osoittaneet naiset perääntyvät hyvin nopeasti, kun saavat selville, että en käy töissä. Päiväni kulutan siis monipuolisen urheilun, luonnossa oleilun, ystävieni sekä muiden harrastusten parissa. Teen myös säännöllisesti vapaaehtoistöitä, vaikka en sitä oikein kenellekään mainosta.
Pakko myöntää, että en ihan täysin ymmärrä mistä tämä karttaminen johtuu.. Ennen minulla oli tietenkin hyvin korkeapalkkainen työ korkealla statuksella, mutta en ymmärrä miten tämä liittyisi millään tavoin parisuhdetaitoihini, enkä myöskään haluaisi uskoa että niin suurelle osalle naisista status ja titteli olisivat niinkin merkityksellisessä roolissa kumppania valittaessa.
Muutos entiseen verrattuna on kuitenkin ollut niin selkeä, että sitä on ollut mahdoton huomata :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu. Nostaako tukia?
Jos ei, sitten voisin harkita. Jos elää tuilla, sitten en.
Luulin itsekin aikoinani, että ratkaisevaa olisi nimenomaan se nostaako tukia vai ei. Itse jättäydyin reilu viisi vuotta sitten pois stressaavasta oravanpyörästä, sillä taloudellinen tilanteeni sen salli. Pystyn omilla säästöilläni elämään ihan normaalia aktiivista elämää, mutta niin rikas en kuitenkaan ole että voisin kustantaa vielä jonkun toisen ylläpidon.
Joka tapauksessa huomasin hyvin selvästi, että samalla kun lopetin päivätyöt, niin kaikki minusta kiinnostuneet naiset katosivat kuin tuhka tuuleen. Lupaavasti alkaneet jutut ja alunperin kiinnostusta osoittaneet naiset perääntyvät hyvin nopeasti, kun saavat selville, että en käy töissä. Päiväni kulutan siis monipuolisen urheilun, luonnossa oleilun, ystävieni sekä muiden harrastusten parissa. Teen myös säännöllisesti vapaaehtoistöitä, vaikka en sitä oikein kenellekään mainosta.
Pakko myöntää, että en ihan täysin ymmärrä mistä tämä karttaminen johtuu.. Ennen minulla oli tietenkin hyvin korkeapalkkainen työ korkealla statuksella, mutta en ymmärrä miten tämä liittyisi millään tavoin parisuhdetaitoihini, enkä myöskään haluaisi uskoa että niin suurelle osalle naisista status ja titteli olisivat niinkin merkityksellisessä roolissa kumppania valittaessa.
Muutos entiseen verrattuna on kuitenkin ollut niin selkeä, että sitä on ollut mahdoton huomata :)
Parisuhteeseen vaaditaan muutakin kuin parisuhdetaidot...esimerkiksi samanlainen arvopohja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu. Nostaako tukia?
Jos ei, sitten voisin harkita. Jos elää tuilla, sitten en.
Luulin itsekin aikoinani, että ratkaisevaa olisi nimenomaan se nostaako tukia vai ei. Itse jättäydyin reilu viisi vuotta sitten pois stressaavasta oravanpyörästä, sillä taloudellinen tilanteeni sen salli. Pystyn omilla säästöilläni elämään ihan normaalia aktiivista elämää, mutta niin rikas en kuitenkaan ole että voisin kustantaa vielä jonkun toisen ylläpidon.
Joka tapauksessa huomasin hyvin selvästi, että samalla kun lopetin päivätyöt, niin kaikki minusta kiinnostuneet naiset katosivat kuin tuhka tuuleen. Lupaavasti alkaneet jutut ja alunperin kiinnostusta osoittaneet naiset perääntyvät hyvin nopeasti, kun saavat selville, että en käy töissä. Päiväni kulutan siis monipuolisen urheilun, luonnossa oleilun, ystävieni sekä muiden harrastusten parissa. Teen myös säännöllisesti vapaaehtoistöitä, vaikka en sitä oikein kenellekään mainosta.
Pakko myöntää, että en ihan täysin ymmärrä mistä tämä karttaminen johtuu.. Ennen minulla oli tietenkin hyvin korkeapalkkainen työ korkealla statuksella, mutta en ymmärrä miten tämä liittyisi millään tavoin parisuhdetaitoihini, enkä myöskään haluaisi uskoa että niin suurelle osalle naisista status ja titteli olisivat niinkin merkityksellisessä roolissa kumppania valittaessa.
Muutos entiseen verrattuna on kuitenkin ollut niin selkeä, että sitä on ollut mahdoton huomata :)
Olla huomaamatta siis :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu. Nostaako tukia?
Jos ei, sitten voisin harkita. Jos elää tuilla, sitten en.
Luulin itsekin aikoinani, että ratkaisevaa olisi nimenomaan se nostaako tukia vai ei. Itse jättäydyin reilu viisi vuotta sitten pois stressaavasta oravanpyörästä, sillä taloudellinen tilanteeni sen salli. Pystyn omilla säästöilläni elämään ihan normaalia aktiivista elämää, mutta niin rikas en kuitenkaan ole että voisin kustantaa vielä jonkun toisen ylläpidon.
Joka tapauksessa huomasin hyvin selvästi, että samalla kun lopetin päivätyöt, niin kaikki minusta kiinnostuneet naiset katosivat kuin tuhka tuuleen. Lupaavasti alkaneet jutut ja alunperin kiinnostusta osoittaneet naiset perääntyvät hyvin nopeasti, kun saavat selville, että en käy töissä. Päiväni kulutan siis monipuolisen urheilun, luonnossa oleilun, ystävieni sekä muiden harrastusten parissa. Teen myös säännöllisesti vapaaehtoistöitä, vaikka en sitä oikein kenellekään mainosta.
Pakko myöntää, että en ihan täysin ymmärrä mistä tämä karttaminen johtuu.. Ennen minulla oli tietenkin hyvin korkeapalkkainen työ korkealla statuksella, mutta en ymmärrä miten tämä liittyisi millään tavoin parisuhdetaitoihini, enkä myöskään haluaisi uskoa että niin suurelle osalle naisista status ja titteli olisivat niinkin merkityksellisessä roolissa kumppania valittaessa.
Muutos entiseen verrattuna on kuitenkin ollut niin selkeä, että sitä on ollut mahdoton huomata :)
Parisuhteeseen vaaditaan muutakin kuin parisuhdetaidot...esimerkiksi samanlainen arvopohja.
Ei minun arvoni ole yhtään mihinkään muuttuneet, vaikka en enää päivätöissä käykään..? Outo ajatus muutenkin, että ihmisen perusarvot olisivat jollain tavoin sidoksissa työpaikkaan. Jos ei nyt mitään aseita tai tupakkaa kauppaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu. Nostaako tukia?
Jos ei, sitten voisin harkita. Jos elää tuilla, sitten en.
Luulin itsekin aikoinani, että ratkaisevaa olisi nimenomaan se nostaako tukia vai ei. Itse jättäydyin reilu viisi vuotta sitten pois stressaavasta oravanpyörästä, sillä taloudellinen tilanteeni sen salli. Pystyn omilla säästöilläni elämään ihan normaalia aktiivista elämää, mutta niin rikas en kuitenkaan ole että voisin kustantaa vielä jonkun toisen ylläpidon.
Joka tapauksessa huomasin hyvin selvästi, että samalla kun lopetin päivätyöt, niin kaikki minusta kiinnostuneet naiset katosivat kuin tuhka tuuleen. Lupaavasti alkaneet jutut ja alunperin kiinnostusta osoittaneet naiset perääntyvät hyvin nopeasti, kun saavat selville, että en käy töissä. Päiväni kulutan siis monipuolisen urheilun, luonnossa oleilun, ystävieni sekä muiden harrastusten parissa. Teen myös säännöllisesti vapaaehtoistöitä, vaikka en sitä oikein kenellekään mainosta.
Pakko myöntää, että en ihan täysin ymmärrä mistä tämä karttaminen johtuu.. Ennen minulla oli tietenkin hyvin korkeapalkkainen työ korkealla statuksella, mutta en ymmärrä miten tämä liittyisi millään tavoin parisuhdetaitoihini, enkä myöskään haluaisi uskoa että niin suurelle osalle naisista status ja titteli olisivat niinkin merkityksellisessä roolissa kumppania valittaessa.
Muutos entiseen verrattuna on kuitenkin ollut niin selkeä, että sitä on ollut mahdoton huomata :)
Parisuhteeseen vaaditaan muutakin kuin parisuhdetaidot...esimerkiksi samanlainen arvopohja.
Ei minun arvoni ole yhtään mihinkään muuttuneet, vaikka en enää päivätöissä käykään..? Outo ajatus muutenkin, että ihmisen perusarvot olisivat jollain tavoin sidoksissa työpaikkaan. Jos ei nyt mitään aseita tai tupakkaa kauppaa.
Oletko tosissasi? Juuri kirjoitit jättäytyneesi stressaavasta oravanpyörästä. Miksi hakeuduit siihen alunperin, jos sellainen tapa elää oli vastoin arvojasi? Kyse on niin isosta asiasta ihmisen elämässä, että joko arvot ovat muuttuneet, tai sitten arvot on osannut tunnistaa oikein vasta vanhemmalla iällä. Oli kyse kummasta tahansa, tottakai elämäntapatyöttömyys heijastaa arvomaailmaa.
Kyllä ja seurustelenkin. En elätä miestä vaan kumpikin hoitaa oman taloutensa. Asutaan erillään ja lapsia ei ole toiveissa. Itselläni on kyllä ihan kivapalkkainen työ ja ura mutta en ole todellisuudessa sisimmässäni kovin uraorientoitunut enkä materiastakaan ihan hirveästi välitä. Tittelit tai status ei ole minulle mikään ihmisen mittari, ja sitäpaitsi tämän päivän työelämässä niitä tulee ja menee.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä mitä pahaa on elämäntapatyöttömyydessä. Onko se jotenkin joltain pois? Jos minä haluan olla elämäntapatyötön niin mitä ihmettä se kenellekään kuuluu? Kateutta?
Ihan vapaasti saat olla elämäntapatyötön, mutta meidän arvomme eivät silloin kohtaa, enkä halua sinua loisimaan lompakolleni. Se jonka tulot yli 5.000 kuussa.
Nykyistä puolisoani olen elättänyt työttömänä ja lomautettuna. Hän kuitenkin aina halusi töihin ja nytkin on töissä.
en.. nytkin avomies on ehkä saamassa potkuja koska sössiny ite välinpitämättömyydellään työasiat. sanoin että jos potkut saa ja ei ole uutta työpaikkaa valmiina niin tietää missä ovi.
Tuossa on alkuperäinen kommentti, jonka ilkeämies on muokannut, että pääsee arvostelemaan naisia. En minäkään tuollaista miestä katselisi, joka on töidensä suhteen noin välinpitämätön.