Hirveintä, mitä olet syönyt tai juonut kohteliaisuudesta?

Eltaantuneen öljyn makuisia pullia. Edes leipojan koira ei suostunut niitä syömään. 

Sylvester kirjoitti:

Talkkuna.

Sekö hämäläinen vai savolainen.?  Niillä on todella paljon eroa.

Vierailija kirjoitti:

Eltaantuneen öljyn makuisia pullia. Edes leipojan koira ei suostunut niitä syömään. 

Tämä "ei edes koira syönyt" ei oikeastaan kerro mitään jonkun ruoan pahanmakuisuudesta.

 Koirat maistelevat mielellään esim. hevosenpaskoja, märäntyneitä linnunraatoja, tunkiolla olevia biojätteitä jne.

Haggis, jotenkin luulin että se olisi toisenlaista. Yök.

Sivettikissan kahvi. En t-o-d-e-l-l-a-k-a-a-n ymmärrä hypeä. 

Mällit

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En muista että kohteliaisuudesta olisi mitään hirveää ollut pakko syödä. Mutta munuaisia joskus söin nälkääni. Kun sellaisen annoksen vahingossa ulkomailla itse tilasin eteeni. Eikä ollut aikaa ronklata muutakaan. 

 

Maistui kuuselle ja oksennukselle. Ja tuoksui myös. Ehkä väärin tehty, tai sitten en vain ymmärtänyt makunystyröineni tuota herkkua.

 

Pottumuusi oli ihan jees. 

Munuaiset maistuu kuselle jos niitä ei keitä oikein. Pitää moneen kertaan keitellä

 

Kun kerran haistaa mille se munuaisen keittäminen haisee, niin ei niitä enää sen jälkeen pysty syömään. En minä ainakaan.

Munuaiset pitää pilkkoa ja keittää. Keittämisen aikana syntynyt vaahto pitää poistaa ja ehkä vaihtaa koko keitinvesi uuteen.

 Ja tuuletus ikkunan kautta.

 Ja jos viitsii voi munuais-palat paistaa vaikka voissa pannulla....nam.

Näin olen saanut erittäin hyviä munuais-ruokia ilman virtsan makua.

Vierailija kirjoitti:

Kalakeittoa jossa kalat olivat kokonaisia silmineen päivineen. 

En tiedä onko meillä vain outo suku, mutta lapsena me oikein kilpailtiin kuka saa syödä kalan silmät. Toivat muka onnea. Ei kai ne miltään silleen maistuneet.

Onko totta, että on joku toinenkin yhtä paha sillinkammoaja kuin minä?! Myös minulle tuottaa jo haju huonon olon ja samoin minä haluan, että joku muu tiskaa sillinjämät lautasilta. Minulle tuottaa myös vaikeuksia koskea jo avattuun sillipurkkiin, koska nestettä on voinut valua sen ulkopinnalle. Jos purkki on jääkaapissa muun tavaran edessä, työnnän sitä jollain välineellä sivuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vegaani-sukulaisten laittamaa ruokaa. Ei siis se ollut kamalaa, ettei ruoka sisältänyt mitään eläinperäistä vaan se, että ruoka on aivan yli maustettua. Suolaa, suolaa ja suolaa, ja lisäksi kaikkea muuta, jotta ruoka on todella väkevän makuista.

En tiedä onko tämä tyypillistäkin vegaaneilla, itse olen syönyt vain siskoni, serkkuni, tätini ja isän serkun tekemänä, ja kaikilla tuo sama tyyli uittaa se ruoka mausteissa.

No, ostapa mikä tahansa vegaaniversio valmisruuastakaan, niin jo palaa sisuskalut karrelle ja jano on kuin kamelilla. Lihapitoinen on sitten normaalisti maustettu.

Saman olen huomannut ravintoloissa. Samoin juuri sukulaisten ja tuttavien laittamana. Maustetaan niin yli, ettei mitään järkeä.

En ymmärrä, miksi kasvisruoka ei voi olla "puhdasta" ja maistuvaa. Olisi luultavasti enemmän käytettyä.

Olen itse kasvissyöjä, ja minä RAKASTAN mausteista ruokaa. ihan siksi siis sellaista teen, että se maistuu itselle parhaiten. Useimmat mun tututkin tykkää mausteisesta.

Kaalikääryleet, pinaattikeitto, maksaruoat. Juomista olut. 

Vierailija kirjoitti:

Mustamakkara, leipäjuusto ja kaikki velliruuat. 

Leipäjuusto syödään jostain syystä Kainuusta alaspäin kylmänä ja onhan selvää ettei se sitte maistu millekään.

Itse en pistä sitä kahviin, niinkuin Kainuussa ja Koillismaalla, mutta lämmitän leipäjuustoa hieman uunissa ja syön siltään.

 Ja on hyvää ja todella maukasta.

Mustamakkara yök

Hyi h tätä ketjua... en ikinä suostuis syömään mitään noin ällöttävää. Onneksi oon vegaani eikä kukaan oleta mun syövän eläinperäisiä juttuja, se rajaa aika monwt ällötykset pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En muista että kohteliaisuudesta olisi mitään hirveää ollut pakko syödä. Mutta munuaisia joskus söin nälkääni. Kun sellaisen annoksen vahingossa ulkomailla itse tilasin eteeni. Eikä ollut aikaa ronklata muutakaan. 

 

Maistui kuuselle ja oksennukselle. Ja tuoksui myös. Ehkä väärin tehty, tai sitten en vain ymmärtänyt makunystyröineni tuota herkkua.

 

Pottumuusi oli ihan jees. 

Munuaiset maistuu kuselle jos niitä ei keitä oikein. Pitää moneen kertaan keitellä

 

Kun kerran haistaa mille se munuaisen keittäminen haisee, niin ei niitä enää sen jälkeen pysty syömään. En minä ainakaan.

Niin. Tää lienee sellaisia eväitä joita muinoin syötiin, kun kaikki haluttiin käyttää hyväksi. Mutta eihän tuossa liene järkeä kun tarpeeksi keittelee, etteivät enää kuselle maistu, niin maistunevatko enää millekkään?

 

Maksa nyt esim on ihan hyvää. Jos näitä sisäelinjuttuja syö. Ja varmaan jossain makkaroissa yms menee jauhettuna tällaistakin materiaalia 

Mikään eläimestä saatu maksa, munuainen, kivekset, liha , aladobi   ei maistu miltään,  jos tarpeeksi keittelee.

Siksipä monia noista paistetaan voissa tai  ripotellaan suolaa tai marinoidaan sen keittämisen jälkeen,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naapurin muistisairas mummeli kutsui minut kahville.

Ei sitten ollut muistanut laittaa kahvinpuruja ja kohteliaisuudesta

join pelkkää kuumaa vettä, kun ei mummeli huomannut

unohdustaan ja joi itsekkin sitä keittimen läpi mennyttä

vettä.

Tämä on hauska. Oli siis osannut veden keittää. Jotain muistia kuitenkin.

Tästä keitetystä vedestä tuli mieleen kun pienenä kävin kylässä äidin kanssa

Aikuiset joi tietysti kahvia mutta minä en juonut ja emäntä kysyi että otatko kuumaa vettä, ja sillä tarkoitettiin sitä että kuumaan veteen sekoitettiin vaikka marjamehua tai teepussi. (meilläpäin muuten sanottiin ruisleipä-palasta kakuksi, "otatkos kakkua?" "söen vuan yhen kakkupalan)

Noh, kerran taas kysyttiin, että otatkos sitten kuumoo vettä. Arvelin saavani kuumaa mehua tai teetä mutta emäntä kaatoikin kuppiini tosiaan vain pelkkää kuumaa vettä.

Pistin siihen hieman sokeria, kun emäntä tarjosi. Ja join se sokeriveden kohteliaasti.

Enempää ei mahtunut mahaan, kiitos kovasti.

Sen jälkeen rupesin aina kylässä pyytämään ihan vain lasillisen kylmää vettä, jota hämmästeltiin kovasti.

Tämä 70-luvun alussa maaseudulla.

Mykysoppaa Savossa. Kuvottavaa.

Marokossa söin sonnin sorkkaa, voi helewetti. Sekin on joku perinne. 

Yritin kerran itse tehdä lanttulaatikkoa, huh heijaa mitä sotkua siitä tuli. Roskiin.

Suomiviina, Koskenkorva, olut, voileipäkakku (kalaa)...

Vegaani-ruoat on järjestään jotain ihan kamalaa. Kerran kaverin luona, kun luulin, että on kasvissyöjä. Jos kaveri ei valmista/osta jotain mua varten = sekaruoan syöjä, niin otan omat eväät seuraavan kerran mukaan. 

Vierailija kirjoitti:

Liivatteella hyydytettyä tuorejuustokakkua, jossa liivate ei ollut kunnolla liuennut. Eli sellaisia ällöttäviä limaklöntin näköisiä ja tuntuisia liivatelöllöjä oli tuorejuusto-kerman seassa. Nam!

En oikeasti tajua miten tuossa voi epäonnistua, jos noudattaa ohjetta tarkasti?! Ja tällaiseen törmännyt jopa kahdesti. Toisella kerralla (eri tekijä) jätin suosiolla klöntit laitaselle, ei vaan pystynyt.

Johtuu varmasti siitä että hulautetaan liivateneste kerralla täytteen joukkoon ja pahimmassa tapauksessa sekoitetaan vaan lusikalla tai nuolijalla. Muuten en tiedä miten onnistuu tuommoinen, itse tehnyt kymmeniä juustokakkuja eikä ole mitään klönttejä ollut. Kaikki eivät noudata ohjeita kun ajattelevat ettei sillä ole väliä. No onhan!

Kysyin kerran tapakouluttajalta miten voi vieraana kohteliaasti kieltäytyä syömästä jotain, mistä ei tykkää. Kouluttaja oli sitä mieltä että kaikkea on ainakin maisteltava, mutta lopuksi antoi neuvona että ottaa palan tai pienen annoksen sitä ruokaa lautasen reunalle ja sanoo etten nyt voi syödä, mutta saan katsella tätä kaunista ruokaa. Vaikea kuvitella nykyisin vaikka keliaakikon ihailevan vehnästä lautasella.