Hirveintä, mitä olet syönyt tai juonut kohteliaisuudesta?

Afrikkalaista pallon muotoista ruokaa joka maistui levän ja tuohon sekoituksella. Huom.! Vanhan ruohon

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vegaani-sukulaisten laittamaa ruokaa. Ei siis se ollut kamalaa, ettei ruoka sisältänyt mitään eläinperäistä vaan se, että ruoka on aivan yli maustettua. Suolaa, suolaa ja suolaa, ja lisäksi kaikkea muuta, jotta ruoka on todella väkevän makuista.

En tiedä onko tämä tyypillistäkin vegaaneilla, itse olen syönyt vain siskoni, serkkuni, tätini ja isän serkun tekemänä, ja kaikilla tuo sama tyyli uittaa se ruoka mausteissa.

No, ostapa mikä tahansa vegaaniversio valmisruuastakaan, niin jo palaa sisuskalut karrelle ja jano on kuin kamelilla. Lihapitoinen on sitten normaalisti maustettu.

Saman olen huomannut ravintoloissa. Samoin juuri sukulaisten ja tuttavien laittamana. Maustetaan niin yli, ettei mitään järkeä.

En ymmärrä, miksi kasvisruoka ei voi olla "puhdasta" ja maistuvaa. Olisi luultavasti enemmän käytettyä.

Olen itse kasvissyöjä, ja minä RAKASTAN mausteista ruokaa. ihan siksi siis sellaista teen, että se maistuu itselle parhaiten. Useimmat mun tututkin tykkää mausteisesta.

Tai sitten eivät ilkeä sanoa että on kamalaa.

N 40 v sitten tyttö-ystävä päätti tehdä pinaattikeittoa nokkosista.

Olisi ilmeisesti pitänyt kiinnittää  enemmän huomiota nokkoslehtien poiminta ajankohtaan tms.

Tuloksena oli harmaanvihreää litkua, pari lusikallista pystyi syömään.

Ei ikinä enää.

M60

Vierailija kirjoitti:

Kysyin kerran tapakouluttajalta miten voi vieraana kohteliaasti kieltäytyä syömästä jotain, mistä ei tykkää. Kouluttaja oli sitä mieltä että kaikkea on ainakin maisteltava, mutta lopuksi antoi neuvona että ottaa palan tai pienen annoksen sitä ruokaa lautasen reunalle ja sanoo etten nyt voi syödä, mutta saan katsella tätä kaunista ruokaa. Vaikea kuvitella nykyisin vaikka keliaakikon ihailevan vehnästä lautasella.

Lol niin nolo neuvo🤣🤣🤣

Vierailija kirjoitti:

Suomiviina, Koskenkorva, olut, voileipäkakku (kalaa)...

Ei voi olla totta. Joku suuttui tästäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En muista että kohteliaisuudesta olisi mitään hirveää ollut pakko syödä. Mutta munuaisia joskus söin nälkääni. Kun sellaisen annoksen vahingossa ulkomailla itse tilasin eteeni. Eikä ollut aikaa ronklata muutakaan. 

 

Maistui kuuselle ja oksennukselle. Ja tuoksui myös. Ehkä väärin tehty, tai sitten en vain ymmärtänyt makunystyröineni tuota herkkua.

 

Pottumuusi oli ihan jees. 

Munuaiset maistuu kuselle jos niitä ei keitä oikein. Pitää moneen kertaan keitellä

 

Kun kerran haistaa mille se munuaisen keittäminen haisee, niin ei niitä enää sen jälkeen pysty syömään. En minä ainakaan.

Munuaiset pitää pilkkoa ja keittää. Keittämisen aikana syntynyt vaahto pitää poistaa ja ehkä vaihtaa koko keitinvesi uuteen.

 Ja tuuletus ikkunan kautta.

 Ja jos viitsii voi munuais-palat paistaa vaikka voissa pannulla....nam.

 

Näin olen saanut erittäin hyviä munuais-ruokia ilman virtsan makua.

Äitini osasi tehdä munuais- ja maksaruokia, olivat hyviä eivätkä millekään pahalle haisseet. Kaikkiruokaisia oltiin. Itse en ole uskaltautunut niitä ruokia kokkailemaan.

Etikkapunajuuren palastelin aikoinaan koulussa pieniksi ja nielin pureksimatta maidon kanssa, inhosin sen suutuntumaa ja makua enkä edelleenkään moisia syö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naapurin muistisairas mummeli kutsui minut kahville.

Ei sitten ollut muistanut laittaa kahvinpuruja ja kohteliaisuudesta

join pelkkää kuumaa vettä, kun ei mummeli huomannut

unohdustaan ja joi itsekkin sitä keittimen läpi mennyttä

vettä.

Tämä on hauska. Oli siis osannut veden keittää. Jotain muistia kuitenkin.

Tästä keitetystä vedestä tuli mieleen kun pienenä kävin kylässä äidin kanssa

Aikuiset joi tietysti kahvia mutta minä en juonut ja emäntä kysyi että otatko kuumaa vettä, ja sillä tarkoitettiin sitä että kuumaan veteen sekoitettiin vaikka marjamehua tai teepussi. (meilläpäin muuten sanottiin ruisleipä-palasta kakuksi, "otatkos kakkua?" "söen vuan yhen kakkupalan)

Noh, kerran taas kysyttiin, että otatkos sitten kuumoo vettä. Arvelin saavani kuumaa mehua tai teetä mutta emäntä kaatoikin kuppiini tosiaan vain pelkkää kuumaa vettä.

Pistin siihen hieman sokeria, kun emäntä tarjosi. Ja join se sokeriveden kohteliaasti.

Enempää ei mahtunut mahaan, kiitos kovasti.

 

Sen jälkeen rupesin aina kylässä pyytämään ihan vain lasillisen kylmää vettä, jota hämmästeltiin kovasti.

Tämä 70-luvun alussa maaseudulla.

Tuohon sokeriveteen olisi pitänyt laittaa loraus maitoa. Se oli 60- ja 70-luvuilla yleinen päiväkahvijuoma lapsilla etenkin maaseudulla.

Söin kerran vahingossa kissalle keittämääni ja viipaloitua munuaista kun se näytti herkkusieneltä. Haarukoidessa sitä vaikutti kummalta, mutta suussa vasta tajusin mitä söin. Olin baarista tulossa ja niin nälissäni, että söin koko munuaisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Karjalanpaisti,lihakeitto yms. Missä nitjakeläski lihaa.

Uunilohi jossa ruotoja.

Miksi alapeukut? Te tarjoatte tätä vieraille?

Itse en ikinä kehtaisi, jos ei viitsi sen vertaa nähdä vaivaa ruuanlaittoon ettei lautaselle päädy perkuujätettä, niin keittäkööt kaurapuuron ja tarjotkoon sitä.

Ei tarvitsisi ensin nyplätä sitä ruokaa lautasella ja kaivella pois osat mitä ei voi syödä, tällä aikaa ruoka jäähtyy. Sitten kun pääsee vihdoin syömään tätä jäähtynyttä ruokaa, saa joka suupalalla jännittää mitä tarttuu kurkkuun. Lopuksi kaivellaan paskat hampaiden välistä.

Ja sitten nätisti kiitetään hyvästä ruuasta.

Haista sinä nirppanokka paska.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naapurin muistisairas mummeli kutsui minut kahville.

Ei sitten ollut muistanut laittaa kahvinpuruja ja kohteliaisuudesta

join pelkkää kuumaa vettä, kun ei mummeli huomannut

unohdustaan ja joi itsekkin sitä keittimen läpi mennyttä

vettä.

Tämä on hauska. Oli siis osannut veden keittää. Jotain muistia kuitenkin.

Tästä keitetystä vedestä tuli mieleen kun pienenä kävin kylässä äidin kanssa

Aikuiset joi tietysti kahvia mutta minä en juonut ja emäntä kysyi että otatko kuumaa vettä, ja sillä tarkoitettiin sitä että kuumaan veteen sekoitettiin vaikka marjamehua tai teepussi. (meilläpäin muuten sanottiin ruisleipä-palasta kakuksi, "otatkos kakkua?" "söen vuan yhen kakkupalan)

Noh, kerran taas kysyttiin, että otatkos sitten kuumoo vettä. Arvelin saavani kuumaa mehua tai teetä mutta emäntä kaatoikin kuppiini tosiaan vain pelkkää kuumaa vettä.

Pistin siihen hieman sokeria, kun emäntä tarjosi. Ja join se sokeriveden kohteliaasti.

Enempää ei mahtunut mahaan, kiitos kovasti.

 

Sen jälkeen rupesin aina kylässä pyytämään ihan vain lasillisen kylmää vettä, jota hämmästeltiin kovasti.

Tämä 70-luvun alussa maaseudulla.

Tuohon sokeriveteen olisi pitänyt laittaa loraus maitoa. Se oli 60- ja 70-luvuilla yleinen päiväkahvijuoma lapsilla etenkin maaseudulla.

Se oli "hopeateetä", ja kyllä sitä juotiin kaupungissakin 70-80 - luvulla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naapurin muistisairas mummeli kutsui minut kahville.

Ei sitten ollut muistanut laittaa kahvinpuruja ja kohteliaisuudesta

join pelkkää kuumaa vettä, kun ei mummeli huomannut

unohdustaan ja joi itsekkin sitä keittimen läpi mennyttä

vettä.

Tämä on hauska. Oli siis osannut veden keittää. Jotain muistia kuitenkin.

Tästä keitetystä vedestä tuli mieleen kun pienenä kävin kylässä äidin kanssa

Aikuiset joi tietysti kahvia mutta minä en juonut ja emäntä kysyi että otatko kuumaa vettä, ja sillä tarkoitettiin sitä että kuumaan veteen sekoitettiin vaikka marjamehua tai teepussi. (meilläpäin muuten sanottiin ruisleipä-palasta kakuksi, "otatkos kakkua?" "söen vuan yhen kakkupalan)

Noh, kerran taas kysyttiin, että otatkos sitten kuumoo vettä. Arvelin saavani kuumaa mehua tai teetä mutta emäntä kaatoikin kuppiini tosiaan vain pelkkää kuumaa vettä.

Pistin siihen hieman sokeria, kun emäntä tarjosi. Ja join se sokeriveden kohteliaasti.

Enempää ei mahtunut mahaan, kiitos kovasti.

 

Sen jälkeen rupesin aina kylässä pyytämään ihan vain lasillisen kylmää vettä, jota hämmästeltiin kovasti.

Tämä 70-luvun alussa maaseudulla.

Tuohon sokeriveteen olisi pitänyt laittaa loraus maitoa. Se oli 60- ja 70-luvuilla yleinen päiväkahvijuoma lapsilla etenkin maaseudulla.

Se oli "hopeateetä", ja kyllä sitä juotiin kaupungissakin 70-80 - luvulla. 

Toinen versio "hopeateestä" oli ihan vaan tavallinen tee (uutettu siis vaikka teepussi kuumaan veteen) johon loraus maitoa.

Vierailija kirjoitti:

Karjalanpaisti,lihakeitto yms. Missä nitjakeläski lihaa.

Uunilohi jossa ruotoja.

Ruotoja. Kalassa? Montako terapiakäyntiä tarvitsit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Karjalanpaisti,lihakeitto yms. Missä nitjakeläski lihaa.

Uunilohi jossa ruotoja.

Ruotoja. Kalassa? Montako terapiakäyntiä tarvitsit?

Kala pitäisi käytännössä syödä käsin, jotta ne ruodot saisi järkevästi siivottua samalla. Sottaista puuhaa.

Läskisoosi. Lapsena meillä ei ollut läskisoosia, mutta olin usein parhaan kaverin luona kylässä ja miellä oli tapana syödä toistemme luona.

Se läskisoosi, ihan kamalaa....

Isän äidin kuivat pullat.

Vierailija kirjoitti:

Voileipäkakku graavilohesta. En voi sietää raa-an kalan makua & hajua.

Lämminsavulohesta se on parempi.

Veljen alkoholistinaisystävän kämpillä joskus yli 20 vuotta sitten join hänen tekemää oudon vihreää kiljunlitkua. Että osasi olla lievästi sanottuna pahaa. Sitä pientä mukillista sai irvistellä varmaan kolme varttia. Toista mukillista ei tarvinnut ottaa.

Sitten myöhemmin kun tuo nainen suuttui minulle jostain mitättömästä pikkuasiasta, niin hän "uhkaili" minua: "Sä et saa kiljua." Niin kuin se olisi ollut minulta jotenkin pois. Juu, ei tarvinut sitä kauhistuttavaa kiljunlitkua saadakaan. Tuohon aikaan olin itsekin viinaan menevä ja pidin enemmän omasta rauhasta ja omista juomista. 

Mälli joka maistui niin oksettavalle että yöks.

Vierailija kirjoitti:

Söin elämäni ensimmäisen ja viimeisen kerran sushia, kun mies toi kerran kotiin jonkun sellaisen pienen lajitelman. Ne kasvistäytteiset pallerot vielä jotenkin pysty syömään, mut sellasta kalajuttua en pystynyt nielemään. Muutenkin inhoan kalaa, yäk.

Sushi on yli arvostettua paskaa! pääosin syöt riisiä uitettuna soijakastikkeessa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naapurin muistisairas mummeli kutsui minut kahville.

Ei sitten ollut muistanut laittaa kahvinpuruja ja kohteliaisuudesta

join pelkkää kuumaa vettä, kun ei mummeli huomannut

unohdustaan ja joi itsekkin sitä keittimen läpi mennyttä

vettä.

Tämä on hauska. Oli siis osannut veden keittää. Jotain muistia kuitenkin.

Tästä keitetystä vedestä tuli mieleen kun pienenä kävin kylässä äidin kanssa

Aikuiset joi tietysti kahvia mutta minä en juonut ja emäntä kysyi että otatko kuumaa vettä, ja sillä tarkoitettiin sitä että kuumaan veteen sekoitettiin vaikka marjamehua tai teepussi. (meilläpäin muuten sanottiin ruisleipä-palasta kakuksi, "otatkos kakkua?" "söen vuan yhen kakkupalan)

Noh, kerran taas kysyttiin, että otatkos sitten kuumoo vettä. Arvelin saavani kuumaa mehua tai teetä mutta emäntä kaatoikin kuppiini tosiaan vain pelkkää kuumaa vettä.

Pistin siihen hieman sokeria, kun emäntä tarjosi. Ja join se sokeriveden kohteliaasti.

Enempää ei mahtunut mahaan, kiitos kovasti.

 

Sen jälkeen rupesin aina kylässä pyytämään ihan vain lasillisen kylmää vettä, jota hämmästeltiin kovasti.

Tämä 70-luvun alussa maaseudulla.

Tuohon sokeriveteen olisi pitänyt laittaa loraus maitoa. Se oli 60- ja 70-luvuilla yleinen päiväkahvijuoma lapsilla etenkin maaseudulla.

Se oli "hopeateetä", ja kyllä sitä juotiin kaupungissakin 70-80 - luvulla. 

Toinen versio "hopeateestä" oli ihan vaan tavallinen tee (uutettu siis vaikka teepussi kuumaan veteen) johon loraus maitoa.

Hopeateen juju on siinä, että siinä ei ole teetä ollenkaan. Sinun versiosi on pelkkä tee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etanoita. Hyi. Toiste on kyllä syö.

Tää on aika paha.

Voisin kuvitella, että simpukat menee samaan kastiin, eli ei tosiaan syömiseen.

Etanat kuumana homejuuston ja valkosipulin kera on erittäin hyviä!