Hirveintä, mitä olet syönyt tai juonut kohteliaisuudesta?

En syö kohteliaisuudesta mitään. Syön vaan  mitä haluan syödä. Seisovassa pöydässä otan mitä haluan, ja jos tarjoillaan kieltäydyn ottamasta  sitä mistä en tykkää, tai jos annostellaan suoraan lautaselle, jätän sen syömättä. Voi sanoa kohteliaasti että en syö  rapuja. Pitää sanoa ja avata suunsa, ei se ole epäkohteliasta. Ethän osta kaupastaan sitä mistä et tykkää.

Epäkohteliasta on se  oksentaa pöydässä tai juosta vessaan tyhjentämään suunsa tai taskunsa. 

Muutaman kerran olen silkasta kohteliaisuudesta juonut kahvia ja vieläpä ilman sokeria. Ällöttävää ja mieleenpainuvaa. Nyttemmin varmaan jo kieltäytyisin, koska kofeiinista tulee hyvin äkkiä sellainen pa*kahätä että voi tulla kiire pöntölle.

Alkoholia.

Kalakeittoa jossa kalat olivat kokonaisia silmineen päivineen. 

Vierailija kirjoitti:

En syö kohteliaisuudesta mitään. Syön vaan  mitä haluan syödä. Seisovassa pöydässä otan mitä haluan, ja jos tarjoillaan kieltäydyn ottamasta  sitä mistä en tykkää, tai jos annostellaan suoraan lautaselle, jätän sen syömättä. Voi sanoa kohteliaasti että en syö  rapuja. Pitää sanoa ja avata suunsa, ei se ole epäkohteliasta. Ethän osta kaupastaan sitä mistä et tykkää.

Epäkohteliasta on se  oksentaa pöydässä tai juosta vessaan tyhjentämään suunsa tai taskunsa. 

On se tökeröä mennä juhliin ja sanoa ei kitos en halua voileipäkakkua,ei kiitos en halua myöskään mokkapalaa enkä ota kahviakaan kiitos ja sitten istua lipittämässä vettä.

Sushit kaverin tupareissa. Levää, kylmää riisiä ja tulista kastiketta. Yhden sain nieltyä.

Kyllä se on Osteri. Oli upea tilaisuus, vähän vaikea luistaa siitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En syö kohteliaisuudesta mitään. Syön vaan  mitä haluan syödä. Seisovassa pöydässä otan mitä haluan, ja jos tarjoillaan kieltäydyn ottamasta  sitä mistä en tykkää, tai jos annostellaan suoraan lautaselle, jätän sen syömättä. Voi sanoa kohteliaasti että en syö  rapuja. Pitää sanoa ja avata suunsa, ei se ole epäkohteliasta. Ethän osta kaupastaan sitä mistä et tykkää.

Epäkohteliasta on se  oksentaa pöydässä tai juosta vessaan tyhjentämään suunsa tai taskunsa. 

On se tökeröä mennä juhliin ja sanoa ei kitos en halua voileipäkakkua,ei kiitos en halua myöskään mokkapalaa enkä ota kahviakaan kiitos ja sitten istua lipittämässä vettä.

Mun mielestäni ei ole. Jokaisella on oikeus olla syömättä, jos ei maistu. Väkisin tyrkyttäminen on tökeröä, jos vieras ei syö, niin se ei syö. Meillä ainakin kysytään että otatko kahvia, teetä, vettä tai mehua ja jos ei ota, niin ei ota, kunnioitetaan sitä. Hienoa että hän tuli paikalle, ei hänen ole pakko syödä mitään. Itse olen allerginen kalalle ja jos kyläpaikassa tarjotaan ruokaa, joka on kalaa, niin sanon kohteliaasti että en voi sitä syödä, että leipä ja lasi jotain juotavaa riittää kyllä. Useimmat kyllä tietää, että kala ei mulle käy. 

Ei kaikki vaan pidä kaikesta ja se pitää ymmärtää, tai sitten on taustalla jotain lääketieteellisiäkin syitä. Mulla on suvussa keliakiaa, allergioita ja diabeetikkoja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En syö kohteliaisuudesta mitään. Syön vaan  mitä haluan syödä. Seisovassa pöydässä otan mitä haluan, ja jos tarjoillaan kieltäydyn ottamasta  sitä mistä en tykkää, tai jos annostellaan suoraan lautaselle, jätän sen syömättä. Voi sanoa kohteliaasti että en syö  rapuja. Pitää sanoa ja avata suunsa, ei se ole epäkohteliasta. Ethän osta kaupastaan sitä mistä et tykkää.

Epäkohteliasta on se  oksentaa pöydässä tai juosta vessaan tyhjentämään suunsa tai taskunsa. 

On se tökeröä mennä juhliin ja sanoa ei kitos en halua voileipäkakkua,ei kiitos en halua myöskään mokkapalaa enkä ota kahviakaan kiitos ja sitten istua lipittämässä vettä.

Sinä taas paisuttelet asiaa. Sun on parempi olla menemättä juhliin ollenkaan tuolla asenteella. Varmasti tiedät, viestiin johon vastasit, mitä tarkoitettiin. Lapsellinen purkautumisesi on tyypillinen  aivottomille.

Xtra kahvia.

Älkää ostako sitä. Aivan järkyttävää. Ei edes maistu kahville.

Vierailija kirjoitti:

Vanhentunutta voileipäkakkua poikaystävän isovanhemmilla, jotka jo aika seniilejä... hyvin pienen palan otin ja mummo ihmettelikin monta kertaa kuinka vähäruokainen olen. Omille isovanhemmille olisin ihan sanonut että hei tämä ei näytä ja tuoksu enää syötävältä mutta en kehdannut heille ja poikaystävä ei sanonut asiasta mitään vaikka otti itsekin ihan pikkuruisen palan sitä kakkua.

Huh, onneksi olen kasvissyöjä ja pystyin sillä verukkeella (loukkaamatta) kieltäytymään, kun miehen edesmennyt mummo tarjosi jotain lämpimässä säilytettyä karjalanpaistia. Oli jo lähemmän 90 silloin ja söivät ihan mitä sattuun (vaikka kävi kotihoito ja asiaan yritettiin puuttua, mutta kun ei 24/7 vahtia ollut), kun antoivat ruokien olla lämpimässä "säilytyksessä" vaikka niissä oli lihaa ja maitoa. 

Oma hirvein ruokakokemus on ala-asteelta kun kaverin mummo tarjosi kinkkukastiketta (en ollut vielä kasvissyöjä silloin) ja perunaa ja ei lämmittänyt kastiketta kunnolla ja se oli klimppistä ja kylmää ja muutenkin inhosin savukinkkua. Väkisin söin, vaikka neinasi nousta kurkkuun.

Myös homeista pullaa olen teininä exän mummolla tunkenut servettiin :D. Miten nämä liittyykin kaikki mummoihin.

Puoliraakoja papuja keitossa. Nainen , joka ne kokkasi oli juuri vähän selvinnyt jostain mielenterveysepisodista. En kehdannut häntä horjuttaa kertomalla tästä. En paljon nukkunut seuraavana yönä vatsanväänteissä.

Jotain chilin makuista energiajuomaa jossa kiinalaista kirjoitusta, mistä lie ystäväni oli sitä hankkinut  ei sitä missään Prismassa myydä. 

Ystävän koira oli pitänyt lopettaa ja sokissa tarjosi minullekin tölkin, en kehdannut kieltäytyä mutta syljin salaa  puskaan ja  myöhemmin tyhjensin koko tölkin sinne. Suuta  ja vatsaa poltti  ja sydän hakkasi loppupäivän sekä seuraavan yön.

Ystävä taas juo edelleen samaa "jumalten juomaa". Ja siis ihan umpisuomalainen henkilö.

Karmein ruoka on osterit. Ensimmäinen ja viimeinen kerta tuli syötyä. 
Oli elävä, kun ripottelin suolaa ja pirskotin sitruunaa päälle. Jotenkin sain sen nieltyä alas. Kammottava limanuljaska, kaikenmaailman jätevesissä kasvatettu. Tämä tapahtui Pariisissa vuosia sitten, oli kutsu ravintolaillalliselle. 

Karmein juoma on kaikki vaaleapaahtoiset kahvit, kuningattarena Juhla Kak- ei kun Mokka. Yksi kuppi alas, seuraavana päivänä mahaa kiertää kuin siellä pyörisi tuulimylly. 

Saituri tätini keittämää perunakeittoa, joka oli keitetty niin, että perunanpalat olivat vasta alkaneet pehmentyä. Pahinta oli raaan perunan karvas-kitkerä keitinliemi. Suuri ruoan ystävä, veljeni kuiskasi: "Kyllon pahaa ruokaa!"

Markka-aikaan täti säästi 2-9 penniä tässä operaatiossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perjaatteessa kaikki äitini tekemä. Äiti maistelee keitoksiaan koko ajan samalla lusikalla ja maistettu ruoka palautuu suusta lusikkaan, josta se kopistetaan kattilan reunaan ja takaisin kattilaan jota taas hämmennetään sillä samaisella lusikalla.

Mikä helvetin PERJAATTEESSA?

Perjaatteessa radiokin on rarjo. 

Pienen lihapasteijan minulle tärkeän nuoren juhlissa kerran ja vierailulla kerran. 

Kasvissyöjänä vain suljin asian mielestäni, koska en halunut loukata tarjoajaa. En ole julistanut kasvissuuntautumistani ja nämä tarjoajat eivät tienneet siitä.

Maitoallergiasta on pakko kertoa, koska maitoproteiinin välttäminen ei yleensä ärsytä ketään.

En muista että kohteliaisuudesta olisi mitään hirveää ollut pakko syödä. Mutta munuaisia joskus söin nälkääni. Kun sellaisen annoksen vahingossa ulkomailla itse tilasin eteeni. Eikä ollut aikaa ronklata muutakaan. 

Maistui kuuselle ja oksennukselle. Ja tuoksui myös. Ehkä väärin tehty, tai sitten en vain ymmärtänyt makunystyröineni tuota herkkua.

Pottumuusi oli ihan jees. 

Anoppi rakastaa juhlamokkaa ja aina siellä käydessä mokittaa. Katsoo ihmeissään, että etkö pidä minun kahvistani? En voi sanoa, että kuravettähän tuo on, kaadan vaan reilusti kermaa sekaan ja huitaisen kerralla alas.

Anopista se on parasta, mitä voi tarjota. Huh.

Anoppi oli tehnyt täytekakun sen kunniaksi että tultiin lomalle lasten kanssa mummolaan.  Kostuttanut kakun tilkalla alkoholia.  Onkohan sitä tullut liikaa, kysyi hän. En kehdannut kertoa, että tästähän tulee känniin!   Kakut kakkuina ja ryypyt lasista, lapset ei kakkua maistaneet kuin kerran!