Hirveintä, mitä olet syönyt tai juonut kohteliaisuudesta?

Vierailija kirjoitti:

En muista että kohteliaisuudesta olisi mitään hirveää ollut pakko syödä. Mutta munuaisia joskus söin nälkääni. Kun sellaisen annoksen vahingossa ulkomailla itse tilasin eteeni. Eikä ollut aikaa ronklata muutakaan. 

 

Maistui kuuselle ja oksennukselle. Ja tuoksui myös. Ehkä väärin tehty, tai sitten en vain ymmärtänyt makunystyröineni tuota herkkua.

 

Pottumuusi oli ihan jees. 

Munuaiset maistuu kuselle jos niitä ei keitä oikein. Pitää moneen kertaan keitellä

Kun kerran haistaa mille se munuaisen keittäminen haisee, niin ei niitä enää sen jälkeen pysty syömään. En minä ainakaan.

Vierailija kirjoitti:

Anoppi oli tehnyt täytekakun sen kunniaksi että tultiin lomalle lasten kanssa mummolaan.  Kostuttanut kakun tilkalla alkoholia.  Onkohan sitä tullut liikaa, kysyi hän. En kehdannut kertoa, että tästähän tulee känniin!   Kakut kakkuina ja ryypyt lasista, lapset ei kakkua maistaneet kuin kerran!

Mummalta oikein hyvä idea. Olipa kerrankin pohjalaiset juhlat eloisat. Itä-Suomessa hautajaisetkin on eloisammat kuin pohjalaiset häät. Siellä kun nuppineula putoaa, niin kaikki sitä kattoo, notta skanraali ja käytösrike! T. Pohjalaismies

Sian mahalaukku. Olen syönyt naudan vastaavaa, ja se oli ihan ok, mutta tää sika… Koko suuontelo lehahti täyteen p*skanhajua, kun pisti  yhden palasen suuhun. Oli suoranainen ihme, että sain sen palasen nieltyä.

Suolatonta ruokaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En muista että kohteliaisuudesta olisi mitään hirveää ollut pakko syödä. Mutta munuaisia joskus söin nälkääni. Kun sellaisen annoksen vahingossa ulkomailla itse tilasin eteeni. Eikä ollut aikaa ronklata muutakaan. 

 

Maistui kuuselle ja oksennukselle. Ja tuoksui myös. Ehkä väärin tehty, tai sitten en vain ymmärtänyt makunystyröineni tuota herkkua.

 

Pottumuusi oli ihan jees. 

Munuaiset maistuu kuselle jos niitä ei keitä oikein. Pitää moneen kertaan keitellä

 

Kun kerran haistaa mille se munuaisen keittäminen haisee, niin ei niitä enää sen jälkeen pysty syömään. En minä ainakaan.

Niin. Tää lienee sellaisia eväitä joita muinoin syötiin, kun kaikki haluttiin käyttää hyväksi. Mutta eihän tuossa liene järkeä kun tarpeeksi keittelee, etteivät enää kuselle maistu, niin maistunevatko enää millekkään?

Maksa nyt esim on ihan hyvää. Jos näitä sisäelinjuttuja syö. Ja varmaan jossain makkaroissa yms menee jauhettuna tällaistakin materiaalia 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhentunutta voileipäkakkua poikaystävän isovanhemmilla, jotka jo aika seniilejä... hyvin pienen palan otin ja mummo ihmettelikin monta kertaa kuinka vähäruokainen olen. Omille isovanhemmille olisin ihan sanonut että hei tämä ei näytä ja tuoksu enää syötävältä mutta en kehdannut heille ja poikaystävä ei sanonut asiasta mitään vaikka otti itsekin ihan pikkuruisen palan sitä kakkua.

Huh, onneksi olen kasvissyöjä ja pystyin sillä verukkeella (loukkaamatta) kieltäytymään, kun miehen edesmennyt mummo tarjosi jotain lämpimässä säilytettyä karjalanpaistia. Oli jo lähemmän 90 silloin ja söivät ihan mitä sattuun (vaikka kävi kotihoito ja asiaan yritettiin puuttua, mutta kun ei 24/7 vahtia ollut), kun antoivat ruokien olla lämpimässä "säilytyksessä" vaikka niissä oli lihaa ja maitoa. 

 

Oma hirvein ruokakokemus on ala-asteelta kun kaverin mummo tarjosi kinkkukastiketta (en ollut vielä kasvissyöjä silloin) ja perunaa ja ei lämmittänyt kastiketta kunnolla ja se oli klimppistä ja kylmää ja muutenkin inhosin savukinkkua. Väkisin söin, vaikka neinasi nousta kurkkuun.

 

Myös homeista pullaa olen teininä exän mummolla tunkenut servettiin :D. Miten nämä liittyykin kaikki mummoihin.

Onneksi miehesi myös inhosi sinun mummosi huonoja ruokatarjoiluita, joissa oli mättä kalaa ja  homeisia  vihanneksia ja vesi otettu kuraojasta. 

Miksi et kertonut niistä vaan miehesi mummosta???? Miehesi oli niin fiksu ettei kertonut sinulle millasta ruokaa häneltä sai, ja ottikin susta eron heti. hienoa.

Vierailija kirjoitti:

Jotain chilin makuista energiajuomaa jossa kiinalaista kirjoitusta, mistä lie ystäväni oli sitä hankkinut  ei sitä missään Prismassa myydä. 

Ystävän koira oli pitänyt lopettaa ja sokissa tarjosi minullekin tölkin, en kehdannut kieltäytyä mutta syljin salaa  puskaan ja  myöhemmin tyhjensin koko tölkin sinne. Suuta  ja vatsaa poltti  ja sydän hakkasi loppupäivän sekä seuraavan yön.

Ystävä taas juo edelleen samaa "jumalten juomaa". Ja siis ihan umpisuomalainen henkilö.

Kaikkien kaverit tuntuvat tarjoavan pahaa juomaa, kun eläin on kuollut (kts. 1831 ja hevonen). 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keski-Eurooppalaiseen tapaan lautasella montaa lihalajia, reilusti hapankaalta ja perunaknöödeleitä tjsp. Isäntäväkeä nauratti. Sentään jälkkäri maistui, omenastruudeli.

Uteliaisuudesta kysyn että missä päin Keski-Eurooppaa on tällainen lihantarjoilutapa? Kolmattakymmenettä vuotta täällä pyörin.

No vaikkapa Saksassa. Myös Liettuassa olen syönyt samantyyppistä mättöä.

Onhan noita paljon. Savustetuista ruoista ja äyriäisistä en pidä, mutta yritän kohteliaasti maistaa jossain juhlissa. Pitää kyllä olla kyytipoikaa, että uppoavat. No katkaravut ok. Ja sitten oli joku härkismakaronilaatikko. Hyi helvetti. Hymyillen söin, onneksi oli hirveä nälkä. Itse teen paljonkin ruokaa erilaisista pavuista. Oikeat mausteet ja lisukkeet, niin nam. Ja lopuksi, kotipizzan poropizza. Salaa heitin roskiin. Missäköhän se poro oli? Taisi jäädä Lappiin.

Mustamakkara, leipäjuusto ja kaikki velliruuat. 

80-luvulla asuin vuoden serkkujen luona, serkut teki pari kertaa viikossa aina sieniruokia. Osa oli ihan jees, osa ei. 

Viipaloituja sieniä ruskeassa kastikkeessa, sitä oli usein. 

Saituri-tätini (kerroin hänestä jo aikaisemmin) syötti lättyjä ja kai vuosia kellarissa ollutta omenahilloa, josta oli kuorinut homeen pois. Oksensin ja  ripuloin koko seuraavan yön, vesikään ei pysynyt sisällä, kuume reippaasti  yli 40. Onneksi olin nuori ja vahva ja selvisin ruokamyrkytyksestä hengissä. Tipalla oli,. Seuraavana aamuna hirveään janoon aloin saada pysymään sisällä lusikallisia vettä. Hullu oli tuo saituri!

Mitään fear factoreita ei ole onneksi missään tarjottu, mutta niin kuin joku muukin aikaisemmin sanoi, pahaa kahvia on tullut juotua kerran jos toisenkin, kun sitä on aina tarjolla. Ja kun kuitenkin läheiset ja tuttavat tietävät, että olen kahvinjuoja, niin paha olisi kieltäytyäkään.

Lisäksi on toki tullut syötyä erinäisiä ton-ton-ton-viritelmiä tai sellaisia ruokia, jotka eivät niin omaan makuun ole. Ehkä erikoisin näky tuli vastaan teininä Monacossa, kun olin kutsuttuna ravintolaan ja lautasella eteen tuli kani sellaisessa formaatissa, että sen vielä tunnisti kaniksi.

Vanha opiskelukaveri oli ostanut jotain 20-vuotiasta, helkkarin kallista viskiä jälleennäkemisen kunniaksi. Varmaan oli ihan laatutavaraa, mutta inhoan viskin makua. Pakko oli kuitenkin nieleskellä kohteliasuudesta lasillinen, kun toinen oli nähnyt vaivaa ja käyttänyt rahaa.

Kala-läskikukko ja Kappiinaa päälle HYI SAA...! Savolaisehen makuhun...voe hyväisä kuitennii...

Tiukkaa viinaa sisältävät snapsit ja shotit. En halua juoda sellaisia ja ne maistuu hirveälle. Olen kuitenkin elämässäni joutunut tilanteisiin joissa on lähes pakotettu, nuorempana varsinkin. Joku törppö on vieressä vahtinut että lasi tyhjenee ja jos ei niin siitä on alettu möykätä. Todella epämiellyttävää ja moukkamaista käytöstä. Kukaan ihminen ei ole minkään valtakunnan ilonpilaaja jos ei halua juoda. 

Kaalikääryleet

Jotai voileipäkakkua,siis leipä joka muka kakku, hyi STN.

Sienikeitto. Hyi helvetti...

Läskirullaa. Liharulla, jossa hirveä määrä läskiä.