Hirveintä, mitä olet syönyt tai juonut kohteliaisuudesta?

Vierailija kirjoitti:

Opiskeluaikoina kaveri oli tehnyt punajuuriviiniä, esitteli sitä ylpeänä ja kertoi eri vaiheista. En ole nirso, mutta punajuuri kaikessa muodoissaan on ehdoton inhokkini.

myös kerran. Pahaa !

Äitini teki myös kerran, pahaa oli, vaikka punajuurta syönkin !

Durianjäätelö illallisella Vietnamissa. Jäi trauma jo maistamisesta.

Sipulimaito! Teininä kaverilla yökylässä ja nousi kuume, kaverin äiti teki sipulimaidon  lääkkeeksi.

Klimppikeitto

Olimme erään porukan kanssa Etelä-Venäjällä jääkiekkokaupunki Ufan lählstöllä erittäin ison maatilan vieraana. Meitä kohdeltiin varsin vieraanvaraisesti, näytettiin mm. tuhannen hevosen lauma ja ajoivat vuoksemme muutamat laukkalähdötkin heidän omalla laukkaradalla.

Kun tuli ruokailun aika laitettiin siellä pitopöytä parhaimmilleen ja ruoka oli maistuvaa.

Juoma vaihtoehtoina oli ainoastaan kumissi (tamman maidosta valmistettu hapan juoma) ja votka.

Kumissia ei pystynyt kuin vähän maistamaan, sitten siirryin kirkkaampaan vaihtoehtoon :)

Kaverin luona jouduin syömään jo kaksi kertaa keitettyjä perunoita jotka olivat ihan kovia ja oudon makuisia ja lisänä jänis kastiketta ja jänikseen oli jäänyt hauleja jotka piti sylkeä pois.

Ruokalaji jäi arvoitukseksi, mutta maku oli omaan suuhun sopimaton, paikka Israel Negevin autiomaa ja beduiinien teltta. Kahvi sen sijaa jota tarjottiin oli oikein hyvää…

Vierailija kirjoitti:

Yksi tuttavani paistaa aina kuutamolla ihan kaikki mitä uuniin laittaa.

Syö siinä sitten puoliraakaa tonnikalapiirakkaa... Hyi =/

Kuutamolla??

Höyrytettyä, suolatonta haukea. Oli kuulemma niin hyvää ja terveellistä. Maistui ihan mullalle.

kerran tilasimme sillilautasen iltapalaksi Tukholman hotellissa, odottelu kesti aika kauan ja vitsilimme et ne vasta onkii niitä. No eteemme tuotiinn valtava keko silliä lautasella ja pari perunaa. Jäi se iltpala syömättä ja en edelleenkään nauti sillin mausta enkä hajusta. Karmeeta. Toinen on maksamakkara, joidenkin herkku mut mun antiruoka. Nuorena en kehdannut mieheni tädille sanoa et ei mene alas. Sen pistin varovasti kukkaruukkuun selkäni takana. Moista makkaaraa en vieläkään syö.

Kammottava makuyhdistelmä oli lakritsi-sitruunajäätelö. Ihan kamalaa lapesnlapsi toi mule kun ei itse eykänny, muttei mummikaan. Outo makuyhdistelma. Floppi,  Kerran tuttavamme luona isäntä tarjosi tönkkösuolattuja muikkuja. Eka kerta ja taatusti viimenen.Muikut tulee vieläkin pensaikkoon vaikka voissa paistaisi.

karjalan neito kirjoitti:

Kammottava makuyhdistelmä oli lakritsi-sitruunajäätelö. Ihan kamalaa lapesnlapsi toi mule kun ei itse eykänny, muttei mummikaan. Outo makuyhdistelma. Floppi,  Kerran tuttavamme luona isäntä tarjosi tönkkösuolattuja muikkuja. Eka kerta ja taatusti viimenen.Muikut tulee vieläkin pensaikkoon vaikka voissa paistaisi.

Mitä?

Äyriäispasta. Hyh.

Näitä en syö koskaan,

Maksa

Munuaiset

Silli

Silakka

Muikku

Makkara

Mykykeitto

Hyönteiset

Kieli

Kamara

Sen sijaan liha, jauheliha, lohi maistuu. Nams.

Pienenä muistan kun oltiin veljen kanssa ilman vanhempia sedän ja vaimonsa luona kylässä(asui vanhempien naapurissa). He söivät ruokaa ja ahmatti pikkuveljeni halusi myös sitä. Sai lautasellisen, söi siitä ihan vähän ja sitten alkoi vinkua, ettei halua enää. Joten minun käskettiin syödä ruoka, vaikken halunnut. Se oli jotain kastiketta, vihertävänruskeaa, koostumus ihmeellinen ja siinä oli klimppejä. Kai lihan tapaista. Se oli aivan järkyttävän pahaa kun maistoin. Eläessäni en ole sen jälkeen niin pahaa ruokaa syönyt ja kyynelsilmin sen sitten jouduin syömään. No, ohi aiheen, ei kohteliaisuudesta, mutta pakosta. Kiitos veli.

Toinen oli muutama vuosi sitten. En syö makeaa, alkaa oksettaa. Töihin parikseni tuli työkokeilija, joka oli kur.di ja hän eräs päivä toi minulle jonkun järjettömän makean tekemänsä tur.kk.ilaisen leivoksen, jossa oli voimakas ruusuveden maku. En sitten kehdannut kieltäytyä, jälkkäriksi söin pari haukkausta ja valehtelin, että nyt olen liian täynnä ja vien loput kotiin. Kotona heitin sen roskiin.

Sinihomejuusto-parsakaalipiirakkaa, joka oli vielä sulatettu mikrossa ja oli vetinen ja jäi kitalakeen jumiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opiskeluaikoina kaveri oli tehnyt punajuuriviiniä, esitteli sitä ylpeänä ja kertoi eri vaiheista. En ole nirso, mutta punajuuri kaikessa muodoissaan on ehdoton inhokkini.

Tämä kuulostaa kauniisti sanottuna niin hirve.. eksoottiselta, että joutuisin itsekin kieltäytymään. varmaan aika terveellistä mutta kuulostaa yhtä kiehtovalta kuin suolakurkkuviini. öh!

Olikohan kyseessä tämä klassikko: https://www.kotikokki.net/reseptit/nayta/20652/Punajuurisherry/

Ei ole terveellistä millaan tavoin, sisältää paljon sokeria ja alkoholia. Kumma luulo, että kaikki kasviksista tehty olisi jotenkin terveellistä. Mutta jo pitää makeasta viinistä eikä ole mitään punajuurta vastaan, niin tuo on ihan hyvää kyllä. Eihän siihen punajuuresta tule oikeastaan kuin väri. 

Sinulle tulee suolakurkut mieleen varmaan siitä, että ajattelet etikkasäilykkeitä, mutta tuohon käytetään siis tuoreita punajuuria, mikä on ihan eri asia kuin joku suolakurkku. Lähempänä tuore punajuuri maultaan rusinaa on kuin suolakurkkua.

Viisi vuotta sitten olin Dolomiiteilla talvella patikoimassa ja vastaan tuli tosi mukava pariskunta, jonka kanssa juttelimme. He olivat alkamassa syömään eväitään ja tarjosivat minulle "glögiä" termarista. Ilmeisesti sinne termariin oli jäänyt puolet kahvia, koska se maistui kahvin ja glögin sekoitukselle. He itse eivät tuntuneet näkevän mitään häikkää maussa. Yritin juoda kupillisen, koska en vain kehdannut kaataa sitä juomaa hankeen. En enää ikinä suostu juomaan mitään, mitä joku tarjoaa.

Turkissa on tapana, että jos matkallaan on esim. jollain päiväretkellä ja mukana on turkkilaisia, niin ne ovat koko ajan tunkemassa omia eväitään muille. Ihan hirveää, kun likaisilla käsillään murtavat jotain leipää/rinkeliä ja työntävät sitä sulle syötäväksi. Hyvää hyvyyttään toki tekevät, mutta se on niin epähygieenistä. Yleensä laitan sen rinkelin palan taskuun tai laukkuun ja heitän menemään sopivan paikan tullen. Kerran joku oli kerännyt likaiseen, känsäiseen käteensä karhunvatukoita ja tarjoili niitä kaikille.

Sitkeä ja kumimainen lehmän utare. Aasiassa.

Hieman "koiraantunutta" maitoa sukulaisperheen luona vieraillessa!  : (

Syvä osanottoni, minun inhokkiruokiani ovat maksalaatikko ja tilliliha kouluajoilta, nyt aikuisena ja itsellisenä saa itse onneksi laittaa lempiruokiani, hyvää kevään odotusta kaikille, kohta on laskiainen, ihanat laskiaispullat ja itsetehty hernekeitto, NAM!