Hirveintä, mitä olet syönyt tai juonut kohteliaisuudesta?

Macha teetä. Sitä tarjottiin Japanissa ollessani enkä kehdannut kieltäytyä.

Aikuinen, masennusta sairastava tyttäreni halusi tarjota minulle syntymäpäivälounaan kotonaan. Tarjolla oli ohut, kivikova, reunoista palanut pitsalätty jonka päälle oli lätkitty ketsuppia, tonnikalaa ja oliiveja. En pidä oliiveista ja hampaat oli hajota, mutta söin 2 isoa palaa koska en halunnut loukata lastani. Ruokajuomana oli kaakaota ja jälkiruuaksi suklaajäätelöä. Melko erikoinen 50vuotis ateria :D

Lampaansilmäkeittoa beduiiniteltassa Lähi-Idässä. Ihan totta. Ruoka katsoi minua...

Sahti.

Porvoossa kalan sisälmyksistä tehtyä keittoa.

Sellaisen paistetun pekonirullan. En tiedä tai muista mitä siellä oli sisällä, mutta muistan sen pekonin maun ja sen, miten sitä rasvaa tursusi niin, että koko suu täyttyi sulasta rasvasta ja nieleminen oli vaikeaa. Vieläkin alkaa oksettaa kun ajattelen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei nyt hirveintä,  mutta: esikoista odottaessa eksyin miehen kanssa Rovanimelle ja siihen Lordin omistamaan ravintolaan. Otin hampurilaisen ja pihvi olikin ihan punainen, hirvitti vähän vauvan takia mutta söin kun oli maksettu. Ja oli nälkä. Hyvää se kyllä oli !

Kunhan ei ollut kanaburger, niin kaikki on hyvin. Naudanlihapihvin kuuluu ollakin vähän punainen keskeltä.

Ok jos oli kokolihaa, mutta jauhelihapihvi saisi olla kypsä. Muuten sisään jauhetut pöpöt voi alkaa jylläämään.

Ihra leivän päällä Keski-Euroopassa. Otin ihan vähän.

Toinen on ihan kotimaassa saatu herkkusienikastike. Kuka voi tykätä limalötköistä? Oikeastaan mikä vaan sieni, joka on valmistettu noin.

Jotkut merileväpuikot, joita myös maistoin Japanintuliaisista kauan sitten.

Mauttomat kalat kuten seiti.

https://cdn.s-cloud.fi/v1/h480w320/product/ean/7340011494935_kuva1.jpg

Haisee ja maistuu tunkkaselle kellarihomeelle.

Papan kanssa hiihdettiin pienenä papan siskojen luokse, jotka tarjosivat vähän likaisista laseista mehua sekä sylttyä, jota en ollut koskaan ennen maistanut ja oli työn takana saada muutama pala alas, vaikka normaalisti olen aikamoinen syömäri. Oli jotenkin pelottava vierailu muutenkin, istuttiin hiljaa siskon kanssa pöydässä ja juotiin sitä mehua. Olivat jollain tavalla lapsen mielestä vähän erikoisia ne isotädit, ja kun papankaan kanssa oli harvoin kaksin, niin kai se oli se koko tilanne jotenkin jännittävä.

Vadelmakakku työkaverin läksiäisissä. Vadelmat oli supermatoisia ja niitä matoja kiemurteli kakun päällä kymmeniä. En tajua kuinka kehtasi tarjota sitä. Otin niin pienen palan kuin kehtasin ja työnsin vadelmat sivuun. Peitin keon servietillä. Muut kehuivat kakkua runsassanaisesti. Itseä yökötti jokainen suupala. 

Vierailija kirjoitti:

 Meillä asui pari kuukautta korealainen nuori nainen. No, eräänä päivänä hän lupasi laittaa meille jotain perinteistä korealaista ruokaa ja mehän ilahduimme. Hän teki keittoa, joka näytti siltä, että se olisi otettu metsässä olevasta lätäköstä ja maistui samalta kuin näytti. Tyttäreni väitti, että ei voi syödä kun "vatsa on niin täynnä". Minä loin häneen murhanhimoisia silmäyksiä ja ryystin kohteliaisuudesta sen kammotuskeiton. Oli kuulema jotain sellaista keittoa, jota Koreassa tehdään yleensä synnyttäneille naisille.

Olisiko ollut eräänlaista merileväkeittoa? :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajatus kuvottaa vieläkin, vaikka vältyinkin syömästä tätä.

Vegaani ystävä oli ostanut juhliinsa leipomosta vegaanisen kakun ja hehkutti sitä etukäteen minulle. Kakku vaikuttikin herkulliselta eikä makuyhdistelmäkään ollut se perinteisin, joten kävin kurkkaamassa leipomon sivuilta millainen kakku oli kyseessä. Ainesosaluettelon ensimmäinen valmistuaine oli VEGAANINEN MARGARIINI. Sitä oli siis ylivoimaisesti eniten, prosentit perässä.

En tiedä mikä siinä kuvotti + kuvottaa edelleen, mutta ajatuskin tekee pahaa. Syön mielelläni voilla leivottuja tuotteita, myös sellaisia joissa voita on eniten. Voi tosin maistuu omaan suuhuni hyvältä, toisinkuin joku veg...*pidättelee yökkäysrefleksiä ajatellessaan mautonta löllöä*

Margariinihan on aina vegaanista 😂😂😂 ollaanpa sitä herkkiä

Ei ole, esim. Ingmariini ja vastaavat valmistetaan ihan voista ja öljystä.

En tajua miks pitää syödä väkisin jotain mistä ei pidä, kaikilla on oikeus omiin mieltymyksiin ja jos joku loukkaantuu kun et sen sörsseleitä syö niin voi voi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Margariinihan on aina vegaanista 😂😂😂 ollaanpa sitä herkkiä

Ei ole, esim. Ingmariini ja vastaavat valmistetaan ihan voista ja öljystä.

Ingmariini, Oivariini jne. eivät ole margariineja. Margariini on teollisesti kovetettua kasvisöljyä. Se ei tosin silti ole lähtökohtaisesti vegaanista, vaan margariinin valmistuksessa käytetään yleensä myös maitoa.

Vierailija kirjoitti:

Vermuttia. Vaikka yleensä olen sitä mieltä, ettei niin pahaa viinaa olekaan, mitä ei voisi juoda, vermutista pohjat jäivät lasiin.

.

Käydessäni joskus kauan sitten Saarenmaalla osallistuin kiertoajeluun Kuressaaressa eräässä neuvostotyyliin sisustetussa baarissa/kahviossa tarjoiltiin armenialaista brandya raakana. Onneksi sitä oli vain vähän. Koskaan en ole juonutmitään yhtä pahaa. Sen jälkeen tarjoiltiin kahvia. Sen makuu oli ihan OK

Olin Italiassa ystäväni luona, ja hänen siskonsa oli laittanut koko perheelle ruokaa. Ruokana oli mereneläväpastaa, jossa oli mm. kokonaisia pieniä mustekaloja. Piilotin ne mustekalat pastan alle ja väitin, että maha oli jo täynnä. Hävetti kyllä, kun ruoka oli tehty erikseen minun kunniakseni, mutta en kyllä olisi saanut sellaista mustekalaa alas. :(

ei tuu pahoja ruokia heti mieleen mutta nuolaisin aikanaan järkyttävän makuista

alapäätä. Ihan kuin joku hiekka ja oksennus yhdistettynä.

Kaikkea sitä pitääki kiimoissaan tehä!

Voileipäkakku, en voi sietää.

Vierailija kirjoitti:

Vasikanaivojen siivuja. Tilasin Itävallassa vahingossa kun en ymmärtänyt saksaa. Nyt tiedän - ei ikinä enää käy vastaavaa virhettä. Toinen kerta oli kun nuorena kihlajaisissamme sulhasen kotona tarjottiin kieltä. Sitä sitten nuorikkona kakeltelin, kun en kehdannut vastaakaan laittaa.

Esittivät kovastikin kulttuuriperhettä, mutta myöhemmin selvisi että aikamoisia nousukkaita ainoastaan. Annas olla, kun siitä vanhenin en enää lähtenyt noihin pikkusormi pystyssä näytelmiin.

Ylpeilet siis sillä, ettet koskaan kasvanut ja kypsynyt ihmisenä?  Säälittävää.

Hupaisaa toisaalta se, että ylenkatsot ko väkeä, mutta itse kuitenkin olet semmoinen nousukas, että kävit niin kauan vierailuilla, kunnes huomasit, etteivät he olleetkaan kulttuuriväkeä.

Olet kuin huono vitsi.