Minun äitini hylkäsi isäni, kun isä sairastui. Olin vuosia vihainen, nyt se on minusta oikein tehty.

Vierailija kirjoitti:

Minusta perheiden kuuluisi hoitaa jäseniään enemmän. Hullua, että joku ventovieras tulee ja hoitaa (yleensä kiireesti ja rutiininomaisesti, jollei vallan töykeästi)

Ymmärrän, että kaikista ei ole omaishoitajiksi. hermo ei kestä. Mutt hylätä ei saisi. Kamala ajatus, että halvaantuu ja perhe lähettää palvelutaloon.

Ei kaikilla talous kestä. Omaishoitajan korvaus on todella pieni. Jos toinen ei käy enää töissä (saa työkyvyttömyyseläkettä) ja toinen jää kotiin omaishoitajaksi, tulot romahtaa!

Vierailija kirjoitti:

Miten tämä eroaa siitä, että hyvin toimeentuleva viisikymppinen mies vaihtaa rupsahtaneen kotiäidin nuoreen ja kuumaan naiseen? Ei mitenkään.

Jokainen meistä tekee omat valintansa ihan itse.

Onhan se silloin sama tilanne, jos se nuori ja kuuma nainen on lähes kokonaan autettava petipotilas. Siinäpä mies sitten syöttää naista, auttaa vessa-asioissa ja pesuissa, pukee ja on vierellä lähes vuorokaudet ympäri. Omaa aikaa on kauppareissut, joista pitää kiirehtiä kotiin. Ihan sama asia.

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti ap:nkin jättää puoliso heti, kun ap. sairastuu vakavasti vai koskeeko tämä jättämisoikeus vain naisia?

Ei koske. Minä olen nainen (en ole ap), ja jos minä sairastuisin vakavasti ja parantumattomasti, toisin sanoen olisin täysin toisten autettavana, niin kyllä minä soisin miehelleni vapauden lähteä. Mitä minä siitä hyötyisin, että mies tuhlaisi elämänsä minun hoitamiseeni, eihän se minusta enää tervettä tekisi. Päin vastoin, saisin sairauden lisäksi vielä kantaa syyllisyyden siitäkin, että miehenkin elämä menee hukkaan.

Oliko isäsi siis täysin toisen avun varassa? Mistä hän sai kaljat jotka joi masennukkseensa?

Kakkahattutäti kirjoitti:

No jos sen terveen puolison pitää käydä töissä ja lapsia on, ja yöllä pitäisi nukkuakin, niin millä ajalla hän pystyy hoitamaan 24/7 vaikeasti vammautunutta puolisoa?

Tottakai laitos on oikea paikka, jos vamman luonne on sellainen, että ei pärjää kotona.

Näin. Ja voihan puolisoaan tai vaikka entistä puolisoaan käydä silti katsomassa ja huolehtia hänen asioistaan vaikka hän olisi laitoksessa.

Näin teki eräs tuntemani mies.

Hänen vaimonsa vuoteenomana ja laitoksessa. Mies huolehti mutta samalla jatkoi elämäänsä.

Hänellä oli uusi kumppani jonka lapsetkin hyväksyivät.

Uskon että olivat tämän sairastuneen vaimonsa kanssa sopineet asian.

Vierailija kirjoitti:

Sanomatta mitään onko oikein vai väärin mutta niin sitä lapset usein omaksuvat vanhempiensa asenteet.

Lapset myös kasvavat ja elämä opettaa. Ap kertoo olleensa vuosia vihainen äidilleen, kun äiti hylkäsi isän, mutta muuttaneensa myöhemmin mielipiteensä. Näin meillä ihmisillä on tapana tehdä. Mustan ja valkoisen lisäksi alkaa nähdä harmaan eri sävyjä, kun elämä koulii.

Vierailija kirjoitti:

Oliko isäsi siis täysin toisen avun varassa? Mistä hän sai kaljat jotka joi masennukkseensa?

Ap kertoi rollan avulla kulkemisesta. Rolla on rollaattori, ei pyörätuoli. Meillä entisestä työpaikasta palvelutalosta meni asukkaat sekö rollan kanssa että pyörätuolilla potkien tai avustajan kanssa lähikauppaan kaljan hakuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti ap:nkin jättää puoliso heti, kun ap. sairastuu vakavasti vai koskeeko tämä jättämisoikeus vain naisia?

Itse asiassa on moninkertaisesti yleisempää että mies jättää vakavasti sairastuneen vaimon kuin toisinpäin.

Ei ole, vaan juuri toisinpäin. Miehillä ei monesti ole ketään muuta kuin se vaimo, ja tästä syystä tekevät iha kaikkensa, ja täyttävät päivänsä vaimon hoidolla. Naisilla on laajempi sosiaalinen elämä, ja sieltä löytyy helposti uutta miestä vanhan tilalle.

Olet väärässä. Tästä on useita tutkimuksia ja kaikissa sama tulos: mies jättää sairaan vaimon todennäköisemmin kuin toisinpäin.

"Miehet jättävät todennäköisemmin pidempiaikaisesti sairastuneen puolisonsa.

https://www.is.fi/seksi-parisuhde/art-2000000755599.html"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kestetä elämässä alamäkiä. Isoisäni ja isäni ovat molemmat hoitaneet vaimonsa hautaan saakka. Itse aion pysyä myös rinnalla loppuun saakka, jos sellainen tilanne tulee eteen.

Anteeksi mutta kuulostaa vähän jotenkin pahaenteiseltä.

-" Minä kyllä hoidan sinut hautaan saakka."

Kuulostaa pahaenteiseltä, jos ei ole vielä tajunnut sitä, että kaikki ihmiset kuolevat joskus.

Joskus sitä kuolemaa voi jouduttaa. Onhan näistäkin esimerkkejä. Sitä kai tässä haettiin. Juoksisin kyllä karkuun ja lujaa, jos puolisoni lupaisi hoitaa minut hautaan saakka.

Vierailija kirjoitti:

Ei kestetä elämässä alamäkiä. Isoisäni ja isäni ovat molemmat hoitaneet vaimonsa hautaan saakka. Itse aion pysyä myös rinnalla loppuun saakka, jos sellainen tilanne tulee eteen.

Niin sinä ajattelet nyt, kun tilanne ei ole akuutti. Minun mummoni hoiti ukkia kotona 5 vuotta, kunnes voimat loppui. Tämä tapahtui siitäkin huolimatta, että saivat kotiin esim. suihkutusapua ja me lähisukulaiset hoidettiin kaupassa käynnit. Kun ukki muutti palvelukotiin, mummo sanoi kahden yön jälkeen, että hän on kuin uusi ihminen, kun on ensimmäistä kertaa 5 vuoteen saanut nukkua täydet yöt. Toki hän ei eronnut miehestään, mutta luovutti hoitovastuun muille.

Vierailija kirjoitti:

Miten tämä eroaa siitä, että hyvin toimeentuleva viisikymppinen mies vaihtaa rupsahtaneen kotiäidin nuoreen ja kuumaan naiseen? Ei mitenkään.

Jokainen meistä tekee omat valintansa ihan itse.

Se nuori nainen saakin sitten saman kohtalon mitä aloittajan tarinan äiti sai eli joutuu omaishoitajaksi ja joutuu pohtimaan olisiko soveliasta häipyä, kun elämä on itseltäkin loppumassa etuajassa toisen korkean iän ja siihen liittyvän sairastelun vuoksi.

Joten eihän nämä tosiaan paljon toisistaan poikkea.

Mahtaakohan aloittajan vanhemmillakin ollut iso ikäero...

Kovinkaan moni mies ei ole naistaan samassa tilanteessa jäänyt hoitamaan, mutta naistahan paheksutaan, jos nainen haluaakin parempaa elämää. Toki asenne on kääntymässä kyllä ja naisenkaan ei tarvitse enää olla se ala-arvoinen käskytettävä palvelijatar, joka elää katkeran marttyyrielämän passaamalla muita ja kitisemällä sisäänpäin, kun ei saa suutaan auki, eikä uskalla erota.

Tätä myötä vähenee myös isojen ikäerojen suhteet hyvinvointiyhteiskunnissa. Se kun ollut vain heikko-osaisten naisten juttu aina.

Tätini on masentunut, ennenaikoijaan vanhentunut alkoholisti jolla huonot välit lapsiinsa mutta  väliäkö tuolla, olihan hän kunnon vaimo joka  hoiti miehensä hautaan asti,  pesi persettä ja katetroi ja välillä otti nyrkistä. Perheen normaalielämä loppui siihen kun tämä nyt jo edesmennyt mies 20 vuotta sitten  hyppäsi laiturilta pää edellä ja vammautui, joutui pyörätuoliin ja myös persoona muuttui. Olivat kolmekymppinen pari jolla oli kolme pientä lasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oliko isäsi siis täysin toisen avun varassa? Mistä hän sai kaljat jotka joi masennukkseensa?

Ap kertoi rollan avulla kulkemisesta. Rolla on rollaattori, ei pyörätuoli. Meillä entisestä työpaikasta palvelutalosta meni asukkaat sekö rollan kanssa että pyörätuolilla potkien tai avustajan kanssa lähikauppaan kaljan hakuun.

Sillä ei oikeastaan edes ole väliä mikä se liikkumisen apuväline on onko se pyörätuoli tai rollaattori. Pyörätuolilla liikkuvat itseasiassa useammin ajaa itse autoakin kuin rollaattorilla liikkuvat. Mutta ehkä sitten aloittaja halusi antaa isästään avuttomamman kuvan kuin mitä tämä oikeasti oli.

Toivottavasti ap saa perinnöllisen sepelvaltimotaudin ja aivohalvauksen, ja apn mies jättää hänet. Varmasti ajattelee että oikein mies teki

Mikä se oli nyt nimeltään tämä missi  pyörätuolissa. Kati Hoover tai jotain. No kuitenkin, Katihan tapasi miehesä vasta kun oli jo  täysin liikuntakyvytön ja pyörätuolissa. Mies vielä ulkomaalainen, mutta muutti vaimonsa perässä suomeen :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noin sitä iänmyötä tulee lisää viisautta.

Ehkä isäsi ei ollutkaan aivan niin hyvä mies, että äitisi olisi suostunut uhraamaan loppuelämänsä hänen hoitamiseensa.

Monilla on pitkissä suhteissa omat katkeruutensa toista kohtaan, eikä rakkaus ihan tyhmän pyyteetön sovi olla edes naisen puolelta nykyään.

Itse mietin myös niin, että suurinta rakkautta on päästää toinen vapauteen, jos itse makaa vain sängyllä kuola suusta valuen. Tuohon hommaan on olemassa palkalliset hoitajat, jotka käyvät hoitamassa, eikä kenenkään tarvitse pilata elämäänsä täysin mistään mitään enää ymmärtävän ihmisen huolehtimiseen.

Vapauteen voi lähteä jo siinä vaiheessa kun ei vielä kuolaa, jos avioliitto ei ole hyvä.

Totta, niin voi. Mutta pitää myös muistaa, että aina ei se sairastunutkaan ole tyytyväinen potilas. Isästäni tuli hirviö, kun hän sairastui, paljoa ei hänellä ollut voimia tehdä, mutta pahaa jaksoi kyllä puhua ja vaatia, vaatia ja vaatia. Hänen lähellään oli hirveää olla.

Minä en olisi jäänyt, enkä jäänyt. Minulle ei puhuta niin, kuin hän puhui.

Tahtominen niin myötä- kuin vastamäessäkin.

Silloin, ja vasta silloin kun on hankalaa, punnitaan rakkaus. Rakkaus on tekoja <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti ap:nkin jättää puoliso heti, kun ap. sairastuu vakavasti vai koskeeko tämä jättämisoikeus vain naisia?

Itse asiassa on moninkertaisesti yleisempää että mies jättää vakavasti sairastuneen vaimon kuin toisinpäin.

Ei ole, vaan juuri toisinpäin. Miehillä ei monesti ole ketään muuta kuin se vaimo, ja tästä syystä tekevät iha kaikkensa, ja täyttävät päivänsä vaimon hoidolla. Naisilla on laajempi sosiaalinen elämä, ja sieltä löytyy helposti uutta miestä vanhan tilalle.

Kyllä tästä on jonkinsortin tutkimustakin olemassa että mies todella helpommin jättää sairastuneen vaimonsa kuin nainen miehensä.

Vierailija kirjoitti:

Niin. Se alkoholi masennuksen lääkkeenä muutenkin vaikeassa tilanteessa. 

Jättäisin minäkin.

Itsekin ajattelen, että tässä keississä ei taida olla ensisijaisesti kysymys vammautumisesta, vaan alkoholiongelmasta. Tietyt käyttäytymistavat ovat avioliiton ja/tai yhdessäasumisen kannalta yhteensopimattomia, riippumatta siitä mistä ne johtuvat ja mikä tilanne ihmisellä muuten on. Terveydellisten ongelmien ei pidä olla oikeutus siihen, että saa käyttäytyä aivan miten tahansa ja parisuhde jatkuu automaattisesti, kun eihän sairasta voi jättää. Ja silloin kun tällaisia ongelmia ei ole, niin parisuhteen kannalta voi olla parempikin ratkaisu, että hoitohommat ovat ulkopuolisten vastuulla ja puoliso keskittyy puolisona olemiseen. Omaishoitotilanteissa ei ole lainkaan harvinaista, että järjestely koituu loppujen lopuksi kaikkien osapuolten vahingoksi.

Vierailija kirjoitti:

Mikä se oli nyt nimeltään tämä missi  pyörätuolissa. Kati Hoover tai jotain. No kuitenkin, Katihan tapasi miehesä vasta kun oli jo  täysin liikuntakyvytön ja pyörätuolissa. Mies vielä ulkomaalainen, mutta muutti vaimonsa perässä suomeen :)

Niin, sellainen ero vaan, että tämä missi tuskin on masentunut ja alkoholisoitunut. Ei pyörätuoli tai vamma tee kenestäkään raskasta hoidettavaa, vaan käyttäytyminen ja elämänasenne.