Lue keskustelun säännöt.
Minun äitini hylkäsi isäni, kun isä sairastui. Olin vuosia vihainen, nyt se on minusta oikein tehty.
26.08.2019 |
Isäni sairastui ensin sepelvaltimotautiin ja sai myös aivoinfarktin. Meni puhekyky ja toisen puolen halvaus. Olin aivoinfarktin aikaan 17 v. Koko perhe tuettiin isää toipumisessa, autettiin kävelemään rollan avulla ja treenattiin puhetta. Muutin pois kotoa opiskelemaan ja kaikki oli päällisin puolin hyvin. Jossain vaiheessa isä masentui, mikä on kai yleistä aivohalvauksen jälkeen. Yhtäkkiä äiti lähti. Isä jäi lapsuudenkotiini kotihoidon turvin. Minusta se oli epäreilua. Miten voi hylätä aviopuolisonsa 25 yhteisen vuoden jälkeen?
Nyt kun olen itse vaimo ja äiti, olen todennut, että ei minustakaan olisi vastaavassa tilanteessa seisomaan toisen rinnalla. Olin nuorempana naiivi. Mitä ajatuksia muilla aiheesta?
Kommentit (133)
Aivan huikean tekopyhiä kommentteja! Minä kuulkaa hoitaisin kruununani kiillottaen, minä olen parempi ihminen!
Järkevät ja realistiset kommentit saa heiltä, jotka elää ko. tilanteessa.
Itse voin rehellisesti sanoa, että en uhrasi omaa elämääni, jos mieheni sairastuisi tuolla tavalla (eli olisi täysin autettava, lapsen tasolla). Olisin ystävänä tukemassa, vierailisin ja auttaisin toki, mutta en jatkaisi avioliittoa. Mä olen alle 40-vuotias terve nainen, haluan elämältäni vielä muutakin kuin sairasvuoteella istumista! Mulla on lapset, harrastukset, tykkään vaeltaa, pyöräillä, retkeillä, elän aktiivisesti, haluan vireän seksielämän jne.
Mikä hyve se on, että molemmat puolisot lopettaa elämisen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan samalla tavalla se viisikymppinen mies kokee, ettei jaksa rupsahtaneen kumppaninsa kanssa, vaan ansaitsee jotain parempaa.
Toivottavasti ap:nkin jättää puoliso heti, kun ap. sairastuu vakavasti vai koskeeko tämä jättämisoikeus vain naisia?
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän äitiäsi hyvin. Persoona voi kohtauksen jälkeen muuttua paljonkin ja jos mukana vielä katkeruutta ja masennusta alkoholismin kera voi taakka käydä tosi raskaaksi. Itse olen lapseni omaishoitaja ja olen läpikäynyt vakavan loppuunpalamisen jo kertaalleen.
Mun piti kirjoittaa samaa. Usein se masentunut ja alkoholisoitunut purkaa kaiken pahansa (jopa fyysisestikin) siihen lähimpään henkilöön. On tosiaan niin kovin helppoa sanoa hyvänä rakkeudentäyteisenä aikana ettei ikinä jätä...
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti ap:nkin jättää puoliso heti, kun ap. sairastuu vakavasti vai koskeeko tämä jättämisoikeus vain naisia?
Itse asiassa on moninkertaisesti yleisempää että mies jättää vakavasti sairastuneen vaimon kuin toisinpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan samalla tavalla se viisikymppinen mies kokee, ettei jaksa rupsahtaneen kumppaninsa kanssa, vaan ansaitsee jotain parempaa.
No siitä vaan sitten parikymppisiä vonkaamaan. Vaimo huokaisee salaa helpotuksesta ja aloittaa uuden elämän - viimeinenkin "lapsi" lähti pesästä.
Toisista meistä on vain sanoihin, toisista myös tekoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aivan huikean tekopyhiä kommentteja! Minä kuulkaa hoitaisin kruununani kiillottaen, minä olen parempi ihminen!
Järkevät ja realistiset kommentit saa heiltä, jotka elää ko. tilanteessa.
Itse voin rehellisesti sanoa, että en uhrasi omaa elämääni, jos mieheni sairastuisi tuolla tavalla (eli olisi täysin autettava, lapsen tasolla). Olisin ystävänä tukemassa, vierailisin ja auttaisin toki, mutta en jatkaisi avioliittoa. Mä olen alle 40-vuotias terve nainen, haluan elämältäni vielä muutakin kuin sairasvuoteella istumista! Mulla on lapset, harrastukset, tykkään vaeltaa, pyöräillä, retkeillä, elän aktiivisesti, haluan vireän seksielämän jne.
Mikä hyve se on, että molemmat puolisot lopettaa elämisen?
Näin. Tämä toisista huolehtiminen hautaan saakka astuu kuvioon ehkä sitten kun molemmat on jo ehtoopuolella, eli sitä omaa elämää voi jo hyvin käyttää rakkaasta 40v rinnalla olleen ihmisen hoitamiseen.
Veljeni jätti 3kk tapailemansa naisen kun tämä vammautui vakavasti laitoskuntoon. Veli oli tuolloin 32v.Tottahan hänen olisi pitänyt kahden lapsen töissäkäyvänä isänä huolehtia tämä loppuiäkseen vammautunut uusi tuttavuus hautaan asti, kun kerran sattui tähän tutustumaan ja ihastumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti ap:nkin jättää puoliso heti, kun ap. sairastuu vakavasti vai koskeeko tämä jättämisoikeus vain naisia?
Itse asiassa on moninkertaisesti yleisempää että mies jättää vakavasti sairastuneen vaimon kuin toisinpäin.
Mutta eikö se ollutkin ap:n mielestä ihan ok? Itse en ainakaan haluaisi olla puolisolleni riippakivenä, jos sairastuisi vakavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta perheiden kuuluisi hoitaa jäseniään enemmän. Hullua, että joku ventovieras tulee ja hoitaa (yleensä kiireesti ja rutiininomaisesti, jollei vallan töykeästi)
Ymmärrän, että kaikista ei ole omaishoitajiksi. hermo ei kestä. Mutt hylätä ei saisi. Kamala ajatus, että halvaantuu ja perhe lähettää palvelutaloon.
Ei kaikkien talous kestä sitä että ryhtyy omaishoitajaksi. Varsinkin jos puoliso sairastuu nuorena, hänen eläkkeensäkin jää usein hyvin pieneksi. Miksi sen toisenkin pitäisi uhrata koko työelämänsä, omaisuutensa jne?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kestetä elämässä alamäkiä. Isoisäni ja isäni ovat molemmat hoitaneet vaimonsa hautaan saakka. Itse aion pysyä myös rinnalla loppuun saakka, jos sellainen tilanne tulee eteen.
Anteeksi mutta kuulostaa vähän jotenkin pahaenteiseltä.
-" Minä kyllä hoidan sinut hautaan saakka."
Kuulostaa pahaenteiseltä, jos ei ole vielä tajunnut sitä, että kaikki ihmiset kuolevat joskus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toisista meistä on vain sanoihin, toisista myös tekoihin.
Palataan asiaan sitten kun olet oikeasti siinä tilanteessa.
Niin. Se alkoholi masennuksen lääkkeenä muutenkin vaikeassa tilanteessa.
Jättäisin minäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti ap:nkin jättää puoliso heti, kun ap. sairastuu vakavasti vai koskeeko tämä jättämisoikeus vain naisia?
Itse asiassa on moninkertaisesti yleisempää että mies jättää vakavasti sairastuneen vaimon kuin toisinpäin.
Ei ole, vaan juuri toisinpäin. Miehillä ei monesti ole ketään muuta kuin se vaimo, ja tästä syystä tekevät iha kaikkensa, ja täyttävät päivänsä vaimon hoidolla. Naisilla on laajempi sosiaalinen elämä, ja sieltä löytyy helposti uutta miestä vanhan tilalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisista meistä on vain sanoihin, toisista myös tekoihin.
Palataan asiaan sitten kun olet oikeasti siinä tilanteessa.
Palataan vaan kun sinulla on tilanne päällä. Minulla on ollut jo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisista meistä on vain sanoihin, toisista myös tekoihin.
Palataan asiaan sitten kun olet oikeasti siinä tilanteessa.
Palataan vaan kun sinulla on tilanne päällä. Minulla on ollut jo.
No ei todellakaan ole :D :D
Kyllä vaikeasti ja pitkäaikaisesti sairaan paikka on hoitokodissa tai sitten kotona pitää olla oma palkattu hoitaja.
Omaishoitajat yleensä poikkeuksetta uupuvat taakkansa alle ja tämä lisää sairastuneen riskiä tulla kaltoinkohdelluksi.
Sanomatta mitään onko oikein vai väärin mutta niin sitä lapset usein omaksuvat vanhempiensa asenteet.
Enemmän ihmettelen niitä naisia ja muutamaa miestä, jotka eivät lähde, vaan hoitavat. Jokainen meistä, järjellä ja rakkaudella puolisoaan ajatteleva ei haluaisi että tämä uhraisi itsensä hoitajaksi 24/7.
Työssäni näen paljon hoidettavia ja omaishoitajia, pahinta on suurimman osan hoidettavien kykenemättömyys pieneenkään kiitollisuuteen läheiselleen.
Hoitajana olen tottunut, ettei aina ja jokaiselta kiitosta tule, mutta suurin osa kuitenkin jaksaa kiittää ja ihmetellä miten jaksan, sama ihminen haukkuu läheisensä kun tämä tekee kaikkensa ympäri vuorokauden, minä 8h/vrk.
Miten tämä eroaa siitä, että hyvin toimeentuleva viisikymppinen mies vaihtaa rupsahtaneen kotiäidin nuoreen ja kuumaan naiseen? Ei mitenkään.
Jokainen meistä tekee omat valintansa ihan itse.