Lue keskustelun säännöt.
Minun äitini hylkäsi isäni, kun isä sairastui. Olin vuosia vihainen, nyt se on minusta oikein tehty.
26.08.2019 |
Isäni sairastui ensin sepelvaltimotautiin ja sai myös aivoinfarktin. Meni puhekyky ja toisen puolen halvaus. Olin aivoinfarktin aikaan 17 v. Koko perhe tuettiin isää toipumisessa, autettiin kävelemään rollan avulla ja treenattiin puhetta. Muutin pois kotoa opiskelemaan ja kaikki oli päällisin puolin hyvin. Jossain vaiheessa isä masentui, mikä on kai yleistä aivohalvauksen jälkeen. Yhtäkkiä äiti lähti. Isä jäi lapsuudenkotiini kotihoidon turvin. Minusta se oli epäreilua. Miten voi hylätä aviopuolisonsa 25 yhteisen vuoden jälkeen?
Nyt kun olen itse vaimo ja äiti, olen todennut, että ei minustakaan olisi vastaavassa tilanteessa seisomaan toisen rinnalla. Olin nuorempana naiivi. Mitä ajatuksia muilla aiheesta?
Kommentit (133)
Että pienelle ydinperheelle raskas taakka. Täytyisi olla suurempi perhe, johon kuuluu myös serkut, tädit yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kestetä elämässä alamäkiä. Isoisäni ja isäni ovat molemmat hoitaneet vaimonsa hautaan saakka. Itse aion pysyä myös rinnalla loppuun saakka, jos sellainen tilanne tulee eteen.
Vierailija kirjoitti:
et sitten heittänyt itse kanssa tukipakettia esim vklp kun oli aikaa
En tiedä, mitä tukipaketilla nyt tarkoitat, mutta olin aika usein vkl töissä opiskeluaikaan. Toki kotona käydessäni autoin esim. pesemällä pyykkiä, siivoamalla ja esim. leikkaamalla isän hiukset. Heillä vaikutti isän sairastuminen myös taloudelliseen tilanteeseen, kun äiti jäi joksikin aikaa pois töistä ja myöhemmin oli pakko palata töihin rahan takia. Sitten kun äiti oli poissa kuvioista, vein isää kesämökille silloin tällöin ja kävin joskus viikonloppuisin tekemässä ruokaa. Jossain vaiheessa käynnit harvenivat, koska alko maistui hänelle turhan hyvin, siis pahimman masennuksen aikaan. Valitettavasti isäni ei elä enää, sepelvaltimotauti paheni ja tuli se viimeinen kohtaus, joka vei hengen. Aika tyypillinen tarina.
-ap
Noin sitä iänmyötä tulee lisää viisautta.
Ehkä isäsi ei ollutkaan aivan niin hyvä mies, että äitisi olisi suostunut uhraamaan loppuelämänsä hänen hoitamiseensa.
Monilla on pitkissä suhteissa omat katkeruutensa toista kohtaan, eikä rakkaus ihan tyhmän pyyteetön sovi olla edes naisen puolelta nykyään.
Itse mietin myös niin, että suurinta rakkautta on päästää toinen vapauteen, jos itse makaa vain sängyllä kuola suusta valuen. Tuohon hommaan on olemassa palkalliset hoitajat, jotka käyvät hoitamassa, eikä kenenkään tarvitse pilata elämäänsä täysin mistään mitään enää ymmärtävän ihmisen huolehtimiseen.
Mieheni sairastui aivoverenvuotoon ja muitakin ongelmia tuli. Olin omaishoitaja, mutta uuvuin lopulta itse aivan totaalisesti. Paketissa lisänä omat vakavat mielenterveysongelmat, erityislapsi ja erittäin kuormittava nuorempi lapsi. En vain pystynyt pyörittämään sitä palettia yksin enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Noin sitä iänmyötä tulee lisää viisautta.
Ehkä isäsi ei ollutkaan aivan niin hyvä mies, että äitisi olisi suostunut uhraamaan loppuelämänsä hänen hoitamiseensa.
Monilla on pitkissä suhteissa omat katkeruutensa toista kohtaan, eikä rakkaus ihan tyhmän pyyteetön sovi olla edes naisen puolelta nykyään.
Itse mietin myös niin, että suurinta rakkautta on päästää toinen vapauteen, jos itse makaa vain sängyllä kuola suusta valuen. Tuohon hommaan on olemassa palkalliset hoitajat, jotka käyvät hoitamassa, eikä kenenkään tarvitse pilata elämäänsä täysin mistään mitään enää ymmärtävän ihmisen huolehtimiseen.
Vapauteen voi lähteä jo siinä vaiheessa kun ei vielä kuolaa, jos avioliitto ei ole hyvä.
Minä en halua jäädä taakaksi kenellekään. Jos saisin aivoinfarktin tms, kyllä minä ymmärtäisin, että toinen lähtisi. Jos ei kykene seksiin, matkusteluun, kotitöihin tai muuhunkaan, turha roikottaa puolisoa ja perhettä mukana.
M43
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin myötä kun vastamäessä.
Minä en ikinä jättäisi puolisoa vaikka halvaantuisi kaulasta alaspäin! EN IKINÄ JÄTTÄISI!
Tunnen miehen, joka sanoi, että alkoi tahallaan vit%&/(maan vaimolleen, jotta vaimo tajuaisi erota hänestä. Ero tuli. Mies palvelutalossa ja käyttää pyörätuolia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksinkertaista. Toiset meistä kantavat vastuunsa ja pitävät lupauksensa. Toiset ovat heikompia eivätkä niin hyviä ihmisiä. Ymmärrettävää ja inhimillistä.
Minusta perheiden kuuluisi hoitaa jäseniään enemmän. Hullua, että joku ventovieras tulee ja hoitaa (yleensä kiireesti ja rutiininomaisesti, jollei vallan töykeästi)
Ymmärrän, että kaikista ei ole omaishoitajiksi. hermo ei kestä. Mutt hylätä ei saisi. Kamala ajatus, että halvaantuu ja perhe lähettää palvelutaloon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tarvita yhtä marttyyria, vaan täytyy olla mielellään 10 sukulaisen rinki hoitamassa, jos hoitoa tarvitaan 24/7.
Se on helppo sanoa, että seisoisi rinnalla loppuun saakka eikä ikinä jättäisi, jos ei ole itse kokenut tätä.
Mieheni sairastui useampi vuosi sitten, sai aivoinfarktin. Meni puhekyky, puheen ymmärrys osittain, ei osaa kirjoittaa tai lukea kunnolla.
Hänestä on tullut minun lapseni, hoidan samalla lailla kun meidän lapsia. Ei läheisyyttä, ei seksiä, ei mitään ja olen 40v. Olen tosi loppu ja tällä hetkellä lasten vuoksi tässä sinnittelen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on helppo sanoa, että seisoisi rinnalla loppuun saakka eikä ikinä jättäisi, jos ei ole itse kokenut tätä.
Mieheni sairastui useampi vuosi sitten, sai aivoinfarktin. Meni puhekyky, puheen ymmärrys osittain, ei osaa kirjoittaa tai lukea kunnolla.
Hänestä on tullut minun lapseni, hoidan samalla lailla kun meidän lapsia. Ei läheisyyttä, ei seksiä, ei mitään ja olen 40v. Olen tosi loppu ja tällä hetkellä lasten vuoksi tässä sinnittelen.
Eikö miehesi halua enää läheisyyttä. Useimmat haluavat sairainakin.
Vierailija kirjoitti:
Se on helppo sanoa, että seisoisi rinnalla loppuun saakka eikä ikinä jättäisi, jos ei ole itse kokenut tätä.
Mieheni sairastui useampi vuosi sitten, sai aivoinfarktin. Meni puhekyky, puheen ymmärrys osittain, ei osaa kirjoittaa tai lukea kunnolla.
Hänestä on tullut minun lapseni, hoidan samalla lailla kun meidän lapsia. Ei läheisyyttä, ei seksiä, ei mitään ja olen 40v. Olen tosi loppu ja tällä hetkellä lasten vuoksi tässä sinnittelen.
Eikö voisi koittaa hakea jotain apua asiaan? Onko ero (joka tuosta vääjäämättä seuraa) ainoa ratkaisu?
Ymmärrän äitiäsi hyvin. Persoona voi kohtauksen jälkeen muuttua paljonkin ja jos mukana vielä katkeruutta ja masennusta alkoholismin kera voi taakka käydä tosi raskaaksi. Itse olen lapseni omaishoitaja ja olen läpikäynyt vakavan loppuunpalamisen jo kertaalleen.
Vierailija kirjoitti:
Ei kestetä elämässä alamäkiä. Isoisäni ja isäni ovat molemmat hoitaneet vaimonsa hautaan saakka. Itse aion pysyä myös rinnalla loppuun saakka, jos sellainen tilanne tulee eteen.
Anteeksi mutta kuulostaa vähän jotenkin pahaenteiseltä.
-" Minä kyllä hoidan sinut hautaan saakka."
Hylkääminen on aina vahva ilmaus. Ihmiset myös ihan vain eroavat toisistaan, oli elmäntilanne mikä hyvänsä. Kissanpentuja ja lapsia hylätään, ei aikuisia ihmisiä.
No jos sen terveen puolison pitää käydä töissä ja lapsia on, ja yöllä pitäisi nukkuakin, niin millä ajalla hän pystyy hoitamaan 24/7 vaikeasti vammautunutta puolisoa?
Tottakai laitos on oikea paikka, jos vamman luonne on sellainen, että ei pärjää kotona.
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
et sitten heittänyt itse kanssa tukipakettia esim vklp kun oli aikaa