Lue keskustelun säännöt.
Avovaimon lapsellinen reaktio isyystestiin
26.08.2019 |
Saimme hiljattain esikoisemme. Minä pyysin isyystestiä johon hän suostui ilman sen suurempaa vastustelua, melodramaattisesti vain totesi tyyliin "mieti nyt mitä oikeasti pyydät multa" tms.. Noh. Testien tulokset tulivat takaisin. Avasin ne töissä ja kotiin tullessa kerroin, että tulokset olivat tulleet ja minä olin isä. Ajattelin tämän olevan iloinen asia, mutta samantien kun jaoin tuon tiedon, hän alkoi dramaattisin elkein pakkaamaan vaatteitaan. Kysyin mitä hittoa hän tekee, johon vastasi että muuttaa vanhempiensa luo. Mitä vit*ua? Ei kai hän voi olla tosissaan? Mitä teen? Rakastan häntä minun oli vain oltava varma totuudesta, olen luonteeltani sellainen.
M33
Kommentit (538)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisen on helppo tarttua siihen epäluottamukseen kun ei itse ikinä joudu miettimään onko lapsensa äiti. Kyse on kuitenkin lapsesta eli valtavan isosta asiasta. Miksei koko elämän mittaiseen sitoumukseen haluisi varmuutta?
Haluaisin myös saada vastauksia jo aiemmin esittämääni kysymykseen. Eli haluaisitteko te naiset saada varmasti oman vauvan laitoksella vai onko sama että sieltä annetaan mikä tahansa terve vauva?
Missä siellä vauvoja annetaan? Kai nainen nyt näkee että omista sisuksista se lapsi tulee, eipä sitä sen kummemmin tarvi testailla :D
Lue ketjua.
Naisen pitäisi synnyttää ”pää verhon takana”. Sitten vauva viedään satojen vauvojen tutkimushuoneeseen ja sieltä niin jaellaan merkitsemättä sitten vähän vähemmän kriittisesti osastolle. Sopisiko sinulle tuollainen vai jäisikö epävarmuus?
Tuohan on ihan naurettavan typerä vertaus. Otetaan mieluummin vaikka niin, että sitä koppia on verhon takana ottamassa mieheni. Minun pitää sitten luottaa, että hänen ojentamansa lapsi on minun eikä jonkun randomin pubiruusun. Epäilisinkö siis tuossa tilanteessa, että mies tuputtaa minulle jonkun satunnaisen hoitonsa lasta meidän yhteisen rakkauden hedelmän asemesta? En kuule epäilisi. Ei kävisi edes mielen vieressä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisen on helppo tarttua siihen epäluottamukseen kun ei itse ikinä joudu miettimään onko lapsensa äiti. Kyse on kuitenkin lapsesta eli valtavan isosta asiasta. Miksei koko elämän mittaiseen sitoumukseen haluisi varmuutta?
Haluaisin myös saada vastauksia jo aiemmin esittämääni kysymykseen. Eli haluaisitteko te naiset saada varmasti oman vauvan laitoksella vai onko sama että sieltä annetaan mikä tahansa terve vauva?
Missä siellä vauvoja annetaan? Kai nainen nyt näkee että omista sisuksista se lapsi tulee, eipä sitä sen kummemmin tarvi testailla :D
Lue ketjua.
Naisen pitäisi synnyttää ”pää verhon takana”. Sitten vauva viedään satojen vauvojen tutkimushuoneeseen ja sieltä niin jaellaan merkitsemättä sitten vähän vähemmän kriittisesti osastolle. Sopisiko sinulle tuollainen vai jäisikö epävarmuus?Vai satoja vauvoja tutkimushuoneessa... aihe taitaa olla sinulle vieras, joten älä nyt nolaa itseäsi pahemmin.
Et sitten tajunnut vertauksen tarkoitusta? Nolo..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisen on helppo tarttua siihen epäluottamukseen kun ei itse ikinä joudu miettimään onko lapsensa äiti. Kyse on kuitenkin lapsesta eli valtavan isosta asiasta. Miksei koko elämän mittaiseen sitoumukseen haluisi varmuutta?
Haluaisin myös saada vastauksia jo aiemmin esittämääni kysymykseen. Eli haluaisitteko te naiset saada varmasti oman vauvan laitoksella vai onko sama että sieltä annetaan mikä tahansa terve vauva?
Missä siellä vauvoja annetaan? Kai nainen nyt näkee että omista sisuksista se lapsi tulee, eipä sitä sen kummemmin tarvi testailla :D
Lue ketjua.
Naisen pitäisi synnyttää ”pää verhon takana”. Sitten vauva viedään satojen vauvojen tutkimushuoneeseen ja sieltä niin jaellaan merkitsemättä sitten vähän vähemmän kriittisesti osastolle. Sopisiko sinulle tuollainen vai jäisikö epävarmuus?Vai satoja vauvoja tutkimushuoneessa... aihe taitaa olla sinulle vieras, joten älä nyt nolaa itseäsi pahemmin.
Et sitten tajunnut vertauksen tarkoitusta? Nolo..
Tuo vertauksesi on niin syvältä hanurista, että sinuna en puhuisi nolosta mitään 😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisen on helppo tarttua siihen epäluottamukseen kun ei itse ikinä joudu miettimään onko lapsensa äiti. Kyse on kuitenkin lapsesta eli valtavan isosta asiasta. Miksei koko elämän mittaiseen sitoumukseen haluisi varmuutta?
Haluaisin myös saada vastauksia jo aiemmin esittämääni kysymykseen. Eli haluaisitteko te naiset saada varmasti oman vauvan laitoksella vai onko sama että sieltä annetaan mikä tahansa terve vauva?
Missä siellä vauvoja annetaan? Kai nainen nyt näkee että omista sisuksista se lapsi tulee, eipä sitä sen kummemmin tarvi testailla :D
Lue ketjua.
Naisen pitäisi synnyttää ”pää verhon takana”. Sitten vauva viedään satojen vauvojen tutkimushuoneeseen ja sieltä niin jaellaan merkitsemättä sitten vähän vähemmän kriittisesti osastolle. Sopisiko sinulle tuollainen vai jäisikö epävarmuus?Ei tietenkään sopisi.
Miksi ei sovi? Jos hoitajat kerran sanovat, että oikee vauva se on, kita kiinni ja kotiin.? Eihän sulla ole mitään syytä epäillä jos ammattilainen niin sanoo?
Vai sitten ” se on eriasia koska oon nainen”?
No jos olet pariutunut jonkun randomhoitusun kanssa, joka "on vain töissä täällä", niin sitten varmaan menee noin.
Miksi se hoitsu valehtelisi? Ei hänellä ole mitään motiivia. Naisella sentään voi olla motiivi valheelleen.
Selitätkö vielä miksi sinulle on tärkeää saada totuusi lapsesi äitiydestä?
Onko tuo hoitsu siis miespuolinen? Olet pariutunut MIESPUOLISEN randomhoitsun kanssa? Vai mitä ihmettä oikein ajat tällä ajatushimmelilläsi takaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisen on helppo tarttua siihen epäluottamukseen kun ei itse ikinä joudu miettimään onko lapsensa äiti. Kyse on kuitenkin lapsesta eli valtavan isosta asiasta. Miksei koko elämän mittaiseen sitoumukseen haluisi varmuutta?
Haluaisin myös saada vastauksia jo aiemmin esittämääni kysymykseen. Eli haluaisitteko te naiset saada varmasti oman vauvan laitoksella vai onko sama että sieltä annetaan mikä tahansa terve vauva?
Missä siellä vauvoja annetaan? Kai nainen nyt näkee että omista sisuksista se lapsi tulee, eipä sitä sen kummemmin tarvi testailla :D
Lue ketjua.
Naisen pitäisi synnyttää ”pää verhon takana”. Sitten vauva viedään satojen vauvojen tutkimushuoneeseen ja sieltä niin jaellaan merkitsemättä sitten vähän vähemmän kriittisesti osastolle. Sopisiko sinulle tuollainen vai jäisikö epävarmuus?Tuohan on ihan naurettavan typerä vertaus. Otetaan mieluummin vaikka niin, että sitä koppia on verhon takana ottamassa mieheni. Minun pitää sitten luottaa, että hänen ojentamansa lapsi on minun eikä jonkun randomin pubiruusun. Epäilisinkö siis tuossa tilanteessa, että mies tuputtaa minulle jonkun satunnaisen hoitonsa lasta meidän yhteisen rakkauden hedelmän asemesta? En kuule epäilisi. Ei kävisi edes mielen vieressä.
Niinpä. Tätä yritin jo itsekin sanoa A ja B -esinerkkien kanssa. Jos vertaillaan tällä tavalla, vaihtoehtojen pitää olla keskenään tasaveroisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain tyttäreni normaaliin tapaan avioliitossa ja toivottuna lapsena eikä lapsi ollut mikään avioton vahinkolapsi avoliitossa tai muussa avioliiton ulkopuolisessa suhteessa kuten hämmentävän suuri osa tuttavieni, kavereideni ja jopa joidenkin sukulaisteni lapsista on.
Avioliitossa syntyneet lapset tuntuvat olevan nykyisin harvinaisempia kuin avioliiton ulkopuolella syntyneet, lisäksi hämmentävän iso osa tuntemieni pariskuntien lapsista on vahinkoja, mieleen ei tule varmuudella kuin muutama lapsi jotka olisivat olleet toivottuja ja todella monen tiedän olleen vahinko.
onpa yksi vahinkolapsi ystäväpiirissäni syntynyt jopa ilman että vanhemmilla on ollut edes parisuhdetta lapsen siittämisen tai syntymän aikaan.
Oudoissa piireissä liikut, jos noin on. Itse en kyllä tuttavapiiristä tiedä kuin yhden vahinkolapsen, ja hänkin on pariskunnan kolmas, tuli kun kierukka petti. Ei ole tiettävästi mies epäillyt isyyttään tuonkaan lapsen kohdalla.
Onko tämä nyt joidenkin... eh, wt-piirien tai jotenkin syrjäytyneiden porukoiden ongelma tämä isyysepätietoisuus? Kyllä minusta normaalit ihmiset tajuavat ehkäisyn päälle vähän enemmän kuin nuo sinun esimerkkisi antavat ymmärtää.
Eivät ole edes syrjäytyneitä, no ehkä liioittelin, on noita kohtalaisen paljon lapsia joita on ihan yritetty ja toivottu nyt kun sukulaisia ja korkeammin (yliopistossa) koulutettuja kavereitani mietin, silti myös yhdellä diplomi-insinöörikaverillani on tuo vahinkolapsi joka sai alkunsa parisuhteen ulkopuolella, lisäksi niillä tutuilla ja sukulaisilla joilla on taustalla vain ammattikoulu koulutuksenaan on näitä avoliitoissa sattuneita vahinkoja ja paljon. Tunnen hyvin paljon ihmisiä hyvin erilaisilla taustoilla, tuttavapiiri on tässä mielessä melko laaja. Aina hämmästyy kuitenkin kun tapaan näitä putkimiehiä ja muita jotka tokaisevat yhdessä iltaa viettäessä että sattui vahinko mutta pidetään se nyt kuitenkin. Sitten myöhemmin kuitenkin yleensä tätä vahinkoa pidetään ihan iloisena vahinkona.
Oudosti juttu muuttui. Aluksi kirjoitit näin:
"Avioliitossa syntyneet lapset tuntuvat olevan nykyisin harvinaisempia kuin avioliiton ulkopuolella syntyneet, lisäksi hämmentävän iso osa tuntemieni pariskuntien lapsista on vahinkoja, mieleen ei tule varmuudella kuin muutama lapsi jotka olisivat olleet toivottuja ja todella monen tiedän olleen vahinko."Siis miten se nyt sitten lopulta olikaan, kun oikein tarkkaan muistelet niitä lukuisia ystäviäsi, tuttaviasi ja sukulaisiasi?
No sanoisin että 40 / 60 %
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain tyttäreni normaaliin tapaan avioliitossa ja toivottuna lapsena eikä lapsi ollut mikään avioton vahinkolapsi avoliitossa tai muussa avioliiton ulkopuolisessa suhteessa kuten hämmentävän suuri osa tuttavieni, kavereideni ja jopa joidenkin sukulaisteni lapsista on.
Avioliitossa syntyneet lapset tuntuvat olevan nykyisin harvinaisempia kuin avioliiton ulkopuolella syntyneet, lisäksi hämmentävän iso osa tuntemieni pariskuntien lapsista on vahinkoja, mieleen ei tule varmuudella kuin muutama lapsi jotka olisivat olleet toivottuja ja todella monen tiedän olleen vahinko.
onpa yksi vahinkolapsi ystäväpiirissäni syntynyt jopa ilman että vanhemmilla on ollut edes parisuhdetta lapsen siittämisen tai syntymän aikaan.
Oudoissa piireissä liikut, jos noin on. Itse en kyllä tuttavapiiristä tiedä kuin yhden vahinkolapsen, ja hänkin on pariskunnan kolmas, tuli kun kierukka petti. Ei ole tiettävästi mies epäillyt isyyttään tuonkaan lapsen kohdalla.
Onko tämä nyt joidenkin... eh, wt-piirien tai jotenkin syrjäytyneiden porukoiden ongelma tämä isyysepätietoisuus? Kyllä minusta normaalit ihmiset tajuavat ehkäisyn päälle vähän enemmän kuin nuo sinun esimerkkisi antavat ymmärtää.
Eivät ole edes syrjäytyneitä, no ehkä liioittelin, on noita kohtalaisen paljon lapsia joita on ihan yritetty ja toivottu nyt kun sukulaisia ja korkeammin (yliopistossa) koulutettuja kavereitani mietin, silti myös yhdellä diplomi-insinöörikaverillani on tuo vahinkolapsi joka sai alkunsa parisuhteen ulkopuolella, lisäksi niillä tutuilla ja sukulaisilla joilla on taustalla vain ammattikoulu koulutuksenaan on näitä avoliitoissa sattuneita vahinkoja ja paljon. Tunnen hyvin paljon ihmisiä hyvin erilaisilla taustoilla, tuttavapiiri on tässä mielessä melko laaja. Aina hämmästyy kuitenkin kun tapaan näitä putkimiehiä ja muita jotka tokaisevat yhdessä iltaa viettäessä että sattui vahinko mutta pidetään se nyt kuitenkin. Sitten myöhemmin kuitenkin yleensä tätä vahinkoa pidetään ihan iloisena vahinkona.
Oudosti juttu muuttui. Aluksi kirjoitit näin:
"Avioliitossa syntyneet lapset tuntuvat olevan nykyisin harvinaisempia kuin avioliiton ulkopuolella syntyneet, lisäksi hämmentävän iso osa tuntemieni pariskuntien lapsista on vahinkoja, mieleen ei tule varmuudella kuin muutama lapsi jotka olisivat olleet toivottuja ja todella monen tiedän olleen vahinko."Siis miten se nyt sitten lopulta olikaan, kun oikein tarkkaan muistelet niitä lukuisia ystäviäsi, tuttaviasi ja sukulaisiasi?
No sanoisin että 40 / 60 %
Outoa. Minun tuttavapiirissäni kaikki lapset ovat suunniteltuja ja syntyneet vähintään 5v kestäneisiin suhteisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hänen mielestään pidät häntä huorana, joka aukoo jalkojansa jokaiselle.
Ja lähti vasta sitten, kun tulokset tulivat???
Kuulostaa ennemminkin siltä, että myös naisella oli asiasta jonkinlainen epäilys, mutta nyt kun asiasta on oikein kirjallinen todistus, hän huokaisi syvään ja aloitti marttyyri-näytelmän.
Nainen, jolla on puhtaat jauhot pussissaan, olisi pakannut ne laukkunsa jo silloin, kun ilmoitit haluavasi sen testin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hänen mielestään pidät häntä huorana, joka aukoo jalkojansa jokaiselle.
Ja lähti vasta sitten, kun tulokset tulivat???
Kuulostaa ennemminkin siltä, että myös naisella oli asiasta jonkinlainen epäilys, mutta nyt kun asiasta on oikein kirjallinen todistus, hän huokaisi syvään ja aloitti marttyyri-näytelmän.
Nainen, jolla on puhtaat jauhot pussissaan, olisi pakannut ne laukkunsa jo silloin, kun ilmoitit haluavasi sen testin.
Mitä järkeä tuossa olisi? Jos roikkui miehessä väkisin, miksi lähteä sitten kun mitään "syytä" ei ole?
On kyllä todella vaikea päästä perille siitä, mitä te tyypit oikein kommentoinnillanne ajatte takaa. Ehkä tuo kiharainen logiikka kuvastaa päänne sisäistä sekasortoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain tyttäreni normaaliin tapaan avioliitossa ja toivottuna lapsena eikä lapsi ollut mikään avioton vahinkolapsi avoliitossa tai muussa avioliiton ulkopuolisessa suhteessa kuten hämmentävän suuri osa tuttavieni, kavereideni ja jopa joidenkin sukulaisteni lapsista on.
Avioliitossa syntyneet lapset tuntuvat olevan nykyisin harvinaisempia kuin avioliiton ulkopuolella syntyneet, lisäksi hämmentävän iso osa tuntemieni pariskuntien lapsista on vahinkoja, mieleen ei tule varmuudella kuin muutama lapsi jotka olisivat olleet toivottuja ja todella monen tiedän olleen vahinko.
onpa yksi vahinkolapsi ystäväpiirissäni syntynyt jopa ilman että vanhemmilla on ollut edes parisuhdetta lapsen siittämisen tai syntymän aikaan.
Oudoissa piireissä liikut, jos noin on. Itse en kyllä tuttavapiiristä tiedä kuin yhden vahinkolapsen, ja hänkin on pariskunnan kolmas, tuli kun kierukka petti. Ei ole tiettävästi mies epäillyt isyyttään tuonkaan lapsen kohdalla.
Onko tämä nyt joidenkin... eh, wt-piirien tai jotenkin syrjäytyneiden porukoiden ongelma tämä isyysepätietoisuus? Kyllä minusta normaalit ihmiset tajuavat ehkäisyn päälle vähän enemmän kuin nuo sinun esimerkkisi antavat ymmärtää.
Eivät ole edes syrjäytyneitä, no ehkä liioittelin, on noita kohtalaisen paljon lapsia joita on ihan yritetty ja toivottu nyt kun sukulaisia ja korkeammin (yliopistossa) koulutettuja kavereitani mietin, silti myös yhdellä diplomi-insinöörikaverillani on tuo vahinkolapsi joka sai alkunsa parisuhteen ulkopuolella, lisäksi niillä tutuilla ja sukulaisilla joilla on taustalla vain ammattikoulu koulutuksenaan on näitä avoliitoissa sattuneita vahinkoja ja paljon. Tunnen hyvin paljon ihmisiä hyvin erilaisilla taustoilla, tuttavapiiri on tässä mielessä melko laaja. Aina hämmästyy kuitenkin kun tapaan näitä putkimiehiä ja muita jotka tokaisevat yhdessä iltaa viettäessä että sattui vahinko mutta pidetään se nyt kuitenkin. Sitten myöhemmin kuitenkin yleensä tätä vahinkoa pidetään ihan iloisena vahinkona.
Oudosti juttu muuttui. Aluksi kirjoitit näin:
"Avioliitossa syntyneet lapset tuntuvat olevan nykyisin harvinaisempia kuin avioliiton ulkopuolella syntyneet, lisäksi hämmentävän iso osa tuntemieni pariskuntien lapsista on vahinkoja, mieleen ei tule varmuudella kuin muutama lapsi jotka olisivat olleet toivottuja ja todella monen tiedän olleen vahinko."Siis miten se nyt sitten lopulta olikaan, kun oikein tarkkaan muistelet niitä lukuisia ystäviäsi, tuttaviasi ja sukulaisiasi?
No sanoisin että 40 / 60 %
Siis 60 % ei-toivottuja vahinkolapsia? Huhhuh. Oudot on piirit sulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parempi vaan isäkandidaattien tehdä testi hiljaa kaupallisilla toimijoilla ja tilata vaikka tulokset työpaikan osoitteeseen.
Saa varmuuden, eikä tule turhaa pahaa verta suhteeseen.
En oikein usko, että se sairaalloinen luulottelu tuolla asettuu. Seuraavaksi aletaan tarkkailla auton matkamittarin lukemia, kauppareissulla kulutettuja minuutteja, tutkitaan puhelin, kyttäillään työpaikan tuntumassa...
Nähty on.
Sairaalloinen? Meinaatko, että naisten pettäminen on kuin valkoinen yksisarvinen? Liekö edes olemassa? Kuule, jokaisen vähänkään normaalimman naisen tapauksessa on aivan mahdollista, että lapsen isä on joku muu kuin puoliso. Se vaan on fakta.
Sairaalloista on, jos epäilee toista ilman yhtään minkäälaista syytä. Jos yhdessä lasta halutaan, sellainen onnistutaan saamaan alulle ja sitä yhdessä odotetaan, on kyllä sairasta koko ajan elätellä epäilystä siitä, onko kuitenkaan tuon lapsen isä. Mies on äärettömän typerä ja sairas mieleltään, jos pyrkii lisääntymään vaikkei yhtään luota kumppaniinsa.
Tottakai siinä on jo syytä kun katsoo faktisia tilastoja, joka toinen nainen on pettänyt kumppaniaan. Se, että joka toinen nainen pettää, ei ole minulle syy jäädä kokonaan lisääntymättä. Mutta kun kenestäkään muusta kuin itsestään, ei voi olla varma, on isyyden selvittäminen aivan looginen toimenpide miehen kannalta. Miten monta kertaa tämä pitää selittää?
"Tutkimuksessa oli kysymys, olivatko vastaajat koskaan solmineet ulkopuolisia tai rinnakkaisia suhteita nykyisen tai jonkin aiemman suhteensa aikana. Tähän vastasi myöntävästi vuonna 2015 39 prosenttia miehistä ja 30 prosenttia naisista."
https://www.vaestoliitto.fi/tieto_ja_tutkimus/vaestontutkimuslaitos/sek…
Samasta lähteestä:
"Julkisesta keskustelusta voisi saada kuvan, että seksuaalinen uskottomuus olisi suomalaisissa parisuhteissa yhä yleisempää. Todellisuus on kuitenkin toista. Trendinä on ollut jo pitkään uskollisuuden lisääntyminen."Elä sinä vaan omien harhaisten tilastojesi kanssa, jos se tekee sinut onnelliseksi. Me muut elämme elämäämme elävien ihmisten kanssa, monet hyvinkin onnellisissa parisuhteissa.
Väli kommenttina.
Muuten ihan hyvä mutta ei ole tilastotieteellisesti riittävä tutkimus. Virhemarginaali aivan järkyttävän suuri. Sitten voisi kysyä onko kukaan palstalla päässyt koskaan osallistumaan noihin? Kun ei tutkimuksessa selviä miten otanta on valittu.
-eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsellinen reaktio - no, ehkä, mutta ihan h*lvetin loukkaavaan käytökseen.
On päivänselvää että AINA miehen pitää tehdä isyystesti.
Vierailija kirjoitti:
Olet osoittanut suurta rehellisyyden epäilystä. Epäilemällä isyyttäsi, olet siis epäillyt puolisosi uskollisuutta. Et myöskään ole luottanut hänen sanaansa, olet myös epäillyt valehtelijaksi. En itsekään tietäisi, miten tuollaisen jälkeen voisin enää jatkaa suhteessa. Siis suhteessa, jossa ei ole molemminpuolista luottamusta - tuskin kunnioitustakaan.
Voi kunpa isyys testattaisiin aina automaattisesti, myös avioliitossa syntyviltä, vältyttäisiin monelta murheelta.
Nainen joka ei itse ehdota isyystestiä pettää. Ihmisellä jolla ei ole mitään salattavaa ei IKINÄ vastusta isyystestiä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tämä jos mikä on niitä asioita elämässä, jotka eivät ole mustavalkoisia. Voin helposti ymmärtää molempien osapuolien kannat.
Jos tuo mies jonka kanssa olen päättänyt viettää loppuelämäni ja hankkia lapsen, yhtäkkiä pyytäisikin isyystestiä niin tottakai se loukkaisi ja satuttaisi. Eläissäni en ole yhdessäkään parisuhteessa ketään pettänyt enkä niin tule koskaan tekemäänkään, ja jos se minun koko elämäni luotetuin ihminen nyt ihan tosissaan miettii että olenko minä sellainen p*skakasa joka pettää samalla kun yritetään lasta, ja ei vain petä vaan jakelee paljaalla ties kelle (eli umpityhmäkin vielä olisin lisäksi)? Se sattuisi, ihan oikeasti, vaikka sitä miten päin ajattelisi.
Ja toisaalta, mies ja nainen ovat tässä asiassa eri asemassa, se on vain fakta. Lapsi on yksi elämän suurimpia asioita, ja kylmä totuus on että niitäkin tapauksia oikeasti sattuu, että mies tietämättään kasvattaa, elättää ja investoi valtavan määrän tunteita ja resursseja jonkun toisen lapseen, oman puolisonsa petturuuden tulokseen. Moni sellainenkin mies, joka ei sitä osaisi koskaan edes aavistaa. Se on asia, jota me naiset ei koskaan jouduta oikeasti kokemaan tai edes vakavasti miettimään. Eikä kellään ole oikeutta sanoa, että ihan sama - se ei ole ihan sama kenen lapsi se on. Minä voisin ryhtyä tietoisesti äitipuoleksi mieheni lapselle jos hänellä sattuisi sellainen aiemmasta liitosta olemaan, mutta jos tilanne olisikin sellainen että minulle uskoteltaisiin että lapseni on minun vaikka ei olekaan, se olisi ihan eri asia; se olisi ehkä suurin petos mitä voi olla. Minulle se toki tuntuisi utopistiselta ajatukselta, mutta joillekin miehille se on oikeaa elämää.
Jos minä joutuisin tuollaiseen tilanteeseen kuin ap:n puoliso, en usko että suhteeni siihen yksinään kaatuisi. Se satuttaisi, mutta pääsisin yli jos se aiheeton luottamuspula päättyisi siihen, eikä jatkaisi ilmenemistään muutoin sairaalloisena käytöksenä. Voisin ymmärtää miestä, jos hänellä olisi huonoista kokemuksista johtuvaa yleistä luottamuspulaa, ja osaisin rationalisoida asian niin, että syy ei ole minussa vaan siinä että omista epävarmuuksistaan johtuen hän haluaa olla näin isosta asiasta täysin varma voidakseen aloittaa perhe-elämän puhtaalta pöydältä. (Toisaalta jos niitä lapsia tulisi useampikin ja jokaisen kohdalla vaadittaisiin isyystestiä, voisi minunkin ymmärrys olla lopussa...)
Se on joka tapauksessa kiistatonta, että ap toimi ihan käsittämättömän tahdittomasti ja tunteettomasti siinä miten asian kanssa menetteli.
Vaikka sulla, ap, on oikeus haluta varmistus sille että olet lapsesi oikea isä, niin siinä vaiheessa kun saat tuon positiivisen tuloksen, et mene puolisollesi hehkuttamaan sitä kuinka iloinen jutska tämä nyt sattuikaan olemaan. Sen sijaan menet itseesi, pohdit tarkkaan luottamuspulan syitä, pahoittelet syvästi puolisollesi aiheetonta epäluottamuslausetta ja kerrot harkiten millä tavoin jatkatte eteenpäin luottamuksen rakentamisessa. Tiedät nyt aukottomasti että olet lapsesi isä, joten se sun tarve on nyt täytetty. Sinua on ymmärretty ja toiveesi toteutettu, nyt on sinun vuorosi asettua seuraavaksi toisen saappaisiin, tunnistaa ja myöntää aiheuttamasi mielipaha ja särö suhteeseenne ja korjata se.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet osoittanut suurta rehellisyyden epäilystä. Epäilemällä isyyttäsi, olet siis epäillyt puolisosi uskollisuutta. Et myöskään ole luottanut hänen sanaansa, olet myös epäillyt valehtelijaksi. En itsekään tietäisi, miten tuollaisen jälkeen voisin enää jatkaa suhteessa. Siis suhteessa, jossa ei ole molemminpuolista luottamusta - tuskin kunnioitustakaan.
Voi kunpa isyys testattaisiin aina automaattisesti, myös avioliitossa syntyviltä, vältyttäisiin monelta murheelta.
Nainen joka ei itse ehdota isyystestiä pettää. Ihmisellä jolla ei ole mitään salattavaa ei IKINÄ vastusta isyystestiä
Höpö höpö. En ehdota isyystestiä, koska tiedän kuka lapsen isä on. Jos mies haluaa testin, hankkikoot sen itse. Kyllä aikuinen ihminen osaa itse järjestää asian.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millähän lainsäädännöllä pakkotestaus meillä onnistuisi?
Ihan sillä lain suomalla oikeudella lapsen saada tietää biologiset vanhempansa.
Ja höpö höpö. Lapsen oikeuksien takia muilla ei ole mitään oikeutta teettää testiä. Jos haluat kiistää isyytesi saat testit, mutta jos on tarkoitus jatkaa yhtenä perheenä niin kannattaa hyvin tarkkaan miettiä kannattaako.
Olet vastenmielinen ihminen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet osoittanut suurta rehellisyyden epäilystä. Epäilemällä isyyttäsi, olet siis epäillyt puolisosi uskollisuutta. Et myöskään ole luottanut hänen sanaansa, olet myös epäillyt valehtelijaksi. En itsekään tietäisi, miten tuollaisen jälkeen voisin enää jatkaa suhteessa. Siis suhteessa, jossa ei ole molemminpuolista luottamusta - tuskin kunnioitustakaan.
Voi kunpa isyys testattaisiin aina automaattisesti, myös avioliitossa syntyviltä, vältyttäisiin monelta murheelta.
Nainen joka ei itse ehdota isyystestiä pettää. Ihmisellä jolla ei ole mitään salattavaa ei IKINÄ vastusta isyystestiä
"Hei Pertti, minä sitten vaadin isyystestin, kun tämä lapsi syntyy. Pitäähän tälle lapselle saada isä, joten aloitetaan sinusta."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisen on helppo tarttua siihen epäluottamukseen kun ei itse ikinä joudu miettimään onko lapsensa äiti. Kyse on kuitenkin lapsesta eli valtavan isosta asiasta. Miksei koko elämän mittaiseen sitoumukseen haluisi varmuutta?
Haluaisin myös saada vastauksia jo aiemmin esittämääni kysymykseen. Eli haluaisitteko te naiset saada varmasti oman vauvan laitoksella vai onko sama että sieltä annetaan mikä tahansa terve vauva?
Missä siellä vauvoja annetaan? Kai nainen nyt näkee että omista sisuksista se lapsi tulee, eipä sitä sen kummemmin tarvi testailla :D
Lue ketjua.
Naisen pitäisi synnyttää ”pää verhon takana”. Sitten vauva viedään satojen vauvojen tutkimushuoneeseen ja sieltä niin jaellaan merkitsemättä sitten vähän vähemmän kriittisesti osastolle. Sopisiko sinulle tuollainen vai jäisikö epävarmuus?Tuohan on ihan naurettavan typerä vertaus. Otetaan mieluummin vaikka niin, että sitä koppia on verhon takana ottamassa mieheni. Minun pitää sitten luottaa, että hänen ojentamansa lapsi on minun eikä jonkun randomin pubiruusun. Epäilisinkö siis tuossa tilanteessa, että mies tuputtaa minulle jonkun satunnaisen hoitonsa lasta meidän yhteisen rakkauden hedelmän asemesta? En kuule epäilisi. Ei kävisi edes mielen vieressä.
Minullekin on ihan selvää, että luottaisin tuossa tilanteessa mieheeni. En edes keksi syytä, miksen luottaisi.
Vierailija kirjoitti:
Minusta tämä jos mikä on niitä asioita elämässä, jotka eivät ole mustavalkoisia. Voin helposti ymmärtää molempien osapuolien kannat.
Jos tuo mies jonka kanssa olen päättänyt viettää loppuelämäni ja hankkia lapsen, yhtäkkiä pyytäisikin isyystestiä niin tottakai se loukkaisi ja satuttaisi. Eläissäni en ole yhdessäkään parisuhteessa ketään pettänyt enkä niin tule koskaan tekemäänkään, ja jos se minun koko elämäni luotetuin ihminen nyt ihan tosissaan miettii että olenko minä sellainen p*skakasa joka pettää samalla kun yritetään lasta, ja ei vain petä vaan jakelee paljaalla ties kelle (eli umpityhmäkin vielä olisin lisäksi)? Se sattuisi, ihan oikeasti, vaikka sitä miten päin ajattelisi.
Ja toisaalta, mies ja nainen ovat tässä asiassa eri asemassa, se on vain fakta. Lapsi on yksi elämän suurimpia asioita, ja kylmä totuus on että niitäkin tapauksia oikeasti sattuu, että mies tietämättään kasvattaa, elättää ja investoi valtavan määrän tunteita ja resursseja jonkun toisen lapseen, oman puolisonsa petturuuden tulokseen. Moni sellainenkin mies, joka ei sitä osaisi koskaan edes aavistaa. Se on asia, jota me naiset ei koskaan jouduta oikeasti kokemaan tai edes vakavasti miettimään. Eikä kellään ole oikeutta sanoa, että ihan sama - se ei ole ihan sama kenen lapsi se on. Minä voisin ryhtyä tietoisesti äitipuoleksi mieheni lapselle jos hänellä sattuisi sellainen aiemmasta liitosta olemaan, mutta jos tilanne olisikin sellainen että minulle uskoteltaisiin että lapseni on minun vaikka ei olekaan, se olisi ihan eri asia; se olisi ehkä suurin petos mitä voi olla. Minulle se toki tuntuisi utopistiselta ajatukselta, mutta joillekin miehille se on oikeaa elämää.
Jos minä joutuisin tuollaiseen tilanteeseen kuin ap:n puoliso, en usko että suhteeni siihen yksinään kaatuisi. Se satuttaisi, mutta pääsisin yli jos se aiheeton luottamuspula päättyisi siihen, eikä jatkaisi ilmenemistään muutoin sairaalloisena käytöksenä. Voisin ymmärtää miestä, jos hänellä olisi huonoista kokemuksista johtuvaa yleistä luottamuspulaa, ja osaisin rationalisoida asian niin, että syy ei ole minussa vaan siinä että omista epävarmuuksistaan johtuen hän haluaa olla näin isosta asiasta täysin varma voidakseen aloittaa perhe-elämän puhtaalta pöydältä. (Toisaalta jos niitä lapsia tulisi useampikin ja jokaisen kohdalla vaadittaisiin isyystestiä, voisi minunkin ymmärrys olla lopussa...)
Se on joka tapauksessa kiistatonta, että ap toimi ihan käsittämättömän tahdittomasti ja tunteettomasti siinä miten asian kanssa menetteli.
Vaikka sulla, ap, on oikeus haluta varmistus sille että olet lapsesi oikea isä, niin siinä vaiheessa kun saat tuon positiivisen tuloksen, et mene puolisollesi hehkuttamaan sitä kuinka iloinen jutska tämä nyt sattuikaan olemaan. Sen sijaan menet itseesi, pohdit tarkkaan luottamuspulan syitä, pahoittelet syvästi puolisollesi aiheetonta epäluottamuslausetta ja kerrot harkiten millä tavoin jatkatte eteenpäin luottamuksen rakentamisessa. Tiedät nyt aukottomasti että olet lapsesi isä, joten se sun tarve on nyt täytetty. Sinua on ymmärretty ja toiveesi toteutettu, nyt on sinun vuorosi asettua seuraavaksi toisen saappaisiin, tunnistaa ja myöntää aiheuttamasi mielipaha ja särö suhteeseenne ja korjata se.
Väärin. On itsestäänselvyys että isyystesti tehdään. Ei sitä tarvitse pahoitella.
Miksi se hoitsu valehtelisi? Ei hänellä ole mitään motiivia. Naisella sentään voi olla motiivi valheelleen.
Selitätkö vielä miksi sinulle on tärkeää saada totuusi lapsesi äitiydestä?