Lue keskustelun säännöt.
Avovaimon lapsellinen reaktio isyystestiin
26.08.2019 |
Saimme hiljattain esikoisemme. Minä pyysin isyystestiä johon hän suostui ilman sen suurempaa vastustelua, melodramaattisesti vain totesi tyyliin "mieti nyt mitä oikeasti pyydät multa" tms.. Noh. Testien tulokset tulivat takaisin. Avasin ne töissä ja kotiin tullessa kerroin, että tulokset olivat tulleet ja minä olin isä. Ajattelin tämän olevan iloinen asia, mutta samantien kun jaoin tuon tiedon, hän alkoi dramaattisin elkein pakkaamaan vaatteitaan. Kysyin mitä hittoa hän tekee, johon vastasi että muuttaa vanhempiensa luo. Mitä vit*ua? Ei kai hän voi olla tosissaan? Mitä teen? Rakastan häntä minun oli vain oltava varma totuudesta, olen luonteeltani sellainen.
M33
Kommentit (538)
Vierailija kirjoitti:
Minua jotenkin surettaa näitä isyystestikeskusteluja lukiessa, että monet naiset ovat niin helkkarin sekaisin että parisuhdekäsitys tulee jostain prinsessasaduista. Ja olen nainen.
Selvennätkö vähän, mitä tällä tarkoitat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkässä parisuhteessa ollessa yritin lasta vaimoni kanssa. Minulla ei ollut mitään syytä epäillä häntä. Onneksi vaimoni ei voinut saada lasta koska kesken yrittämisen jäi kiinni suhteesta jossa ei käyttänyt ehkäisyä paitsi jälkiehkäisyä.
Ja nyt olen eronnut ja lapseton. Mutta kyllä haluaisin Isyystesti tulevaisuudessa jos onni käy ja löytäisin puolison joka haluaisi vielä lapsen. En epäile mahdollista tulevaa kumppania pettämisestä mutta silti haluan varmistua isyydestä. Varsinkin nykyaikana kun avioliitot päätyvät useimmiten eroon.
Yleensä sen näkee lapsesta onko se oma.
Lapset niin isänsä ja hänen sukunsa näköisiä, että melkein harmittaa.
Mahdankohan olla heidän äitinsä...X(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua jotenkin surettaa näitä isyystestikeskusteluja lukiessa, että monet naiset ovat niin helkkarin sekaisin että parisuhdekäsitys tulee jostain prinsessasaduista. Ja olen nainen.
Selvennätkö vähän, mitä tällä tarkoitat?
Mullakin kiinnostaisi tietää. Jos prinsessasatua on se, että kumppani kunnioitaa, luottaa ja rakastaa ja on innoissaan ja onnellinen tulevasta yhteisestä vauvasta niin sitten vissiin elän sitä satua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en tälleen avoliitossa olevana 31-vuotiaana raskaana olevana naisena ymmärrä, miksi siitä pitäisi suuttua, että mieskin tahtoo mustaa valkoisella siitä, että lapsi on hänen jälkeläisensä. Meille naisille se nyt on aika itsestäänselvää, että se synnytetty lapsi on oma, mutta... Itse ainakin tarjosin kuukausitolkulla miehelleni, että tehdään isyystesti niin saa hänkin olla sitten ihan varma asiasta. Hän kuitenkin itse myöhemmin kieltäytyi ja halusi tehdä isyystunnustuksen. Minullehan siinä ei tietty ole mitään epäselvää, että hän on lapsen isä. Ihan sitä ajattelin, että hänellä olisi siitä myös todistusaineistoa.
Olen samaa mieltä monien täällä kommentoineiden kanssa, että isyystestin pitäisi olla ihan automaattinen kaikille liiton muodosta huolimatta.
Toinen juttu, mikä pitäisi korjata, on se, että avoliitossa ennen syntymää tehdyn isyystunnustuksen pitäisi antaa isällekin lapsen huoltajuus syntymästä saakka. Nyt siinä pitää kuulemma joku kuukausi syntymän jälkeen odottaa, että jaksavat asian maistraatissa käsitellä, mikä on todella törkeää.
Ap:ta ymmärrän hyvin ja olen pahoillani hänen puolestaan. Ex-puolisolla selvästi kyvyttömyyttä nähdä asiat miehen näkökulmasta tässä asiassa - ja niin on aika monella muullakin naisella.
Miksi miehen pitäisi vaan sokeasti luottaa naiseen näin tärkeässä asiassa? Ennemmin meidän naisten pitäisi olla valmiit todistamaan kaikin keinoin, että se todella on sen oman rakkaan puolison jälkeläinen, jos itse kerran varmasti tietää, ettei ole vieraissa käynyt.
Outoa loukkaantua tuollaisesta, mutta tässä taas tulee nähtyä, miten moni nainen ajattelee tunteella järjen sijaan.
Hienosti kirjoitettu! Olet kyllä aikamoinen helmi, toivotan sinulle ja puolisolle oikein aurinkoista tulevaisuutta. Yritän luottaa tekstin perusteella että olet oikeastikin nainen.
No, et ole ensimmäinen, joka epäilee sukupuoltani kirjoittelun perusteella. Ehkä minulla on sitten jotenkin "miehekkäämpi" tapa ajatella ja ilmaista itseäni, en tiedä. :D Maha pystyssä tässä kuitenkin ollaan, laskettu aika tasan kuukauden kuluttua, että ainakin itse epäilen vahvasti olevani nainen. XD
Kuitenkin, tässä asiassa yritän vaan olla tasapuolinen ja reilu miestä kohtaan ja ihan loogisesti ajatellen en tajua, miksi isyystesti pitäisi ottaa henkilökohtaisena loukkauksena ja epäilyksenä pettämisestä. Ja jos asetun ajattelemaan asiaa niin, että olisin itse mies niin voisi tuntua hitusen epäilyttävältä, jos nainen kieltäytyisi testistä.
Ja kai minusta olisi ihan tieteelliseltä kannalta jännä ajatus tehdä lapselle dna-testi. Joskin siinä se näytteenotto on sitten vauvalle ikävää. Toki testin voi tehdä myöhemmälläkin iällä, jos haluaa.
En tiedä, miksi tuo juttu pitäisi ottaa niin suurella tunteella. Itse haluaisin vaan, että rakas kumppani on itseni kanssa mahdollisimman samalla viivalla lapsemme suhteen ja varmasti se isyystestin tulos olisi oman varmuutensa tuonut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua jotenkin surettaa näitä isyystestikeskusteluja lukiessa, että monet naiset ovat niin helkkarin sekaisin että parisuhdekäsitys tulee jostain prinsessasaduista. Ja olen nainen.
Selvennätkö vähän, mitä tällä tarkoitat?
Mullakin kiinnostaisi tietää. Jos prinsessasatua on se, että kumppani kunnioitaa, luottaa ja rakastaa ja on innoissaan ja onnellinen tulevasta yhteisestä vauvasta niin sitten vissiin elän sitä satua.
Ajatella, miten moni ihan tavallinen nainen elääkin tietämättään prinsessasatua sen ihan tavallisen miehensä kanssa! Yhdessä odotetaan yhdessä suunniteltua ja toivottua lasta ilman, että tarvitsee testeillä todistella uskollisuuttaan.
Pakko on sanoa, että jos mies olisi - sen jälkeen kun oli vauvakuumeessaan saanut minutkin ylipuhuttua lasta yrittämään - alkanut horista isyystesteistä, olisi kyllä loppunut yrittämiset siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kieltäytyisi testistä, mutta suhde olisi sitten siinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en tälleen avoliitossa olevana 31-vuotiaana raskaana olevana naisena ymmärrä, miksi siitä pitäisi suuttua, että mieskin tahtoo mustaa valkoisella siitä, että lapsi on hänen jälkeläisensä. Meille naisille se nyt on aika itsestäänselvää, että se synnytetty lapsi on oma, mutta... Itse ainakin tarjosin kuukausitolkulla miehelleni, että tehdään isyystesti niin saa hänkin olla sitten ihan varma asiasta. Hän kuitenkin itse myöhemmin kieltäytyi ja halusi tehdä isyystunnustuksen. Minullehan siinä ei tietty ole mitään epäselvää, että hän on lapsen isä. Ihan sitä ajattelin, että hänellä olisi siitä myös todistusaineistoa.
Olen samaa mieltä monien täällä kommentoineiden kanssa, että isyystestin pitäisi olla ihan automaattinen kaikille liiton muodosta huolimatta.
Toinen juttu, mikä pitäisi korjata, on se, että avoliitossa ennen syntymää tehdyn isyystunnustuksen pitäisi antaa isällekin lapsen huoltajuus syntymästä saakka. Nyt siinä pitää kuulemma joku kuukausi syntymän jälkeen odottaa, että jaksavat asian maistraatissa käsitellä, mikä on todella törkeää.
Ap:ta ymmärrän hyvin ja olen pahoillani hänen puolestaan. Ex-puolisolla selvästi kyvyttömyyttä nähdä asiat miehen näkökulmasta tässä asiassa - ja niin on aika monella muullakin naisella.
Miksi miehen pitäisi vaan sokeasti luottaa naiseen näin tärkeässä asiassa? Ennemmin meidän naisten pitäisi olla valmiit todistamaan kaikin keinoin, että se todella on sen oman rakkaan puolison jälkeläinen, jos itse kerran varmasti tietää, ettei ole vieraissa käynyt.
Outoa loukkaantua tuollaisesta, mutta tässä taas tulee nähtyä, miten moni nainen ajattelee tunteella järjen sijaan.
Hienosti kirjoitettu! Olet kyllä aikamoinen helmi, toivotan sinulle ja puolisolle oikein aurinkoista tulevaisuutta. Yritän luottaa tekstin perusteella että olet oikeastikin nainen.
No, et ole ensimmäinen, joka epäilee sukupuoltani kirjoittelun perusteella. Ehkä minulla on sitten jotenkin "miehekkäämpi" tapa ajatella ja ilmaista itseäni, en tiedä. :D Maha pystyssä tässä kuitenkin ollaan, laskettu aika tasan kuukauden kuluttua, että ainakin itse epäilen vahvasti olevani nainen. XD
Kuitenkin, tässä asiassa yritän vaan olla tasapuolinen ja reilu miestä kohtaan ja ihan loogisesti ajatellen en tajua, miksi isyystesti pitäisi ottaa henkilökohtaisena loukkauksena ja epäilyksenä pettämisestä. Ja jos asetun ajattelemaan asiaa niin, että olisin itse mies niin voisi tuntua hitusen epäilyttävältä, jos nainen kieltäytyisi testistä.
Ja kai minusta olisi ihan tieteelliseltä kannalta jännä ajatus tehdä lapselle dna-testi. Joskin siinä se näytteenotto on sitten vauvalle ikävää. Toki testin voi tehdä myöhemmälläkin iällä, jos haluaa.
En tiedä, miksi tuo juttu pitäisi ottaa niin suurella tunteella. Itse haluaisin vaan, että rakas kumppani on itseni kanssa mahdollisimman samalla viivalla lapsemme suhteen ja varmasti se isyystestin tulos olisi oman varmuutensa tuonut.
Isä ei voi olla kukaan muu kuin miehesi, ellet ole pettänyt häntä. Jos hän uskoo sinun voivan pettää häntä silloin, kun yhdessä suunniteltua lasta yhdessä yritätte, miksi hän luottaisi sinuun missään muussakaan asiassa? Oletko halukas ja valmis jatkossakin todistelemaan uskollisuuttasi aina kun miehelle tulee mieleen sitä epäillä? Vaikka yhtään mitään syytä noille epäilyksille ei ole?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en tälleen avoliitossa olevana 31-vuotiaana raskaana olevana naisena ymmärrä, miksi siitä pitäisi suuttua, että mieskin tahtoo mustaa valkoisella siitä, että lapsi on hänen jälkeläisensä. Meille naisille se nyt on aika itsestäänselvää, että se synnytetty lapsi on oma, mutta... Itse ainakin tarjosin kuukausitolkulla miehelleni, että tehdään isyystesti niin saa hänkin olla sitten ihan varma asiasta. Hän kuitenkin itse myöhemmin kieltäytyi ja halusi tehdä isyystunnustuksen. Minullehan siinä ei tietty ole mitään epäselvää, että hän on lapsen isä. Ihan sitä ajattelin, että hänellä olisi siitä myös todistusaineistoa.
Olen samaa mieltä monien täällä kommentoineiden kanssa, että isyystestin pitäisi olla ihan automaattinen kaikille liiton muodosta huolimatta.
Toinen juttu, mikä pitäisi korjata, on se, että avoliitossa ennen syntymää tehdyn isyystunnustuksen pitäisi antaa isällekin lapsen huoltajuus syntymästä saakka. Nyt siinä pitää kuulemma joku kuukausi syntymän jälkeen odottaa, että jaksavat asian maistraatissa käsitellä, mikä on todella törkeää.
Ap:ta ymmärrän hyvin ja olen pahoillani hänen puolestaan. Ex-puolisolla selvästi kyvyttömyyttä nähdä asiat miehen näkökulmasta tässä asiassa - ja niin on aika monella muullakin naisella.
Miksi miehen pitäisi vaan sokeasti luottaa naiseen näin tärkeässä asiassa? Ennemmin meidän naisten pitäisi olla valmiit todistamaan kaikin keinoin, että se todella on sen oman rakkaan puolison jälkeläinen, jos itse kerran varmasti tietää, ettei ole vieraissa käynyt.
Outoa loukkaantua tuollaisesta, mutta tässä taas tulee nähtyä, miten moni nainen ajattelee tunteella järjen sijaan.
Juu ei kannata tunteita suhteisiin sotkea. Paitsi että luottamuspula on kaikissa suhteissa sellainen järkiasia, ettei sellaista suhtetta kannata jatkaa.
Pointtina olikin, ettei sen tarvitse merkitä luottamuspulaa, jos yhdessä asiallisesti sovitaan, että isyystesti tehdään ihan vain, että on mustaa valkoisella - kuten käsitin AP:nkin toivoneen. ;)
t. tuo 31v raskaana oleva mamma, jolle isyystesti olisi ollut ok
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikseivät isät tajua, että tuollaiset asiat kannattaa hoitaa ihan omatoimisesti, ilman että kertoo asiasta äidille.
Tilannehan on ihan hullunkurinen, koska jos mies on oikeasti isä, niin äiti lähtee ja toisaalta jos mies ei olekaan isä, niin mies lähtee. Käytännössä isyystesti rikkoo perheen aina.
Ulihan lähtisi jos olisi joten ihmeellisesti saanut naisen ja vielä tämä nainen olisi vielä hämmästyttävämmin suostunut lisääntymään ja kävisi ilmi että uli ei ole isä. Normaaleilla ihmisillä on myös tunteet sitä puolisoa ja lasta kohtaan. Tämä vaan osoittaa sen mukaan miksi tälläkin palstalla osa miehistä ei tunne-elämän vajaavaisuuksien vuoksi kelpaa kenellekään, eikä ok nä tosiaankaan pääse naista edes niin lähelle, että lapsen saamista edes harkittaisiin.
Se on jo nähty millaiset naiset raivohullun tavoin yrittävät estää miestä tekemästä isyystestiä.
Ne jotka ovat paneskelleet hedelmöittymisen aikaan muidenkin miesten kanssa. Maskeeraavat tämän sitten johonkin "loukkaantumiseen" ja "luottamuksen rikkoutumiseen" yrittämällä syyllistää miestä.
Aviomieheni on elämäni ainoa seksikumppani. Jos hän vaatisi isyystestiä, kyllä lähtisin enkä palaisi. Minä luotan häneen sataprosenttisesti, joten olisi pohja yhteiselolta pois, jos paljastuisi että sama ei päde toisinpäin.
Mistä ihmeestä mies voi oikeasti tietää oletko oikeasti ollut 0 miehen vai 30 miehen kanssa ennen häntä? Ainoastaan naiivi hyväksikäytettävä tomppeli uskoo sokeasti naisen sanaan, vaikka miten olisi aviopuoliso kyseessä.
Kiinnostaa kurkistaa tällaisen sairaalloisen epäluuloisen ihmisen pään sisään, niin kerropa: epäiletkö tasapuolisesti ihan kaikkea mitä nainen sanoo vai rajoittuuko vainoharhasi pelkästään naisen pllun käyttöön?
Yhtä hyvin se nainen voi olla patologinen valehtelija. Miehenkö pitää vaan uskoa kaikki, mitä se väittää, koska luottamuksen puute pilaa kaiken?
Sinun ei kannata alunperinkään ryhtyä suhteeseen patologisen valehtelua kanssa. Ylipäätään kannattaa tuntea se kumppaninsa ennenkuin alkaa haaveilla lisääntymisestä.
Moni "isä" on luullut tuntevansa kumppaninsa, mutta niin vaan on tietämättään kasvattanut ja elättänyt toisen miehen lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en tälleen avoliitossa olevana 31-vuotiaana raskaana olevana naisena ymmärrä, miksi siitä pitäisi suuttua, että mieskin tahtoo mustaa valkoisella siitä, että lapsi on hänen jälkeläisensä. Meille naisille se nyt on aika itsestäänselvää, että se synnytetty lapsi on oma, mutta... Itse ainakin tarjosin kuukausitolkulla miehelleni, että tehdään isyystesti niin saa hänkin olla sitten ihan varma asiasta. Hän kuitenkin itse myöhemmin kieltäytyi ja halusi tehdä isyystunnustuksen. Minullehan siinä ei tietty ole mitään epäselvää, että hän on lapsen isä. Ihan sitä ajattelin, että hänellä olisi siitä myös todistusaineistoa.
Olen samaa mieltä monien täällä kommentoineiden kanssa, että isyystestin pitäisi olla ihan automaattinen kaikille liiton muodosta huolimatta.
Toinen juttu, mikä pitäisi korjata, on se, että avoliitossa ennen syntymää tehdyn isyystunnustuksen pitäisi antaa isällekin lapsen huoltajuus syntymästä saakka. Nyt siinä pitää kuulemma joku kuukausi syntymän jälkeen odottaa, että jaksavat asian maistraatissa käsitellä, mikä on todella törkeää.
Ap:ta ymmärrän hyvin ja olen pahoillani hänen puolestaan. Ex-puolisolla selvästi kyvyttömyyttä nähdä asiat miehen näkökulmasta tässä asiassa - ja niin on aika monella muullakin naisella.
Miksi miehen pitäisi vaan sokeasti luottaa naiseen näin tärkeässä asiassa? Ennemmin meidän naisten pitäisi olla valmiit todistamaan kaikin keinoin, että se todella on sen oman rakkaan puolison jälkeläinen, jos itse kerran varmasti tietää, ettei ole vieraissa käynyt.
Outoa loukkaantua tuollaisesta, mutta tässä taas tulee nähtyä, miten moni nainen ajattelee tunteella järjen sijaan.
Hienosti kirjoitettu! Olet kyllä aikamoinen helmi, toivotan sinulle ja puolisolle oikein aurinkoista tulevaisuutta. Yritän luottaa tekstin perusteella että olet oikeastikin nainen.
No, et ole ensimmäinen, joka epäilee sukupuoltani kirjoittelun perusteella. Ehkä minulla on sitten jotenkin "miehekkäämpi" tapa ajatella ja ilmaista itseäni, en tiedä. :D Maha pystyssä tässä kuitenkin ollaan, laskettu aika tasan kuukauden kuluttua, että ainakin itse epäilen vahvasti olevani nainen. XD
Kuitenkin, tässä asiassa yritän vaan olla tasapuolinen ja reilu miestä kohtaan ja ihan loogisesti ajatellen en tajua, miksi isyystesti pitäisi ottaa henkilökohtaisena loukkauksena ja epäilyksenä pettämisestä. Ja jos asetun ajattelemaan asiaa niin, että olisin itse mies niin voisi tuntua hitusen epäilyttävältä, jos nainen kieltäytyisi testistä.
Ja kai minusta olisi ihan tieteelliseltä kannalta jännä ajatus tehdä lapselle dna-testi. Joskin siinä se näytteenotto on sitten vauvalle ikävää. Toki testin voi tehdä myöhemmälläkin iällä, jos haluaa.
En tiedä, miksi tuo juttu pitäisi ottaa niin suurella tunteella. Itse haluaisin vaan, että rakas kumppani on itseni kanssa mahdollisimman samalla viivalla lapsemme suhteen ja varmasti se isyystestin tulos olisi oman varmuutensa tuonut.
Isä ei voi olla kukaan muu kuin miehesi, ellet ole pettänyt häntä. Jos hän uskoo sinun voivan pettää häntä silloin, kun yhdessä suunniteltua lasta yhdessä yritätte, miksi hän luottaisi sinuun missään muussakaan asiassa? Oletko halukas ja valmis jatkossakin todistelemaan uskollisuuttasi aina kun miehelle tulee mieleen sitä epäillä? Vaikka yhtään mitään syytä noille epäilyksille ei ole?
En koe sitä uskollisuuden todisteluna, vaan ihan että on mustaa valkoisella niinkin tärkeässä asiassa, että kyseessä on minulle rakkaan ihmisen jälkeläinen. Että hän olisi samalla viivalla kuin minäkin, joka lapsen synnytän ja tietäisi 100% varmuudella, että lapsi on hänen. Kuulostaa juurikin joltain höhlältä prinsessasadulta, että pitäisi vaan sokeasti luottaa toisen sanaan tai on ihan hirviö kumppaniksi.
Ja koen, että meillä on ihan hyvä keskinäinen luottamus tässä asiassa.
Täytyy kyllä sanoa, että moni nainen suhtautuu miehiin ja miesten oikeuksiin niin järkyttävän aliarvostavasti, että melkein hävettää kuulua samaan sukupuoleen. Ettekö oikeasti osaa yhtään samaistua miehen asemaan tässä asiassa? :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua jotenkin surettaa näitä isyystestikeskusteluja lukiessa, että monet naiset ovat niin helkkarin sekaisin että parisuhdekäsitys tulee jostain prinsessasaduista. Ja olen nainen.
Selvennätkö vähän, mitä tällä tarkoitat?
Mullakin kiinnostaisi tietää. Jos prinsessasatua on se, että kumppani kunnioitaa, luottaa ja rakastaa ja on innoissaan ja onnellinen tulevasta yhteisestä vauvasta niin sitten vissiin elän sitä satua.
Ajatella, miten moni ihan tavallinen nainen elääkin tietämättään prinsessasatua sen ihan tavallisen miehensä kanssa! Yhdessä odotetaan yhdessä suunniteltua ja toivottua lasta ilman, että tarvitsee testeillä todistella uskollisuuttaan.
Pakko on sanoa, että jos mies olisi - sen jälkeen kun oli vauvakuumeessaan saanut minutkin ylipuhuttua lasta yrittämään - alkanut horista isyystesteistä, olisi kyllä loppunut yrittämiset siihen.
Toisaalta ei pitäisi olla yllättynyt, jos täällä tavallisten ihmisten onnellinen parisuhde leimataan prinsessasaduksi. Palstalogiikan mukaanhan tällainen tilanne tuntuu olevan samanlainen myytti kuin yksisarviset tai Eldorado.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en tälleen avoliitossa olevana 31-vuotiaana raskaana olevana naisena ymmärrä, miksi siitä pitäisi suuttua, että mieskin tahtoo mustaa valkoisella siitä, että lapsi on hänen jälkeläisensä. Meille naisille se nyt on aika itsestäänselvää, että se synnytetty lapsi on oma, mutta... Itse ainakin tarjosin kuukausitolkulla miehelleni, että tehdään isyystesti niin saa hänkin olla sitten ihan varma asiasta. Hän kuitenkin itse myöhemmin kieltäytyi ja halusi tehdä isyystunnustuksen. Minullehan siinä ei tietty ole mitään epäselvää, että hän on lapsen isä. Ihan sitä ajattelin, että hänellä olisi siitä myös todistusaineistoa.
Olen samaa mieltä monien täällä kommentoineiden kanssa, että isyystestin pitäisi olla ihan automaattinen kaikille liiton muodosta huolimatta.
Toinen juttu, mikä pitäisi korjata, on se, että avoliitossa ennen syntymää tehdyn isyystunnustuksen pitäisi antaa isällekin lapsen huoltajuus syntymästä saakka. Nyt siinä pitää kuulemma joku kuukausi syntymän jälkeen odottaa, että jaksavat asian maistraatissa käsitellä, mikä on todella törkeää.
Ap:ta ymmärrän hyvin ja olen pahoillani hänen puolestaan. Ex-puolisolla selvästi kyvyttömyyttä nähdä asiat miehen näkökulmasta tässä asiassa - ja niin on aika monella muullakin naisella.
Miksi miehen pitäisi vaan sokeasti luottaa naiseen näin tärkeässä asiassa? Ennemmin meidän naisten pitäisi olla valmiit todistamaan kaikin keinoin, että se todella on sen oman rakkaan puolison jälkeläinen, jos itse kerran varmasti tietää, ettei ole vieraissa käynyt.
Outoa loukkaantua tuollaisesta, mutta tässä taas tulee nähtyä, miten moni nainen ajattelee tunteella järjen sijaan.
Hienosti kirjoitettu! Olet kyllä aikamoinen helmi, toivotan sinulle ja puolisolle oikein aurinkoista tulevaisuutta. Yritän luottaa tekstin perusteella että olet oikeastikin nainen.
No, et ole ensimmäinen, joka epäilee sukupuoltani kirjoittelun perusteella. Ehkä minulla on sitten jotenkin "miehekkäämpi" tapa ajatella ja ilmaista itseäni, en tiedä. :D Maha pystyssä tässä kuitenkin ollaan, laskettu aika tasan kuukauden kuluttua, että ainakin itse epäilen vahvasti olevani nainen. XD
Kuitenkin, tässä asiassa yritän vaan olla tasapuolinen ja reilu miestä kohtaan ja ihan loogisesti ajatellen en tajua, miksi isyystesti pitäisi ottaa henkilökohtaisena loukkauksena ja epäilyksenä pettämisestä. Ja jos asetun ajattelemaan asiaa niin, että olisin itse mies niin voisi tuntua hitusen epäilyttävältä, jos nainen kieltäytyisi testistä.
Ja kai minusta olisi ihan tieteelliseltä kannalta jännä ajatus tehdä lapselle dna-testi. Joskin siinä se näytteenotto on sitten vauvalle ikävää. Toki testin voi tehdä myöhemmälläkin iällä, jos haluaa.
En tiedä, miksi tuo juttu pitäisi ottaa niin suurella tunteella. Itse haluaisin vaan, että rakas kumppani on itseni kanssa mahdollisimman samalla viivalla lapsemme suhteen ja varmasti se isyystestin tulos olisi oman varmuutensa tuonut.
Isä ei voi olla kukaan muu kuin miehesi, ellet ole pettänyt häntä. Jos hän uskoo sinun voivan pettää häntä silloin, kun yhdessä suunniteltua lasta yhdessä yritätte, miksi hän luottaisi sinuun missään muussakaan asiassa? Oletko halukas ja valmis jatkossakin todistelemaan uskollisuuttasi aina kun miehelle tulee mieleen sitä epäillä? Vaikka yhtään mitään syytä noille epäilyksille ei ole?
En koe sitä uskollisuuden todisteluna, vaan ihan että on mustaa valkoisella niinkin tärkeässä asiassa, että kyseessä on minulle rakkaan ihmisen jälkeläinen. Että hän olisi samalla viivalla kuin minäkin, joka lapsen synnytän ja tietäisi 100% varmuudella, että lapsi on hänen. Kuulostaa juurikin joltain höhlältä prinsessasadulta, että pitäisi vaan sokeasti luottaa toisen sanaan tai on ihan hirviö kumppaniksi.
Ja koen, että meillä on ihan hyvä keskinäinen luottamus tässä asiassa.
Sinä et siis itsekään ole isäsätä ihan varma vaan tarvitset asiasta mustaa valkoisella? No sitten ymmärrän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en tälleen avoliitossa olevana 31-vuotiaana raskaana olevana naisena ymmärrä, miksi siitä pitäisi suuttua, että mieskin tahtoo mustaa valkoisella siitä, että lapsi on hänen jälkeläisensä. Meille naisille se nyt on aika itsestäänselvää, että se synnytetty lapsi on oma, mutta... Itse ainakin tarjosin kuukausitolkulla miehelleni, että tehdään isyystesti niin saa hänkin olla sitten ihan varma asiasta. Hän kuitenkin itse myöhemmin kieltäytyi ja halusi tehdä isyystunnustuksen. Minullehan siinä ei tietty ole mitään epäselvää, että hän on lapsen isä. Ihan sitä ajattelin, että hänellä olisi siitä myös todistusaineistoa.
Olen samaa mieltä monien täällä kommentoineiden kanssa, että isyystestin pitäisi olla ihan automaattinen kaikille liiton muodosta huolimatta.
Toinen juttu, mikä pitäisi korjata, on se, että avoliitossa ennen syntymää tehdyn isyystunnustuksen pitäisi antaa isällekin lapsen huoltajuus syntymästä saakka. Nyt siinä pitää kuulemma joku kuukausi syntymän jälkeen odottaa, että jaksavat asian maistraatissa käsitellä, mikä on todella törkeää.
Ap:ta ymmärrän hyvin ja olen pahoillani hänen puolestaan. Ex-puolisolla selvästi kyvyttömyyttä nähdä asiat miehen näkökulmasta tässä asiassa - ja niin on aika monella muullakin naisella.
Miksi miehen pitäisi vaan sokeasti luottaa naiseen näin tärkeässä asiassa? Ennemmin meidän naisten pitäisi olla valmiit todistamaan kaikin keinoin, että se todella on sen oman rakkaan puolison jälkeläinen, jos itse kerran varmasti tietää, ettei ole vieraissa käynyt.
Outoa loukkaantua tuollaisesta, mutta tässä taas tulee nähtyä, miten moni nainen ajattelee tunteella järjen sijaan.
Hienosti kirjoitettu! Olet kyllä aikamoinen helmi, toivotan sinulle ja puolisolle oikein aurinkoista tulevaisuutta. Yritän luottaa tekstin perusteella että olet oikeastikin nainen.
No, et ole ensimmäinen, joka epäilee sukupuoltani kirjoittelun perusteella. Ehkä minulla on sitten jotenkin "miehekkäämpi" tapa ajatella ja ilmaista itseäni, en tiedä. :D Maha pystyssä tässä kuitenkin ollaan, laskettu aika tasan kuukauden kuluttua, että ainakin itse epäilen vahvasti olevani nainen. XD
Kuitenkin, tässä asiassa yritän vaan olla tasapuolinen ja reilu miestä kohtaan ja ihan loogisesti ajatellen en tajua, miksi isyystesti pitäisi ottaa henkilökohtaisena loukkauksena ja epäilyksenä pettämisestä. Ja jos asetun ajattelemaan asiaa niin, että olisin itse mies niin voisi tuntua hitusen epäilyttävältä, jos nainen kieltäytyisi testistä.
Ja kai minusta olisi ihan tieteelliseltä kannalta jännä ajatus tehdä lapselle dna-testi. Joskin siinä se näytteenotto on sitten vauvalle ikävää. Toki testin voi tehdä myöhemmälläkin iällä, jos haluaa.
En tiedä, miksi tuo juttu pitäisi ottaa niin suurella tunteella. Itse haluaisin vaan, että rakas kumppani on itseni kanssa mahdollisimman samalla viivalla lapsemme suhteen ja varmasti se isyystestin tulos olisi oman varmuutensa tuonut.
Isä ei voi olla kukaan muu kuin miehesi, ellet ole pettänyt häntä. Jos hän uskoo sinun voivan pettää häntä silloin, kun yhdessä suunniteltua lasta yhdessä yritätte, miksi hän luottaisi sinuun missään muussakaan asiassa? Oletko halukas ja valmis jatkossakin todistelemaan uskollisuuttasi aina kun miehelle tulee mieleen sitä epäillä? Vaikka yhtään mitään syytä noille epäilyksille ei ole?
En koe sitä uskollisuuden todisteluna, vaan ihan että on mustaa valkoisella niinkin tärkeässä asiassa, että kyseessä on minulle rakkaan ihmisen jälkeläinen. Että hän olisi samalla viivalla kuin minäkin, joka lapsen synnytän ja tietäisi 100% varmuudella, että lapsi on hänen. Kuulostaa juurikin joltain höhlältä prinsessasadulta, että pitäisi vaan sokeasti luottaa toisen sanaan tai on ihan hirviö kumppaniksi.
Ja koen, että meillä on ihan hyvä keskinäinen luottamus tässä asiassa.
Mulle on ihan ok, jos mies haluaa isyystestin, mutta miksi naisen pitää se hänelle järjestää ja hankkia? ("tehdä kaikkensa" vai miten sen aikaiaemmassa viestissä ilmaisit) Eikö aikuinen ihminen voi hoitaa asiaa itse, jos se on hänelle tärkeä?
Todella törkeä epäluottamuslause tuoretta äitiä kohtaan. Todella loukkaavaa. Miksi epäillä toisen rakkautta ja uskollisuutta? Kertoo siitä että sulla viiraa päässä. En katselis päivääkään tuollaista empatiakyvytöntä ääliötä. Jos et itse ymmärrä mikä tuossa meni pieleen, täytyy todella toivottaa lapses äidille tsemppiä. Toivottavasti löytää itselleen ja teidän lapselle elämään miehen joka osaa rakastaa ja pitää heistä huolta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en tälleen avoliitossa olevana 31-vuotiaana raskaana olevana naisena ymmärrä, miksi siitä pitäisi suuttua, että mieskin tahtoo mustaa valkoisella siitä, että lapsi on hänen jälkeläisensä. Meille naisille se nyt on aika itsestäänselvää, että se synnytetty lapsi on oma, mutta... Itse ainakin tarjosin kuukausitolkulla miehelleni, että tehdään isyystesti niin saa hänkin olla sitten ihan varma asiasta. Hän kuitenkin itse myöhemmin kieltäytyi ja halusi tehdä isyystunnustuksen. Minullehan siinä ei tietty ole mitään epäselvää, että hän on lapsen isä. Ihan sitä ajattelin, että hänellä olisi siitä myös todistusaineistoa.
Olen samaa mieltä monien täällä kommentoineiden kanssa, että isyystestin pitäisi olla ihan automaattinen kaikille liiton muodosta huolimatta.
Toinen juttu, mikä pitäisi korjata, on se, että avoliitossa ennen syntymää tehdyn isyystunnustuksen pitäisi antaa isällekin lapsen huoltajuus syntymästä saakka. Nyt siinä pitää kuulemma joku kuukausi syntymän jälkeen odottaa, että jaksavat asian maistraatissa käsitellä, mikä on todella törkeää.
Ap:ta ymmärrän hyvin ja olen pahoillani hänen puolestaan. Ex-puolisolla selvästi kyvyttömyyttä nähdä asiat miehen näkökulmasta tässä asiassa - ja niin on aika monella muullakin naisella.
Miksi miehen pitäisi vaan sokeasti luottaa naiseen näin tärkeässä asiassa? Ennemmin meidän naisten pitäisi olla valmiit todistamaan kaikin keinoin, että se todella on sen oman rakkaan puolison jälkeläinen, jos itse kerran varmasti tietää, ettei ole vieraissa käynyt.
Outoa loukkaantua tuollaisesta, mutta tässä taas tulee nähtyä, miten moni nainen ajattelee tunteella järjen sijaan.
Juu ei kannata tunteita suhteisiin sotkea. Paitsi että luottamuspula on kaikissa suhteissa sellainen järkiasia, ettei sellaista suhtetta kannata jatkaa.
Pointtina olikin, ettei sen tarvitse merkitä luottamuspulaa, jos yhdessä asiallisesti sovitaan, että isyystesti tehdään ihan vain, että on mustaa valkoisella - kuten käsitin AP:nkin toivoneen. ;)
t. tuo 31v raskaana oleva mamma, jolle isyystesti olisi ollut ok
Tuleeko oma miehesi olemaan "iloisesti yllättynyt" isyydestään kuten AP?
Vierailija kirjoitti:
Täytyy kyllä sanoa, että moni nainen suhtautuu miehiin ja miesten oikeuksiin niin järkyttävän aliarvostavasti, että melkein hävettää kuulua samaan sukupuoleen. Ettekö oikeasti osaa yhtään samaistua miehen asemaan tässä asiassa? :(
Vähän on tunne, että täällä katsotaan aika erilaisista tilanteista käsin tätä asiaa.
Jos pari on yhdessä päättänyt että olisi perheenlisäyksen aika ja yhteisestä sopimuksesta alkavat sitä yrittää, pitäisin kyllä erittäin törkeänä loukkauksena isyystestivaatimuksia tuossa tilanteessa.
Jos taas raskaus tulee yllätyksenä, ilman että sitä on suunniteltu ja ehkäisystä huolimatta, tilanne on eri. Silloin voisin ehkä ymmärtää tuon toiveen - ainakin jos pettäminen olisi ajateltavissa oleva mahdollisuus esim. riitojen, epämääräisten baarireissujen tms. vuoksi.
Tilanteita on erilaisia. Millainen mahtaa olla ap:n (kuvitteellinen) tilanne?
Pitää puhua seuraavan kumppanin kanssa heti alussa että Isyystesti tehdään. Jos nainen elää omassa prinsessa sadussa, saa jo siinä vaiheessa lähteä kälppimään. Jotta ero ei tule raskaus aikana tai sen jälkeen ja jotta ei joutua mahdollisten elareiden maksajaksi ilman oikeutta lapseen. (ja nyt jos joku väittää että on oikeus, niin tervemenoa katsomaa objektiivisesti lastenvalvoja keskusteluja).
Kumpa osaisi kirjoittaa, niin tekisin kansalaisaloitteen: pakollisesta Isyystestistä. Niin säästyisivät kaikki luottamus keskusteluilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en tälleen avoliitossa olevana 31-vuotiaana raskaana olevana naisena ymmärrä, miksi siitä pitäisi suuttua, että mieskin tahtoo mustaa valkoisella siitä, että lapsi on hänen jälkeläisensä. Meille naisille se nyt on aika itsestäänselvää, että se synnytetty lapsi on oma, mutta... Itse ainakin tarjosin kuukausitolkulla miehelleni, että tehdään isyystesti niin saa hänkin olla sitten ihan varma asiasta. Hän kuitenkin itse myöhemmin kieltäytyi ja halusi tehdä isyystunnustuksen. Minullehan siinä ei tietty ole mitään epäselvää, että hän on lapsen isä. Ihan sitä ajattelin, että hänellä olisi siitä myös todistusaineistoa.
Olen samaa mieltä monien täällä kommentoineiden kanssa, että isyystestin pitäisi olla ihan automaattinen kaikille liiton muodosta huolimatta.
Toinen juttu, mikä pitäisi korjata, on se, että avoliitossa ennen syntymää tehdyn isyystunnustuksen pitäisi antaa isällekin lapsen huoltajuus syntymästä saakka. Nyt siinä pitää kuulemma joku kuukausi syntymän jälkeen odottaa, että jaksavat asian maistraatissa käsitellä, mikä on todella törkeää.
Ap:ta ymmärrän hyvin ja olen pahoillani hänen puolestaan. Ex-puolisolla selvästi kyvyttömyyttä nähdä asiat miehen näkökulmasta tässä asiassa - ja niin on aika monella muullakin naisella.
Miksi miehen pitäisi vaan sokeasti luottaa naiseen näin tärkeässä asiassa? Ennemmin meidän naisten pitäisi olla valmiit todistamaan kaikin keinoin, että se todella on sen oman rakkaan puolison jälkeläinen, jos itse kerran varmasti tietää, ettei ole vieraissa käynyt.
Outoa loukkaantua tuollaisesta, mutta tässä taas tulee nähtyä, miten moni nainen ajattelee tunteella järjen sijaan.
Hienosti kirjoitettu! Olet kyllä aikamoinen helmi, toivotan sinulle ja puolisolle oikein aurinkoista tulevaisuutta. Yritän luottaa tekstin perusteella että olet oikeastikin nainen.
No, et ole ensimmäinen, joka epäilee sukupuoltani kirjoittelun perusteella. Ehkä minulla on sitten jotenkin "miehekkäämpi" tapa ajatella ja ilmaista itseäni, en tiedä. :D Maha pystyssä tässä kuitenkin ollaan, laskettu aika tasan kuukauden kuluttua, että ainakin itse epäilen vahvasti olevani nainen. XD
Kuitenkin, tässä asiassa yritän vaan olla tasapuolinen ja reilu miestä kohtaan ja ihan loogisesti ajatellen en tajua, miksi isyystesti pitäisi ottaa henkilökohtaisena loukkauksena ja epäilyksenä pettämisestä. Ja jos asetun ajattelemaan asiaa niin, että olisin itse mies niin voisi tuntua hitusen epäilyttävältä, jos nainen kieltäytyisi testistä.
Ja kai minusta olisi ihan tieteelliseltä kannalta jännä ajatus tehdä lapselle dna-testi. Joskin siinä se näytteenotto on sitten vauvalle ikävää. Toki testin voi tehdä myöhemmälläkin iällä, jos haluaa.
En tiedä, miksi tuo juttu pitäisi ottaa niin suurella tunteella. Itse haluaisin vaan, että rakas kumppani on itseni kanssa mahdollisimman samalla viivalla lapsemme suhteen ja varmasti se isyystestin tulos olisi oman varmuutensa tuonut.
Isä ei voi olla kukaan muu kuin miehesi, ellet ole pettänyt häntä. Jos hän uskoo sinun voivan pettää häntä silloin, kun yhdessä suunniteltua lasta yhdessä yritätte, miksi hän luottaisi sinuun missään muussakaan asiassa? Oletko halukas ja valmis jatkossakin todistelemaan uskollisuuttasi aina kun miehelle tulee mieleen sitä epäillä? Vaikka yhtään mitään syytä noille epäilyksille ei ole?
En koe sitä uskollisuuden todisteluna, vaan ihan että on mustaa valkoisella niinkin tärkeässä asiassa, että kyseessä on minulle rakkaan ihmisen jälkeläinen. Että hän olisi samalla viivalla kuin minäkin, joka lapsen synnytän ja tietäisi 100% varmuudella, että lapsi on hänen. Kuulostaa juurikin joltain höhlältä prinsessasadulta, että pitäisi vaan sokeasti luottaa toisen sanaan tai on ihan hirviö kumppaniksi.
Ja koen, että meillä on ihan hyvä keskinäinen luottamus tässä asiassa.
Te molemmat siis luotatte siihen, että sinä olet äiti. Ok tähän asti.
Miten tuo hyvä keskinäinen luottamus sitten jatkuu? Kumpikaan teistä ei uskalla ihan täysin luottaa siihen, että mies on isä, vaan tarvitsette tästä mustaa valkoisella? Ihan yksissä tuumin ja hyvän keskinäisen luottamuksen vallitessa toki?
Minua jotenkin surettaa näitä isyystestikeskusteluja lukiessa, että monet naiset ovat niin helkkarin sekaisin että parisuhdekäsitys tulee jostain prinsessasaduista. Ja olen nainen.