Lue keskustelun säännöt.
Rakkaus, yksiavioisuus ja seksi
14.07.2026 |
Jos nyt mennään ihan perinteisen vaniljanmakuisen kaavan mukaan, niin pariskunta tapaa, harrastaa seksiä, rakastuu ja solmii suljetun parisuhteen. Jossain vaiheessa se iskee tajuntaan, että tosiaan, jatkossa ei sitten enää harrasteta seksiä kuin yhden ihmisen kanssa.
Jos voisi vapaasti päättää tunteistaan ja näkisi sen kaiken ennalta, niin valitsisiko kukaan rakastumista?
Kommentit (8)
Seksin pitää olla vaunu eikä veturi . Kyllähän vaunu tarvitaan. Kyllähän siinä vaunussa kaikki kuljetetaan, mutta ei se veturi ole. Sama se tunteittenkin kanssa on. Tunteitakin tarvitaan , mutta kyllä ne sieltä tulee
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Mutta aloituksessa kuvatulla tavalla varmaan käy ihmisille, jotka eivät koe itseään yksiavioisiksi. Sääli, ettei asiasta ole ilmeisesti helppoa olla avoin. Itse olen helpottunut että minulla nyt on mies, jolle uskollisuus ei ole tuollainen päätös ja taistelu vaan itsestäänselvyys, josta ei edes voisi joustaa niin kauan kun rakastaa. "
Pari ystävällismielistä kysymystä:
Miten voit tietää mitä miehesi päässä liikkuu? Ei hän välttämättä tiedä tarkalleen itsekään.
Miksi sitoutuminen on vähemmän arvokasta, jos se on vaikeaa ja vaatii ponnistelua?
Et sinä voi valita rakastumista! Se tulee jos on tullakseen etkä voi siihen itse vaikuttaa! Et voi päättää, että rakastun tuohon ihmiseen nyt. Kiintyminen ja rakastuminen on ihan eri maailma!
Vierailija kirjoitti:
Seksin pitää olla vaunu eikä veturi . Kyllähän vaunu tarvitaan. Kyllähän siinä vaunussa kaikki kuljetetaan, mutta ei se veturi ole. Sama se tunteittenkin kanssa on. Tunteitakin tarvitaan , mutta kyllä ne sieltä tulee
Mikä tässä sinun metaforassasi on veturin paikalla? Ymmärtääkseni kirjoitat, että tunteetkin tulevat perässä vaunun lailla.
Onko veturin paikalla sitten jonkinlainen järkiliitto?
Vierailija kirjoitti:
Et sinä voi valita rakastumista! Se tulee jos on tullakseen etkä voi siihen itse vaikuttaa! Et voi päättää, että rakastun tuohon ihmiseen nyt. Kiintyminen ja rakastuminen on ihan eri maailma!
Nyt olet ihan siinä kysymykseni ytimessä. Tiedän ettei rakastumista voi valita.
Jos voisi, niin tulisiko sitä valittua, tietäen mistä joutuu luopumaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo esitetty skenaario ei ole paha. Mutta minulla siitä teki pahan se, että nainen - nykyään exä - oli estoinen ja seksuaalisessa mielessä äärettömän tylsä ja rajoittunut yksilö. Vuosia panin häntä puoliväkisin fantasioiden samalla jostain seksipedosta ja valehtelin itselleni, että tällainen ilman käsiä runkkaaminen on ihan normaalia pitkissä suhteissa.
No ei ole. Ja erohan siitä lopulta tuli. Mutta edelleen harmittaa, että suuri osa parhaista vuosista meni ns. hukkaan tuollaisen kumppanin kanssa. Jos nainen olisi ollut ns. normaali, niin ei mitään ongelongelmaa sitoutua yhteen.
M53
Vierailija kirjoitti:
Tuo esitetty skenaario ei ole paha. Mutta minulla siitä teki pahan se, että nainen - nykyään exä - oli estoinen ja seksuaalisessa mielessä äärettömän tylsä ja rajoittunut yksilö. Vuosia panin häntä puoliväkisin fantasioiden samalla jostain seksipedosta ja valehtelin itselleni, että tällainen ilman käsiä runkkaaminen on ihan normaalia pitkissä suhteissa.
No ei ole. Ja erohan siitä lopulta tuli. Mutta edelleen harmittaa, että suuri osa parhaista vuosista meni ns. hukkaan tuollaisen kumppanin kanssa. Jos nainen olisi ollut ns. normaali, niin ei mitään ongelongelmaa sitoutua yhteen.
M53
Ero tuli siksi, että seksi oli tylsää? Muita ongelmia ei ollut?
Minä ainakin. Olisin ollut ensirakkauteni kanssa mielelläni elämäni loppuun asti, mutta hän petti ja reagoi väkivaltaisesti jäätyään kiinni. Ei oikein voinut kuin erota, sellaisen tuplapetoksen jälkeen.
Haavani nuoltuani -ja siihen meni pitkään- tapasin nykyisen mieheni. Ei ole hänelläkään mitään seksihurjasteluja takana. Yksi lyhyt parisuhde, yksi kevyempi seksitapailu josta kumpikaan osapuoli ei toivonut enempää, yksi josta mies olisi toivonut enemmän mutta nainen ei. Näistäkin jo vuosia kun tavattiin.
Seksi on minulle todella tärkeää ja haluan sitä kahdesti päivässä paitsi menkkojen aikaan, mutta ei kenen tahansa kanssa, enkä sinkkuvuosina sitä irtoseksiä harrastanut vaikka sekä livenä että netissä miehet lähestyivät. En tiedä miksi ja milloin alkaisin kaipaamaan muita miehiä jotenkin vaihtelun nimissä.
Mutta aloituksessa kuvatulla tavalla varmaan käy ihmisille, jotka eivät koe itseään yksiavioisiksi. Sääli, ettei asiasta ole ilmeisesti helppoa olla avoin. Itse olen helpottunut että minulla nyt on mies, jolle uskollisuus ei ole tuollainen päätös ja taistelu vaan itsestäänselvyys, josta ei edes voisi joustaa niin kauan kun rakastaa.
Löytäisivätpä samankaltaiset toisensa.