Te ihmiset, jotka ette juuri puhu, kertokaa miksi

Sun ajatus on se, että toisen kertomus Kreikan matkastaan on sellaisena tylsä, jos siitä ei synny kysymys-vastaus -keskustelua. Ei kaikkeen tarvitse syntyä henkilökohtaista sidettä, jotta asia on kiinnostava. Jos joku kertoo käyneensä Kreikassa ja kertoo, mielipiteensä tai huomionsa matkasta, se voi olla jo itsessään kiinnostavaa. En itse esittäisi välttämättä mitään lisäkysymyksiä, koska aihepiiri on vieras eikä mua kiinnosta sellaiset asiat kuin ”kuinka pitkään olit, mitä söit, paljon makso ja millainen sää”. Kertoja itse valitsee sen, mikä häntä koskettaa ja se riittää ja jos matka oli miellyttävä, olen iloinen toisen puolesta. 

 

Tämä vain kommenttina siihen, millaisia ulostuloja hyvä keskustelu voi sisältää - aina ei tarvitse aktiivisesti osallistua osoittaakseen kiinnostuksensa. ”Kuulostaapa kivalta”.

Vierailija wrote:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin vasta ehkä juuri täällä av:lla, miten jollain yksin viihtyvällä oli kokemus, että ensin on pähkäillyt jotain ns. syvällistä asiaa itsekseen, joutuu sosiaalisiin tilanteisiin, ja huomaa, että ihmiset puhuvat hyvin arkipäiväisiä ja ns. pinnallisia asioita. Itse olen huomannut saman. Kun ihmiset small talkaavat, jään hiljaisena ikään kuin odottamaan, koska se oikea keskustelu alkaa. Se monien ylläpitämä jutustelu tuntuu sellaiselta "täytepuheelta". Sen kommentoiminen tuntuu turhalta, joten olen hiljaa.

 

Syvälliset keskustelut onnistuv at parhaiten kaksin tai pienessä ryhmäs

 

Vierailija wrote:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kiinnostavista vastauksista.

Erikoinen tilanne, että tavallaan pidän tästä miehestä ja kemiaakin on, mutta en tiedä jaksanko olla hiljaisen ihmisen kanssa. Olen itse aika puhelias.

Välillä hän puhuu kyllä ja jutut ovat kiinnostavia, mutta hiljaisuutta on paljon.

Miten teistä sitten tietää mitä tunnette tai ajattelette, jos ette kerro sitä? Miten tässä nyt pitäisi olla? Häiritseekö teitä puheliaat ihmiset?

T. Ap

 

Miksi et kestä hiljaisuutta? Itse tapailin aikoinaan naista, jota oma ajoittainen hiljaisuuteni häiritsi suunnattomasti - naisen olisi mielestään kaiken aikaa pitänyt olla huomioni keskipisteessä.

Kun tarkoituksena siinä deittailuvaiheessa on tutustua toiseen niin on se kyllä aika vaikea tutustua jos toinen vaan istuu tuppisuuna. Tulee helposti sellainen fiilis, että ei ole mitään yhteistä jos jo heti alkuun loppuu keskustelunaiheet.

Siitähän usein lieneekin kyse ettei vain ole mitään yhteistä. Olen just tuollainen tuppisuu treffeillä jos huomaan, ettei mulla ole mitään samaa mielenkiinnon kohdetta toisen kanssa. En ala tyrkyttämään omia juttujani toiselle jos on selvää, että hän on kiinnostunut aivan muista asioista. Sitten tyydyn kuuntelemaan hänen juttujaan ja kyselen niistä, vaikken oikeasti olisi edes kiinnostunut.

Iso ongelma on se jos treffikumppani on TOSI puhelias. Siis sellainen että vetää jotain luentoja, joiden aikana ei saa luontevasti puheenvuoroa vaan joutuisi törkeästi keskeyttämään tai huutamaan päälle. En ole se ihminen joten tyydyn osaani kuuntelijana ja kommentoin jotain "niin, joo, kyllä, aivan, totta, okei, just, jne.". Jos sitten jossain vaiheessa saankin puheenvuoron, käytän sen kyselemällä lisää hänen selittämistään asioista, sen sijaan että toisin omiani esille. Jos kerta niin rakastaa omaa ääntään niin antaa puhua vaan. Näitä on ihan hauskakin buustata.

Henkilö, joka ei juurikaan puhu omia ajatuksia, vaan myötäilee hiljalleen muita, saattaa olla kulissin rakentaja. Hän esiintyy kaikkien myötäilijänä, koska hyötyy siitä.

Todellista minäänsä hän ei halua paljastaa, siksi hän välttää puhumista. Kulissi takana voi olla tunnekylmyyttä, oman edun tavoittelua, jopa huijausyritys. Kannattaa esittää napakoita kysymyksiä ja edellyttää vastauksia, jos tällaiseen kumppaniin törmää.

Vaikka ei puhu paljon, niin voi olla aktiivinen kuuntelija. Kuuntelemisen taito on hyve. 

Hiljaisissa vesissä ne suurimmat kalat kutee.

Monelta menee tässä keskustelussa ohi ero sen välillä että osaako ihminen olla MYÖS hiljaa vai onko ihminen AINA hiljaa. Jälkimmäinen on parisuhteessa painajainen, ensimmäinen parasta mitä on.

Iso osa vastauksista näyttäisi olevan luokkaa "Ei kiinnosta ihmiset", "En jaksa osallistua tyhjänpäiväiseen kälätykseen", tai "Avaan suuni vasta sitten kun small talk-vaihe on ohi". 

Okei, asia ymmärretty. 

Seuraava kysymys on sitten, että miksi tällainen henkilö on edes päätynyt etsimään kumppania? Seksin ja ruoka- ja pyykkihuollon vuoksiko?

Oma vastaukseni: en useinkaan heti keksi puhuttavaa. Toinen syy: kun sitten joskus puhun ja haluan puhua jostakin, niin se ei kiinnosta. Kuulija alkaa puhua päälle tai muulla tavoin osoittaa, ettei kiinnosta. 

Olen valikoiva puhuja ja kommentoin , kun siltä tuntuu ja on sanottavaa. Ei mua haittaa ollenkaan se, etten ole kovin puhelias. Joskus puhun enemmän , usein tarkkailen ihmisiä ja olen hiljaa.

Eli olen ilmeisesti ambvertti, eli sopivasti sosiaalinen.  Ainakin omalta kannaltani. Meitä lienee eniten.Tykätään välillä olla täysin yksin ja sitten kaivataan seuraa ja osataan olla välillä sosiaalisia.

Minulla on alhainen hemoglobiini, koska B12-vitamiini ei imeydy suolistosta elimistöön. Koko ajan on väsynyt ja välinpitämätön olo. En jaksa jutella, enkä olla kiinnostunut muidenkaan jutuista. Tämän sairauden takia olen hiljainen ja vetäytyvä.

Vierailija wrote:

En yleensä puhu jos ei ole asiaa. Asiaa ei ole kovinkaan usein.

Hiljaa oleminen on mukavaa, voi keskittyä aistimuksiin ja ajatuksiin. 

En odota että toinen puhuu. En pidä ollenkaan puhumiseesta puhumisen vuoksi, sellaisesta small-talkista. Yhdessä on mukava olla hiljaa.

Aika vähän viihdyn kyllä yleensäkin ihmisten seurassa, lähinnä silloin kun on pakko esim. töissä. Parisuhdetta en ole halunnut koska tulee yliannos ihmisseuraa.

 

Mutta jos ollaan tilaisuudessa, jossa on tarkoitus tutustua toiseen, kuten treffeillä, niin miten tutustuu toiseen, jos ollaan vain hiljaa? Liiallinen eristäytyminen tai haluttomuus puhua saattaa rajoittaa mahdollisuuksia luoda syvempiä yhteyksiä toisiin ihmisiin. 

haistakaa jumalauta paska saatanan paskan moderaattorit!!!!

Pelottaa kun vuosia mykkänä ollut äiti on alkanut puhua niin ettei väliin saa melkein puhuttua joskus.

Tunnettua sitaattia lainaten:

On parempi antaa muiden vain luulla sinua hömöksi, kuin avata suunsa ja todistaa se heille.

Vaikea puhua kun kaikki jonoutetaan!! 🤭

Kun on ihan uudesta henkilöstä kyse, niin ei heti viitsi ruveta puhumaan ihan mitä tahansa. Kun ei sekään ole hyvä, että on koko ajan äänessä. 

Vierailija wrote:

haistakaa jumalauta paska saatanan paskan moderaattorit!!!!

Hihii!! 🤭

Jos ei ole mitään järkevää tai rakentavaa sanottavaa, niin olen sitten hiljaa.

Jos on jotain kiinnostavaa, niin sitten kyllä puhun. Mutta harvemmin löydän ihmisen, jonka kanssa syntyy kiinnostava keskustelu.

Tyhjää hölinää on maailma täynnä. Näkeehän tuon jo poliitikoista. Ei ne puheet vaan teot ja seuraukset. Pitää olla asiallinen. 

Koska kukaan ei kuuntele. Turha silloin on puhua.