Lue keskustelun säännöt.
Te ihmiset, jotka ette juuri puhu, kertokaa miksi
Olen tavannut miehen, joka on todella hiljainen. Tykkää minusta kuulemma ja seurastani, mutta puhuu todella vähän. En usko, että tästä tulee hiljaisuuden takia mitään.
Olisin kuitenkin utelias kuulemaan muilta hiljaisilta miksi olette hiljaa ja millaista se on? Odotatteko, että toinen puhuu vai että molemmat vaan on hiljaa? Tykkäättekö kun joku muu puhuu?
Miksi hiljaiset viihtyy seurassa, eikö olisi helpompi olla yksin?
En tarkoita kysymyksiä pahalla, en vain ymmärrä.
Kommentit (1246)
Itse olen kiinnostavassa seurassa hyvinkin puhelias - jos taas seura ei kiinnosta, saatan olla hyvin hiljainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koska teot ratkasee ei loputtomat arvailut asioista.
toki jos on syntynyt hernekattilaksi niin suotakoon
se hänelle. Itse kyllä suosisin tekevää ihmisitä mieluummin
kuin sellaista joka osaa puhella niitä näitä,
yleensä silloin tekeminen on huonompaa.
vai haluisitko sinä nainen semmosen miehen joka
osaa puhua muttei koske koskaan sinuun ?
Kivempi olla hiljaa kun puhuminen koskee välillä ja vastauksen saaminen korviin...ei mitään uutta kuultavaa ole korviin....
Vierailija kirjoitti:
No jos on joku porukka missä on älämölöä pitäviä heppuja sekä päällehuutajia niin en sano kyllä sanaakaan enkä myöskään siinä sakissa kauaa notku, mutta jos ollaan "sivistyneemmässä" seurassa jossa suodaan myös puheenvuoroja ilman välihuutelua tms. junttimaista käytöstä niin puhetta kyllä piisaa yllin kyllin.
Ääänestän siis pasiivisena tuppisuuna kun ollaan töykeitä muita/itseäni kohtaan.
Vuoropuhelu näyttää olevan suomalaisille vaikea tapa kommunikoida.
Minä hengasin hetken tällaisessa älämölöä pitävien heppujen porukassa mutta väsyin nopeasti ja enää en pidä yhteyttä. Kuitenkin nuo yhteiset illanistujaiset riitti, kun kaava oli aina sama. Siellä oli ne muutamat päämölisijät jotka pitivät huolen siitä, ettei kukaan saa suunvuoroa vaan lopulta kaikki huutavat kilpaa keskenään. Itse en ole sellainen ja istuin usein hiljaa sivummalla. Siitä sitten sain kuulla naljailua "miksi mökötät, oletko mykkä, mikä sua vaivaa".
Pari heistä on jäänyt kavereikseni, mutta he osaavatkin käyttäytyä. Tuollainen mölyapinoiden kerho on todella raskasta seuraa.
Myö vuan ootellaan että sanot jottae tyhmee ja suahaan naaroo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei huvita puhua.
Naisystävä puhuu tarpeeksi jo yksinäänkin. Mun ei enää tarvitse enkä oikein saa suunvuoroakaan.
Hanimurmeli järkyttyi kun kerroin, että ennenwanhaan Jaappanissa vaimon liika puheliaisuus oli hyväksytty syy avioeroon...
Sama täällä. Olen keksinyt vain yhden keinon, jolla tyttöystävän saa vaiennettua hetkeksi, mutta ei sitäkään kokoaikaa viitsisi.
Miksi ette vain sano, että voisiko toinen olla välillä hiljaa vai eikö teidän kumppanit ymmärrä puhetta...
Luulisi normaalin ihmisen tajuavan, kun sanotaan?
Valitettavasti ei toimi tässä tapauksessa, sen kun yltyy vain.
Läimäyttää en halua ja on muuten täysi kymppi. Niinpä on välillä pakko tulpata puhetulva hetkeksi. Kolme - neljä, korkeintaan viisi kertaa päivässä on ok., mutta enempää ei viitsisi.
Kun ynnätään plussat ja miinukset, niin pärjätäänhän tässä kyllä...
Miten puhut, kun ei saa suunvuoroa? En kyllä ole kiinnostunut juoruamaan muitten asioista niin ei kait ne kiinnostakaan mun asiat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä kyllä juttelen jos joku aloittaa puhumisen. En osaa aloittaa juttelua. Tulee lähinnä sellainen olo että kiinnostaako ketään edes asiani. En kyllä rupea väkisinkään mistään puhumaan jos se ei ole luontevaa.
Lapsi pitäisi tulla kuulluksi jo aivan pienenä että ei aikuisena ole introvertti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä kyllä juttelen jos joku aloittaa puhumisen. En osaa aloittaa juttelua. Tulee lähinnä sellainen olo että kiinnostaako ketään edes asiani. En kyllä rupea väkisinkään mistään puhumaan jos se ei ole luontevaa.
Lapsi pitäisi tulla kuulluksi jo aivan pienenä että ei aikuisena ole introvertti.
Kai tää nyt oli sarkasmia? Jotkut meistä vaan ovat enemmän sisäänpäin suuntautuneita ja ujoja, toiset taas kovia puhumaan ja nauttivat olla huomion keskipisteenä. Ei siitä lapsesta ekstroverttiä kasva jos ei luonnostaan ole sellainen, tuli sitten lapsena kuulluksi tai ei. Kommenttisi antaa muutenkin negatiivisen kuvan introverteistä; aivan kuin olisi huono asia olla sellainen ja se olisi jotenkin huonon kasvatuksen tulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä ja mieheni olemme sosiaalisia introvertteja. Molemmat sellaisessa työssä, jossa pitää puhua paljon ja yrittää johdattaa keskustelua. Kuitenkin sielultamme ollaan jokseenkin introvertteja ja välillä tulee sosiaalinen ähky. Hakeudutaan toviksi omiin oloihimme. Kotonakin toinen saattaa sulkeutua vaikka makuuhuoneeseen ihan vaan kuulemaan hiljaisuutta ja lukemaan kirjaa tms.
Kaveripiiristä löytyy yksi julkkis, joka on vastaava kuin me. Lörpöttelee kameroille, mutta kaverien kanssa saattaa jossain vaiheessa todeta että nyt on pakko saada olla hetki hiljaa. Jatketaan juttujamme ja hän vain kuuntelee tai vetäytyy omiin ajatuksiinsa. Joskus sovitaan että ollaan tovi hissuksiin ja puuhataan kaikki omiamme. Saatetaan vaikka kaveriporukalla ihan vaan ottaa lehdet ja kirjat käsiimme ja lukea kukin omia opuksiamme.
Tämä on meille normaalia ja nautimme toistemme seurasta näinkin. On todella vapauttavaa kun voi olla hiljaa kavereiden seurassa. Todellinen luottamuksen ja ystävyyden osoitus minusta.
Mielenkiintoista. Mulla on just noin. Saatan olla hyvinkin puhelias, mutta sitten tulee väsymys. Helpottaa kun saa olla hiljaa. Töissä joskus kysytty mikä mua vaivaa kun olen hiljaa.
2 Keskustelijaa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljon ihmisiä, joilla tuskin on mitään älykästä sanottavaa, mutta eivät tajua tätä itse.
Jos AP aloittaisi keskustelua... Toteaisin aika pian: Ok. Päivän Hesari luettu.
Asioista voi olla kaksi " totuutta" ja eri näkökantoja. Tyhmää pitäytyä vain jokonkin artikkeliin. Keskustelemalla voi avartaa näkemystään
Älykäs ihminen osa keskustella !
Tylsää seuraa olet sitten
(Tunne)älykäs (ei jyrää "ainoalla oikealla" näkökulmallaan ja mielipiteellään) osaa ottaa muutkin huomioon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se riippuu niin paljon ihmisestä. Joidenkin kanssa vaan kemiat kohtaa luonnostaan. On yhteisiä mielenkiinnon kohteita, harrastuksia yms. Asioita ei tarvitse pakottaa.
Mitä enemmän ikää tulee, niin sitä vähemmän sitä haluaa väkisin vääntää mitään ihmissuhteita kokoon. Jos sitä yhteistä säveltä ei ole, niin sitä ei vaan sitten ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kiinnostavista vastauksista.
Erikoinen tilanne, että tavallaan pidän tästä miehestä ja kemiaakin on, mutta en tiedä jaksanko olla hiljaisen ihmisen kanssa. Olen itse aika puhelias.
Välillä hän puhuu kyllä ja jutut ovat kiinnostavia, mutta hiljaisuutta on paljon.
Miten teistä sitten tietää mitä tunnette tai ajattelette, jos ette kerro sitä? Miten tässä nyt pitäisi olla? Häiritseekö teitä puheliaat ihmiset?
T. Ap
Miksi et kestä hiljaisuutta? Itse tapailin aikoinaan naista, jota oma ajoittainen hiljaisuuteni häiritsi suunnattomasti - naisen olisi mielestään kaiken aikaa pitänyt olla huomioni keskipisteessä.
Kun tarkoituksena siinä deittailuvaiheessa on tutustua toiseen niin on se kyllä aika vaikea tutustua jos toinen vaan istuu tuppisuuna. Tulee helposti sellainen fiilis, että ei ole mitään yhteistä jos jo heti alkuun loppuu keskustelunaiheet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hississä on ulostetta. Kyllä syyllinen/ syylliset vielä selville saadaan.
Ei suomalainen puhu jos ei ole asiaa. Mul on semmonen mies joka ei välttämättä sano mitään moniin tuntiin. Joskus se oli kiusallista mutta olen tottunut.Harva suomalainen puhuu esim.vieraille ihmisille.
Puhumaton löytää kumppanin ihmisestä, joka sinnikkäästi kyselee ja haluaa suhteen nimenomaan puhumattoman kanssa. Sellaisen, joka on tottunut jo lapsuudessa siihen, että sanat ovat tiukassa ja vain jatkuvasti kyselemällä saa syntymään jotain sisältöä ihmisten välillä.
Itse olin tällainen lapsi ja myöhemmin aikuinen. Nykyään uskallan hakeutua seuraan, jossa ilmaistaan mielipiteitä ja avataan keskusteluja. Ennen menin puihin, jos minulta kysyttiin jotain, koska sellainen oli täysin uutta. Ettäkö joku haluaisi tietää minusta tai mielipiteestäni. Ehkä hiljaisen seuran valitseminen onkin ollut turvallista siksi, ettei mykkiä kiinnosta myöskään astella toisen ihmisen henkilökohtaiselle alueelle. Heidän kanssaan saa olla turvassa, jos on pelokas.
Vierailija wrote:
NIin, mutta jos vasta tutustutaan ja ei oikein vielä tiedä mitään toisesta, niin miten se suhde edes edistyy, jos ei mitään puhuta?
Aika kaameaa olla vain hiljaa tuntemattoman ihmisen kanssa. Huh, ei kiva. Ahdistuisin.
Miten oppia koskaan tuntemaan toisensa jos jökötetään vaan hiljaa ja kumpikin miettii omiaan?
Eri juttu on silloin kun se suhde on jo solmittu ja tuntee toisensa.Miten nämä puhumattomat onnistuvat löytämään kumppanin?
Jos se toinenkaan ei oikein saisi mitään puhua?
kyllä puheliaisuutta ja hiljaisuutta pystyy myös selittämään. Miksi hiljainen puhuu puhelimessa vilkkaasti, muttei muulloin? Miksi puhelias pälpättää koko ajan ja kertoo kaikki huomionsa - ehkä täyttääkseen tilan jollain, ehkä karttaakseen vielä suurempaa epämukavuutta. Vastaus ei siis ole aina ”koska se on luontevaa” eli jotenkin ihmisen tosiolemusta kuvaavaa.
Vierailija wrote:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pystytkö sä selittämään miksi itse ole puhuvaa sorttia?
Koska tykkään kuulla muiden ajatuksia ja kertoa omiani. Pidän keskysteluista ja eri näkökulmien kuulemisesta ja hauskoista jutuista.
Puhuminen on minusta luontevaa ja mukavaa.
Eli ne tulevat sinulle luonnostaan. Samoin kuin hiljaisemmille se ei tule, tai sitten tulee, mutta vähemmillä sanoilla. Vähän niinkuin asiat tiivistettynä.
Kivempi möllöttää tyhmän näköisenä ja ärsyttää muita ihmisiä.
Ihmiset ja kulttuurit eivät siis kiinnosta. Entäs sinä itse, oletko siitä kiinnostunut? Omista tunteista ja motiiveista, kupruista ja säröistä vai oletko jo valmis ihminen?
Vierailija wrote:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useimmat ihmiset eivät ole mitenkään erityisen mielenkiintoisia, joten en viitsi ylläpitää puhetta ilman merkittävää sisältöä. Mitään vaikeutta tai jännittävää siinä ei ole, pystyn löpisemään niin aidasta kuin aidanseipäästäkin, jos tilanne niin vaatii. Olen kuitenkin mieluiten ja enimmäkseen omissa ajatuksissani. Jep, epäsosiaalinen introvertti.
Minusta tällaiset ajatukset ovat aina todella kummallisia. Ettäkö on niin itseensä käpertynyt, ettei kykene näkemään muita ihmisiä mielenkiintoisina? Minusta melkein jokaisessa on jotain mielenkiintoista ja olenkin kiinnostunut ihmisistä, heidän kokemuksistaan ja ajatuksistaan, vaikken kaikkien kanssa samaa mieltä olisikaan tai ehkä juuri silloin vasta olenkin kiinnostunut. Ihmiset ovat mielenkiintoisia, komplekseja ja moniulotteisia, jos viitsii antaa hetken itsestä
Miksi et kestä hiljaisuutta? Itse tapailin aikoinaan naista, jota oma ajoittainen hiljaisuuteni häiritsi suunnattomasti - naisen olisi mielestään kaiken aikaa pitänyt olla huomioni keskipisteessä.