Lue keskustelun säännöt.
Te ihmiset, jotka ette juuri puhu, kertokaa miksi
Olen tavannut miehen, joka on todella hiljainen. Tykkää minusta kuulemma ja seurastani, mutta puhuu todella vähän. En usko, että tästä tulee hiljaisuuden takia mitään.
Olisin kuitenkin utelias kuulemaan muilta hiljaisilta miksi olette hiljaa ja millaista se on? Odotatteko, että toinen puhuu vai että molemmat vaan on hiljaa? Tykkäättekö kun joku muu puhuu?
Miksi hiljaiset viihtyy seurassa, eikö olisi helpompi olla yksin?
En tarkoita kysymyksiä pahalla, en vain ymmärrä.
Kommentit (1246)
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
En yleensä puhu jos ei ole asiaa. Asiaa ei ole kovinkaan usein.
Hiljaa oleminen on mukavaa, voi keskittyä aistimuksiin ja ajatuksiin.
En odota että toinen puhuu. En pidä ollenkaan puhumiseesta puhumisen vuoksi, sellaisesta small-talkista. Yhdessä on mukava olla hiljaa.
Aika vähän viihdyn kyllä yleensäkin ihmisten seurassa, lähinnä silloin kun on pakko esim. töissä. Parisuhdetta en ole halunnut koska tulee yliannos ihmisseuraa.
Mutta jos ollaan tilaisuudessa, jossa on tarkoitus tutustua toiseen, kuten treffeillä, niin miten tutustuu toiseen, jos ollaan vain hiljaa? Liiallinen eristäytyminen tai haluttomuus puhua saattaa rajoittaa mahdollisuuksia luoda syvempiä yhteyksiä toisiin ihmisiin.
Jos toinen ei saa sanaa suustaan niin eikö tuo ole paras tapa siihen asiaan sa
Minä taas ihmettelen, kuinka ne ensimmäiset treffit sitten ikinä voivat johtaa seuraaviin treffeihin, jos ensimmäisetkin treffit ovat sellaiset, ettei toisen kanssa pysty keskustelemaan eikä siihen toiseen saa minkäänlaista yhteyttä. Itselleni ainakin kunnolliset kommunikointitaidot ovat yksi tärkeimmistä asioista kumppaninvalinnassa, koska avoin ja toimiva vuorovaikutus on keskeinen tekijä, joka mahdollistaa syvemmän ymmärryksen ja yhteyden toisen ihmisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minä en puhu enkä pussaa mutta nuolen ja maksan laskut
Kärsin voorzetscaaf oireyhtymästä
"Kaikki mitä sanotte voidaan ja TULLAAN käyttämään teitä vastaan."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni mies on pitkässä parisuhteessa hiljainen. Kaikki on jo sanottu ja sosiaalinen kiintiö tulee töissä täyteen:(
Ei vaan noin yleisesti ottaen kiinnosta mitkään turhanpäiväisyydet. Jutellaan, jos on oikeasti jotain mielenkiintoista puhuttavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen enimmäkseen hiljainen ihminen. Puhun kyllä, jos tuntuu että joku oikeasti kuuntelee, ja joskus jopa ihan muuten vain. Mutta mitä puheliaampi seura, sitä hiljaisempi minä yleensä olen.
Silloin kun vielä kävin treffeillä, saatoin jopa testata treffikumppania, että pystyykö hän olemaan luontevasti myös hiljaa. Ja kuinka ollakaan, nykyisin olen naimisissa sellaisen miehen kanssa, joka on yhtä hiljainen kuin minä.
Vierailija wrote:
Ei vaan noin yleisesti ottaen kiinnosta mitkään turhanpäiväisyydet. Jutellaan, jos on oikeasti jotain mielenkiintoista puhuttavaa.
No miksi et puhu niistä mielenkiintoisista asioista? Itsehän sinulla on mahdollisuus muuttaa sitä keskustelun kulkua turhanpäiväisistä asioista niihin mielenkiintoisempiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhun jos on jotain tärkeää. Harvoin on.
En puhu isommassa seurueessa mitään ja minua pidetään siksi omituisena. Ei oikeastaan kiinnosta, mitä minusta ajatellaan. Välttelen isoja seurueita, mutta välillä pakon edessä sellaisiin tilanteisiin joutuu. Voin vaihtaa muutaman sanan vaikka ventovieraan kanssa, tervehdin ihmisiä, kiitän myyjää kaupassa ja niin edelleen, mutta en hankkiudu ehdoin tahdoin tekemisiin ihmisten kanssa, koska se kuormittaa. Miesystäväni on mun laillani introvertti ja jos hän istuu mieluummin kotona vaikkapa tuijottamassa seinää, kuin on mun seurassa, niin sen hänelle suon. Nähdään päivittäin, mutta vain muutamia tunteja, se riittää molemmille, eikä silloinkaan välttämättä paljoa puhuta. Voidaan istua kaksin ihan hiljaakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä puhun silloin kun on asiaa. Jotkut ihmiset ihmettelevät sitä, että miksi puhun melko vähän verrattuna heihin. He itse taas ovat sellaisia, että suu käy koko ajan ja puhetta tulee käytännössä jatkuvasti kun he ovat hereillä. Ainakin jos joku on kuuntelemassa. Usein melko tyhjänpäiväistä ja turhaa höpöttämistä käytännöstä mistä tahansa aiheesta tai vaikka aihetta ei olisikaan. Jos he vaikka näkevät tupakantumpin maassa, niin siitä jaksetaan puhua vaikka jotain 3 tuntia yhteen menoon kuinka ihmiset roskaavat. Ainakin minä ihmettelen, että osaavatko he olla hetkeäkään hiljaa, vai puhuvatko he yölläkin nukkuessaan koko ajan tai vaikka ollessaan yksin kotona kun kukaan ei ole kuulemassa.
Koska olen huomannut että sinä hölösuu et ole kiinnostunut ajatuksistani. Joskus muodon vuoksi kysyt minulta jotain mutta et malta kuitenkaan kuunnella vastaustani loppuun vaan alat puhua päälle ja käännät taas puheen itseesi. En jaksa tällaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monet tuntuvat sanovan, että puhuvat vain silloin, kun on tärkeää asiaa. Mitä tämä tärkeä asia sitten on? 'Tulipalo, talo palaa!' nyt varmaan on sellainen, mutta mikä muu asia on sellainen, joka saa teidät innostumaan keskustelusta?
Ja miksi sen sanomisen pitää aina olla jotain äärimmäisen tärkeää, ja miksi odotatte muiden alkavan puhumaan juuri siitä aiheesta, mikä teitä kiinnostaa, ettekä itse aloita keskustelua tästä aiheesta? Useinhan se menee nimenomaan niin, että aloitetaan kevyistä aiheista ja sitten siirrytään syvempiin.
Itse olen introvertti ja viihdyn paljon yksikseni, mutta aina silloin kun olen muiden seurassa, pidän keskustelua yllä ja osoitan kiinnostuneisuutta siihen, mitä toinen sanoo.
Vierailija wrote:
Kun on ihan uudesta henkilöstä kyse, niin ei heti viitsi ruveta puhumaan ihan mitä tahansa. Kun ei sekään ole hyvä, että on koko ajan äänessä.
Kyllähän sitä on vaikka millä mitalla ns. sosiaalisesti hyväksyttyjä aiheita mistä voi puhua muiden kanssa. Toki tietysti pitää välttää puheenaiheita mikä loukkaa toisia, mutta jutelkaa vaikka viikonloppusuunnitelmista, elokuvista, kirjallisuudesta, harrastuksista, ajankohtaisista tapahtumista, kulttuurista jne. Juttelemalla eri aiheista löydätte niitä aiheita mikä kiinnostaa molempia.
Vierailija wrote:
Vierailija kirjoitti:
Mä kyllä juttelen jos joku aloittaa puhumisen. En osaa aloittaa juttelua. Tulee lähinnä sellainen olo että kiinnostaako ketään edes asiani. En kyllä rupea väkisinkään mistään puhumaan jos se ei ole luontevaa.
Lapsi pitäisi tulla kuulluksi jo aivan pienenä että ei aikuisena ole introvertti.
Ujous ja introverttiys ovat kaksi eri piirrettä, jotka kuvaavat ihmisten persoonallisuutta ja käyttäytymistä, mutta ne eivät ole sama asia. Tässä on niiden väliset erot:
Ujous:
Ujous viittaa yleensä sosiaalisiin tilanteisiin ja reagointiin niissä. Ujo henkilö saattaa tuntea epämukavuutta tai ahdistusta uusissa tai suurissa sosiaalisissa tilanteissa, ja hänellä voi olla vaikeuksia aloittaa keskustelua tai luoda kontakteja muiden ihmisten kanssa.
Ujous liittyy usein pelkoon negatiivisesta arvioinnista tai hylkäämisestä sosiaalisissa tilanteissa.
Ujo henkilö voi silti olla ekstrovertti tai introvertti, riippuen siitä, kuinka hän saa energiaa ja kokee rentoutumisen. Ujo ekstrovertti voi nauttia sosiaalisista tilanteista, mutta saattaa silti kokea alun epämukavuutta.
Introverttiys:
Introverttiys liittyy siihen, mistä henkilö saa energiaa ja kuinka hän latautuu. Introvertti kokee yleensä saavansa energiaa yksinolosta ja hiljaisuudesta, kun taas sosiaaliset tilanteet voivat kuluttaa heidän energiaansa.
Introvertit eivät välttämättä ole ujoja. He voivat nauttia sosiaalisista tilanteista ja olla hyviä keskustelijoita, mutta tarvitsevat sen jälkeen aikaa palautumiseen ja yksinoloon.
Introverttiys on enemmän suuntautumista siihen, mistä henkilö saa voimaa ja kuinka hän parhaiten toimii, kun taas ujous on enemmän tunnetila, joka liittyy sosiaalisiin vuorovaikutuksiin.
Joidenkin kanssa sen rentouden löytö jolloin voi puhua mitä mieleen tulee, kestää vain kauemmin kuin toisten.
Varsinkin jos toinen alkaa vaikuttaa siltä että vaatii sitä, tai se alkaa häiritä.
Vierailija wrote:
Monet tuntuvat sanovan, että puhuvat vain silloin, kun on tärkeää asiaa. Mitä tämä tärkeä asia sitten on? 'Tulipalo, talo palaa!' nyt varmaan on sellainen, mutta mikä muu asia on sellainen, joka saa teidät innostumaan keskustelusta?
Ja miksi sen sanomisen pitää aina olla jotain äärimmäisen tärkeää, ja miksi odotatte muiden alkavan puhumaan juuri siitä aiheesta, mikä teitä kiinnostaa, ettekä itse aloita keskustelua tästä aiheesta? Useinhan se menee nimenomaan niin, että aloitetaan kevyistä aiheista ja sitten siirrytään syvempiin.
Itse olen introvertti ja viihdyn paljon yksikseni, mutta aina silloin kun olen muiden seurassa, pidän keskustelua yllä ja osoitan kiinnostuneisuutta siihen, mitä toinen sanoo.
"Kakkahätä, pitää mennä vessaan." Tärkeä asia.
Puhun enemmän kahden kesken, vähemmän isossa porukassa tai heikosti tuntemieni henkilöiden kesken. Isossa porukassa ja heikosti tuntemani henkilöt usein kyselee asioita, joita en jaa isolle porukalle tai henkilöille joita en tunne hyvin. Yleisen tason aiheista puhun, mutta usein alkaa henkilökohtaisten asioiden kysely. En myöskään halua kuulla ääliömäisiä hyvien tapojen ulkopuolelle meneviä asioita, joita moni jakaa rajattomasti.
Tämän lisäksi usein ajattelen tai suunnittelen jotain ja en saa ajattelemiani suunnitelmia valmiiksi jos käytän saman ajan diipadaapa-puhumiseen.
Harvemmin löytyy mielenkiintoista juttuseuraa, jos löytyy niin kuuntelen ja puhun mielelläni, kuten myös hyvien ystävieni kanssa.
Jos toinen ei saa sanaa suustaan niin eikö tuo ole paras tapa siihen asiaan saada selvyys. Pahempaa minusta olisi jos se hiljainen puhua päloättää treffeillä mutta muuttuu takaisin omaksi hiljaiseksi itsekseen vasta kun se tutustumisvaihe on ohi.