Lue keskustelun säännöt.
Te ihmiset, jotka ette juuri puhu, kertokaa miksi
Olen tavannut miehen, joka on todella hiljainen. Tykkää minusta kuulemma ja seurastani, mutta puhuu todella vähän. En usko, että tästä tulee hiljaisuuden takia mitään.
Olisin kuitenkin utelias kuulemaan muilta hiljaisilta miksi olette hiljaa ja millaista se on? Odotatteko, että toinen puhuu vai että molemmat vaan on hiljaa? Tykkäättekö kun joku muu puhuu?
Miksi hiljaiset viihtyy seurassa, eikö olisi helpompi olla yksin?
En tarkoita kysymyksiä pahalla, en vain ymmärrä.
Kommentit (1246)
Kylään menen tai kutsun niin tottakai puhutaan. Korona aikaan ei tavata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihminen, joka ei kestä hiljaisuutta, ei kestä omia ajatuksiaan.
Minun mieheni oli todella hiljainen kun aloimme seurustelemaan. Ja jos isossa porukassa oltiin niin hän ei puhunut oikeastaan mitään. Oli kyllä todella pidetty kavereien keskuudessa, sellainen hiljainen luotettava kaveri.
Nyt kun olemme olleet yhdessä 30 vuotta niin puhumme paljon. Ei ole aihetta mistä ei keskusteltaisia. Molemmat meistä lukee paljon ja teemme työtä missä tapaamme paljon ihmisiä.
Aina aikaa uudelle tuttavuudelle.
Isälläni oli tapana sanoa kun lähdettiin kylään "sanokaa kiitos ja anteeksi ja olkaa hiljaa niin vaikutatte viisaammilta." Terveisin N36v
Ihminen saa olla hiljainen, mutta onko pakko olla totinen ja ilmeetön? pakko ei ole tuntemattomien kanssa puhua, mutta kohtelias voi olla. Puhumattomat ihmiset on epäilyttäviä ja minusta ei ole oikein, että kuunteleva kyllä toisten asioita, mutta eivät itse anna itsestään mitään. Sukulaiseni mies ei puhu koskaan, ei koskaan. On todella piinaavaa olla kahden hänen kanssaan missään. Vastaa jos jotain kysyy, mutta yhdellä tai max kahdella sanalla. Pidän myös erittäin outona lapsia, ketkä eivät puhu mitään kun kysytään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tästä ketjusta tulee selväksi, että puhumattomat ihmiset kokevat olevansa ylempänä muita.
"Aiheet pinnallisia, haluan sanoa vain todella älykkäitä näkemyksiä, viihdyn paremmin omien ajatusteni kanssa" :D
Totuus on, että olette niin hitaita ja tyhmiä, että lauseenkin muodostaminen vie puoli päivää. Ylimielisiä pa.koja, ette muuta.
Sinäpä muodostitkin monta syvällistä lausetta. Onnittelut. Saavutit päivän tavoitteesi.
Olen hiljaa silloin, kun mulla ei ole mitään sanottavaa tai toinen ei oikeasti halua kuulla, mitä mulla olisi sanottavaa. En siis kuulu niihin ihmisiin, jotka louskuttaa leukojaan sosiaalisen paineen vuoksi. Saan kuitenkin suuni auki esimerkiksi töissä, kun on tehtävä tiimityötä ja työnteko edellyttää, että myös mun mielipiteeni otetaan huomioon. Aika usein on tilanteita, joissa kuuntelen muiden mielipiteet ja sen jälkeen teen päätöksen, miten jokin asia hoidetaan. Olen töissä se, joka muistaa, mitä muut ovat palaverissa sanoneet. Koska mä kuuntelen. Moni taas ei muista palaverista muuta kuin mitä ovat itse sanoneet. Puhuvat paljon, mutta eivät kuuntele muita. Puhuminen on aika turhaa, jos kukaan ei oikeasti kuuntele eikä sanotulla asialla ole mitään merkitystä kenellekään muulle kuin sanojalle itselleen. "Puhu vähän, mutta asiaa" on varsinkin työelämässä hyvä ohje.
Luonteeltani olen ennemmin tekijä kuin puhuja. Mulla on hyviä ystäviä, joiden seurassa ei tarvitse koko ajan puhua jotain. Tärkeämpää meille on, mitä olemme yhdessä tekemässä. Toisen läsnäolo ja yhdessä tekeminen on tärkeämpää kuin puhuminen. Sen vuoksi en juurikaan käy ystävieni kanssa kahvilla toistemme luona tai kahviloissa, koska kahvi on nopeasti juotu ja sen jälkeen ei olisi muuta tekemistä kuin puhuminen. Viime kesänä kävin ekalla lomaviikolla joka päivä auttamassa ystävääni remontissa. Olisin kokenut kiusalliseksi, jos olisimme istuneet koko sen ajan kahvikupin ääressä ja keksineet tikusta asiaa, jotta olisi jotain puhuttavaa. Tietenkin oleellisista asioista puhuttiin kuten että valkoinen Remontti Ässä ei taida riittää makuuhuoneen maalaamiseen, haetaanko lisää nyt vai huomenna.
Hiljaisuus on mulle rentouttavaa, ei kiusallista. Enkä kaipaa parisuhteessakaan, että kerrotaan alusta lähtien, mitä on päivän aikana tehty. Nuorena mulla oli ystävä, joka soitti joka päivä suunnilleen heti, kun olin tullut töistä ja saanut kengät pois jalasta. Puhui puhelimessa vaikka pari tuntia kertoen, mitä lapset olivat sanoneet, mitä heillä oli syöty, paljonko esikoinen oli saanut matikan kokeesta, oliko kuopuksen kakka ollut kiinteää vai löysää, mitä hänen naapurinsa mies oli tehnyt, naapurinsa tai naapurin anoppi jne. Muutaman kerran kävi niin, että kun olin mennyt sängyn päälle pitkäkseni kuuntelemaan selostusta hänen päivästään, nukahdin kesken puhelun. On eri juttu kertoa jostain, mikä poikkeaa tavallisesta arjesta (esim on saanut töissä ylennyksen), mutta samoista asioista puhuminen päivästä toiseen ei ole mulle tärkeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurin osa ihmisten puheesta on tyhjää lätinää, enkä viitsi lätistä itse tyhjää koko ajan. Vähän tulee lätistyä silloin, kun on pakko vastata kohteliaisuudesta jotain, mutta hyvin harvoin aloitan itse mitään keskusteluja. Ei vaan kiinnosta.
Täällä solvataan hiljaisia ylimielisiksi, mutta tosiasiassa siinä voikin olla arvottomuuden tunnetta taustalla, ajatuksena että miksipä minä mitään sanoisin, kun ei ole ennenkään mielipiteilläni ollut mitään arvoa, toiset aina kiirehtii puhumaan päälle, on ollut nolaamista, nöyryytyksiä, yms.
Ihmiset osaa olla kyllä pirullisia kusipäitä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Epäilyttävää kirjoitti:
Ihminen saa olla hiljainen, mutta onko pakko olla totinen ja ilmeetön? pakko ei ole tuntemattomien kanssa puhua, mutta kohtelias voi olla. Puhumattomat ihmiset on epäilyttäviä ja minusta ei ole oikein, että kuunteleva kyllä toisten asioita, mutta eivät itse anna itsestään mitään. Sukulaiseni mies ei puhu koskaan, ei koskaan. On todella piinaavaa olla kahden hänen kanssaan missään. Vastaa jos jotain kysyy, mutta yhdellä tai max kahdella sanalla. Pidän myös erittäin outona lapsia, ketkä eivät puhu mitään kun kysytään.
Oletko tullut ajatelleeksi, että toinen ihminen olisi mieluummin kuuntelematta sun juttujasi, mutta ei voi, koska sä haluat puhua? Vai onko hän pyytänyt sua antamaan itsestäsi jotain hänelle?
Vierailija kirjoitti:
Tästä ketjusta tulee selväksi, että puhumattomat ihmiset kokevat olevansa ylempänä muita.
"Aiheet pinnallisia, haluan sanoa vain todella älykkäitä näkemyksiä, viihdyn paremmin omien ajatusteni kanssa" :D
Totuus on, että olette niin hitaita ja tyhmiä, että lauseenkin muodostaminen vie puoli päivää. Ylimielisiä pa.koja, ette muuta.
Eli puheliaisuus on huomiohakuisuutta ja puhumattomuus ylemmyydentuntoa, vai? Rajustipa yleistät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä solvataan hiljaisia ylimielisiksi, mutta tosiasiassa siinä voikin olla arvottomuuden tunnetta taustalla, ajatuksena että miksipä minä mitään sanoisin, kun ei ole ennenkään mielipiteilläni ollut mitään arvoa, toiset aina kiirehtii puhumaan päälle, on ollut nolaamista, nöyryytyksiä, yms.
Ihmiset osaa olla kyllä pirullisia kusipäitä...
Solvataan hiljaisia? Ketju on täynnä vihaa enemmän puhuvia ihmisiä kohtaan. Heidän juttunsa on muka pinnallisia, turhia, leuan louskuttamista, lätinää, turhaa lätinää. He eivät muka osaa olla hiljaa omien ajatustensa kanssa, he ovat väsyttäviä, he puhuvat aina muka muiden päälle, he eivät osaa huomioida, puhuvat vain itsestään, eivät huomioi muita, vainoavat kerrostalon rappukäytävissä, he eivät osaa arvostaa, he nolaavat, he nyöryyttävät jne. jne. Sellaista negatiivista asiaa ei taida olla, jota ei puheliaden syyksi voida laittaa.
Epäilyttävää kirjoitti:
Ihminen saa olla hiljainen, mutta onko pakko olla totinen ja ilmeetön? pakko ei ole tuntemattomien kanssa puhua, mutta kohtelias voi olla. Puhumattomat ihmiset on epäilyttäviä ja minusta ei ole oikein, että kuunteleva kyllä toisten asioita, mutta eivät itse anna itsestään mitään. Sukulaiseni mies ei puhu koskaan, ei koskaan. On todella piinaavaa olla kahden hänen kanssaan missään. Vastaa jos jotain kysyy, mutta yhdellä tai max kahdella sanalla. Pidän myös erittäin outona lapsia, ketkä eivät puhu mitään kun kysytään.
Mun mielestä taas puheliaat ihmiset ovat epäilyttäviä. Miksi he haluavat kertoa mulle asioistaan? Mitä teen niillä tiedoilla? Mitä he yrittävät saavuttaa kertomalla omista asioistaan? Jos joku kertoo, ettei hänellä ole autoa, pitäisikö mun siitä ymmärtää tarjoutua hänelle autokuskiksi joka kerta, kun tarvitsisi autoa? Miksi ei voi kysyä suoraan, jos tarvitsee autokuskia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Epäilyttävää kirjoitti:
Ihminen saa olla hiljainen, mutta onko pakko olla totinen ja ilmeetön? pakko ei ole tuntemattomien kanssa puhua, mutta kohtelias voi olla. Puhumattomat ihmiset on epäilyttäviä ja minusta ei ole oikein, että kuunteleva kyllä toisten asioita, mutta eivät itse anna itsestään mitään. Sukulaiseni mies ei puhu koskaan, ei koskaan. On todella piinaavaa olla kahden hänen kanssaan missään. Vastaa jos jotain kysyy, mutta yhdellä tai max kahdella sanalla. Pidän myös erittäin outona lapsia, ketkä eivät puhu mitään kun kysytään.
Oletko tullut ajatelleeksi, että toinen ihminen olisi mieluummin kuuntelematta sun juttujasi, mutta ei voi, koska sä haluat puhua? Vai onko hän pyytänyt sua antamaan itsestäsi jotain hänelle?
Mulla ei ole tapana tuntemattomille rupatella :D Ihan tarkotin noita kahvihuoneiden viivasuita. Sen verran kuitenkin toisten jutut kiinnostaa, että sinne kahvihuoneeseen tullaan, mutta ollaan suu viivana puhumatta. Hymyäkään ei osata. Kahvin voi myös juoda omassa huoneessaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä solvataan hiljaisia ylimielisiksi, mutta tosiasiassa siinä voikin olla arvottomuuden tunnetta taustalla, ajatuksena että miksipä minä mitään sanoisin, kun ei ole ennenkään mielipiteilläni ollut mitään arvoa, toiset aina kiirehtii puhumaan päälle, on ollut nolaamista, nöyryytyksiä, yms.
Ihmiset osaa olla kyllä pirullisia kusipäitä...
Solvataan hiljaisia? Ketju on täynnä vihaa enemmän puhuvia ihmisiä kohtaan. Heidän juttunsa on muka pinnallisia, turhia, leuan louskuttamista, lätinää, turhaa lätinää. He eivät muka osaa olla hiljaa omien ajatustensa kanssa, he ovat väsyttäviä, he puhuvat aina muka muiden päälle, he eivät osaa huomioida, puhuvat vain itsestään, eivät huomioi muita, vainoavat kerrostalon rappukäytävissä, he eivät osaa arvostaa, he nolaavat, he nyöryyttävät jne. jne. Sellaista negatiivista asiaa ei taida olla, jota ei puheliaden syyksi voida laittaa.
Miksi puheliaat eivät muka voisi hakeutua toisten puheliaiden seuraan? Ja olla hiljaa silloin, kun paikalla ei ole ketään puheliasta? Problem solved. Olen puhelias, mutta ei mulla ole mitään pakottavaa tarvetta puhua jokaisen ihmisen kanssa, joka sattuu osumaan samaan paikkaan kanssani. Varsinkaan, jos huomaan, ettei toista kiinnosta pätkääkään puhua mun kanssani. Puheliaisuudestani huolimatta osaan kunnnioittaa toisten ihmisten yksityisyyttä ja halua olla rauhassa.
Puhuminen turhan takia on rasittavaa. Puhun silloin kun on asiaa, en jaksa jaaritella muuten vaan.
Epäilyttävää kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epäilyttävää kirjoitti:
Ihminen saa olla hiljainen, mutta onko pakko olla totinen ja ilmeetön? pakko ei ole tuntemattomien kanssa puhua, mutta kohtelias voi olla. Puhumattomat ihmiset on epäilyttäviä ja minusta ei ole oikein, että kuunteleva kyllä toisten asioita, mutta eivät itse anna itsestään mitään. Sukulaiseni mies ei puhu koskaan, ei koskaan. On todella piinaavaa olla kahden hänen kanssaan missään. Vastaa jos jotain kysyy, mutta yhdellä tai max kahdella sanalla. Pidän myös erittäin outona lapsia, ketkä eivät puhu mitään kun kysytään.
Oletko tullut ajatelleeksi, että toinen ihminen olisi mieluummin kuuntelematta sun juttujasi, mutta ei voi, koska sä haluat puhua? Vai onko hän pyytänyt sua antamaan itsestäsi jotain hänelle?
Mulla ei ole tapana tuntemattomille rupatella :D Ihan tarkotin noita kahvihuoneiden viivasuita. Sen verran kuitenkin toisten jutut kiinnostaa, että sinne kahvihuoneeseen tullaan, mutta ollaan suu viivana puhumatta. Hymyäkään ei osata. Kahvin voi myös juoda omassa huoneessaan.
Ai sä olet sen sukulaisesi miehen kanssa samassa työpaikassa. Se ei tullut aiemmasta kommentistasi esille.
Epäilyttävää kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epäilyttävää kirjoitti:
Ihminen saa olla hiljainen, mutta onko pakko olla totinen ja ilmeetön? pakko ei ole tuntemattomien kanssa puhua, mutta kohtelias voi olla. Puhumattomat ihmiset on epäilyttäviä ja minusta ei ole oikein, että kuunteleva kyllä toisten asioita, mutta eivät itse anna itsestään mitään. Sukulaiseni mies ei puhu koskaan, ei koskaan. On todella piinaavaa olla kahden hänen kanssaan missään. Vastaa jos jotain kysyy, mutta yhdellä tai max kahdella sanalla. Pidän myös erittäin outona lapsia, ketkä eivät puhu mitään kun kysytään.
Oletko tullut ajatelleeksi, että toinen ihminen olisi mieluummin kuuntelematta sun juttujasi, mutta ei voi, koska sä haluat puhua? Vai onko hän pyytänyt sua antamaan itsestäsi jotain hänelle?
Mulla ei ole tapana tuntemattomille rupatella :D Ihan tarkotin noita kahvihuoneiden viivasuita. Sen verran kuitenkin toisten jutut kiinnostaa, että sinne kahvihuoneeseen tullaan, mutta ollaan suu viivana puhumatta. Hymyäkään ei osata. Kahvin voi myös juoda omassa huoneessaan.
Eikö teillä ole vieläkään etätyömahdollisuutta?
Olen introvertti ja varsinkaan vieraammassa seurassa en kovinkaan puhu. Tai jos seurassa on joku päällepäsmäri, silloin olen mielummin tyystin hiljaa.
Nuorempana olin koko kouluajan kiusaamisen vuoksi todella huonon itsetunnon omaava ja tämä on vaikuttanut minuun ehkä pysyvästi niin että ahdistaa olla huomion keskipisteenä. Tutussa ja varmasti turvallisessa seurassa osaan kyllä heittää läppää, mutta "minun roolini" on kyllä pääasiassa se kuuntelija.
Joskus osallistuu johonkin tilaisuuteen kiinnostavan ihmisen tai läheisensä vuoksi, mutta tämä ihminen ei ehdi olla koko ajan mukana seurueessa. Tai on jokin työ- tai opiskelujuttu, johon on järkevää osallistua, vaikka se sisältääkin myös joutavaa lätinää. Esim juuri nyt olen etäpalaverissa, jossa puhuttava asia ei kosketa lainkaan mua. Voi olla, että jossain vaiheessa puhutaan asiasta, joka koskee mua, joten sen vuoksi mun on oltava mukana. Voin kuitenkin olla nyt hiljaa enkä osallistua muiden keskusteluun.